Juokse nuorelle tulevaisuus

Juliaihminen

Olen työskennellyt erilaisissa nuorille suunnatuissa medioissa (kuten Demi-lehdessä ja Turun Sanomien Extreme-liitteessä) elämästäni noin kymmenen vuotta, ja varmaankin tästä syystä nuorten hyvinvointi kiinnostaa ja liikuttaa minua pohjattomasti. 

Suurin osa haastattelemistani nuorista ovat olleet skarppeja, hyväosaisia ja heistä on huomannut heti, että tällä tyypillä on mahtava tulevaisuus edessä. Sitten olen kuitenkin tavannut myös sellaisia skarppeja ja ihania tyyppejä, joilla on asiat melko huonolla tolalla, ja joista paistaa, että tämän tyypin elämä saattaa lähteä pahaan luisuun. Olen tavannut seksuaalista väkivaltaa kokeneita nuoria, peliriippuvaisia nuoria, alkoholistien lapsia ja sitten ihan vain sellaisia, joilla on jostain syystä elämä lähtenyt vähän huonolle tolalle. 

Usein kun juttelen sellaisten nuorten kanssa, joilla kaikki ei ole kunnossa, paljastuu, että perimmäinen syy tilanteeseen ei ole oikeastaan mitenkään nuoren itsensä, vaan taustalla on kaikenlaista skeidaa.

Myös pienen lapsen vanhempana sitä ajattelee nyt jo, miten epäoikeuden mukaista se on ja miten hyväosaista elämää itse elää, kun omat huolet ovat suurinpiirtein, että voiko lapselle syöttää kahtena päivänä putkeen purkkiruokaa, kun toiset eivät hanskaa sitä syöttämistä ollenkaan.

Tästä syystä halusin lähteä messiin, kun Lasten ja nuorten säätiö laittoi mulle viestiä ja kysyi, haluaisinko lähteä mukaan Juokse nuorelle tulevaisuus -digilipaskeräykseen. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun Naisten kympissä voi "juosta jonkun asian puolesta". Nämä on musta aika hauskoja tapahtumia, joten tästäkin syystä halusin osallistua.

Lasten ja nuorten säätiön tarkoitus on vahvistaa nuorten elämäntaitoja ja auttaa heitä löytämään oma paikkansa. Moni on niin hukassa, että tällaista jeesiä todellakin tarvitaan. Elämäntaitojen opettelulla tarkoitetaan sitä, että nuoria tuoetaan rohkeuteen uskaltaa kokeilla uusia asioita, heidän itsetuntoaan vahvistetaan ja heitä autetaan kestämään vastoinkäymiset. Lisäksi opetellaan sosiaalisia taitoja ja sitä, miten uskaltaa olla oma itsensä ja selvitä vaikkapa vuorovaikutustilanteista.

Lasten ja nuorten säätiö ei puhu syrjäytyneistä nuorista, koska kukaan ei halua ajatella olevansa itse syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa. Näillä termeillä karkoitettaisiin helposti nuoria pois. Mutta ideana on tosiaan se, että jeesataan ihmisiä, joilla ei välttämättä mene superhyvin, löytämään paikkansa tulevaisuudessa.

Tykkäsin erityisesti säätiön Glow-toiminnasta. Esimeriksi yhdessä kolme kuukautta kestävässä kuvataidetyöpajassa 12 nuorta tekivät taiteilijoiden ohjaamana yhdessä taidetta. Näin palautetta tältä kurssilta, ja oli suloista, kun joku esimerkiksi oli kirjoittanut onnistumisekseen: "Kun uskalsin puhua ryhmässä." Ja toinen: "Opin, että osaan toimia myös muiden kanssa, kun yleensä olen tehnyt asioita yksin."

Next-toiminnassa taas jeesataan sellaisia nuoria, jotka eivät ole peruskoulun jälkeen menneet minnekään opiskelemaan tai ne, jotka ovat keskeyttäneet toisen asteen koulutuksen. Nuoret saavat mentorointia tai heille vaikka järkätään tuettu työharjoittelu.

Tämä on tärkeää toimintaa, sillä juuri tuossa vaiheessa ihmisen elämänsuunnasta päätetään niin paljon. On upeaa, että löytyy tällaisia kolmannen sektorin auttajia näihin taitekohtiin.

Jos tällaisen toiminnan tukeminen kiinnostaa, niin käy lahjoittamassa digitaaliseen keräyslippaaseen täällä. Keräysaikaa on 27.5. saakka. Ja sitten voi vaikka käydä perehtymässä siihen, mitä kaikkea Lasten ja nuorten säätiö ylipäänsä tekee. 

 

Ketkä auttoivat teitä löytämään paikkanne silloin, kun olitte itse nuoria?

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit

MariaK (Ei varmistettu)

Mulla oli ihan mahtava bilsan maikka yläasteella. Tsemppas ja kuunteli. Omassa lähipiirissäni ei ollut sellaista luotettavaa aikuista, johon olisi voinut tukeutua.

Yhteys katkesi lukion jälkeen, mutta onnekkaan sattumuksen kautta tiemme kohtasivat tässä hiljattain. Oli hienoa päästä näin vuosien jälkeen kiittämään ja kertomaan, miten suuri merkitys nuorelle minulle oli, että hän oli silloin tukenani. Hänen esimerkkinsä on myöhemmin innoittanut mua mm. siinä vaiheessa, kun etsin itselleni sopivaa vapaaehtoistyötä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihanaa, että löysit bilsan maikasta tommosen tyypin! <3

Mulla on kanssa ollut elämäni varrella superihania opettajia. Etenkin yläasteella ja lukiossa oli monta fiksua ja kannustavaa tyyppiä, joiden takia tykkäsin koulussa nimenomaan oppitunneista.

asiakeuttaja (Ei varmistettu)

Mä oon tällanen asiantuntija ankeuttaja joka kokee oikeudekseen huutaa väliin tärkeästä asiasta huolimatta. On nimittäin niin että mediassa ja somessa nämä tällaiset hurjan tärkeät asiat nousevat tosi helposti esiin mutta niillä yhteiskuntaan vaikuttaminen on todella lyhytjänteistä ja joskus jopa epäeettistä. Että joo onpa hienoja kamppiksia joissa meille ihmisille kansalaisina tulee hyvä olo, mutta jotka samalla ajavat hyvinvointivaltiota hyväntekeväisyysyhteiskunnaksi. Erityisesti sosiaalityöntekijänä nämä tällaiset väliaikaiset auttamismuodot särkee sydämen. Sosiaalityössä kun ei muuta niin kovasti toivotakaan kuin sitä, että kaikilla lapsilla ja nuorilla asiat voisivat olla edes kohtalaisesti. Tämä kommentti ei ole hyökkäys hyväntekeväisyyttä, sinua tai ketään vastaan. Se on näkökulma tähän isoon syrjäytymisasiaan.

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä taas kelaan tämän homman niin, että molempia tarvitaan, sekä toista että kolmatta sektoria. Keskusteluissa kolmannen sektorin työntekijöiden kanssa olen käsittänyt, että nämä tukevat toisiaan. Ja kyllähän suurin osa Lasten ja nuorten säätiöstä tulee muualta kuin yksittäisten ihmisen lahjoituksista.

Mutta kuulen tästä mielelläni lisää, etenkin kun olet alalla (ja minä en), miten suhtaudut kolmannen sektorin työhön? Pitäisikö se lakkauttaa ja ohjata kaikki siihen laitetut rahat julkisen sektorin sosiaalityöhön vai mikä olisi mielestäsi järkevin ratkaisu? 

asiankeuttaja (Ei varmistettu)

Kiitos vastauksesta! Haluan edelleen painottaa että aihe on ihan huippu tärkeä ja kaikki toimijat sektorista riippumatta haluavat tehdä yleisesti hyvää työtä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Ihanassa unelmamaailmassa kunnat/maakunnat, 3 sektorin toimijat ja yritykset muodostavat sellasia katkeamattomia palvelupolkuja joissa pieni kansalainen voi vaikka silmät kiinni ohjautua paikasta toiseen ja tämä toki toteutuisi tasa-arvoisesti pääkaupunkiseudulla ja keskellä peltoisinta maaseutua. Ai että se olisi ihanaa. Kolmannella sektorilla tehdään ihan uskomattoman hienoa työtä ja on sosiaalialan osa-alueita tai sektoreita, joissa 3. sektori on valovuosia kunnallisia palveluja edellä. Se on katkeransuloista. Katkeransuloisinta ovat pätkissä rahoitetut kovalla työllä kehityt hankkeet ja niiden tuloksena syntyneet palvelut, joita yrityksistä huolimatta ikinä saada tuota kunnalliseen työhön syystä tai toisesta. Monessa asiassa ratkaisukeinot ja menetelmät syrjäytymisen ehkäisemiseksi ovat kirkkaasti tiedossa ja konkretian kielelle käännettyinä, mutta jossain joku junnaa paikoillaan. Esimerkiksi nuorille suunnattu julkisuudessa esillä oleva verkkoauttamisen palvelu kantaa isoa vastuuta nuorten mt-ongelmien kohtaamisesta ja eteenpäin ohjaamisesta, eikä mitenkään ongelmattomasti. Mitä pitäisi tehdä? Pitää ihan hirveän kovaa ääntä nuorten tukena ja heidän puolestaan, jotta julkisen sektorin sosiaalityöntekijöiden työmäärä ja asiakasmäärät olisivat siedettäviä. Tästä esimerkki sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärien rajaaminen ja sen vieminen lakiin. Nuoren tulee voida tulla aidosti kuulluksi koulukuraattorin tai lastensuojelun sosiaalityöntekijän luona. Nuori voi toki tulla kohdatuksi järjestössä tai harrastuksessa tai koulussa, mutta ammattimaiseen apuun kynnyksen täytyisi olla kaikkialla matala. Nyt se ei sitä ole. Tiedon eri toimijoiden välillä tulisi kulkea nopeasti ja suvasti. Niin ei tapahdu. Sosiaalipalvelujen tulisi olla esillä sotessa vahvemmin- sekin on pielessä. Mitään positiivista? Toivoa on. Esim. Lastensuojelun Keskusliitolla on vaaleja varten ääni lapselle kampanja. Se on alku. Kiitos kun sain avautua ja kiitos hienosta blogista! Toivottavasti en ankeuttanut alustaasi liikaa. T. Joskus myös optimistinen sossu

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.