Huhtikuu toi kuhmuja

Ladataan...
Juliaihminen

Huhtikuu, tuo skitsofreeninen kuukausi elämässämme. Välillä oli keväistä ja ihanaa kuten yllä.

Välillä tilanne näytti taas tältä: LOL!

Joka tapauksessa, huhtikuu oli ihana kuukausi. 14 kuukauden iässä Alppunen otti elämässään paljon kehitysaskelia eteenpäin:

- Ensin kaikkein tärkein: Alppu oppi kävelemään!!!!! Mä olin odottanut tätä niiiin paljon. Voin sanoa, että tämä on ollut kaiken odotuksen arvoista. Lapsi näyttää paljon paremmalta kävellen. Vaatteet istuvat kauniisti ja ulkopuku ei enää kulu polvista puistossa rymytessä. Kuten tiedätte, se on kaikkein tärkeintä, miltä lapsi näyttää. (Ilmeisesti Alppukin on ihan tyytyväinen kävelemisbisneksiinsä. Kahdella jalalla etenemisestä on vissiin jotain muutakin iloa elämässä kuin se, että vaatteet istuvat.)

- Kuhmuja. Paljon kuhmuja.

- Alppu on innostunut laittamaan esineitä toisten esineiden sisälle. Esimerkiki siirtämään pieteetillä lautaseltaan herneet maitomukiin.

- Hän alkoi ilmaista itseään: "Too!" Too sanotaan nykyään melkein kaikkeen. Mä uskon, että se on joo. Tästä tulee mulle mieleen tarina meidän jostain vanhasta sukulaisesta, jolla oli K-vika. hän aina yritti opettaa lapsiaan: "Älä sää san too, vaik mää sanon too, vaan san sää... ...too." (Tämä oli hauska vitsi meidän lapsuudessamme.)

- Uusi tärkeä leikki on: "LUOLAAN!" Silloin laitetaan peitto teltaksi ja huudetaan, että luolaan ja lapsi ryntää hirveällä vauhdilla ja kikatuksella luolan sisälle. 

- Toinen leikki oli semmonen, että Alppu kaataa sohvatyynyn kumoon, ja sitten siskoni Sofia nostaa sen pystyyn ähkien ja esittäen, että se on tosi painava. Tätä tapahtumasarjaa voidaan edellen toistaa noin 117 kertaa niin, että se joka kerta kirkumisnaurattaa Alppua.

- Alpulla on nykyään aika paljon tota omaa tahtoa. (Öö, milloin sillä ei olisi ollut?) Mulla taas soi aika usein nykyään Rollareiden biisi päässä: "You can't always get what you want. You can't always get what you want." Jostain syystä.

Mitä minä tein?

- Kävin sekä lapsimessuilla että kahvimessuilla, ja voin sanoa, että identifioiduin kahvimessujen kävijäkuntaan noin 500 kertaa paremmin kuin lapsimessujen. Ränttäsin tästä aika paljon mun Insta Storyssä. Jos haluatte kuulla lisää epämääräistä mussutusta, niin alkakaa seurata.

- Vietin aikaa superihanan Ässän kanssa (ja kuvasin hänen kanssaan myös videoita). Äh, miksei teleporttia ole keksitty?

- Perehdyin startup-skeneen. Jos teille on vähän mysteeri, miksi tavallisen ihmisen pitäisi niin kovin intoilla startupeista tai ylipäänsä, mitä ne pohjimmiltaan ovat (onko mikä tahansa uusi yritys startup?), niin lukekaa mun juttu täältä.

- Juhlin rakkaiden ystävieni Marian ja Laurin häitä. (Vieläkin on suunnitteilla hääpostaus aiheesta, pitää vain saada Marialta kuvat!) Oli niin taianomaista ja ihanaa, että ne ansaitsee tulla ikuistetuksi myös tänne bloggosfääriin.

- Nautiskelin vapaaherrattaren elämästä kahteen otteeseen, kun Tiki kävi yönylireissuilla Tampereella. Että herääminen ilman lasta voi olla ihanaa!

- Kehitin uuden viikonlopputavan Tikin kanssa: kärrätään Alppu uneen ja mennään molemmat kahvilaan tekemään töitä. Siinä on erinomaista parisuhdeaikaa kerrassaan!

- Menin myös kerran Tikin kanssa ihan oikeille treffeille. Alpun kummit hoitivat häntä ja me käytiin Vallilan Bitesissä hampurilaisilla. Nam!

- Kävin Turussa.

- Äänestin. (Panikoin vielä kopissakin valintaa, kun olin kymmenen minuuttia seissyt siellä täristen, suttasin paperiin jotain ja juoksin pois paikalta.)

- Larppasin puistoäitiä. (Se tuntuu vielä larppaukselta.)

- Järkytyin siitä, miten ankea meidän kämppä julkisivuremontin aikana ikkunat peitettynä on! (Tätä jatkuu ainakin kesäkuulle, aargh!)

- Kävin Pingissä ja Foomissa ja nyt olen vähäksi aikaa nähnyt ihan tarpeerksi somevaikuttajia

- Yritin kutsua itseäni somevaikuttajaksi.

- Vihasin sanaa some. Ihan yhtä paljon kuin aina ennenkin.

- Halusin oikeastaan olla vain vaikuttaja, mutta enimmäkseen vaikutin vain urpolta.

- Pohdin paljon ensi syksyn meininkejä.

- Peruin yhden Ruotsin-risteilyn viime hetkellä, kun en pystynytkään olemaan kahta yötä erossa lapsesta. (Tou!)

- Kävin katsomassa alakerran naapurin ihanaa pikkuruista vauvaa, mistä kyllä heräsi taas kunnon vauvakuumeet (ja samalla vahva muistikuva siitä, miten kujalla olin vuosi sitten!).

- Juoksin paljon.

- Pyöräilin paljon.

- Katsoin telkkaria paljon.

- Nukuin aika vähän. 

- Olin aika lailla tyytyväinen.

 

Nyt sitten kesää kohti!

 

Lue myös tämän vuoden aiemmat kuulumiset:

Tammikuu ja vauvavuoden viimeiset hetket: 11 kuukauden ikäinen vauva

Helmikuussa Alppunen harjoitteli kiipeilyä: 12 kuukauden ikäinen lapsoenen

Maaliskuussa Alppu opetteli halaamaan: 13 kuukauden ikäinen lapsonen

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Share

Kommentoi

Ladataan...