Kolme yötä Bangkokissa - Thaimaa-kuukauden viimeiset päivät

Ladataan...
Juliaihminen

Thaimaa-kuukauden viimeinen osuus vietettiin Bangkokissa. Lennettiin sinne kiinalaisen uudenvuoden aattona Koh Lantalta. Mä olin haaveillut korkealla yöpymisestä, ja niinpä me oltiinkin varattu semmosesta eeppisestä kasaripilvenpiirtäjähotellista sviitit. Ne olivat hieman aikansa eläneet (kokolattiamatto oli vähän elämää nähnyt), mutta näkymä 16. kerroksesta oli todella eeppinen. 

Istuttiin iltaisin Niinan ja Pasin kanssa juoden bisseä ja katsellen välkkyviä pilvenpiirtäjiä ja alhaalla lilliputin kokoisia ihmisiä, jotka kävelivät jokivartta pitkin kuka minnekin. Aamuisin auringonnousu oli taianomainen.

Täytettiin päivämme kaikella kivalla: Shoppailtiin Bangkokin keskustassa, maisteltiin aika rohkeastikin kaikenmoista moskaa katukeittiöistä ja opeteltiin ajamaan taksilla oikein. (Bangkokissa vaihdossa ollut pikkuveljeni Otto neuvoi, että ensin astutaan taksiin sisään ja vasta sitten pyydetään laittamaan mittari päälle.)

Yhtenä päivänä tavattiin Oton tyttöystävä Pao, joka oli Suomessa vierailemassa viime sysynä. Se vei opetti meidät käyttämään Skytrainia ja thaimaalaista sushibuffettia. Buffetissa homma nimittäin toimii niin, että tarjoilijalta voi tilata erilaisia annoksia kahden tunnin ajan. Näin saa tuoreita makeja. Ei kuitenkaan kannata tilata liikaa, koska jokaisesta biitistä jota ei pysty syömään, joutuu maksmaan 20 bahtia. Nerokasta!

Pao vei meidät myös mun toiveestani kauniiseen Lumpini-puistoon, koska halusin fiilistellä tulevaa Puistojen kesää 2017. Oli hauska nähdä Alppunen liikkumassa ensimmäistä kertaa itse ulkona. Viime kesänä se oli vielä semmonen pallero, että se kykeni vain kääntymään selältään vatsalle. Nyt se viipotti menemään ja kävi murjaisemassa vitsejä myös tuntemattomien ihmisten piknikseurueissa. Mä niin ikävöin sitä tunnetta, kun ei tarvitse miettiä, että häiritseekö mun vauva noita: tiesin varmasti, että kaikki thaimaalaiset suhtautuvat lapsiin aina myönteisesti. Miten rentouttavaa!

Pao on ihanan älykäs mimmi. Se on diplomaatin tyttärenä asunut Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Intiassa Thaimaan lisäksi. Juteltiin paljon Thaimaan politiikasta, se juntan hallinto on aika tulenarka homma, joten en viitsi edes täällä suomeksi referoida meidän keskusteluja.

Kuninkaan kuolema muuten näkyi koko maassa tosi vahvasti: Kaikkialla oli valtavia muistokuvia hänestä, ja ihmiset pukeutuivat mustaan ja valkoiseen tämän vuoden (ei toki kaikki). Kun oltiin yhdessä katukeittiössä illalla syömässä, yhtäkkiä kaikki ympäriltä nousi seisomaan, kovaäänisistä alkoi kuulua surumusiikkia ja me vietettiin hiljainen hetki kuninkaan muistoksi. Tämä sama toistui myös esimerkiksi elokuvateatterissa ennen leffan alkua. Kuninkaan suhtaudutaan todella vakavasti - häntä ei missään nimessä pidä alkaa arvostella.

Viimeisenä iltana meidän oli mentävä Khao San Roadille. Se on semmonen kuuluis turistihelvetti, jossa myydään t-paitoja ja kaikenmoista turistirihkamaa. Katu oli kakofoninen, kun eri baareista soi musiikit, neonvalot vilkkuivat yössä, kun lelumyyjät heittelivät hyrriään korkealle taivaalle.

Oli ihanaa istahtaa pimenevässä illassa viimeiselle pad thai -aterialle ja nostaa Niinan ja Pasin kanssa Chang-maljat upean matkan kunniaksi. Just niin kuin kuukausi sitten oltiin tehty. Takana oli mielettömän onnistunut kuukausi vauvojen kanssa, mielessä kutkutti jo kotiinpaluun odotus.

Seuraavana aamuna pienestä "tilaamamme taksi ei saapunutkaan" -episodista selvittyämme päästiin seiskaksi lentokentälle. Ysiltä kone Suomeen lähti. Jotenkin taas selvittiin 10, 5 tunnin lennosta - itse asiassa aika leikiten (ja leikkien).

Oli liikkistä, kun Helsinki-Vantaalla semmonen setä tuli oikein erikseen sanomaan mulle ja Tikille, miten ihanaa nykyvanhempia on seurata vierestä: "Ette suuttuneet kertaakaan pienelle tutkimusmatkailijalle. Teillä piti hermo todella hyvin!" (Mun teki mieli vastata, että enhän mää nyt koskaan tolle lapselle suutu, mä puran kaiken turhautumiseni mieheeni, niin kuin kunnon äiti tekee.) Hymyilin hälle kauniisti ja kiittelin.

Kotiin palaaminen ei ehkä koskaan ole tuntunut yhtä luksukselta. Enää ei tarvinnut pelätä, että Alppu kuolee, jos sitä ei vahdi sekuntiin. Vettä pystyi juomaan surutta hanasta, oma sänky tuntui taivaalliselta. Kaiken kruunasi se, että meidän talovahtina ollut ystävä Anna-Kaisa oli siivonnut meidän kämpän lattiasta kattoon (hullu nainen!!!), tehnyt vuoallisen lasagnea sekä jättänyt jääkaappiin skumppaa ja herkkukaappiin karkkia. Ei hitto miten ihana tyyppi.

Oltiin kotona, valmiina aloittamaan kevät 2017.

 

 

Thukkasten Thaimaa-kuukausi kokonaisuudessaan:

Kuukauden reittisuunnitelma: Ensin pohjoiseen road tripille, sitten etelään rantalomalle

Helsingistä Bangkokiin: 10 tunnin lento vauvan kanssa

Vauva saapuu Bangkokiin

Chiang Mai on ihana paikka Pohjoisessa

Chiang main iltabasaari ja vauvan hippeytyminen

Mae Hong Son Loop eli road trip vauvan kanssa

Mae Sariang ja miten nukkua vauvan kanssa matkalla

Mae Hon Song ja miksi autiot resortit kammottavat     

Paissa glampackerina hippien keskellä

Välkähdyksiä Koh Yao Noilta

Kiittämätön turre Koh Lantalla

 

 

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...