Kun työkaveri pakotetaan terapeutiksi (eli hyvää ystävänpäivää!)

Ladataan...
Juliaihminen

Tämän ystävänpäivän haluan omistaa mun työkavereille. Kun kriiseilin töihin paluuta etukäteen, surin valtavasti sitä, että nyt joudun luopumaan kaikista ihanista uusista ja vanhoista äitiystävistäni. (Koska jos heitä ei näe lounaalla joka päivä, se tarkoittaa että heistä joutuu luopumaan ikiajoiksi. Käytännössä katsoen he ovat siis kuolleita minulle.) Olin kokonaan unohtanut, että töissä mulla on kanssa ihan sairaan hyviä tyyppejä ympärilläni.

Kuten vaikka Aino. Oon tässä nyt puolitoista viikkoa ”yrittänyt sopeutua takaisin työelämään” (kiukutellut milloin mistäkin, mitä en osaa tai muista), ja tämä mujer ratkaisee kaikki mun ongelmat alle minuutissa.

Miten mä saan Instasta sen niin, että kuvasta ei tule neliötä?! Mä en kestä! Haluan räjäyttää koko internetin! (Lause, joka on kuultu pelottavan usein lähiaikoina mun suustani.)

– Painat sitä valkoista neliönappulaa vasemmalla.

Mää kualen! Mä oon niin jumalattoman kyllästynyt kaikkeen kuuntelemaani musiikkiin! En ikinä löydä mitään kivaa enkä jaksa etsiä kun se on niin vaivalloista. En mää halua kuunnella mitään uutta mutta en jaksa kuunnella enää näitä vanhoja ja kaikki on ihan paskaa.

– Nyt laitat Spotifyn artistiradiosta soimaan joko Lana Del Reyn tai Bon Iverin.

Inhottavaa! En enää ehdi koskaan kirjastoon, kun pitää mennä töiden jälkeen himaan. Mitä mää nyt luen? Jotain mainoslehtisiä vaan. Mun aivot surkastuu pois ja elämä on pilalla. Tähänkö tämä lukemisharrastus nyt loppui?!

(Seuraavana päivänä.)

– Tässä, mä toin sulle kotoa lainaan tämän H niin kuin Haukka -romaanin. Moni on kehunut sitä, sä voit lukea sen ennen mua.

 

Sitten tämä nainen on ratkaissut työnsä ohessa mun ikäkriisin, työkriisin ja miten mun tulisi elää mun elämääni -kriisin. Perus.

Tästä voitte myös päätellä, millainen työkaveri ja ystävä mä olen. Sellainen esimurrosikäinen huomiolortto!

Mutta kuulkaa, se on ihan järjettömän tärkeää, että työkaverit on kivoja. Niiden kanssa viettää kuitenkin hyvin paljon aikaa. Oikeastaan enemmän kuin oman lapsen kanssa arkisin. Että siinä mielessä on ihan ok asetelma, jos oma lapsi on urpo ja työkaverit kivoja. 

 
Millaisia työkavereita teillä on?

 

Kuvassa: Meillä oli tänään työpaikalla ystävänpäiväjälkkärit, taas melko #ilovemyjob-hetki. (Aino myös hyväksyi kuvan kertomalla elämän tärkeän tosiasian: "Pimeys on hyvä filtteri.")

 

 

Share

Kommentit

SaaraCecilia

Mä just tänään myönsin työkavereilleni, että olen mustasukkainen meillä seuraavaksi aloittaville työntekijöille, kun he saavat mun nykyiset kollegat omikseen ja minä vaihdan muualle, jossa kukaan ei varmasti ymmärrä minua, älykästä huumoriani tai muutenkaan elämää.

No ei vaineskaan, mutta hyvät työkaverit ovat kyllä erittäin tärkeitä ja olen jo pitkään todennut, että urallisista ambitioista viis, ensisijainen kriteeri unelmien työpaikalle on hyvä meininki ja vasta toissijaisesti haastavat työtehtävät. Haastavat työtehtävätkin kun yleensä toivottaa alimpaan helvettiin siinä vaiheessa, kun ne osuvat kohdalle.

Mun nykyiset työkaverit on kaikki melko samanikäisiä, mutta ollaan hyvin erilaisia ja vaikka opiskelin usea samassa opinahjossa, ei vielä silloin oltu ystäviä. Henki on myös sillä tavalla välitön, että yhdessä hetkessä keskustellaan kiihkeästi politiikasta tai jostain muusta "tärkeästä", seuraavassa Skamista ja pian pohditaan, että voinko suuttua poikaystävälle kun se ei ole alppireissultaan kertonut koko
ajan piehtaroivansa ikävästä.

Onneksi olen tässä vuosien saatossa huomannut, että hyviä tyyppejä on siinnyt tähän maailmaan kiitettävä määrä ja niitä on toistaiseksi aina löytynyt työpaikalta kuin työpaikalta, joten toivottavasti myös seuraavalta. Toivossa on hyvä elää.

Lopuksi jaxuhali koskien postausta-joka-jääköön-nimeämättä. Siinä on likejä paljon enemmän kuin kommentteja, wohoo!

Juliaihminen
Juliaihminen

"Haastavat työtehtävätkin kun yleensä toivottaa alimpaan helvettiin siinä vaiheessa, kun ne osuvat kohdalle." Hahahah, so true! Sitä aina selittää, että "minä se haluaisin haastavia juttuja", mutta oikeasti lööbaaminen ja älykkään huumorinsa viljeleminen työkavereiden kanssa on parasta.

Tuommoinen henki, että mistä vain voi jutella, tekee kivasta työpaikasta mahtavan. :) Ja oon samaa mieltä: aina kaikkialta löytyy mahtavia tyyppejä. Joskus vaikka ne hiljaisimmat paljastuvat lopulta timanteiksi.

Ja kiitos niin paljon tuosta viimeisestä <3 Haavat alkavat pikkuhiljaa parantua, hehee!

Kommentoi

Ladataan...