Lisätulot tuovat onnea 70 000 euroon saakka

Juliaihminen

Tässä kun olen käynyt läpi sitä, mitä sitä elämällään seuraavaksi tekisi, on ollut pakko miettiä vähän myös raha-asioita. On aina huvittavaa kuulla, kun jengi väittää, ettei raha tai tulojen nousu tee ihmistä onnellisemmaksi. Tietenkin ne tekee! Pitää olla saastainen hippi tai megarikas sanoakseen, ettei lisäraha ilahduta.

Juttelin onnellisuuden ja rahan välisestä suhteesta Aalto-yliopiston rahoituksen professori Markkku Kaustian kanssa. Oli lohdullista kuulla, että tulojen nousu tekee onnellisemmaksi vain tiettyyn pisteeseen saakka. Tätä on luonnollisesti tutkittu, ja tuloksena on, että ihmisen onnellisuuden kasvukäyrä lopettaa nousemisen suurinpiirtein silloin, kun bruttotulot ovat 70 000 euroa vuodessa.

Sehän ei ole edes mitenkään järjettömän paljon!

Mun bruttotulot ovat olleet tähän mennessä parhaana vuotenani vajaa 50 000 euroa, kun olen tehnyt oikein urakalla hommia. Eli tuohon lisättäisiin vielä hassut parikönt tonnia, ja mä olisin onneni kukkuloilla. Aikamoista! No, tämän vuoden tienesteistä en vielä osaa sanoa, mutta en kyllä tule pääsemään tuohon 50 000 euroon näillä näkymin, nelipäiväinen työviikko ei kauheasti kasvata tiliä.

Tämä on kuitenkin musta tosi ilahduttava tieto, koska se tarkoittaa, että vaikka Bill Gates on mua seitsemäntöistä pinkfiljoonaa kertaa rikkaampi, se ei ole kuitenkaan suhteessa mua saman verran onnellisempi.

Lottovoittajiakin on tutkittu. Aluksi voittajien onnellisuustaso nousee huomattavasti, mutta muutaman vuoden päästä se palautuu suurin piirtein alkuperäiseen, tai vähän korkeammalle, mikäli ihminen on sitä ennen ollut tosi pienituloinen.

Tulojen noustessa onnellisuuskäyrä nousee alussa tosi jyrkästi: Jos rutiköyhä saa asunnon ja ruokaa, hänen elämänsä tyytyväisyys kasvaa välittömästi huomattavan määrän. Omassa kodissa olo on turvallinen ja esimerkiksi väkivallan uhka laskee. Kun perustarpeet on tyydytetty, seuraava askel on sen verran rahaa, että voi harrastaa ja käydä vaikka ulkona syömässä. Sitten tulee matkustelu, jotkut luksustuotteet (kuten loputon mahdollisuus ostaa Jacky makupaloja), lopuksi ehkä vielä rahan tuoma status ja vallan tunne. Mahdollisuus olla tekemättä mitään.

 Mutta mitä sen jälkeen? Ei oikeastaan mitään. Raha on (tai ainakin sen kuuluisi olla) välinearvo, jolla saa elämäänsä materiaa tai kokemuksia. Ja niitä voi saada vain tiettyyn pisteeseen saakka.

Mutta niin. Rahanmäärän kasvu ei siis tee loputtomasti onnelliseksi. Siitä me ei Kaustian kanssa harmi kyllä keskusteltu, paljonko tulojen pienentyminen laskee onnellisuutta: onko niin, että kun on kerran saavuttanut tietyn tason, on henkisesti hankala tulla siitä enää alaspäin? 

Vaikuttaa siltä, että mä otan tästä pian selvää. Lupaan kertoa sitten teille. 

 

 

Mitkä teidän tämänhetkiset vuOsitulot suurinpiirtein ovat? Oletteko tyytyväisiä summaan?

 

 

Lue myös:

En aio jäädä eläkkeelle 35-vuotiaana

Näin tulotasoni on noussut ja tämä se on nyt

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Aina hyvätuloisena eläneen ajatuksia, ettei raha tuo onnea. Juuri oli jossakin hyvä juttu siitä miten rahalla saa parannettua lapsen (ja vanhemmankin) arkea helposti ja niin, ettei sitä hyvätuloinen itse edes tajua. Voidaan ostaa noutoruokaa, kun ei jaksa tai ehdi kokata, lapsi voi kokeilla useita harrastuksia ja hakea mieluista, voidaan sukuloida aina kun halutaan, käydä huvipuistossa, mennä sadepäivänä leffaan ja syömään, matkustaa, ostaa vaatteita, ruokaa ja tavaroita ilman, että tarvitsee koko ajan katsoa hintaa ja vastata lapsen rahaa vaativiin tarpeisiin tarpeeksi usein kyllä. Rahalla voi muuttaa mieluisalle asuinalueelle, lapsi pääsee hyvään kouluun, voi käydä kielikurssilla tai vaihto-oppilaana, ostaa preppauskurssin yliopistoon, saa rahallista tukea vanhemmiltaan tarpeen mukaan myös aikuisena jne.

Juliaihminen
Juliaihminen

Just näin. Voi olla, että "raha ei tuo onnea" pyrkii olemaan lohdullinen hokema, mutt se kääntyy helposti tarkoitustaan vastaan ja antaa tekosyyn ajatella, että valtavat tuloerot olisivat jotenkin oikeutetumpia.  

Raisa K (Ei varmistettu)

Mun vuositulot on olleet viime vuosina reilut 50t, ja on tuntunut siltä että saan näillä tuloilla about kaiken mitä haluankin. Ainahan sitä voisi upgreidata kaikkea vielä vähän, mutta en suoraan sanottuna usko että se juurikaan lisäisi mun onnellisuutta.

Rahojen riittämistä toki edesauttaa se, että elän kahdestaan puolison kanssa, joka tienaa vielä vähän enemmän. Tästä päästäänkin siihen, että toi 50t/v riittää hyvin tässä elämäntilanteessa, mutta jos taloutta haluaisi kasvattaa vaikka parilla kolmella skidillä, niin nykyisen elintason säilyttämiseen tarvittaisiin enemmän fyrkkaa (asumisväljyys ja -sijainti, matkustaminen yms.) Sitä ajatellen toi 70t kuulostaa itseasiassa aika realistiselta tulolta onnellisuuden maksimointiin.

Oon myös melko turvallisuushakuinen ihminen, joten lisätulot voisi kyllä lisätä mun onnellisuutta siinäkin mielessä, että jäisi vielä nykyistä enemmän säästöön erilaisten vastoinkäymisten ja vanhuusvuosien varalle. 70t/v ehkä riittäisi jotakuinkin nykyisen elintason ylläpitoon myös siinä tilanteessa, että parisuhde päättyisi ja pitäisikin kustantaa koko setti yksin.

Eri asia on sitten se, että mitä pitäisi tehdä jotta tienaisi 70 000 vuodessa. Mun 50 tonnin duuneissakin on nimittäin ollut ihan riittävästi sellaisia kausia, ettei oikein uni tule yöllä ja muutenkin ahdistaa. Tosin jos ymmärrän oikein ton linkkaamasi Timen jutun, niin tää 70t raja on nimenomaan sellanen, mihin asti onnellisuus lisääntyy tulojen nousun myötä riippumatta muista onnellisuustekijöistä..? Kiinnostavaa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo! Usein sitä kelailee vain sitä, miten kivaa olisi saada 70t vuodessa mutta unohtaa tyystin sen toisen puolen, että paljonko vastuuta silloin on pakko ottaa ja paljonko työhön menee silloin ylipäänsä aikaa. Siksi musta on hirveän kiinnostava keskustella siitä, mitä kaikkea ihmisten työnkuviin oikeasti kuuluu - tämä vähentää kateellisuutta ja lisää realismia. 

Myös tuo mitä sanoit, että parisuhteessa oleminen ja monien kulujen jakaminen, lisää ihan sitä taloudellistakin onnea muun onnen lisäksi. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Muistan lukeneeni, että nimen omaan elintason lasku aiemmasta assosioituu onnettomuuteen. Tulotason pieni lasku ei toki automaattisesti johda elintason laskuun varsinkin jos muutos on tehty omasta halusta ja tuo esim lisää joustoa tai vapaa-aikaa elämään.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hyvä pointti, varmaan just se, että ihminen kokee valinneensa itse jotain, jo lähtökohtaisesti lisää onnellisuutta. Vaihtoehdottomuus on aina ankeampaa.

Vaikka siis joskus urakriisini syvimpinä hetkinä toivoin asuvani kommunistisessa maassa, jossa joku vain olisi osoittanut, mitä opiskelen ja mikä mun ammattini tulee olemaan - silloin vastuu omasta onnesta olisi jollakulla toisella, ja voisi kitkeröityä rauhassa. Mutta oikeasti en kyllä tietenkään ajattele näin :D

iidis
Varpain jaloin

Mä en oo ihan ajan tasalla siitä mikä tän vuoden tulotaso tulee olemaan, mutta varmasti voin sanoa ettei se ole 70 000 eikä edes 50 000 euroa. Kun tulot nousi opiskelijan 11 tuhannesta moninkertaiseksi oli olo aluksi kuin kroisoksella. Olin niin tottunut pihistelyyn, että rahaa jäi koko ajan yli. Olin helpottunut ja onnellinen, kun ei tarvinnut jatkuvasti miettiä rahaa. Pian uuteen tulotasoon ja elintasoon kuitenkin tottui ja perheen kasvaessa menotkin kasvoi. Olen jo joitakin vuosia asettanut itselleni tavoitteita nimen omaan vuosituloja silmällä pitäen. Kun tavoitteet purkaa osiin on helpompi saavuttaa niitä ja asettaa sitten voitonriemuisena seuraava. En kuitenkaan tuijota sokeasti pelkkää tulotasoa, vaan uskon onnellisuuden syntyvän tulojen ja ylläpidettävän elintason keskinäisestä tasapainosta.

Lou (Ei varmistettu)

Pääsen 70k tulohin, jos saan täydet bonukset ja olen hyvinkin tyytyväinen tuloihin kahden aikuisen taloudessa. Toisaalta haaveilen taloudellisesta riippumattomuudesta 50 vuoden iässä viimeistään ja siihen on sitten taas ihan liikaa matkaa. Olen aloittanut maksamalla asuntolainaa pois (sitäkin on tosin vielä yli sata tonnia) ja nyt siirryn sijoittamaan osakkeisiin ja indeksirahastoihin. Utopistisena ajatuksena haaveilen 100k vuosituloista ja olisin silloin muka tyytyväinen. Onnea se ei välttämättä lisäisi, mutta pääsisin lähemmäs tulevaisuuden tavoitteita. Olen vasta 29wee, joten aikaahan tässä on vielä reilusti, mutta kaikenlaista tapahtuu, joka voi muuttaa tilannetta :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Tuo taloudellinen riippumattomuus on mun mielestä kiinnostava konsepti. Jos laittaa omat menonsa tosi pieneksi ja tehostaa rahan käyttöään, periaatteessa jo toimeentulotuella voi päästä taloudellisesti riippumattomaksi :D Vähän siis sellaista buddha-meininkiä, eli kun et halua mitään, et joudu kärsimään. On kiinnostava laskeskella, paljonko pitäisi omalla kohdalla saada tuloja kuussa, että olisi "taloudelliseti riippumaton". Yhdelle se voi olla vaikka 1500 e, toiselle 3000 e.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä oletan että tässä jutussa puhutaan bruttotuloista (?). Meillä miehen tulot on just about tuon 70 000 euroa vuodessa ja mulla 55-60 000 euroa vuodessa. Yksi lapsi, maksettu omistusasunto Helsingissä ja nolla autoa. Rahan suhteen en ole kantanut stressiä vuosikausiin, vähempikin riittäisi. Sen sijaan kunnon tilipussi vähän kompensoi sitä kaiherrusta mitä työn epävarmuus aiheuttaa. Kohta 40 vuotta plakkarissa ja mun ja miehen työurat on koostuneet 2000-luvun alusta lähtien 1kk-5v. pätkistä. Sinällään ei pitäisi stressata, työttöminä ei olla oltu päivääkään ja kun meidän seuraavat pätkät loppuun lapsen tullessa kouluikään on backup-plan ostaa hipsterinä joku maatila skutsista ja perustaa sinne panimo :D (as if this would ever happen).

Omat vuosituloni ovat n. 35 000 luokkaa, eli eivät järin korkeat, vaikka onkin ylempi korkeakoulututkinto ja kasoispätevyys. Toisaalta lomailen vuodesta n. 1/4 ja voisin tahtoessani tehdä niinä aikoina lisähommia. Toistaiseksi olen ollut ihan tyytyväinen tulotasooni. Olen päässyt matkustamaan jonkin verran, voin asua Helsingin keskustassa, syödä noutoruokaa tai ulkona, ostaa itselleni haluamani turhakkeita ja maksaa ylihintaista kuntokeskusjäsenyyttä. Lapsen tulo perheeseemme muuttaa varmasti kulurakennettamme jonkin verran, mutta uskon silti, että,pärjäämme luopumatta liiasta.

Juliaihminen
Juliaihminen

1/4 vuoden lomat kuulostaa todella mässyltä! Eli periaatteessa sun kokonaispalkka tai tuntipalkka on aika kova, jos et joudu tekemään tuosta enempää töitä. Eli mahtava tilanne! :)

köyhä onnellinen (Ei varmistettu)

Näin köyhänä onnellisena voin sanoa, että voi sitä ilman rahaakin olla onnellinen - omasta näkökulmastani en voisi olla enää tämän onnellisempi. Tuloni ovat aina olleet alle 20 000 € vuodessa mieheni kanssa YHTEENSÄ. Olemme fiksuja rahankättäjiä ja meillä on silti varaa matkustella ja meillä on säästöjä, jotka tuovat turvaa (olemme siis itse säästäneet noista tuloista). Ja meillä ei ole rikkaita sukulaisia tms. turvana/apuna.

Lisäksi huomaan välillä, että meillä on niin paljon jotain, mitä monilla muilla ei ole - nimittäin aikaa, jonka me vielä käytämme juuri niihin asioihin, jotka ovat meille tärkeimpiä. Toki tavoite on, että tulot tästä pikkuhiljaa kasvaisivat, mutteivät onnemme kustannuksella eli toisin sanoen pyrimme työllistämään itsemme yrittäjinä tekemällä juuri sitä, mitä eniten rakastamme.

Sanoisin että on aikamoista rikkautta osata ja pystyä olemaan "rikas" ja onnellinen näin pienillä tuloilla. Monet paljon isompituloiset aina valittelevat, kun rahaa ei ole, koska heidän menot ovat suhteessa tuloihin niin isot. Lopputulos saattaa olla siis jopa taloudellisesti huonompi kuin meidän kohdalla.

Eli ei pidä yleistää, että kaikkien kohdalla se 70 000 € olisi joku maaginen onnellisuuden raja. Omasta näkemyksestäni jos tienaa noin paljon, se lisää myös huolettomuutta rahan suhteen siltä kantilta, että rahan arvo ikään kuin kokee inflaation ja sitä alkaa tuhlailla huolettomammin. Lisäksi sitä unohtaa, millaista on olla köyhä, ja moni rikas elää ihan eri maailmassa kuin me, henkisesti siis. Moni heistä on mielestäni rahan ja kapitalismin uhri, enkä kadehdi heitä. On myös surullista, että jos tiettyyn tulotasoon pääsee, siitä ei enää voi ikinä tinkiä ( = ahneutta ja itsekkyyttä).

t. köyhä onnellinen (jonka mielipide ei toki ketään kiinnosta, koska raha tässä maailmassa puhuu)

Juliaihminen
Juliaihminen

Hei tosi hyvä, kun toit tämän näkökulman keskustelussa esiin, se on tosi tarpeellinen. Noiden tutkmusten lähtökohta on varmasti se, että jokainen haluaisi koko ajan enemmän - mikä ei selvästikään pidä paikkaansa kaikkien kohdalla. 

Musta tuo, että on päässyt tilaan, jossa ei tarvitse vertailla itseään muihin ja on tyytyväinen omaan tilanteeseensa, on nimenomaan kadehdittavaa. Mulle ainakin aika on tällä hetkellä arvokkaampi suure kuin raha, ja usein kovatuloisilla ei sitä rahaa juuri ole. 

Jos osaa suhteuttaa menonsa ja tulonsa ja olla tyytyväinen tilanteeseensa, niin siinä tilanteessahan on henkisesti kaikkein rikkain.

Elli Noora (Ei varmistettu)

Tuloni ovat alle 25 000€ vuodessa. Työni ei ole haastavaa, raskasta, antoisaa eikä älyllisesti vaativaa. Se on käsityötä. Olen ollut työelämässä viimeiset kolme vuotta.

Näiden kolmen vuoden aikani onnellisuuttani on lisännyt se että ruokakaupassa voin ostaa mitä haluan, voin valikoidusti ostaa haluamiani vaatteita, kotini alkaa näyttää viihtyisältä (sillä olen pikkuhiljaa saanut hankittua sinne haluamani huonekalut, astiat ja tekstiilit), voin säästää rahaa, kuukaudessa ei ole yhtäkään päivää jolloin minulla ei ole rahaa.

Tuloni riittävät kivaan elämään yksin tai parisuhteessa. Kivaan lapsiperhe-elämään ne eivät riitä millään. Kivaan elämään Helsingin keskustassa ne eivät myöskään riitä.

Olisin onnellisempi jos muut tienaisivat yhtä vähän kuin minä tai jos itse tienaisin reilusti nykyistä enemmän.

yytfh (Ei varmistettu)

Olen ollut töissä yhdellä Suomen rikkaimmista ihmisistä ja voin kertoa, että ei hän mitenkään hehkunut onnea jos nyt ei masennuksessa piehtaroinutkaan. Ihminen turtuu materiaan hyvin nopeasti. Itse en tavoittele tiettyä tulotasoa, vaan maksimaalista vapaa-aikaa - elämä on lyhyt käytettäväksi rahan hamstraamiseen.

Kommentoi