Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka tylyttävät pikkuvauvojen äitejä

Ladataan...
Juliaihminen

 

Mua huvittaa edelleen yksi tilanne viime huhtikuulta, kun oltiin Lilyn mamabloggaajabrunssilla Sunnissa. Saliin astui noin kolmekymppinen tyylikkäästi pukeutunut nainen. Kun hän näki, että meidän seurueessa oli pari vauvaa, hän huusi oviaukosta niin että sali raikasi: "Kaksi vauvaa, en todellakaan tule tänne!"

Huusin sille perään, että itse asiassa täällä on kolme vauvaa. Vauvathan eivät tuolloin(kaan) pitäneet oikein mitään ääntä. Kaksitoista skumppaa juovaa ja härskejä vitsejä kertovaa mamabloggaajaa toki senkin edestä. (Sellaisen seurueen olisin luultavasti itsekin kiertänyt kaukaa vanhana äänineurootikkona.)

Jäin miettimään tämän naisen kommenttia. Olisiko tuohon vauvan tilalle voinut vaihtaa minkään muun ihmisryhmän niin, että se olisi ollut hipsterinaisen mielestä salonkikelpoista? "Kaksi miestä, en tule tänne." "Kaksi tummaihoista, mä lähden pois." "Kaksi kehitysvammasta, täällä en suostu syömään."

Ei tietenkään, vain uskomaton juntti sanoisi sellaista. 

Vauvoista kuitenkin voi sanoa noin. Eikä sen naisen kommentti ollut loukkaus meidän vauvoille. Eivät vauvat mitään tajua. Se oli suunnattu meille äideille. Se kommentti sanottiin ihan tarkoituksella ääneen ja vieläpä niin kovaan ääneen, että minä päätypöydässä kuulin sen.

Sen kommentin tarkoitus oli sanoutua irti naisista, joilla on vauva. Sen tarkoitus oli antaa ymmärtää, että naisten, joilla on vauva, ei pitäisi tulla häiritsemään lauantaiaamuna vauvattomien ihmisten letkeää elämää. Sen tarkoitus oli kertoa, että näiden naisten olisi pitänyt jäädä kotiin, mädäntyä sinne neljän seinän sisään, korkeintaan käydä leikkipuistoissa tapaamassa muita äitejä. Karsinoida nämä äidit pois tavallisten ihmisten elämästä. 

Jos tämä ei ole sovinismia niin mikä sitten on? Typerintä tässä on se, että kuvittelen, että tämäkin nainen saattaa (ainakin tyylistään päätellen) julistautua jopa feministiksi. Mutta joidenkin ihmisten feminismistä suljetaan äidit ulkopuolelle. Äidit ovat jollain tavalla vähemmän naisia ja vähemmän oikeutettuja tasa-arvoiseen kohteluun.

 

Viime sunnuntaina Hesarin Usko Siskoa -palstalla (23.10.16) joku oman elämänsä sankari kysyi, onko mitään desibelirajaa, jonka ylittyessä itkevä lapsi vanhempineen voidaan häätää ulos metrosta.  Hänen mielestään lapsen rauhoittaminen metrolaiturilla olisi "kaikkien kannalta" parempi ratkaisu. Jeppistä! 

Onneksi Sisko (mahtavana naisena noin yleisestikin) veti saman tein kovat piippuun ja kysyi takaisin:

"Millainen olisi yhteiskunta, joka rajoittaisi kaikkein heikoimpien jäsentensä liikkumista julkisessa tilassa esimerkiksi siksi, että he kirkuvat ääneen, kun eivät muuta osaa?"

 

Mä olen ottanut tavaksi hymyillä mahdollisimman lempeästi ja rohkaisevasti sellaisille äideille, jotka hyssyttävät ratikassa, raflassa tai kadulla ihan pikkuruista vauvaansa (tai isompaa lastaan). Pikkuvauvojen äitien kasvoilta paistaa usein epävarmuus, joskus jopa pieni paniikki: Apua tämä ei hiljene, mitä mä teen, ihmiset häiriintyvät tästä metelistä ja vauva kärsii!

Nyt, kun mun oma vauva on kahdeksan kuukautta, sen julki-itkemiset tai pikku kilarit eivät enää sillä lailla aja mua paniikkiin. Toki mä yritän sitä hyssytellä ja hyvän tavan mukaan häiritä mahdollisimman vähän kanssaeläjiä. Mutta tiedostan myös sen, että mulla on aivan yhtälainen oikeus julkiseen tilaan kuin kellä tahansa muulla.

Mä symppaan hirmuisesti pikkuvauvojen rohkeita äitejä, jotka uskaltautuvat kaikista haasteista huolimatta ulos. Muistan ihan älyttömän hyvin sen, miten epävarmaa kaikki oleminen sen pikku pötkylän kanssa oli. Kylmä hiki nousi otsalle pienestäkin ja joskus itku oli lähellä ihan vain jatkuvan jännittämisen takia. Siksi haluan kaikilla eleilläni ilmaista tukeni nyt siinä tilanteessa olevien äideille.

Etenkin siksi, että kaikki eivät sitä tee.

 

 

 

Tässä vielä rohkaisua ihan pienten vaavien äideille:

Kun jännitys katosi - miten vauvan kanssa julkisesti operoiminen helpottui

 

Ps. Käy tykkäämässä Juliaihminen-fb-sivusta täällä.

 

Share

Kommentit

Minnea
Minnean muruja

Hyvin sanottu! Itse myös yritän aina hymyillä rohkaisevasti äideille, joista näkee, että ne alkaa olla vähän paniikissa vauvan/taaperon huutaessa/rimpuillessa jne. Joskus vielä rohkaistun kysymään, tarvitevatko apua. Vielä en ole uskaltanut, kun joku voisi siitäkin mielensä pahoittaa.

Maria Hakkala
The Variety Show

Erihyvä kirjoitus, Julia! :) *peukutsille*

Poika on nyt neljä kuukautta vanha, ja julkisilla paikoilla liikkuminen sujuu parhaimmillaan mukavasti ja rutiinilla. Yritän luonnollisesti optimoida tekemiset vauvamahdollisiksi, enkä edes yritä järjestää liian hankalia tilanteita. Vaikka päivä olisi ollut mukava kaikin puolin, saatan silti olla ihan järjettömän väsynyt illalla, ja tätä juuri on hankalaa välillä selittää miehelle. Vauvan kanssa liikkuminen vie energiaa, vaikka se vauva olisikin ihan päivänsade. Missä voi liikkua vaunuilla, häiritseekö ihmisiä tietyissä paikoissa, joko sillä on nälkä, missä lämmittää maitoa, no nyt se itkee, miksi se itkee, missä vaihdetaan vaipat... Tutuissa paikoissa moni näistä jutuista tapahtuu automaattisesti, mutta se vie silti energiaa yllättävän paljon. Tämä kaikki tiivistyy tietenkin siihen, että pystyy pitämään vauvan ja muut ihmiset tyytyväisinä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuo on niin totta! Vaikea varmasti vauvattoman (tai oikeastaan oman miehenkään) käsittää, kuinka eri lailla kuumottavaa ja rasittavaa on kulkea vauvan kanssa yksikseen (kahden aikuisen tiimillä se on jo ihan lastenleikkiä). Vaikka lounas kavereiden kanssa ja pyörähdys keskustassa ei kuulosta kovin rasittavalta, se vaatii silti aina ylimääräistä eforttia yllättävän paljon - ja taputankin aina itseäni olalle, kun jaksan virkistymisen vuoksi lähteä kotoa, vaikka se rasittaakin.:)

Vierailija (Ei varmistettu)

No just näin! Mä toivon kovasti voivani olla joskus avuksi sille äidille, joka sillä hetkellä tarvitsee rohkaisua, myötuntoa, hyväksyntää tai apua. Mua ei ole koskan haitannut vauvoista tai lapsista lähtevä ääni, koska se on niiden tapa ilmaista. Toisinaan myös osa kasvamista ja kehitystä, ihan tasan varmasti jokainen lapsi vetäsee julkihepulit ainakin sen kerran elämässään.

On tietoinen riski törmätä - ai kamalaa, nyt mä sanon sen ääneen - ELÄMÄÄN ja ELÄMISEN ÄÄNIIN kun poistuu omasta kodistaan julkisille paikoille. Oon ajatellu tän asian silleen, että jos ei kestä sitä mahdollisuutta, että törmää omasta näkökulmastaan "ei-toivottuihin" ihmisryhmiin, niin sit pitää varmaan kiertää kaukaa ne paikat, joissa riski kontaktiin kasvaa. Moukkamaista kiukuta tai tuoda esille inhonsa, koska siinähän on kyse vain toisen mielen pahoittamisesta.

Ja vauvojen kohdalla lienee syytä muistaa, jos oikein täpärä paikka tulee ja inho puskee pintaan, että siinä on meidän tulevat eläkkeiden maksajat ja vaippojen vaihtajat. ;)

Heleää (Ei varmistettu)

No huhhuh ja voi jumalauta. Maailman urpoin ja juntein kommentti tuolta naiselta. Hämmentävää vihamielisyyttä.. P.s Sun blogi on huippu. Olen (toistaiseksi) lapseton, mutta tämä kiihkoton, hyvällä huumorilla höystetty meininki sun kirjoituksissa saa mut ajattelemaan myönteisesti kenties tulevasta perhe-elämästä. Kiitos siis!

Juliaihminen
Juliaihminen

Tuon kivammin ei voisi sanoa, kiitos!!! :)

Nelli Juur (Ei varmistettu)

Kiitos Julia tästä kirjoituksesta! Mä käyn täällä säännöllisesti tankkaamassa rohkaisua et vauva-arki vielä helpottaa ja paranee! Ja vaikka oma äloma budjetti ei kestä päivittäistä lattemamailua niin ulos ja liikkumaan oomme sitkeästi nyt 4kk bebben kanssa pyrkineet, kiitos sun antaman inspiraation ja vinkkien! Tosin vielä hiukan kuumottaa muisto siitä kun bongattiin teidät HDWn aikaan livenä, supertyylikkäänä ja tyynenä kuvailemassa taidetta kun itsekin juuri palattiin neuvolasta selkä kaarella huutavan vauvan kanssa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hihii, ei vitsi miten kivasti sanottu. Ja hyvä jos näytämme tyylikkäältä, siltä ei todellakaan nimittäin usein tunnu! :D

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Aika erikoinen tapa lähestyä maailmaa tuolla naisella joka huuteli typeriä ravintolan ovelta.

Tsemppaan vauvojaan/taaperoitaan epätoivoisesti julkisella paikalla hiljentäviä äitejä, mutta ihmettelen (en kovaan ääneen vaan syvällä sisimmässäni) äitejä, jotka antavat jälkikasvunsa riehua kovaäänisesti esimerkiksi sporassa. Alkuviikosta kohtasin tällaisen seurueen: äiti selaa kännykkää, kaksi lasta pyörivät kuin hyrrät pitkin penkkejä ja kiljuvat milloin mitäkin. Äiti ei siis tehnyt elettäkään, että olisi ottanut tilanteen haltuun. Mitä tällaisesta pitäisi ajatella? En katsonut asialliseksi sekaantua tilanteeseen kommentoimalla, mutta miksi jotkut äidit käyttäytyvät noin? Uupumus? Yleinen välinpitämättömyys? Ei pidä hyvää käytöstä tärkeänä?

Ehkä olen itse taukki, mutta en ymmärrä :O Ja meni ehkä vähän aiheen ohi, mutta kaipaan vastauksia :D

Äbä (Ei varmistettu)

Hyvä pointti. On eri asia rauhoitella itkevää tai vaikka raivarin saanutta lasta kuin antaa hänen riehua. Kyllä kohteliaisuutta ja huomioonottamista pitää opettaa pienestä asti. On paikkoja joissa saa riehua ja toisia, joissa se on huonoa käytöstä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Loistava blogikirjoitus, hienot kiteytykset!

Naureskelen tässä itsekseni, kun kuvittelen sen naisen ilmettä, kun huikkasit vauvojen oikean lukumäärän. Täytyy tunnustaa, että olin parikymppisenä oikea minäminä-ihminen, josta ilkeily oli jotenkin hienoa, ja olisin voinut heittää tuollaisen "yäk, vauvoja"-jutun, mutta vain hiljaa kaverille (vitsinä) ja niin, ettei ulkopuoliset sitä kuulisi. Vaikka en vauvoista juuri pitänytkään, itkevät vauvat eivät koskaan herättäneet mitään negatiivisia tunteita ja vieraille vauvoillekin tuli hymyiltyä ja ilveiltyä esim. kassajonossa. Täytyy siis olla jotain pahemmin pielessä omissa tunteissa, että päästää tuollaisia suustaan julkisesti.

Nyt kun minäminä-ihminen on onneksi mennyttä elämää, ymmärrän ihan kaikkia. Vaikka en pidäkään huonokäytöksisistä riiviöistä, ehkä vierailijan kommenteissa mainitsema äiti sporassa oli vain todella väsynyt. Jossain vaiheessa väsymys ja turhautuminen menee siihen pisteeseen, ettei vain välitä ja pahimmillaan komentaminen lietsoo riehumista. Vastaava tilanne meillä on kotona joskus illalla, kun puolikuolleena makaan sohvalla yrittäen koota itseni, ja sillä aikaa taapero laittaa sisustuksen uusiksi ja kaivelee kaapista karkkipäiväkarkit. Tilanteen kyllä havaitsee, mutta siinä tietyssä pisteessä ajattelee vain, että f**k it, antaa olla niin kauan kuin kenenkään ei satu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä oli hyviä pointteja. Olen jopa siinä käsityksessä, että on tehokkaampaa kasvatusta kehua lapsia, silloin kun ne käyttäytyy oikein ja toivotusti ja sitten olla huomioimatta huono käytös, kun koko ajan torua siitä epätoivottavasta käytöksestä. Itse yleensä kiellän rauhallisesti ensin, sitten yritän suunnata lapsen huomion johonkin vähemmän haitalliseen. Oma lapseni ei yleensä kauheasti riehu, mutta silloinkin, kun joskus jotain huutoa tulee, yritän viimeiseen asti vastustaa kiusausta vaan lähteä pois tilanteesta äitien solidaarisuuden nimissä, ettei syntyisi sellaista kulttuuria, missä edellytetään että huutavat lapset viedään pois metroista, spårista ja ravintoloista, kun ollaan nähty jonkun tekevän niin.

äeti (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus!
Olen saanut lukuisat murhaavat tuijotukset muilta matkustajilta tyttäreni kaksivuotisen elämän aikana. Yllättävän usein nimenomaan vanhoilta naisilta. Aloin jopa miettimään, että entäs jos he ovatkin esim tahtomattaan lapsettomia ja aikojen saatossa siitä katkeroituneita ja siksi kokevat, että minun ja kiljuvan tahtoikäisen murhaava tuijottaminen on jotenki ok ja normaalia? Yleensä hymyilen tuijottajalle. Ne hämmentyy siitä.
On kieltämättä äärimmäisen kuumottavaa istua vieressä kun taapero kiljuu rattaissaan pääpunaisena. Ei se minunkaan korviani hivele. Tilannettahan ei paheksujan silmissä selvästikään helpota valtava mahani jossa kannan seuraavaa kiljusta. Otsat kurtussa ne tuijottaa mua ja selvästi ajattelee "miksi hankit toisen kun et selviä ensimmäisestäkään?". Ja kiitos arvon paheksujat, mutta tilanne on täysin hallinnassa. Minä yritän parhaani pysyä rauhallisena enkä anna kaksivuotiaalle ihan kaikkea mitä hän haluaa koska xylitol pastilleja ei ole hyvä syödä rasiaa päivässä ja metrossakin pitää joskus osata istua ilman jatkuvaa piirrettyjen tuijottamista. Täydessä metrossa kaksivuotias ei voi myöskään juoksennella vapaana. Yritän yleensä pakata lapselle muuta tekemistä kuten piirrustustarvikkeet tai jonkun lelun, mutta ei ne yleensä just siellä metrossa kiinnosta.
Siinäpä sitä onkin äideille hauska paikka kun ei mikään ratkaisu oikeasti kelpaa kaikille. Jos et anna periksi vaan annat lapsen huutaa olet kamala ihminen ja pilaat muiden elämän. Jos annat lapselle puhelimen ja lastenohjelmia tai vaikka tutin olet äärimmäisen huono äiti joka kasvattaa lapsistaan passiivisia hirviöitä. Pikkuvauvan itku on tietysti ihan vaan sen paskan lattemamman vika kun edes poistui kotoaan eihän pieniä vauvoja voi viedä julkiselle paikalle ne saattaa itkeä.

Joillakin ihmisillä on aina kakkapäivä ja olis sitä varmasti myös ilman meidän kiljuvia muksuja joten antaa niiden velloa kurjuudessaan ja kasvatetaan meidän muksut just niin kun parhaaksi nähdään lähti niistä miten paljon ääntä tahansa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mietin tätä just eilen spårassa näin pienen lapsen äitinä, kun päänsärkyisenä yritin kestää vieressä haukkuvan koiran pitämää ääntä. Sen emäntä pari kertaa huomautti koiralle, mutta olisko ollut sen verran pentu, ettei vielä totellut(en ole mikään koira-asiantuntija)? Tajusin kuitenkin, että niillä on ihan yhtä suuri oikeus ja mahdollinen kiire tulla juuri sillä spåralla. Aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä sen verran omia tunteitaan ja fysiologisia reaktioitaan, että ymmärtää, ettei niissä häiritsevissä ihmisissä ja eläimissä ole luultavasti mitään vikaa, vaan itse pitäisi osata hallita omaa sisäistä ääntään. Käsittämättömintä on, että äiti/lapsiviha tuntuu olevan vieläpä sosiaalisesti hyväksyttävää.

jennia (Ei varmistettu)

"Käsittämättömintä on, että äiti/lapsiviha tuntuu olevan vieläpä sosiaalisesti hyväksyttävää."

Tämän toistaiseksi vielä lyhyen äitiyskokemukseni perusteella täytyy todeta, että koiraviha on kenties sosiaalisesti vielä hyväksyttävämpää. Täytyy toivo, että lapsen kanssa ei tule vastaan tappouhkauksia ja päin naamaa kiroamista ym. vihareaktioita. On kurjaa, että meillä on täällä niin paljon jotain negatiivista, jota pitää sitten toisiin ihmisiin purkaa.

PS. Koirien haukkumisesta sen verran, jos kiinnostaa (tietämättä mistä tuossa tilanteessa oikeasti oli kyse), että koirilla on usein ns. huomionhakuhaukkumista eli koira haukkuu, jotta omistaja huomaisi sen. Ja negatiivinenkin huomio on silloin huomiota. Eli paras lääke on olla huomaamatta. Vaikka aika monella sosiaalinen paine ajaa huomauttamaan koiralle (ja sehän vaan opettaa koiralle, että esni kerrallakin kannattaa haukkua). Eli vähän sama kuin jos lapsi vetää kohtauksen karkkihyllyllä. Koiran huomaaminen on vähän sama kuin sanoisi lapselle, että okei tämän kerran saat karkin saadakseen lapsen hiljenemään.

Aivan! (Ei varmistettu)

Naisille, tai ihmisille ylipäänsä.
Ja pikkuvauvojen, tai lapsiperheiden tylyttäjille ylipäänsä. Tää juttu kolahti!

Hyvin jännä on ollut lukea tässä muutaman kuukauden sisään, kuinka ihmiset pitää ihan ookoona tehdä aika naljahtavia kannanottoja, kun kyse on lapsista. On ihan ookoo todeta julkisesti moneltakin taholta, että Ikeaan en muuten mene kun lapset (syövät ilmaiseksi). Tai on ihan ookoo että uutinen, jossa kerrotaan kuinka halpalentoyhtiö eristää lapsiperheet lennoilla omaan karsinaansa, saa tuhansia tykkäyksiä.

Mietin useinkin juuri tuota mainitsemaasi asiaa, että jos tuohon LAPSET tilalle vaihtaisi ihan minkä tahansa muun ihmisryhmän, niin asia ei ole enää niin ookoo. Ei kai kukaan jättäisi menemättä Ikeaan (ainakaan tehden numeroa siitä, pl. muutaman foorumin) silloin kun se täyttyy erirotuisista tai -uskoisista tai vaikka kehitysvammaisista. Tai lentäisiköhän kyseisellä halpisyhtiöllä enää kukaan, jos se rajoittaisi muiden ihmisryhmien matkustamista (ihan ookoo ei muuten ollut se uutinen, että ihmisiä sijoitellaan painon mukaan eri osiin lentokonetta). Ja sanottakoon se selvästi, että näiden ei pitäisikään olla ookoo.

Että kun se imetyksenkään mollaaminen ei oo ookoo, niin ei kai tämäkään nyt ihan ookoo ole. Että kun se eriarvottaminen syystä tai toisesta ei nyt vaan oo ookoo, eiks ni.

Vierailija (Ei varmistettu)

Erona nyt on se että lapset kasvaa eikä ole ikuisesti sylivauvoja. Ei voi oikein verrata rasismiin tai vammaisten syrjintään jos tietyt kohteet oo poissuljettu lapsilta. Minusta on ihan jees että on myös "lapsivapaita" hotelleja, ravintoloita jne. Ja meillä on lapsi mutta en koe että meidän pitäisi ihan joka paikkaan edes päästä hänen kanssaan. Ennen kaikkea pitäisi kuitenkin miettiä sitä lapsen hyvinvointia. Onko vauvan etu että sitä raahata joka päivä tuntikausia lounaille ja ties minne vai olisiko lapselle parempi viettää välillä päiviä ihan vaan rauhassa kotona ja ulkoillen. Jos vauva itkee häiritsevän kauan kaupassa/ravintolassa jne. niin ennen kaikkea sillä vauvalla itsellään on hätä ja jos äiti joutuu näihin tilanteisiin koko ajan voi miettiä toimiiko lapsen edun mukaisesti

Eiköhän kaikki vauvojen äidit ja isät vietä niitä päiviä ihan kotona ja ulkoillen ihan tarpeeksi. Kyse on siitä, että ulkopuolisten ei tarvitse päättää, miten nämä vanhemmat lapsen kanssa liikkuvat. Jokainen varmasti kuitenkin ajattelee lapsensa parasta. 

Juliaihminen
Juliaihminen

Siinä mielessä olen samoilla linjoilla, etten mäkään koe, että mun pitää päästä vauvan kanssa ihan joka paikkaan. (Vaikka tässä postauksessa ehkä vaikutti muulta.) Ja musta on täysin ok, että on lapsettomia hotelleja. Tietenkin olen mieluummin sellaisessa paikassa, jonne mut halutaan.

Kuitenkin tuo kuulostaa hilppasen syyllistämiseltä, että "olisiko lapselle parempi viettää välillä päiviä ihan vaan rauhassa kotona ja ulkoillen". Ei ulkopuolinen voi tietää, kuinka paljon se nyt kahvilassa istuva äiti viettää "rauhassa ja ulkoillen" aikaa vauvansa kanssa. Luultavasti aika hiton paljon.

Meiän beebo on semmonen, että jos olen sen kanssa koko päivän kotosalla tapaamatta muita ihmisiä, se kyllästyy ja alkaa vänistä. Varmaan johtuen paljon siitä, että mä kyllästyn ja alan vänistä. Nykyään, kun vauva liikkuu paljon, olen alkanut valita mestat niin, että niissä olisi mielellään joku vauva/lapsinurkkaus tms. jotta bebbeli pääsisi vähän liikuskelemaan. Koska kyllä se on mulle itsellenkikin tietysti mukavampaa, ettei vauvalla ole kurjaa tai tylsää.

Aivan! (Ei varmistettu)

Samoilla linjoilla olen, että toki on paikkoja ja ajankohtia minne ei tarvitse päästä tai mennä vauvojen tai lasten kanssa. Ja se on oikeastaan tosi jees. Samoin olen samaan mieltä siitä, että vanhempien tehtävänä on tehdä jatkuvaa ja päättymätöntä arviointia siitä milloin lapsi on "väärässä paikassa" tai väsynyt tai rasittunut - ja milloin taas on oiva opetustilanne käsillä, että vaikka nyt harmittaa niin pois ei lähdetä. Ja sekös vasta vaikea homma on; tunnistaa nämä erilaiset tilanteet ja jopa ennakoida niitä, varsinkin kun ne voivat yllättää jopa paikan päällä. Mutta, uskon kuitenkin suuren enemmistön meistä vanhemmista ajattelevan asioita lastensa näkökulmasta ulkoilun ja rauhassa olon huomioiden eikä ”joka päivä raahaakaan lapsiaan lounaille tai ties minne”, ja onneksi tästä syystä äidit tuskin ”joutuu näihin tilanteisiin joka päivä”.

Kommenttini ei siis ollut kannanotto siihen mihin lapset ovat tervetulleita tai ei. Vaan enemmänkin siitä näkökulmasta, että on hassua miten pikkulasten tylyttäminen on fiksuilta ihmisiltä ilmeisen okei, kun muiden ihmisryhmien ei ole. Oikeassa olet myös siinä, että tätä ei missään nimessä voi verrata rasismiin, kokemukset eivät ole lähelläkään samaa tasoa. Siksi itse varoin visusti tuon sanan käyttämistä.

Eli kun Ikea mainostaa, että lapset syövät ilmaiseksi ja ovat siten erittäin tervetulleita niin on outoa, että fiksut tyypit erikseen nostavat somessa uutisen huuto-kommentilla "tiedänpä mitä paikkaa vältellä!". Outoa ihmisryhmään kohdistuvaa naljailua, joka ei ole hyväksyttävää muiden ryhmien kohdalla. Koska ihmisryhmä pienet lapset perheineen ovat. Vaikka meidän minit kasvavat, on jonossa taas uusi alokasryhmä täyttämään sitä vajetta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Juuri näin! Tämän takia myös lapsiperheiden ja vaikkapa opiskelijoiden asemaa on niin vaikea parantaa, kun ne ovat vain väliaikaisia tiloja, eli ihmisryhmän edustajat itsekin saattavat ajatella, että tämä on vain kestettävä. Minusta kuitenkin kaikille kuuluu oikeus tasa-arvoiseen kohteluun, syrjimättömyyteen, toimeentuloon ja moniin muihin asioihin eikä perusoikeuksia voida polkea edes väliaikaisten ominaisuuksien perusteella.

Liisalii (Ei varmistettu)

mainio kirjoitus, taas, kiitos! oi olisinpa voinut lukea tämän ennen viime jouluista matkaamme. silloin oltiin vauvaperheenä ekaa kertaa ulkomailla, prahassa. kuten kuka tahansa muukin turisti, tietenkin halusimme käydä paikallisissa ravintoloissa. yksi niistä mainosti itseään lapsiystävälliseksikin ja pari lapsijengiä siellä lisäksemme olikin. yhdeksänkuisemme istui syöttötuolissa, imeskeli lelukirahvia ja laskeskeli omia lorujaan. tunnelma oli varsin kiva, kunnes viereemme istutettiin toinen suomalainen pariskunta, joka heti alkuun puuskahti: voi ei, vauva, ja alkoi heti miettiä, olisiko täällä mitään toista vapaata pöytää. "no, jäädäänkö me tänne ollenkaan?" "kai se on sitten pakko". herkkiksenä oloni mureni samantien ja jälkiruoat jätettiin tilaamatta. juttelimme kyllä avoimesti perheemme kesken suomeksi koko loppuillallisen ja vieruspöytä silmiinnähden nolostui ja jossain vaiheessa alkoi puhua jotain alleviivatun positiivisistakin lapsista. seuraavalla ravintolakokemuksella olin vähintäänkin jäykkänä ja hyvä etten alkanut kysellä jo kabinettien perään. vaan vieruspöydästänsäpäs nuori tsekkiläinen pariskunta suorastaan flirttaili pojallemme, naureskellen ja jutellen ja poika nauroi ja kuolasi takaisin.

eihän sitä koskaan tiedä, mistä haavasta ja puolustusmekanismista moisetkin puuskahdukset johtuvat. mutta eivätpä puuskahtajat myöskään tiedä, mihin sanoillaan saattavat kolauttaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mutta he eivät varmaan tahallaan loukanneet kun eivät tienneet teidän olevan suomalaisia? Itselläni oli keskenmenojen jälkeen hyvin vaikeaa olla pikkuvauvojen lähellä. Kyllä meinasin pari kertaa lähteä ravintolasta kun olin saanut itseni sen verran kasaan että oltiin päästy edes sinne ravintolaan ja sitten viereen tuli onnellinen vauvaperhe.

Nyt meilläkin on vauva mutta jos joku kommentoisi noin tai suhtautuisi muuten vauvaan "oudosti" olettaisin että taustalla voi olla jotain traumaattista. Ei toki aina ole mutta kun sitä ei tiedä.

Lapseton (Ei varmistettu)

Me käännyttiin kerran miehen kanssa kannoiltamme ravintolan ovella. Oltiin menossa syömään, mutta vastassa oli pieni ravintolasali, jossa ei ollut juuri muita asiakkaita kuin itkevä vauva perheineen. Tuossa vaiheessa tahatonta lapsettomuutta oli takana 2,5 vuotta ja koeputkihoidoista oli tullut jo pari kertaa paskaa niskaan. Perhe saattoi huomata, että lähdettiin heidän takia, vaikka ei tietenkään mitenkään ääneen huudeltu. Mutta me ei lähdetty sen takia, ettei kestetty sitä vauvan itkua tai oltais ajateltu, ettei vauvoja pitäisi tuoda ravintoloihin. Me lähdettiin, koska ei oltais voitu syödä kiinnittämättä huomiota tuohon perheeseen ja siihen faktaan, että siinä oli vauva, jollaista me ei oltu saatu vaikka oltiin yritetty mitä. Pienimmästäkin meni tuolloin päivä pilalle.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ja siis ilman muuta voi lähteä hiljaa pois paikalta ilman semmosta mielenosoituksellista näyttämistä. Mutta semmonen ääneen paheksuminen on toinen homma.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tämä lapsettomuuspointti on kiinnostava.

Sinällään ajattelen, että lapsettouusasia ei edes kuulu tähän keskusteluun: vaikka ihminen olisi kokenut millaisia traumoja, ei sen kuulu silti loukata tuntemattomia ihmisiä tarkoituksella. (Toki siis tässä keississä eivät loukanneet tarkoituksella, kun varmaan luulivat ei-suomenkielisiksi.)

Toki ymmärrän, että lapsettomuus on niin kipeä ja kamala homma, että sitä saattaa tulla ylilyöntejä joissain kohdissa, ja tulee sanottua viattomille kanssaeläjille törkeyksiä. Eli siis käyttäen vanhaa klassista: ymmärrän mutten hyväksy.

Mulle tulee niin hyvä mieli siitä että joku tekee maailmaa paremmaksi paikaksi kirjoittamalla tällaisia tekstejä. Siispä kiitos Julia tästä ja tietysti koko blogistasi!

Mulla oli alussa ihan hölmö ei nyt ehkä pelko mutta kuitenkin jännitys siitä että jos vauva itkee julkisella paikalla, "kaikki" huomaavat kuinka pihalla ja siten huono äiti olen kun en osaa rauhoittaa pientä. Onneksi en sentään ikinä jättänyt tekemättä tai menemättä tuon jännityksen takia. Vauva on itkenyt tosi vähän julkisesti enkä muista että kukaan olisi kertaakaan katsonut pahasti, ainakaan kukaan ei ole ikinä sanonut mitään. Kerran jäin ruuhkametrosta imettämään Kalasataman asemalaiturille osittain kanssamatkustajien paheksunnan pelossa mutta ainakin haluan uskotella itselleni että pääasiassa siksi, kun vauvalla oli varmasti kova nälkä herättyään pitkiltä unilta.

Juliaihminen
Juliaihminen

Todellisuudessahan veikkaan, että yli 80 % ihmisistä ei edes huomaa vauvan itkua. Etenkään ihan pikkuruisen vauvelin. Oih, pikkuruisten vavveleiden itkeminenKIN on vaan niiiin liikkiksen kuuloista. :)

Tuon 8 kk vaavelin...not so much. Mutta en usko, että siitäkään jengi nyt niin kauheasti suuttuu yleisesti ottaen.

Tuuli S
Mutsilook

Hyvä teksti taas kerran! Mun täytyy nyt tähän kertoa eiliseltä paluulennolta ihana kokemus juurikin täällä kommenteissakin esiintyneistä symppaamisesta. Meidän eilinen lento sijoittui jo vauvan iltauniaikaan, mutta lentokentällä ja koneessa oli niin kova hälinä ja valoisaa, ettei vauva malttanut nukahtaa. Lentokoneessa alkoikin sitten korviahuumaava itku, kun vauvalla väsymys meni yli. Yritin kaikkeni hyssytellä vauvaa, mutta mikään ei auttanut. Siinä sitten aloin päässäni miettimään, että milloinkohan joku ärtymyksessään tokaisee, että nyt se vauva hiljaiseksi, sillä varmasti muutkin matkustajat olivat toivoneet nukahtavansa lennon aikana. Meidän vieressä istui myös nainen, jolle lentoemäntä kävi sanomassa, että hän voi siirtyä istumaan muualle, jos haluaa. Pois meidän luotamme. Sen sijaan, että tämä nainen olisi lähtenyt vauhdilla karkuun hän kääntyi puoleeni ja kysyi, että haluammeko me vähän enemmän tilaa toimia vauvan kanssa vai jääkö hän paikallensa? Sanoi, ettei vauvan itku häirinnyt ollenkaan. Tämän kuultuani tuntui kuin itsekin olisin rentoutunut. Hetken päästä myös vauva nukahti ja nukkui koko matkan. Tuon naisen sanat lämmittivät niin paljon mieltä ja antoi hyvää energiaa  <3 Naisten pitäisikin pitää toistensa puolia, mieluumin kuin lytätä!

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihana nainen! Juuri tuommoinen jeesaa niin paljon jo valmiiksi paniikinomaisessa tilanteessa. Mä niin haluan tulevaisuudessa olla tuommonen naikkeli! <3

Räyhälä
Räyhälä

Mullahan ei vauvaa ole, mutta tuollainen käytös on ilman omakohtaista kokemustakin niin käsittämättömän urpoa, ja oikein myötäraivostun sellaisesta. Mä yritän hymyillä itkevien vauvojen vanhemmille usein jonkinlaista tsemppihymyä osoittaakseni, että se on hei ihan ookoo. Eihän ei se heistäkään kivaa ole kun oma piltti itkee/ääntelee/tuo olemassaolonsa esille, mutta eipä sille aina mitään voi. Tuo kuvailemasi kaltainen käytös kertoo mun mielestä jotakin siitä, että ollaan vieraannuttu lapsista täysin ja kadottu johonkin omaan aikuiskuplaan (ylipäätään tuo tilan omistamisen harhaluulokin on harmillisen yleinen ilmiö etenkin kaupungeissa). Jokainen meistä on ollut joskus rääkyvä pieni pötkylä. Ja kenen elämä menee piloille siitä, että joutuu ehkä vartin kuuntelemaan jonkun vauvan raivaria jonain satunnaisena aikana? Toiset saavat kuulla niitä 24/7 aitiopaikalta. Sitäpaitsi aikuisen ihmisen raivari on miljoonasti kamalampaa - olen jo täällä sivuvasemmalla valmiina rageemaan jos havaitsen tuollaista käytöstä.

Nimim. Myötäeläjä, kohta kaksivuotiaan tyypin täti ja vauvojen puolustaja

 

Reetta L
Pelkkäähyvää

Niin hyvä kirjoitus ja siksi tuli ihan ekstrapahamieli siitä, että viime viikolla siirryin bussissa istumaan kauemmas, kun eteeni tuli istumaan äiti neljän alle kouluikäisen lapsen kanssa. En toki sentään sanonut niille mitään, mutta sille äidille tuli ihan varmasti paha mieli! Yksin pitkällä reissulla neljän lapsen kanssa... Nyyh, nyt harmittaa. 

Mutta toisaalta, minulla oli ollut kakka päivä töissä, kotona odottaisi todennäköisesti väsykiukkuinen lapsi ja oli siinä se migreenikin. En vaan jaksanut kahta tuntia lasten ääntä juuri siinä hetkessä niillä voimavaroilla. Joten siksi pikkuisen ärsyynnyin ja siirryin takapenkkiin. Eli ihan vähän ehkä ymmärrän sitä brunssinaista. Vaikka ei hänen kyllä olisi tarvinnut ääneen sanoa tietysti yhtään mitään...

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä olen siis itse sitä mieltä, että on täysin hyväksyttävää siirtyä kauemmas itkuisten lasten luota! Kyllä mä itsekin siirtyisin, jos bussissa olisi tilaa. Oikeastaan musta on jopa helpottavaa joskus, jos joku vaikka menee istumaan vähän kauemmas silloin, kun beebo on kärttyisällä tuulella. Ei tarvitse luoda sellaisia anteeksi pyytäviä katseita niin paljon :D

Mäkin ymmärtäisin brunssinaista, JOS hää ei ois huudellut täyttä kurkkua ensimmäistä ajatusta, joka mieleen juolahti.

Alis (Ei varmistettu)

Sulla on mahtava blogi. :) Olen juttujasi lukenut pitkään, mutta en ole vielä kommentoinut. Nyt on pakko, kun on niin pahasti käynyt tämä asia ärsyttämään. :D Minulla on 5kk vauva ja olemme liikkunet julkisilla paljon, kun autoa ei ole. Olen sporassa joutunut tuupittavaksi ja vihaisia katseitakin on tullut. Enää en ole niin hätäillyt siitä, että vauva alkaisi itkemään, mutta ihan alkuaikoina vähän kaikki jännitti vauvan kanssa yksin kulkiessa. Muutama päivä sitten olin vauvan kanssa bussilla liikkeellä päivällä. Vauva itkeskeli vaunuissaan, joten otin vauvan syliin ja menin istumaan penkille, ikkunapaikalle. Bussi täyttyi ja yhdeltä pysäkiltä viereemme tuli istumaan nuori nainen. Minulla oli siis sylissä vauva ja vaippalaukku, joka oli hieman toisella penkillä. Koko matkan nainen "liiskasi" meitä kohti ikkunaa, huokaili hyvin tuohtuneena ja muutenkin hänestä huokui vahva ärtymys. Mainittakoon, että bussissa olisi ollut muitakin paikkoja... Yritin olla mahdollisiman vähän häiritsemättä, enkä sanonut naiselle mitään, vauvakin oli tyytyväinen ja hiljaa. Kun nainen sitten jäi pysäkillään pois hän vihaisesti tokaisi, että ensi kerralla voisin ottaa laukkuni syliin. Siis mitä?! Yritin siinä taiteilla 5kk vauvan ja vaippalaukun kanssa niin, että mahdollisimman vähän häiritsisin kanssamatkustajia.
Anteeksi pitkä ja rönsyilevä kommentti. Pointtina kuitenkin se, että olisi kiva jos äidit ja vauvat saisivat rauhasssa matkustaa julkisilla.

Juliaihminen
Juliaihminen

No just tää. Miksei se naikkeli voinut käyttää omaa järkeä ja antaa vähän tilaa sulle ja vauvalle, kun kerran istumapaikkoja olisi ollut vapaana muuallakin. Muutenkin toivisin, ettei jengi tulisi aina ihan kiinni julkisissa kulkuvälineissä - siis silloin kun on väljää. Toisaalta, ehkä niissä kaikissa asuu salainen toive varpaiden hiplailusta. Vauvat on kuitenkin aika maagisia :)

Mama__ (Ei varmistettu)

Kohta vuoden ikäisen lapsen äitinä olen ottanut motokseni, että "kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu." Tätä viljelen rohkaisevasti kanssavanhemmille kulkiessani ja myös niille jurpoille, jotka jaksavat pahoittaa mielensä pienimmistäkin itkuista.

Kielikylpy

Kummallista on se, että toi tuntuu olevan mahdollista vaan ja ainoastaan Suomessa. Lasten kanssa (niin vauvojen kuin isompienkin) kanssa olen matkustellut Tukholmassa, Tallinnassa, Berliinissä, Kyproksella ja Kreikassa. Koskaan missään ei tuntunut väärältä olla lasten kanssa liikenteessä ja meihin on jokaisella kauppa/ravintolareissulla suhtauduttu todella ystävällisesti. Etenkin Tukholmassa ja Berliinissä kadulla kulkiessa kantorepussa kulkenut vauva sai todella paljon positiivista huomiota. Meillä suomalaisilla on todella paljon opittavaa perus käytöstavoissa.

Juliaihminen
Juliaihminen

True this! Samaa päivittelin tuossa viime kesänä täällä, kun kotiuduttiin Kroatiasta. Toivoisin Suomeen hilppasen enemmän "ooooh, cute little beeeebo!" -asennetta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Toisaalta on niinkin että tuoretta äitiä (jollainen itsekin olen) itsekkäämpää olentoa saa hakea. Oma elämä mullistuu ja vauvan ainakin pitäisi olla oman maailman ihmeellisin olento, jolloin helposti unohtuu että vieraat ihmiset tuskin ovat kovinkaan innostuneita siitä omasta kääröstä ja sen itku ärsyttää useimpia. Helposti unohtaa että on itsekin voinut ärsyyntyä kirkuvista vauvoista ennen kuin sai oman lapsen. Äitiys on saanut minut ymmärtämään paremmin pienten vauvojen äitejä mutta muuten en kyllä ole mitenkään kypsempi tai parempi ihminen kuin ennen. Jokainen vihainen mulkaisu ei myöskään ole tarkoitettu äidille eikä jokainen vauvan itkusta ärsyyntyvä ole katkeroitunut lapseton vanhapiika(miten alentuva tapa ajatella, ylipäätään).

Vauvan kanssa ei missään nimessä tarvitse linnoitttautua vain kotiin tai korkeintaan perhekerhoihin ja vauvamuskareihin. Mutta vähän hienotunteisuutta voi käyttää, kaikki ravintolat nyt ei vaan sovellu lapsiperheille. Äitiysloman tarkoitus on MINUN MIELESTÄNI huolehtia vauvasta mahdollisimman hyvin, ei viettää mahdollisimman lokoisaa ja omasta mielestä hauskaa arkea. Joskus ja useimmiten nämä kaksi saa kyllä yhdistettyä mutta ihan aina onnellinen äiti=onnellinen vauva argumentti ei päde. Välillä jokaisen kannattaa miettiä onko vauvan oikeasti tarpeen istua syöttötuolissa/repussa/rattaissa äidin pitkän lounaan ajan joka päivä, vai nauttisiko vauva välillä enemmän jostain muusta. Tai onko ok ravata vaatekaupoissa kuumissaan olevan ja väsyneen vauvan tai taaperon kanssa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen tästä kyllä samaa mieltä. En lähtökohtaisesti inhoa vauvoja (sellaisia jopa toivoisin, mutta toistaiseksi en ole niillä siunattu) ja monesti vaikka bussissa tai muualla saatan antaa rohkaisevia katseita huutavien lasten vanhemmille, vaikka huuto pahentaisikin alkavaa migreeniä tai töissä olisi ollut aivan kauhea päivä ja itkettää jo valmiiksi.

Mutta pienten lasten vanhemmat ovat myös monesti itsekkäitä. Jos muita ihmisiä vaaditaan kestämään riehuvia lapsia, pitäisi vanhempien myös välillä ymmärtää ettei joka tilanteessa vaan pysty kestämään kaikkea. Lentopelkoinen tai kovista korvakivuista lennolla kärsivä ei ehkä halua kuunnella 4 tuntia suoraa huutoa tai selkämystä jatkuvasti potkivaa lasta. Tai jos olet säästänyt puoli vuotta rahaa ja vihdoin pääset vuosipäivänä puolison kanssa kaupungin hienoimpaan ravintolaan nauttimaan yhteisestä ajasta, et kuule puolisosi puhetta kun viereisessä pöydässä on ruokaa viskova ja julmetusti huutava lapsi (jonka vanhemmille ehkä se järkyttävän kallis ravintola on paremman tulotason takia ihan normaali keskiviikkoillan aktiviteetti vaikka itselle once in a lifetime -kokemus) ei kovasti naurata. Tai pahimpaan Hullujen päivien ruuhkaan kaksi lastenvaunuilla olevaa kaverusta vierekkäin rupattelemasss ja tukkimassa koko käytävän niin että ihmiset eivät pääse liikkumaan on yksi jatkuvasti näkyvä ilmiö.

Törkeyksiä ääneen ei ole kenelläkään oikeus huudella ja lapsia mahtuu maailmaan, mutta lasten vanhemmat voisivat myös välillä ajatella kanssaihmisiä. Te vanhemmatkaan ette tiedä missä tilanteessa se toinen ihminen on, jolle se piltin huutaminen käy liian raskaaksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tähän tuli mun mielestä tosi hyvin jo tuolla ylempänä vastaus, että joo, ei voida tietää, minkä vaikean elämän tilanteen takia joku häiriintyy lasten äänistä, mutta ehkä sitten se häiriintyjä voisi jäädä kotiin, jos ei pysty käsittelemään tunteitaan? Ja alkuperäinen blogitekstikin nimenomaan peräänkuulutti äitien oikeutta liikkua kotinsa ulkopuolella, kukaan ei ole väittänytkään, että vauva erityisemmin välittäisi siitä, missä on. Äidin psyykelle taas on tärkeää saada olla ihmisten ilmoilla, oli myös erikoinen väite, ettei äidin henkinen hyvinvointi vaikuttaisi vauvaan. On älyttömästi tutkimusta siitä, että esim äidin masennus vaikuttaa vauvan kehitykseen. Ei kai missään sanota, että vauvaa pitäisi ensisijaisesti hoitaa kotona. Oma kokemukseni oli, että vauva viihtyi silloin kuin minäkin ja kantoliinassa meluisassa ravintolassa oli ihan parasta!

jennia (Ei varmistettu)

Eikö kannattaisi mieluummin peräänkuuluuttaa kaikkien ihmisten oikeutta liikkua kotinsa ulkopuolella - ei vain äitien? :)

Se lasten äänistä häiriintyvä paikan vaihtaja voi tosiaan olla vaikka juuri kokenut keskenmenon (ja voi vaikka olla äiti itsekin) eikä vielä pysty istumaan viereisessä pöydässä, mutta hänelle voi olla ihan yhtä tärkeää tulla ulos lounaalle kuin sille vauvan kanssa lounaalla olevalle äidille.

Tai hänellä voi olla paha migreeni. Tai hän voi vaan syystä tai toisesta inhota vauvoja ja haluta siksi vaihtaa pöytää tai ravintolaa, mikä sekin on ok. Ei kai ihmisellä ole velvollisuutta pitää vauvoista - ei edes vaikka on nainen. (Erityisesti tahallisen ilkeät kommentit ei tietenkään ole hyväksyttäviä ja tökerötkin kommentit olisi kohteliasta jättää sanomatta.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Pienten lasten vanhemmat ovat itsekkäitä, sanot. Onko sinusta itsekästä haluta käydä siellä, missä muutkin ihmiset käyvät ja tehdä samoja asioita, joita muutkin tekevät (pl.täysin lapsille sopimattomat paikat kuten yökerhot)? Mikseivät ne kaverukset saisi käydä Hulluilla päivillä, jos siitä tykkäävät (itse en tosin tykkää)? Sinun mielestäsi heillä ei ole oikeutta tavata Stockmannilla samoin kuin sinulla ja kavereillasi? Ja ei, niitä lastenvaunuja ja lasta ei ehkä voi jättää kotiin, vauva ei ehkä viihdy kantorepussa tai isänsä kanssa tai hän ei osaa syödä tuttipullosta tms. Sinun mielestäsi lennolle ei saisi lähteä, jos ei pysty takaamaan, ettei lapsi huuda? Eli, mielestäsi vauvojen vanhemmat eivät saa käydä toisella puolella maata/toisessa maassa ystävien tai isovanhempien luona kylässä tai ihan jopa lomalla (koska koskaan ei voi mennä takuuseen, ettei vauva voisi alkaa itkeä, koska niin vauvat tekevät joskus). Millä perusteella sinun matkasi on tärkeämpi kuin vauvan perheen?
Tällaisten väitteiden esittäjä ei ehkä tajua, että oikeasti, ihan tosissaan, pienen vauvan äiti ei useinkaan voi jättää vauvaa hoitoon/kotiin/muualle esimerkiksi imetyksen tai vauvan äidinkaipuun takia. Vauvan liikkumisen rajoittaminen muiden ihmisten pahastumisen vuoksi rajoittaa äidin liikkumista perustavanlaatuisella tavalla. En haluaisi elää sellaisessa yhteiskunnassa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Vauvan voi myös jättää isälle vaikkei se niin viihtyisikään, ei se siihen kuole ja voi jopa tottua.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kukaan ei ole sanonut että vauvan kanssa ei saisi liikkua julkisilla paikoilla. Tai että vauvan vanhemmille saisi huudella törkeyksiä. Mutta on peräänkuulutettu ymmärrystä sille että vauvan itku voi ärsyttää tai jossain tilanteessa voi olla liikaa kohdata vauvoja. Ja on pakko vaihtaa pöytää/istumapaikkaa jne. Ja ihan kaikki ravintolat eivät ole vauvoille/taaperoille tarkoitettuja. Jos vauva ei saisi lainkaan vaikuttaa elämään ja rajoittaa liikkumista ei ehkä ole vielä kypsä vanhemmuuteen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Lisäksi herää kysymys, mitä elämän ja kuoleman kysymystä vierailija oli siellä Hulluilla Päivillä hoitamassa, jonka nämä hyväntuuliset äidit tyytyväisten vauvojensa kanssa estivät? Lastenvaunujen kanssa on hankala liikkua, joutuu ottamaan huomioon portaat ja kynnykset, missä hissit on, odottamaan, että tulee hissi tai raitiovaunu, jossa on tilaa, mun mielestä on ihan itsestään selvää, että jos itse olen ilman vaunuja liikkeellä, väistän niitä, joiden on vaikeampi liikkua. Tai sitten voi ihan ystävällisesti kysyä, että voisiko päästä ohi.

Riikkana (Ei varmistettu)

Ihan loistava kirjoitus, pienen vauvan äitinä niin komppaan! Muutenkin sun blogi on aivan mahtava, keep it up :)!

Juliaihminen
Juliaihminen

<3 Kiitos!!

Ei vapaaehtoisesti lapseton (Ei varmistettu)

Asiallinen kirjoitus. Minun täytyy sanoa, että joskus lasten, varsinkin vauvojen näkeminen tekee niin kipeää, että siirryn muualle. En koskaan tietenkään kommentoi mitään. Mutta joskus olen huomannut loukanneeni poistumisella. En tarkoita tietenkään pahaa, mutta en jaksa myöskään ruveta selittämään. Pointtini on se, että maailma olisi varmasti parempi paikka, jos pystyisimme paremmin ymmärtämään toisiamme.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ymmärrän ja hyväksyn tämän täysin.

Muistan, kun oltiin yritetty omaa beeboa yli puoli vuotta (kyllä, nyt tuntuu ihan naurettavalta, että jo siinä vaiheessa sillä lailla friikahtelin - toisaalta en voinut tietää, kauanko odotus kestäisi), alkoi muiden vauvauuttiset hilppasen vituttaa. Tässä on aihe, josta tekisi mieli kirjoitella joskus. 

Pages

Kommentoi

Ladataan...