Koti-isyys on kuin (Tikin näkökulma kotona olemisesta)

Ladataan...
Juliaihminen

Noniin, tässä tulee lupaamani Tikin oma postaus koti-isänä olemisesta. Annoin hänelle täysin vapaat kädet kertoa, millaista on ollut, olkaapa hyvä:

"Koti-isänä en ehdi tehdä juuri mitään. Lapsi vaatii huomiota eikä esimerkiksi lukeminen onnistu kuin vasta illalla. Ajatteluun jää kuitenkin paljon aikaa. Ehkä siksi olen kehittänyt joukon vertauksia, jotka kertovat, mitä koti-isyys tai vanhemmuus minulle ovat.

Koti-isyys on kuin armeija

Armeijavertaukseni ei johdu sotaintolusta tai halusta korostaa miehuutta asiassa, jonka usein naiset hoitavat. En myöskään tarkoita sitä vanhaa ajattelua, että naisten ei tarvitse käydä Suomessa armeijaa, koska he synnyttävät.

Armeija ja vanhemmuus ovat voimakkaita kokemuksia, jotka eroavat aiemmasta elämästä kuin veitsellä leikaten. Molemmat yhdistävät keskenään hyvin erilaisia ihmisiä, sillä äidiksi ja isäksi tulleille muodostuu yhteinen kokemuspohja. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että keskustelut vauvakerhoissa ja muissa keskittyvät hyvin voimakkaasti lapseen ja perheeseen, uniin, imetyksiin ja ruokailuihin.

Viimeisen kuukauden aikana olen huomannut, että äitijutut muistuttavat paljon inttijuttuja tavaltaan, jolla niitä kerrotaan. Sankaritarinat unettomista jaksoista ovat kuukausien mittaisia - ja seuraavalla kertojalla vielä pidempiä. Ne muistuttavat inttijuttuja myös siinä mielessä, että tavat kertoa kokemuksista ovat aika yhdenmukaisia.


Koti-isyys on kuin uusi työpaikka

Kun olin ensimmäistä päivää kotona lapsen kanssa, lähdin muskariin, jossa Julia oli käynyt lapsen kanssa viime syksyn. Minulle tuli tuttu tunne, mutta en heti osannut sanoa, mikä se oli. Sitten oivalsin, että tämä tuntuu ensimmäiseltä päivältä uudessa työpaikassa. Kaikki tunsivat toisensa, kaikki tiesivät, miten toimitaan ja mihin mennään lounaalle muskarin jälkeen. Minä taas olin sekaisin, epäpätevä enkä muistanut kenekään nimiä.

Tämän lisäksi kollegat muistelevat edeltäjääni. Edeltäjäsi teki aina näin. Hän oli kyllä niin mukava ja pätevä.

Koti-isyys on todella harvinaista

Suomessa koti-isyys on todella harvinaista. Asumme Kallion kupeessa, ja oletin, että kyllä täällä, jos jossain, on koti-isiä. Näin ei kuitenkaan ole. Lähes kaikissa kerhoissa olen ollut ainoa mies. Tämä on ihan mielenkiintoista, mutta välillä tunnen, että edustan kerhoissa universiaalia pehmomiestä, joka uhraa kaiken lapsensa eteen.

Se ei pidä paikkaansa. Olenkin tietoisesti pyrkinyt korostamaan, että koti-isäkin voi olla kylmä ja kova ihminen.
 

Koti-isyys on kuin ihastumisen muuttuminen rakkaudeksi

Kun poika syntyi, oli se jotain ihmeellistä. Silti suhde oli vähän etäinen.

Ehkä suurinta rakkauteni oli, kun näytin kaverilleni oluen äärellä kuvaa lapsesta: eikö hän olekin söpö. Lähempänä lasta alkoi jo vähän ahdistaa. Entä jos se alkaa huutaa enkä saa sitä rauhoittumaan? Lapsen itku sai minut ihan konkreettisesti valuttamaan tuskan hikeä.

Kun äiti ottaa heti alkuun valtavan etumatkan oppimiskäyrällä, hoito alkaa kasaantua hänelle. Usein se tapahtuu pikku hiljaa, ilman, että se olisi kummankaan vanhemman vika.

Samaan aikaan tunsin kuitenkin valtavaa hellyyttä lasta kohtaan. Oikeastaan suhde muistutti teinipojan ihastumista luokan ihanimpaan tyttöön: Kaukaa oli kiva katsella, mutta kun joutui menemään juttelemaan, homma meni häseltämiseksi.

Nyt vietämme pojan kanssa koko ajan aikaa yhdessä. Joudun operoimaan hänen kanssaan myös hankalina hetkinä, mutta en enää pelkää itkumyrskyjä, sillä tiedän, että siitä selvitään."

 

 

Olipa eeppistä settiä Tikiltä. No mutta, jos tämä oli liian runollista ja joku kaipaa vielä vähän konkreettisempia kokemuksia, niin kysykää:

 

Mitä haluaisit tietää koti-isältä? Tai mitä haluaisit kertoa koti-isyydestä?

 

 

 

Lue myös:

 

Miltä paluu äikkäriltä on tuntunut?

 

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

"Se ei pidä paikkaansa. Olenkin tietoisesti pyrkinyt korostamaan, että koti-isäkin voi olla kylmä ja kova ihminen"
Ahhahah, paras!:"D Kiitos Tikille tästä postauksesta, jatko-osaa odotellen.:)
Olen harmitellut jo etukäteen, että kun mieheni jää hoitamaan lastamme minun palatessa töihin, ei hänellä välttämättä olekaan niin superkivaa kuin itselläni on äikkärillä ollut, koska lomailevat isikaverit puuttuvat. Hän ei voi tehdä isätreffejä sushille eikä puistoon, kutsua kamuja taaperoineen kylään tai haahuilla koko päivää hyvässä seurassa kaupungilla.:( Tämä, jos mikä on yhteiskunnallinen ongelma tasa-arvon saralla!!

Uusi Alku

Heitän tähän ihan vinkkinä, että oma mieheni (okei, mun idean pohjalta) jalosti kotiin jääneen ystävänsä kanssa (siellä Kallion suunnalla hänkin, tosin kerhot ja muskarit ei ehkä ole hänen makuunsa) lounastreffejä. Ei se tietenkään sama asia ole kuin äitinä, jos on muita samassa "vapaassa" tilassa olevia sopimaan juttuja pitkin päivää, mutta mun mielestä ihan mahtavaa kun välillä tulee kuvia lounaalta, jossa hän kaverinsa ja hänen vauvansa kanssa istuksii. Ja siis oma mieheni on töissä ja vauvaton. Kaveri kärräilee kaupungille vaavin kanssa ja sopii lounastärskyjä töissä olevien kavereiden kanssa. On se mun mielestä tyhjää parempi, jos siis seuraa päiviinsä kaipaa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo! Samaa mä kriiseilin jo miltei vuosi sitten täällä. Kun nimenomaan omat kaverit tekivät koko äikkäristä kaikkein parhaan. 

Nyt Tiki on käynyt vaihtelevasti omien (työssä käyvien) ystäviensä kanssa lounailla, lisäksi olen "testamentannut" omat äitikaverini ja vauvaharrastukseni (joihin se todella karsaasti lähti, mutta lähti kuitenkin!). Nykyään se jo ihan tyylikkäästi operoi vauvakerhoissa ja kutsuu itse vaikkapa ystäviäni Niinaa ja Ainoa meille lounaalle. 

Mutta lisää pitäisi saada isiä kotiin toistensa seuraan, ehdottomasti!

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen parisuhteeton, lapseton ja verrattain nuori, mutta ai että, miten tykkään lukea tätä blogia! Ja Tikiltä tosi mielenkiintoisia ajatuksia!

Annika (Ei varmistettu)

Komppaan! En olisi ikinä uskonut, että lapsettomana naisena naureskelen ääneen lastenkirja-arvioille tai kertomuksille koti-isyydestä :D Postaukset miten äidillä on oikeus nauttia elämästä, kahviloista ja ravintoloista, vaikka mukana olisi tyyppi joka välillä huutaa tai kakkaa housuun, ovat olleet sekä rohkaisevia tulevaa, toivottua omaa äitiyttä kohtaan ja ovat myös tässä lapsettomassa elämäntilanteessa oivalluttaneet empatiaa äikkärilomalalaisia kohtaan (Huh, olipa pitkä lause). Ja siis muutenkin jeppiskamaa kuin vanhemmuuteen liittyen!

Juliaihminen
Juliaihminen

Senkin ihanat! Ihan superkiva lukea tämmöisiä kommentteja, sydän tässä sulaa <3

Hihhih varsinkin tuo uusi työpaikka ja se ihan lyömätön edeltäjä :D

 

Juliaihminen
Juliaihminen

Ymmärrän tämän, sillä mun hauskuuden ja pätevyyden kanssa on todella vaikea kilpailla!

Kallion koira (Ei varmistettu)

Kansa vaatii Tikkaselle omaa blogia!

Oulusta (Ei varmistettu)

Todellaki!

Juliaihminen
Juliaihminen

Samaa mieltä. Tikkasella on paljon annettavaa maailmalle :D

Tästä rohkaistuneena saan sen ehkä painostettua tekemään uudenkin cameo-postauksen tänne. :)

Olipa tosi kiva kirjoitus. Minkään asian kohdalla en epäillyt, etteikö noin olis :).

Vierailija (Ei varmistettu)

Koti-isä täällä. Erona vaan se, että olen pitkäaikaistyötön, mutta tällainen on hyvä tapa aktivoitua ja lisää haasteita elämässä. Karenssia on kyllä paukahtanut valitettavasti, mutta jo nyt yhdellä vanhemmalla on mahdollisuus olla muutaman vuoden kotona hoitamassa, niin miksi ei? Tämä kehittää luonnetta ja ihmistä todella paljon. Rutiinia on.

Ei muuta kun onnea teille.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mieheni on myös hoitovapaalla ja käy tyttäremme kanssa Punavuoren asukastalo Betanialla. Siellä tapaa myös muita isiä, tänäänkin paikalla oli ollut jopa 4 isää :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä tietää, omakin mieheni juuri pohti, josko sinne kannattaisi poiketa. Välitän tiedon :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Tämä pitää nyt kyllä iskostaa myös Tikin syömeen, sitä paitsi Punavuoressa Tiki voisi päästä hyvään punavuorelis- ja eirapappojen seuraan ;)

(Asuttiin ennen Pursimiehenkadulla, vieläkin vähän ikävä sinne!)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mainio teksti!

Mulla olisi Tikille seuraavat jatkokysymykset:

-Koti-isäkulttuuri on Suomessa vasta aluillaan. 15v sitten Tukholmassa käydessä ihmeteltiin vaunuja työnteleviä isiä, nyt se on meilläkin jo ihan perusnäky ainakin pk-seudulla. Lattemutsikulttuuri on kehittynyt myös valtavasti 2000-luvun aikana (alkaen lattekahvin rantautumisesta Suomeen...) Millaista kehitystä toivoisit koti-isäkulttuurissa tapahtuvan tulevina vuosina? Mitääen toivoisit v.2027 isien viettävän hoitovapaapäiviään jne?

- Suosittelisitko hoitovapaata (miespuoliselle)ystävälle ja miksi kyllä/ei?

Lopuksi haluaisin itse suositella koti-isän hommaamista kaikille perheille, aivan mainio konsepti! :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Mun pitää laittaa Tiki kirjoittamaan tästä, nimittäin todella hyviä kysymyksiä!

Ja olen samaa mieltä, koti-isiä pitäisi saada ostaa jostain postimyynnistä, helpottaa ihmisen elämää kummasti.

Jullellson (Ei varmistettu)

Olipa ihana teksti!
Kuriositeettina kerrottakoon, että itse asun Liettuassa tällä hetkellä ja täällä pääkaupungissa tulee viikonloppuisin vastaan yhdessä ulkoilevia isiä take away -kahveineen ja rattaineen päivineen kuin Södermalmilla konsanaan! Perheet ulkoilevat yhdessä tosi usein ja esim. ratikoissa isukit tuntuvat kuljettavan tenavoitaan harva se viikonloppu.

Ja ai niin, kiitos kivasta blogista!

Juliaihminen
Juliaihminen

What! Onko Liettua edellä Suomea? No tietysti, oon aina pitänytkin Liettuaa tosi coolina maana.

Kiitos kehuista Jullellson! <3 

Kommentoi

Ladataan...