Luukku 6: Hannes Hynönen

Juliaihminen

Itsenäisyyspäivän alla tuli suru-uutinen: 102-vuotias sotaveteraani Hannes Hynönen on kuollut.

Viime itsenäisyyspäivänä me mietittiin, että sen on melkein pakko olla joku Suomen propagandakoneiston keksimä satuhahmo, niin täydellinen mies se oli. Hanneksella oli kyky saada ihmiset ottamaan vastuu omasta elämästään ja suhtautumaan asioihin positiivisesti ilman, että se kuulostaisi kylmältä kokkaripuheelta.

Eikä tällainen paatunut kyynikkokaan voi olla ihastumatta Hannekseen. Melkein joka kerta kun katsoin tai luin jonkun haastattelun tästä sotaveteraanista, kyyneleet nousi silmiin. Kuten jo tässä postauksessa mainitsin, lähiaikoina Hannes on ollut monissa mun ja Tikin keskusteluissa mukana: Turha valittaa, kun ei Hanneskaan olisi valittanut!

Sillä oli ihan mielettömiä one-linereitä, joista melkein jokaisen voisi ottaa elämänohjeekseen. Vaikkapa nämä:

 

”Ei ilo tule itsestään, sitä pitää osata hieman kehrätä. Ilon lanka on aina myös omista käsistä kiinni”,

Hannes sanoi Hesarin haastattelussa.

”Puhuttelin vartiopaikalla itseäni ja sanoin, että on otettava ihan erilainen asenne”,

Hannes kertoi, kun hän järkyttyi nähdessään Talvisodan alkupäivinä taistelussa palavan talon.

”Tunsin itseni täysin tyhjäksi ja arvottomaksi tynnyriksi, kunnes ymmärsin, että tynnyri on täynnä muistoja”,

Hannes kuvaili HS:n haastattelussa oivallustaan vaimon kuoleman jälkeen.

 

Voi Hannes, jäit kyllä ikuisesti sydämiime! <3

 

Onnellista itsenäisyyspäivää kaikille!

 

Kuva: A-lehtien kuvatoimitus / Jaakko Jaskari

 

Hyvän mielen absurdin joulukalenterin edelliset osat:

1. luukku: fanttasia

2. luukku: panhuilu tunteiden tulkkina

3. luukku: vihamuki

4. luukku: kulttuurikodin kasvatti

5. luukku: parhaat Wilma-merkinnät

 

Share

Kommentoi