Lokakuu herätti vauvakerhoilijan

Juliaihminen

Lokakuun alussa Alppunen täytti 8 kuukautta. Tiki kuvaili hänen elämäänsä: "Sarja 15-20 sekunnin projekteja, jotka on tuomittu tuhoutumaan." Vauva yrittämässä ottaa isän silmälaseja. Vauva pyrkimässä juomaan vessaharjatelineen vedet (!!). Vauva pyrkimässä avaamaan pakastimen. 

Kahdeksas elinkuukausi teki kuitenkin näistä stinteistä vähän pidempiä. Projekteissa on jo havaittavissa pitkäjänteisyyttä. Se oppi ryömimään vauhdilla ja kiipustamaan ylöspäin sohvapöytää pitkin. Se hamuilee aamuisin mun lipaston laatikon rasvaputeleita ja haluaa intohimoisesti syödä niitä. Se ryömii aina silloin tällöin eteisen peilin luo ihastelemaan itseään. Se rakastaa olla ylösalaisin ja sitä, kun sen kainaloita pusuttelee (tätä operaatiota kutsutaan nimellä kutituskuolema). 

Tämä liikkumisen vimma on aiheuttanut sen, etten voi enää ihan niin huoletta lattemamailla kahviloissa. Nyt pitää löytää sellaisia mestoja, joissa beebo voi rymytä lattialla, koska muuten se ei viihdy. Onneksi olen löytänyt sellaisia lounaspaikkoja aika monta! Aion tehdä niistä pian listan, koska tällaiset ovat kullanarvoista tietoa niille, keiden bebbelit alkavat pian liikkua.

Mitäs mää sitten olen tehnyt?

Retkeillyt menemään!

Lokakuu oli täydellinen sää ulkoilulle ja pienille päiväretkille. On niin siistiä kerrankin oikeasti huomata vuodenaikojen vaihtumiset. Normaalisti istun officella päivän valoisat tunnit, mutta nyt on voinut vedellä ympäri Helsinkiä kärryjen kanssa. On nähnyt, kun lehdet vaihtavat väriä ja tarkkaillut, kun linnut lentävät isoina auroina poijes täältä. Tätä syksyä en tule unohtamaan koskaan.

Vauvakerhoillut

Jeskamandeer! Mä olen löytänyt sieluni sopukoista sairaan vauvakerhoilijan. Tämä voi kuulostaa mielivaltaiselta, mutta olen käynyt peräti kolmessa eri vauvakerhossa: Brahen puiston kerhossa (siellä on maailman ihanin vetäjä), Paavalin seurakunnan vauvakerhossa (se on mun kantavauvakerho) ja Arabian vauvakerhossa (se vaikutti ensimmäisen kerran perusteella tosi hauskalta).

Onhan se nyt vähän kummallista viettää aikaansa noin, mutta kuten sanoin tuossa jo aiemmin: on niin mukavaa antaa beebon vain mennä menojaan, juoda kahvia ja jutustella mukavien ihmisten kanssa. Ja välillä toki larpata hyvää vanhempaa ja sanoa opettavaiseen sävyyn vauvalle "älä ota kaverin lelua" tai "nätisti", vaikkei se meidän pikku Alppunen tajua siitä yhtään mitään. Mutta muita vanhempiahan varten mä näitä ohjeistuksia sanon ääneen. (Tässä on vähän sama meininki kuin siinä, että sanoo huutavalle vauvalle ratikassa, että "me jäädään ihan just". Oikeasti sen sanoo niille ympärillä oleville ihmisille, kuten joskus mainitsinkin täällä.)

Fiilistellyt Helsinkiä

Kaikki suomalaiset kaupungithan ovat kesäkaupunkeja, mutta Helsinki on selvästi myös syyskaupunki. Kun moni muu paikka sammuu lokakuun tullen, Helsinki vain laittaa uuden vaihteen päälle. Uusia näyttelyitä aukeaa, teatteriesityksiä tulee ensi-iltaan, harrastuksia alkaa.

Ah, lokakuu oli enimmäkseen huippu. Joskin viimeiset päivät olivat yhtä rektaalin tuotosta. Ja samaa voi odottaa marraskuulta. Mutta pitää vähän tsempata. Ja juoda sitä glögiä litratolkulla.

 

Oliko teillä hyvä lokakuu?
(Ja oletteko käyneet vauvakerhoissa)?

 

Mun ja vauvan kuulumisia hänen elämänsä ensimmäisen vuoden ajalta:

Paras tammikuu naismuistiin   vauva -1 kk

Huuruinen helmikuu  vauva 0 kk

Helpottava maaliskuu  vauva 1 kk

Huhtikuu, ah!    vauva 2 kk

Toukokuun herätys   vauva 3 kk

Kesäkuu hujahti   vauva 4 kk

Heinäkuu lompsis   vauva 5 kk

Elokuu ja ihmisten ilmat    vauva 6 kk 

Syyskuussa vapauden tuulet tuivertelivat     vauva 7 kk 

 

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Heiiii, älä nyt aliarvioi, kyllä ne tajuaa jo! :D
Meidän kaveri pamautti tuossa iässä kavereita avokämmennellä päähän. Mää menin perästä ja sanoin aina, että "eiku hellästi" ja näytin, miten hellästi silitetään. Aika äkkiä jätkä alko noudattaa sanallista ohjetta. :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaa! Ehkä meiän miekkonen ymmärtää, mutta feikkaa ettei ymmärrä, siis käyttää "olen vauva" -korttia. Törkeää.

Hei Beibi

Voihan kerhot sentään. Aihe, joka saa minut avautumaan. Me kun asutaan pikkuisessa kyläpahasessa, jossa ainoat kerhovahtoehdot ovat seurakunnan perhekerho ja MLL:n perhekahvila. Noissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kyläpahasen mammat sitten! Ollaan Beibin kanssa käyty lähinnä kuluneen syksyn aikana noissa ehkä yhteensä 6 kertaa. Eikä kukaan siellä puhu mulle! Tai no, kyllähän ne vetäjät puhuu, mutta ne muut äidit ei. Kai ne ajattelee, että niillä on jo tarpeeksi kavereita tai ehkä mun naama ei muuten miellytä. Kyllä ne mielellään vetää sitä kahviaan ja juttelee kavereidensa kanssa, kun mä leikitän niiden lapsia lattialla (kun tuntuu tyhmältä istua yksin kahvipöydässäkään). Jatkan ihan uhallanikin noissa käymistä. Tosiasiassa käyn niissä, jotta Beibi näkisi muita ihmisiä ja tottuisi sosiaalistelemaan ennen tammikuussa koittavaa päivähoitoa. :D

Juliaihminen
Juliaihminen

No höh! Ihan tyhmää! Typerät kantturat, eivät selvästikään tule kulttuurikodista. Kyllä kaikkien kanssa kuuluu jorista, sehän on noiden kerhojen suola. Ja lisäksi on annettava noottia, että niiden ohjaajien pitäisi sitten ohjata sitä keskustelua siihen suuntaan, että kaikki otetaan mukaan.

Alat vaan ronskisti kyselemään jengiltä niiden synnytyskokemuksia. Ihan saleen sieltä alkaa tulla tarinaa :)

Hei Beibi

No joo, ohjaajien puolustukseksi on sanottava, että ainakin nuo MLL:n tilat on vähän haastavat sellaiselle "otetaan kaikki mukaan yhteiseen keskusteluun" -meiningille. Mutta seurakunnan puolella se onnistuisi vallan hyvin. Sen sijaan yksi srk:n täti koki tarpeelliseksi (tultuaan ystävällisesti kyllä juttelemaan mulle) alkaa dissata muskarilasten vanhempia, kun olin kertonut että käydään Beibin kanssa muskarissa. Hän oli ollut joskus vauvamuskarin opettajana ja kuulemma ne vanhemmat oli ihan hirveitä. :| 

Onneksi sentään muskarissa tapaa kivoja vanhempia ja niiden kivoja vauvoja, harmi että se on naapurikunnassa vain kerran viikossa ja joudutaan varmaan joulun jälkeen jättämään sekin harrastus.

Ee (Ei varmistettu)

Minäkin luulin, että vauvakerhoissa on sisäänpäinlämpiävä meininki (ja uusien mammakavereiden löytäminen on auttamatta myöhäistä, kun hukkasi etsikkoaikansa niissä perhevalmennushommeleissa ennen synnytystä ajattelemalla työasioita ja asuntokauppoja eikä mitään tutustumisjuttuja).

Mutta ainakin näissä Helsingin keskustan kerhoissa todellakin löytää juttuseuraa, jos ei nyt itse ihan umpimielisenä istu. Harmi vaan, että laajempia vauvapiirejä tähän asti vain kahvilan syöttötuolista tarkkaillut vauva sai tottakai vuosisadan flunssan kun pääsi kosketuksiin muiden vauvojen kanssa. No, uusi yritys, kun paranee.

Kommentoi