Homopornoa ja hyytävää jännitystä

Ladataan...
Juliaihminen

Kulttuurikodin kasvatusta on harrastettu tällä viikolla kunniakkaasti. Käytiin Raisan kanssa keskiviikkona katsomassa Tom of Finland -näyttely Taidehallilla. Ovella luki, että ei suositella lapsille. Helppo ymmärtää, koska silkkaa pornoahan se oli. En veisi 2-vuotiasta kummityttöäni sinne, koska luultavasti keskustelu ajautuisi turhan kauas kukista ja mehiläisistä. ("Mihin tuon miehen käsi menee?")

Mutta voi, miten iloluontoista pornoa Touko olikaan piirtänyt! Olisi kiinnostava tietää, miten nämä kuvat ovat vaikuttaneet homoyhteisöissä aikanaan ihmisten identiteettien muodostumiseen: kuvissa miehet hymyilevät usein huvittuneesti, ovat selvästi itsestään ja meiningeistään ylpeitä, jopa ylimielisiä. Aikana, jolloin homous on ollut laitonta ja vähintäänkin sairaudeksi luokiteltua, näillä on täytynyt olla positiivinen vaikutus.

Olen nähnyt saman setin Logomossa aikoinaan, mutta nyt oli vielä laajempi kattaus esillä. Näyttelyssä mua ilahdutti kuitenkin eniten Touko Laaksosen maalaama kaunis kuva sorsasta ja järvimaisemasta. Hänen sukunsa kesämökki sijaitsee nääs Kakskerrassa, minun lapsuuden kotosaarella! Sieltä oli maalaillut muutaman nätin maiseman. Ja kyllä oli tutun näköinen sorsa, ihan varmasti olen sen yksilön lapsenlapsiin törmännyt Kakskerran metsissä kirmatessani. (Hyvä, etten törmännyt johonkin muihin yksilöihin siellä metsissä, koska piirroksista päätellen metsä on myös hieno paikka elää ja...)

Tänään olin Idan ja Ellan kanssa katsomassa Amos Andersonin Helsinki Noir -näyttelyä. Se on tosi makeasti kuratoitu näyttely! Sisään astuessa saa pienen vihkosen, josta aletaan luke tarinaa Kaivopuiston Kaunottaresta, joka on löydetty Kaivarin rannasta hukkuneena.

"Synkässä vedessä kellui pitkäraajainen ja liehuvahiuksinen nuori nainen, jolla oli yllään vain kevyt mekko ja ohuet silkkisukat. Äkkiseltään arvioiden vainaja ei vaikuttanut ilolintuselta eikä miltään tanssipaikkojen ruusulta vaan pikemminkin sellaiselta hieman ujolta junan tuomalta."

Sitten seurataan kolmen kerroksen verran tarinan kulkua, katsellaan eri vuosikymmenten maalauksia, veistoksia ja valokuvia, jotka kaikki sopivat upeasti kertomuksen maailmaan. Kaiuttimista kuuluu välillä selkäpiitä karmivia ääniä, ja näyttelyssä on kaksi teosta, jotka saivat minut pelästymään. Niiden kohdalla peitin varoiksi kulttuurivauvan silmät (toisin kuin Tompan näyttelyssä).

Oli suloista, miten fiiliksissä vauva oli, kun Ella luki vaikuttavalla äänellä tarinaa Kaivopuiston Kaunottaren kohtalosta. En paljasta enempää, koska haluan, että tekin saatte tästä virkistävän näyttelykokemuksen!

Jos vietätte kesällä aikaa Helsingissä, niin suosittelen näitä molempia näyttelyjä. (Vauvoille tai aikuisille, kumpaakaan en ymmärryskykyisille lapsille.)

 

Tom of Finland -näyttely Taidehallilla 7.8. saakka

Helsinki Noir Amos Andersonissa 9.1.2017 saakka 

 

 

Share

Kommentit

Siis Julia tämä sun blogis on aivan mielettömän ihana! <3 Jotenkin niin aito meininki. Ihailen sun tapaa kirjoittaa rehellisen avoimesti ja hauskasti, teeskentelemättä ja tärkeilemättä yhtään. Esimerkiksi toi polttaripostaus sai mut ihan liikuttuneeseen tilaan, samalla tavalla kun myös kaikki sun vavvapostaukset. :') Tätä blogia on oikeasti ilo lukea joka kerta, ja sä olet aivan huippu. :) Fiilaan sun asennetta to the max!!

Juliaihminen
Juliaihminen

Ei vitsi miten ihanasti sanottu!!! <3 Tämmösen jälkeen saa taas huimat kirjoitusinspikset!

nansk

Haluaisitkohan ehkä adoptoida mut? (Terveisin Anna kohta 24 vee) Tarvitsisin just tuollaista kulttuurikasvatusta kuin sun bebbe saa. Se on nyt jo paljon kultturellimpi kuin meikä!

Asiaan. Toi Helsinki Noir kuulostaa ihan mielettömältä, mun täytyy tehdä Tampesterista viikonloppureissu sinnepäin ja käydä tsekkaamassa. Kiitos vinkistä, ja onneksi se on noin pitkään auki!

Mahtava blogi. Yksi tykkää.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tänne vaan kuule, meiän perheeseen kaivataan lisää kulttuurilapsia! <3

Kommentoi

Ladataan...