Joskus asiat menevät just niin kuin pitääkin

Juliaihminen

Ollessani noin 9-vuotias mä ja mun pikkusiskoni Sofia päätettiin aloittaa säästäminen meidän tulevaan yhteiseen opiskelija-asuntoon. Laitettiin kaikki viikkorahamme sellaiseen Tiimarista ostettuun rumaan säästöpossuun ja haaveiltiin, miten uskomattoman hienoa meidän elämä tulee olemaan. 

Nyttemmin en todellakaan tiedä, miksi ihmeessä me kuviteltiin, että opiskelija-asuntoon kuuluu säästää. Oli miten oli, kyllä me pari vuotta (tai no, muisti pettää, ehkä pari kuukauta?) sitä projektia jatkettiin, koska ihan vain unelmointi siitä, että asuisin Sofian kanssa samassa asunnossa sitten aikuisena tuntui niin huumaavalta.

Vuodet vierivät, minä muutin ensin omilleni ja sitten itse asiassa mun isosiskon Lotan kanssa yhteiseen opiskelija-asuntoon (se onnistui ilman minkäänlaisia säästöjä, etenkään yhteisiä). Puolitoistavuotinen Lotan kanssa Turun Ylioppilaskylässä kuuluu aivan ehdottomasti mun elämäni onnellisimpiin aikoihin. Me ei riidelty kertaakaan, sen sijaan me pidettiin eeppisiä juhlia ja kutsuttiin usein yhteiseksi muodostuneita kavereita parvekkeelle drinkeille tai iltateelle keittiön pöydän ääreen. Lotan poikaystävä (nykyinen aviomies) leipoi aina sämpylöitä sekä muffinsseja ja teki eräänä vappuna olutvanukasta (vaikka rakastan beeriä ja etenkin vanukasta, niin kaljavanukas...en suosittele). 

Ne oli ihania aikoja. Sitten muutin Helsinkiin, kauas perheestäni ja hyväksyin sen, etten näe sisaruksiani kauhean usein. Se oli kurjaa. Kunnes Sofkuli muutti niin ikään työn perässä tänne hesoihin.

Sofia asui miekkosensa Sampon kanssa pari vuotta Kalliossa vuokralla. Kun ne sitten alkoivat etsiä omistuskämppää, mä aloin mankua, maanitella ja manipuloida, että muuttakaa Vehreään Hermanniin. Täällä on ihmisen hyvä elää ja olla.

Hermanni on lintukoto, joka on aivan kaupungin sykkeen kupeessa (eli Kallioon kävelee noin 15 minuuttia ja Vallilaan 2 minuuttia). Täällä on suuri määrä puistoja, pieni määrä autoja ja lasten nauru heläjää kesät talvet tuossa Violankentällä, kun siellä pelailevat menemään.

Ja ne teki sen! Ostivat täältä asunnon. Eivätkä vain Hermannista, vaan jukopliut tästä samasta talosta, jossa asun. Tämä on siisteintä, mitä mulle on tapahtunut pitkiin aikoihin. Ja kelatkaa, SS-joukolle (kutsun välillä Sofiaa ja Sampoa tällaisella leikkimielisellä hellittelynimellä) syntyy vieläpä heinäkuussa beebeli! Alpun serkku! 

Niin että ei tämä elämä olisi oikein voinut paremmin järjestyä. Mä näen jo yhteiset sunnuntai-illalliset, lauantaiaamiaiset, lastenhoitopotentiaalin. Sen, kun Alppu pikku sormellaan pimpottaa niiden ovikelloa ja kysyy serkultaan, lähdetkö leikkimään ulos Vehreän Hermannin niityille. 

Elien, kun saavuin himaan ja olin unohtanut avaimen kotiin, niin kah! Menin vain sinne Sofkuliiton luokse Alpun kanssa odottelemaan ja syömään Dumleja. Ne nimittäin muuttivat toissapäivänä. Asuvat kuitenkin eri rapussa. Joku hajurako on oltava. Sillä ei tässä enää mitään opiskelijoita olla.

Tervetuloa Sofia, Sampo ja bebbo! <3

 

Kuvat: Toivottavasti ei mene heti välit uusiin naapureihin, kun julkaisen heistä täällä tuommoisia oloasukuvia. Tarjosivat mulle aamupalan tuossa joulukuussa, tämä on siis niiden vanhasta kämpästä.

 

Lue myös:

Mikä on sinun kotinimesi?

 

 

Share

Kommentit

AaAa (Ei varmistettu)

Voi mä oon kade Hermannista :D Nimittäin siellä on yksi kadunpätkä missä mä niin haluisin asua, mutta jostain kumman syystä (en voi kuvitella yhtään miksi ;)) sieltä ei ole ikinä yhtään asuntoa myynnissä :D (joo ja ois kiva jos sisko asuisi samassa talossa tai ees samassa kaupunkinosassa, mun sisko kun meni ja muutti melkein Vantaan rajalle ja meiltä matkustaa sinne tunnin (??!) julkisilla (bussi+metro-bussi/kävelykombo)...no joo ei saa valittaa, asutaan kumminkin samassa kaupungissa jo ties kuinka monetta vuotta (mä aivopesin mun sisarukset tulemaan samaan yliopistoon kuin itse, niin ne on sit juurtuneet tänne pk-seudulle, jos aivopesu ei ois toiminut niin sisko saattaisi asua vaikkapa Turussa, minne tosi matkustaa meiltä julkisilla 1h45minsassa, eli liekö se nyt oikeasti paljon kauempana kun Helsingin toinen nurkka :).

Ja sit ihan aiheeseen liittymättä. Olet ehkä ihanin bloginpitäjä mitä tiedän, koska sen lisäksi että kirjoitat mahtavasti (!) ja fiksusti (!) kiinnostavista (!) jutuista, vastaat myös kommenteihin aivan ihanalla tyylillä. Ja tämä pätee vierailijakommenteihinkin (ja se jos joku on harvinaista). Itse kun äärimmäisen harvoin jaksan edes mitään nimimerkkiä käyttää (saati rekisteröityä johonkin palveluun sitä varten), niin sun blogiin on äärimmäisen kiva jättää kommentteja :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Ai että, nyt taas kommentoit niin mahtavasti, että koko päivä pelastui, kiitos!!! <3

Sisko samassa kaupugissa on jo voitto (sisko ylipäänsä on iso voitto!). Oot siis tehnyt kiitettävää työtä aivopestessäsi sisarukset samaan yliopistoon, tuohon ei moni pysty! Nyt vain sitten jatkat aivopesulan pyörittämistä ja ehkä jonain päivänä teillä on kokonainen talo omistuksessa. Heheheh. No ei vaan, onneksi siskoja voi tavata joskus muuallakin kuin omassa kodossa.

Toivottavasti sun Hermannin-haaveet vielä toteutuvat! <3 

Maira__ (Ei varmistettu)

Ihan käsittämättömän kadehdittavaa!!!! En kestä!

Mä oon niin angstissa, kun jouduin muuttamaan Tampereelta Helsinkiin ja jättämään rakkaan siskoni perheineen sinne. Ja nyt sit täällä hesoissa joudun olemaan vauvan kanssa ihan yksinään (no joo on mies aka lapsen isä). Kun siellä Tampereella kaikki olis vaan paremmin ja helpompaa kun on sitä todellista tukiverkostoa.

Ja vielä Hermannissa! Joka on mulle aikaa ennen lasta hesojen paras paikka, (lapsi)vapaana baareissa pyörittiin siellä asuvan ystävän kanssa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ai että ai että, tohon on tosi vaikea sanoa mitään. Tampere on niiiiin ihana paikka, että sieltä pois muuttaminen on tragedia, pieni kuolema sielussa. Ainoa mikä tuossa tilanteessa on hyvää, on se, että jos sisko edelleen asuu siellä, sulla on painavat syyt vierailla siellä usein!

Hermanni on vähän niin kuin Helsingin Tampere. Halvemmat hinnat ja kotoisampi meininki. (Jos vaikka Kallio om Helsingin Helsinki.)

Maira__ (Ei varmistettu)

Hei kuule on pitkään pitänyt palata tähän mun kommenttiin ja sun hyvään tekstiin asioiden menemisestä ns. jiiriin. Niin vähän tiesin, kirjoitin byhyy-valivali-kommenttini 4.3. ja jo vähän vajaan kahden kuukauden jälkeen tästä aloitin unelmieni työpaikassa (eli palasin myös äitiyslomalta / työttömyydestä töihin, ihanaa!) joka sijaitsee Tampereella, unelmieni kaupungissa ja näin ollen tukiverkostot ovat vain yhden tai kahden (koska miehenkin sisko asuu täällä) lyhyen whatsappi-viestin ja muutaman minuutin ajomatkan päässä. Täydellistä! Kiitos universumi!! &lt;3

Juliaihminen
Juliaihminen

OMG!!!! E oo todellista!!! Tai nimenomaan on todellista, niin ihanaa! KATO KU PYYDÄT JOTAIN UNIVERSUMILTA NIIN...

Ihan superihanaa! Onneksi olkoon, tuo on ihan täydellistä! Onnea työstä! <3 <3

saarah
visual diary

Ooo miten täydellistä :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Kunnon Melukylän lapset -meininkiä! :D

äitiyskoe
Äitiyskoe

Mä muutin noin vuosi sitten veljeni (ja sen perheen) seinänaapuriksi, joten voin yhtyä iloon. Se ON tosi kätevää! Parasta on, että voi oikeesti auttaa tosi helposti kaikissa pikkujutuissakin. Ja nyt kun olen raskaana, sieltä naapurista on saanut vertaistukea ja taatusti sitten lapsen synnyttyä saan tosi paljon apua ja voin tarvittaessa mennä sinne pähkäilemään että mitäköhän tälle nyt pitäs tehdä. Ja just kaikki vara-avaimet, se että voi jakaa vaikka varapatjan, iskuporakoneen jne.

Voisin kyllä suositella tätä kaikille joilla on kohtuuhyvät välit sisaruksiinsa. Kuitenkin on omat asunnot, että molemmat voi siellä hoitaa asiansa kuten huvittaa eikä oo pakko ihan joka hetki luuhata yhdessä.

 

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihan täydellinen tilanne beebon tuloa ajatellen!

Kommuunielämä tulisi liian lähelle, mutta tällä lailla voi olla just niin paljon yhdessä kuin haluaa.

 

Kommentoi