Lastenhuoneen sisustussaaga jatkuu (sis. julistealekoodin)

Juliaihminen

Yhteistyössä: Desenio

Aloitin lastenhuoneen sisustusprojektin helmikuussa. Kesäkuussa huone näytti tältä, ja sama kaoottinen meininki jatkui koko kesän, paitsi että välillä tuonne huoneeseen dumpattiin entistä enemmän kamaa.

Elokuun lopulla mulle tuli sellainen olo, että näin ei voi jatkua. Olin väärässä, kyllä just niin voi jatkua.

Lokakuussa sitten tapahtui jotain sairasta, ja mä onnistuin tyhjentämään tuon huoneen suurimmasta osasta moskaa. Raijasin Tikin reikäisiä "kyllä näitä voi käyttää kuivalla säällä" -talvikenkiä roskikseen, vein kasan epämääräisiä johtoja ja vanhoja läppäreitä Hermannin kierrätyskeskukseen hävitettäväksi ja roudasin käyttökelpoista kamaa vintille.

Sitten mulle iski myös emansipaation hyrskäys, ja päätin, että jo riittää akateemisuus. Minä opettelen poraamaan!

Kutsuin Sofian miehen Sampon meille näyttämää, miten porakoneen kanssa operoidaan. Teki ihan hirveästi mieli pyytää sitä poraamaan tarvittavat onkalot, mutta pidin pääni ja porasin itse!

Mun Insta Storyn seuraajat tietävät, että se ei ollut kaunista katseltavaa se. Seinään ilmestyi pari mielivaltaista kraateria ja yksi teristä katkesi seinään (ja jäi sinne). Mutta ei paljon seinästä tipahtaneet lohkareet haittaa, kun niihin voi tunkea törröttämään propun ja sitten siihen heittää päälle ruuvin ja peittää koko kauheuden taululla. Ja kah! Näin sitä vain aseteltiin menemään taululautaa, taulua ja vaikka mitä seinälle.

Seuraava ongelma oli se, että mun visuaalinen silmä oli täysin surkastunut, enkä millään osannut päättää, miten ripustaisin tuon kaiken kuvamateriaalin, jonka oli Alppusen seinälle hamstrannut. Kun olin tovin poraillut, eräs ystävällinen sielu huomautti insta directissä, että taulut kannattaa ripustaa silmän korkeudelle. Se oli hieno neuvo, mutta siinä vaiheessa peli oli jo menetetty, taulut tulivat liian korkealle!

Mutta oikea korkeus on katsojan silmässä. Öhöhöhöh! Nimittäin eri ihmiset ovat eri korkuisia, ja joku on varmasti yhtä pitkä kuin missä nuo taulut nyt roikkuvat. Alppusen silmän korkeudelle ei ripustettu yhtään mitään, mutta se tiedetään, että jos siihen jotain laittaa, niin se on saman tein riivitty alas ja tuhottu mennessään.

Tykkään tuosta taululautaideasta, ja halusin kopioida sen myös Alpun seinälle. Muutamalla ystävälläni on lastenkirjat laitettu näin esille lastenhuoneeseen, mikä tarkoittaa sitä, että on mahdollista tehdä vaihtuvia taidenäyttelyitä. Lastenkirjat ovat niin upeita, että niitä tekeekin mieli pitää esillä. Rakastan tällä hetkellä etenkin noita Etana Editionin kirjoja, Marika Maijala on kuvittajanero, jonka maailmat ovat kauniita ja persoonallisia.

Ripustin myös vaihtuvan korttinäyttelyn tauluhyllyn alle. Tästä lähtien kun Alppunen saa kortteja, niille on aina paikka olemassa!

No, sisustusinto päättyi tällä kertaa tähän, sillä nyt tuo huone on melko lailla tyhjä. Unelmoin sinne jonkun kivan maton hankkimisesta. Lisäksi lapsonen voisi ilmeisesti jossain vaiheessa siirtyä pinnasängystä isojen lasten sänkyyn, mutta sitä varten pitäisi olla isojen lasten sänky. Laiskuus riivaa mun sieluani, joten mitään ei tapahdu!

Mulla on muutama suosikkikuva seinällä olevien kuvien joukossa. Ensinnäkin Saara Helkalan tekemä upea babyshower-lahja Welcome baby Thukkanen -taulu ilahduttaa mua aina, kun näen sen. Saara muuten myös myy tällaisia personoituja printtejä, vink vink, mielestäni ne on mainio nimiäislahja jollekulle pikkutyypille.

Toinen mun suosikkini on tuo Urho merimiehenä -taulu. Kun olin kirjoittanut Urho on huoltomies -kirjasta viiltävän kritiikin, itse kirjailija Antti Nikunen kysyi, josko Alppu haluaisi jonkun Urho-piirrustuksen itselleen. Hän käy nimittäin välillä piirtämässä tuollaisia Urho on [sijota tähän lapsesi toiveammatti] -kuvia tapahtumissa. Tuossa vaiheessa Alppu ei osannut sanoa muuta kuin äiti ja on toki mahdollista, että Alpun toiveammatti on äitiys, mutta mun mielestä meidän sisustukseen sopi paremmin Urho merimiehenä. (Antti kertoi, että jonkun lapsen toiveammatti oli metro, ja niinpä Urho oli metro. Se oli melko oranssi ilmestys.)

Lisäksi rakastan tuota oikeassa nurkassa olevaa kahden karhun grafiikkaa. Sen on tehnyt ystäväni Aino Pulkkinen, ja musta tuntuu, että vielä kehystän sen, kun se on niin upea.

A niin kuin antilooppi -kuvan, tuon puukehyksissä olevan pallokuvan sekä vesimelonikuvan sain Desenion julisteverkkokaupasta. Lisäksi otin sieltä olkkariin pari supertrendikästä (eli kolmen vuoden päästä naurettavalta näyttävää) kasvijulistetta. Tykkään tuossa kaupassa siitä, että sieltä saa tilattua julisteille varmasti oikean kokoiset kehykset samalla kertaa. Lisäksi nuo on printit ja kehykset ovat melko edullisia, joten sisustus niillä on aika helppoa.

Lol. Just ehkä puoli vuotta sitten sanoin korskeasti ystävälleni: "Mä olen jo sen verran aikuinen, etten enää laita mitään kehystettyjä julisteita seinälleni. Tästä lähtien ostan vain taidetta." Jep jep. Taidettahan siinä. No, nämä eivät tietenkään poissulje toisiaan. Mulla on kyllä vakaa aikomus ostaa jotain mässyä taidettakin, tosin sitä en aio laittaa lapsen makuuhuoneeseen, vaan meidän ruokasaliin. (Kyllä, kutsun ruokasaliksi huonetta, jonka meidän ruokapöytä täyttää.)

 

Jos esimerkiksi lastenhuone kaipaa seinälle suloisia lasten tauluja, niin nyt saat 25 % alennuksen koodilla juliaihminen kaikista julisteista (paitsi "handpicked" merkityistä). Alennus on voimassa 14–16.11. 2017.

 

 
Mitenkäs siellä, onko lastenhuoneen sisustus edennyt?

 

Lue myös:

Sisustusideoita lapsen huoneeseen: jatkojohto ja korvatulppia

 

FACEBOOK JULIAIHMINEN

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Hmm. Mä kun asiantuntevasti selitin miehelleni, että meillä taulut kannattaa ripustaa tavallista korkeammalle, kun huonekorkeuskin on suuri. Tällä tavoin katse ohjautuisi huomaamaan sen huoneen korkeuden ja avaruuden eikä vain tuntuisi, että siellä normaalin huonekorkeuden päällä on jokin turha ilmatila.... Noh, pidän kiinni tästä yhä huolimatta Insta-kommenoijista :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Kuulostaa mun mielestä nerokkaalta strategialta!

paulahelena
ALUAP

Vinkkinä taulujen ripustukseen taulutarrat! Ei oo tarttenu poraa päristellä ku niillä kiinnittää näppärästi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Täältä kans ääni Command-taulutarroille ja -koukuille! Kaikki on pysyny mitä on niillä laitettu. Harmi vaan että nää ei sovi kaikenlaisille tauluille. Kehyksessä pitää olla riittävästi teipinkestävää pintaa joka tulee tiiviisti seinää vasten, tai sit tietynlainen ripustuskoukku.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tämä on erinomainen vinkki, joka vielä säästää paljon aikaa, hermojani ja seiniäni!

Anden (Ei varmistettu)

Minäkin suosittelen näitä! Meillä useampi (juliste)taulu kiinni näillä. Lasikuituseinään ei suositella mutta kyllä me ollaan saatu ainakin pienet taulut pysymään tarroilla.

Hei mistä nuo nätit klipsuttimet on, joilla osa kehystämättömistä tauluista on seinällä? Ja miten ne on kiinni seinässä?

Kiitos huikeasta blogista! Ollaan siskoni kanssa alettu käymään keskusteluja aloittaen "Niin Julia sanoi, että.." ja viimeksi puolisoni kysyi, että kuka se Julia on, kun noin paljon siitä puhutte mutta se ei tule koskaan käymään. :--)

Juliaihminen
Juliaihminen

En kestä! Ihanasti sanottu!!! <3 <3

Mä ostin kultaiset klipsut Punavuoressa olevasta Paper Shopista. Yritin tsekkailla, saako niitä nettikaupasta sieltä, mutta en löytänyt harmi kyllä! Ja sitten nuo metalliset klipsut on muistaakseni Granitista toimistotarvikkeista. Mä ostin Clas Ohlssonilta pieniä kultaisia ja valkoisia nauloja, ja nakuttelin ne sillä seinään. Jää tietty jäljet, mutta olen kova nainen paklaamaan, joten jonain päivänä kun haluan naulat ja (ruuvien jättämät kraaterit) pois, niin paklaan seinän pikku kolot ja maalaan koko seinän, ja homma on hanskassa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Internet kertoi minulle taannoin, että klassinen ripustuskorkeus tauluille on niin, että taulun (tai taulukokoelman) keskikohta tulee 145cm korkeudelle lattiasta. Olen toteuttanut tätä, ja sehän toimii! Jotenkin intuitio aina kehottaa ripustamaan liian korkealle.

Anni Menossa (Ei varmistettu) https://menoajamamailua.wordpress.com/

Ihanaa, että muillakin tuo "lastenhuoneen sisustus" ei ole oikein ottanut tuulta alleen. Meillähän lastenhuonetta kutsutaan edelleen romuhuoneeksi, vaikka lapsi on nukkunut siellä monta kuukautta. Nolottaa. Lisäksi huone on sen verran vaarallinen irtolautoineen ja siivouskamppeineen, ettei lapsi voi edes olla siellä yksin.

Niin ja näyttää tosi hienolta! Josko minäkin noilla paulahelenan taulutarroilla saisin kasassa olevat kehykset seinälle asti...

Vierailija (Ei varmistettu)

Lohdutuksen sana sängystä: meidän 2,5-vuotias nukkuu vieläkin pinnasängyssä, koska vanhemmilla ei ole ollut jaksamista testata kuinka siirtyminen ison pojan sänkyyn sujuisi :D poju kun rakastaa sänkyään! Pinnasängylle on tosin tulossa uusi käyttäjä huhtikuussa, eli ihan loputtomiin ei voida tätä enää viivyttää.

Kommentoi