Mä voin, koska se on mun

Juliaihminen

Alppu kertoo päivä päivältä enemmän kantojansa maailman menoon. Kun kymmenen kuukautta alkaa lähestyä, suusta tulee jo vaikka mitä. Kuten:

"Bääbääbääbää!" "Äitäätäätää!" (tämän kuulen luonnollisesti "Äiti, rakastan sinua valtavasti. Lisäksi näytät tyylikkäältä tänään.") "Bäbbä bäbbäh bäbbä."

Näistä sen jokelluksista mulle nousi mieleen semmonen sattumus, kun olin noin kuusivuotias. Jostain syystä muistan sen todella elävästi. Meidän perhetuttujen vauva oli jokellusvaiheessa, ja se päästeli semmosta "googi googi googi" -ääntelyä. (Kyllä, väitän, että muistan jopa sen, mitä jokellusääntä se päästi.) Musta se oli tosi lystikästä, joten vastasin sille: "Googi googi googi!" Jossain vaiheessa sen äiti tuli ja tiuskasi mulle: "Anna sen vauvan olla. Jätä se rauhaan!"

Ehkä juuri siksi muistan tämän, että mua hävetti ihan älyttömästi. Mun tarkoitus oli vain pitää hauskaa sen vauvan kanssa (ei sen kustannuksella) ja rupatella menemään vauvojen kielellä. Puna levisi mun kasvoille ja pala nousi kurkkuun. 

Okei, näin jälkikäteen ajateltuna, se naikkeli oli hilppasen takakireä kanttura. Mun mielestä kuusivuotiaille (ei omille eikä muiden) ei kuulu tiuskia noin. Mutta en nyt pura tätä traumaa täällä siksi, että se jotenkin vaivaisi mua edelleen, vaan siksi, että mä oon niin iloinen siitä, että vihdoin mulla on oma vauva, jolle voin ihan rauhassa vastata: "Bääbääbää!" "Äbä äbä bää!" Eikä kukaan tule tiuskimaan tai sanomaan, että älä noin.

Kun on 28 vuotta elämästään tavannut ja hoitanut muiden ihmisten vauvoja, tuntuu tosi hauskalta, kun tajuaa, että mä saan olla mun oman vauvan kanssa just sellainen kuin haluan. (Toki siis Suomen lakien puitteissa. Öhöhöhöh.) Muiden ihmisten vauvoja aina vähän varoo ja niitä sillä lailla aristelee. Jopa mun lähimpiä vauvveleita, kuten pikkusisaruksia tai isosiskon lapsia kohtelee muiden vauvoina.

Oman vauvan kanssa on oma määräysvalta. Se tuntuu vähän samalta kuin kymmenen vuotta sitten, kun muutin pois vanhempien luota ensimmäiseen omaan kotiin. Ihan järjettömän siistiltä!

 

Kuvat: Alppunen ihaili upeita maisemia ystävämme Ainon kotona Arabiassa

 

Mitä sellaisia juttuja olette tehneet oman vauvan/lemmikin/whatever kanssa, jota ette muiden kanssa kehtaisi tehdä?

 

 

Lue myös:

Puhu hänelle - tutkimus kertoo miksi

 

 

 

Share

Kommentit

Elina U.
Lentoaskeleita

Öhöm, vai että "vähän" takakireä kanttura? :D Hauska postaus, jaan fiiliksen!

Juliaihminen
Juliaihminen

Lapsena sitä joutuu altistumaan kaikenlaisten takakireiden kantturoiden vallan alle. Aikuisena niitä voi sitten disautella julkisesti. Ähähähähähäh!! (cheek-nauru).

Suvi K.
Sisunainen

Haha hyvä postaus! Mulla on tosi vähän kokemusta vauvoista, mutta nyt niitä on syntynyt kaveripiiriin jokunen. Yksi kävi äitinsä mukana kylästä joku aika sitten, ja esittelin itseni "sun äidin opiskelukaveriksi" ja sanoin käsipäivää. Paljon muuta kommunikaatiota en sitten saanutkaan aikaan, kun oli kuulemma vierastusvaihe päällä, mutta ihailin äidin kykyä arvata jokeltelun sävyn muutoksesta, milloin on nälkä/uni/kakka/jne.. :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Oikein. Käsipäivää on juuri oikea tapa aloittaa uusi ihmissuhde, oli kyseessä minkä ikäinen hahmo hyvänsä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Muiden lapsien kanssa ei kehtaa riehua, eikä niitä kehtaa esimerkiksi roikottaa pää alaspäin nilkoista heilutellen niin villisti kuin omia :D (tietenkin niin että lapsi kikattaa, ei vihamielisesti)

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaa! Kyllä! Tota jaloista roikottelua on täälläkin aika paljon tapahtunut. Jostain syystä lapsi rakastaa elää elämäänsä ylösalaisessa tilassa. (Mut en kyl kehtais muiden lapsia, kieltämättä.)

Juliaihminen
Juliaihminen

Totta! Siinä joutuisi jo quottaamaan Gilmoren tytöistä Micheliä: "Asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka paljon kuulostin äsken lastenraiskaajalta?"

"Kuusi."

"Hienoa! Olen edistynyt!"

Vau mikä vauva!

No niin en sitten tiiä oisko se jotenkin epäsopivaa, jos lirkuttelisin vieraille vauvoille miten niillä on "niiiin suloiset ja söpöt pienet pakarat"?

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahahhahahahahshah! Naurosin ääneen tälle mielikuvalle :D

Sanna-Leena
Ensitanssi

No nyt kun kysyit, niin voishan sen vaikka pukea aina pelkkiin eläinpukuihin esim. siihen asti, että se tulee kouluikään. "Lapseni, tänään olet tiikeri." Lapset on huvittavia eläinpuvuissa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Se on tuhannen tosi. "Lapseni, tänään olet mato."

Dippadaa (Ei varmistettu)

Moi! Sulla on hauska blogi ja tyyli! En oikein osaa vastata tuohon kysymykseen, mun vauva on 2,5kk vasta ja oon vaan niin rakastunu että ylipäätään se on musta kaikin tavoin maailman ihanin :) ja sitä myötä kaikki mitä tekee niin tekee tavallaan vähän eri lailla, ainakin tunnetasolla.

Ootko kirjoittanut vauvan tuomista muutoksista parisuhteeseen? Ite vähän kipuilen juuri näiden asioiden kanssa tällä hetkellä ja olisi kiva lukea sun ajatuksista siihen liittyen (esim. Helpottaako se? Pystynkö äitinä jossain vaiheessakeskittymään muuhunkin kun vauvaan? Toistaiseksi pää on vielä vähän soosia ja mieskin kärsii varmaan vähän siitä plus että meidän yhteinen aika on tosi vähissä kun mä yritän nukkua sillon kun vauvakin eli illalla seitsemältä.).toisaalta tietysti on ihanaa ihmetellä, että tuolla se vauva nyt on, katso miten söpö, kylläpä me ollaan onnekkaita!

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! Ja onnea kohtalaisen uudesta pikku pallurasta! <3

Hei joo! Tosta voisin mielelläni kirjoittaa lisää, koska suollettavaa on paljon. Oon tehnyt pari postausta aiheesta, linkkaan ne tähän kun pääsen koneelle. Mutta mun tekis mieli avautua näistä vanhemmuuden parisuhdejutuista vaikka kuinka paljon (Tiki on ainoa este, jostain syystä se ei halua, että kerron kaikelle kansalle meidän kaikista jutuista. En ymmärrä!)

Kommentoi