Kirja-arvio: Missä Puppe piileksii?

Juliaihminen

Viime kirjallisuusarvioni hieno vastaanotto rohakisi minua jatkamaan näiden analyysien parissa. Voi olla, että otan liian kunnianhimoiset tavoitteet heti toisessa kritiikissäni, nimittäin tällä kertaa otan käsittelyyn raskaan sarjan kirjallisuutta.

Tuntuu oikeastaan siltä kuin lähtisi tekemään kritiikkiä Raamatusta, sillä Puppe-koira on instituutio. Puppe on ollut olemassa aina. Raamatun ajoista saakka. Enimmäisenä päivänä Jumala loi taivaan ja maan. Noin kolmannentoista päivän kohdalla hän loi Puppe-kirjan. Tai ainakin siltä tuntuu. Onko koskaan ollut elämää ilman Puppea? Sama kuin kysyisi, mitä oli ennen maailman luomista? Tyhyys? Sielua korventaa ajatuskin tästä.

Eksegetiikan professorin tyttärenä minulla ei ole muuta vaihtoaehtoa kuin suunnata alkulähteille. Ihan ensimmäisen Puppe-kirjan luo: Missä Puppe piileksii? (Otava, 2004 otettu uusintapainos.) Ikävä kyllä arkeologin taitoni eivät ole niin kattavat, että olisin päässyt kaivamaan muinaisten kallioiden ja aavikoiden koloista Puppe-teosta alkukielellä (englanti), mutta uskon pääseväni kritiikissä ytimeen, vaikka usein käännöksissä jääkin tärkeitä vivahteita huomiotta.

Toisin kuin Raamatun kohdalla, Puppe-koiran on kirjoittanut vain yksi ihminen, Eric Hill. Kuten kaikki Raamatun kirjoittajat, myös Eric on siirtynyt ajasta iäisyyteen (tarkalleen ottaen Eric kuoli kesäkuussa 2014). Tästä syystä emme pääse enää kysymään häneltä suoraan, mitä hän on tarkoittanut milläkin. Jäämme vain tulkintojen varaan.

Missä Puppe piileksii? -teoksen lähtötilanne on tämä: Pupen emo Pepi haluaa, että Puppe söisi, mutta Puppe on poissa. Älykäs lukija huomaa jo tässä kohdassa tulkintaa: Onko Pepi todellisuudessa Pupen emo vai kenties japanilainen robottikoira, joka on ohjelmoitu pitämään Puppe hengissä? Oletuksia, oletuksia!

Pepi (kuka hän ikinä lieneekään) lähtee rohkealle toivioretkelle. Hän kurkistaa pianoon, kaappikelloon ja vaatekaappiin. Erinäisten suljettujen ovien takaa paljastuu ahdingossa olevia otuksia. Sykkyrällä oleva käärme, hysterian vallassa ruokaa suuhun lappava karhu, katatoninen virtahepo ja psykoottisin silmin tuijottava krokotiili.

Tämä on vain analyysia, mutta en voi välttyä näkemästä tässä tirkistelyn ja piilottelun vuoroleikissä allegoriaa queer-kulttuuriin. Edustavatko nämä piiloissan riutuvat hahmot aikamme (tai Eric Hillin ajan) toiseutta? Kuvaako Hill yhteiskunnan normista poikkeavien "vinksahtaneina" tai "pervoina", jotka ansaitsevat paikkansa kaapissa? Vai onko Hill edistyksellinen queer-teoreetikko, joka pyrkii purkamaan esimerkiksi heteroseksuaalisuus/homoseksuaalisuus-binääriasetelmaa tuoden esiin toisten kärsimyksen?

Itse tahdon uskoa jälkimmäiseen, mutta teoksen loppu kertoo karua kieltä: Kukaan toisista ei ansaitse tulla ulos kaapistaan. He jäävät piileskelemään pelkojensa ja demoniensa kanssa yhteiskunnan penetroivalta katseelta.

Sen sijaan korissaan aikaansa viettänyt Puppe astuu ulos piilostaan ja pääsee syömään herkkuateriaansa. Puppe edustaa selvästi ihannehahmoa, normia. Hän vain leikittelee ajatuksella piilossa olemisella, mutta muodostaa lopulta Pepi-hahmon kanssa tavoitellun ydinperheen, joka ansaitsee onnellisen loppunsa ruokakupposten äärellä.

Olisi vastuutonta jättää analyysi tähän. Puppe-koira on yhtä seikkailua laajempi ilmiö, ja hyvän analysoijan tehtäviin kuuluu asettaa Pupen piiloleikit laajempaan kontekstiin. Voi siis olla, että palaamme täällä Puppe-kaanonin pariin vielä uudemman kerran.

Eräs ystäväni oli esimerkiksi huomannut Puppe maatilalla -teoksessa Pupen flirttailun kokoomusnuorten suuntaan: Puppe-koira pyörii maatilalla omistajan elkein ja kohtelee muita eläimiä passiivisina tuotantoelukoina, mutta on itse kuitenkin ylennetty ihmisen asemaan aktiivisena toimijana.

 

 

Onko täällä poikkeavia tulkintoja Missä Puppe piileksii? -teoksesta?

 

Lue myös:

Kirja nähdyksi tulemisesta: Katso minua, Sami

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

   

Share

Kommentit

KE (Ei varmistettu)

Julia, sä oot niin paras!!! Kyllä niin teoloookin sydäntä lämmitti tällainen syvällinen eksegeettinen analyysi!
Kai muuten Marian häistä saadaan raportti?

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihanaa, täällä on teolooki! <3 <3 On sanomattakin selvää, että mun syömessäni on aina paikka teologeille!

Marian häistä olisi hyvä kyllä tehdä raportti, niin fanttastiset ne olivat! Ainoa huono on, etten ottanut muuta kuin yhden kuvan sieltä. Mutta se epeli saa ilmeisesti kuvia häistänsä jo torstaina itselleen, josko voisin kysyä siltä, että lainaa mulle niistä muutamaa (jotta voin kolonialisoida hänen häänsä omaan käyttööni, luonnollisesti).

 

piia_ (Ei varmistettu)

:D Viiltävää analyysiä.
Lisäisin vain yhden näkökulman: Jos tarinan sijoittaa tähän päivään, niin onhan se nyt aivan ilmeistä, että Pepi on vaan vajonnut älypuhelin tassussa toiseen todellisuuteen, kun lapsi on päässyt karkuteille.

Juliaihminen
Juliaihminen

Se on tuhannen tosi. Pepin väkivaltainen välinpitämättömyys aiheuttaa silmittömän trauman yksin vieraassa maailmassa haahuilevalle Puppe-paralle, josta kasvaa yhteiskunnasta syrjäytyvä hulttio.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on myös luettu kyseistä klassikkoteosta viime viikkoina. En päässyt aivan näin syvälle analyysissäni, vaikka toki kaapista ulos tuleminen tai siellä pysyminen jotenkin kolkutteli. Kiitos siis erinomaisesta arviosta Julia!
Itse olen kepeämmin pohtinut kirjan visuaalisuutta. Suurimpana kysymyksenä on miksi - miksi leijonan kuono muistuttaa niin kovasti pyllyä tai tissejä? Mitä kuvittaja haluaa tällä sanoa?
Entä onko piano Elton Johnin? Ja tietysti, onkohan painomateriaalit vaarallisia, kun vauva tekee omia tutkimuksiaan ja päätelmiään?

Juliaihminen
Juliaihminen

OMG! Pianonhan on suorastaan pakko olla Elton Johnin, niin upea tuo pinkki ilmestys on. Tästä lähtien mulla alkaa soida aina Can you feel the love tonight päässä, kun käännän tuon sivun. 

Kenties leijonan tissikuono on propagandaa imetyksen puolesta? En ole tosin huomannut, että vauva imeskelisi tuota sivua enemmän kuin muita, joten propaganda-arvo jää vajaavaiseksi.

Vierailija (Ei varmistettu)
Juliaihminen
Juliaihminen

Ah, tässä taas huomattiin, miksi teoksia pitäisi arvioida vain niiden alkuperäiskielillä: Heti alkuun tuossa puhutaan "Spot's Mom Sallystä". Eli emokoirahan se siinä tosiaan oli, ja kuvitelma japanilaisesta robottikoirasta oli selvää ylitulkintaa, johon joskus me humanistit ja yhteiskuntatieteilijät syyllistymme.

Vierailija (Ei varmistettu)

Teoksen leijonaosuuden jälkivaikutus Harry Potter -kaanoniin on ilmeinen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Nyt kun mainitsit, niin sehän on aivan ilmiestä. Siellä sitä vain portaiden alla kyyristellään ja piiloudutaan elämältä.

Sanni Tee Tee

Ihanaa, Julia, oot mahtava! Ex-kirjallisuustieteilijänä ja sittemmin yhteiskuntatieteilijänä todella arvostan analyysiasi.

Juliaihminen
Juliaihminen

:D Kiitos!

Muuten sinuna kutsuisin itseäni nykyiseksi kirjallisuustieteilijäksi ja yhteiskuntatieteilijäksi, sillä eihän kirjallisuustieteilijyys lähde ihmisestä mihinkään, vaikka pääaine olisi vaihtunut.

Itsehän viittaan itseeni usein mediatutkijana (olen opiskellut kandin verran mediatutkimusta) ja valtiotieteilijänä. Koska tiedettä ja tutkimustahan tässä koko ajan tehdään. Ainakin oman navan tutkimista.

Sanni Tee Tee

Olet niin oikeassa! Laajasta pää- ja sivuainevalikoimasta on suunnattomasti iloa. On helppoa tuntea itsensä vähän kaikkien alojen asiantuntijaksi. :-D

Sanni Tee Tee

Mulla on ystävä, jolla on herttainen tapa kommentoida somessa asioita "filosofina", vaikka hän itse asiassa on virkamies. Mutta miksipä hän ei niin tekisi, koska hän todellakin on opiskellut filosofiaa. :-D

(Terkkuja!)

Juliaihminen
Juliaihminen

Se on oikein. Kuka filosofin hännän nostaisi, jos ei virkamies itse?

CougarWoman
CougarWoman

Kun nyt kuitenkin puhutaan tämmöisestä koko yhteiskuntaa ravistelevasta klassikkoeepoksesta, niin voisi olla suotavaa, että edes käännöstyö olisi tehty ilman, että koko teoksen sisältöä alkaisi sen perusteella kyseenalaistaa.

Koska eihän tuo mikään PIENO ole vaan flyygeli. Siellä oon taas oiottu mutkia ja käännetty grand piano ihan vaan pianoksi. Ei tämmöisellä hutiloinnilla kyllä koskaan rakenneta kaikille turvallista yhteiskuntaa.

(Tai jospa se on itse kirjailijan anarkistinen kannanotto eikä kääntäjän virhe? Tätä emme koskaan saa tietää.) 

Juliaihminen
Juliaihminen

Tuo on surullisen totta. En todellakaan halua kasvattaa lastani sellaisessa maailmassa, jossa ei osata edes nimetä mitä yksinkertaisimpia asioita oikein. Kulttuurivandalismia.

On vaikea edes yrittää ymmärtää, mitä tässä on lähdetty hakemaan, julkeaa kaikki tyynni.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä olinkin ajatellut, että se on flyygeli mutta musikaalisesti hyvin rajoittuneena en ollut varma ja päätin pitäytyä kirjassa esitetyssä termistössä.

Kari (Ei varmistettu)

Kyseessä on todellakin kirjailijan itsensä valitsema termi, ks. https://youtu.be/BHJ74CjhSJ0?t=67, joten eipäs haukuta kääntäjien aliarvostettua ammattikuntaa siellä.

Huomauttaisin edelleen, että flyygeli ON piano. Piano on yläkäsite kosketinsoittimille, joissa "ääni syntyy huopapäällysteisten vasaroiden lyödessä soittimen sisälle jännitettyjä metallikieliä" -Wikipedia. Wikipedian kuvateksti sen sanoo: "Flyygeli on piano, jossa kielet ovat vaakasuunnassa." Englanninkielinen WP on samoilla linjoilla käsitteiden grand piano ja piano suhteen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos Kari tärkeästä kommentista! On tärkeää, että näistä asioista keskustellaan avoimesti ja kiihkottomasti. Tämä antaa meille kaikille pianon ihailijoille synninpäästön terminologian suhteen.

Johanna R (Ei varmistettu)

Aivan loistavaa Julia, kiitos päivän nauruista! Ja muutenkin aivan loistavasta blogista!
Myös täällä luetaan kyseistä klassikkoa monta kertaa päivässä. Aika jännä valinta muuten Ericiltä laittaa kaikista eläimistä juuri krokotiili sängyn alle. Jos joku on ihmetellyt, mistä pelko sängyn alla olevista möröistä on tullut, niin se taitaa olla Pupen vika.

Johanna R (Ei varmistettu)

Ja miksi muuten kilpikonna on kaikista avuliain? Kaikki muut vaan sanovat tökerön 'ei'n. Tosi tärkeä lisä mun kommenttiin...

Kommentoi