Kumpi maksaa laskun?

Juliaihminen

Olen viimeistelemässä rahakirjaani lukua, jossa puhutaan raha-asioista parisuhteessa. Tajusin, että raha tulee oikeastaan vastaan jo ensimmäisillä treffeillä: Kumpi maksaa drinkin, leffalipun tai kahvin? Elämme 2010-luvulla, tasa-arvo on edennyt joidenkin mielestä jo "liian pitkälle", mutta silti tähän tarjoamishommaan liittyy aika vankat sukupuoliroolitukset!

Kysyin nimittäin ig storyssäni, että olisiko kiva, jos mies tarjoutuisi maksamaan ensitreffeillä. 64 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että kyllä vain olisi. Ja mitä sitä hurskastelemaan, kyllä minunkin mielestä olisi herttaista ja romanttista, jos mies tarjoutuisi tarjoamaan vaikkapa bissen treffien alkuun. Sitten mä voisin kyllä tarjota seuraavan kierroksen. Tai sitten vaikka seuraavilla treffeillä.

Mutta kun tätä mielipidettä hitusenkin raaputtaa, niin alta paljastuu kyllä patriarkaattinen rakenne. Nykypäivänä kuulostaa vähän ankealta kuulostaa, että defaulttina miehen pitäisi tarjota. Joku kommentoi mulle hyvin: "Samaan kulttuuriin kuuluisi sitten, että miehen suvulle maksettaisiin myötäjäiset sitten kun mennään naimisiin. Ei olla maksamassa."

Ja näin pihinä naisena mietin ennen kaikkea miesraasujen taloutta! Jos joku miekkonen vaikka tinderdeittailee kolme kertaa viikossa, niin joutuuko se sitten aina tarjoamaan naiselle. Jos ei tule toisia treffejä, niin mies jää aina tappiolle. Tulee äkkiä kalliiksi! Tosin kysyin tätä eilen brunssilla kahdelta miespuoliselta ystävältä, ja he sanoivat, että olisi jotenkin alistavaa, jos naisen olisi pakko saada tarjota. Hah! Siinä ollaan edelleen samassa sukupuoliroolien suossa.

Sitten kelasin, että me heterot voimme ottaa mallia naispareilta ja kysyin, että millainen etiketti on naisilla, jotka deittailevat naisia? Sain ilahduttavan paljon hyviä viestejä! Suurin osa sanoi, ettei etikettiä oikein ole (mikä ei nyt noin suoranaisesti yllätä), mutta vaihtoehtoja oli muutamia: Se kuka kutsuu, tarjoaa. Molemmat maksavat omansa. Lasku laitetaan tasan puoliksi (ravintolassa).

Sitten oli vähän spesifimpiä vastauksia: "Jos olen esimerkiksi myöhässä / paikka on valittu täysin minua ajatellen / olen joutunut siirtämään tapaamista, niin silloin on kohteliasta vastata toisen huomaavaisuuteen tarjoamalla." Eli mennään tapauskohtaisesti, mikä on kohteliaisuutta parhaimmillaan.

Yksi taas sanoi, että on hauska seurata, kun tarjoilijat arpovat, että kummalle tämä lasku nyt sitten osoitetaan. Heheheh. 

Toisaalta, sain myös tosi kiinnostavan viestin yhdeltä mimmiltä, jonka kokemus oli, että naispareillakin on monesti selkeä roolitus maskuliinisemman ja femmemmän puolison välillä - ja maskuliinisempi tarjoaa (vaikka sitten maksu menisi tyyliin yhteiseltä tililtä, jos on seurusteltu pitkään).

Mutta juu, jäin siihen lopputulemaan, että naisparit hoitavat tämän homman heteropareja paremmin: Ei ole odotuksia, että joku maksaisi ihan vain sukupuolensa vuoksi (etenkään ensitreffeillä) toisen safkat.

Ja nyt kun muistelen omia deittailujani, niin ennen Tikiä kaikki poikaystäväni olivat aina niin hiton rahattomia, etteivät todellakaan mitään tarjonneet, päinvastoin. Tikin kohdalla tilanne oli toinen. (Ehkä mä rakastuin alun perin vain hänen rahoihinsa. No ei nyt! Ihan yhtä köyhiä opiskelijoita oltiin molemmat.) Mutta ei meillä tuolloin ollut mitään mies/nainen roolituksia, vaan ihan vain tarjoiltiin sinne sun tänne. (Herregud, siitä on syksyllä kymmenen vuotta aikaa.)

 

Mutta kiinnostaa kuulla kokemuksia ja mielipiteitä:

Miten lasku hoidetaan (ensi) treffeillä? Ja jos seurustelet, muistatko miten homma tuolloin aluksi meni?

 

 

Lue myös:

Miksi miehen pitäisi olla naista pidempi?

En riitele koskaan rahasta parisuhteessani

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Share

Kommentit

Ömi. (Ei varmistettu)

Musta nämä on vähän kysymyksenasettelusta kiinni. Olisiko kiva että mies maksaisi? -no, olisi. Ja on kiva, jos joku kaveri joskus tarjoaa ja on itse joskus mukava tarjota miehelle tai kaverille tai koko porukalle. Mutta eihän mitään sääntöä tai koodistoa ole..? Tai aika järkeenkäyvältä ja ihan myös omaan hetero-koodistoon sopivalta kuulosteli nuo naisparien vastaukset.

Ja kyllähän sitä tarjoilijat arpovat parienkin kohdalla, että kumpi laskun maksaa. Tai aika todella harvoin käy (Suomessa) niin, että tarjoilija lätkäisisi laskun miehelle.

Voi tietenkin olla joku tietynlaisten ihmisten (hienojen?) deittailu-maailma, jossa ei itse ole yhtään inessä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Totta, kysymys on muotoiltu ehkä vähän johdattelevasti. Ig storyssä avasin asiaa enemmän kyllä. Mutta mä väittäisin kyllä, että ei tämä ole mitenkään täysin koodeista vapaa asia, vaan monen ihmisen mielessä on sellainen eetos, että miehen tulisi tarjota ensimmäiset. Ja jos mennään vaikka tyyliin jenkkeihin, niin ainakin amerikkalaiset elokuvat aina opettavat, että mies tarjoaa.

Aaaaa (Ei varmistettu)

Me mentiin nyk. poikaystävän kanssa ensitreffeillä pieneen kahvilaan kahville ja limulle. Juomat maksettiin heti kassalla ja myyjä yhdisti automaattisesti juomat samaan laskuun ja päräytti ilmoille koko summan. Katsottiin toisiamme nyk. poikaystävämme kanssa kiusaantuneina, jonka myyjäkin huomasi ja oli "vai, olisko nää tullut erikseen?". Noh, poikaystäväni tarjoutui kuitenkin sitten maksamaan. :-D

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on alusta asti ollut aika tasapuolista, ekoilla treffeillä mies tarjosi ekan drinkin ja minä seuraavan. Toimin samoin kaverienkin kanssa, koska usein on nopeampaakin, kun yksi maksaa. Toki ekoilla treffeillä riskinä on se, ettei oteta toisia tai katsotaa vain se leffa ja jatketaan omille teille, joten siinä mielessä on järkevää, että molemmat maksaa omat maksunsa. Monet miehet kuitenkin haluvat maksaa, koska ajattelevat että se kuuluu miehelle.

Luulen, että maksut usein menevät tasan, jos molempien tulotaso on suunnilleen sama, mutta jos mies tienaa huomattavasti enemmän niin tavallaan se on reilumpaa, että hän myös maksaa enemmän menoja. Monisssa parisuhteissa on kuitenkin tämä todellisuus; duunaritöissä miehet usein tienaavat enemmän kuin naiset (kun puhutaan mies- ja naisvaltaisista duunaritöistä). Korkeakoulutetuilta tämä usein unohtuu, varsinkin jos tulotaso on kohtuullinen.

Olen huomannut, että ravintoloissa aika usein lasku lasketaan keskelle pöytää tai sitten sille, joka laskua pyytää. Joillekin naisille se on hirveä loukkaus, jos lasku laitetaan miehen eteen, mutta sitten taas miehiä voi loukata, jos se annetaankin naiselle. Ei ole helppoa tarjoilijoilla. :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Me puhuttiinkin vähän tästä siellä teidän toimistossa mutta tää aihe kiehtoo myös mua tosi paljon. Mun mielestä on mukavaa jos mies tarjoutuu maksamaan - mutta toivon että miehenkin mielestä on mukavaa jos minä tarjoudun. Mulle raha ei ole koskaan ollut sellainen "tää on vain mun rahaa", vaan sitä on jaettu laskematta että kuka nyt ottaa tai antaa enemmän. Siksi arvostan jos oma mieskin on sellainen ja esimerkiksi tarjoutuu maksamaan. Eli mulle siihen ei liity minkäänlaisia sukupuolirooleja. :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, vastavuoroisuudesta tulee sellainen mukava tunne, että tässä ollaan yhdessä tekemässä asioita :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei hajua miten treffaillessa menee, kun siitä on niin kauan aikaa (oma mies tavattuna joskus 90-luvun lopussa :D), mutta mä olen pääosin sitä mieltä että parasta on jos kukin maksaa omansa. Jos mä jostain syystä menisin ekoille treffeille, niin siitä että mies maksaisi tulisi kiusallinen olo (siis jos ei tunne toista). Miehen kanssa ulkoillessa toinen maksaa (meillä on oma rahat mutta yhteiset menot kirjataan exceliin, joten faktisesti kumpikin maksaa omansa), just viimeksi mä maksoin oluet kun mulle oli käteistä ja miehellä ei (cash only mesta) ja samaan aikaan mies kirjasi tän transaktion meidän "tilikirjaan" :D Mutta sen oon kyllä huomannut, että oltiinpa missä vaan raflassa (miehen kanssa kaksin tai koko perheellä), niin kyllä se lasku oletusarvoisesti miehelle tuodaan (joten ihan kiusallaan mä taidan olla aktiivisempi laskun kuittamisessa :D).

Vierailija (Ei varmistettu)

Vielä jatkona, että kavereiden kanssa sitten tarjotaan kutakuinkin vastavuoroisesti.

Ronja S (Ei varmistettu)

Mä äänestin ig-stoorissa, että en haluaisi, että mies tarjoaa ensitreffeillä. Vaikka toki tykkään siitä että minulle joskus tarjotaan kaffet! Tykkään myös itse tarjota, oli se sitten kaverille tai miesystävälle.

Karsastan vain sitä ajatusta, että juuri miehen tulisi tarjota ensin. Toisaalta tuskin mies yrittää mitään ritaria esittää tai tarkoituksellisesti ylläpitää sukupuolirooleja, jos hän haluaa tarjota. Luultavasti hän vain haluaa olla kohtelias. Pitäisikö sitten kohteliaasta eleestä kieltäytyä ja vaatia maksamaan puolet? Vaikeaa!

Juliaihminen
Juliaihminen

Jotenkin kaikkein kivointa on mun mielestä semmonen mä maksan / sä maksat / mä maksan, mutta ilman, että siinä on mitään sukupuolisidonnaisuuksia, vaan jotenkin smoothisti vain tilanteen mukaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minäkin äänestin IG:ssa vastaan, mutten ole kovin jyrkkää mieltä. Ensitreffeillä tuntuisi luontevalta maksaa puoliksi, jottei synny mitään kiitollisuudenvelkaan, erityisesti jos tinderhenkiset ”sokkotreffit” kyseessä. Toisaalta treffeille pyytäjä (kumpi vaan osapuoli) voi mielestäni tarjota ensimmäiset drinkit, sehän on ihan kohteliasta. Pidemmässä suhteessa on oleellista, että ajan kanssa menee kulut suunnillee tasan tai suhteessa tuloihin.

Sellaista ”miehen tehtävä on maksaa ja naisen tehtävä nauraa hänen vitseilleen” -settiä en kestäisi, mutta en pidä maksamista kovin oleellisena, jos pienistä summista kuten juomista tai leffalipusta kyse. Kavereidenikin kanssa tulee usein pieniä ostoksia tarjottua vuorotellen.

meg (Ei varmistettu)

Mun mielestä on kivaa jos ensitreffeillä maksaa se joka on kutsunut ja valinnut paikan. Sen jälkeen maksetaan joko erikseen tai vuorotellen, riippuen aina tilanteesta. Silloin jos ollaan köyhiä opiskelijoita (tai muuten vaan rahat on tiukassa), se jolla on varaa maksaa tai vielä mieluummin molemmat maksavat omansa. Tämä koskee mun mielestä sekä treffejä että kavereita, sukupuolella ei ole mitään väliä.

mlbc (Ei varmistettu)

En ole tainnut koskaan käydä treffeillä joilla mies tarjoaa :D Mun mielestä on niin luonnollista että molemmat maksaa omansa.. Itse asiassa oon tainnut järjestää treffitilanteet aina sellaiseen paikkaan johon toinen saapuu ensin, ottaa juoman/kahvin/lounaan tiskiltä ja menee etsimään kivaa pöytää. Sitten toinen saapuu kun on saapuakseen ja tekee saman homman. Tarjoaminen ei sinällään ole tuossa tilanteessa mun mielestä huomaavaista, se olis mun mielestä äärettömän vaivaannuttavaa. Huomaavaista on vaikka sitten se kun käy toisen puolesta hakemassa santsikupin tai että avaa oven lähtiessä.

Kavereitten kesken ollaan tosi rentoja tässä tarjoamishommassa, varsinkin nykyään kun ei enää kitkutella opintotuilla, vaan kaikilla alkaa olla kohtuulliset tulot. Joku kerta tarjoan kahvit, toinen kerta joku käy porukalle bisset, sitten taas joskus joku kolmas kutsuu kotiinsa illalliselle. Nämä menee lopulta kuitenkin suhteellisen tasan! En yhtään jaksa sellaista muutamista euroista niuhottamista, että joku haluaa rahansa ja osuutensa jostain summasta takaisin, mutta tiedän hyvin että sellaisia ihmisiä on. En halua sotkea rahasta vääntämistä ystävyyssuhteisiin ja mun mielestä on ihanaa suhtautua rennosti tarjoamiseen, kun kyseessä on korkeintaan parinkympin satsaukset.

mlbc (Ei varmistettu)

Parisuhteessa ollessa mun mielestä ARJEN raha-asiat menee myös parhaiten suht rennosti, mutta siihen vaaditaan kaksi suht tunnollista ihmistä, ettei toinen ala elää siivellä :D Eli vuorotellen tarjotaan ja kauppaostokset kuittaa se jolla on tilillä enemmän rahaa. Sitten toisen kerran toinen tuo pitsat kotiin työmatkalta, jne. Huvittelut ja isommat hankinnat käydään sitten erikseen läpi ja jutellaan avoimesti rahasta, siinä missä kaikesta muustakin. Tähän varmasti auttaa se, että kotona on aina puhuttu rahasta ja kaikki on mennyt aikalailla rennosti. Ja tämä rento ajattelu edellyttää sen että tulot ovat suht tasaiset ja ihan ok tasolla.

Oon muuten myös ihan täysin sitä mieltä että jos jossain vakkari kaveriporukassa jonkun rahatilanne on yhtäkkiä todella huono, niin hänet otetaan mukaan yhteisiin aktiviteetteihin siten että jaetaan hänen kulut kaikkien kesken. Eli esimerkkinä, vaikkapa jos mennään roadtripille, niin rahaton kaveri maksaa kympin ja muut kakskymppiä bensasta :)

Siipeilen (Ei varmistettu)

Mä kyllä välillä siipeilen parisuhteessa, vaikka olemme molemmat hyvätuloisia (tosin, hän vielä parempituloinen kuin minä). Välillä haluan hemmotella itseäni merkkilaukulla tai matkalla, silloin ilmoitan miehelle, että tässä kuussa osallistun vain 50% kk-kuluihin. Hän ymmärtää, koska mahdollistan hänelle vapauden harrastaa ja tavata ystäviä. Hän on erittäin sosiaalinen ja tykkää tavata monia ystäviä, minä taas olen enemmän kotihiirityyppinen, joten jään kotiin lapsen kanssa.
Ja minusta maksujen pitää mennä suhteessa tulojen mukaan, ei 50/50.
Suhteen alussa molemmat maksoivat omia kuluja, me ei muistaakseni käyty ihan hirveästi ulkona, leffoissa jne, mutta eiköhän ne omasta pussista maksettu. Nykyään yhteiset menot maksetaan yhteiseltä käyttötililtä. Miehen bonarit menee osittain hänen sijoituksiin ja osittain yhteiselle säästötilille. Mä taas sijoitan rahastoihin kk-summalla. Mä hoidan myös lapsen sijoitusrahastoa, koska sen on perustanut mun isä ja mulla sattuu olemaan pääosa omista sijoituksista samassa firmassa.

Naimisiinmentäessä tehtiin yhteinen tili kuluille ja säästötili asuntolainan pääomalle (asuttiin vuokralla). Samalla tavalla hoidetaan kulut edelleen. Tosin, mies maksaa auton, koska se on hänen. Mä käytän autoa kuin omaani, mutta työmatkat jne mies kulkee autolla, minä bussilla. Mies huollattaa, tankkaa jne auton aina mulle valmiiks; olemme olleet yhdessä yli 12 v ja olen tankannut auton ehkä 2 kertaa :)
Mutta jos hän ”joutuisi” menemään bussilla töihin ja minä kulkisin hänen maksamalla autolla, kyllä häntä sapettaisi.

Mä olin ihan elätettävä hoitovapaalla. Se 400€ (vai 500€) minkä sain Kelalta, oli mun. Ostin itselleni juttua, kävin kampaajalla, matkustin jne. Mies maksoi kaiken muun.

Mutta en minä ole mielestäni siipeilijä, ennemminkin meillä on kulut jaettu tulojen mukaan suhteessa tasan. Mutta tärkeintä kai on ettei parisuhteessa riidellä rahasta. Me emme ainakaan riitele. (Meillä riidellään ajankäytöstä, koska mies on kova osallistumaan kaikkeen, en aina kestä sen juttuja ;)

RBsa (Ei varmistettu)

Hei! Pikku juttu mikä joka kerta häiritsee sun teksteissä. Älä pliis jooko käytä tuota herregud-ilmausta. Niin mauton, 2010 ja pohjalainen lande. Pohjalainen lande tosin ok, mutta sä olet tietääkseni suomenkielinen kaupunkilainen. Ei muuta

Juliaihminen
Juliaihminen

Hitto kun mä nyt vain satun pitämään mauttomuudesta, pohjalaisuudesta sekä vuodesta 2010.

neaua (Ei varmistettu)

Itse näin parikymppisenä aktiivisena tindertreffailevana naisena voin oman kokemuksen perusteella sanoa että lähes aina tilanne on erittäin kiusallinen. Usein kahvilassa on kuin nopeuskilpailu kumpi ehtii ensin lähimaksuaan vilauttaa lukijalle ja jos se satun olemaan minä on miehen reaktioita kahdenlaisia: toinen "suutahtaa" ja marmattaa asiasta, toinen kiittelee yltäkylläisesti useaan otteeseen ja vaatii että saa mahdollisimman nopeasti ostaa mulle vastavuoroisesti jotain. En oleta että mies tarjoaa ja harvemmin annan tarjotakaan, koska koen sitten olevani "velkaa", varsinkin kun tinderissä monella taustalla ajatus mahdollisimman nopeasti sänkyyn hyppäämisestä niin koen tarjoamisen ikään kuin "velvoitteena" vastata sitten näitä miehen mahdollisia oletuksia. Toki tässäkin on onneksi poikkeuksia miehissä, mutta koska ei voi tietää niin mieluummin maksan itse molemmat tai maksetaan erikseen. Toisaalta on kiva tarjota toiselle, koska usein sen jälkeen saa kuulla kuinka "erilainen" nainen sitä muihin verrattuna onkaan :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Just tää! Onneksi se hetki lusitaan heti siihen treffien alkuun, niin sitten voi keskittyä kaikkeen muuhun. Paitsi jos ollaan syömässä fancysti! Sitten joutuu miettimään aterian lähestyessä loppua, että mitäs hittoa seuraavaksi tapahtuu :D

Mary the Queer (Ei varmistettu)

Itseä ahdistaa, kun tarjoilija lähes ihan aina kysyy tuleeko samasta jos oot kenen tahansa miehen kanssa jossain. Arrggh. Mun mielestä vois oottaa ja antaa asiakkaiden sanoo itse miten maksetaan. Mulla paljon miespuolisia frendejä, joten tää on oikeesti juttu :D

saanaten (Ei varmistettu)

Meidän ekat treffit oli Unicafessa (:—-DD), joten maksettiin luonnollisesti itse omat ruokamme. Toisilla treffeillä tapasimme Kansallismuseossa ja jotenkin urpona odotin, että mies maksaa kun oli mut sinne kutsunut. Maksoikin kyllä lopulta sisäänpääsyn pienen kiusallisen hiljaisuuden jälkeen, joten koin reiluksi maksaa museon jälkeen nautitut pullakahvit puolestani omasta pussista. Tämän jälkeen olen pitänyt lähtökohtana, että puokkiin maksetaan. Nykyään meillä on yhteinen tili, josta yhteiset menot maksetaan, mutta joskus vähän paremmassa ravintolassa tuntuu nololta kaivaa vihreä S-kortti esille, jolloin mies maksaa ja minä sitten jotain vastaavalla summalla muualla. Kyllä, olemme näääin turhamaisia :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä ymmärrän!!!!!!!! En tajua tätä, mutta aina kun maksan jossain muualla kuin ässäpaikassa s-kortilla, pieni nolouden aalto sivaltaa sisintä. MIKSI?!!!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihan aiheesta, juuri tämän pitää aiheuttaa sellainen kirkas, selvä häpeän tunne! Ei kannata lohdutella itselleen mitenkään, että se ei olisi noloa. Se vähän on.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahaha, NO KUN MUIDEN PANKKIEN YLIMÄÄRÄISET TILIN MAXAA JA ES-PANKKI EI MAKSA! :D

Siksi vihreä kortti! (Olispa lidlin kortti, viuhuttelisin menemään kaikissa tomi björkkn paikoissa.)

Vierailija (Ei varmistettu)

En tiedä mitä sukupolvea vastailijat ovat, mutta itse 21-vuotiaana olin lievästi järkyttynyt siitä miten moni ajatteli sun instastoryn kyselyssä että mies maksaa. Ymmärsin lisäksi oman kuplani, sillä mulle tai mun tuttaville/ystäville ylipäätään ei tulisi MIELEENKÄÄN että mies maksaisi. Mulle on täysin itsestäänselvyys, että miehen ensimmäisillä treffeillä tarjoaminen on jäänne ajalta jolloin nainen ei voinut/saanut tienata ja jollain tavalla osoittaa edelleen naisen paikan.

Eri asia on toki se, että myöhemmin deittaillessa/seurustellessa tarjotaan vastavuoroisesti toisilleen ystävällisenä eleenä kuten ystävyyssuhteissakin voi mielestäni tehdä. Asia erikseen voisi olla myöskin, jos maksamisesta olisi sovittu etukäteen (toinen haluaa mennä kalliiseen paikkaan/isot tuloerot/tms). Silloin mielestäni sukupuolella ei olisi kuitenkaan niin suurta merkitystä ja voisin itsekin kuvitella tarjoutuvani maksamaan sellaisissa tilanteissa.

Olen itse aivan järjettömän pihi ja tiedostan toki että hyötyisin tästä rakenteesta. En kuitenkaan aattele että voisin valita ”rusinoita pullasta” ja kannattaa vain sukupuolirooleja joista itse hyödyn.

Sipulikorva (Ei varmistettu)

Mulle tulee kanssa se aikaisemmin mainittu velassa olon tunne, jos mies maksaa. (Vain jos toinen osapuoli on mies. Naisten kanssa ele tuntuu vain kivalta) Olen kuitenkin niin socially awkward, etten ala kinaamaan vastaan, jos kerrasta ei mene toiselle jakeluun, että maksan oman osani. Sitten vielä, jos oma annokseni on kalliimpi tulee entistä pahempi mieli.
Kavereiden kanssa rahat menee sinne tänne suurinpiirtein 'sä maksoit viimeks mä maksan nyt' tyyppisesti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Silloin, kun tapasin mieheni niin satuin tarjoamaan hänelle bissen ihan vain sen takia, että hän laski kolikoitaan tiskillä ja minua turhautti odotella. Tästä mies oli niin kiitollinen, että päädyttiin treffeille. Suhteen alussa aikalailla minä tarjosin ruokia, leffoja yms. Koska olen aina ollut hiukan leväperäinen raha asioiden kanssa ja mies taas pihimpi (lue:järkevämpi). Nykyään maksamme yhteiseltä tililtä yhteiset ostokset ja omat pienet ostokset omilta tileiltä. Kavereidenkin suhteen olen aina ollut samanlainen, mutta onneksi ne sentään yhtä huonoja rahan käyttäjiä niin ovat tarjonneet aina yhtä huolettomasti.

Jenniuu (Ei varmistettu)

Heippa, tätäpäs olikin mielenkiintoista lukea, erityisesti kommentteja. Musta on tosi hienoa ja jotenkin super modernia huomata miten moni nainen haluaa itse maksaa molemmat tai omansa. Näin itsekin toimin (yli 13 V sitten tosin, apua). Mutta myös vuosia muualla asuneena mietin, että apua jos kertoisin tästä keskustelusta kamuilleni, niin kukaan ei kyllä uskoisi paitsi ehkä jotkut toiset skandit :) sitä vaan kai yritän sanoa, että kyllä te vaan siellä pohjolassa olette niin eri tavalla ajattelevia ja jotenkin sukupuoliroolien ajattelu osataan tuoda niin laajasti ja kuuluvasti elämän eri aluielle. Aion kyllä ehdottamasti kysyä kavereideni mielipidettä tästä.

Tiiia (Ei varmistettu)

Asun Floridassa ja mieheni on Brasiliasta kotoisin, ja täällä on kyllä kulttuuriin tuntuu vahvasti kuuluvan se että mies maksaa varsinkin ekoilla treffeillä! Ja siis itse miehet tuntuu ajattelevan, että sellainen mies saa hävetä joka ei tarjoa naiselle. Ja jos naisena oikeasti haluan maksaa niin siitä saa vääntää kättä haha. Mutta tää ei rajotu pelkkään maksamiseen vaan myös ylipäätään sellasta herrasmiesmäisyyttä täällä on paljon enemmän, naisille avataan ovia, vedetään tuolia, kannetaan kasseja, suudellaan kättä jne....

Anomuumi (Ei varmistettu)

Mulle tulee kiusallinen olo myös noista muista herrasmieheyteen liitetyistä eleistä.
Eri asia on, mikäli mies on samalla tavalla kohtelias myös muita ihmisryhmiä kohtaan. Mutta jos tarjoudutaan kantamaan vain (tietyn ikäisten ja ehkä näköistenkin) naisten kauppakasseja niin EIH... (facepalm)
Minulla ainakin on voimaa ja taitoa suoriutua sellaisista asioista itse myös naisena. Mutta jos minulla olisi vaikkapa käsi paketissa tai kymmenen kauppakassia, niin tottakai tarvittaessa ottaisin avun kiitollisena vastaan.
Minusta tällaiset sukupuolisodonnaiset käytöstavat ovat hyvin epäreiluja myös miesten näkökulmasta katseltuna vaikka tiedän myös, että monille miehille ne tuovat turvaa ja helppottavat operointia pariutumismarkkinoilla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse en ainakaan näe olevani heikompi tai kyvyttömämpi, jos annan miehen tehdä tietyt jutut kuten kauppakassien kannon. En pakota, mutta jos joku tarjoutuu niin miksi ei.

EmiliaMM (Ei varmistettu)

Asuin aikanaan Ranskassa, missä "perinteiset herrasmiestaidot" ovat edelleen kovassa kurssissa nuorienkin ihmisten keskuudessa. Aluksi olin tosi otettu ja ilahtunut, kun esim. matkalaukun kanssa liikkuessa ei tarvinnut kuin pysähtyä sekunniksi metrokarttaa tavaamaan, niin jostain pölähti jo joku mösjöö tiedustelemaan että voisiko mitenkään auttaa mademoisellea valisen kanssa. Ajan mittaan kuitenkin huomasin, että nää ostosten kantamiset, takin päälle auttamiset ja kahvilatarjoamiset olivat kuitenkin hyvin tiiviisti sidoksissa sitkeässä istuviin kuluneisiin käyttäytymismalleihin, joissa nainen olikin yhä se ylentämällä alennettu mystinen Toinen, heikko ja jatkuvan avun ja suojelun tarpeessa oleva damsel in distress, jonka odotettiin vastaavan ritarillisuuteen kiitollisella silmien räpyttelyllä ja myöntymällä herrasmiehistelyn jälkeen esitettyyn mahdolliseen treffikutsuun. Sen jälkeen avuntarjoukset alkoi tuntua musta enemminkin kiusallisilta tuulahduksilta Mad men -maailmasta, vaikka totta kai osa tyypeistä auttoi vilpittömästi puhtaasta auttamisen ilosta ja ystävällisyyttään. Aika pitkälti omaksuin sitten sen tyylin, että tuntemattomien avuntarjoukset otin vastaan ystävällisen asiallisesti kiittäen (ja nopeasti paikalta kiitoksen jälkeen poistuen, jos kävi ilmi että ritarin mielestä agendalle olisi voinut liittää jotain muutakin), mutta tutuille tyypeille aloin sanoa kohteliaasti että kiitos kovasti, mutta jaksan kyllä itekin. Olin porukassa sitten ehkä se "kummallinen jätkämäinen skandinainen", mutta se label tuntui luontevammalta kantaa kuin tulla kohdelluksi naisena, joka ei voi avata itse edes sateenvarjoaan (kyllä, tuttavapiirissäni oli myös tällainen pariskunta). Tän kokemuksen jälkeen oon suhtautunut ehkä tarpeettomankin karsaasti tällaisiin perinteisiin eleisiin, mutta linjaan itse samoin kuin Anomuumi: jos saman kohteliaisuuden asteen ja avuntarjoukset ulottaa kaikkiin ihmisryhmiin, tosi jees ja ihanan avuliasta käytöstä. Jos sen sijaan niitä tarjoilee vain tietyt speksit täyttäville naisille, ainakin mä kannan mieluummin laukkuni itse.

nimetön (Ei varmistettu)

Meillä mies tarjoaa ulkoa syödessä aina, ja se on ihanaa. Hänellä on moninkertaiset tulot minuun verrattuna, joten haluaa tarjota, eikä sitä omituista hetkeä ei koskaan tule, että joudutaan miettimään kumpi maksaa. Suhteessamme mennään muutenkin aika perinteisten sukupuoliroolien mukaan ja koemme molemmat, että tämä toimii parhaiten näin. Mies hoitaa kodin ja autojen yms tekniset jutut kuntoon, minulla isompi vastaa lastenhoidosta ja ruokapuolesta. Olemme erilaisia mutta tasavertaisia.

EvaDo (Ei varmistettu)

Mä jäin jumittaa siihen kun mainittiin "yhteinen tili". Että mitä hittoa? Meillä se menee niin molemmat ikään kuin pitää kirjaa omista menoista ja tuloistaan, laskut on jo muuttaessa jaettu puokkiin sekä ruoka&viihde kulut pyritään kanssa jakamaan puokkiin, sillee sinä maksat, minä maksan. Mulla on jo neljä tiliä (säästötili, yleistili, bilekorttitili ja sijoitustili) ei tulisi mieleenkään himoita viidettä. :P

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.