Kokeile kaupunkia hetken lastenvaunullisen näkökulmasta

Juliaihminen

Oli tämän talven pahin lumimyrsky, ja minä seisoin ratikkapysäkillä. Sinne pääseminen oli ollut täysin helvetillistä. Olin joutunut kiskomaan ja kantamaan lastenvaunuja erinäisten lumipenkkojen yli. Kun vihdoin pääsin suojatielle, pitkää suoraa tullut auto kaahasi meidän ohi, niin että sain viime hetkellä vedettyä itseni ja vaunut takaisin lumipenkkaan. Huusin niin kovaa kuin keuhkoista lähti: ”Vittu!” (Erittäin sivistynyttä, tiedän.) Kuski näki meidät taatusti jo kaukaa, tai jos ei nähnyt, niin häneltä pitäisi ottaa välittömästi kortti pois ja antaa todella vahvat silmälasit tilalle.

Ratikkapysäkillä mua vähän hävetti, sillä siellä olevat ihmiset olivat kuulleet mun pikku purkauksen. Toisaalta mua harmitti, koska ne olivat myös nähneet kyseisen tilanteen, eikä kukaan tullut sanomaan lohduttavaa sanaa tai asiallisesti tuohtumaan mun kanssani, että miten se auto nyt noin.

Sitten mä näin jotain, joka oli viimeinen niitti sille aamulle. Sille samalle lumipenkan vuoraamalle suojatielle, jossa olin itse juuri taistellut pitkään vaunuineni saapui äiti (tai joku muu nainen), joka työnsi noin seitsemänvuotiasta lasta pyörätuolissa. Se kiskoi ja repi, mutta eteneminen oli ihan toivotonta.

Mua hävettää edelleen, että kun ratikka pian saapui, mä nousin siihen (oli kiire ja blaablaa) enkä mennyt auttamaan sitä naista.

Hesari on nyt kysellyt pitkin vaaliuutisointiaan, kannattavatko puolueen puheenjohtajat feminististä tien auraamista. Tänä talvena Suomessa on nimittäin naureskeltu ivallisesti Ruotsissa kokeilulle feministiselle tien auraamiselle, eli sille, että jalkakäytävät aurataan ennen autoteitä: Ideana on, että koska naiset ja lapset kulkevat miehiä enemmän jalan tai pyörällä, voitaisiin välillä heidät huomioida ennen autoilevia miehiä.

Mua ei tämä paljon naurata. En välttämättä kannata sitä, että suojatiet aurataan aina ensin, mutta kuitenkin sitä, että niihin kiinnitetään kunnolla huomiota. Lastenvaunujen kanssa liikkuminen on opettanut mulle esteettömyydestä enemmän kuin mikään infotilaisuus tai valistuskampanja.

Pieniä juttuja huomaa koko ajan: Kyse ei ole pelkästään siitä, aurataanko autotien lumipenkat suojateiden tukkeeksi. Myös järjettömän hitaat ja epäloogisesti sijoitetut hissit kiukuttavat. (Vaikkapa Sörkän metroaseman hissi on sellainen, että se liikkuu nopeasti, mutta saapuessaan päätepisteeseen se jää ikään kuin mietiskelemään ainakin tuhanneksi tunniksi, uskallanko minä nyt kiinnittyä tähän vai en.)

Mua raivostuttaa yli kaiken myös jalkakäytävälle parkkeeratut autot, joiden ohi kyllä mahtuu ihminen mutta ei vaunut. Sitten joutuu rattaiden kävelemään vastapalloon tiuhaan liikennöityä autotietä vaunujen kanssa. Olen myös lopettanut käymisen monissa pienissä ruokakaupoissa, joiden pikkuruisten tuulikaappien ovet aukeavat milloin mihinkin suuntaan. Myös omituisen korkeat katukivetykset harmittavat.

Joka kerta kun kiroan jotain tällaista estettä, muistan, että totta tosiaan, minä pystyn nostamaan nämä vaunut tiukan paikan tullen tästä yli omin kätösin. Sen sijaan pyörätuolissa operoiva ihminen ei paljon nostele itse itseään portaita pitkin. Olen rageillut tätä monesti kuluvan vuoden aikana ystäväni Niinan kanssa, joka toimi joitakin vuosia pyörätuolissa istuvan avustajana.

Ehkä ärsyttävintä näissä hommissa on se, että ongelmakohdat ovat usein hyvin pieniä juttuja, jotka olisi helppo korjata. Ei välttämättä vain tule mieleen. Kyllä mä ymmärrän, ettei mun tarvitse päästä lastenvaunuilla jokaiseen pieneen kivijalkaliikkeeseen tai vessankopperoon. Hyväksyn myös mukisematta sen, että usein vaunujen kanssa joutuu kiertämään aika pitkiä reittejä, jotta pääsen paikkaan, johon ilman vaunuja pääsisi kolmessa sekunnissa.

Haluan myös ehdottomasti antaa kiitosta esimerkiksi HSL:lle siitä, että hissit ovat aina todella puhtaat (ei haise virtsa missään!) ja kulkuvälineisiin on tosi helppo päästä vaunuilla. Monella tapaa Helsinki ja Suomi ovat edistyksellisiä esteettömyydessään.

Mutta aina voi vaatia vähän lisää. Etenkin näin kunnallisvaalien alla. Jos joku ehdokas ajaa esteettömyyttä (sekä pyörätuolien, vaunujen että ihan polkupyöräilynkin), niin saa tulla mainostamaan kommenttiboksiin. Täällä olisi ääntä tarjolla.

 

 

Mikä kohta ympäristössäsi vaatisi parempaa esteettömyyden huomioimista? 

 

 

Aiheesta voi keskustella myös täällä Juliaihminen-Facebookseinällä.

 

Täällä aikaisempaa lastenvaunuraivoa:

Helvettiin niiden vaunujen kanssa 

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Share

Kommentit

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.com

Arrrggghhh, ihan samoille asioille puhistu täälläkin! Mutta vaikka parantamisen varaa edelleen on, niin kyllä meillä Suomessa on toisaalta asiat (tässäkin suhteessa) aika hyvin: ollaan pari kertaa lomailtu perheen kanssa Lontoossa niin, että olen ollut päivät lapsen (ja vaunujen) kanssa yksin miehen ollessa töissä ja vitsit ovat kyllä olleet vähissä, kun metrokartan mukaan "esteettömälle" asemalle on kyllä aina päässyt hissillä - sitten, kun on ensin kiivennyt ne kolme porrasta. Joka kerta vaunuja hiki hatussa kantaessani olen miettinyt, että miten olisin tästäkin mennyt, jos olisin ollut liikkeellä pyörätuolilla, jota ei ihan tuosta vaan ja itse nostetakaan. Toisaalta ulkomailla noissa tilanteissa on käytännössä aina löytynyt joku, joka on nostanut vaunut minun apunani - mitä taas Suomessa tapahtuu edelleen valitettavan harvoin :(....

Juliaihminen
Juliaihminen

Tuo on kyllä totta, avun tarjoaminen on jotenkin hankalaa - itsekin aiemmin aina ujostelin "tunkea" apuun. Nykyään tietenkin on helppo aina tarjota jeesiä, kun tietää hyvin, millaisissa tilanteissa sitä kaipaa eniten. 

Suomessa on myös vähän semmonen kulttuuri, että ei ole kiva olla avun saaja. Siksikin esteettömyys on tärkeää: ettei joku joudu eriarvoiseen asemaan siksi, että hän joutuu aina jännittämään, saako nyt apua tuntemattomilta kaduntallaajilta vai ei.

Hannnna (Ei varmistettu)

Otsikkoon vastaten: ei ole lapsia, en todellakaan kokeile.
Saa ottaa huumorilla. Mukana totuudensiemen. :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahah :) Ei kun otat vaan kato tyhjät vaunut ja lähdet niiden kanssa kruisailemaan. Eikö kaikki dokutkin tee niin, kun vaunujen kanssa pääsee bussiin ilmaiseksi :D

Jalankulkija (Ei varmistettu)

Eräs kuntavaaliehdokas vastasi vaalikoneessa aurauskysymykseen, että vähemmän kai ihmiset talvisin pyörällä liikkuvat kuin autolla. Mites joukkoliikenne ja sen pysäkeille pääsy? Omat jalat? Jalkojen jatkeena pyörätuoli tai lastenvaunut? Olisi naurattanut, jos ivallinen suhtautuminen feministiseen auraamiseen ei tympisi niin paljoa. Ainakaan Helsingissä/PK-seudulla oma auto ei tosin ole hyväosaisenkaan vakiovaruste.

Juliaihminen
Juliaihminen

Just tämä! Ei se ole mikään auto vastaan pyörä -asetelma, vaan aika monet muutkin käyttävät niitä jalkakäytäviä ja kevyen liikenteen väyliä.

Ja hyvä pointti, onneksi auto ei ole PK-seudulla mikään statussymboli, joskus jopa päinvastoin.

LK (Ei varmistettu)

Vihreiden Vesa Virri! Entinen kollega, pätevä tyyppi.

Juliaihminen
Juliaihminen

Erinomaista, pitääkin tsekkaa, että miten osuu vaalikoneessa. Kiitos!

Vierailija (Ei varmistettu)

Vihreiden Tuomas Tuure ajaa myös esteettömyyttä.

Kommentoi