Kiittämätön turre Koh Lantalla

Ladataan...
Juliaihminen

Thaimaan-matka tuntuu jo kaukaiselta muistolta, mutta aattelin silti vähän kertoa vielä loppumatkasta. Koh Yao Noilla vajaa viikko hengailtuamme seilattiin kahdella lautalla Koh Lantalle.

Ja nyt seuraa eeppistä väninää. Tämä kuulostaa kiittämättömän kantturan kotkotukselta. Sitä se onkin. Annan silti tulla.

Koh Lantalla ymmärsin, että minä en ole rantalomailija. Eikä ole kyllä minun vauvakaan. Vauvan kanssa hiekkarannalla lomailu on itse asiassa jokseenkin kammottavaa. Joutuu pelkäämään aurinkoa (palaminen, nestehukka, auringonpistos, se ettei aurinkoa olekaan vaan sataa!) ja hiekkaa (tuo hullu lapsi haluaa syödä sitä koko ajan). Mikäli lasta  uittaa valtameressä, plankton alkaa kirvellä iholla, pienetkin aallot pyrkivät penetroitumaan lapsen naaman eri aukoista sisään ja sitten se toki yrittää juoda sitä vettä, joka maistuu karsealta, mutta silti sitä ryystetään aina lisää. Itketään ja ryystetään.

 

Niissä eurooppalaisissa rantalomakohteissa, joissa olen ollut (Antalya, Kroatian monet kaupungit, Barcelona, San Sebastian) ranta on vain yksi kiva juttu muiden joukossa. Sen lisäksi paikassa on yleensä ihana pieni vanhakaupunki, joissa voi iltaisin harhailla ja syödä hyvin. Koh Lantalla tällaista keskittymää ei ollut, ainakaan kävellen saavutettavissa. Siellä on vain pimeä tiuhaan liikennöity tie, jota pitkin voi sahata edestakaisin. Kulttuuria ei oikein ollut tarjolla. Kaikki on suunnattu turisteille pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan. Eli paljon kalliita mutta surkeita hampurilaisia ja aina vain samoja elefantti-t-paitoja.

 

Lisäksi tuon beebelin kanssa rantalomailu ei ole maailman rentouttavinta. Se ei jaksanut hengailla hotellihuoneessa, vaan halusi koko ajan äheltää jossain. (Tämä alkaa kuulostaa siltä kuin olisin matkannut Rikun ja Tunnan kanssa.) Chiang Maissa ja muissa kaupunkikohteissa, joissa oli tekemistä ja nähtävää, vauva viihtyi, sillä me oltiin aina menossa.

 

Sen sijaan rantalomakohteessa, kun olisin itse halunnut rentoutua altaan reunalla tai lukea kirjaa, kaikki elämälleantautumistoimenpiteet piti ajoittaa joko päiväuniin tai pelata Tikin kanssa vahtivuoroilla. Kelloa kytäten rentoutuminen oli vähän hankalaa: “Enää 15 minuuttia aikaa saavuttaa syvä rentoutunut tila! Enää 12 minuuttia aikaa rentouttaa sielun joka sopukka. 7 minuuttia aikaa antaa ajatusten vaeltaa entuudestaan tuntemattomiin paikkoihin ja tehdä syvällisiä oivalluksia elämästä, 3 minuuttia aikaa löytää olemassaolonsa uusi tarkoitus…”


Kaiken kruunasi se, että me oltiin maksettu etukäteen bungalowi seitsemälle yölle Koh Lantalta. Se oli matkan suurin virhe. Meidän hotelli oli ihan shaisse (kaksi vuotta sitten yövyin samaisella saarella aivan ihanassa La Laanta Hideaway-resortissa, jota oikeasti voin suositella). Liikenteen melu kuului sekä altaalle että huoneeseen sisälle. Tästä lähtien buukkaan hotellin aina vain kahdeksi ekaksi yöksi ja sitten paikan päällä katson, mihin kannattaa majoittua loppulomaksi, mikäli suunnittelen olevani samassa paikassa pitkään. Turistisesongista huolimatta tuolla olisi ollut paljon vapaita huoneita ok-hinnoin, ne eivät vain ole netin varausjärjestelmissä.

No mutta! Nyt kun katson näitä kuvia, niin muistan, että oli meillä aika ihaniakin hetkiä. Eli jos vaikka lopetan valittamisen siitä, että sain viettää viikon paratiisisaarella lämmössä. Upeimpia hetkiä viikon varrelta:

Ensimmäisenä iltana tavattiin jo alkumatkasta meidän kanssa hengailleet Ella ja Chrisu sekä mahtavana yllätyksenä myös Laura ja Tuomas. Oli huikeaa istuskella maailman toisella puolen näiden tyyppien kanssa rantaravintolassa, tilata aina uudet kierrokset Changia ja katsella auringonlaskua. Laura ja Tuomas ovat molemmat kovan luokan toimittajia, joten niillä oli ihan sairaan kiinnostavat jutut. Toisena iltana ne kutsuivat meidät bungalowinsa terassille juomaan laatuoluita ja juttelemaan muun muassa kontiolahtelaisesta sarjahukuttajasta (se oli silloin pakosalla, joten kuuma aihe!). 

Me vuokrattiin myös parina päivänä skootteri ja viiletettiin ympäri Koh Lantaa, käytiin vanhassakaupungissa (se on saaren "väärällä puolella" semmonen pieni turrekeskittymä), viidakon keskellä katsomassa vesiputouksia sekä luolia (yllättävän hyvin Alppu pärjäsi kantorepussa metsässä, yhdessä vaiheessa pelästyin kunnolla, kun me alitettiin sellainen kaatunut puu, jonka päällä sihisi pää pystyssä oleva käärme) ja rantaravintoloissa, joista avautua mieletön näköala merelle.

Yhtenä päivänä sovittiin, että Tiki ottaa Alpun koko päiväksi ja mä saan tyttöjenaikaa Ellan kanssa. Niinpä me valittiin rannalta kivoimman näköinen thaihierontapaikka ja maattiin vierekkäin, kun riuskat thaimaalaismatamit laittoivat meidän niskat kuntoon ja valtameri pauhasi lempeästi taustalla. Tämän jälkeen käytiin leikkaamassa hiukset erään ladyboyn salongissa.

Ja vaikka valtameri oli vähän liian rankka Alpulle, niin se rakasti uima-altaassa riekkumista. Etenkin kun siellä oli suloinen kiinalaisperhe, joiden hieman Alppusta vanhempi tyttö halusi kertoa elämän totuuksia Alpulle. Jostain syystä muut lapset saavat Alpussa aikaan tahdostariippumattomia ilon kiljahduksia. Etenkin jos joku hyppii, Alppu nauraa niin että hyvä jos happea saa.

Mikään ei voita sitä näkyä, kun saapuu kiireessä altaalta takaisin bungalowiin (koska oma rentoutumisaika on loppu!) ja löytää sängystä sekä miekkosensa että poikansa nukkumassa sylikkäin. Sitten keittää mahdollisimman hiljaa kahvit, ottaa kirjan ja menee terassille rentoutumaan oikeasti.

Yhtenä päivänä makoiltiin pitkään semmoisten saastaisten (mutta sympaattisten, kyllä te tiedätte) travellereiden kanssa rantabaarin lavitsoilla, kuunneltiin brittibändien coverbiisejä (mikään ei voita Wonderwallia iltapäivän laiskassa auringonpaisteessa) ja juotiin drinkkejä, joissa oli kukkia. Alppu oppi kiipeämään pöydälle ja tulemaan sieltä alas. Silloin mä ajattelin, että kyllä vauvankin kanssa voi rantalomailla.

 

Nyt kysyn minua kokeneemmilta vanhemmilta: minkä ikäisen lapsen kanssa rantalomailu on enemmän kivaa kuin stressaavaa?

 

 

 

Thukkasten Thaimaa-kuukausi:

Kuukauden reittisuunnitelma: Ensin pohjoiseen road tripille, sitten etelään rantalomalle

Helsingistä Bangkokiin: 10 tunnin lento vauvan kanssa

Vauva saapuu Bangkokiin

Chiang Mai on ihana paikka Pohjoisessa

Chiang main iltabasaari ja vauvan hippeytyminen

Mae Hong Son Loop eli road trip vauvan kanssa

Mae Sariang ja miten nukkua vauvan kanssa matkalla

Mae Hon Song ja miksi autiot resortit kammottavat     

Paissa glampackerina hippien keskellä

Välkähdyksiä Koh Yao Noilta

 

Share

Kommentit

EllaGusGus

Tiivistit todella hyvin ristiriitaisen Lanta-viikon tunnelmat. Terkkuja Uudesta-Seelannista!

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihanaa! Ootan jo niin paljon teidän Thaimaa-postauksia! <3

Nauttikaa Frofon ja Samin jäljillä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla(kaan) ei ole kovin kaksisia rantalomakokemuksia, lomakohde on aina valikoitunut niillä kriteereillä, että kohteessa on sopivasti sekä biitsiä että kulttuuria.

Kävimme ensimmäistä kertaa perheenä "ihan oikeassa lomakohteessa" kun esikoinen oli neljävuotias. Osasi jo auttavasti uida ja pysyi kellukkeilla ja renkaalla hyvinkin mukavasti pinnalla kuten kuuluukin. Lapsen luotto omiin kykyihin oli toki jo silloin ihan kohtuuton, joten koko ajan joutui olemaan polviaan myöten vedessä katsomassa, ettei lähde tutustumaan valtameren vastarantaan. Ei riittänyt siis pelkkä tsiigailu aurinkotuolista. Mutta oli se lähes rentouttavaakin; lapsi kuunteli jo ohjeita ja ymmärsi perustelut.

Luulen, että jatkossakin jaetaan puolison kanssa vahtivuorot, koska seuraavalle reissulle lähtee myös uusin ihmislisäys, kuopus on reissun koittaessa vähän päälle vuoden ikäinen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Vahtivuorot on avain onneen. Ja vielä suurempi avain onneen olisi se, että matkassa olisi paljon lapsettomia mutta lapsirakkaita ihmisiä, joille voisi heivata lapsosen välillä. Näin tehtiin esimerkiksi viime kesänä Kroatiassa, kun mun äiti ja hänen miehensä olivat matkassa mukana :)

Kuulostaa siis hyvältä, nelivuotiaan kanssa uusi yritys rannalle :)

Tsiissus, käärme, joka sihisee pää pystyssä. Meitsi saa slaagin jo sanasta käärme, et tuon kokemuksen jälkeen ois saanut laittaa sinkkiarkussa kotiin. HUH!! Sinänsä ironista, et olen perjantaina lähdössä noille hoodeille..

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaha! I know! Sitten sitä vain vauva kantorepussa meni sen puun ali ja toivoi parasta. Chrisu luonnollisesti jäi vielä ottamaan siitä kuvia, ja toivonkin näkeväni epelin vielä täällä Ellan ja Chrisun blogissa. :D

Mutta joo, ei sinne viidakon siimekseen tartte ihmisen mennä. Jotkut (normaalit ihmiset) tykkää ihan siellä rannalla olemisesta :D Ihanaa matkaa!

piupali (Ei varmistettu)

Mä en ole itse mikään auringonpalvoja ja mun mielestä paras keli on silloin kun on niin lämmintä että varjossa ei palele. Joten pelkkä rantaloma on itsellekin osastoa ei kiitos. Mutta reilu parivuotiaan kanssa rannalla on jo tosi mukavaa. Se ei enää laita kaikkea hiekkaa suuhunsa ja aika pitkään viihtyy ämpärin ja lapion kanssa lähes paikallaan. Ja toisaalta hiekkalinnan rakentelu yhdessä on myös ihan kivaa, kun ei tarvitse koko ajan pelätä ja kieltää samalla tavalla kuin vauvelin kanssa. Ja kun kaksivuotiaalla on neljävuotias isosisarus seuranaan, aletaan olla lähellä sitä, että siinä sivussa ehtii ajoittain itse hieman rentoutua kirjan kanssa. Kunhan on kunnollinen auringonvarjo.

Vierailija (Ei varmistettu)

No täytyy sanoa että riippuu lapsista. Meillä esikoinen oli mallia elohopea, jota ei hiekkaleikit kiinnostaneet joten kombo uhmataapero ja kaikkialle vaeltava leikki-ikäinen oli kyllä sttessaavin yhdistelmä. Vauva sentäään pysyy paikoillaan syömässä sitä hiekkaa tai jos pyrkii pakoon ei kovin pitkälle pääse.

Raissi
RetroPrinsessa

Me oltiin Lantalla 9 päivää, mikä oli mielestäni liikaa. Viikko, vajaakin olisi riittänyt. Jotenkin odotin siltä tosiaan jotakin enemmän, edes turistiaktiviteetteja lapsiperheille, koska kaikki sitä Lantaa niin hitosti hehkutti. Mutta tosiaan yksi tie. Meidän hotelli oli vielä jossain ihan syrjässä, niin että sen tien varrellakaan ei ollut juuri muutamaa hedelmäkojua ja paria bamburavintolaa kummempaa koettavaa. Mutta siihen ikään, Saanan lähes 4 veen kanssa rantapäivät olivat jo tosi helppoja. Uimassa piti tietty toisen olla aina mukana, mutta rannalla tyttö saattoi tunninkin räpeltää hiekan, kippojen, lapioiden ja simpukoiden kanssa.

Armelssi (Ei varmistettu)

Melkein kolmevuotiaan kanssa oli hetkittäin ihan jees, muistaakseni. Aivan kammottavaa oli 1,5-vuotiaan vilkkaan pojan kanssa, siis ihan järkyttävää. Niin oli kyllä kotonakin. Siihen aikaan esikoinen oli 4,5-vuotias ja sen kanssa oli jo hyvinkin leppoisaa pääosin. Bamse-klubi ja suomalainen leikkiseura oli tosi hyvä juttu. Seuraavan kerran lähdetään aikaisintaan, kun pieninkin on 3,5-vuotias (muut lapset silloin 5- ja 8-vuotiaat), on se lomamatkailu nimittäin niin rankkaa pienempien kanssa.

Kommentoi

Ladataan...