Käänny hyvä ihminen

Juliaihminen

Hitti vie, tämä tyyppi tulee äitiinsä mukavuudenhalussaan, sillä kuka nyt haluaisi killua monta viikkoa pää alaspäin? Raskausviikkoja on takana 35+4, ja kamu ei halua kääntyä oikeaan synnytysasentoon. Vauvan takaraivo tuntuu täysin selvästi tuossa mun navan yläpuolella ja jalat vispaa oikean kyljen perukoilla. Välillä se puskee päätään siihen malliin, että ulostuloaukko voisi sen mielestä olla tosta mahan läpi. Joskus silloin ensi potkujen kohdalla en voinut ikinä kuvitella, että tuosta voisi tulla joskus niin voimakas, että se onnistuisi satuttamaan mua, mutta kyllä se välillä tuntuu vähän siltä kuin vatsan sisällä olisi mustelma ja joku painaisi sitä huvikseen. Toisaalta, varmaankin kaikki vanhemmat kuvittelevat, ettei niiden lapset voisi satuttaa niitä koskaan, ja sitten... miten traagista. En vain tiennyt, että se tapahtuisi jo näin pian.

Ei kun vakavasti, kyllä mua harmittaa tämä tilanne. Menen reilun viikon päästä synnytystapa-arvioon, mutta tällä hetkellä fiilikset on sellaiset, että jos tuo ei tuosta käänny, niin se on sitten suunniteltu sektio, ellei ne siellä onnistu vakuuttamaan mua siitä, että tyyppi mahtuu tulemaan ns peba edellä puuhun. Ennen tätä raskautta en todellakaan tiennyt, millaisia riskejä ruossa perätilasynnytyksessä on. 

Toissa yönä viisaana naisena lueskelin netistä "suunniteltu sektio toipuminen" -juttuja ja eikö sieltä heti tullut vastaan tarina naisesta, jolle oli tullut verenmyrkytys ja hänen kohtunsa oli pitänyt poistaa. Kannattaa aina mennä noin neljän aikaan yöllä keskustelupalstoille, uni tulee helpommin!

On tietenkin mahdollista, että kamu vielä myöhäisheränneenä kääntyy. Ajattelin, että jos se olisi perinyt myös äänineuroosit multa, niin maiskuttelisin ruokaa vain tosi äänekkäästi (ja ehkä niiskuttelisin nenääni), niin se haluaisi korvansa mahdollisimman kauas mun suuenä-alueelta ja siksi kääntyisi pää alaspäin. 

Kyllä mä tiedän, että alatiesynnytys olisi sekä lapselle että mulle lähtökohtaisesti terveellisempi homma. Se lapsi saa vissiin sieltä down underista jotain bakteereita, jolla vastustuskyky kasvaa. Eilen lounaalla mun kaveri kertoi, että jotkut plääbii sektion jälkeen vastasyntyneeseen jollain pyyhkeellä niitä äidin alapään bakteereja tästä syystä. Naurosin tälle groteskille tiedolle ehkä viisi minuuttia. Mutta jos se siihen menee, niin my body is ready, mikä vain parasta on vauvalle. (Tämä on kyllä niitä juttuja, joita en hälle sitten ikinä kertoisi. Itse en ainakaan haluaisi kuulla moisesta, kuulostaakin joltain voodoomeiningiltä.)

Tärkeintä mulle on tietenkin se, että tuolla lapsella on hyvät oltavat tuli se sitten miten hyvänsä tähän maailmaan. Mulla ei ole mitään sellaista En ole oikea nainen, jos en ole puskenut omin lantiopohjalihaksin lastani maailmaan -fiilistä. Tietenkin haluaisin ihan kiinnostuksen vuoksi kokea alatiesynnytyksen (onhan se nyt aikamoinen ticket to ride päästä tekemään jotain niin sairasta!). Lisäksi olisi kiva myöhemmin osallistua synnytysjuttuihin naisten kanssa vähän samalla lailla kuin miehet inttijuttuihin (oh god, mä siis ihan oikeasti äsken vertasin raskaana olemista varusmiespalvelukseen). Mutta jos näin ei käy, niin sitten pitää vain etsiä vähän keisarileikkausäitejä ja bondailla niiden kanssa (mikäli siis haluan bondailla tällä asialla, tai no ketä mä huijaan, tietty mä haluan!).

 

Jos jollain on tähän tilanteeseen jotain positiivista sanottavaa, niin just nyt joku hengennostatus ilahduttaisi mua. Sen sijaan Kaikki "elämäni tuhoutui sektion takia" -jutut voi käydä kirjoittamassa jollekin keskustelufoorumille.

 

Kuva: Minä matkalla neuvolaan kuulemaan, onko se vauva kääntynyt (no ei ollut, kyllä mää sen nyt itsekin tunnen)

 

Share

Kommentit

Moi!
Mulla on takana 2 synnytystä, sektio ja alatie (tässä järjestyksessä). Molemmat menivät hyvin, joten siitäs saitte, kaikki asenteelliset idiootit ja muut vauhkot.
En kyllä itse lähtisi perätilassa olevaa vauvaa synnyttämään alakautta. Siinä on kaikenlaista komplikaatiota tarjolla, kuten itse sanoitkin. Ja homma voi silti mennä päin vittua (ehhehe) ja yhtäkkiä päädytäänkin hätäsektioon. Oman otantani perusteella netin pahimmat "sektio on kamala"- jutut tulevat niiltä, joiden alatiesynntys ei olekaan skulannut ja on täytynyt päätyä muihin ratkaisuihin. Silloin harvemmin on yksin sektion vika, että komplikaatioita tulee.

Sektion jälkeen a)en ollut pöhnässä b) maito nousi ja sitä riitti c) lapsi on terve d)lapsella ei ole todettu allergioita tms e)meillä on kiintymyssuhde kohdallaan,kiitos vain. Noista asioistahan tietyissä piireissä maalaillaan uhkakuvia. Olihan se haava jonkun aikaa kipeä, en minä sitä kiellä. Mutta kyllä alatiesynnytyksenkin jälkeen oli paikat kipeinä, ehkä jopa kipeämpinä. Tai ehkä kipu oli erityyppistä.

Alatiesynnytys taas oli kipeä ja uuvuttava kokemus, aikalailla sellainen, kuin odotinkin. Ja taas: Maito nousi, ei liene allergioita lapsella, on kiintymyssuhdetta ja sen sellaista.

Olen onnellinen kahdesta ihanasta lapsestani, enkä ajattele esikoista "sektiolapsena" ja kuopusta "alatielapsena". Tärkeintä on, että kaikki meni hyvin ja olemma kaikki yhtenä kappaleena!

Ei tässä ole päätä eikä häntää, mutta pointtini on se, että kaikki voi mennä anyway tosi hyvin! Mutta alatiesynntykseni oli siis ihan alaspäin kääntyneen vauvan kanssa, enkä olisi kyllä itse halunnut lähteä kokeilemaan mitään uskaliaampaa. Ja sektio on myös tosi jees, älä sitä pelkää. Sektio voi mennä päin helvettiä, mutta niin voi alatieaynnytyskin. Jälkimmäisen riskejä vain lakaistaan enemmän maton alle.

Juliaihminen
Juliaihminen

Oi vitsi, tulin tosi iloiseksi tästä kommentista!

Just tällaista kannustusta kaipasinkin, koska nimenomaan nuo mainitsemasi asiat (maidonnousu jne) on ne, joista itse olen ressaillut. Vieläpä tosi kiinnostavaa, että sulla on vertailukokemusta molemmista tavoitsa. Mulle erityisen lohdullista tietoa oli se, että oot synnyttänyt ekan sektiolla ja tokan alateitse, eli jos nyt lähden sektiobisneksiin, niin mahdollinen kakkoslapsi ei ole sitten automaattisesti kanssa sektiosynnytys. Kiitos paljon tästä, tuli heti levollisempi olo! <3

Suvi55

Veljenpoika oli tulossa itsepäisesti perse edellä maailmaan, vaikka kuinka lääkäri koitti käännellä. Ei kääntyny sitten millään ja jos vähä meinas ni samantien takasin alkuasentoon. Suunniteltu sektiokin meni lopulta vähän hätäsemmäks, kun se perse pitikin saada etuajassa ulos. Mutta nii, äidille ei tullu verenmyrkytystä, ei pitäny poistaa kohtua, maitoa riittää, vauvasta tuli oikein sulonen, ilonen ja nälkänen.

Ei tuo sektio onneks nykyää oo enää niin jännäkakanpaikka ku ennen. Kyl se siit hei, pysyt vaan poissa keskustelupalstoilta. :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Todellakin, pois keskustelupalstat minusta! :)

Takana kaksi suunniteltua sektiota. Syynä järeät vauvat yhdistettynä ahtaaseen lantioon. Ja mitä ongelmiin sektion takia tulee: no problems. Eli kaikki on hyvin, vauvat jo teinejä ja ihan normaaleja :) Kuten itsekin sanoit: kunhan vauvalla on asiat hyvin. Mun mielestä tyyli on vapaa, lopputulos ratkaisee.

riik
3h+kasvimaa

V oli deadlinejen mies jo ennen syntymäänsä. Tyyppi oli kanssa perätilassa ja sille oli annettu deadline kääntymiseen, muuten oltais jouduttu mennä synnärille, missä se olis yritetty kääntää jotenkin vatsan päältä ronkkimalla (miten spookyä!). No kääntyi päivää ennen tuota deadlinea.

Toivottavasti teidänkin tyyppi hoksaa vielä kääntyä.

Nina Enroth

Niin, ne tosiaan yrittää kääntää kaverin jos ei itse ajoissa suostu sukellusmoodiin. Olen kuullut juttuja myös akupunktiohommista, joista voi olla apua. Tiedä häntä, mutta aina voi ainakin yrittää.

Olipa miten oli, jotenkin hän sieltä putkahtaa, ja se on pääasia. Joku raja tällä raskaana olemiselle sentään.

No siis voihan sen ajatella niinkin, että vaikka se olis siellä miten hyvin pää edellä tulossa niin aina voi tulla jotain mikä vaatii sektion ja onhan se suunnitellusti nyt parempi kuin kiireellisenä tai hätänä! Täällä on kans uhkaava perätila, ens viikolla nähdään, itse en osaa yhtään sanoa... jokin vauvan osa on tuossa kylkikaaren alla mutta pää vai peppu, sepä se :D

morning glory
Morning Glory

Yksi sektio (ja yksi normisynnytys) takana eli voidaan bondailla hah! Mut tietkö kun oli kiva siellä sairaalassa istua syömään tasan siihen kovalle penkille sitä aamiaista ihan niin kuin ennenkin, sillä aikaa kun kaikki muut mamat istui sivuttain ja poikittain tai ties minkä uimarenkaan päällä.. If you know what I mean.. Eikä muutes pissakaan karkaillut synnytyksen jälkeen kun oltiin tehty sektio nih!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahha, arvostan tällaista! Always look on the bright side of life! :)

Kahden äiti myös (Ei varmistettu)

Esikoinen syntyi alakautta ilman ongelmia ja kuopus suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Molemmat meni ilman ongelmia. Toipuminen sektiosta oli mielestäni paljon nopeampi ja helpompi kuin ihan normaalisti menneestä alatiesynnytyksestä. Molemmat lapset voi hyvin, imetykset onnistui heti jne. Jos tulisi kolmas ja saisi valita, ottaisin sektion. Tsemppiä! Ja se alatiesynnytys ei musta ainakaan tehnyt kokemuksena yhtään parempaa ihmistä/äitiä tai muutakaan kirkasta kruunua siitä ei saa ;)

Juliaihminen
Juliaihminen

Tosi kivasti sanottu, näiden kommenttien takia oon jo ihan täynnä rohkeutta tämän jutun suhteen, kiitos! :)

mammamiia (Ei varmistettu)

Minulla oli vauva perätilassa, käännösyritys epäonnistui ja suunniteltu sektiokin oli varattuna laskettuna aikana. Kävin kuitenkin magneettikuvauksessa ja sain luvan synnyttää alakautta. Ja niinhän se vauva lähti tulemaan ennen laskettua aikaa. Synnytin perätilavauvan siis alakautta ja kokemus oli ihana! En kadu hetkeäkään päätöstäni. Vaikka sitä monet läheiset alkuun kauhistelivatkin. Lisäksi netistä luettuani kokemuksia huomasin että suurin osa oli niitä negatiivisia, valitettavasti. Toki suunniteltu sektio on aina parempi kuin kiireellinen, mutta sektioon voi joutua ihan tavan synnytyksestäkin. Perätilasynnytyksessä painotettiin että sektio valmius on koko ajan olemassa ja sinne hyvin äkkiä lähdetään mikäli ei etene oppikirjojen mukaisesti, että varmasti minimoidaan riskit. Niin ja jokaisessa synnytyksessähän on riskinsä. Toin vähän toisenlaista näkökulmaa esiin. Toivottavasti vauvasi kuitenkin vielä kääntyy, monethan kääntyy vasta viimeisillä viikoilla! :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Tosi kiva lukea tällaisestakin kokemuksesta! Tsekkailen, mitä ne siellä kättärillä synnytysarviossa sanovat ja noudatan varmaan niiden suositusta, oli se sitten kummin tahansa. Tosi kiva kuulla, että sun perätilasynnytyskokemus (siinä oli taas yhdyssana, jota en ole aiemmin elämässäni käyttänyt) oli positiivinen!

mammamiia (Ei varmistettu)

Minun oli tarkoitus myös Kättärillä synnyttää ja siellä myös kävin käännösyrityksessä. Mutta koska suunniteltu sektio oli jo varattuna, synnytys oli lopulta Naistenklinikalla jossa muutoinkin hoidetaan riskiraskaudet yms. Tiesin ja tunsin että olin todella osaavissa käsissä siellä.

mirvaannamaria

Suunniteltu sektio oli mulle ainakin just oikea valinta, aika sovittu valmiiksi et keskiviikkona 9:00 lähdetään synnyttämään ja sieltä päästiin alle 2 vrk jälkeen kotiin. Sektio ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta todella luottavaisin mielin olin koko ajan (istukan irtoaminen ym "mukavaa" siihen ihan loppuun. 4 päivää leikkauspöydällä makaamisesta kävelin jo vaunujen kanssa Kaivopuiston koiranäyttelyyn. 

Leikkauspäivän morfiinien jälkeen sain kipulääkkeeksi vain Buranaa ja Panadolia (400mg ja 500mg 3 krt päivässä), ja niillä pärjäsi hyvin.

Sain valita silloin ja olin ehdottomasti sektion kannalla, kannatti. Tsemppiä synnytykseen, oli tapa mikä tahansa :)

Oranssinen

Esikoinen viihtyi "väärinpäin" - kertaalleen mammajoogan avulla muljahti oikeaan asentoon, mutta viikon päästä kääntyi takaisin. Äitiyspolilla yritettiin kääntää (vastenmielinen kokemus), mutta neiti jäpitti jääräpäisesti perätilassa.
Päädyttiin sitten sektioon, raskauskertomuksen mukaan , äiti heittäytyy hysteeriseksi, määrätään sektio aamuksi.
Todellisuudessa lääkäri alentuva hymy naamallaan totesi minulle hoitaneensa satoja perätilasynnytyksiä ja minunkin menisi samalla taidolla....olin vähän kärttyisällä päällä ja huusin miehelle ja yhtään niistä et ole omasta kropastasi ulos punnertanut!

Suunniteltu sektio oli kaunis ja rauhallinen juttu - mies istui vieressä ja kurkisteli lakanan taa "hei mie nään siun sisäelimet" ja neiti syntyi 9 pisteen vauvana (sektiolla ei 10 vauvoja tehdäkään). Pääsi isänsä syliin ja pestäväksi kun minut ommeltiin kasaan ja sitten heräämössä kellittiin kaikki kolme yhdessä ja tutustuttiin.
Maitoa tuli kuin paloletkusta ja sitä rakkauden määrää on turha edes yrittää selittää.
Haava parantui ongelmitta ja alun leikkausarven varominen tuskin yhtään sen pahempaa, jos ei todellakin helpompaa kuin ommeltujen välilihojen sun muiden repeilyjen kivut ;)

Kakkosta yritin alateitse 17 tuntia, mutta kun ei tullut niin ei tullut. Ei ollut edes synnyttyskanavassa vaan punkesi lonkasta itseään (kiitos tarkkaavainen lääkäri kun et älynnyt...). Lähdettiin sektioon siinä vaiheessa kun lääkäri vaihtui ja tämä totesi tilanteen.
Mikä helpotus <3
Voin vain kuvitella kuinka riekaleina olisin ollut jos juniorin (5750g/57cm) olisin alakautta lopulta joutunut pungertamaan...
Kakkosenkaan kanssa ei ollut maito-ongelmia. Rakastin sitä ruttunaamaa heti kun hänet syliini sain.
Ja sektiohaava parantui ilman mitään ongelmia.

Minun tekee mieli vetää lättyyn jokaista äitihenkilö, joka ILKEÄÄ kommentoida, ettei sektiolla synnyttäminen ole OIKEAA synnyttämistä ja läpäläpäläpälää.
Onhan se kiva niitä naisten inttitarinoita kertoa, verilentää ja välilihat repeilee, mutta sekö se on se autuus? Jos ei ole himouskovainen ja allekirjoita raamatun sanoja "kivulla pitää sinun.." niin pitäkööt päänsä kiinni.

ÄLÄ pelkää sektiota. Se on hieno juttu eikä vaikuta sinun ja lapsesi yhteyteen mitenkään negatiivisesti.

PS: ja hei...onhan sektiossa yksi hyvä puoli...naiselliset paikat pysyy tiukkoina :D

 

plussaa (Ei varmistettu)

Minulla oli synnytystapana suunniteltu sektio ja kaikki meni hyvin. Ikävä kyllä pikkuinen ei heti päässyt iholle, kun napanuora oli kiertynyt sekä kaulan ja jalkojen ympäri. Jalat olivat ihan siniset. Hän vietti hetken happikaapissa(?).
Mutta sen jälkeen iskän kanssa ja pian minun rinnalla ♡
Imetyksen kanssa oli ongelmia, mutta siihen vaikuttivat muut seikat. Imetin silti 4kk.
Toivuin hyvin enkä tainnut särkylääkkeitä pitkään edes syödä.
Muistan silti villin tunteen ylös noustessa, kun vatsalihaksista ei ollut mitään tukea :D
Rakas vauva oli. Ja nykyisin rakas taapero ♡
Tsemppiä tulevaan!

Kommentoi