Me ei olla koskaan raskaana

Juliaihminen

On paikkoja ja tilanteita, joissa miesten kannattaisi harkita, miten omaa sananvapauttaan käyttää. Yksi näistä pakoista on synnytysvalmennus. 

Tuttuni oli valmennuksessa, jossa käsiteltiin pitkään synnytyksen kivunlievitystä. Mun mielestä valmennuksen pointti on rauhoittaa naisia, lievittää heidän pelkojaan (koska kukapa nyt ei ainakin vähäsen pelkäisi sitä, että vaginasta työntyy lähitulevaisuudessa kolmikiloinen jötkäle) ja kertoa asiallisesti, mitä synnytyksessä tapahtuu ja mitä eri vaihtoehtoja siellä voi omalle kohdalleen valita.

Oli puhuttu epiduraalista, ja valmennus oli loppumassa. Yhtäkkiä takarivistä viittasi itsevarman oloinen mies, joka melko tylyyn sävyyn alkoi tentata kätilöitä: "Täällä on nyt puhuttu paljon epiduraalista ja kivunlievityksestä. Mutta miksi ette ole kertoneet mitään niiden haitoista?!!"

Ei näin.

En tarkoita, etteikö miehellä olisi roolia raskaudessa. Hänen oikeus ja velvollisuus on ehdottomasti olla kiinnostunut raskaana olevan naisen ja lapsen hyvinvoinnista. Tekemistä riittää: Voi kysellä, miten toinen voi ja miltä tuntuu. Sanoa, että olet edelleen hirmuisen kaunis. Valvoa öisin, kun toinen ei saa unta. Kasvaa siihen tulevan isän rooliin. Voi ilman muuta ottaa selvää ja perehty kaikkeen. Oikeastaan tätä mun alkuperäistä ränttäystä suurempi ongelma taitaa yleensä olla se, että mies ei uskalla tai osaa ottaa tällaista roolia silloin, kun hänestä on tulossa isä.

Mutta jos mies on innokkaana messissä raskaudessa, hänen pitää muistaa, että toisen kehoa ei saa alkaa määräillä tai johtaa. (Jostain syystä tällaista ongelmaa ei ole ollut niillä mun naispuolisilla ystäväpariskunnilla, joista toinen on kantanut yhteistä lasta.)

Niin kauan, kun mies ei itse aio puskea jostain reiästään lasta läpi, hänen ei pidä kritisoida ja kylvää syyllisyyttä tai epävarmuutta niihin naisiin, jotka ovat synnyttämässä ja haluavat tehdä sen ilman pelkoa järjettömästä kivusta. Joo, mies saattoi tarkoittaa hyvää. Kyllä, hän haluaa lapselleen parhaan mahdollisen alun maailmaan saapumiseen. Mutta tämä meni liian pitkälle.

Mun terkkari kertoi, että hänen vastaanotollaan kerran yksi juuri synnyttänyt nainen sanoi itkuisesti, että synnyttäminen oli hänen elämänsä hirvein kokemus: Hänen miehensä oli estänyt häntä käyttämästä kivunlievitystä. "Mehän sovittiin näin." Terkka sanoi, että hän on harvoin suuttunut mistään näin paljon. Olen samaa mieltä, ja mä lasken tuon oikeastaan pahoinpitelyksi.

Raskaana oleminen on siitä jännä juttu, että vaikka melkein kaikki vanhemmuuteen liittyvä voidaan nykyään jakaa, niin raskaana olemisen kokemusta ei voida. Siksi mua ihmetyttää, kun kuulen miesten huomauttelevan vähän tylysti raskaana oleville puolisoilleen: "Hei, tuohan on muuten sun toinen kahvikuppi tänään." "Et voi käydä baarissa, vauvan kuulo huononee." "Et saa lakata kynsiäsi, kun lapselle tulee kemikaalikuorma." 

Mies ei voi koskaan omistaa naisen kehoa, ei edes silloin, kun tämä kantaa miehen lasta.

Jos lapsen terveys on oikeasti uhattuna, niin sitten tuleva isä voi toki puuttua. Kyllä mä sen hyväksyn, että mies huomauttaa vaikka tupakoinnista tai alkoholin käytöstä, joskin silloinkin se pitää tehdä jotenkin rakentavasti: "Lopetetaan yhdessä polttaminen, minäkin lupaan olla juomatta nyt." 

Osallistuminen tarkoittaa kiinnostumista, kyselemistä ja tasavertaista juttelemista. Ei ylhäältä tulevia käskyjä tai saarnoja. Mies ei voi omia raskaana olemista itselleen. 

"Me ollaan raskaana", on ihan sympaattinen ja hauska lausahdus, ja sinällään se on suloista, jos mies on niin messissä, että kokee olevansa yhtä lailla odotuksessa mukana. Mutta mä koen sen silti jotenkin vaikeana. Asian voi ilmaista toimivamminkin, kuten: "Meille tulee vauva" tai "Meille syntyy lapsi."

 

Onko teille tullut vastaan kokemuksia, joissa mies kohtelee puolisoaan liian omistavaisesti?

 

 

Kuvat: Raskaana oleminen on taas pyörinyt mielessä, kun pikkusiskoni saa kesällä vavvan!

 

 

Lue myös:

Tietenkin isä jää hoitovapaalle

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Olisin kyllä aika varovainen ennen kuin lähtisin määrittämään toisen ihmisen sananvapauden rajoja. Mieshän on sitä paitsi voinut kysyä asiaa naisensa puolesta, jos he ovat siitä yhdessä olleet huolestuneita ja nainen on vaikkapa ujo puhumaan ryhmän edessä. On ihan eri asia määrätä toisen puolesta, mitä tämä saa tehdä, kuin kysyä ja ihmetellä asiaa tilanteessa, joka on nimenomaan kai tarkoitettu tiedon saamista varten. Musta on aika tympeetä asettaa raamit miehen osallistumiselle määrittämällä, mistä tämä saa olla huolestunut.

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä taas koin tämän niin, että julkisesti kivunlievityksen huonojen puolien penääminen tai epiduraalin kritisointi - mikäli neuvola ei ole niitä erikseen tuonut esiin - on tietynlaista kiusantekoa muita synnytysvalmennuksen raskaana olevia ihmisiä kohtaan. Kaverini, joka tuolla synnytysvalmennuksessa oli, kuvaili tilannetta niin, että mies alkoi mansplainaa synnytystä naisille. Kuulosti siltä, että hän on kyllä lukenut epiduraalin haittavaikutuksista etukäteen, mutta halusi vielä vähän saarnata siitä muillekin läsnä oleville naisille.

Ylipäänsä kaikki rivien välistä syyllistäminen, että "olet huonompi nainen, jos et kestä synntyskipua", on todella tympeää. 

MH (Ei varmistettu)

Potilaalla on tiedonsaanti- ja itsemääräämisoikeus häntä koskevan hoidon suhteen. Sitä oikeutta rikotaan, jos esim. lääkehaitat jätetään mainitsematta. Paha mennä sanomaan millä mielellä kysymys on esitetty, mutta yksi mahdollisuus on ollut ihmetys siitä että kaikkea ei ole kerrottu mitä pitäisi. Jokainen synnytys ja kipukokemus on erilainen ja niihin vaikuttaa niin monta asiaa, että kaikenlainen vertailu kestämisistä on todellakin ihan turhaa ja typerää eikä lääkkeitä ole turhaan kehitetty.
Synnyttäjällä on kuitenkin oikeus saada tietoa kehostaan ja sille tehtävistä toimenpiteistä, lääkkeistä jne. (informed choice). Jotkuthan menee sillä että ihan sama, henkilökunta tietää mitä ne tekee ja joillekin se tuo turvallisuuden tunteen. Tämä ajattelutapa mahdollistaa kuitenkin yhtälailla pahimmillaan väärää vallankäyttöä. On muuten hyvin huonosti tunnistettu ja tunnustettu rakenteellinen naisiin kohdistuva väkivallan muoto. Tästä voi ottaa feministisen kopin!

Totta kai potilaalla on oikeus saada kaikki tieto häntä koskevasta hoidosta. Kysymys nyt ehkä olikin siitä, onko potilaan tukihenkilö oikea henkilö esittämään kysymys ja vertaistukiryhmä oikea paikka. Kuten tuolla toisaalla laitoinkin, tällaiset kysymykset voisi laittaa etukäteen sähköpostilla (synnytysvalmennusryhmään, jos haluaa keskustelua asiasta siellä tai suoraan synnytyssairaslaan) en edes usko, että neuvolan terveydenhoitajat osaavat synnytyssairaalassa käytettyjen lääkkeiden mahdolliset haitat ulkoa. Vaihtoehtoisista kivunlievityskeinoistakin kannattaa ensisijaisesti kysyä niihin erityisesti perehtyneeltä henkilöltä (toki tällaisia henkilöitä voi tiedustella omalta terveydenhoitajalta).

MH (Ei varmistettu)

Toisaalla arveltiinkin että ehkä ujo synnyttäjä on pyytänyt tukihenkilöään tukemaan siten että sanavalmiimpana kysyy heitä mietityttäviä asioita. Ikävää tietysti, että ainakaan ulosanti ei ollut täysin onnistunut.
Synnytysvalmennus ei olekaan vertaistukiryhmä vaan terveydenhuoltohenkilökunnan vetämä valmennus, jossa käydään läpi synnytykseen liittyviä asioita ja jaetaan siihen liittyvää tietoa sisältäen erilaiset synnytyksessä käytettävät niin ensisijaiset kuin lääkkeelliset kivunlievitykset. Harmi että haittavaikutukset jäi tuolla kertaa käsittelemättä asiallisesti kun siihen tuli möläytysaspekti.
Synnytysvalmennukset ehkä kannattaisikin olla kätilöiden vetämiä ja hyvätuloiset äänestää jo jaloillaan yksityiselle puolelle, mutta se on oma kysymyksensä.

Joo, sori mä vähän sotkin asiat, kun meillä synnytysvalmennus oli osa laajempaa perhevalmennusta, mutta kyllähän se synnärikerta oli kätilöiden vetämä. Silti kyllä ainakin itse koin kaikki ne pienryhmäjutut nimenomaan vertaistukena, faktat tuli parhaiten kirjallisista materiaaleista. Ja vähän ihmetyttää tuo haitoista kysyminen tuossa muodossa, kun kaikkien sairaaloiden synnytysvalmennuspaketissa kuitenkin on ne yleisimmät haitat.

 

ElsieNL (Ei varmistettu)

Oon tosi samaa mieltä, naisen kehoa ei tulisi puolison tai kenenkään muun määräillä ulkoapäin, tosin oon päätynyt samaan hiukan erilaisen kokemuksen kautta. Tuossa alun esimerkissä olisi voinut kyseessä mun mies, joka kysyy asiaa koska introvertti vaimonsa ei ole uskaltanut ryhmässä julkisesti sanoa mitään, mutta haluaisi oikeasti aidosti että myös erilaiset lääkkeettömät kivunlievistysmenetelmät esiteltäisiin paremmin ja että epiduraalin yms haitatkin kerrottaisiin rehellisesti. Syynä että introverttiyden lisäksi mulla on seksuaalisen pahoinpitelyn jättämä trauma, jonka vuoksi lääketieteelliset toimeenpiteet esim pistäminen tuntuu pelottavammilta kuin kipu itse. Kivun sietokyky itselläni on kohtuullisen korkea, mutten halunnut testata siinä jo valmiiksi stressaavassa (synnytys)tilanteessa miten kehoni tai lapseni keho reagoi lääkeaineisiin. Kaipasin synnytysvalmennuksessa enemmän henkistä ja psyykkistä valmennusta. Mieheni oli mahtava, hän epäili hiukan ensin mutta perusteltuani kantaani hän lähti mukaani etsimään lääkkeettömiä kivunhallintatekniikoita ja -keinoja ja doulan. Synnytys itsessään oli lopulta ihan 10/10.
Sitten oonki surrut kun raskaana olevan ystäväni Lääkäri-puoliso (mies) on ilmoittanut että lähtökohtaisesti ei tarvita edes miettiä mitään muita apuja kun mitä sairaalassa sitten saa, eli just näin kun Julia kirjoitit, mies päättää...tässä tapauksessa vielä pitää itseään alan asiantuntijana koska on lääkäri.

Mä olisin tässä täysin samoilla linjoilla Julian kanssa, eli on 100% synnyttävän ihmisen oma valinta, millaisia kivunlievityskeinoja haluaa käyttää, ja on oikeus etukäteen ajatella, että mennään luomusti ja sitten kuitenkin synnärillä valita epiduraali, tästä pitäisi lisätä tietoisuutta, niin niiden kumppanienkin olisi helpompi tukea, kun ymmärtäisivät, missä tukevat, eli äitiä raskaudessa ja synnytyksessä, ei etukäteen yhdessä sovituista asioista kiinnipitämisessä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Sun mies kuulostaa huipulta! Just näin: tuetaan ja etsitään tietoa yhdessä. Ja ihana kuulla, että synnytys meni hyvin, doulista olen kuullut hirmu hyviä juttuja! <3

Tuossakin tilanteessa olisi voinut tietty positiivisen kautta kysellä, että voitaisko puhua vielä lääkkeettömästä kivunlievityksestä enemmän, eikä töksäytellä kritiikkiä epiduraalia kohtaan.

Ja joo: ihan sama toisinpäin, ei mies voi myöskään tuputtaa kivunlievitystä kellekään, vaikka kuinka olisi lääkäri itse.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ensimmäisessä tapauksessa jää aika paljon tulkinnanvaraa kuten edelliset kommentoijat tuovat esiin. Toivottavasti kyse oli ujon odottajan osallistuvasta puolisosta.

Jälkimmäinen tapaus, josta terveysenhoitajasi kertoi on sen sijaan mitä todennäköisimmin esimerkki parisuhdeväkivallasta. Se on hyvin yleistä myös raskauden aikana, myös ns paremmissa piireissä. Kuvattu tapaus on esimerkki henkisestä väkivallasta, mutta usein vyyhtiin liittyy muitakin väkivallan muotoja.

Jos kaveripiirissä tulee esiin tämmöinen epäilyttävä tilanne, jossa puoliso (mies tai nainen) tuntuu käyttävän liiallista määräysvaltaa toiseen, kannattaa asiaan oikeasti tarttua. Voi vaikka kysyä että onko tuollaista muissakin asioissa. Tämän lisäksi kannattaa kysyä, onko puoliso koskaan käynyt fyysisesti käsiksi. Kannattaa hyvin selväsanaisesti kertoa, ettei tuollainen käytös ole hyväksyttävää.

Toisaalta on hyvä muistaa, niin hullulta kuin se kuulostaakin, kyseessä saattaa muuten olla aivan ihana puoliso ja kaverin läheisin ihminen. Eli jeesustelun ja määräilevyyden sijaan kannatta kertoa, että on käytettävissä ja tarjoutua auttamaan avun hakemisessa. Apua parisuhteessa tapahtuvaan väkivaltaan on valitettavan huonosti tarjolla Suomessa, mutta lapsiperheet ja raskaana olevat saavat tosi hyvin apua perheneuvolasta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Täydennyksenä vielä väärinkäsitysten välttämiseksi: vaikka kyseessä saattaa olla väkivallan kohteelle tärkeä ihminen, on väkivaltaisen suhteen lopettaminen käytännössä ainoa järkevä ratkaisu. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin ulkopuolisesta saattaisi tuntua, joten ystävän tehtävä on olla määrätietoinen mutta ymmärtäväinen ja kunnioittaa toisen itsemääräämisoikeutta. Keskeistä on sanoa, että tuo ei ole ok, tuo ei ole normaalia sinun syysi, eikä missään tilanteessa hyväksyttävää.

Sori Julia kun käytän sun blogia saarnaamiseen :) Tämä on tärkeä, yleinen ja aivan liian vähän esillä oleva aihe.

Juliaihminen
Juliaihminen

Todella hyvä ja tervetullut kommentti, just näin! En tullut edes ajatelleeksi, että tuollaisessa tilanteessa voisi olla muutakin takana kuin vain itsepäinen mies, joka haluaa jatkaa "ennalta sovitulla tiellä". 

En usko, että tästä aiheesta voi "saarnata" liikaa. Nämä on niitä juttuja, jotka pitää kuulla tarpeeksi monta kertaa, jotta osaa reagoida oiken, jos tilanne tulee kohdalle. (Vähän sama kuin jos kuulee avunhuutoja: toimintamalli pitää tulla selkärangasta.)

Nuo sun sanomat neuvot on tosi tarpeellisia: ei jeesustelua tai kauhistelua vaan tukena olemista.

Näin itsekin synnytysvslmennuksen läpikäyneenä toivoisin myös ujoilta vaihtoehtoja kaipaavilta synnyttäjiltä puolisoineen muiden huomioonottamista siinä, miten asiat esitetään ja muiden todennäköiset valinnat kyseenalaistetaan. Vertaistuen ja yleisen kannustavan ilmapiirin kannalta olisi parempi, että huolestunut synnyttäjä yrittäisi itse avata tunteitaan ryhmälle tai laittaisi kysymykset vaikka sähköpostitse ryhmän vetäjälle etukäteen (meillä muuten oli ihan yleisesti tällainen käytäntö), jolloin minimoitaisiin töksähtelevä asioiden esittämistapa.

Itse kävin neuvolan perhevalmennuksen ohella äitiysjoogassa, jonka yhteydessä käytiin myös synnytysvalmennusta painottaen lääkkeettömiin kivunlievityskeinoihin. Niistä oli ainakin itselleni älyttömästi hyötyä, vaikka otinkin myös ilokaasua ja epiduraalin. Joogasta muuten vinkattiin ihan siellä virallisessa ensisynnyttäjien fysioterapiassa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Erittäin hyvin sanottu! Synnytykseen valmistautuminen on oikeasti tosi herkkä asia monelle naiselle (ainakin itselleni se oli), ja siksi siinä pitää olla hienotunteinen. Siksi olen vähän allerginen sellaiselle, että ihminen, joka ei aio synnyttää, tulee töksäyttelemään kommentteja vaikkapa juuri kivunlievityksestä.

Nekkutyttoe (Ei varmistettu)

Tää on nyt vähän lievemmästä päästä, mutta mun mies skitsoili lakritsin syömisestä raskauden aikana :D Aina kun ostettiin irtokarkkeja niin livautin mukaan itselleni yhden salmiakkikalan ja yhden noitapillin, ja sain osakseni paheksuvaa mulkoilua. Mulla olikin sitten sairaalakassissa mukana pussillisen noitapillejä.

Synnytykseen mies ei puuttunut, kun pähkäilin etukäteen esim epiduraalin haittoja niin sanoi että teen kuten parhaaksi näen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahah, oikein :D 

Stump! (Ei varmistettu)

Kyllä se tupakointi on sen tason vauvan pahoinpitelyä, että ihan aiheesta lapsen isä sanoisi asiasta jos nainen todella röökiä vetäisi vaikka tietäisi raskaudesta. Ei siinä ole enää kyse NAISEN kehosta vaan oikeasti asioista millä voi olla kauaskantoiset seuraukset oppimisvaikeuksista adhd:hen. Oletko koskaan katsonut videolta miten sikiö kouristelee kun odottava äiti vetää tupakkaa? Aika vähäpätöistä on odottajan mahdolliset syyllisyyden tunteet siinä rinnalla. Joskus on ihan aiheellistakin syyllistyä ja isällä olisi mielestäni velvollisuus puuttua tupakointiin ja äkkiä.

Muuten kyllä samaa mieltä että synnytys on sen verran henkilökohtainen asia ja voi traumatisoida pahastikin joten kukaan muu kuin synnyttäjä ei ole oikea henkilö kritisoimaan valintoja. Olisi kyllä kiva jos lääkkeettömiäkin keinoja tuotaisiin esiin ja ehkä niitä tuodaankin. Itse koin suihkun ja äänitekniikat molemmilla kerroilla tosi hyödylliseksi, ja onneksi sain huoneen missä oli oma suihku molemmilla kerroilla. Ja myös sen epiduraalin. Mies piti kädestä tiukasti kiinni kun pelotti.

Toki odottavaa äitiä, joka tupakoi kuuluu valistaa tupakoinnin haitoista sikiölle (samoin kuin alkoholia tai huumausaineita käyttäviä äitejä), mutta avun pitää olla nimenomaan lopettamisen tukemista ja kannustusta. Syyllistäminen ei valitettavasti poista riippuvuutta, vaan voi vaikeuttaa esim vieroitusoireiden kestämistä. Tässä kumppanin tuki voikin olla tärkeää, yhdessä voidaan miettiä, miten elämäntapaa voisi muuttaa niin, ettei tupakka olisi koko ajan mielessä. 

Maria Hakkala

Mä oon aina kokenut ton amerikkalaisen tavan puhua raskaana olemisesta me-muodossa todella kiiltokuvamaiselta, pinnalliselta, yltiöpositiivisuudelta ja ihan vain harhaanjohtavalta. Ihan kuin aikuiset ihmiset tieten tahtoen ilmoittaisivat asian väärin vain, koska se tuntuu paremmalta yhteiskunnan ja nykyarvojen kannalta. Ei.

Vierailija (Ei varmistettu)

Synnytyslääkärinä näen aika usein, kuinka isät yrittävät läpi synnytyksen olla tekemässä päätöksiä kivunlievityksestä ja muustakin synnytyksen hoidosta äidin puolesta. Kun on etukäteen tehty synnytyssuunnitelma, ei synnyttäjä joidenkin miesten mielestä ilmeisesti saisi poiketa siitä. Sinänsä on hyvä, että synnytystä mietitään etukäteen ja ilman epiduraalia synnyttäminen on hyvä vaihtoehto, mutta monelle on iso pettymys, kun ei pystykään toteuttamaan niitä suunnitelmia, joita oli tehnyt. Olenkin sitä mieltä, että hyvää synnytyssuunnitelmaa pitää pystyä myös muuttamaan. Joillain synnytykseen liittyvä kipu on hyvin hallittavissa, toisilla riittämätön kivunlievitys pilaa koko synnytyksen, kun kaikki voimat jäävät synnytyssaliin, eikä edes suloinen vauva enää saa äitiä onnelliseksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Monille naisillekin synnytyssuunnitelman tekeminen ja siinä pitäytyminen tuntuu olevan tosi tärkeää, ehkä keino hallita synnyttämiseen liittyviä pelkoja. Mäntit ovat oma lukunsa, mutta varmaan monille miehille lapsen saaminen ja synnytys ovat valtavan isoja ja jännittäviä asioita. Uskoisin että monelle tuo ennalta laaditun suunnitelman seuraaminen on tapa hallita tätä kaikkea. Tietenkään se ei ole hyvä tai susoiteltavaa, mutta ehkä inhimillistä. Moni mies kuvaa synnytyksen elämänsä jännittävimmäksi ja uuvuttammaksi kokemukseksi.

Osallistuvakin mies jää nykyään raskausaikana ja synnytyksen jälkeenkin ihan statistin rooliin järjestelmän puolesta. Ehkä miehillekin voitaisiin myös neuvolan puitteissa tarjota enemmän työkaluja raskauden ja perheellitymisen käsittelyyn.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tästä varmasti on monesti kyse. Ja kun mies ei itse niitä kipuja tunne, niin on hankala jännittyneenä ja ehkä peloissaan tajuta, että synnytyssuunnitelmaa tärkeämpää on nykyhetki. Tarkoitukseni olikin sanoa, että jo synnytyssuunnitelmaa tehdessä myös mies (tai puoliso tai muu tukihenkilö) tiedostaisi, että suunnitelmasta saa ja usein kannattaa poiketa.

joku (Ei varmistettu)

Mun tuttavapariskunnan mies selitti heidän koko odotuksensa ajan, kuinka hän tekee naiselleen jotain viherpirtelöitä ja superruokia. Ei sokeria, ei kofeiinia, ei lisäaineita, ei hiivaa, ei gluteiinia tai mitään kemikaaleja, koska ne vaikuttavat vauvaan siten ja täten... Hän oli erittäin ylpeä naisestaan, joka synnytti vauvan ilman minkäänlaista kivunlievitystä ja palautui synnytyksestä entisiin mittoihinsa viikossa. Vauvalle alkoi pian tulla iho-ongelmia, mistä mies oli häpeissään. Ja kun vauvan unirytmi ei ottanut onnistuakseen, niin mies syytti naista lapsen huonosta kasvatuksesta ja lepsuilusta... He erosivat vauvan ollessa 1-vuotias.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mua kiinnostaisi tietää miten on mahdollista estää jotain saamasta kivunlievitystä? Kuulostaa niin käsittämättömän hirveältä, ja siltä että tilanteessa eivät ole hoitajat tai kätilöt olleet kovinkaan ammattimaisia.

Juliaihminen
Juliaihminen

Terkkari sanoi, että tuosta tapauksesta on vuosia aikaa. Mutta veikkaan, että kyseessä on ollut sellainen painostustilanne, jossa nainen ei ole osannut/tajunnut/uskaltanut avata suutaan kunnolla ja sitten tilanteet ovat vain vierineet eteenpäin. 

Tällä hetkellä

Naisen keho on naisen keho, vaikka siellä olisi se pieni ihminen sisällä. Miehellä tulee olla kannustava tsemppimieli päällä, ei saneleva ylijumalamoodi. Niin se vaan on. Hitto, onhan se nyt fakta, että miehet EIVÄT voi todellisuudessa tietää, mitä kaikkea nainen käy raskauden ja synnytyksen aikana läpi. Mutta silti. Olen superonnkeas, että mulla oli oma mieheni tukena ja turvana molemmissa synnytyksissä, yhtään en vähättele hänen rooliaan. Tiimityöllä saatin paketit ulos 2009 ja 2012.

äitiyskoe
Äitiyskoe

Mä ymmärrän, että vaihtoehtoisista kivunlievityksistä moni kaipaa enemmän tietoa, eikä niitä tosiaan sairaalassa kamalasti tarjottu (suihkua toki ehdotettiin), mutta mä koin muuten jopa jonkinlaista painostusta siihen, että pitäisi synnyttää "mahdollisimman luomuna" tai ainakin pyrkiä siihen. Mulle esim haukuttiin Naistenklinikkaa perusteena että se on liian lääkärivetoinen ja medikalisoitunut ja Kättärillä on luonnonmukaisempaa. Multa myös kyseltiin paljon mitä olen ajatellut synnytyksestä ja lääkityksestä ja koin että odotettiin että olisin sanonut että toivon että mahdollisimman pitkään voin olla lääkkeittä, voi synnyttää vedessä tms ja että olisin kamalasti suunnitellut asiaa. Mun asenne oli enemmänkin, että sen mukaan miltä tuntuu ja henkilökunta osaa varmasti auttaa. Ja niin osasikin ja synnytys meni oikeim hyvin.

Kommentoi