Me myös: Aletaan huutaa!

Juliaihminen

Olen tällä hetkellä täynnä raivoa. Raivoa vuosisatoja jatkunutta vaikenemisen kulttuuria kohtaan ja raivoa niitä miehiä kohtaan, jotka ajattelevat voivansa tehdä naisille mitä tahansa ilman seurauksia. Olen tässä pari iltaa lukenut Me myös -ryhmästä naisten ja muun sukupuolisten kokemuksia siitä, millaista seksuaalista väkivaltaa ja ahdistelua he ovat kokeneet. Nyt ensimmäiset sata tarinaa on kerätty kampanjan omalle nettisivulle (anonyymisti ja luvalla).

Ryhmä perustettiin muutama päivä sitten, jotta ihmiset voisivat kertoa turvallisessa ympäristössä itselleen häpeällisimmät, traumaattisimmat ja ahdistavimmat jutut ja saada niihin vertaistukea. Ensimmäisenä iltana en halunnut lukea ihmisten kokemuksista. Minulle tuli niin hirveä olo, että päätin piilottaa koko ryhmän Facebookistani. Toisena iltana aloin kuitenkin lukea kertomuksia. Itketti ja ennen kaikkea suututti.

Yksi asia tuntuu toistuvan näissä kertomuksissa, jota olen muutenkin miettinyt paljon. Elokuvissa ja saduissa paha saa aina palkkansa. Me olemme tottuneet siihen, että tarinan lopussa tulee katharsis, jonka jälkeen väärin tehneet joutuvat maksamaan. Sen sijaan tuntuu, että näissä seksuaalisen väkivallan tapauksissa tekijät eivät miltei koskaan joudu todelliseen vastuuseen. Uskon, että moni väärin tehnyt ei edes muista tai tajua aiheuttaneensa hirveästi ahdistusta ja surua, jopa mielenterveysongelmia jollekin toiselle. Valtavasta osasta seksuaalisen väkivallan teoista ei kerrota edes ystävälle, saati sitten poliisille. Moni noista tuon ryhmän tarinoista on sellaisia, joissa ihminen kertoo puhuvansa tästä nyt miltei ensimmäistä kertaa. Häpeä on ollut niin valtava.

Kuitenkin kun noita kirjoituksia lukee tarpeeksi monta putkeen, tajuaa, että seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on mielettömän yleistä. Vaikuttaa siltä, että kaikilla naisilla on jotain kokemusta vähintäänkin huutelusta tai kourimisesta baarissa. 

Sen jälkeen kun näitä kokemuksia lukee, viimeisimmänkin tampion on aika ymmärtää, mikä on flirttailun ja ahdistelun ero. En todellakaan kestä enää yhtäkään "eikö tässä saa enää flirttailla kenellekään" -kommenttia. Jos ei oikeasti erota seksuaalista ahdistelua flirttailusta, niin suosittelen lämpimästi lopettamaan kaikenlaisen kanssakäymisen muiden ihmisten kanssa. Onpahan sitten turvassa "turhilta syytöksiltä".

Tekijät ovat vuosisadat käyttäneet hyväksi sitä, että uhri vaikenee, uhri kantaa häpeän, uhri nuolee haavojaan yksin. En enää. Ei yksinkertaisesti enää. Nämä tyypit pitää saada vastuuseen. Nyt kootaan tuonne ryhmään valtava joukkovoima, jonka avulla otetaan häpeä pois uhreilta ja kaadetaan se niiden päälle, kenelle se kuuluu. Kuten ystäväni ja tuon ryhmän ylläpitäjä Aiju Salminen sanoi:

"Uskon, että tämä tulee muuttamaan asenneilmapiirin. Niin kuin Tahdon-kamppis teki homoliitoille ja vuosi 2017 veganismille. Ahdistelusta on ajateltu, että se vain kuuluu naisten elämään. No ei vittu kuulu."

Naiset ja muunsukupuoliset ovat tervetulleita liittymään ryhmään täällä, vetoomuksen seksuaalisen häirinnän lopettamisen puolesta voi allekirjoittaa täällä.


 

Lue myös:

Näin siskoni esti raiskauksen 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

 

Share

Kommentit

Paul' (Ei varmistettu) http://vallilanirma.blogspot.com

KIITOS Julia. Iso, valtava kiitos hienosta tekstistä ja rohkeudestasi. Paula

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos kun aloitatte tämän, tämä on supertärkeä juttu!

Sopa (Ei varmistettu)

Olen ryhmässä ja yksi noista sadasta. Kokemusten lukeminen on todella raskasta (omani ei ole pahimmasta päästä).
Ei anneta #metoo:n jäädä pelkäksi ohimeneväksi ilmiöksi. Kulttuurin on korkea aika muuttua!

Juliaihminen
Juliaihminen

Sama juttu! Ja olen täysin samaa mieltä <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Minut kutsuttiin ryhmään, mutta jouduin poistumaan sieltä oman mielenterveyteni vuoksi. Tämä asia on liian lähellä.

Yksi asia mikä minua häiritsee suuresti on kuitenkin se, kuinka tämä ryhmä ja #metoo keskittyy miesten tekemään ahdisteluun. Yksi suurimmista tabuista tässä yhteiskunnasta on se, että on myös äitejä jotka tekevät seksuaalista väkivaltaa omille lapsilleen. (Tuolla ryhmässä näytti olevan yhden henkilön tarina joka on raiskattu äitinsä toimesta - ja tämä oli se hetki kun jouduin jättämään ryhmän.) On surullista, että ilmiö on niin piilotettu niin syvälle ettei se edes näy tilastoissa kuin parina prosenttina. Anneli Auerkin muistetaan mahdollisena murhaajana, ei ihmisenä joka on saanut tuomion neljästä lapsenraiskauksesta. En halua puolustella ketään ja olen totta kai iloinen jos joku saa ryhmästä vertaistukea, mutta henkilökohtaisesti se että jokin tila on vain naisille ja muunsukupuolisille, ei tee siitä todellekaan minulle turvallista.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ymmärrän tämän, ja ehdottomasti myös naisten tekemään seksuaaliseen väkivaltaan pitää kiinnittää huomiota ja nostaa se valokeilaan. Itse pidän esim Auerin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tuomioita jopa pahempana kuin murhaepäilyä, ja siksi mielestäni on aina kuvottavaa, kun hänet päästetään ääneen ilman, että tätä asiaa edes mainitaan jutussa. Ikään kuin se olisi jotenkin busines as usual - ei ole, se on täysin sairasta.

Ajattelen kuitenkin myös, että tuo rajaus on kuitenkin ryhmässä tarpeellinen, sillä kulttuurimme on tällä hetkellä sellainen, jossa miehille annetaan enemmän lupa käyttäytyä seksuaalisesti aggressiivisesti ja suorastaan väkivaltaisesti ilman, että siihen puututaan.

Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että ryhmä ei sovi kaikille, ja itsekin olen nyt lopettanut juttujen lukemisen, sillä ne tulevat uniin ja, kuten sinullakin, liian lähelle.

Vautio

Kiitos Julia.

Firman pikkujoulujen jälkeisissä aamukrapuloissani aloin lukea noita sataa kokemusta. Kolmannen kohdalla päänsäryn seuraksi liittyi jotenkin epäuskoinen raivon tunne. Miten voi olla että edelleen vain tämä paska yhdistää ihmisiä, etenkin naisia, jopa Suomessa?

Ja kaikki mahdolliset tavat reagoida seksuaaliseen ahdisteluun tuntuvat omasta mielestäni naurettavan laimeilta itse teon rinnalla. Mitä ajattelin tehdä seuraavan kerran kun joku huutelee kadulla, kourii perseestä tai tulee hieromaan hartioita toimistolla? Tottakai käsken lopettamaan niin kuin tähänkin asti, mutta voi jumalauta, jos joku tulee kadulla vetämään turpaan niin en minä siihen reagoi sanomalla että "hei, lopeta".

Väkivallalla tähän väkivaltaan vastaaminen on edelleen "ylilyönti", enkä sanoilla voi samalla mitalla loukata. En edelleenkään tiedä tällaisille kusipäille yhtä loukkaavaa sanaa kuin vaikkapa "huora" on naisille.

Surullisinta on, että ainakin itselleni helpoin tapa päästä tästäkin vitutuksesta eroon olisi nyt korkata darrajaffa, laittaa leffa pyörimään ja aivot narikkaan. Ei tarvitsisi enempää raivostua, ahdistua, masentua eikä menettää uskoaan ihmisyyteen.

/Rant over.

Vauvantaisin (Ei varmistettu) http://vauvantaisin.wordpress.com

Toivoinkin että joku hyvä bloggaaja nostaisi aiheen vielä kunnolla esille.

En itse ole mennyt lukemaan noita juttuja, koska ne jäävät pyörimään mieleeni.

Minulla olisi kuitenkin yksi pyyntö: voisitko kertoa täällä blogissa mikä on flirtin ja ahdistelun raja.

Pyydän tätä useasta syystä.

-ensinnäkin jos joku mies tulisi minulle sanomaan että "teidän naisten kanssa ei näköjään voi enää edes puhua eikä teitä voi edes katsoa", en osaisi vastata. Haluaisin että minulla olisi valmiina sanat.

-minä olen mennyt ekan kumppanini kanssa yhteen ja en ole koskaan ehtinyt kokea baarielämän ahdisteluja. Kuulun siihen ihan pieneen joukkoon joka ei ole flirttaillut tai käynyt treffeillä (miten sitten olenkaan parisuhteessa, hyvä kysymys), ja joka ei myöskään ole kokenut ahdistelua (olen kokenut kyllä muita uhkaavia tilanteita, mutta ei seksuaalisia). En tunnista näiden välistä rajaa. Olen kysynyt flirtin ja ahdistelun rajasta perheenjäseniltä ja he kertovat että raja on selvä. Mutta minulla ei ole sanoja, miten sen kerron muille.

Juliaihminen
Juliaihminen

Superhyvä postausaihe! Tartun siihen asap!

http://www.jussikari.fi/flirttailu-ja-ahdistelu/

Jussi kirjoitti aiheesta mielestäni osuvasti vähän aikaa sitten :)

Vauvantaisin (Ei varmistettu) http://vauvantaisin.wordpress.com

Voi mahdoton, tämä oli juuri sitä mitä olen etsinytkin. Kiitos! (ja tietysti Julia kirjoittaa aiheesta vielä yhtä väkevästi aikanaan :)

Jussi Kari kirjoittaa asiasta hyvin opettavaisesti. Uskon, että hänen ajatuksista päästään pitkälle. Niissä on ihan konkreettisia ohjeita.

Paras kohta hänen tekstissään:
"Jos et osaa lukea sosiaalisia signaaleja ja kehonkieltä, älä koske. Älä koske varsinkaan a) rintoihin, b) jalkoväliin, c) pakaroihin, d) reisiin ilman lupaa."

Ja toinen, josta kuitenkin myös pidin:
"Jotkin asiat ovat paljon selvempiä vastaanottajapuolella. On paljon helpompaa sanoa, milloin joku ihminen on sinusta ärsyttävä, kuin milloin itse ärsytät jotakuta toista. On paljon helpompaa sanoa, milloin joku toinen satuttaa sinua fyysisesti, kuin milloin itse satutat jotakuta toista fyysisesti. Häirintä ja flirttailu eivät tässä mielessä ole mitenkään poikkeuksellisia ilmiöitä."

Juliaihminen
Juliaihminen

Tuo Jussi Karin teksti oli erinomainen! Kiitos siitä!

Tässä vielä nyt oma tulkintani aiheesta.

SaaraCecilia

"Uskon, että tämä tulee muuttamaan asenneilmapiirin. Niin kuin Tahdon-kamppis teki homoliitoille ja vuosi 2017 veganismille. Ahdistelusta on ajateltu, että se vain kuuluu naisten elämään. No ei vittu kuulu."

Aamen. Tää on niin hyvin sanottu! Allekirjoitin itse eilen oman alamme julkilausuman, joka julkaistaan huomenna. Tuli siitä todella hyvä fiilis, että kerrankin uskallan julkisesti asettua tukemaan jotain liikettä ja teen sen satojen kollegoiden kanssa.

Kommentoi