Kenen joukoissa vauva seisoo?

Juliaihminen

Kun kauan odotettu vappuaatto valkeni, vauva alkoi kuunnella taistolaislauluja pohtien, kenen joukoissa hän seisoo ja pitäisikö lähteä öisen metsän kätköön luokse partisaanien. Hän päätti kuitenkin vielä pysytellä puolueettomana, sillä hänen veressään virtaa niin valkoista kuin punaistakin ainesta, joten valinta olisi ollut liian vaikea vielä näin pienenä.

Iltapäivän koittaessa vauvan kummit saapuivat simoineen ja nakkisämpylöineen kylään, ja alkoi munkinpaisto. Vauvelin isä ja kummisetä kävivät katsomassa Mantan lakituksen, mutta vauva tiesi, että hänen menopelinsä ei olisi ehkä kestänyt moista kansanhurmosta, joten hän tyytyi kruisailemaan pitkin kauniita Puu-Vallilan katuja ja kurkkimaan iloisten puutarhajuhlijoiden tunnelmallisille pihoille.

Yhdeksään mennessä vavveli nukahti. Itsehän vanhana kulttuurikodin kasvattina luin nukahtamista vaatineen imetystunnin ajan marxilaisuudesta, jotta vapputunnelma ei olisi lässähtänyt muiden simasuiden odotellessa ruokapöytään pääsyä. Ja kun vavva sitten oli unessa, oli mistä keskustella hodarien äärellä! (Ovatako yrittäjät pohjimmiltaan loputtomia uhriutuvia vänisijöitä? Koska ay-liike kuolee ja pitäisikö meidän kaikkien erota siitä? Onko työnteko pohjimmiltaan vain keino pitää ihmiset poissa pahanteosta? Ja sitten tietenkin käytiin vielä läpi, onko Alepa-fillari Helsingin alennustilan symboli. Terkkuja Veikalle ja teille muille suositus, että menkään lukemaan tämän villapaitavasemmistolaisen blogia, mikäli haluatte ärsyyntyä yhtenä päivänä ja ilahtua toisena! :)

 

Vappupäivänä vauva suuntasi kohti Tähtitorininmäkeä. Mä olen päättänyt, että vavvasta tehdään ylpeä helsinkiläinen, enkä aio itkeä Turun-vappujen perään kuin mummo menetettyä Karjalan-tilusta. Muutoin vavvan identiteettiin saattaisi tulvahtaa ikuinen kaipuu saavuttamattomaan. Tästä syystä vauva on syytä totuttaa Helsingin vappuperinteisiin pienestä pitäen.

Siinä herkkujen ja ystävien kanssa ilakoidessa huomasin suhtautuvani vauvaan kuin pieneen vampyyriin. Piti suojella kaikin keinoin sen herkkää ihoa saastaiselta auringonpaisteelta. Lopuksi auringon julma ihollepenetroitumispyrkimys sai meidät perääntymään kotia kohti.

Onneksi vauva törmäsi naapurin samanikäiseen poikaan kotimatkalla, ja me kutsuttiin poika vanhempineen meille vapuntaputtelusimalle. Vaikka kyllähän minä vanhana valtiotieteilijänä oikeasti tiedän, että vappu ei lopu koskaan.

Lopulta vauva vaikutti ihan tyytyväiseltä siihen, että hän seisoi meidän joukoissa tämän vapun. 

 

 

 

Share

Kommentit

Eevaa (Ei varmistettu)

Hieno vappu! Itsekin huomasin hitusen haikailevani turkulaisen vapun perään (entinen Trivial Perseiden rastivastaava tässä hei!), mutta ei auta itku markkinoilla. Mikä auttoi sen sijaan oli ylioppilaslakin kokardi, jonka olen vaihtanut (tietenkin!) oikeaoppisesti alma mater-meiningeissä Turun yliopiston siipisoihtuun (eihän sitä nyt voi ympäri kaupunkiä HY:n lyyrassa kävellä). Suosittelen!

Kommentoi