Iloinen ja haikea joulukuu

Ladataan...
Juliaihminen

Tämä saattaa kuulostaa vähän pakkomielteiseltä, ja sitä se onkin. Tammikuun matkameiningeissä mä unohdin tehdä kokonaan kuukausikatsauksen joulukuusta, ja kun olen sialussani päättänyt, että raportoin vauvan ensimmäisen vuoden kehityksen (ja omat kahvitteluni) täällä blogissa, niin nyt käyn läpi vielä joulukuun tärkeät tapahtumat.

(No, kyllähän mä viimeistelin mun Raskauspostaussaagankin vasta vuosi sen jälkeen, kun lapsi oli puskettu maailmaan, joten tällainen pikku viivästely on tuttua kauraa.)

Joulukuun alussa Alppu täytti 10 kuukautta. Se on vähän kuulijan hyväntahtoisuudesta kiinni, mutta musta ainakin kuulosti siltä kuin se olisi alkanut sanoa äitiä. "Äiti ti äitäh." Ennen lapsen saamista olin kuvitellut, että on joku tietty päivä, jolloin lapsi ottaa ensimmäisen askeleen tai sanoo ensimmäisen sanansa. Musta tuntuu siltä, että sen ensimmäisen sanan sanomiseen on mennyt noin kolme kuukautta. Pedantin ihmisen on hankala täyttää vauvakirjaa tällaisen epäselvästi artikuloivan vauvan takia!

Joulukuussa kävin Turussa monesti, ja Alppu innostui syvästi meidän äbälässä olevista portaista. Niitä veivattiin ylös uudestaan ja uudestaan ja se oli upeaa. Sen sijaan mua alkoi huolestuttaa hänen uusi taipumuksensa kontatessa: aivan kuin hän sieg heilasi (tätä oli aistittavissa jo kahden viikon ikäisenä, jos muistatte tämän kuvan). Ei pidä ehkä näyttää hänelle Ylen ajankohtaisohjelmia lähiaikoina, kun tuntuu, että niissä on päästetty rasistit mellastamaan niin paljon. Ties vaikka olisi saanut sieltä jotain inspiraatiota.

Kehityksen repertuaariin otettiin myös tepastelu niin, että kävelytän sitä. Sitä se tykkäsi tehdä vähän aikaa, mutta sitten se yhtäkkiä loppui. 

Mitäs muuta? Ruoka alkoi maistua koko ajan paremmin, thank juu loord ja ehkä vähän syöttämissysteemin, jonka onnistuin viimein luomaan meille.

Mitäs muuta tapahtui joulukuussa? (Ah, siitä tuntuu olevan niin hirmuisen pitkä aika!)

Kävin teidän kanssanne Kiasmassa taidetreffeillä

Oli huippua nähdä 20 mahtavaa tyyppiä beeboineen Kiasmassa. Ja mikä parasta, tästä innostuneena perustettiin tällainen Kulttuurimamat-faceryhmä, jonne voi matalalla kynnyksellä pyytää ihmisiä näyttelyihin, kahville, lounaalle tai kärryttelemään. Suosittelen juuri sinuakin liittymään, mä olen käynyt nyt tuon ryhmän kautta jo kahdesti mama-deiteillä, ja aion ehdottomasti harrastaa tätä lisää.

Saunoin Kotiharjun saunassa

Kyllä, sinne saa ottaa omat juomat mukaan. Mun on ihan pakko päästä vähän baila bastu useamminkin hyvän naisporukan kanssa. Etenkin kun juo sen bissensä kello neljältä iltapäivällä, sitä ehtii ihan mukavasti selvitä ennen iltaa ja välttää daruden. Päivätumpsuttelu on kotiäidin ystävä! (Toki siis ilman vauvaa. Tumuttelu kahdestaan vauvan kanssa himassa ei ole kenenkään ystävä.)

Jouluhulluttelin

Vanhana joulunrakastajana mä otin joulukuusta kaiken irti. Kävin Tuomaan joulumarkkinoilla, Stockmannin jouluosastolla, vauvojen ja lapsien joulujuhlissa Arabian nuorisotalolla, Taikin joulumyyjäisissä, Café Esplanandialla jouluglögillä, Vauvakerhon joulujuhlissa, Muskarin joulukonsertissa ja kirkossa laulamassa joululauluja. Lisäksi koristoin meidän asunnon uskomattomaan joulukarkeloon ja otin Alpusta tonttulakkikuvia. Se mua kyllä harmittaa, etten ehtinyt ottaa Alpusta sellaisia klassisia "makoilen alastomana lampaantaljalla kuin Jeesus seimessään tonttulakki päässä" -kuvia. Mutta ehkä ensi jouluna. Tapani mukaan en myöskään lähettänyt yhtäkään joulukorttia, koska olen niin laiska. 

Larppasin kolmen lapsen äitiä

Mun sisko aloitti työt ja koska sen mies jäi hoitovapaalle vasta jouluna, mä kävin hoitamassa Alpun kanssa siskoni kahta tyttöä (1,5 v ja 3 v) Turussa muutaman päivän. Se oli aika eeppistä! Mutta yllättävän helppoa sitten kuitenkin (koska siskon mies oli tehnyt ruuat valmiiksi ja pukenut lapset aamulla ulkovaatteisiin). Siskon nuorempi tyttö on järjettömän söpö tapaus, joka oli menossa mukana koko päivän, kunnes noin viisi minuuttia ennen siskon kotiin tulemista se meni seisomaan vakava ilme naamallaan ulko-ovelle. Kolmevuotias viihdytti yllättävän taitavasti tuommoista 10-kuukautista pötkälettä. Mutta kyllä mua vähän ihmetyttää, miten mun äiti on selvinnyt nelilapsisen perheen hoitamiesta. 

Kutsuin ystäviä syömään riisipuuroa

Onko mikään ihanampaa kuin syödä yhdessä riisipuuroa ja tehdä kuluneesta vuodesta loppubriiffiä? Ei ole. Kutsuin muutamia eri ystäväporukoita arki-iltaisin meille, ja näiden iltojen aikana naurettiin paljon ja itkettiin vähän. Se on merkki erinomaisesta vuosikatsauksen tekemisestä.

Kriiseilin äitiysloman loppumista

Ah, onneksi äitiysloma on jo loppunut, sillä sen päättymisen surkuttelu oli niin rasittavaa! Ihan hyvä, että tein sen surutyön tuolloin, niin töihin palattua ei ole tarvinnut niin paljon enää masistella. Mutta ei semmosta haikeilua pidemmän päälle vain jaksa.

Joulukuu oli ihana kuukausi, mutta niin joulukuut aina on. Ja toisaalta nyt se tuntuu valtavan kaukaiselta. Jouduin kaivamaan viime vuoden kalenterin esiin, jotta jotenkuten sain päähäni, mitä mä ylipäänsä tein tuolloin.

Nyt olen ottanut jopa jouluvalot kämpästä pois, vain joulukukka porskuttaa edelleen. Eiköhän se pian siitä kuukahda.

 

Mun ja vauvan kuulumisia tämän elämänsä ensimmäisen vuoden ajalta:

Paras tammikuu naismuistiin   vauva -1 kk

Huuruinen helmikuu  vauva 0 kk

Helpottava maaliskuu  vauva 1 kk

Huhtikuu, ah!    vauva 2 kk

Toukokuun herätys   vauva 3 kk

Kesäkuu hujahti   vauva 4 kk

Heinäkuu lompsis   vauva 5 kk

Elokuu ja ihmisten ilmat    vauva 6 kk 

Syyskuussa vapauden tuulet tuivertelivat     vauva 7 kk 

Lokakuu herätti vauvakerhoilijan   vauva 8 kk

Marraskuu: pystyyn ja eteenpäin vauva 9 kk

 

 

 

Share

Kommentoi

Ladataan...