Kirja-arvio: Katso minua, Sami

Juliaihminen

Isyyspakkauksen Tommi kysyi, että luetaanko teillä. No totta maar meillä luetaan. Laadukasta korkeakirjallisuutta. Uudestaan ja uudestaan.

Vanhana kirjallisuuden ystävänä ajattelin aloittaa syväluotaavat kirja-arviot täällä blogissa. Koen, että mulla on paljon annettavaa kirjallisuuskritiikin parissa. Ja niin on toki 1-vuotiaalla pojallanikin.

Aloitan tämän sarjan Apun lempikirjalla: Värit. Katso minua (Tactic Publishing 2013.)

Katso minua on kirja nähdyksi tulemisesta, elämän monimuotoisuudesta ja luokkaerojen noususta yhteiskunnassamme. Se laittaa lukijansa heti ensimmäisiltä sivuilta pohtimaan perustavanlaatuisia kysymyksiä. Missä kukka? Missä rusetti? Missä tukka? se kysyy, muttei anna valmiita vastauksia.

Kirja pakottaa katsomaan. Vereslihalla. Alastomana (tai no toki milloin minkäkin värinen paita päällä, mutta noin kuvainnollisesti). Aitona. Ihminen ihmistä.

Juonellisesti teos on hieman toisteinen. Samat teemat tuntuvat junnaavaan paikallaan. Vaikka toisto on hieno tehokeino, on se myös kaksiteräinen miekka, johon kirjailija ikävä kyllä tässä teoksessa hukkuu. Missä kukka? Missä kukka?! kirjoittaja huutaa pimeään yöhön, tällainen eksistentialismi alleviivautuu liikaksi älykkäälle lukijalle. Kirjailija ikään kuin kompastuu omaan nokkeluuteensa.

Kirjassa on kuitenkin omat mysteerinsä, siksi se kestää monta lukukertaa ja ajan (sekä vauvan) hammasta. Esimerkiksi ensimmäisellä sivulla lukijaa kehotetaan katsomaan minua, Sami. Kuka on tämä Sami? Puhutteleeko kirjailija lukijaa Samina? Haluaako hän, että minä olen hänelle Sami? Vai onko ihminen ihmiselle aina Sami? Tämä on nerokas tapa koukuttaa lukija. Loppu jää kuitenkin avoimeksi. Samin eksistenssi jää epäselväksi. Kuka tässä oli Sami, vai oliko Samia ollenkaan?

Myös värit ovat tärkeä osa kirjan tematiikkaa. Missä rusetti? Punainen rusetti. Vaihtoehtoja ei anneta: punainen on punainen, eikä siitä muuksi muutu.

Teos myös kritisoi riviensä välissä eriarvoistumisen nousua ja luokkayhteiskuntaa: yhdellä on rusetti, toisella ei. Yhdellä on tukka, toinen on kalju. 

Kaiken kaikkiaan Katso minua on hieno teos, jopa tietynlainen sukupolvikokomus. Nimittäin aika monella Alpun kaverilla on myös tämä klassikkoteos kokoelmissaan. Se on myös viihdyttänyt Alppua miltei pakkomielteisen paljon viimeisen kuuden (!?) kuukauden ajan. Esimerkiksi Thaimaassa lomaillessa tätä luettiin kannesta kanteen uudestaan ja uudestaan. Jokaisella lukukerralla kirjasta paljastui jotain uutta. (Esimerkiksi pahviset sivut alkoivat luultavasti maistua erilaiselta sitä mukaa, missä kaikessa moskassa kirja oli pyörinyt.)

Olen kuitenkin sanonut Alpulle, ettei kannata fakkiintua liikaa vain yhteen teokseen. Kirjakaanonin on kasvettava. Siksi olenkin esitellyt hänelle uuden teoksen: Panda leipoo. Siitä lisää seuraavassa kirjakritiikissä.

 

Onko kukaan muu täällä lukenut Katso minua -teosta? Mitä piditte?

 

 

Lue myös:

Äiti taidenäyttelyssä

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa

 

 

Share

Kommentit

Minnea
Minnean muruja

"Vai onko ihminen ihmiselle aina Sami?"  En kestä! Ihan huippu kirja-arvostelu! Kiitos päivän parhaista nauruista :D

Meillä on myös tämä ollut lainassa kirjastosta, ja viihdytti pientä ihmistä monta lukukertaa. Samanlaiseen syväluotaavaan analyysiin kuin sinä, en kyllä tämän kirjan osalta pysty :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! <3 Veikkaan, että syväluotaava analyysi onnistuu vasta silloin, kun kirjaa on lukenut uudestaan ja uudestaan puolen vuoden ajan. Pelkkä lyhyt kirjastolaina ei vielä avaa tämän teoksen kaikkia sävyjä.

Käytännössä katsoen tunnen itseni eksegetiikan tutkijaksi, ainoa vain etten tutki Raamattua vaan Katso minua -kirjaa.

Sanna-Leena
Ensitanssi

Todella puhuttelevia noi ruusuasetelmakuvat. 

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos, toivonkin että joku huomaisi tämän. Olen paitsi kirjallisuuskriitikko, myös oman elämäni taidevalokuvaaja.

Ruusut kuvissa pyrkivät kuvastamaan Katso minua -teoksen dualistisuutta: se on toisaalta kaunista ja lempeää luettavaa, mutta lukija joutuu olemaan varuillaan pistävien piikkien pelossa.

Sanna-Leena
Ensitanssi

Mä näen noissa kuihtuneissa lehdissä myös memento mori -tematiikkaa, mutta nivoutuuko se sitten itse teokseen vai jääkö vain kuvien komposition tasolle? 

Juliaihminen
Juliaihminen

Erinomainen huomio, jonka vain tarkkasilmäisin taiteentuntija pystyisi tekemään. 

Tica
pied-à-terre

Tätä kirja-arvostelua paranti entisestään se että istun parhaillaan seminaarissa jossa käsitellään Judith Butleria ja sukupuolen  performativisyyttä (onks tää sana suomeksi?) ja sitä miten kaikki ympärillä on rakennettua ja tämä lause "Missä rusetti? Punainen rusetti. Vaihtoehtoja ei anneta: punainen on punainen, eikä siitä muuksi muutu." muuttui hyvin paljon syvällisemmäksi.

 

Moro!

Juliaihminen
Juliaihminen

Judith Butler mainittu, päiväni on pelastettu.

Tätä kirjaa voisi ehdottomasti analysoida sukupuolen performatiivisuuden kannalta. Se ei nimittäin ole lainkaan niin yksiulotteinen kuin näissä tavallisesti normatiivisissa lastenkirjoissa yleensä. Kirjan hahmo(t) (onko hän Sami, vai onko lukija Sami - en edelleenkään tiedä) ei ole edustettuna naisena tai miehenä vaan eräänlaisena androgyyninä karaktäärinä.

piia_ (Ei varmistettu)

Jestas, mitä juuri luinkaan?! Kerrankin kirjallisuuskritiikki, josta en tullut vihaiseksi. Ja kerrankin kritiikki, jonka luin loppuun. Yleensä välttelen kirja-arvioita, koska enemmistö on surkeita, liikaa paljastavia ja hätäisiä juoniavauksia vailla kunnon syvällistä analyysiä fokalisaatioista, teemoista tai päähenkilöiden kasvusta. Nyt ei kuitenkaan kriitikko sortunut klassiseen virheeseen vaan todella houkutteli teoksen äärelle etsimään vastauksia - siitäkin huolimatta, että kuvissa taitaa esiintyä melko suuri siivu teoksesta.
Päällimmäiseksi jäi tunne: Tämä on saatava.
Voisi olla myös korkea aika vaihtaa äitiyspakkauksen Kukkuluuruu (johon lapseni on tiukasti koukussa) edes joka toinen ilta johonkin toiseen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos, nyt tuli kyllä aikamoisen upea kehu, sillä itsellänikin on tapana tuohtua tuon tuosta lukiessani kirjakritiikkejä. Pitääkin keskittyä Panda leipoo -kirjan arviossa päähenkilön kasvutarinaan. Se on aikamoinen.

Kukkuluuruu on niin ikään laatuteos, joka kuuluu jokaisen kulttuurikasvatetun vauvan yleissivistykseen.

Veera / Kirjamatkat (Ei varmistettu) http://kirjamatkat.wordpress.com

Tässä kohtaa on pakko tulla kommentoimaan sen verran, että jos kaipaa erilaisia tekstejä kirjoista kuin mitä on yleensä tarjolla, niin kannustan aina oman kirjablogin perustamiseen, että saa tehdä juuri sellaisia juttuja kuin mitä haluaisi itse lukea. (En toki ole ihan varma, että koskiko kommentti ns. perinteistä kritiikkiä vai nettitekstejä. Moni kirjablogi ei kuitenkaan edes yritä olla kritiikkiä.) Netissä esim. Luutii tarjoaa analyyttistä yleisemmän tason kirjatekstiä ja Kiiltomato niitä "kunnollisia kritiikkejä".

Itse postaukseen sen verran, että aika hyvin näköjään voi saada vaikka mitä irti ihan tavallisesta katselukirjasta. :D (Mutta silti pakko tunnustaa, että tämäntyylisten kirja-arvioiden lukemiseen ei itseäni kiinnosta käyttää aikaani eli seuraavat tulee varmaan ohitettua.)

Molli (Ei varmistettu)

Aah, tää oli loistava! Odotan että pääsen kesällä syntyvän beben kanssa kokemaan yhtä syviä lukukokemuksia!

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

En kestä!!!!! Tämä oli paras kirja-arvio ever. Vapise Parnasso!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hii, ihana, kiitos! <3 <3

Kommentoi