Lyhyen miehen piina

Ladataan...
Juliaihminen

Kun pari viikkoa sitten googlasin Antti Lindtmanin tätä postausta varten, huomasin omituisen seikan: Google tarjoaa heti toisena vaihtoehtona "Antti Lindtman pituus". Googlailin vähän muitakin julkkismiehiä, ja vähintään joka toisen kohdalla Google tarjosi haettavaksi miehen pituutta. Tiedän kyllä, että Googlen algoritmit toimivat hieman sillä lailla, että ne antavat mulle sellaisia hakutuloksia, joiden olettavan kiinnostavan juuri minua. Mutta käsi sydämellä, en ole ikinä googlaillut yhdenkään miehen pituutta.

Sen sijaan aika moni muu on.

Mulla on monia ystäviä, jotka odottavat mielitietyltä mieheltä tiettyä pituutta. "En voisi seurustella itseäni lyhyemmän kanssa", on ihan legitiimi heitto keskustelussa.

Ja totuus on se, että kaikilla on täysi oikeus omaan miesmakuunsa. Jos ei halua itseään lyhyempää miestä, niin ei vain halua. Siinä ei paljon tasa-arvoläpät tai puhe ihmisen sielun kauneudesta paina.

Se musta on kuitenkin outoa, että tällainen on ihan hyväksyttävää asia sanoa ääneen. "En voisi seurustella itseäni lihavamman naisen kanssa." "En voisi seurustella itseäni tummaihoisemman ihmisen kanssa." Tällaisia juttuja taas ei voi sanoa ääneen. (Ja hyvä niin.)

Ja menee se toisinpäinkin, miespuoliset ystäväni ovat maininneet, etteivät voisi seurustella itseään pidemmän naisen kanssa. Ja jos vaikka pariskunnalle on ok, että nainen on pidempi, niin sitten muut saattavat naureskella tai kummestella selän takana: "Miksi se tuon valitsi, olisi se saanut pidemmänkin?"

Mä en itse täysin saa kiinni siitä, miksi pituus on niin tärkeä juttu seurustelukumppania valitessa. Itselleni se ei ole koskaan ollut. Onko niin, että miehen pitää jotenkin alkukantaisesti luoda naiselle fyysistä turvaa, ja pitkä mies kykenee tähän? 

Pituus on sellainen asia, jolle kukaan ei voi mitään. Lyhyys voi olla mieletön trauma miehelle, mikä on epäreilua ja täysin peräpeilistä. Etenkin nyt, kun mulla on oma poika, niin ajatus siitä, että jos siitä kasvaisi lyhyt, se joutuisi jotenkin peittelemään sitä tai häpeämään sitä, on ihan kamala. Toivoisin, että tätä pituushommaa voisi jotenkin purkaa. Jos vaikka vähän omassa ajattelussa tiedostaisi sitä, ajattelenko tuosta miehestä nyt näin tai noin, koska se on tuon pituinen ja sitten kysyisi itseltään, onko se järkevää. Tai ylipäänsä miettisi, miksi näin on.

Loppujen lopuksi ihmiset, jotka vaativat tiettyä pituutta seurustelukumppaniltaan, jäävät itse tappiolle. Heiltä saattaa mennä joku mielettömän ihana tyyppi sivu suun, ihan vain, koska he eivät ole huomanneet senttejä tärkeämpiä juttuja.

 

Merkitseekö miehen pituus teille jotain?

 

 

Lue myös:

Mieluummin poika

 

 

Share

Kommentit

La-ura
tuska onni elämä

Minä halusin iseäni pidemmän miehen. Jostain syystä se vain tuntui tärkeälle. Lopulta minun ja mieheni pituusero on 3cm. Hän on se pidempi, mutta en tiedä olisiko minua haitannut, jos se olisi ollut toisinpäin. En osaa yhtään sanoa, miksi asia on näin. Ehkä se tosiaan on joku suojelujuttu? Mutta siis ihan järjetöntä, moni lyhyempi mies voisi varmasti olla pitkää parempi vaihtoehto. Onneksi itselleni tämä parinvalintahomma on jo suoritettu :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Oletko koskaan seurustellut itseäsi lyhyemmän miehen kanssa? Usein sanotaan, ettei jollakin asialla ole itselle ole merkitystä, mutta kuitenkin kiinnostutaan päinvastaisista ihmisistä. Itse olen pääasiassa ollut itseni pituisten ja tällä hetkellä minua hieman lyhyemmän miehen kanssa, josta koroilla menen helposti yli. Hän mainitsi asiasta ekoilla treffeillä, itse en ollut vielä huomannut asiaa. ;) Taidan siis tiedostamatta suosia miehiä, jotka ovat suunnilleen saman mittaisia. Kommentteja olemme kyllä joskus kuulleet tästä pituuserosta!

Mutta kyllä minusta miehetkin saavat edelleen yhtä lailla sanoa ääneen minkänäköisistä ja kokoisista naisista tykkäävät. Useimmat myös valitsevat kumppanin mieluiten omasta etnisestä ryhmästä ja se saattaa myös olla tiedostamatonta eli ei ole edes mietitty koko asiaa. Silmät vain hakeutuvat sellaisiin ihmisiin, jotka miellyttävät omaa silmää.
Jos ei ole kiinnostunut jostakin ihmisestä sen takia, ettei pidä tämän ulkonäöstä niin ei fiksu ihminen sitä tietenkään sano ääneen ja se on totta, että siinä saattaa samalla menettää ihmisen, joka saattaisi olla itselle erittäin sopiva. Minusta parisuhde vaatii kuitenkin kipinää, toki se voi syntyä myöhemmin kun toiseen tutustuu.

Juliaihminen
Juliaihminen

Aloin oikein miettiä, että olenko seurustellut itseäni lyhyemmän kanssa! En itse asiassa muista, koska en ole niin kamalasti kiinnittänyt huomiota asiaan. Ainakin olen ollut tosi ihastunut itseäni lyhyempään miekkoseen, jos se lasketaan! (Mutta siitä ei koskaan tullut mitään, mikä ei tosin johtunut musta.)

Ehkä lyhyissä miehissä suurin ongelma saattaisi olla se, jos heille itselleen tämä olisi kompleksista, koska todella epävarmat miehet ovat välillä vähän raskaita. Ja kyllä, tämäkin on julmasti sanottu. Vai saako tuollaisia "luonteenpiirteitä" luokitella, koska niitähän voi periaatteessa muokata? Mitä saa ylipäänsä sanoa ääneen omasta miesmaustaan? Musta raja menee jonkin verran siinä, ettei ulkonäköjuttuja, tai ainakaan semmosia, joille ei voi mitään. (Joskin kyllä se on ihan jees kertoa, että tykkää tummahiuksisista miehistä..) Emmää tiedä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Eli itse olet aina ollut sinua pidempien miesten kanssa ja kerran ollut ihastunut lyhyempään mieheen... Ja nyt toivot, että tilanne on toinen poikasi kohdalla, jos hän jää lyhyeksi.... Kuitenkin monet tällaiset valinnat tehdään usein tiedostamatta ja sille ei kukaan mitään voi, että kiinnostuu tietyntyylisistä ja näköisistä ihmisistä. Joillekin se on vaikka hiusten pituus tai väri, samat arvot, sama sosiaalinen tausta, vartalon koostumus, vartalon pituus, luonne, ammatti, synnyinmaa jne.
Itsekään en hyväksy, että muita haukutaan ulkonäön perustella tai annetaan pakit, siksi kun toinen on sen näköinen kuin on, mutta se on sentään hyväksyttyä, että tekee aloitteita sellaisten ihmisten suuntaan, joista pitää ja jotka miellyttää omaa silmää. Ainakin omassa kaveripiirissä huomattiin jo nuorena, että kaikilla oli omanlainen miesmaku eikä kukaan kuitenkaan pitänyt miesten ulkonäköä sinällään kovin tärkeänä tekijänä vaan kokonaisuutta.

Minä en esim. haluaisi kovin lihaksikasta enkä itseäni ainakaan montaa senttiä pidempää miestä. Hiusten värillä tai niiden pituudella ei ole väliä. Miksi joku toinen ei sitten saisi sanoa, että haluaa itseään pidemmän ja pitkähiuksisen miehen. Se on sitten asia erikseen, jos tapaa ihmisen jonka kanssa kolahtaa, vaikka ulkonäkö ei olisikaan sitä mistä useimmiten tykkää.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ensinnäkään, en sanonut etten olisi seurustellut itseäni lyhyempien kanssa. Sanoin, että en muista, koska en kiinnitä huomiota miesten pituuteen. Voi siis olla, että joku poikaystävä on sattunut olemaan lyhyempi. 

Toiseksi, en toivo tämän rakenteen muuttuvan vain poikani takia (näillä geeneillä hänestä tulee luultavasti melko pitkä, jos sillä on jotain väliä). Pojan mainitsin siksi, että miesten tasa-arvo-ongelmat ovat alkaneet kiinnostaa omakohtaisuuden takia. Ja tämä aihe ei ole hankala vain miehille vaan myös pitkille naisille, kuten tämän ketjun kommentit kertovat.

Kolmanneksi: ei mieltymykset tietyn näköisiin ihmisiin synny tyhjästä. Niihin vaikuttavat ylesiset normit, jokapäiväinen puhe, median kuvasto, ihan vaikka blogien tekstit. Siksi tällaisia juttuja on hyvä kirjoittaa auki. Tiedostamalla asioita tällaisia ihmisten elämää hankaloittavia normeja voi purkaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tähän kyllä en usko, ettet tietäisi minkä pituisen miehen kanssa olet seurustellut tai sitten en tiedä miten luokittelet seurustelun. ;) Kyllähän sen jo ihan suudellessa huomaa onko toinen saman pituinen, pidempi vai lyhyempi. Tietenkin joku sentin pituusero on yhdentekevä, jota ei välttämättä lyhyessä suhteessa huomaa.

Tietenkin media ym. osittain vaikuttaa siihen minkälaisiin ihmisiin kiinnittää huomiota ja paljonko puhutaan ulkonäön merkityksestä, nykyäänhän se on entistä korostuneempaa, vaikka oikeasti ulkonäöllä ei ole merkitystä sen kanssa kuinka toisen ihmisen kanssa viihtyy. Jonkin verran sillä voi olla merkitystä seksuaalisessa latauksessa, mutta toisaalta kun pitää toisesta ihmisestä niin usein tämä näyttää muussakin mielessä hyvältä.
Miehet keskimäärin ovat naisia pidempiä, vaikka variaatiota tietenkin on ja ihmiset tuntuvat useimmiten pariutuvan niin, että mies on pidempi. Useimmat haluavat asian olla näin, koska näin tapahtuu. Voiko tätä normia sitten jotenkin purkaa, koska tietenkin ihmiset saavat pariutua sellaisen ihmisen kanssa kuin haluavat.
Ja kuten sanottu, itse olen mieheni kanssa saanut muilta ihmisiltä joskus kommenttia meidän olemattomasta pituuserosta. Toki olemme sanoneet, että mitä merkitystä, joten tämä lienee meidän panos norminpurkuun.;)

Nuuh beibe!

Aika jänniä googlauksia! Itselläni ei koskaan mennyt jakeuun tämä pitkä mies = komea mies yhtälö, ja minusta olisi vaan hyvä että koko pituushehkutus purettaisiin pois asettamasta turhia paineita ihmisille. En osaa edes oikein panna merkille miesten pituutta, eikä tulisi mieleenkään googlailla sitä.

Mitä tulee preferensseihin, useimmat poikaystävistäni ovat olleet lyhyitä ja se on ollut ihanaa! Ei tarvinnut vääntyä epäergonomisiin asentoihin pussatessa! Voi vaihdella vaatteita keskenään, vaatekaappi tuplaantuu (jos on taipumusta norm-core unisexiin)! Sängyssä ja sohvalla on tilaa! Eläköön kompaktit miehet!

Juliaihminen
Juliaihminen

Oo, tuplavaatekaappi on kyllä ihan mahtava keksintö! Itsekin olen välillä käyttänyt Tikin farkkuja, siinä on todelliset boyfriend-farkut. :)

Muutenkin erittäin hyvä lista kompaktien miekkosten puolesta.

 

Nuuh beibe!

Hihi, myönnetään, että minulla oli hetken sulattelemista, kun pillifarkkuni olivat poikaystäväni päällä boyfriend-malliset. 

Luin kommentteja läpi, ja oli tosi mielenkiintoista huomata, miten paljon oma itsetunto vaikuttaa siihen, lähteekö deittaamaan pituus- yms. ihanteista poikkeavaa tyyppiä. Siinä missä lyhyydellä ei ollut minulle mitään väliä, minun oli hetkittäin vaikeaa tulla sinuiksi sen kanssa, että poikaystäväni on minua selvästi kevyempi. Se ei vaikuttanut lainkaan vetovoimaan jota tunsin häntä kohtaan, vaan siihen miten viehättäväksi itseni tunsin. Sitten tajusin että a) jossain päässäni nakutti turha normi, että minun olisi oltava hento ja pieni (tosi tervettä ja voimaannuttavaa) b) tämä jotenkin liittyi oletukseen että ison ja lihaksikkaan miehen olisi suojeltava minua (paperihaavoilta ja loppuneilta akuiltako?). 

Päätin siksi tietoisesti päästää irti kompleksistani, kun niiden takana olevat normit olivat irrationaaliset eivätkä lisänneet onnellisuuttani. Poikaystävääni painoero ei koskaan häirinnyt + hänellä on muutenkin poikkeuksellisen hyvä itsetunto. Ja hyvä itsetunto on helvetin viehättävää.

Oon ite törmännyt monesti samaan jotain julkkismiestä googlatessa, se antaa aina ehdotuksen nimi + pituus!

Itselleni puolison pituus on ollut tärkeä, ehkä siksi, että olen itse niin pitkä naiseksi. Tosin olisiko se sittenkään ollut lopulta tärkeää, jos joku lyhyempi mies olisi ollut sopivasti kiikarissa. En tiedä. Vannoin aina, että ikäeroakaan ei sopisi paljon olla ja nyt sitä on kymmenkunta vuotta. Että se niistä "periaatteista" sitten..

Tosi mielenkiintoinen aihe! Oman kokemuksen mukaan parinvalintakysymykset ovat usein aika yksityisiä asioita. Kuten mainitsitkin, henkilökohtaisista ulkonäkömieltymyksistä tai -vaatimuksista ei ole kovin soveliasta luetella listaa julkisesti, ainakaan saamatta ulkonäkökeskeisen ihmisen leimaa. Tämä pituustekijä on kuitenkin jännä poikkeus - se tuntuu olevan sen tyyppinen preferenssi jonka valtaosa väestöstä sukupuolesta huolimatta ilmaisee aika avoimesti. Yleinen meininki kaveripiirissäni ja myös median ruokkima kaava tuntuu olevan juuri tuo, että naiset haluavat itseään pidemmän miehen ja miehet haluavat itseään lyhyemmän naisen. 

Pituus voi olla trauma niin miehelle kuin naisellekin. Itse olen keskimittaista suomalaista naista yli kymmenen senttiä pidempi ja esim. yläasteikäisenä, kun pojat eivät olleet vielä kasvaneet ohi, otin välillä aika raskaasti roolin luokan pisimpänä ja poikien huutelut asiaan liittyen. Jälkikäteen ajateltuna pituus vaikutti nuorena itsetuntoon yllättävänkin paljon negatiivisessa mielessä. Pituuteeni ja siihen liittyviin kuittailuihin olen toki tottunut, ja vaikka normaali ihminen aikuistuttuaan yleensä järkiintyykin, kuulen silti edelleen melko usein kommentteja pituuteeni liittyen itseäni lyhyemmiltä miehiltä. Se on outo ilmiö, sillä mulla ei tulis mieleenkään mennä kommentoimaan keskimääräistä lyhyemmälle random miekkoselle vastaavaa :D

Oma mieheni on minua selvästi pidempi ja olen aina mieltynyt itseäni pidempiin miehiin. En tiedä, kokisinko nämä asiat eri tavalla ilman historiaani tai mikäli olisin keskipituinen. Ihastumiseen ja seurustelukumppanin valintaan vaikuttavat kuitenkin niin lukemattomat eri tekijät, joista varmasti suuri osa on tiedostamattomia, että on paha lähteä arvailemaan syitä ja seurauksia. Feministinä minua häiritsee kuitenkin ajatus siitä, että lähtökohtaisesti sivuuttaisi jonkun ihmisen vain tämän pituuden vuoksi. En haluaisi ajatella, että miehen tai naisen pituus vaikuttaa siihen, kokevatko muut ihmiset hänet sopivaksi tai kykeneväksi johonkin asiaan.

Loppukaneetiksi se, että omasta mielestäni nykynuoret ovat hurjan paljon suvaitsevaisempia kaiken suhteen, kuin mitä vaikka vuosikymmen sitten, ja arvostus erilaisuutta kohtaan on lisääntynyt. Tuntuu että suomalaiset lapset ja nuoret kasvavat paljon tiedostavammassa ja avoimemmassa yhteiskunnassa ja käsitys normaalista on laajentunut, mikä on tosi hienoa. Asenneilmapiiri on mielestäni positiiviseen päin ja uskon, että myös tulevaisuudessa kaikenlaisilla ja -pituisilla ihmisillä on paikkansa :) 

 

 

Jokutoinen (Ei varmistettu)

Minulla on myös historia pitkänä tyttönä takanani, olen puolta senttiä vaille 180 cm. Teini-iässä se oli minulle trauma ja vielä nuorena aikuisena olisin niin halunnut olla ainakin kymmenen senttiä lyhyempi.

Ehkäpä ikä tasoittaa näitä komplekseja kuitenkin. Parikymppisenä minulla oli lähipiirissä minua kymmenkunta senttiä lyhyempi mies, josta kovasti pidin, mutta jonka kanssa en voinut kuvitella suhdetta juuri meidän pituuseromme takia. Menin naimisiin itseäni kymmenkunta senttiä pidemmän miehen kanssa ja avioliitto kesti viitisentoista vuotta. Sittemmin tapasin uudestaan tämän läheisen, mutta lyhyen miehen, ja ja nyt olemme eläneet yhdessä jo monta vuotta. Luulen, että jos olisimme suunnilleen saman mittaisia, olisimme päätyneet yhteen jo silloin aikanaan. Mutta kummallinen voima tällaisilla komplekseilla on...

Juliaihminen
Juliaihminen

Oho mikä stoori! Että pituus voi ihan oikeasti vaikuttaa niin paljon, ettet alun perin alkanut heilastella sen ekan tyypin kanssa. Toisaalta ihanaa, että lopulta kävi näin, ja ehkä se oli muutenkin meant to be!

Ja mä ymmärrän myös tuon hyvin. Tota miesten pituus-ihannetta tuutataan ihan kaikkialla leffoista lehtiin.

Nyt on pakko tulla paljastamaan, että olen kerran googlannut julkkiksen pituuden. Erään komediamaratonin jälkeen oli ihan pakko saada tietää kumpi John on pidempi: Cleese vai Lithgow. (Vastaus: Cleese 196 cm, Lithgow 193 cm).

Muuten kyllä kuulun pituuspasifisteihin. Mutta! Oon huomannut, jos olen ollut kiinnostunut lyhyehköstä miehestä, niin päähän tulee salakavalan nopeasti ajatus mitähän muut ajattelevat? Koska kuten kirjoitit, niin jostain syystä kahden ihmisen muka-nurinkurisesta pituuserosta on hauska heittää herjaa. Nykyinen poikaystäväni on minua 12 cm pidempi, mutta muistan, kuinka ekojen treffiemme jälkeen eräs ystäväni heti kahvilla ohimennen uteli mitä se tekee työkseen? miten pitkä se on?.... Miksi ihmeessä tämä on niin tärkeää?

Tappi (Ei varmistettu)

Olen aina ajatellut haluavani itseäni pidemmän miehen, mikä on tuntunut vähintäänkin kohtuullselta kun olen 161 cm pitkä. Tällöin myös lyhyinä pidetyt miehet, esim. 165-170 cm pitkät, jäävät kätevästi omaan haarukkaani. ;) Olen kuitenkin huomannut joustavani jo niin monessa "kriteerissäni", etten usko 159-senttisyydenkään olevan este, ainoastaan se lopulta ratkaisee että synkkaako vai ei.

Omalle tielleni on kuitenkin sattunut todella pitkiä miehiä, eikä 30 sentin pituuserokaan enää kovin kätevä ole! Onko tabu toivoa keskimittaista miestä?

CougarWoman
CougarWoman

Mä olen joskus googlaillut julkkiksien pituuksia ihan vaan uteliaisuudesta, kun mun mielestä ne kaikki näyttää telkkarissa tyyliin 140-senttisiltä - CSI NY:n Gary Sinise esimerkkinä mainittakoon - ja sitten alan miettimään että miten pieniä niitten kanssanäyttelijöitten pitäisi olla vai seisooko Sinise korokkeella kameroiden käydessä ja onko koko kuvaussetti kuin Gulliver lilliputtien maassa ja sitten on pakko googlettaa. 

Mun Ykkösmies on mua 3 senttiä pidempi, Mosse on sen sijaan mua lyhyempi. Molempia pidän turvallisempina kuin ketään tuntemaani pitkää miestä ikinä...

 

M. M. (Ei varmistettu)

Haha, mä olen juuri sellainen ihminen, joka googlaa ihmisten pituutta huvin vuoksi! :D julkkikset niin monesti näyttää tvssä ja valokuvissa pidemmältä, kuin oikeesti onkaan. Musta on siks hauska tietää, et varsinkin moni maailmankuulu laulaja on mua lyhyempi, vaikka itse oon vain 160cm. En oo ikinä tavannut itseäni lyhyempää miestä, joten en oo joutunut edes ajattelemaan tuota asiaa. Ei mua kyllä haittaisi seurustella 2-metrisen kivan tyypin kanssa, mutta jostain syystä puolisokseni on valikoitunut sellainen näppärän kokoinen 175cm pitkä mies. :)

Taru Mari
Stuff About

Itse olen 165 cm joten minua lyhyempiin miehiin ei kovin usein törmää. Olen aina myös seurustellut itseäni pidempien kanssa. En kuitenkaan jättäisi hyvään tyyppiin tutustumatta vain sen takia että se on minua lyhyempi. Minulle harvoin mikään yksittäinen piirre on totaalinen turn off. :D

pidemmän miehen nainen :D (Ei varmistettu)

Haluan itseäni pidemmän tai samanpituisen miehen, olen 174cm ja tunnen itseni amatsoniksi jos mies jää rinnallani lyhyemmäksi, enkä pidä siitä tunteesta. En pääse siitä yli enkä ympäri, eikä se kuvasta, että olisin pinnallinen. En arvosta ulkonäköä muutoin kovinkaan pitkälle, luonne ja persona ja se kuinka arvomme ja yhdessäolomme toimii merkitsee eniten. Ja tietenkin Rakkaus. Mutta toi pituus on vain sellainen core value.
Haluan sen tunteen, että mies kykenee suojelemaan minua ja minulle sitä kuvastaa, että mies on minua kookkaampi, vaikkakaan en tosielämässä varmaan edes tule tarvitsemaan suojelua miehen fyysisyyteen perustuen mutta se on vain jokin alkukantainen jäänne ja tunne. Mulla tämä asia kuvastaa jotain primitiivisistä ja jollain tasolla tiedostamattomia juttuja, jotka ohjaavat evoluutionäkökulmasta parivalintaa. En ole ikinä ajatellut, että tämä olisi jollekin miehelle henkilökohtainen loukkaus tai etteikö tällaista saisi sanoa ääneen. Ymmärrän myös jos miehellä on jotain juttuja mistä tykkää, ja jotka on must. Ei se ole multa pois, ei kaikki mun kanssa halua olla :D enkä mä niiden, sellaista elämä on.

Ja tottakai suhteen dynamiikka on sitten eri asia ja sovitaanko toisille. Parinvalinta ja -muodostus on niin monesta asiasta kiinni ja kaikki ei pääse jatkoon eikä suhteet pidempien miesten kanssakaan automaattisesti johda alkua pidemmälle.

Taskuvenus (Ei varmistettu)

Heh, harvoin tulee kyllä vastaan minua lyhyempiä miehiä. Olen nimittäin 159-senttinen nainen. Miehen pituus merkitsee itsellenikin jonkin verran ja olen erityisen lääpälläni todella pitkiin miehiin. Jostain syystä minusta ovat useimmiten kiinnostuneita joko lyhyet miehet (noin 165-170) tai pitkät miehet (noin 190). Nykyinen mieheni onkin pitkä. En tiedä johtuuko preferenssini siitä etten halua lyhyitä lapsia. Oma isäni on nimittäin lyhyenläntä ja olen kokenut oman pienuuteni negatiivisena hyvin usein.

iidis
Varpain jaloin

Minun silmiini kaikki miehet on pitkiä, kun olen otse hädin tuskin 160senttinen. Itse en siis ole tullut ajatelleksi miehen pituutta, mutta en ole koskaan ollut kiinnostunut hintelistä tai kapoisista miehistä (en itseasiassa kyllä pullukoistakaan). Tämä lihaksikkuuden (erityisesti hyvien käsivarsien) viehätys johtunee omista nuoruuden harrastuksistani. Ilma-akrobaatin lihaksikkaista käsivarsistani sain teini-iässä kuulla niin monta kertaa ikäviä heittoja, että päätin seurustella vain itseäni voimakkaampien miesten kanssa.

Pitkä nainen (Ei varmistettu)

Olen seurustellut itseäni lyhyempien miesten kanssa ja se ei ole koskaan ollut ongelma. Tällä hetkellä seurustelen itseäni huomattavasti pidemmän miehen kanssa ja vetovoima on samanlainen kuin se oli lyhyempien herrojen suhteen. Olen jostain syystä pitänyt siitä, että mies on suunnilleen samanpituinen. Tämä voi johtua siitä, että olen hieman kontrollifriikki ja joku voisi sanoa että poikaystäväni ovat olleet tossun alla. Söpö tai komea pitää olla, mutta se ei ole sentteihin sidottu!

Kiti
Katso tarkemmin

Mielenkiintoinen aihe! Itse oon 158 senttinen, eli lyhyempiä miehiä tulee harvemmin vastaan. Mutta noin muuten olen ihastunut ihan kaiken näköisiin ja kokoisiin poikiin elämäni aikana. En usko, että jos mieheni (175 cm) ois mua lyhyempi, asia vaivaisi mua mitenkään, niin ihana tyyppi se on. :)

Seurustelin aikoinaan miehen kanssa, joka oli aivan yhtä pitkä kuin minä ja painoi oikeastaan grammalleen saman verran. Itselläni ei ollut minkäänlaista ongelmaa asian kanssa, vaikka minua on aina viehättänyt pitkänhuiskeat miehet. Sen sijaan miehelle itselleen se oli ongelma, että olin niin "pitkä." (niin, ehkä 171) Myös ääneni on hänen ääntään miehekkäämpi, sekin ilmeisesti otti päähän. "Olisit edes vähän lyhyempi."

Jos oikeasti rakastaa toista ihmistä, on aivan yksi ja sama, minkä pituinen toinen on. Vaikka itsekin pidän tärkeänä sitä, että mies pystyisi tarvittaessa suojelemaan minua, siinäkään tapauksessa miehen pituudella ei ole mitään merkitystä. Pituus, oli sitten pitkä tai lyhyt, kuuluu kokonaisuuteen. Näin jälkikäteen ajateltuna, en välttämättä olisi kiinnostunt eksästäni, jos hän olisi ollut pidempi. Silloin hän ei olisi enää ollut se sama ihminen.

Mielestäni tässä ollaan todella tärkeän kysymyksen äärellä. Jos kiinnostus toista kohtaan ja ajatus yhteisestä tulevaisuudesta kaatuu niinkin pieneen asiaan kuin toisen lyhyeen varteen, elämässä asioiden täytyy olla aika helvetin hyvin. Vastaava kysymys tähän kohtaan voisikin olla, että pitääkö miehellä olla iso vai riittääkö vähän pienempikin.

 

 

Mä olen vain 158,5 cm (se puolikas on tärkeä) ja aina jotenkin ajatellut että mies saisi olla pidempi ja niinkin yksinkertaisesta syystä että olisi ihanaa kun se toinen yltäisi ylähyllyille :) Tämän pituusasian huomaa muuten Tinderissä aivan järjettömän hyvin, suuri osa miehistä ilmoittaa jo profiilissaan pituutensa ja ilmeisesti ihan jo sen takia että parempi olla siinä valmiiksi nähtävillä sen sijaan että joutuu vastailemaan naisten kysymyksiin. Mutta ei mulla kyllä tulis mieleen kysäistä että hei kuis pitkä sä olet? Kyllähän sen sitten näkee siellä deiteilläkin, niinkuin myös sen että kolahtaako vai ei! 

Juliaihminen
Juliaihminen

Jäätävää, että pituus kerrotaan jo Tinderissä ekana! Onneksi painoa sentään ei tartte ilmoitella tai sitä kehdata kysyä ainakaan ihan heti :D

Mutta joo, oon kuullut naisista, jotka kokevat itsensä huijatuksi, jos mies onkin nettitreffeillä paljastunut lyhyemmäksi. Ihan kuin mies olisi jotenkin velvollinen kertomaan tämän samalla tavalla kuin jos kaupassa myytäisiin sohvaa, jonka kankaassa olisi pieni tahra.

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaa olen kyllä kuullut ihan painon ja iän suhteen ja pettyneitä ovat olleet kummatkin sukupuolet, kun deitti onkin ollut erilainen kuin on kertonut tai toinen on olettanut. Myös naisen liika pituus voi jollekin olla ongelma. Siksi en ymmärrä miksi miehen pituus olisi ainoa asia, jota ei olisi soveliasta kysyä etukäteen.
Sen sijaan työelämässä ym. miehen pituudella ei saisi olla merkitystä vaikka tällä hetkellä onkin. Ja sama asia koskee naisen painoa, joka ei saisi olla korkea. Siitäkin on tutkimus, että naisten palkkaan saattaa vaikuttaa paino kuten miesten palkkaan pituus, ainakin joissakin maissa.

paulahelena
ALUAP

Mun miesihanne jopa joskus oli lyhyt (ja karvanen ja vähän tanakka) vaikka toi kainaloon tarttunut mies onkin selvästi mua pidempi eikä mitään vikaa siinäkään. Sen sijaan en osais kuvitella seurustelevani tummaihoisen tai selvästi lihavan kanssa enkä tiiä miksei sitä vois sanoa ääneen. Ei se tarkota et ne ois musta jotenki huonompia ihmisiä, jotka ei ansaitse seurustella, vaan että mun henkilökohtaseen makuun ne ei kolahda.

Suvi55

Tapailin, tai no käytiin usein yhdessä samoissa paikoissa samaan aikaan, tossa kesällä lyhyttä miestä. En itsekään ole kuin 160cm pitkä ja mies siitä +-0 sentti johonkin suuntaan. Sitä ennen olin seurustellut vain itseäni pidempien kanssa (ei mitenkään tietoinen valinta) ja samanpituinen mies aukas tavallaan ihan uuden maailman. Ei tarvinnut kurotella yhtään jos tuli jotain korvaankuiskuteltavaa asiaa julkisella paikalla ja pussaaminenkin oli todella helppoa kun toisen huulet oli omien korkeudella. Harmi vaan, että siinä missä miehen pituus oli just sopiva tommosiin juttuihin, ni ei sitten muuten oikein natsattu yhteen.

Et sinänsä, miehen pituudella tai lyhyydellä ei oo mulle mitään väliä. Pidempi mies saa toki helpommin tavarat ylähyllyltä, mut lyhyempää saa helpommin suukoteltua suulle. Kyl se kuitenkin aina lopulta enempi merkkaa, et mitä siel miehen sisällä on sisäelimien lisäks.

Juliaihminen
Juliaihminen

Just näin! :)

Emilia M

Mä tajusin jossain vaiheessa, että vaikka mun äidin miesihanne on pitkä mies, niin mun ei tarvitse olla. Tää oli todellinen valaistuminen! Äiti on aina hehkuttanut kuinka ihaaania pitkät miehet on, kuinka sen isä oli pitkä, kuinka mun isä on pitkä (ei yhtä pitkä kuin pappa), kuinka ennen isää sillä oli elämässä toinen suuri rakkaus, joka myös oli jättiläinen.

Mun poikaystävät (+ nykyinen mies) on yhtä lukuunottamatta olleet kaikki samanmittaisia, 178 cm eli kahdeksan senttiä mua pitempiä, ja hoikkia, eli mun kanssa samanpainoisia :) Voinee siis sanoa, että mun miestyyppi on melko vakiintunut! Sellanen sopivan kokonen, hoikka mutta urheilullinen, saa mut hyrisemään. Itse olen normaalipainon ylärajoilla ja en ollenkaan niin urheilullinen kuin haluaisin olla. Kerran seurustelin hujopin kanssa, joka sai naisten päät kääntymään kadulla. Muuta iloa siitä pituudesta ei sitten ollutkaan. Tosi epäkäytännöllistä, just pussaaminen oli hankalaa ja sängyssä tyyppi vei kaiken tilan, yritä siinä sitten nukkua rutistuneena nurkkaan kun herra oikoo koipiaan. Harrasti myös miesistumista  (https://en.wikipedia.org/wiki/Manspreading) ja vaikka muuten oli kiltti kaveri, ei jotenkin tajunnut sitä omaa tilanviemistään ollenkaan.

Evoluutiopsykologiasta voi olla montaa mieltä, mutta pituus minusta liittyy ihan suoraan siihen. Pituus voi tarkoittaa voimaa ja valtaa, ja siksi se saa kunnioittamaan ja kääntää päät. Nyt kun me ei enää ainakaan täällä Suomessa eletä puskissa (paitsi joskus kesäisin) eikä meidän tarvitse olla joka hetki varuillaan kissapetojen hyökkäyksien takia, meillä on vapaus valita myös vähemmän pitkiä tyyppejä, joilla on muita avuja. Ehkä tää liittyy myös ainakin heterosuhteessa naisen itsetuntoon, mitä vähemmän sillä on tarvetta näyttää muille, sitä vähemmän pituudella on väliä.

Pakko myöntää, että kyllä tietyt pitkät miehet mut edelleen saa hyrisemään. Olin oman mieheni kanssa kahvilla (rakastan miestäni ihan hulluna) ja sit siihen viereiseen pöytään tuli yksi pitkä ja komea mies, vanha tuttu opiskeluajoilta. Olin ihan tosi kiusaantunut siitä, miten fyysisesti reagoin tämän komistuksen läsnäoloon, ja tuli äkkiä kiire lähteä pois kahvilasta.

Joskus elämän varrella on tullut vastaan myös ihan hullun hauskoja ja mukavia ja hyväsydämisiä tyyppejä, joista olen ajatellut, että mikä sääli, etten tunne tuohon mitään fyysistä vetoa. Usein nämä on olleet vähän lyhkäsempiä heppuja. Jos olisin joutunut näiden kanssa intialaistyyppiseen järjestettyyn avioliittoon, niin ihan varmasti meillä olisi ollut kivaa ja rakkautta olisi siinäkin liitossa riittänyt.

Summa summarum: täytyy osata erottaa rakkaus ja fyysinen vetovoima. Pituus liittyy tähän vetovoimaan, rakkaus syttyy sopivaan tyyppiin ajan myötä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miten evoluutiopsykologiaan sopii lyhyet heimot ja kansat?
Minäkin pidän suklaasta, ja voisin keksiä siihen jonkin hienon evoluutiopsykologisen "syyn".

Emilia M

Lyhyet heimot ja kansat on nimenomaan usein eläneet eristyksissä muista ihmisistä, jota heidän evoluutionsa on edennyt omalla tavallaan.

Tää on nyt arvailua! Minä mikään evoluutiospesialisti ole!

Juliaihminen
Juliaihminen

Haa, ihan mahtavia oivalluksia.

Ensinnäkin, tuo on todella perustavanlaatuinen huomio, ettei ihmisen tartte tykätä tai arvostaa samoja asioita kuin äitinsä, vaikka omaa äitiään ja tämän makua ihaileekin paljon. (Tässä on mulla oppimista, enkä tarkoita pelkästään mitään miesmakujuttuja vaan ihan kaikkea.)

Ja toiseksi tuon rakkauden ja fyysisen vetovoiman erottaminen on tärkeää, koska oikeasti sillä fyysisellä vetovoimalla ei pärjää pitkässä suhteessa loputtomiin. Toki on kivaa, jos ne suht koht yhdistyvät.

Ja kolmanneksi, miesistuminen, mahtava termi. Niin tuttua! Tän otan heti käyttöön :D

Vxx (Ei varmistettu)

Oon miettinyt tätä samaa asiaa ja se on todella hämmentävää. Olen itse lyhyestä perheestä jossa kaikkien sukupuolesta riippumatta pituudet heittelee siinä 145-170 välillä (ja pisin, yli isoveljen ja isän, on pikkusiskoni) niin en ole koskaan osannut ajatella että miehen pitäisi olla pitempi. Pituus vain... on? Vähän niinkuin oikea- tai vasenkätisyys.

Kiinnitän huomiota pituuteen vain jos joku on erityisen pitkä, ja sekin on pääasiassa sen takia että käveleminen todella pitkien ihmisten rinnalla on rasittavaa, kun joutuu suurin piirtein ravaamaan pysyäkseen tahdissa. Oma puolisoni on minua pidempi mutta vähän keskivertotilastomiestä lyhyempi, ja ainoa hyöty on siinä että hän yltää helpommin hyllyille joihin minä en.

mystery
Vision One

Mä preferoin kanssa pitkiä miehiä. Siis niin että ne vaan on mun silmiin viehättävimpiä. Kropalla ei noin muuten ole väliä, hyvin linnunluisetkin kropat on kivoja jos mies on pitkä. Olen ollut treffeillä about itseni mittaisen tyypin kanssa, eikä se mitenkään haitannut, mutta pituus nyt vaan on mulle yksi niistä tekijöistä joka ihastuttaa. Enkä näkisi sitä turhamaisena, biologiahan kuitenkin vaikuttaa aika paljon omiin mieltymyksiin.  Olisin varmasti hyvin valmis hyväksymään itseäni  lyhyemmät tyypit jos olisin itse joku 180 cm, mutta koska olen itse niin pienikokoinen niin mun kohdalla lyhyempi mies olisi vaan super-superminiatyyri-hobitti, joka ei nyt vaan lähtökohtaisesti olisi omaan silmääni välttämättä se kuumin uros. Kai se sitten tekee musta kamalan ihmisen :D mutta tässä asiassa ei ole kyllä koskaan ollut mitään ongelmaa, hyvin hyvin harvoin missään edes näkee mua lyhyempiä tyyppejä. 

 

 

mystery
Vision One

Nyt kun aloin miettimään niin hobitithan on oikeastaan tosi söpöjä. Kyllä mä ne voisin ottaa vaikka kaikki. :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahah, tämä oli mun viikon lempi-quote :D :D

Pitkiss (Ei varmistettu)

Täällä lähes 180 cm pitkä nainen, pitkässä parisuhteessa keskivertoa lyhyemmän miehen kanssa. Teininä oma pituus ahdisti ja ajattelin, että haluan itseäni pidemmän miehen. Parikymppisenä heilastelin parin itseäni lyhyemmän miehen kanssa ja tämä paras mies ikinä on selvästi minua lyhyempi. Todellakin pidän teini-itseäni ahdasmielisenä ja uskon, että hyvällä itsetunnolla varustetulle pitkälle naiselle/lyhyelle miehelle tällainen asia ei ole ongelma. Mitä kaikkea olisinkaan menettänyt, jos pituutta olisin pitänyt poissulkevana kriteerinä! Olen myös pidempi kuin suurin osa kavereistani, tähän kyllä tottuu :D

Itse en ihan saa kiinni tuosta "haluan miehen pystyvän suojelemaan minua"- ajatuksesta. Suojelemaan miltä?

Ohi aiheesta menevä postaustoive huippuhyvälle bloggaajalle: häät ja raha!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hyvä itsetunto on vastaus niiiiin moneen kysymykseen ja ongelmaan. Ja sama pätee myös miehiin, musta on ihan älyttömän vetovoimaista, jos miehellä on hyvä itseluottamus - huomattavasti kiehtovampaa kuin pituus.

Hei, loistava postausaihe, siitä kyllä sanottavaa riittää :D Ja kiitos ihanasta kehusta <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse 181 cm ja kärsinyt täsmälleen samoista lapsuuden ja nuoruuden epävarmuuksista kuin muutkin pitkät tytöt. Teininä vannoin, etten koskaan seurustelisi alle 190 cm miehen kanssa.. kuinkas kävikään, pitkäaikainen poikaystäväni on minua pari senttiä lyhyempi. Suunnilleen samankokoisina esim. halaaminen on ihan parasta, ei tarvitse kurotella mihinkään suuntaan. Jos lähdemme ulos, voin laittaa 10 cm korot ja olla vapaasti poikaystävääni paljon pidempi, koska se on hänestä vain siistiä. Sinkkuna tilanteeni voisi olla eri ja saattaisin hyvin arvostaa sitä, että mies ilmoittaa pituutensa Tinderissä. Olisi kauhea tavata kiinnostava tyyppi livenä, joka sattuisi olemaan itseäni lyhyempi JA se olisi miehelle ongelma. Minulla on kokemusta lyhyistä miehistä, jotka ovat käyttäytyneet suorastaan aggressiivisesti minua kohtaan pelkästään pituuteni vuoksi. (Alkoholilla on usein osuutta asiaan.)

Nepandeeros
Oravanpyörässä

Koska lyhyen miehen kanssa doggy style ei tunnu missään. Ei deal breaker mutta havainto. Joskus olen läpällä heittänyt, että ehkäpä tämä tieto on koodattu jonnekkin ihmisiin ja siksi nää pituuserot menee näin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulle 184cm pitkänä naisena on tärkeää olla edes parisuhteessa se pienempi osapuoli, joka en pääse päivittäisissä ihmissuhteissa olemaan. Lähes poikkeuksetta lähipiirini koostuu, ja on aina koostunut, itseäni (reilusti) lyhyemmistä ihmisistä, joten koen että parisuhteeseen tarvitsen itseäni kookkaamman ja maskuliinisemman miehen, joka myös toisaalta ymmärtää millaista on olla pitkä ihminen lyhyiden joukossa. Minulle pitkä mies on siis vertaistuki ja iso halinalle - näitä ei lyhyt mies voi korvata.

Ja kyllä, googlailen julkkismiesten pituuksia. Ihan vaan nähdäkseni ketkä ovat pidempiä kuin minä... :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Itseäni ei ole haitannut seurustella lyhyemmän miehen kanssa, olemme olleet yhdessä jo vuosia. Mutta olin kuitenkin suhteen alussa sen verran vaikutuksille altis että oletin kommenttia tulevan suunnasta jos toisesta. Ainoat henkilöt jotka ovat pituuseroamme kommentoineet ovat olleet tuntemattomia noin yläaste ikäisiä poikaryhmiä. Aloin miettimään haluanko päälle kolmekymppisenä kriiseillä jonkun epävarman teinin mielipiteestä...
Minua ei sinänsä häiritse kenenkään mies- tai naismaut, mutta kuullessani tiukkoja ulkonäköpreferenssejä tulee vähän surullinen olo, ei pituus, paino tai hiustenväri takaa onnellista parisuhdetta.

Reea (Ei varmistettu)

Kyllä pituus vaikuttaa. Lyhyet voi olla söpöjä, mutta se siitä. Ei kai kukaan halua ylempänä mainittua söpöä hobittia parisuhteeseen?

Se on nimenomaan tuo päiden kääntyminen. Pitkä mies on melko usein myös komea tai ainakin raamikas. Kyllä sellaista kelpaa katsella ja tavoitella. Onhan siinä naisten kesken sellaista kisaa. Tästä syystä mm. hollantilaiset miehet on hyvännäköisiä.

Usein lyhyen miehen nähdessäni mietin sitä naista: miksi se rakastui tuohon? Syitä varmasti on, mutta huomaan miettiväni niitä pari kertaa. Olisiko miehen luonne? Huumori? Jotain on oltava. En siis tiedä miksi, mutta minulle pituus on selvä issue.

Nuuh beibe!

Ai, minusta taas on tosi kiehtovaa kun jonkun vetovoima ei ole heti ilmeistä, ja hauskaa, kun joku jää miettimään, miksi olen lyhyen miehen kanssa. Tai että se herätän huomiota kun heilun miestäni korkeampana korkkareissa. En tiedä onko se jotain kapinahenkeäkin, kun rikkoo odotuksia siitä ketä pitäisi tavoitella. Jotenkin minusta olisi vähän banaalia juosta miesten perässä heidän pituuden takia.

Mutta tietysti nämä ovat paljolti makukysymyksiä, ja itse en saa erityistä iloa miehen metrisistä jaloista parisuhteessa.

phocahispida

10 vuotta yhdessä, eikä haittaa pituus tai leveys. Ne on aika epäolennaisia asioita parisuhteessa.

Juliaihminen
Juliaihminen

<3 !!!!!!!

Madame Manumus (Ei varmistettu) http://madamemanumus.blogspot.fr/

Olen kerran seurustellut itseäni lyhyemmän miehen kanssa ja asia ei ollut koskaan itselleni ongelma kunnes huomasin, että miehelle se oli. En esimerkiksi saanut käyttää korkokenkiä. Eron jälkeen kävin yhtenä ensimmäisistä asioista ostamassa korkkarit :D Sitten tapasin aviomieheni, jota päälakeni ylettyy leukaan asti. Ehkä vaistomaisesti edellisen kokemuksen jälkeen valitsin mahdollisimman pitkän miehen säästyäkseni komplekseilta. Minua ei siis lähtökohtaisesti miehen pituus paljoa mietitytä ja vähän ihmetyttää pakkomielteily asiasta. Suomalaiset miehet ja naiset kun ovat noin yleensä aika lyhyen puoleisia eli kaikki ns. samassa veneessä :D Pituutta kuitenkin paljon seksikkäämpi ominaisuus miehessä on itsevarmuus. Jos sitä löytyy niin naisen biologinen vaisto kertoo hänen olevan hyvässä suojassa tämän ukon kanssa ja ulkoisilla seikoilla ei ole niin väliä ;)

Kommentoi

Ladataan...