Liikkuuko lapso tarpeeksi?

Juliaihminen

Helsingin Sanomat kirjoitti, että suomalaisista pojista 30 prosenttia on ylipainoisia (HS 12.10.). Lääkärilehti taas uutisoi, että 2–16-vuotiaista pojista joka neljäs on ylipainoinen. Tähän ei ole vain yhtä yhtä, mutta ilmiön takana on ilmeisesti se, että lapset napostelevat nykyään melko paljon mutta eivät liiku tarpeeksi.

Tuo ruoka-asia on myös yhteiskunnallinen ongelma: tutkijoiden mielestä sosiaalinen eriarvoisuus kasvaa, kun pienituloisilla ei ole varaa ostaa terveellistä ruokaa, kuten hedelmiä ja vihanneksia. Tähän päälle vielä Suomessa luovuttiin vuoden alussa makeisverosta, minkä tiedetään kasvattavan esimerkiksi karkin ja muiden sokerituotteiden myymistä. Mä itse uskon vahvasti, että verotuksella on isoja vaikutuksia siihen, millaisia juttuja ihmiset ostavat. (No ei tämä mikään mun oma uskomukseni ole, vaan ihan tutkitusti todistettu asia.)

Meillä ei ole vielä lapsen kanssa mitään naposteluongelmaa, kun se ei muutenkaan oikein suostu syömään. Tämä ei kuitenkaa tarkoita, etteikö tulevaisuudessa voisi olla. Toisaalta mun lapsuudessa oli tarjolla tosi vähän mitään makeita välipaloja hedelmiä lukuunottamatta, joten tässä mielessä on aika opittu tapa, ettei ruokein välissä vedetä mitään namuja. Iltaisin lapsen mentyä nukkumaan toki syön jätskiä tai vanukasta, mutta se ei ole mitään napostelua vaan rutiininomaista ateriointia!

(Lol! Just Mariannan kanssa puhuttiin, että me laman lapset aina koulun jälkeen viipaloitiin lautaselle Emmental-juustoa, sulatettiin sitä mikrossa ja syötiin. Se oli sitä herkkua parhaimmillaan.)

Myös tuo liikunta-asia on hankala homma. Uusimpien tutkimusten mukaan alle 8-vuotiaiden lasten pitäisi liikkua kolmisen tuntia päivässä. Mä vanhana suorittajana aloin heti laskeskella, toteutuuko tämä oman lapsoseni kohdalla. Päiväkodissa ollaan ulkona kello 9–11 ulkona ja sitten taas 14–16, jolloin siellä liikutaan varmaankin aika paljon. Lisäksi niillä on sisällä jumppahetki ainakin kerran viikossa, ja ilmeisesti touhuilevat muutenkin monenmoista liikunnallista.

Elo–syyskuussa me mentiin melkein joka ilta puistoon riekkumaan päivällisen jälkeen. Nyt on kuitenkin ollut niin karseat säät, ettei ole kamalasti tehnyt mieli käydä tuolla kaatumassa tuulessa. Sen sijaan me ollaan Raisan kanssa nyt pari kertaa otettu lapset ja lähdetty Mäkelänrinteen uimahalliin illalla. Se on yllättävän hauskaa hommaa tuollaisen vajaa kaksi vuotiaan ukkelin kanssa. Alppu rakastaa veteen menemistä, se kirkuu ja nauraa koko altaassaoloajan. Se on älyttömän hellyyttävää!

Olen tässä pohdiskellut, minkä ikäisenä sitä alotuttaisi jonkun lapsen liikuntaharrastuksen. Ei ole vielä jaksanut, mutta kenties keväällä jo voisi alkaa käydä taaperotanssissa tai -sirkuksessa. Kysehän on täysin minun ja Tikin jaksamisesta, lapsi varmasti liikkuu juuri niin paljon kuin vain me järjestetään sille mahdollisuuksia. (Urheiluharrastusten kalleus on sitten taas ihan oma iso keskustelunsa.)

Vielä en kuitenkaan ole huolissani siitä, että lapsi ei liikkuisi tarpeeksi.

Näistä lasten liikkumisista on puhuttu nyt syksyllä aika paljon. Esimerkiksi Reima lanseerasi äsken Kidventure-kamppiksen, jonka idea on kannustaa lapsia liikkumaan.

Tällaiset yritysten yhteiskuntavastuulliset kampanjat ovat kiinnostavia: Niissä kaupallinen brändi pyrkii nostamaan omaa arvoaan kuluttajien silmissä (joka välillisesti näkyy tuotteen myynnissä), mutta samalla suurella brändillä on mahdollisuus nostaa julkiseen keskusteluun joku tärkeänä pitämänsä aihe. Mun mielestä on siistiä, että Suomessakin yhä useammin brändit kelailevat tällaisia juttuja, kuten vaikka kun Finlayson nosti esiin naisten ja miesten välisen palkkojen epätasa-arvon.

Tämä Reiman Kidventure on onnistunut keskustelunavaus, ja innostuin itsekin osallistumaan siihen, eli kävin kliksuttelemassa tuolla saitilla, paljonko oma lapseni on liikkunut viikon aikana. (Tämän tehdessään voi myös voittaa loman Rukalla, mikä tietenkin motivoi myös.) Reiman tavoitteena on saada kerättyä syksyn aikana "miljoona tuntia liikuntaa". 

Mikäli vanhemmat alkavat kiinnittää huomiota lastensa liikkumiseen tämän ansiosta, kampanja on myös yhteiskunnallisesti onnistunut. 

Nämä liikkumiset ja napostelut ovat myös siitä hankalia juttuja, että hirveän herkästi homma kääntyy siihen, että ylipainoisten lasten vanhempia aletaan syyllistää. Mä en oikein usko, että sillä saadaan hirveän hyviä tai kestäviä lopputuloksia aikaiseksi. Sen sijaan kaikenlainen myönteinen kannustaminen saattaa innostaa ihmisiä harrastamaan lisää liikuntaa lastensa kanssa.

Toki ymmärrän, että ennen kaikkea tällaiseen kannattaa puuttua tyyliin neuvolassa asiallisesti ja hyvää tietoa antaen (mitä ei mun mielestä lasketa syyllistämiseksi). Sillä kuten sanottu, lasten ylipaino alkaa olla ihan yhteiskunnallinen ongelma, ei pelkästään perheen sisäinen asia. Mutta älyttömän herkkiä ja sensitiivisiä hommia näissä täytyy olla.

 

Millä lailla teidän lapset liikkuvat?

 

Kuvissa: Kuten aiemmin mainitsin, sain Reimalta tämän talven vaatteet lapselle, ja ne päällä Alppunen tässä tutkailee Seurasaaren ruskaa. 

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOK

 

Share

Kommentit

CougarWoman
CougarWoman

Sulatetusta emmentalista tuli mieleen: meillä syötiin koulun jälkeen kolmen ala-asteikäisen avainlapsen kesken "munamössöä", joka sisälsi raakoja kananmunia ja sokeria sähkövatkaimen avulla vaahdotettuna (tää oli mun "resepti" ja pojille maistui). :D (No, ainakin sai protskuu hei!)

Juliaihminen
Juliaihminen

M m mm! Munamössö kuulostaa kulinaristiselta nautinnolta.

Itse tein lapsena myös välillä ihan semmosen perus sokerikakkutaikinan, jonka söin raakana. Ehkäpä noista ajoista on lähtenyt mun yletön taikinafetissi (no, todellisuudessa en sekoita näitä puuroja ja vellejä, eli taikinoita ja seksejä keskenään) ja nykyään mun mielestä parasta, mitä ihminen voi laittaa suuhunsa, on taikina. Mikä tahansa taikina, pitsataikina, piparkakkutaikina, sämpylätaikina, suklaakakkutaikina. Taikina kuin taikina.

Hlena123 (Ei varmistettu)

Joo, olen tehnyt samaa lapsena ja vähän vanhempanakin.. Välillä edelleenkin makeanhimon iskiessä teen pienen annoksen murotaikinaa. Myös suklaakakkutaikina on ihanaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Päiväkotilasten liikkumista tutkitaan tällä hetkellä ja ekoista tuloksista on kaipa huomattu että pihallaolo on eri asia kuin liikkuminen, tai siis että voi vaihdella hyvinkin paljon että kuinka paljon lapsi liikkuu ulkona (hiekkalaatikkoleikki vs. hippa / sähly / kiipeily jne). Meidän lapsen pk:ssa lapsia aktivoidaan pihalla (vanhat pihaleikit on pop, hyppynarun hyppely, sähly, majojen rakentelu isoista muovipalikoista, haravointi, pulkat, polkuautot jne) ja koitetaan saada eniten hiekkalaatikkoleikeistä tykkääviä myös välillä riekkumaan. Sit on tietty vielä viikko-ohjelmaan kuuluvat retket metsään jonne noi taapertaa jo ihan pienimpien (1-2v.ryhmän kanssa) ja jumpat sisällä ja ulkona. Päiväkodin tavoitteissa on aktiivinen liikuntaan kannustaminen.

Meillä (normaalipainoinen aktiivinen lapsi) syö herkkuja päivittäin :D Ollaan nimittäin sitä koulukuntaa että pieni jälkkäri aterian päätteksi ei ole ollenkaan paha (jälkkäri on sit oikeasti pieni tyyliin pala tummaa suklaata, Lidlin minijädetuutti, hedelmäsalaattia tms). Mun mielestä tämä on parempi tapa kuin joku karkkipäivä (ja muutenhan meillä syödään hyvinkin terveellisesti, oon bongannut itseni sanomasta lapselle hotelliaamiaiselle "kulta, sun on pakko syödä muitakin kuin kasviksia" lapsoselle ;D). Ylipäänsä koitetaan pitää lapsen suhtautuminen herkkuihin sellaisena että ne kuuluu arkeen ja (tietty) juhlaan ja että kohtuus on "hyve". Kyllähän tuo itsekin sit on jo huomannut kun tulee kaverisynttäreiltä ja kertoo "äiti, mä söin liikaa karkkia kun mulle tuli paha olo".

Arkipäivän liikkuminen on iso juttu. Sitähän tulee, kun ei oo autoa ja kuljetaan pääosin lihasvoimalla (fillarilla tai kävellen). Meidän 5v. on pyöräillyt/potkupyöräillyt jo alle 3v. iästä päiväkotimatkat silloin kun ei oo lunta/jäätä, eli suuren osan vuodesta. Loppuosa vuodesta on kävelyä (ja kävellä lapsi jaksaakin, oltiin just matkalla ja mun askelmittari näytti semmoista 20 000 askeleen päiväsaldoa mulle, joten skidille sit vielä enempi). Liikuntaharrastus tuli mukaan vajaa 4v. iässä (silloin lapsi oli tarpeeksi rohkaistunut ilman aikuista ryhmiin). On harrastettu temppujumppaa ja nyt tanssia. Vaikea sanoa mitä kokonaissaldoksi tulee liikkumisen suhteen, mutta veikkaan että ihan tarpeeksi (ja jos liikkuminen on jonain päivänä jäänyt vähiin, niin kyllähän sen huomaa, silloin nimittäin illalla kotona lapsi temppuilee ja vetää tanssi tai jumppashowta, kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja ja tekee temppuratoja :D).

laulau (Ei varmistettu)

Tuohon päiväkotilasten liikkumiseen tuli mieleen se, että vaikka ulkona olo ei automaattisesti takaa liikkumista (juuri vaikkapa hiekkalaatikolla istuminen tai taaperon istuminen vauvakeinussa), niin jostain tutkimuksesta muistan lukeneeni, että ulkona lapset ovat verrattain motorisesti aktiivisempia kuin sisällä. Jos en ihan väärin muista, niin ero oli aika suuri. Joten Suomessa pitäisi ainakin olla hyvät lähtökohdat liikuntasuositusten täyttöön päiväkotilasten osalta, koska täällähän nyt ulkoillaan säällä kuin säällä. :)

Teidän lapsen päiväkodin käytännöt kuulostaa tosi kivoilta ja tehokkailta! Ja myös siltä, että siellä on varmaan iso piha, jossa touhuta. Itse olen miettinyt ympäristön merkitystä ja sitä, miten usein sisätilat eivät ainakaan tue lasten liikkumista (liukkaat lattiat, kiikkerät kaapit/pöydät jne.), päiväkotien ja koulujen pihoilta poistetaan hyvää tahtia kaikkea "vaarallista" (=puita ja suuria kiviä, joissa kiipeillä jne.) ja tilat käyvät ahtaiksi (liikkumatila vähenee) lapsiryhmien kasvaessa yli alkuperäisen tilojen mitoituksen. Varmaan sisälläkin meno on aktiivista, kun siihen on asiaankuuluvat välineet ja matskut, mutta usein päiväkotijumppailut rajoittuu/rajoitetaan jumppapäiviin ja salivuoroon, joka saattaa olla kerran viikossa. Nämä asiat pitäisi ottaa huomioon jo uusia yksiköitä rakentaessa tilojen suunnitelun kannalta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän lapsen päiväkotirakennus on tosi uusi, valmistui muistaakseni 2015 ja se on aika kivasti suunniteltu. Ekaksi sisätilat ovat niin paljon kivemmat kuin vanhan sokkeloisen rakennuksen (valoisat, avarat ja silti melutasot pysyy matalina, toki muutamia suunnittelumokiakin on, mutta pääosin tosi kivat tilat). Uuden päiväkodin pihan pienuutta surtiin aluksi (verrattuna vanhaan, jossa oli tilavan aidatun pihan vieressä vielä iso puisto ja hiekkakenttä jota pk hyödynsi aktiivisesti), mutta se on saatu suunniteltua tosi kivaksi, pk:n henkilökunta oli pihasuunnittelussa aktiivisesti mukana ja lasten aktivointi on ollut juurikin mielessä.

laulau (Ei varmistettu)

Kuulostaa ihan optimaaliselta! <3

Hmm, nää on kyllä aika hankalia asioita. Mä mietin sitä että kun ylipainoisuus on kuitenkin eri asia kuin se etteikö olisi terve... Niin voisikohan lasten kohdalla kuitenkin keskittyä nimenomaan siihen terveyteen ja just siihen että saa tarpeeksi liikuntaa ja että saa varmasti tarpeeksi monipuolista ruokaa, ja jättää vähemmälle ne punnitukset ja muun ulkoiseen olemukseen kohdistuvan arvioinnin.

Itse tähtään vanhempana eniten siihen, että lapsen suhde ruokaan muodostuisi jollain tapaa hyväksi ja mutkattomaksi. Ettei siihen liittyisi syyllisyyksiä tai suuria tunteita - en tiedä onko tää nykykulttuurissa ihan mahdoton tavoite, mutta yrittää aina voi :D. Mutta siis ajattelen että esim. lapsen syömisten voimakas kontrollointi just painontarkkailumielessä voi tehdä enemmän hallaa kuin hyvää.

Sitä oon kyllä miettinyt että kun pienet lapset on luontaisesti niin kovia liikkumaan ja huonoja pysymään paikallaan, että miten paljon lapsille opetetaan paikallaan olemista ja voisko sitä jotenkin vähentää. Tavallaan aika nurinkurista vaikkapa se että samaan aikaan ollaan tosi huolissaan kun koululaiset ei liiku ja sit kuitenkin oletuksena on että jaksaa istua pulpetissa koko päivän. Samoin mietin että ihan konkreettisella ympäristöllä on paljon merkitystä, ja siihen voitaisiin kyllä yhteiskunnallisella tasolla vaikuttaakin. Tarkoitan siis esim. sitä että onko lapsen päiväkoti/koulu niin lähellä ja turvallisen matkan päässä että sinne voi kävellä ja pyöräillä, ja onko kouluikäisillä lapsilla sellaisia paikkoja joissa saa vapaasti liikkua isolla alueella kavereiden kanssa. Tuntuu että omassa lapsuudessa sitä liikuntaa tuli luonnostaan siinä kun paineltiin kavereitten kanssa metsässä ja juostiin pihasta toiseen, en tiedä onko nykylapsilla samanlaista vapautta.

(Ja joo, nyt kun omaan lapsuuteeni pääsin niin meillä kyllä kului suklaavanukkaita välipalana, sokerimuroja aamupalana ja hunajalla päällystettyä leipää iltapalana... ihan hyvä musta tuli kuitenkin!)

Juliaihminen
Juliaihminen

Toi on kyllä tuhannen tosi. Just tänään professori Petteri Pietikäinen sanoi Hesarissa, että jengiä diagnosoidaan nykyään liikaa. Liian vilkkaiksi, surullisiksi, ylipainoisiksi, what not. 

Joo, munkin mielestä ihan ehdottomasti kaikki semmonen vääristynyt puhe ruuasta tai aiheesta huolehtiminen on kaikkein idioottimaisin tapa kasvattaa lapsesta henkisesti ja dyysisesti tervettä. Meillä Tikin kanssa kaikki semmonen "oi kun olen lihana" -puhe on ehdoton tabu, semmosta ei vain sanota ääneen. Ja se auttaa, koska sitten kun sitä ei sano ääneen, sitä ei myöskään ajattele, ja toivon mukaan tämä mentaliteetti tarttuu lapseen.

Tuo on myös ihan totta, että se on sääli kun joutuu koko ajan estämään lasta liikkumasta monissa eri tilanteissa. Onneksi koti on rakennettu semmoseksi, että täällä voi melskata miten sattuu, mutta sitten monissa paikoissa pitää jaksaa kamalasti istua aloillaan. No, opekaverit ovat kertoneet, että nykyään lukiossa on kaikenlaisia uusia kokeiluja, keinuvia tuoleja, jumppapalloja sun muita, eikä lapset enää nökötä pulpetissa samalla lailla kuin itse ysärillä kärvistelin :)

Juliaihminen
Juliaihminen

...hmm. Voikohan ihmisestä tulla normaalia, jos se syö koko ajan suklaavanukkaita? ;)

se on varmaan epätodennäköistä mutta mahdollista! :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Itsellänihän ei ole minkäänlaista suklaavanukasfanaattisuutta sielussani. 

sssssonja (Ei varmistettu)

Asia on kyllä herkkä, sillä jos lapsella ei ole luontaista taipumusta liikkua tai lapsi on tosi perso makealle, niin miten pitää huolta aktiivisuudesta ja kontrolloida painoa ilman, että lapselle tulee mutkistunut kehonkuva tai käsitys syömisestä... Kaikki lapset ei tykkää "rymytä" ja joillain on jo pienestä pitäen kyky hotkaista vaikka keksipaketti kerralla kun toinen lapsi jättäisi syömisen ihan omasta tahdostaan pariin keksiin. Jotain tutkimuksiahan on, että ilmeisesti raskausaika saattaisi jo vaikuttaa tähän. Muistan lukeneeni jotain siitä, että makealla herkuttelevan äidin lapsivesi olisi makeampaa joten lapsi mieltyisi makeaan jo kohdussa. En muista lainkaan lähdettä kylläkään...

Tuo vaan pisti kommentissa silmään, että ylipainoisuus on eri asia kun että ei olisi terve. Myytti terveestä lihavuudesta on tutkimuksissa kumottu. Lihavuus ei ole ikinä tervettä. https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/terve_lihavuus_on_myytti

Lihavista lapsista valtaosa pysyy lihavina aikuisuuden, joten on lasten ylipaino on oikeasti hälyttävä ongelma kansanterveydellisesti, puhumattakaan siitä ettei se yksilöillekään välttämättä helppoa ole jos suhde ruokaan ja omaan kroppaan on hankala. Tosin mielestäni lähtökohtaisesti ei pitäisi aina olettaa, että lihavan ihmisen suhde ruokaan tai kroppaan on hankala sillä oletukset tuppaavat muokkaamaan todellisuutta.

No joka tapauksessa, mielestäni tähän lasten liikkumisen vähenemiseen on herätty suhteellisen myöhään valtakunnan tasolla. Sekä yrityksiltä, että julkisilta tahoilta kaipaisi oikeasti panostusta ajallisesti ja rahallisesti erilaiseen kampanjointiin ja kaikenlaisten aktivoivien toimintamallien lisäämiseen. Lisää liikuntaa kouluihin (myös muualle kuin liikuntatunneille), lisää harrastemahdollisuuksia myös pienellä rahalla, turvalliset pyörä- ja kävelytiet koulujen lähelle yms yms. Toki lopullinen vastuu on kodeilla, joten valistustyötä pitäisi suunnata myös vanhemmille.

sssssonja (Ei varmistettu)

Äh pakko vielä lisätä. Valistustyö kuulostaa tosi vanhanaikaiselta ja juuri sellaiselta 50-luvun syyllistävältä pelottelulta. :D Meinaan siis, että positiivista kannustusta tulisi suunnata perheille. Ja tuli vielä mieleen, että tässähän voi jokainen kantaa kortensa kekoon, eli ei tarvitse odottaa että joku muu (koulu tai harrastusseura tai neuvola tai eduskunta) ryhtyy toimeen. Kuka tahansa voi kutsua naapuruston tai tuttavaperheiden porukan leikkimään vanhoja kunnon pihaleikkejä tai pistää jonkun turnauksen pystyyn.

Hmm joo, kun kirjoitin että ylipainoisuus on eri asia kuin terveys tarkoitin sitä, että kenenkään yksittäisen ihmisen ylipaino ei vielä kauheasti kerro terveydestä, vaikka tilastollisesti tai kansanterveydellisesti yhteyksiä onkin. Ja tässä mietin just että miten vaikka neuvolassa suhtaudutaan lapsiin, ja millaisiin asioihin kiinnitetään huomiota. En ole mikään asiantuntija tässä aiheessa mutta esim. Hannele Harjunen on paljon kirjoittanut ja puhunut tästä, esim. täällä.

Tuo tutkimus jonka linkkasit on vähän harhaanjohtavasti otsikoitu, kun kyse on alustavista tutkimustuloksista ja tutkimukseen osallistuneet ihmiset ovat olleet vaikeasti lihavia aikuisia. Eli mitään kovin suuria johtopäätöksiä ei ainakaan tuon yhden tutkimuksen perusteella voi tehdä.

Tää oli kyllä tosi hyvä pointti: "Tosin mielestäni lähtökohtaisesti ei pitäisi aina olettaa, että lihavan ihmisen suhde ruokaan tai kroppaan on hankala sillä oletukset tuppaavat muokkaamaan todellisuutta."

sssssonja (Ei varmistettu)

Halusin vain nostaa esille, että nykytutkimukset tästä "terveestä lihavuudesta". On aika yleistä argumentoida ylipainokeskusteluissa sillä, että moni ylipainoinen on kuitenkin terve ja vaikka kyseinen yksilö juuri sillä hetkellä olisikin terve, niin ei se tee ylipainosta ilmiönä tervettä. Tämän luulisi olevan kaikille selvää, mutta esim. Hannele Harjunen "kyseenalaistaa painoindeksin terveyden mittarina". OK, se ei ole aukoton mittari mutta erittäin vahvasti suuntaa-antava kun mitataan riskejä sairastua eri sairauksiin. Painoindeksi antaa väärää tietoa sairastuvuuden riskeistä lähinnä ihmisillä, joilla on suuri lihasmassa. Lihavuuskeskustelussa vaan usein on näitä yksittäisiä samantyyppisiä kertomuksia kuin mitä aina välillä kuulee, kun puhutaan tupakoinnista tai päihteidenkäytöstä. Joo selvä, jonkun mummo eli 90-vuotiaaksi polttamalla joka päivä askin tupakkaa ja juomalla viisi viskiä, ja joku toinen on juuri se lihava joka ei koskaan saa flunssaa ja jaksaa punnertaa enemmän kun normaalipainoinen koko ajan lenssussa oleva kaveri.

Mutta olen kyllä ehdottomasti Harjusen kanssa samoilla linjoilla siinä, että kenenkään ylipainoisen ihmisen ei pitäisi elää "sitten kun laihdun" elämää ja kenenkään ihmisarvoa ei tulisi mitata painon kautta. Ja juuri siihen, ehkä tuo aiempikin kommenttini viittasi, että ei aina pidä ajatella että lihavuus on jokaiselle henkilökohtainen ongelma tai joku välitila. Kaikki ei oikeasti mieti painoaan ja ruokailujaan samalla tavalla ja joillekin ihmisille ruumiillinen olomuoto ei oikeasti välttämättä ole kiinnostava tai elämää määrittävä tekijä.

Vaikka saarnasin itse alussa noista tutkimuksista niin olen kyllä sitä mieltä, että kansanterveydelliset ja tilastolliset lähtökohdat eivät todellakaan ole oikea tapa ottaa ylipainoa puheeksi terveydenhuollossa, esim. juuri neuvoloissa. Siinä täytyy aika huolellisesti miettiä sopiva lähestymistapa. Tästä olikin Vaakakapina-liike tehnyt juttua ja myös lasten osalta:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/09/27/miten-kohdata-ylipainoinen-asia...

Vierailija (Ei varmistettu)

Lapsen (kuten aikuisenkin) painonhallinnassa on ensisijaisesti kyse ruokavaliosta, ei liikunnan määrästä. Helpoin tapa on noudattaa THL:n ravitsemussuosituksia: viisi ateriaa päivässä ja lautasmalli. Lasten painonhallinnassa kyse on aina vanhemmista, jotka käytännössä päättävät, mitä syötävää on saatavilla ja samoin (isompien lasten kohdalla) lapsen käyttörahoista. Vastuu lapsen painosta on lapsen vanhemmilla. Ruokavalion korjaaminen hoitaa yleensä homman, mitään laihdutuskuureja kasvuikäinen ei tarvitse. Pituuskasvu kuluttaa ylimääräisen energian, kunhan liiallinen energiansaanti loppuu. Tämä toki on usein helpommin sanottu kuin tehty, usein lapset syövät samaa ruokaa kuin vanhempansakin ja koko perheen elintaparemontti on valtava ponnistus.

On totta ettei tiede tue käsitystä "terveestä lihavuudesta". Lasten lihavuus erityisesti on valtava terveysongelma: lihava lapsi ei tyypillisesti ole vielä sairas, mutta suurella todennäköisyydellä hänestä tulee sairas aikuinen nimen omaan lihavuudesta johtuen.

Julia nosti esiin Hesarin jutun "hulluustutkijasta". Itse vähän ihmettelin ko. professorin näkökulmaa. Lääkärinä pidän outona ajatusta, että vain täysin terve ihminen olisi normaali ja että tällainen normaalius olisi ainut hyväksyttävä olotila. Itse ajattelen, että
samoin kuin muu terveys, myös mielenterveys ihan tavallisilla ihmisillä välillä reistailee. Ei siinä ole mitään epänormaalia, se on ihan tavallinen juttu. Medikalisaatio on toki ongelma, mutta kun esimerkiksi tiedetään, että suuri osa vangeista sairastaa jotakin diagnosoimatonta mielenterveyden tai neurologian ongelmaa, voi miettiä, onko "normaaliudesta" ja diagnoosittomuudesta heille enemmän iloa vai haittaa. Lasten lihavuudessa on kyse tulevasta elinajan pituudesta ja toimintakyvystä, vähän oudolta tuntuu että niiden sijaan pitäisi priorisoida diagnoosittomuutta.

I love mondays

Ja lapsissa on eroja mikä tuntuu unohtuvan näissä keskusteluissa joka kerta. Kaikki eivät ole jatkuvassa liikkeessä.

Meillä on kaksi lasta, poikia. 4v on super rauhallinen ja varovainen, nyt vasta innostunut varovaisesti kiipeämään, ei juokse kovin kovaa ja on luonteeltaan pohdiskelija. On myös isokokoinen ja aina ollut hieman kömpelö. Päiväkodissa innostetaan pihalla liikkumaan ja on jumppaa, käydään itse vielä tähän päälle ulkoilemassa pihalla/puistossa/metsässä joka iltapäivä. On luisteltu, hiihdetty, pulkkailtu, pyöräilty ja kokeiltiin jo fudistakin. Välillä on vähän maassa kun on melkein aina viimeisenä esim Juoksujutuissa päiväkodissa. Silti aina kannustetaan liikkumaan. Hän vaan itse valitsee mielummin rauhallisemmat leikit kun rymyämisen.

ulkopuolinen ihan varmasti miettii että vanhemmat ovat syypäitä siihen ettei lapsi toohota fudiskentällä pää kolmantena jalkana..

meillä ei syödä herkkuja/eineksiä/valmisruokaa tms vaan lapsi preferoi kasviksia ja kalaa esim pastan sijaan. Syö välillä määrällisesti paljon mutta jos lapsi ilmoittaa olevansa nälkäinen niin annan lisää luonnonjogurttia aamulla tai illallisella ekstra porkkanat!

2v taas painaa tuhatta ja sataa joka paikkaan, kiipeää ja haluaa kävellä ja kokeilla ihan kaikkia uusia juttuja. On yleensä "perillä" ennen veljeään. Syö tietysti samaa ruokaa kun veljensäkin mutta on nirsompi esim kasvisten kanssa. Hänestä neuvolan täti totesi että menee lähes ylipainon rajalla. Ylipainon?!? Lapsi on kaksi. Kysyi juodaanko meillä mehuja? No ei juoda vaan vettä. Enempää ei asiaa sitten puitu..

nyt odotan kauhulla mitä sanoo isomman käynnillä kun luultavasti kieltäytyy jälleen hyppäämästä tasajalkaa ;) ja aivan satavarmasti on myös normaalipainon ylärajalla.

olisi kiva että kiinnitettäisiin huomiota hyvinvointiin ja etenkin siihen mitä lapset syö eikä painoon. tai ryhdyttäisi fanaattisesti mittaamaan päiväkotilasten aktiivisuutta.

Tämä nimittäin tuntuu taas olevan yksi (en tarkoita Julia tätä sun juttua vaan koko pientenlasten aktiivisuuden mittaamista) tapa syyllistää vanhempia. Ja sitä ei kyllä tähän maahan tarvita enään yhtään!

Vierailija (Ei varmistettu)

Terveydenalan ammattilaisten kannattaa hyvin paljon harkita miten puhuu lapsen painosta lasten kuullen/nähden. Nimimerkillä olin koko lapsuuden aktiivinen jäntevä todella paljon liikkuva lapsi ja painokäyrää tuijottava ekan luokan terkka laittoi kotiin lapun että painoa on liikaa, katsokaa välipalojen laatua. Siitä lähtien pidinkin sitten itseäni lihavana :( Siis ekaluokkalainen tyttö, jolla ei valokuvien mukaan ollut yhtään ylipainoa (myöhemmin sitä yläasteen lopussa tulikin, mutta siinä vaiheessa olin jo vuodet pitänyt itseäni lihavana). Että kiitti vaan terkka!

ruukkukulta (Ei varmistettu)

Hehe, toi juusto oli kyllä parasta herkkua, teen sitä välillä vieläkin :D. Tosin useimmiten tuunaan nykyään niin, että laitan jotain maustekastiketta pohajalle, tulee vielä parempaa.

Mulla on hyvä äiti-itsetunto ja harvat lapseen liittyvät asiat on sellaisia joista kannan huonoa omaatuntoa/epävarmuutta tms. mutta tää liikuntajuttu on kyllä vähän sellainen. Meillä on liikkuvainen lapsi, joka kyllä juoksee ja kiipeilee vaikka tuntikausia, kunhan sen vaan vie ulos! Mutta me vanhemmat ollaan niin saamattomia että usein vapaapäivinä ulkoilut jää kokonaan väliin. Tässä pitäisi kyllä tsempata. Samoin siinä että 3v lapsi voisi ihan hyvin kävellä itse hoitomatkan (0,5km), mulla vaan ei meinaa hermo kestää sitä hitautta niin helpompi laittaa vaan rattaisiin..
No, lohduttaudun sillä että hoidossa ulkollaan, retkeillään ja liikutaan paljon.

Olympiakomitea jakoi mielenkiintoisen tutkimustuloksen vanhempien liikuntatottumuksista verrattuna lapsen liikunta-aktiivisuuteen. Tutkimuksen mukaan vanhempien liikuntatottumukset näkyvät heidän lastensa liikunta-aktiivisuudessa jopa 46-vuotiaaksi (!!!) saakka. 

Täältä löytyy koonti ja linkki alkuperäiseen tutkimukseen.

Minttu-Maria (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus tärkestä aiheesta, niinku sulla nyt tuppaa nää olemaan. :)

Meillä on indeksien mukaan ylipainoinen lapsi. Terkka sanoi, että seula hälyttää, että meidän 2-vuotias lapsi alkaa olla jo itseasiassa jo liikalihavan rajoilla, mikä toden totta hämmästytti meidän elämäntavoilla (ja kun katsoo sitä lasta, jolla ei ole makkaran makkaraa). Meillä ei syödä tai juoda käytännössä mitään herkkuja hedelmiä lukuunottamatta. Juhlissa toki (joita niitä nyt ei kovin usein ole) saa maistaa keksiä ja mehua kun muutkin syö. Meidän ruokavalio on kasvis- ja kalapainotteinen ja lapsi syö itse oman nälkänsä mukaan (eli aika vähän). Lisäksi lähes kaiken ajan mitä lapsi on hereillä hän hyppii, juoksee tai kiipeilee. Telkkaria tai padia ei anneta lapsen katsoa, kun ei juuri itsekään tuijoteta ruutua ennen kuin lapsen mentyä nukkumaan. Meillä muutenkin liikunta kuuluu vahvasti elämään ja me lähestulkoon pyöräillään tai kävellään kaikki matkat kesät talvet. Mä terkalle naureskelin kun hän alkoi mulle tästä saarnata, että katso meitä vanhempia ja mieti sit kuinka epäterveelliset elämäntavat meillä voi olla (mun bmi on 19,5 ja miehen 22,5) :D Toki me varmaan ollaan jokin tilastollinen poikkeus, koska ollaan miehen kans molemmat oltu pulleaposkisia pikkulapsia, jotka on sit ennen kouluikää vasta hoikistuneet.

Siinä oon kyllä sun kans yhtä mieltä, että noihin ulkoilusuosituksiin pääseminen varsinkin tällaisilla säillä toden totta on välillä vähän tympeää ja haastavaa, mutta toisaalta lapsi on ehkä maailman paras motivaattori itsellekin lähteä ulkoilemaan, kun toinen niin ulkoilusta nauttii, säällä kuin säällä. :) Ja uimahalli on kyllä toden totta sadepäivien pelastus!

Kommentoi