Love vacation Tampereella

Juliaihminen

Kolme viikkoa suoritettuamme lapsiperheunelmaa heivastiin Alppunen mummonsa luokse ja vietettiin niin sanottu love vacation. Tiki vihaa sanaa love vacation, mutta vielä enemmän se vihaa sanaa pasuaika (parisuhdeaika), joten mun on vaikea päättää, kumpaa termiä viljelisin tässä postauksessa enemmän. Ehkä puhun vain pasu vacation of lovesta, niin saan täyden värisuoran! 

Otettiin aamujuna Tampereelle ja tavattiin siellä Tikin veljen vaimo ja Alppusen Paavo-serkku. Heitettiin kamat meidän vakkari-Scandikkiin ja syötiin ihan superhyvä lounas Kattilassa.

Olin kerrankin valmistautunut ja kysyin etukäteen Facessa Tammesterin suositusruokapaikat. Listasta tuli niin pitkä, että tein siitä ihan oman postauksen.

Suunnattiin Pyynikin tornille kahville ja munkille. Täällä mulla soi aina päässä Zen Cafén upea Stop-biisi ("Kuinka ne kohtasivat Pyynikin harjulla!"). Mä ja Tiki koettiin uskomattomia ylpeyden tunteita, kun Alppunen verkostoitui tommosten ehkä 7-vuotiaiden lasten leikkeihin. 

"Kato täällä on söpö pikku orava!" joku poika huusi. Kaikki ryntäsivät paikalla, myös Alppu.

"Kato, toi pikkunen tykkää oravasta!" toinen ilahtui.

"Hei pikkunen, tuu tänne!" kolmas sanoi ja halasi Alppua (!!!).

Alppu, meidän pikku minglaaja, karjui tietenkin helvetillisesti, kun meidän oli lopulta lähdettävä eteenpäin. 

Neljältä nähtiin Tikin äiti keskustassa ja luovutettiin Alppunen sille. LOVE VACATION SAI ALKAA!

Rynnättiin hotellille, avattiin pullo kuivaa Ecusson-siideriä ja otettiin vuorotellen kylvyt hotellin isossa ammeessa. Sitten tehtiin vaikea valinta illallispaikan suhteen. Osa meistä olisi halunnut mennä testaamaan Tommin kehumaa Huberia, mutta tiedättekö kun joskus iskee semmonen fiilis, että haluaa ehtiä kaiken yhden illan aikana? Mä halusin ravintolan, pussikaljottelun, baarin ja hotellilöhöilyn nyt, kun lapsonen oli muualla.

Niinpä valittiin vähän helpompi ja nopeampi mesta, Olympia-kortteleiden keskeltä Muusan sisäpiha, joka on upea tunnelmallinen paikka katolla. Syötiin ihan älyttömän hyvät safkat ja juteltiin kaikessa rauhassa. (Käytiin taas läpi mun 30-kriisiä, mutta nyt se alkaa onneksi jo vähän hellittää. Ollaanhan tässä nyt oltu kolkkent jo puolitoista kuukautta.)

Koko kesän mulla oli ollut unelma pussikaljasta. Tähän unelmaan kuului se, että saan istua mun Fjällrevenin istuma-alustalla nurmikolla, tuntea ruohon käsissäni sekä katsella vettä ja auringonlaskua kaupungin siluetin taakse. 

Tämä unelma toteutui täydellisesti! Siinä oli kuulkaa rakkautta ilmassa. Rakastin Tikiä, kesää, elämää ja etenkin sitä pientä kymmenen euron viinipulloa, jonka olin keimassut hotellin minibaarista, koska en vain jaksanut mennä Alkoon ennen kello kahdeksaa.

Kun ysin jälkeen alkoi tulla vähän kylmä, mentiin käymään vielä pubissa. Siinä vaiheessa aloin olla jo vähän tuiterissa. Tavattiin sattumalta Tikin opiskelukaveri, jonka se oli nähnyt kymmenen vuotta sitten ja päädyttiin iskemään tarinaa parin tuopin verran. Oli ihan sellainen fiilis kuin lasta ei olisikaan, kun siinä vain satunnaisen ihmisen kanssa juteltiin menneistä ja tietenkin jalkapallosta. Sitten seurueeseen liittyi yksi hauskan oloinen ukkeli, jolla oli kotona 4-vuotias poika, ja joka kertoi (kun vähän mainitsin, että on ollut semi raskasta tässä tämä lomailu lapsen kanssa):

"Jotkut sanoo, että muija muuttuu mahottomaksi raskaana. No se mahottomuus ei kyllä ole mitään verrattuna siihen viimeiseen puoleen vuoteen, kun muija on kotona lapsen kanssa. Siinä on ero koko ajan esillä. Muija on kotona vaan yksin, näkee ehkä just päivän aikana kaupan kassaa. Ihan helvetin kiukkunen, kun tuun kotiin. Päiväkoti pelasti mun ja muijan suhteen."

Tulin tästä iloiseksi, sillä päiväkotihan meillä sitten alkoi tämän love vacationin jälkeisenä maanantaina. Ja johan lähti parisuhde kohenemaan.

Saavuttiin joskus ennen kahtatoista hotellille. Mä kuvailin Insta Storyyn jotain syvällisiä pätkiä siitä, kun loputon tavarajuna puksutteli meidän hotellin ohi. Menin nukkumaan.

Kahden aikaan yöllä heräsin kauhun tunteeseen siitä, että mitäs hemmettiä mä olen mennyt kännipäissäni jotain horisemaan jonnekin julkisesti, ja poistin kaiken. Onneksi moni ei ollut ehtinyt nähdä. Nämä insta storyt sun muut livevideojutut tuli niiden parin vuoden aikana suosituksi, kun mä en juonut ollenkaan alkoholia. Nyt en siis selvästikään ollut tottunut siihen, miten tällaiset tilsut tulisi hoitaa. Tästä lähtien puhelin pidetään visusti laukussa, kun lähdetään ottamaan kastiketta. 

Oli miten oli, seuraavana aamuna oli maailman siisteintä syödä pitkään aamupalaa ja lukea sekä Hesari että Kauppalehti ihan rauhassa. Kun sitten Tikin äiti toi Alpun meille, Alppu kurkotteli kärryissään mummoaan kohden kuin ilmaistakseen: "Keitä noi on? Älä anna niiden viedä minua!"

Mutta niin vain riistin Alppusen hoteisiini ja vein sen kotiin. Love vacation oli tehnyt tehtävänsä. 

 

Lue myös:

Lapsiperheloma otti vähän voimille

18 ravintolasuositusta Tampereelta

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

 

Share

Kommentit

Anumaaria78
Mis(s)Fit

Iso sydän Tampereelle, Pyynikin munkeille ja tietenkin Alppuselle. En taas ehkä kestä hänen suloisuuttaan <3 

Kommentoi