Jokainen ihminen on polttarien arvoinen

Ladataan...
Juliaihminen

Elämäni loppuun saakka tämä toukokuun kolmas viikonloppu tulee sykähdyttämään mun sydäntäni ihan omalla tavalla. Kaksi vuotta sitten mulle järjestettiin tänä samaisena viikonloppuna polttarit. Olen edelleen täysin shokkelossa siitä, miten hienot ne oli.

Kuten olen sanonut, polttarit on siistein juttu ikinä. Siksi jokainen ansaitsee sellaiset ainakin kerran elämässä, meni hän naimisiin tai ei. Oikeastaan pitäisi olla semmonen sääntö, että jos pitää jotkut megajuhlat, tyyliin hienot 30-, 42- tai 55-vuotisjuhlat (tai vaikka 100-vuotis, käy!), niin ennen näitä kekkereitä ystävien tulisi järjestää polttarit tälle ihmiselle, mikäli hän ei ole vielä sellaisia saanut kokea. Polttareissa pääsee kokemaan sellaisia tuntemuksia, joita ei ehkä elämässä koskaan muuten pääse. Kuten:

Yllätys. Mut yllätettiin kesken perjantai-iltapäivän palaverin (joka käsitteli Lilyn kehitysideoita, joskin ne ideat muuttuivat siinä palaverissa koko ajan kummallisemmiksi, ja meitsi vain tunnollisena muijana teki muistiinpanoja). Mua ei ole koskaan ennen yllätetty sillä lailla, ja mä menin ihan sellaiseen hyperventilaatio-tää-ei-voi-olla-mahdollista-shokkiin, en saanut sanaa suusta ja hihkuin kuin joku vauva. Ja yllätys vain jatkui aina perjantaista sunnuntaihin, koska en missään vaiheessa tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Kontrollin menettäminen. On mielettömän vapauttavaa, kun joku muu on vastuussa susta täydellisesti: pakannut sun hammasharjan ja e-pillerit, järjestänyt seuraavat ruokailut ja nukkumapaikat, miettinyt kaiken valmiiksi, eikä itse tarvitse tehdä tai päättää yhtään mitään. Mun polttareiden tukikohta oli Air bnb:stä vuokrattu Paola Suhosen asunto Torkkelinmäellä, ja sieltä sitten singahdeltiin ympäri Helsinkiä erinäisiin hurvitteluihin.

Huomion keskipisteenä oleminen. Kerrankin elämässä ei tarvitse miettiä, puhunko mä nyt itsestäni liikaa (koska mun elämä on ikuista taistelua tämän pohdinnon kanssa!). Saa todella vain horista kaiken mahdollisen, ja multa vieläpä oikein kysellään asioita. (Toimittajalle tämmöinen on aika aututasta.) Esimerkiksi perjantai-ilta, jolloin sain jalat suolavesiämpärissä horista suhdehistoriani ja kertoa kaikista mun existä hassuja pikku anekdootteja oli vapauttava ja hauska (ja toki vähän haikeakin) kokemus.

Tässä elämä on -fiilis. Mun kaverit olivat vuokranneet ratikan, jolla me ajeltiin ympäri Helsinkiä ja laulettiin sitsilauluja (polttareiden teema oli Matka maailman ympäri). Manskulla ne huutelivat ikkunasta: "Julia Thurén menee naimisiin!" Tuli semmonen olo, että todellakin, nyt mä olen se tyyppi, se jolla on polttarit ja se joka ottaa ison askeleen elämässään pian. Sitä on 26 vuotta katsellut hymyssä suin tulevien morsianten polttareita ja sitten yhtäkkiä onkin se tyyppi itse!

Uusien asioiden kokeminen. Vogue-tanssitunti, pornografisten origamien (eli origasmien) taitteleminen, saunominen Pasilan kattojen yllä, skumpan juominen Punavuoren kattojen yllä, klubin pöydillä pilkkuun saakka bailaaminen (mä en normaalisti ole mikään pöydillä tanssija!), viinin juominen Halkolaiturilla auringon noustessa horisontista.

Kokonaisvaltainen tunne rakastetuksi tulemisesta. Kun ympärillä on kolmisenkymmentä naista, joista huomaa, että nämä tyypit toden teolla tuntee mut, olo on silkkaa euforiaa. Nämä tietävät, millaisista jutuista mä pidän eniten maailmassa, ne hyväksyvät mut omana itsenäni täydellisesti, niiden kasvoista paistaa, että ne toivovat mulle silkkaa hyvää. Kun saa viettää kokonaisen viikonlopun pelkästään tällaisten ihmisten seurassa, itsetunto boostautuu niin, että sen muistaa koko lopun elämänsä. Uskonkin, että polttarit voivat vaikuttaa ratkaisevasti ihmisen omakuvan parantumiseen.

Jälkikäteishysteria. Kun mut sunnuntaina palautettiin kotiin, jossa odotti vielä semmonen kori täynnä ystävien antamia pieniä lahjoja, padot aukesi totaalisesti. Ala-asteaikainen kaverini Noora oli repinyt meidän kirjevihosta viimeisen sivun, jonka toiselle puolelle se oli vastannut viimeisimpään kirjoitukseen ala-aste-diskurssilla: ”Siis sä niinq oikeesti meet nyt naimisiin, eix oo creisii?!” Anna taas oli printannut Samae Koskisen biisin sanat Hän, jolla on kaikki:

”Kelpaat mulle vaikka oisit ryppyinen
vaikka oisit hetken joku muu
vaikka oisit kuinka tautinen
kelpaat sit kun sult ei aukee suu”

Avattuani sen korin, itkin melko hysteerisesti koko loppu päivän. (Niin, että se alkoi olla jo vähän epämiellyttävää ja paniikinnomaista, osasyy saattaa toki olla valvotuilla öillä ja avautuilla pulloilla.) Häämatkalla vielä tirautin kyyneleitä yhtenä aamuna hotellissa Santanderissa: "Mä en voi uskoa, että mun polttareista on jo kuukausi!"

 

Mikä parasta, mä voin elellä taas tänä viikonloppuna näitä polttareita uudestaan, sillä niistä tehtiin myös aivan jumalainen video.

 

Haluan toivottaa kaikille tämän kesän morsioille aivan uskomattoman ihania polttareita! Ja koska rakastan tällä asialla hekumointia, kuulisin hirmu mielelläni:

Millaisia polttarikokemuksia sinulla on ollut?

 

 

 

Share

Kommentit

chaura
Misplaced

Ihanat polttarit! Mitä isompi porukka, sitä helpompi on tietty myös järjestää kaikkia huikeita elämyksiä kun on ihmisiä jakamaan kustannukset. Olen yrittänyt olla mukana järjestämässä polttareita joihin oli saapumassa pieni porukka (lopulta meitä oli vain 4+morsian paikalla, koska muut priorisoivat toisin), kellään ei ollut rahaa juuri mihinkään eikä intoa suunnitella mitään, niistä ei sit tullut kovin huikeat bileet, mikä harmittaa mua kyseisen ystävän puolesta.

Mun omat polttarit 6 (!!!) vuotta sitten oli ihanat ja mun näköiset. Mut yllätettiin aamulla kotoa, pestiin ja puettiin, sain askarrella itselleni sielun pulloon ja sit mentiin. Sain alastonkuvauksen tyylikkäässä studiossa (voin myöhemmin muistella miten nuori ja nätti olin!), kierrettiin rasteja kaupungilla mulle tärkeissä paikoissa tehtäviä tehden ja siideriä juoden, muistettiin vanhoja ja lopulta lähdettiin illaksi ja yöksi mökille syömään, juomaan, saunomaan ja uimaan. Yö nukuttiin siskonpedissä niinkuin ennen vanhaan. Oli huippua :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, mitä enemmän jengiä, sitä helpompaa on saada kaikenmoisia elämyksiä kustannettua. Tosin hyvällä suunnittelulla oon saanut aikaiseksi tosi pienen budjetin onnistuneita polttareita. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän ihmisillä on kaikkia suhteita, että ne tuntee jonkun, jonka kautta järkkää ilmainen sauna/mökki tms. (Tosin mitä vanhempi on, sitä enemmän rahaakin on käytössä.)

Polttaripiheilijät sen sijaan - ei, ei ei. Niistä (ja muista ikävistä polttarivieraista) kirjoitin joskus oikein listauksen tänne.

Sun polttarit kuulostaa ihanilta! <3

Miisukka
Ripaus äitiyttä

Itselläni on polttareihin osallistumassa 3-4 henkeä minun lisäksi. Ja ihan siitä syystä ettei mulla ole isoa kaveriporukkaa. Mutta mä uskon, että mun ihanat ystävät keksii mulle just niin ihanat polttarit kun vaan mahdollista :)

Miisukka
Ripaus äitiyttä

Sormi oli nopeampi kuin aivot. Eli se piti vielä lisätä, että itse en usko, että hyviin polttareihin tarvitaan rajaton määrä rahaa. Pienelläkin budjetilla tulee kivaa, kunhan porukka on kiva ja kaikilla on hauskaa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ehottomasti samaa mieltä, raha ei todellakaan tee automaattisesti polttareista kivoja.

Enfant Terrible

Mun polttariporukka koostui enemmäkseen opiskelijoista, joten kaasoille itse ilmoitin heti alussa etten odota mitään limusiinikyytiä taikka timantteja ja aitoa shamppanjaa, vaan haluan ennen kaikkea ihanan päivän meille kaikille. Yksi minkä heti ekana sanoin, etten halua tehdä yksin mitään tosi noloa vaan enemmänkin sellaiset yhteisöllet polttarit - missä kaikki voisivat osallistua.

Mun ihanat tytöt kävivät hakemassa minut reilu vuosi sitten toukokuun alussa. Olin viattomana pesemässä hampaitania lauantaiaamuna, kun yllättäen ovikello soi ja oven takana oli 10 parhainta tyyppiä! Hirvee itkeminen alkoi heti, kun tajusin mitä oli tapahtumassa (hammasharja edelleen suussa) mutta padot aukaisi kun näin 6-kuulla raskaana olevan ystäväni sekä toisen, joka asusteli vielä viime vuoden Islannissa. Tyyppi oli matkustanut Suomeen pelkästään polttareita varten!!!

Tytöt pukivat minut vittuilakseen emännäksi (vihaan sanaa emäntä ja en ole tosiaankaan maalaistalon-emäntä tyylinen ihminen), oli päähuivit essuineen. Sitten ihanat olivat ostaneet kunnon varaston saippuakuplia, kun rakastan niitä yli kaiken, ja painuimme seikkailuradalle kiipeilemään pariksi tunniksi. Tämän jälkeen tytöt veivät minut sisäpiknikille mun ja mieheni asuntoon, jossa tehtiin häätaikoja ja vaan juteltiin. Matka jatkui piknikissä vatsatanssitunnille ja sieltä saunomaan ystäväni asunnolle, johon tytöt olivat tehneet kunnon morsiussaunan! Matka jatkui ravintolaan syömään ja sieltä vielä baariin, jossa tosin oltiin kaikki jo NIIN väsyneitä että kotiin lähdettiin jo yhdeltä yöllä :D Säästösyistä yövyimme kaikki meidän asunnossa, mieheni oli vastassa  polttariporukkaa ja pidin miehelle sellaisen parin tunnin monologin "maailman parhaimmista polttareista etten kestäääää". Kuulemma puheen taso oli: " ja sitten me mentiin sinne ja mä teen näin ja sitten tapahtu tätä ja sä et arvaa miten mentiin siellä liaaneja pitkin ja sitten pestiin hiukset kananmunalla ja sitten ja sitten!!!" <3 Oli ihan mahtava päivä!

Juliaihminen
Juliaihminen

Oooo! Kuulostaa aivan täydellisiltä polttareilta! 

Jeba
Tuuliajolla

Ihana video, itkin tossa lopussa kun tunnelma oikein tiivistyi näytön läpi. <3 Ihania ystäviä sulla, mahtavia!

Me ollaan oltu miehen kanssa 11 vuotta yhdessä ja vuodesta 2008 saakka kihloissa eikä ole merkkiäkään, että mentäisi naimisiin. Haluaisin kyllä, mutta mies ei oikein innostu koska se vaatii rahaa ja ja ja ja ja ja ja..... plaah. Niinpä olen tyytynyt siihen, että jos joskus naimisiin haluan päästä, on mun tyytyminen maistraattiin ja siksi ehkä me ei naimisissa ollakkaan, koska mä en suostu maistraattiin ja mies ei suostu kirkkohäihin. Meidän kompromissi on ollut siis se, ettei me mennä naimisiin ollenkaan! :D

Nyyh, snif.

Juliaihminen
Juliaihminen

Te voitte tehdä molemmat! (Mun sisko teki niin: eka maistraattiin ja sitten siunaaminen kirkossa.)

Ja siis, vaikka karkaisi naimisiin ihan keskenään, niin haa! Sitten on aina jälkikäteispolttarit, ja ne vasta yllätyksenä tuleekin! :)

Jeba
Tuuliajolla

:) Kaverit on joskus sanoneet, että jos me mennään maistraatissa naimisiin, niin mä saan sitten ainakin vuosisadan polttarit! :D

Mutta siltikään me ei olla vielä päästy miehen kanssa niin pitkälle. Mutta, aika näyttää!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mua alkoi itkettää tää video. Ihanat polttarit, ihanat ystävät sulla, ihana tunnelma. Alkoi myös itkettää siksi, ettei itselläni ole tässä maailmassa yhtäkään samanlaista ystävää. Kukaan ei järjestäisi mulle polttareita. Onneksi on sentään ihana mies ja ihana lapsuudenperhe.

Toivottavasti kaikki, joilla on hyviä ystäviä, muistavat olla onnellisia heistä ja kertoa heille, kuinka tärkeitä ovat :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Voi kurjuus! Mutta onneksi ihana mies ja ihana lapsuudenperhe on ihan älyttömän tärkeä juttu. Itse asiassa munkin kaasoista kaksi oli juurikin mun siskoja, eli lapsuudenperhe for the win!

Kommentoi

Ladataan...