Kiusallisuus äänimerkin jälkeen

Juliaihminen

Kuten tiedätte, mulla on tapana syyllistyä elektronisten vempaimien takia. Yksi ehdottomasti suurin syyllisyyden aiheuttaja on puhelinvastaaja. Aina kun kännykkään on saapunut tekstari, jossa kerrotaan, että vastaajassa on yksi viesti, mua alkaa hermostuttaa. Onneksi tätä tapahtuu verrattain harvoin.

Oikeastaan kukaan muu ei enää jätä viestejä kuin mun isoäiti, pappa ja isä. Eniten viestejä tulee isältä. Ne menevät aina näin (kepeällä, ystävällisellä äänellä): "Täällä isä. Yritin soitella, soittele vaikka kun ehdit." 

Mutta sielussani mä tiedän, että se äänen kepeys on valheellista. Oikeasti puhelinvastaajaviesti on silkka syytös. Miksi et vastaa puhelimeen? Täällä minä, sinut kasvattanut ja sinua pyyteettömästi rakastanut isäsi, haluaisin edes muutaman sanan kuulumisiksi vaihtaa, mutta sinä se et vastaa. Et sen vertaa arvosta perhettäsi. Oletko hylännyt minut ja koko sukusi? Emmekö merkitse sinulle enää mitään?!

Mulla on työpaikan puhelin, ja ilmeisesti siinä ei saa puhelinvastaajaa pois päältä. Siksi tämä kauhu vain jatkuu ja jatkuu. Välillä jätän nämä syyttelyviestit jopa kuuntelematta, sillä tiedän niiden sisällön. 

Enkä muuten ole ainoa. Jenkeissä nuorisolaiset eivät enää myöskään kuuntele puhelinvastaajaviestejä. Eikä kuulemma Suomessakaan. Jubailin aiheesta Elisan puhelinliittymien liiketoimintajohtaja Jan Virkin kanssa ja hän sanoi, että tässä on sukupolviero: nuorisolaiset ajattelevat, että mikäli soittajalla on tärkeää asiaa, hän ilmoittaa sen vaikkapa tekstiviestillä tai sosiaalisen median kautta. Se on normaalia kanssakäymistä.

 

Jätättekö te puhelinvastaajaviestejä?

 

 

Lue myös:

Mikroaaltouuni, lopeta äidin syyllistäminen

 

Kuvassa: Ostin kauniin TOKYO:n kalenterin vuodeksi 2017, olen ehdottomasti paperikalenteri-ihmisiä

 

 

Share

Kommentit

saarah
visual diary

Hahaa! Tuli elävästi mieleen eräs exä, joka jätti pitkiä vastaajaviestejä :D Asuttiin eri kaupungeissa ja joskus laskuhumalassa baarista poistuessaan se koki tärkeäksi avata sanallisen arkkunsa ja kertoa kaikki mahdolliset tunteensa. Yleensä nää viestit oli ensin analyyttisiä ja päättyi sit rakkaudentunnustuksiin, mut jotenkin mua silti ärsytti ne suunnattomasti :D :D Niinkun et voitko mielummin soittaa etkä jaaritella näitä monologeja sinne vastaajaan. 

Mun äiti kans jättää joskus noita "Soitin, mutta et vastannut" -viestejä. Tulee sama olo kun sulle :D

vastaajassayksiviesti (Ei varmistettu)

Puhelinvastaajat ei oo yhtään mun juttu. Ahdistavia moiset. Joissain jenkkisarjoissa kuten Sinkkuelämää tai Gilmoren tytöt puhelinvastaajat oli aina tulvillaan viestejä. Sitten ne henkilöt joutui aina kuunteleen liudan viestejä kun palasivat kotiin...jotenkin aina ärsytti se. Etenkin Gilmoren tytöissä Emily tuli monta kertaa linjoja pitkin ja Lorelai ja Rory joutui kuuntelemaan kauheeta paasausta vain siksi, etteivät sattuneet olemaan kotona.

Itse kun soitan ja jos linja hälyyttää niin kauan, että kuuluu jo vastaajan ensitavut, suljen viimeistään sillä hetkellä puhelimen. En koskaan jätä vastaajaviestejä. Mutta mikä ärsyttävintä, täällä (asun ulkomailla) tulee tekstiviesti puhelimeen, että vastaajassasi ei ole yhtään uutta viestiä!!212121"!! Siis joku soittaa, mutta ei jätä viestiä vastaajaan ja siitä tarvii erikseen operaattorin lähettää tekstari. *no shit sherlock* sitten niitä viestejä saa olla koko ajan poistelemassa.

Ja mikäs on kommenttiboksin mielipide whatsapin ääniviesteistä? Uhka vai mahdollisuus? Jos saa näin kysyä...
Musta niissä on jotain hyvääki, mutta myös paljon ärsyttävää. Koska monet jotka näitä viestejä jättelee, äänittää sellaista ajatuksenjuoksua, että sen itse viestin poimiminen sieltä seasta on hankalaa ja aikaavievää.
Toinen erittäin jännä juttu, on whatsapissa reaaliajassa toisen kanssa ääniviestittely. Nauhoitetaan viesti, lähetetään, kuunnellaan vastaus, nauhoitetaan uusi viesti... ja molemmat osapuolet on koko ajan onlinessa!! Jos siis selvästi haluaa vain höpötellä, miksei soita vanhaa kunnon puhelua? reaaliaikaista ääniviestittelyä harrastaa erityisesti teini-ikäinen siskoni ystävineen. Eli onko tässä nyt se uuden ajan vastaajaviesti?

nansk

Tota joo, meikä on sitten tälläinen ääniviestityyppi. Olen 24. (En tykkää vastaajasta ollenkaan, töissä oli aina ihan syvältä joutua kuuntelemaan edellisen illan vastaajaviestejä, koska kaikki suunnilleen huusivat että miksette ole toimistoaikojen ulkopuolella auki... Puistatus.)

Olen kokenut ääniviestit kivoiksi silloin, kun ei ole aikaa  puhua tuntikausia puhelimessa tekemättä mitään muuta, tai kun toinen meistä on ulkomailla (mikä saattaa olla useita kuukausia putkeen). Ääniviesteillä voi jutella kuin olisi samassa huoneessa tai puhelimen päässä, mutta saa vähän ajatteluaikaa viestien välissä, ja voi vaikka käydä vessassa tai syömässä välissä, ja jatkaa siitä mihin jäi. Sitten kun toinen palaa sieltä maailmalta, niin ei tunnu juuri ollenkaan siltä, että olisi ollut erossa (:

Ovat näppäriä myös tietyissä työtilanteissa - kiireessä ääniviestin puhuminen on paljon nopeampaa kuin tekstarin näppäily!

dotsdotsjonna
Polka dots

Mä taas aina olen, että kännykän ruudussa vilkkuva vastaamaton puhelu tarkoittaa huonoja uutisia.

Varsinkin kun äidillä oli aikoinaan tapana ensin soittaa ja sen jälkeen lähettää viesti: "Soitatko pian takaisin"

Ja sitten asia koski tyyliin sitä, tulenko viikonloppuna syömään. Jouduttiin käymään tästä sitten äidin kanssa ihan kehityskeskustelu, ja nykyisin se viesti kuuluu:

"Soitatko takaisin, ei mitään tärkeää"

pöpelikössä
Pöpelikössä

Hrrr, en ikinä jätä vastaajaan viestejä eikä minulla ole vastaajaa. Kammottava koko systeemi. Ei ole pitkä aika kun piti soittaa eläinlääkärille asiasta x ja tuuttauksen jälkeen naksahti vastaaja päälle - melkein paniikinomaisesti piti painaa punaista luuria yäk yäk mene pois senkin koneääni! :D

Vierailija (Ei varmistettu)

En ikinä kuuntele vastaajaviestejä enkä varsinkaan jätä niitä itse. Nytkin operaattorilta tulee tekstareita, että vastaajassa on pari viestiä, mutta en halua kuunnella niitä. Aiemmin kuuntelin viestit aina välillä ja kaikki oli aina tyyliin puhelinmyyjiltä. Todella ärsyttävää.

Olin joskus aikoja sitten ensimmäisessä työharjoittelupaikassani ja mun piti soittaa eräälle toisen firman edustajalle yhteisestä projektista. Tyyppi ei vastannut puhelimeen, joten soitin uudelleen, ja vielä parin tunnin päästä kertaalleen, mutta en saanut vastausta. Esimieheni sanoi, että mikset sä jätä viestiä, puhu papukaijalle, ei se oo niin kamalaa. Itse olin ihan kauhuissani että yäk en mä pysty puhumaan vastaajaan, mutta lopulta keräsin kaiken rohkeuteni ja jätin viestin. Maailma ei loppunut, mutta tuosta jäi kyllä pieni trauma :D Taisi olla elämäni eka ja vika vastaajaan puhuttu viesti.

Cherry1
All work, no play

Minä olen myös ottanut pois vastaajatoiminnon luuristani. Nuorisolaisten tavoin uskon teksiviestiin tai someviestiin tai uudelleensoittoon, jos tärkeää. Edellisessä työssä puhelimesta ei saanut vastaajaa pois ja koin jopa, että vastaajaviestien kuuntelemiseen meni tehokasta työaikaa hukkaan. Varsinkin kun ihmiset hipaisuluurien aikakaudella soittelevat taskupuheluita.

Jos itse jätän viestin vastaajaan, se on aina erittäin lyhyt mallia: "Hei olen se ja se, yritin soittaa koska jadajada, soittelen myöhemmin uudelleen!" Eli en velvoita sitä tavoiteltua henkilöä soittamaan takaisin. (Huom. en ole puhelinmyyjä, vaikka tuo viestini niin ehkä antaa luulla. Olen saanut puhelinmyyjiltä tekstareitakin "Tavoittelin sinua lehtimyyntiasioissa.")

Kommentoi