Kiintymyssuhde – menetetty iäksi

Juliaihminen

Ai ai ai. Ei tässä voi muuta kuin enää odotella, milloin lapsonen tuo kotiin kuoliaaksi kiduttamansa marsun, kun olen hänet mennyt turmelemaan täysin empatiakyvyttömäksi pikku sadistiksi.

Niin se kuulkaa on, että minun ja lapsosen suhde on tunnekylmä, suorastaan kuollut. Ei ole minkäänlaista suhdetta! Ainakin jos on lastenpsykiatriaan erikoistuneeseen Marjukka Pajuloon (HS 19.11.19) uskominen.

Olen nimittäin katsonut puhelintani imettäessäni lasta. Herra mun vereni, olen lukenut monia e-kirjoja, jutellut ystävilleni ja vastannut tämänkin blogin kommentteihin samalla, kun lapsonen on imaissut maitoa buubsista. En ole jokaista hetkeä katsonut lapsostani silmiin (etenkin silloin, kun hän on nukkunut ja syönyt, mitä hän teki aika paljon edellisvuoden aikana). 

Kaikki on menetetty. 

 

Ps. "Empatia tarkoittaa eläytymis­kykyä toisten ihmisten ja luontokappaleiden tuntemuksia kohtaan sekä kykyä nähdä oma osuus toisen kärsimyksessä."

Missä on minuun kohdistuva empatia? Tuntien imetysmaraton toljotellen apaattisena lasta silmiin kuulostaa nimittäin aikamoiselta kärsimysnäytelmältä.

ps. 2. "Empatia ei kehity koneiden tai pelien avulla vaan ­ihmiseltä ihmiselle."

Mitä jos minä olen koneiden välityksellä yhteyksissä ihmisiin? Voiko sitä kautta kehittyä empatia? Mitä jos vaikkapa pikku chatti-tuokio ystävien kanssa pelastaa minut ahdistukselta ja tuo mulle huumoria ja vertaistukea hetkeen, jossa olen järjettömän väsynyt ja elämä tuntuu toivottamalta? 

ps 3. Onko tästä koko asiasta oikeaa, pitkäaikaista seurantatutkimusta, vai oliko tämä teksti nyt ihan vain mutu-heittoa, vaikka kyseessä toki onkin ammattilainen? Nimittäin tuo väitetty korrelaatio äidin puhelimen katsomisen ja lapsosen eläimenkidutusharrastuksen välillä oli ehkä hilppasen kaukaa haettu. 

ps 4. Eikö sitä lasta voi koskaan muulloin katsella silmiin kuin imettäessä? Mites isän ja lapsen suhde? Isä ei imetä, onko suhde tuhoutunut jo heti alkuunsa?

 

Lue myös:

Pajulon tekstissä oli hyväkin pointti, nimittäin superkoukuttavat sovellukset ovat ongelmallisia: Niiden tekijät pääsevät pääsi sisään

Huono äiti katsoo puhelintaan

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Share

Kommentit

Perhana, luin tän imettäessä.

Juliaihminen
Juliaihminen

O ou.

Olen nimittäin ihan varma, että Charles Mansoninkin äiti luki liikaa lifestyleblogeja puhelimeltaan imettäessään, ja miten siinä sitten kävi!

Varmaan harmitti jälkikäteen!

Onneksi osaan nyt tulkita, että talvihaalarin karvahupun repiminen (!) ja eläinkirjan tuhoaminen (!!!) enteilevät tulevaa sosiopatiaa. Tämän takia varmaan OP:n lapsivakuutus korvaa psykoterapian kuluja 2511€ saakka.

Maijja (Ei varmistettu)

Nyt ei tullut vain omasta, vaan myös lukemattomista muista lapsoista siilenpotkijoita: lasittunut katseeni hakeutui älylaitteeseen ja tähän tekstiin toisen boobin lapsesta ja toisen rintapumpusta.
Minä söin sen piiraan ja ajoin pääni jäädyksiin. Nyt on pikkukeskosetkin sairaalassa pilattu. Pitänee ilmoittaa äidinmaitokeskukseen, että jättävät empatiavajemaitoni antamatta!

Juliaihminen
Juliaihminen

Oi voi voi, kyllä maistuu siinäkin pikkukeskosten maidossa katkera välinpitämättömyyden sivumaku! 

Mimila (Ei varmistettu)

Hmm, toi artikkeli ehkä tosiaan meni vähän överiksi, mutta sitä kai kuitenkin on ihan oikeasti tutkittu että jos vanhempi viettää paljon aikaa puhelimen ääressä eikä lapsen kanssa, niin se kiintymyssuhde saattaa oikeasti vaurioitua. En usko, että lapsi menee pilalle jos välillä imettäessä selailee puhelinta, mutta jos lapsen kanssa leikkiessä ja puuhatessakin on koko ajan puhelin kädessä, voi se vaikuttaa negatiivisesti. Ymmärrän että toi teksti oli vähän huvittava ja ylisyyttävä, mutta sen takana on kuitenkin ihan oikea ongelma esimerkiks kielen kehittymisen kannalta. Siks musta on vähän ikävää, että yleensä sun tekstit on monelta kannalta asiaa katsovia, mutta tästä saa nyt sellaisen kuvan kuin olisi ihan ok koko imetyksen ajan vaan tuijotella aina sitä omaa kännykkää.

Juliaihminen
Juliaihminen

Mun mielestä on ihan tervettä järkeä ja kohteliaisuutta, ettei koko ajan räplätä puhelinta, kun ollaan kenen tahansa seurassa, oli se sittan lapsi tai aikuinen. Vaikkapa kun leikin lapsosen kanssa, en selaile luuria, koska semmonen multitaskaus on vain omastakin mielestä stressaavaa.

Sen sijaan tuollainen äitejä syyllistävä saarnaus on vihoviimeistä, enkä usko, että se edistää minkäänlaista hyvää yhteiskunnassa. Tuo Hesarin teksti oli kirjotettu tarkoituksenmukaisen provosoivasti ja siksi vastasiin siihen samalla sävyllä. Puhelimeen katsominen ja eläinten kiduttaminen ovat aika kaukana toisistaan. Ja taas keskityttiin nimenomaan äitien huonouteen, koska nuoret äidit on maailman helpoin maalitaulu.

Mutta joo, olen kyllä sitä mieltä, että on ihan ok välillä imetyksen ajan tuijotella sitä omaa kännykkää :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä on asia, josta olen tainnut aiemminkin kommentoida (turvallisesti vierailija-nimimerkin suojassa toki silloinkin :D ) - en usko, että Pajulo tarkoittikaan, että välillä kännykän katsominen muun ohessa on se ongelma, kun lähtökohtaisesti näkee tärkeänä suorassa vuorovaikutuksessa olemisen. Pajulon korkealuokkaisen tiedetaustan tuntevana luin toki kirjoituksen pinkimpien lasien läpi kuin ehkä moni muu, mutta mielestäni kaikissa väleissä oli muitettu mainita "liiallinen" tai "kokoaikainen" kännykän käyttö tai riippuvuustasoinen ongelma suhteessa älylaitteisiin. Ei varmasti Marjukka tai kukaan muukaan moderni lastenpsykiatri ajattele, että jokaikinen hetki vanhemman sataprosenttinen huomio pitäisi tai voisikaan olla lapsessa, mutta liika on liikaa, kaikessa. Ja kuten itsekin olet aiemmassa kirjoituksessasi kuvannut, älypuhelimet voivat olla koukuttavia tavalla, johon helposti sokaistuu, siksi kai tämäkin kirjoitus on julkaistu ja sitä taustaa vasten tarpeellinen.

Siitä olen samaa mieltä, että linkkaamassasi kirjoituksessa disclaimerit olisivat olleet tarpeen ja korostukset siitä, ettei tällä pyritä syyllistämään jokaista koskaa kännykkäänsä imetyksen aikana vilkaissutta äitiä.

örweli (Ei varmistettu)

Oma äitini naureskeli Hesarin kirjoituksen jälkeen, kuinka hän useasti hätkähti 90-luvulla kesken imetyssessioiden siihen, että oli torkahtanut hetkeksi. Koliikkivauvan kanssa pienikin hiljainen hetki meni kuulemma nuokkumiseen. Äitini on syntynyt 50-luvulla ja hänen kotiäitinsä hoiti lapset kesken maatilan töiden siten, että lukitsi lapset tyhjään karsinaan navettatöiden ajaksi pois omista jaloistaan ja turvaan lehmien jaloista. Nykyään tehtäisiin varmaan lastensuojeluilmoitus moisesta toiminnasta.

Jos Hesarin kirjoituksessa oli tarkoitus ottaa esille vanhemmat, jotka todella hukuttautuvat älylaitteisiin, eivätkä ainoastaan silloin tällöin pidä yhteyttä sen avulla ystäviinsä, tämä olisi saanut tulla selkeämmin esille.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahah upea mielikuva tuo lapset karsinassa :D

Joo, olen siis samaa mieltä sen kanssa, että älylaitteet ovat ongelmallisia ja niiden kokoaikainen räplääminen on haitaksi ihan kaikille osapuolille, sekä lapsille että aikuisille. Mutta näissä vanhemmuusasioissa mun mielestä pitäisi kirjoittaa vähän ymmärtäväisemmin ja empaattisemmin eikä iskeä suoraan tuolla lailla provosoiden herkkään paikkaan ja lähteä syyllistämään jotain imettävää äitiä. Mun mielestä keskustelunavauksena tuollainen tyyli on täysin epäonnistunut. En näe, että syyllistämisellä ja uhkailulla lapsen kieroon kasvamisesta kenenkään vanhemman tavat muuttuvat, vaan asiaa pitäisi käsitellä vähän moniulotteisemmin.

ilonaa (Ei varmistettu)

Minäkin luin tuon hesarin tekstin vasta tämän sinun tekstisi jälkeen, enkä kyllä huomannut sen olevan kovin provosoiva? Tuohon imetykseen liittyenhän hesarin tekstissä oli otettu nimenomaan se näkökulma, että jos imettävä äiti tuijottaa puhelintaan koko ajan niin silloin imetyksestä jää puuttumaan tärkeä vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä: "
Neuvoloissa on huomattu, että imettäessään monet äidit katsovat koko ajan älypuhelinta. Imetys on vuorovaikutustilanne, jonka pitäisi ainutlaatuisella tavalla tukea varhaista tunnesidettä ja edistää lapsen kehitystä. Mutta entä kun vauva ei saa katsekontaktia äitiin?". Itse ymmärrän tuon kohdan tekstiä niin, että sillä tarkoitetaan äidin jatkuvaa roikkumista kännykällä imetyksen aikana ja toistuvasti esim jokaisella imetyskerralla. Esim niin, että äiti käyttää KAIKKI imetyshetket vaikka instagramin selailuun. Tietenkään se, jos silloin tällöin käyttää kännykkää imettäessään tai lukee vaikka niitä e-kirjoja tms niin eihän se ole pahasta, mutta eihän niin hesarissa väitetykkään!
Luen aika harvoin blogiasi (yleensä päädyn tänne jonkun toisen blogin kautta), niin en tiedä kuuluuko äkkipikaisuus kirjoitustyyliisi, vaikka ymmärsin kyllä tekstisi humoristisen tarkoituksen :)
Halusin vain kommentoida, kun mielestäni vähän liioittelit liikaa tekstissäsi tuota yhtä hesarissa ollutta kohtaa.

Adeliinanen (Ei varmistettu)

Ei kannata vetää hernettä nenään. Luin kirjoituksen vasta tämän sinun kirjoituksesi jälkeen ja olit varmaan herne nenässä ollessasi unohtanut tekstissä olleet SAATTAA -sanat. Siis saattaa aiheuttaa ei aiheuta. Onhan se nyt totta että jos koko ajan räplää somea se on lapselta pois, mutta ei ny pieni hetki sinne tai tänne tee lapsen ja äidin suhteesta tunnekylmää. Ihan hyvä äiti sä varmasti olet! Ps: kirjoitan itse tätä viestiä lapseni leikkiessä vieressäni leikkimatolla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä en nyt jaksa uskoa että Julia piti itseään tuon mielipidekirjoituksen takia yhtään huonona äitinä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun lapsi harrasti sellaisia useiden tuntien imetyssessioita ja sillä aikaa mä killittelin pientä ihmettäni ja jaoin jokaikisen maagisen sekunnin. Eiku...buahhahhaa, en ole eläissäni lukenut niin paljon blogeja ja katsonut netistä sarjoja (lapseni myös nukkui ainoastaan sylissäni ekat kuukaudet, joten tätä pilattua läheisyyttä tuli sitten roppakaupalla). Fiksu vauvani toki tajusi että nyt mennään metsään ja kieltäytyi 4kk iässä lopullisesti turmion tissistäni ja siitä lähtien harrastettiin pulloruokintaa (se on sit fifty-sixty että miten tää vaikuttaa kiintymyssuhteeseen, kun lapsen isäkin ruokki lasta ja killitteli pikkureppanaa silmiin).

No joo, empiirinen koe N=1 arvolla tuotti jälkeläisen joka kasvaa ja kehittyy normaalisti kaikilla mittareilla. Osaa nyt 5v. iässä lukea sujuvasti, ratkoo pientä koodauspulmia innoissaan ja rakentelee hiekkalaatikolla monimutkaisia tunneleita sekä odottaa kouluun pääsyä kuin kuuta nousevaa (toivottavasti muruseni ei pety). Lapsi saa kasvatusalan ammattilaisilta kehuja empaattisuudestaan ja muiden huomioimista ja on kaikinpuolin kiva kaveri. Eli onnentähtien alla syntynyt lapsi voi selvitä jopa kiintymyssuhteen mokanneen äidin kanssakin kohtuullisen sujuvasti (tokihan tilanne olisi täysin toinen, jos kiintymyssuhde olisi rakennettu kunnolla ja koti olisi pidetty digivapaana, silloin lapsi ehkä osaisi rakennella paremmin käpylehmiä tai jotain).

Vierailija (Ei varmistettu)

Aijoo, meillä myös lapsella ei ole mitään rajoitettua ruutuaikaa (luin HS:n mielipidekirjoituksen vielä ajatuksella läpi). Auts. Pahat pahat vanhemmat. Miksi mä annoin lapsen tutustua Scratciin vaikka se oli vasta 4v. Koska sääntöhän on että "ei pidä lapsen digilaitteeseen koskeman ennen kouluikää" (tms). Yllättäen turmiollinen sisältö löytyi ennen kirjoista (joskus 50-luvulla voin kuvitella keskustelun "mitä ihmettä tuo lapsi on nenä kirjassa, menee näkö ja laiskistuu muutenkin, nyt äkkiä se kirja pois". Kuka nykyään sanoisi lapselleen, että nyt kirjat pois, ne turmelee?

Mulla on vaan oikeasti vaikeuksia hahmottaa miksi "digi" on lapselle niin vaarallista. Onko e-kirja paha digi (koska kirja on olettavasti hyvä, mutta e-kirja tulee ruudulta). Onko äänikirja parempi (jos ei anna lapsen katsoa ruudulta kuvia?). Entä jos lapsi piirtää tietokoneella, paha juttu? (Tässä paperilla piirtäminen toki harjannuttaa hienomotoriikkaa eri tavalla). Entä skype? Onko parempi soittaa mummolle lankapuhelimella (ei pirhana, sitä ei olekaan), eli siis kännykällä (vaarallista säteilyä, syöpävaara!!??!!) kuin näköpuhelimella ruudun välityksellä. Mummo kyllä tykkäisi nähdä mitä lapsi puuhaa mutta kun se ruutuaika....ja voitteko kuvitella, mun lapsi piirtää yhdessä ruudun yli serkkujensa kanssa. Kolme lapsosta (5-7v.) sopivat yhdessä mitä piirretään ja piirtävät ja juttelevat samalla, ja sit näyttävät toisilleen valmiita tuotoksia. Että oisko tää nyt sitä paheellista ruutuaikaa??

Mun mielestä siis lasta ei pidä kasvattaa kuplassa teknologian suhteen (tai voi toki, vanhemman oma valinta, mutta en usko että kauhean hyvä valinta), eikä omassa elämässä niin tehdä. Tokihan on parempia ja huonompia (=passivoivampia) tapoja käyttää ruutuja. Mutta siis esim. tietokonepelit, monet niistä on ongelmanratkaisua (muutakin löytyy, mutta jollekin 5v. ei ehkä tule tarjottua kauheita tappelupelejä :)) ja se taas on aivoille oikein hyödyllistä. Tai vaikka olisi hyödytöntäkin, niin silti kyllä lapsellakin on oikeus viihteeseen. Vanhempana näen että mun velvollisuus on opettaa lapselle tasapainoa. Siis ruudulla tehtävät asiat voivat olla hyvin koukuttavia ja siksi harjoitellaan niiden käyttöä kohtuuden avulla. Asioista jutellaan ja myöskin se on hyvä kertoa, että aikuisillekin kohtuus voi olla vaikeaa. Ja ruutujen lisäksi maailmassa on toki paljon muutakin ja ylös, ulos ja lenkille (eiku leikkipuistoon) voittaa meillä digilaitteen kun digilaitteen.

Sopa (Ei varmistettu)

Mä en oo ikinä tajunnut tuota, että imettäessä ei saisi katsoa puhelinta. Mä olen aina ollut hirveän tarkkana varhaisesta vuorovaikutuksesta ja höpissyt lapsille ja katsellut heitä silmiin iät ja ajat, ja yrittänyt tyyliin leikkiä mielikuvitusleikkejä 6-kuisen kanssa (esikoisen, tokan kohdalla olin enemmän realiteeteissa), mutta mun lapset on imetettäessä syöneet yleensä silmät kiinni, keskittyneenä tissiin eivätkä ole hakeneet katsekontaktia muuten kuin halutessaan lopettaa. Ja mun lapset on syöneet välillä jopa kaksi tuntia putkeen, kuka oikeasti katselee vauvaa koko sen ajan, joka päivä, kuukausien ajan, ilman mitään virikkeitä? Onko nää asiantuntijat ihan vieraantuneet vauvanhoidon todellisuudesta?

Se on ihan kamalaa, jos lapsi (minkäikäinen tahansa) ei saa vanhemmilta riittävästi huomiota. Mutta nykyvanhemmat leikkii huomattavasti enemmän lastensa kanssa ja muutenkin ovat paljon keskittyneempiä lapsiin kuin 70-80 ja vielä 90-luvunkin vanhemmat. Mun on hyvin vaikea uskoa, että tää olisi valtava ongelma...

Sopa (Ei varmistettu)

Ja mä muuten imetin molempia yli vuoden, että hyvin näytti maistuvan vaikka katsekontakti puuttui...
Mä olen alkanut vasta nyt keski-ikää lähestyessä ja lasten kasvaessa herätä siihen, että totta tosiaan äideistä saa sanoa ihan mitä tahansa p*skaa julkisuudessa. Toi kolumni ei ollut siis pahimmasta päästä, mutta (nyky)äitejä tuntuu saavan ryhmänä kuvata hysteerisiksi, irrationaalisiksi, itsekkäiksi, yhteiskunnan eläteiksi ja vaikka mitä. What's up with that?

What's up (Ei varmistettu)

Suomessa ei kyetä minkäänlaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun vaan hyökätään milloin minkin "ryhmän" kimppuun. Äidit ovat yksi esimerkki, työttömät toinen, suomenruotsalaiset kolmas ja tätähän voisi jatkaa useammalla esimerkillä...

annepa (Ei varmistettu)

"Neuvoloissa on huomattu, että imettäessään monet äidit katsovat koko ajan älypuhelinta." Ai siis hä? Neuvolassa on jotku imetysdeitit, jossa äidit imettävät ringissä lapsiaan ja kaikkien pitäisi killistellä niitä muksuja, mutta ei perhana kun ne siinä ringissä vaan imettäessään katselevat älypuhelintaan eikä yhtään killistele?

Vai laitetaanko tätä nykyä vauvojen koteihin kameravalvonta, jota neuvolassa sitten seurataan valvontamonitoreista? Sieltäkö ne tietää ne neuvolalaiset, että monet ja koko ajan?

MISTÄ ja MITEN neuvolassa huomataan, että imettäessään monet äidit katsovat koko ajan älypuhelinta?

Itsehän en siis ole imettänyt ja neuvolakäynneistäkin on jo yli 30 vuotta aikaa, että en oikeasti tiedä tätä ja aidosti ihmettelen. Voihan se olla, että ne neuvolassa jotenkin tietääkin, että monet ja koko ajan. Voisitteko kertoa mulle että miten, kun ei mulla ole aavistustakaan?

Sunine (Ei varmistettu)

Mä mietin ihan samaa! Mulla on vuoden vanha lapsi ja oon imettänyt neuvolassa ehkä 3 kertaa. Kahtena niistä estin lasta huutamasta kaiken päälle tunkemalla tissiä sen suuhun (enkä muuten katsonut lasta silmiin vaan neuvolatätiä ja yritin selvitä sen kysymystulvasta nälkäisen vauvan kanssa) ja kerran ihan alussa tarkistettiin imuotetta. Jotenkin luulisin että suurimmalla osalla olis aika sama, ja jos niillä ei ole yhtä jaaritteleva neuvolatäti kuin meillä, ne ei ole imettäneet neuvolassa kertaakaan. Mä luulen, että tää perustuu ihan siihen, että joku on vaan päättänyt, että tää nykynuoriso on niin sellasta, että ne kattoo sitä puhelinta aina. Toista se oli meidän nuoruudessa, kun aina katsottiin ihmisitä silmiin ja bussissa juteltiin mukavia vierustoverin kanssa. Vai miten se menikään.

Mä luin ton kirjoituksen ennen tätä tekstiä, ja musta se oli ärsyttävä ja yliampuva. Jos mun lapsoni alkaa jossain vaiheessa raiskata ja tappaa kissanpoikasia metsässä en kyllä todellakaan tule hyväksymään selitykseksi sitä, että selasin puhelinta kun imetin. Mun vauva asui tissillä ekat 6 kk ja käy edelleenkin hörpyllä parin tunnin välein. Ekat 4 kk se söi silmät kiinni. Kyllä siinä tuli aika paljon netflixiä katsottua ja puhelinta selattua. Nyt olen ollut viikon kauheassa flunssassa ja toi vuoden vanha, joka ei yleensä erityisesti jaksa sylissä pitkään istua, on käynyt halimassa, suukottelemassa ja vaan nauttimassa sylistä. Mä olen sitä mieltä, että se on varhaista empatian osoitusta. Tai sitten vain haluan ajatella itsestäni liikoja.

Mulle tuli mieleen onkohan tämä lääkäri taas keskittynyt johonkin vaikeisiin tapauksiin eikä oikeasti tiedä normilapsen kehityksestä mitään. Tai en tiedä. Musta on vaan niin outoa, että juuri tuollainen koulutettu ihminen kirjoittaa jotain noin putkiaivoista. Kyllä jotain muutakin tapahtuu lapsessa ennenkuin se alkaa kiduttaa eläimiä kuin vain että äiti katsoi kännykkää. Sehän on ihan hirveen paljon vakavampi mielenterveys- ja/tai kiintymyssuhdeongelma.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja sitten joku tuore äiti hormonipäissään syyllistyy ihan helvetisti tuostakin Hesarin jutusta. Itse ihan tosissani mietin vauvan ensiviikkoina, että mitä siinä imettäessä pitäisi tehdä, jotta se olisi mahdollisimman kehittävää, läheistä, vuorovaikutteista ynnä muuta. Ihan siis tosissani murehdin sitä, että miten sen vauvan kanssa pitää olla, kun eihän se siinä alussa juuri mitenkään ole, lussuttelee ja torkkuu. Kavereille whatsappasin (imettäessäni??!!! ehkä, en muista!), että mitä mää teen, kun lapsi syö, kun pitäisi rakentaa sitä suhdetta ja kehittää vuorovaikutusta ja ihailla ja olla hyvä äiti. Onneksi ei ollut Hesaria kertomassa minulle, mitä tehdä. Tolokut kaverit neuvoivat ottamaan rennosti ja vuorovaikuttamaan sitten, kun nyytti avaa silmät.

Toivon, että jos saan joskus lisää lapsia, olen enemmän realiteeteissa. Tai, ainakin tiedän, mitä odottaa.

Terveiset lastenpsykiatrian poliklinikalta (Ei varmistettu)

Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!

Olen kuitenkin vähän hämmentynyt siitä miten olet kirjoituksen tulkinnut. Itse en kokenut kyseistä kirjoitusta samalla tapaa provosoivana/syyllistävänä, olen jopa aika lailla samaa mieltä Marjukka Pajulon kanssa. Tekstissä nimenomaan korostettiin liiallista ja rajoittamatonta, jopa addiktiivista kännykän/tabletin käyttöä. Itse ainakin tulkitsin tekstin siten ettei kohtuukäyttö mitään haittaa. Lisäksi äitiydestä mainittiin lyhyesti vain imetykseen liittyen, muutoin puhuttiin nimenomaan vanhemmista, ei pelkästään äideistä.

Lastenpsykiatrian polilla työskentelevänä tapaan päivittäin perheitä joilla on todella suuria ongelmia varhaisen vuorovaikutuksen, vuorovaikutuksen ja sääntöjen/rajaamisen kanssa. On paljon lapsia joilla ei ole mitään rajoja mediankäytön tai pelaamisen suhteen ja joiden psyykkinen/sosiaalinen kehitys todella vaarantuu tästä johtuen. Monesti nämä perheet edustavat ns.alimpia sosiaaliluokkia ja sosiaalinen turvaverkko on muutoinkin heikko. Ei tietenkään aina sillä ei mikään ole mustavalkoista. Monesti näiden perheiden vanhemmilla on myös psykiatrista sairastavuutta ja työkyvyttömyyttä. Varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat ovat asia erikseen ja harvoin niissä on kyse pelkästään mediankäyttöön liittyvästä deprivaatiosta.

Itse ajattelin että kirjoitus käsitteli juuri tällaista massiivista mediankäyttöä, en kokenut sen syyllistävän kaikkia äitejä jotka vähän selailevat instagrammia imettäessään. Harmittaa että juttu on nyt siten tulkittu. Tarkoituksena oli tuoda esille ongelma jonka lastenpsykiatrian ammattilainen on työssään todennut. Suomessa todella on olemassa lapsia joiden tunne-elämä on äärimmäisen turvatonta, jotka on istutettu TV:n ääreen jo vauvasta ja jotka ovat joutuneet alttiiksi epäsoveliaalle materiaalille netissä. Näiden lasten tarinat ovat sydäntäsärkeviä ja pohjattoman surullisia.

Ei ollut niinkään tarkoitus kritisoida kirjoitustasi vaan puolustaa Pajuloa asiassa. Oli pakko kommentoida, sillä tämä asia menee omien potilaideni kautta niin suoraan sydämeen...

Juliaihminen
Juliaihminen

Sinun kommenttisi avasi asiaa huomattavasti paremmin kuin Pajulon teksti.

Ensinnäkin Hesaria lukee mitä todennäköisimmin enimmäkseen ihmiset, jotka eivät kuulu tuohon alimpaan sosiaaliluokkaan - veikkaan, että lehteä lukevat juuri ne äidit, jotka miettivät koko ajan, miten lapsi pärjäisi paremmin elämässä ja mikä olisi lapselle parasta. Toiseksi äitejä syyllistetään tällä hetkellä ihan joka suunnasta, aivan naurettavan paljon enemmän kuin vaikkapa isiä. Ja äidit todella syyllistyvät, ihan kaikesta mahdollisesta. Tästä syystä mielestäni olisi tärkeää, että kun lähdetään antamaan vaikkapa juuri vastasynnyttäneille äideille neuvoja, se tehtäisiin mieluummin lempeästi kuin provosoiden ja jopa hieman uhkailevaan sävyyn. Mielestäni tuo imetyksen katsekontaktin ja eläinten kiduttamisen välinen yhteys on provosointia, vaikka tarkoitus oli luultavasti antaa vain joku käytännön esimerkki asiaan, joka on muuten melko hähmäinen (empatia).

Ehdottomasti olen sitä mieltä, että lapsen ruutuaikaa pitää rajoittaa ja että vanhempi ei voi vain räplätä puhelintaan samalla, kun hän on lapsen kanssa. Kuvailemasi lasten turvattomuus ja rajattomuus kuulostaa ehdottoman sydäntäsärkevältä mutta samalla myös siltä, että teknologia ei ole näissä tilanteissa se ainoa ongelma. Imetyserimerkki osui kuitenkin mitä luultavimmin ihan jokaisen äidin herkkään kohtaan, sillä en kyllä tiedä oikeastaan yhtäkään äitiä, joka ei olisi välillä imettäessään selaillut älypuhelintaan - vaikka jokainen rakastaa lastansa enemmän kuin mitään muuta. 

Mutta kiitos oikein hyvästä kommentista, voisit hyvin lähettää samaisen kommentin Hesarin mielipideosastolle jatkamaan keskustelua.

Juliaihminen
Juliaihminen

Lisään vielä, että olen itsekin paasannut siitä, miten liian koukuttavat älylaiteaddikiot aiheuttavat ihmiselle ongelmia, ja tästä asiasta pitäisi puhua enemmän ja järkevästi: Täällä ja täällä.

Ässätässä (Ei varmistettu)

Mä en ymmärrä, miten tätä aihetta on voitu edes tutkia kovin kattavasti, kun lopulta netti on ollut kännykässä tässä mittakaavassa aika vähän aikaa. Yksikään somettavan vanhemman uhriksi (...) joutunut lapsi ei ole edes 10-vuotias vielä. Miten luotettavaa ja tieteellistä näyttöä tästä on voitu saada?

Kommentoi