Huora huora huora hevosenkyrpä

Ladataan...
Juliaihminen

Ennen ajattelin, että väittelyn tärkein pointti on voittaa uskomattoman hienoilla argumenteilla debatti.

Raivokkaimpia väittelyitä olen käynyt muun muassa siitä, onko oikein että Israel on miehittänyt Palestiinan (taisin vähän itkuraivota lopussa tyylikkäästi), onko Lisbeth Salander "päälleliimattu hahmo" Miehet jotka vihaavat naisia -kirjassa (erään mun ystävän mielestä on!?!) ja aikanaan Irc-galleriassa siitä, ovatko koirat maailman ihanin juttu. (Ylläpidettiin parin kaverin kanssa semmosta joidenkin mielestä hieman provosoivaa Irc-galleriaryhmää kuin "Kaikki koiranvihaajat, sorron yöstä nouskaa". Jostain kumman syystä koiranrakastajat tulivat sinne aina rageemaan, en ymmärrä miksi.)

Kuvittelin, että jos väittelyn lopussa päätyy muuttamaan omaa mielipidettään, se on jotenkin noloa ja tarkoittaa sitä, että on hävinnyt väittelyn.

Mun mammani kuitenkin opetti, että mielipiteitään voi aina muuttaa. Vaikka vartin välein.

Koska mitä virkaa koko väittelyllä on, jos sen jälkeen on noloa muuttaa mielipidettä? Kumpuaakohan tämä ajatus jostain koulun väittelykilpailuista vai mistä? Koko väittelyn ideahan on se, että toisen osapuolen mielipide saattaa muuttua lopussa. Ja se toinen osapuoli voi olla myös minä itse. Kun mieli on aidosti avoin uusille mielipiteille, oma ajatusmaailma rikastuu. Silloin väittelyn voittaja voi olla molemmat osapuolet.

Ei kuitenkaan kaikkien mielestä. Jotkut ajattelevat, että väittelyn pääpointti on: huora huora huora hevosenkyrpä huora huora. (Maria Pettersson, olen aina tykännyt sun teksteistä, mutta tätä juttua rakastin!) Tuntuu, että internetissä tämä erilaisten mielipiteiden esittämisen pääpointti on vähän unhoittunut. Mua on kutsuttu netissä hiekkapillufeministiksi (otin kunnialla) ja toivottu, että "joku lukitsisi sen muijan autoon ja sytyttäisi sen auton tuleen" (se ei ollut musta niin kiva). Joillekin tärkeintä on vain oksentaa pahaa oloaan jonnekin ja kutsua sitä kriittiseksi keskusteluksi. (Okei, toivon että huorahuorahuora-kommentoija ei kutsu tuota kriittiseksi keskusteluksi.)

Täällä blogissa julistan jatkossakin kaikenlaisia mielipiteitäni, mutta haluan pointata, että jos joku kertoo tarpeeksi hyvän vasta-argumentin, olen aina valmis muuttamaan vahvaakin kantaani.

Raisa sanoi mulle kerran ihan älyttömän kivan kohteliaisuuden: Sussa on hauskaa se, että sulla on todella vahvoja mielipiteitä, jotka voivat muuttua hetkessä.

Toivottavasti pysyn sellaisena!

 

ps. Lopulta lopetettiin se koiranvihaaja-yhteisö, koska ei me oikeasti vihata koiria. Mutta niille meidän Irc-galleriaryhmässä käyneille koiranrakastajille haluan sanoa, että teillä oli ihan PASKOJA argumentteja!!!111

 

Esimerkiksi näissä postauksissa on ollut mielestäni ihan hyvää väittelyä:

Tyttövauva ei flirttaile

Saako lapsilisän sijoittaa?

 

 

 

 

Share

Kommentit

Ilana

Useinhan väittelyn lopuksi kumpikaan osapuoli ei muuta mielipidettään - eikä siinä mitään. Väittely voi silti olla onnistunut, jos sen aikana jompikumpi tai jopa molemmat osapuolet ovat päässeet vähän paremmin hajulle siitä, miksi se toinen on asiasta eri mieltä. Sitten pitää vain osata lopettaa ja todeta, että me nyt vaan ollaan eri mieltä ja se on ihan OK. Minä en ainakaan kestä yhtään, jos jäädään inttämään ja vänkäämään pitkäksi aikaa uusia kelvollisia argumentteja esittämättä.

Minusta muuten hyvän ystävän tunnistaa siitä, että sen kanssa voi keskustella vähän tulenaroistakin aiheista (uskonto, poliitiikka, lapset, mitä näitä nyt on) - vaikka olisikin niistä eri mieltä - sillä tavalla, ettei kumpikaan loukkaannu tai pakota toista muuttamaan mielipidettään. Avainsana on kunnioitus, ja sehän näistä nykyajan nettitykittelyistä valitettavasti yleensä tuppaa puuttumaan.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hyvin sanottu. Maailma on huomattavasti kiinnostavampi paikka, kun pyrkii ymmärtämään ihmisten motiiveja niiden tekoihin ja mielipiteisiin. Toki mustavalkoisuus on helpompaa, mutta helppous on harvoin kiinnostavaa.

Kommentoi

Ladataan...