Lomakuvien esittelyn säännöt

Ladataan...
Juliaihminen

Muiden ihmisten lomakuvien katseleminen. Huh. On kuulkaa aikamoisia kärsimyksen hetkiä tullut elämän aikana vietettyä. Kun on katsonut toista tuntia sedän Israelin-matkalla otettuja yksityiskohtia hiekkatiestä, elämä alkaa valua ulos ruumiista.

Lomakuvien näyttämiseen pitäisi olla selkeä etiketti. Sen kuuluisi olla tällainen:

1. Kuvat pitää olla karsittu etukäteen: yhdestä tapahtumasta maksimissaan kolme kuvaa.

”Tässä on nyt 1500 kuvaa Tallinnan viikonloppureissusta, kun en ole vielä ehtinyt karsia niitä.”

Aha. No, mä taas en ehdi katsoa niitä.

2. Kuvien katsoja saa painaa diaprojektorin, tietokoneen tai television eteenpäin-nappulaa.

Lasken sen henkiseksi väkivallaksi, kun kuvien näyttäjä melkein painaa eteenpäin-nappulaa, mutta sitten tulee vielä mieleen kertoa, että kuvassa olevan pylvään takana oli muuten uimaranta, jossa oli tarkoitus käydä uimassa, mutta sitten ei ehtinyt, kun tuli se sukellusreissu, jonka jälkeen oli niin uupunut olo, että teki mieli vain köllötellä hotellihuoneessa hetki ennen illallista. 

Tällaista horinaa kuunnellessani ei auta mitkään mielikuvaharjoittelut happy placeen menemisestä.

Se kenellä on eteenpäin-nappula, sillä on valta. Ja mä haluan, että mulla on valta siihen, mihin käytän mun kallisarvoisen elämäni.

3. Matkalla tavatuista ihmisistä kerrotaan vain, jos niihin liittyy kiinnostavia tarinoita.

”John oli kyllä aikamoinen tyyppi! Se oli amerikkalainen ja me juteltiin sen kanssa paljon joka ilta. Yksikin ilta juteltiin johonkin puoli kahteen. Sitten oli kanssa yks kalifornialainen Suzanne ja kanadalainen Amy, joiden kanssa vaihdettiin kanssa pari sanaa hotellin respassa. Ja yhen Sabinen kanssa puhuttiin kanssa, mutta se ei puhunut kyllä englantia kauhean hyvin.”

Hoh-hoijakkaa. Nykymaailmassa ei ole mikään uskomaton meriitti, jos on tutustunut matkalla johonkin ulkomaalaiseen. Kuka ei tutustuisi matkalla ihmisiin? (Oikeastaan välillä mä toivon pääseväni lomalle, jossa en tutustu kehenkään.)

Joka tapauksessa, satunnaisten ihmisten nimien ja kansalaisuuksien kertominen ei riitä mulle, anekdooteissa pitää olla pihvi. Esimerkiksi kun jotkut hostellin nuorisolaiset olivat pohtineet mun kaverille: ”Näittekö sen omituisen kaljun vanhan miehen, joka haahuili täällä?” Johon mun kaveri oli iloisesti kertonut: ”Joo! Se on mun poikaystävä!”

4. Jos pariskunta kertoo lomastaan, epäolennaisista faktoista ei riidellä.

”Me vaellettiin tuolle vuorelle kaksi tuntia.” ”Ei kyllä se oli kaksi ja puoli tuntia.” ”Ei kun mä muistan, kun mä katsoin kelloa, kun me lähdettiin, ja sitten me oltiin kahdelta perillä.”

Aa, no mua kiinnostaa lähinnä se, että jos mä nyt lähden ovesta ulos, niin kuinka kauan mulla kestää päästä himaan.

5. Paikallisten tapoja ei päivitellä rasistisen huvittuneesti.

”Kuvittele, niillä oli tapana syödä käsin niiden ruoka! Hahahah!”

Kyllä, eri kulttuureissa saattaa olla erilaisia tapoja toimia. Eikä ole mitenkään sanottu, että oma tapa on paras. Itse asiassa ugalin syöminen käsin alkaa tuntua luontevalta ihan muutamassa päivässä.

 

Vaikkei tästä tekstistä ehkä paista se, niin lähtökohtaisesti tykkään katsella ihmisten matkakuvia, eläytyä kauniisiin hetkiin ja kuulla hassuista kommelluksista. Etenkin jos olen itse lähdössä kohteeseen tai joskus ollut siellä. Mutta kaikenlainen tylsä jorina, jota mua pakotetaan kuuntelemaan, aiheuttaa hengenahdistusta ja pakokauhua. Siksi paras tapa katsoa ihmisten lomakuvat, on selata ne itse valokuva-albumista tai blogista. Myös onnistuneesti leikatut matkailuvideot kelpaavat!

Tästä esimerkkinä vaikkapa siskon tekemä video vuodelta 2012 meidän päiväretkestä Santa Cruziin:

 

Puuttuuko lomakuvien näyttämisen etiketistä joku sääntö?

 

Share

Kommentit

saarah
visual diary

AHHHHH. Mää PRINTTAAN tän postauksen. Tää on just NIIN HYVÄ. 

Juliaihminen
Juliaihminen

Beibi, sun lomakuvia mä olen aina valmis kattelemaan.

marjapilami

Hhahah ihan loistava! :DD Voi että.

Lisäisin vielä: Tukkoon filtteröityjen kuvien esittely kiellettäköön. Kyllä huomaan että rusketus ei oo aito, jos taustalla oleva pilvi on keltainen. Sellaisen jälkeen en luota enää mihinkään näkemääni. Sen sijaan vähän nätimmiksi editointi on suositeltavaa, samalla ne karsiintuukin, win-win.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahaha, pissapilvet paljastavat petollisen rusketuksen. Oot niin oikeassa :D

Äbä (Ei varmistettu)

Videon maksimimitta on 3 min tai minulle tulee pakottava tarve raapia kasvoni verille, koska silloin kärsimys on helpompi kestää.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä. Jos on aivan järjettömän taidokkaasti tehty video (tyyliin jos Sofia Coppola on ohjannut ihmisen lomavideon), niin sitten yli 3 minsaa menee.

meemetin (Ei varmistettu)

Hyveintä olisi olla mahdollisimman paljon erilaisia naksuja (mikseipä jopa tuliaisina tuotuja) samalla, kun niitä kuvia katsotaan. Tai vähintään palkkioksi jälkeenpäin. Tai etukäteen. Ehkä jo ovelle saapuessa.

Toimitus
Toimitus

Tämä oli niin täynnä asiaa! Lisättäköön, että lomakuvia näytetään vain jos ihmiset ovat varautuneet niitä katsomaan, eikä esim. kun ollaan vieraana toisen kaverin järjestämillä synttäreillä, että "satuin ottamaan iPadilla meidän kuvat Teneriffalta mukaan, niin voisin tässä näyttää ne nopeasti (niitä on 653 kuvaa)". Niinkin on käynyt. :D - Anna p.s. Ihana video!

Ilana

Kohta 4: A to the men! Tätä harrastavat ainakin omat vanhempani, appivanhempani ja siskoni appivanhemmat. Siis tiiättekö, että mua ei vois vähempää kiinnostaa, mitä kautta ajoitte lentokentälle Pohjois-Italiassa, oliko se toinen vai kolmas ilta reissusta kun söitte mereneläviä tai mikä se majatalonpitäjän tyttären kaverin nimi nyt olikaan... Argh.

CougarWoman
CougarWoman

Toi video on loistava myös (ah, mikä Dawson's Creek -nostalgia yllätti)! :D 

Postaus on täyttä asiaa. Nimimerkillä maailmanympärimatkan diasulkeiset kokeneena. Ja nappi oli matkustajien käsissä. Meni neljä ja puoli tuntia. Katoin kellosta. Jaa, vai oliko se sittenkin kolme tuntia ja 45 minuutt... 

Toinen aika lähiaikona tapahtunut hardcore-kokemus oli "kuvat uudesta talosta ennen ja jälkeen remontin". Niitäkin kuvia oli useampi sata, ja mä kun en koko talossa ikuna edes kännissä ollut käynyt, niin en edes oikein erottanut että missä vaiheessa "ennen" muuttui muotoon "jälkeen". Mikä teki kuvien kommentoinnin positiiviseen sävyyn aika hankalaksi. 

"Jaa, kas, vessa! No onpas se! Tosiaan!" 

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä!

Ja toit myös hyvän pointin esille: noiden välikommenttien esittäminen on piinallista. "Aaa semmonen!" "Onpa kaunis maisema!" "Kiva aamiainen." Kun tekisi mieli vain tourettena hokea: "Helvete." "Fyffaan!"

Ranja
Haavekuvia

Turhien yksityiskohtien muistelu on kyllä outoa. Tarinan kannalta ei yleensä ole millään tavalla olennaista, tapahtuiko juttu maanantaina vai tiistaina, 10.10 vai 10.15, vaan kiinnostavinta on se, miten se ryöstetyksi tuleminen tapahtui tai kuinka päästiin majataloon, kun rengas puhkesi vuokra-autosta keskellä tietä vuoristossa yön pimeydessä.

Matkustamisesta ja muiden asioista kiinnostuneena monesti pyydän nähdä lomakuvia, mutta hyvin epäitsekeskeisenä tyyppinä ihmettelen niitä, jotka itsestäänselvästi odottavat muiden olevan kiinnostuneita ja alkavat niitä kysymättä esitellä. Tätini kyllä kerran nolostui itsekin, kun oli ensin patistanut minut läppärinsä ääreen ja jossain vaiheessa alkoi tulla kymmeniä samasta paikasta otettuja selfieitä.

Mindeka
Ma-material Girl

Toi video!! Ihan mahtava! 

Nius from Tampere

En kestä :D Parhautta kaikki! 

Aurelia
Aurelian kupla

Aamen! Just niin totta! Nyt tiedän miten näytän jatkossa omat lomakuvani kavereille. Referoiti etukäteen pelastaa turhautumiselta! :)

Ehkä paras postauksesi ever!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaa, kiitos kovasti teille :)

rondawashere

Jee, nyt sain synninpäästön. :D Oon miettiny, että oonko ihan epänormaali kun ahistuin taannoin kauheasti, kun minulle esiteltiin 800 lomakuvan settiä... Huh, selvisin hengissä!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Niin totta! Muistan vieläkin, kun eräs kaverini, jonka kanssa mulla oli välit alkaneet vähän viiletä, halusi yllättäen tulla käymään ja mä pahaa-aavistamattomana suostuin ja sillä oli mukana ziljoona reissukuvaa Saksasta ja kaikkien kuvien pointtina oli arkkitehtuuri/patsaat/turistinähtävyydet ja se oli niin piinaavan tylsää!!

Ja tulee mieleen myös oma äitini kesälomareissulla -96, kun se kuvasi videokameralla tuntitolkulla alppimaisemia auton ikkunasta. Että sitten varmasti muistetaan joka ikinen kohta siitä(kin) monen tunnin ajomatkasta! Ei varmaan tuu yllätyksenä, että sitä videomateriaalia ei ole koskaan jaksettu katsoa.

Ilargia (Ei varmistettu)

Vanha, mutta pakko kommentoida tuota kohtaa 2. Nimittäin toi on hyvä sääntö - paitsi meillä. Yksi vakiokuvienkatselijamme (ja hän siis yleensä nimenomaan haluaa nähdä kuviamme) on sellainen, että meillä ongelma on päinvastainen. Jos annan hänen päättää etenemistahdin, jokaisen kuvan kohdalla jumitetaan keskimäärin 5 min. Ja mun hermot ei kestä sitä! :D

Siis tietenkin on todella imartelevaa, että häntä oikeasti kiinnostaa ja mielelläni katselen kuviamme hänen kanssaan, mutta välillä tulee näitä tilanteita, joissa itse vilkuilee kelloa ja miettii, että ei hyvänen aika, näitä kuvia on vielä 200 jäljellä, en tiedä enkä välitä, katsooko se kuvaan sattunut kanssaturisti meitä vai ei, ja onkohan jonkun talon nurkka suorassa, ja mitäs vieras itse olikaan tehnyt samantapaisessa paikassa, olikohan se nyt kesäkuussa -83 vai sittenkin heinäkuussa -84...

Kommentoi

Ladataan...