Meikkaaminen on edelleen ongelmallista

Juliaihminen

Kirjoitin viime huhtikuussa postauksen, jossa puhuin siitä, miten mielestäni on ankeaa leimata meikkaava nainen epäfeministiseksi. Teksti kirvoitti pitkän keskustelun, jossa puhuttiin siitä, vaaditaanko naisia meikkaamaan, jotta nämä olisivat siistin näköisiä. Ja ennen kaikkea siitä, että jos nainen (eli minä) haluaa meikata, jotta hän tuntisi itsensä siistiksi ja hyvännäköiseksi, niin onko se ikään kuin epäfeministisen narratiivin toistamista.

Jäin miettimään tätä paljon. Itse asiassa niin paljon, että tein aiheesta jutun Trendiin. Älkää huoliko, se ei ole minämuotoinen juttu, jossa vielä toistaisin omat kantani meikkaamisesta, jotta pääsisin sanomaan viimeisen sanan. Sen sijaan haastattelin siihen erästä erittäin älykästä feministiä (eli Minjaa) ja hänen kosmetologi-sisko Meiju Koskelaa, tutkija Satu Lidmania ja Mira Eskelistä, joka on meikkaamisesta pitävä transnainen. He puhuvat siitä, millaisia ulkonäkövaatimuksia naiselle nykyään on, mikä niissä risoo ja miten asioita kannattaisi muuttaa.

Jutusta jäi käteen erityisesti kaksi mun silmiäni avaavaa tärkeää pointtia.

Ensimmäinen pointti on vähän vaikea ja akateeminen, mutta kerron sen nyt täällä, koska se ei kunnolla mahtunut juttuun:

Minjan hyvin esittämä pointti siitä, että on olemassa toimijuus ja rakenne, joita hän pyörittelee väikkärissäänkin. On nimittäin yksisilmäistä katsoa meikkaamista vain jommastakummasta näkökulmasta: Voidaan ajatella, että on vain yksittäisiä toimijoita, jotka tekevät itsenäisiä valintoja vaikkapa meikkaamisen suhteen. Tällöin kuitenkin unohdetaan se, että rakenteet, kuten kauneusteollisuus ja kulttuurimme asettamat normit, vaikuttavat valtavasti siihen, miten käyttäydymme ja miltä näytämme.

Toisaalta, jos taas puhutaan pelkästään rakenteiden vaikutuksesta, niin samalla unohdetaan, että myös yksilöllä on päätösvaltaa omaan toimintaansa. Rakenteet ja toimija ovat siis aina suhteessa toisiinsa.
”Pitää pystyä tiedostamaan rakenteet ja haastamaan ne, mutta en usko että pystyn kaatamaan niitä yksin. Jos jättäisin kainalokarvat ajamatta, niin tuskin patriarkaatti siitä murtuisi. Tosin se voisi olla ihan hyvää vittuilua patriarkaatille”, Minja sanoi osuvasti.

Toisin sanoen, kyllä minä tiedostan sen, että vaatimus naisen meikkaamisesta on täysin berberistä. Ja silti minä itse haluan nauttia meikkaamisestani ja koen silloin olevani paremman näköinen. Jos se on minulle itselleni tärkeää, niin ei kukaan oikein voi ylhäältäpäin tulla sanomaan, että nyt et tiedä omaa parastasi ja olet epäfeministinen.

Toinen tärkeä pointti tuli Mira Eskeliseltä. Hän sanoi olevansa onnekas, koska tykkää meikata. Näin on helpompaa tulla sukupuolitetuksi oikein vaikkapa kadulla. Mutta yhtä lailla kuin muutkaan naiset, niin eivät kaikki transnaiset välttämättä tykkää meikata. Ja tässä tulee se ongelma: Pakotetaanko transnaiset meikkaamaan, jotta he olisivat "todellisia" naisia. Tämä ajatus on inhottava, mutta myös osoittaa hyvin konkreettisesti sen, että edelleen naiseuteen kuuluu tietynlainen ehostautuminen. Kun Mira käy Transpolilla, hän muistaa aina ehostautua, jotta ihmiset varmasti sukupuolittavat hänet myös siellä oikein.

Näin ollen tullaan taas tähän, mitä yksi vieraileva kommentoija tässä postauksessa sanoi niin hyvin:

"Mulla on nyt meikki-/laittautumishommiin yksi ratkaisukeskeinen lähestymistapa: Nollatoleranssi toisten naisten (ja yhtälailla miesten) ulkonäköä koskevien valintojen ja tekojen arvostelulle. Ei meikkiä, liikaa meikkiä, tekoripset ja -kynnet, tekorusketus, säärikarvat - ihan sama! Kieltäydyn arvostelemasta tai kommentoimasta (ja torun omaa sisäistä ääntäni aktiivisesti jos se meinaa mainita jotain). Tämä ei ratkaise yhtään kysymystä lopullisesti mutta opettaa ehkä tytöilleni jotain suvaitsevuudesta ja yksilönvapaudesta sekä poistaa yhden turhan asian (tarkennan: toisten ulkonäkö) puheenaiheista."

Juurikin näin. Ja tämän huhtikuisen postauksen jälkeen olen noudattanut tätä periaatetta, ja helvete också se on kyllä vaikeaa. Siis niiiin vaikeaa. Mutta pikkuhiljaa mä alan pystyä siihen. Mun täytyy joskus tehdä tästä aiheesta oma postauksensa, koska oman mielen hallitseminen on yllättävän hankalaa, kun on kasvanut kulttuurissa, jossa koko ajan arvostellaan naisten ja miesten ulkonäköä.

Mutta juu! Menkää ja lukekaa koko juttu Trendistä, siinä on paljon hyvää settiä.

 

Kommentit aiheesta kiinnostavat edelleen, koska mulla ei ole mitään tarvetta sanoa viimeistä sanaa!
(Tuskin sitä edes voi sanoa kukaan.)

 

Lue myös:

Meikkaaminen ei ole mustavalkoista

Lihavan tytön rooli on täyttä paskaa

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTASSA

 

 

Share

Kommentit

Pirta (Ei varmistettu)

Ihan en nyt käsitä, miksei muita saa arvostella edes omassa päässään? En kirjoittele nettiin kritiikkiä muiden meikeistä, mutta saatan kyllä jutella kaverin kanssa julkkisten tyylistä. Juuri eräässä seurueessa ihmeteltiin, miksi nuoret tytöt meikkaavat kasvonsa identtisiksi. Minusta olisi aika outoa, jos ei tällaisesta saisi ollenkaan jutella – tai asiaa ei saisi edes ajatella. Mielestäni valtaosa ihmisistä on kauneimmillaan ilman meikkiä. Toki ymmärrän, että monille meikki on suojakuori tai turvakalu ulkomaailmaa vastaan. Kriittinen ajattelu auttaa myös selkeyttämään omia näkemyksiä itselle. Miksi minun pitäisi pakottaa itseni ajattelemaan, että kaikkien meikkityyli on tosi ihana?

N. (Ei varmistettu)

Mä ymmärsin tän niin että kirjoittaja on itse päättänyt olla ääneen arvostelematta muiden ulkonäköä, ja toruu itseään hiljaa jos suusta meinaa lipsahtaa joku ulkonäköön liittyvä kommentti -ei siis niin, että kirjoittaja kieltää kaikkia olemaan arvostelematta muiden ulkonäköä päässään.

Mä en kans nykyään enää lähde mukaan ulkonäköä arvosteleviin keskusteluihin tai juurikaan kommentoi muiden ulkonäköä, koska en näe siinä mitään järkeä. Mun ajatuskulku menis jotakuinkin näin: "Nuoret naiset näyttää meikkaavan kasvonsa hyvin samaan tapaan.. jaahas, entäs sitten? -> ajatus siirtyy seuraavaan aiheeseen" En tietenkään kiellä seurassani olevilta ihmisiltä ulkonäkökeskusteluja, en vaan lähde niihin mukaan.

Ja tottakai mielipiteitä saa olla, ei kaikkien ulkonäkö tai tyyli varmastikaan miellytä kaikkien silmää -mutta entäs sitten? Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan jne :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuinkakohan suuri osa nuorista työtöistä oikeasti meikkaa kasvonsa identtiseksi? Tartuin tähän, koska tää kuulostaa mun korvaani tosi oudolta. Eihän meikillä edes pysty muuttamaan kasvon piirteitä niin paljoa, että olisi aiheellista puhua identtisyydestä? (Toki hyvin vahvat, mutta samalla myös vaativat meikit, voivat piirteitä muuttaa, mutta esiintyykö niitä oikeasti muualla kuin Youtuben meikkikanavilla?)

Ehkä kommentoija tarkoitti, että nuoret tytöt meikkaavat keskenään samalla tavalla, mutta tätäkään en oikein allekirjoita. Nuorissa ja vanhemmissakin on toki nähtävissä eri tyylisuuntia ja usein samoista asioista tykkäävät liikkuvat keskenään. Ehkä harha tulee tästä?

Pirta (Ei varmistettu)

Yksi keskustelija oli teinin isä, joka meinasi kaupungilla moikata väärää tyttöä luullen tätä tyttärekseen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuskin teinien tyylin tavoitteena on miellyttää isän ja isän ystävien silmää. Eikä kuulukaan olla. Oma keho on itseä varten ja kukin koristelkoon sen itseään eniten miellyttävällä tavalla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mäkin oon nähnyt ihan isäni näköisen keski-ikäisen miehen. Stop the press! :D

Sunine (Ei varmistettu)

Kun olin teini mun isä jaksoi aina kertoa miten näki ihan saman näköisen tytön kaupungilla ja miten me nuoret tytöt ollaan niiiin samanlaisia vaikka ajatellaan, että ollaan erilaisia. Musta tää oli hurjan hassua, sillä en ajatellut olevani erilainen, tai samanlainen, kuin muut. Olin vaan sellainen kun olin. Teini-ikäisten tyttöjen isät ei siis todellakaan ole välttämättä ihan kartalla asioista.

Musta on myös vähän väsynyttä puhua jostain ryhmästä, kuten nuoret tai nuoret naiset ja miten ne kaikki tekee jotain jollain tapaa. Usein tähän liittyy vielä pientä paheksuntaa. Sehän on ihan hirveen hajanainen joukko ihmisiä, jotka tekee kaikki kaikenlaista. Ja siis eihän kukaan voi sille mitään, jos joku haluaa tuomita muita. Eri asia vaan, että onko siinä järkeä. Mä esim tykkään meikata ja ennen lasta kun olin töissä mulla oli kaikki rajauksista huulipunaan joka ikinen päivä. Nyt oon ollu aika luonnontilassa, kun oon vaan peuhannut lapsen kanssa kotona, mutta jos ja kun kohta taas työelämä kutsuu alan todellakin taas ehostaa itseäni. Ja teen tämän varmasti vaikka joku jossain olisi sitä mieltä, että ei pitäisi. Mä en ymmärrä mitä se kenenkään muun napaa kutittaa mitä muut ihmiset naamaansa laittavat.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä isoin ongelma stereotyypittelevissä keskusteluissa on syrjivien rakenteiden vahvistaminen. Kun jotain väitettä toistelee tarpeeksi itselleen tai muille, siitä ikäänkuin tulee aina vain todempi. Itse pyrin olemaan osallistumatta tällaisiin keskusteluihin tai kyseenalaistamaan kaikki "kaikki miehet/naiset/mikä tahansa muu ryhmä ovat tälläisia"-kommentit. Yritän olla ajattelematta muista pahaa ihan oman onnellisuuteni ja mielenrauhan vuoksi, eli siinä missä ennen saatoin ajatella "miten toi kehtaa lähteä ulos ton näköisenä", nyt ihan vilpittömästi ihailen saman tyypin rohkeutta. Suosittelen kaikille samanlaista asennemuutosta, elämästä tulee mukavampaa. Toivon lapseni saavan kasvaa antaa kaikkien kukkien kukkia-ilmapiirissä.

Lukumato

Miksi tässä blogissa aina dissataan berberejä?

Juliaihminen
Juliaihminen

Todella paha kysymys, johon on vaikea lähteä vastaamaan. Valistunut arvaus on, että tämän blogin kirjoittajalla on selvästi jotain henkilökohtaisia ongelmia, jotka hän pyrkii purkamaan viattomaan (joskaan ei täysin, mikäli lukee Wikipediasta heidän sodistaan Karthagoa vastaan) pohjois-afrikkalaiseen kansaan. 

sssssonja (Ei varmistettu)

Tuntuuko sinusta yhtään oudolta kirjoittaa Trendi-lehteen tällaista artikkelia, kun lehdessä on meikkimainossisältöä kymmeniä sivuja per numero ja lehti on muutenkin välillä vahvasti näitä haitallisia rakenteita voimistava?

Olen välillä tilannut Trendiä lyhyitä jaksoja ja tykännytkin hyvin laadituista henkilökuvista ja ilmiöjutuista, mutta koen sen jotenkin ristiriitaisena, että ulkonäkökeskeisten mainosten ja muoti- ja meikkijuttujen välissä on juttuja, joissa taas annetaan piupaut kauneusihanteille ja ulkoa päin tuleville paineille.

Ehkä nuo teemat on yhdistetty jos monet ovat kiinnostuneita kummastakin sisällöstä. Itselleni kuitenkin tulee lukijana kumma olo Trendistä ja ”voimaannuttamisjutuilta” menee pohja kun kääntää sivun ja seuraavaksi tulee "Tukka jonka haluat"-juttuja. Kuka nyt antaa painetta ulkoa päin? Entäpä jos en halua sitä tukkaa tai kesän pastellihametta? Mikä Trendi on sitä kertomaan mitä minä haluan ja mikä on luottovaatteeni?

Googletinpa tässä vielä Trendin kansikuvat ja tässä pari esimerkkiä: Upea kesäiho – tarvitset vain yhden tuotteen, Tarvitset vain nämä: Paras ripsiväri, toimivin seerumi, täydellisin kynsilakka (tarvitsenko oikeasti vai kertooko joku lehti minulle juuri mitä tarvitsen jotta näytän siltä miltä naisen oletetaan näyttävän?), Helppo keino tuuheampiin hiuksiin (Ai hiusten pitää olla tuuheat? Mitäs vikaa mun ohuessa hiuslaadussa on?).

Tulipa pitkä ja ehkä hieman sekava kommentti, mutta pääsinpäs purkautumaan tästä mietityttäneestä aiheesta. Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tämä on ikuisuusaihe: miten naistenlehdet, jotka saavat suuren osan mainostuloistaan esimerkiksi kosmetiikkatrityksiltä, voivat kirjoittaa itsensä hyväksymisestä?

Maailma on ristiriitainen. Sitä mä vähän yritin myös purkaa tuossa tekstissäni: On rakenteet (kapitalismi, kauneusteollisuus) ja on niissä toimivat yksilöt (vaikkapa minä). Rakenteita saa ja kuuluu kritisoida, mutta kaikkea vastuuta ei voi vierittää yksilön päälle tai ottaa yksilöltä kokonaan pois.

Musta on hienoa, että Trendi julkaisi tuollaisen jutun, joka tietyllä tapaa voi olla kontroversiaali muuhun sisältöön nähden. En tiedä olisiko ollut parempi, jos se olisi julkaistu vaikka Tulvassa, eikö se olisi ollut vähän "preaching to the choir"?

Myös ihmiset ovat ristiriitaisia. Moni saattaa vastustaa pakollisia kauneusihanteita ja silti toteuttaa vapaaehtoisesti niitä itse. Ei niitä meikkijuttuja tai vaatesuosituksia laitettaisi Trendin sivuille, jos ihmiset eivät niitä haluaisi lukea ja ostaisi lehteä jopa nimenomaan niiden takia. Musta on ihan freesiä, että samassa lehdessä voidaan herätellä ihmisiä miettimään suhdettaan feminiinisyyden vaatimukseen ja puhua ripsiväreistä.

Mutta kuten sanoin, toki tällaista kritiikkiä saa esittää.

sssssonja (Ei varmistettu)

Ymmärrän hyvin kaksi pointtia. Sen realiteetin, että rahoitus lehteen tulee kosmetiikkateollisuudelta ja sen, että juttu menee varmasti oikealle yleisölle lehdessä jonka lukijat saattavat itsekin kamppailla tuon ristiriidan kanssa.

Kritiikkini ei ehkä niinkään kohdistu edes meikki- ja muotijuttuihin, koska niillä on yleisönsä (itsekin luen esim. erinomaista Karkkipäivä-kosmetiikkablogia jossa meikkivinkkien ja -arvostelujen lisäksi mennään kosmetiikkateollisuuden ja ilmiöiden sisälle). Tottakai monet myös haluavat inspiraatiota pukeutumiseen ja hiustenlaittoon. Kritisoin lähinnä sitä, jos annetaan ulkoa painetta, että mitä kukakin nyt tarvitsee, mitä on "pakko olla" ja mikä se yksiulotteinen nais- tai kauneusihanne on.

Mielestäni viime numerossa Sanna Saastamoinen Barroisista tehty juttu oli esimerkiksi hyvä, sillä siinä henkilö ja hänen elämäntapansa olivat pääosassa ja sivutuotteena olivat vaatekuvat ja kosmetiikkatärppi. Ei se aihepiiri, vaan sävy jolla siitä kirjoitetaan. Ehkä tähän jo osataan kiinnittää huomiota naistenlehtien toimituksissa. Olisi myös hyvä, että mahdollisimman erilaisia ihmisiä ja heidän suhtautumistaan ilmiöihin (esim. juuri kauneusihanteisiin liittyen) nostettaisiin enemmän esille, niin kuin sinun jutussasi juuri tehtiin.

Vielä liittyen tähän: Ei niitä meikkijuttuja tai vaatesuosituksia laitettaisi Trendin sivuille, jos ihmiset eivät niitä haluaisi lukea ja ostaisi lehteä jopa nimenomaan niiden takia. Ehkä tuo on vähän itseään ruokkiva kierre ja juuri ne kuuluisat rakenteet, että kun niitä juttuja julkaistaan niin naisille tulee paine ja halu lukea niitä, koska he ajattelevat muuten pukeutuvansa tai meikkaavansa väärin. Mutta joo, ikuisuusaihe josta voisi varmasti keskustella ja kirjoitella loputtomiin.

Löysin blogisi ehkä reilu kuukausi sitten ja liioittelematta luin sen alusta loppuun (tai oikeastaan lopusta alkuun) viikonlopussa ja sitten paasasin eri aiheista jotka olivat herättäneet ajatuksia kotona päiviä sen jälkeen. "Siinä blogissa jota aloin lukea oli muuten tästäkin...". Ja voi minua, ensimmäinen kommentti jonka jätin olikin kritiikkiä, eikä kiitosta mainiosta blogista joka olisi pitänyt heti sen blogin parissa vietetyn viikonlopun jälkeen jättää. :'). No mutta, kiitos nyt, Juliaihminen on ensimmäisiä sivuja joita aamulla avaan ja olen aina ihan, että "JES uusi postaus!". Hyvää viikonloppua ja jatka samaan malliin!

Juliaihminen
Juliaihminen

Ou nou, nyt kun luin uudestaan oman kommenttini, niin aika tylyltähän se kuulosti! Eli lisäystä edelliseen: Mun mielestä tämä on oivallinen paikka esittää moista kritiikkiä, koska mitä luultavimmin Trendin toimitus lukee sen / minä juttelen aiheesta Trendin toimituksen kanssa. Koska kuten sanoit, tämä on ristiriitaista. Lisäksi silloin mennään kanssa metsään, jos ajatellaan, että yhdellä jutulla ulkonäköpaineista voidaan pestä kädet omasta vastuusta paineiden luomisessa - se olisi tekopyhää. 

Tietty uskon myös, että toimituksessa pähkäillään tämän asian kanssa usein muutenkin. Siksi onkin mainiota, että sä toit tuon esimerkin tuosta uudenlaisesta tavasta tuoda tyylijuttuja kiinnostavasti esiin. Tommonen palaute saa lehden varmasti miettimään, josko jatkossakin juttuja voisi tehdä uudella tavalla. Onhan semmoinen "tämä ripsiväri sinulle" aika ikivanha tapa kertoa vaikkapa meikkaamisesta. :D

Joka tapauksessa, kiitos hyvästä ykköskommentista ja superkivasta kakkoskommentista <3

 

sssssonja (Ei varmistettu)

En kokenut ensimmäistä kommenttiasi yhtään kriittisenä tai tylynä. :)

En ole ennen kommentoinut tällaisia pohdintahommia blogeihin ollenkaan ja huomasin nyt, että tämähän olisi aika aikaavievä harrastus kun yrittää pukea ajatuksensa sanoiksi. Ja sitten jää kelailemaan noita asioita vielä kommentoinnin jälkeenkin. Jäin nimittäin tosissani miettimään, että mikä olisi hyvä tapa tehdä tyyli- ja meikkijuttuja ilman, että siitä syntyy lukijalle ulkoista painetta olla tietynlainen tai tehdä tiettyjä hankintoja.

Oikeastaan viime numerossa kenkien huoltojuttu oli tosi hyvä myös, siinä esitellään kengät hinta- ja merkkitietoineen, mutta pääosassa on niiden käyttöiän pidentäminen ja käyttömukavuus. Oikein kiva lähestymiskulma muotijuttuun. Itse vähentäisin myös lukijan sinuttelua, sillä se ei kuulosta kovin neutraalilta vaan aika ohjailevalta ja juuri tuota ulkoapäin tulevaa ohjailua pitäisi mielestäni välttää. Valitsimme yllesi upeimmat kotivaatteet vs. Esittelyssä upeat kotivaatteet (vähän lamen kuulonen esimerkki mutta kuitenkin). Tarjotaan se inspiraatio ja mielellään mahdollisimman monipuolinen kotivaate-esittely ja annetaan jokaisen itse valita pukeeko ne ylleen vai ei. Uusia tulokulmia meikkijuttuihin voisivat olla erilaisista meikkaavista ihmisryhmistä kertovat jutut, niin ettei kertojana aina olisi vaalea klassisen kaunis nuori nainen ja aiheena "valitsimme sinulle talven viileimmät luomivärisävyt". Meikkaavat miehet, eri kulttuurien täysin erilaiset ehostamistavat, teatteri- ja tv-maskit, meikkaaminen työnä, kaunistautumisen historiaa, kulissien taakse kosmetiikkateollisuuteen kurkistavat jutut jne. Kyllä niihin aina muutaman meikkivinkin ja tuotesuosituksen voi upottaa joukkoon. :D

Tästä ajan kuluttamisesta aiheen parissa vielä: aloin katsella naistenlehtien kansia ihan uudella silmällä ja huomasin, että onneksi niissä oli vähemmän tuota ohjailua ja oletusta tietynlaisesta naisesta kun kuvittelin. Siihen kiinnitin huomiota, että Cosmopolitan on hyvin hyvin heteronormatiivinen lehti ja keskittyy ihan älyttömästi siihen oletukseen, että naisia kiinnostaa mitä miehet heistä ja heidän ulkonäöstään ajattelevat. Esimerkki elävästä elämästä: "Uusi miespaneeli, Futispelaajat paljastavat: naisen paras bileasu" HRRR!". Ai että, futispelaajien mielipidehän on tosi tärkeä vaikutin juhlavaatetta valitessa! Mutta se onkin sitten jo toinen aihe. :D

Ihan parasta kyllä, että blogeista voi saada tällaisia ahaa-elämyksiä vaikka siihen aikaa sitten uppoaisikin kuten mulla on nyt tän aiheen parissa askarrellessa käynyt.

Girlboss (Ei varmistettu)

Aivan sama ongelma Trendin kanssa! Olen varmaan viisi kertaa vuosien varrella aloittanut ja lopettanut lehden tilaamisen tästä ristiriidasta johtuen! Toisaalta lehdessä on kiinnostavia juttuja, mutta suurimmaksi osaksi nykyään tulee selattua kauneuteen liittyvien juttujen ohi. Parikymppisenä kaikki tuollainen kiinnosti, nyt reilu kymmenen vuotta vanhempana tuntuu hölmöltä kuukaudesta toiseen märehtiä kauneutta tai sen puutetta... Kaipaan Olivia- lehteä! Ehkä aika kultaa muistot, mutta mielestäni se oli jotenkin... kolmikymppiselle sopivampi kuin Trendi :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Puhuimme juuri hyvän ystävän kanssa siitä, miten viime aikojen body positivity ja muu voimaannuttamismeininki on tuonut mukanaan oikeutuksen jatkuvasti aktiivisesti kiinnittää huomiota muiden ulkonäköön ja myös kommentoida sitä. Samoin se kannustaa miettimään omaa ulkonäköä ihan suhteettoman paljon. Se on ihan hanurista. Hyvälläkin tarkoitettu kommentti voi tuntua kurjalta ja toisaalta omista epävarmuuksista ja huonosta kehosuhteesta kärsivillä on taipumus katsoa muitakin kuin itseään samaan tapaan armottomasti tai arvostellen. Vaatii tosi hyvää sosiaalista silmää tajuta, mikä ulkonäkökommentti on toisesta kannustava ja mikä tuntuu ikävältä tai tungettelevalta. Epävarmuus omasta ulkonäöstä ei taida juurikaan riippua siitä ulkomuodosta, asia voi olla herkkä kelle vaan. Kivaksikin tarkoitetut "onpa sulla hyvä iho/ ootpa ihanan laiha/kurvikas/mitä ikinä" -kommentit voi tuntua todella tungettelevilta.

Olen itse ihan perus tyytyväinen omaan ulkonäkööni ja tykkään välillä laittautuakin. Olen alalla ja piireissä, jossa juuri kukaan ei koskaan kommentoi ulkonäköäni mitenkään, paitsi muuttunutta kampausta tms. Kun joskus harvoin saan jotain yksityiskohtaisempaa ulkonäköpalautetta, se jotenkin hämmentää: enhän mä ole tullut tänne erityisesti näyttämään joltakin! Itse yleensä kommentoin muiden ulkonäköä lähinnä silloin, jos ovat jotenkin erityisesti laittautueet / muuttaneet tyyliä tms, tyyliin onpa hyvä tukka tai kaunis takki. Mielessäni olen välillä aika kärkäs arvostelemaan muita, se kohdistuu kuitenkin yleensä sanomisiin ja tekoihin, muiden ulkonäkö ei kovin paljoa jaksa kiinnostaa.

Pitkän vuodatuksen lopuksi on sanottava vielä, että vaikka nämä meikkaamisasiat ovat ihan kiinnostava aihe, välillä tuntuu että feministinen meikkauskeskustelu on elävä esimerkki taistelusta tuulimyllyjä vastaan. Kun naisasiaihmiset juuttuvat kiistelemään ripsivärin moraalivaikutuksista, muut vetää isot yhteiskunnalliset linjat oikeasti isoissa kysymyksissä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hyvä kommentti!

Mä olen kanssa vähän sitä mieltä, että toisen ulkonäön kommentointiin pitää suhtautua tarkkuudella ja varovaisuudella. Itse asiassa joskus tuntuu, että jos vaikka kehuu työelämässä jonkun ulkonäköä eikä vaikka ammattitaitoa, ikään kuin alentaa tämän ihmisen oman silmänsä katseen kohteeksi. Ikään kuin toinen olisi tietyn näköinen minun silmääni varten.

Siinä tietyllä tapaa riisuu toisen ammattipersoonan pois ja keskittyy hänen vapaa-ajan persoonaansa eli koti-minään (kun kotonahan ne meikit ja vaatteet on laitettu päälle). Tämä menee helposti myös ylistämällä alistamiseksi.

Kommentoin toki edelleen ehkä jopa päivittäin kavereideni kivoja asuvalintoja tai tyylikästä huulipunaa, mutten lähtisi kehumaan juuri tapaamani ihmisen ulkonäköä.

Tuosta olen vähän eri mieltä, että feministit keskittyisivät pelkästään epäolennaiseen puhuessaan ripsareista. Ensinnäkin ulkonäkö on valtava osa identiteettiä ja mikä voisi olla isompaa? Toisekseen, ei maailmaan mahdu vain yhtä keskustelua kerrallaan, kyllä ihmisillä on kapasiteettiä osallistua moniin keskusteluihin kerrallaan. Feminismi on ideologia, joka lävistää sekä isoja että pieniä juttuja, tapa katsoa maailmaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Valitsin sanani vähän liian kärjistäen. Ei meikkaaminen minusta mikään täysin turha keskustelunaihe ole ja sun teksti esim oli oikeasti kiinnostava. Meikkaamisen problemaattisuus saa mielestäni kuitenkin paljon enemmän "puheaikaa" kuin moni muu, suurempi tasa-arvokysymys. Olisiko se samanlainen aihe sukupuolentutkijalle kuin BB sun sitsilaulussa mediatutkijalle? :) Helposti lähestyttävä, kaikilla on joku oma näkökulma ja ratkaisuehdotuksen ongelmaan voi kukin esittää yhdessä virkkeessä. Valtaosa suomalaisnaisista kuitenkin viettää 9kk vuodesta mustassa tai pikissä goretex-asussa ja lopu 3kk suvun perintövaatteissa mökkirannassa ja meikkaa niin vähän, että sillä on korkeintaan symbolista merkitystä. Oletan, että keskustelu saa paljon vaikutteita muista suuremmista maista, joissa naisen ulkonäköpaineet ovat voimakkaampia. (Toki työsarkaa Suomessakin on, en sitä kiistä).

Jäin miettimään vielä omaa tapaani kommentoida muiden ulkomuotoa. Kyllä mäkin helposti kehun kaverin asua tms. Toisaalta epäonnisemmat valinnat eivät juuri herätä tunteita tai tarvetta edes mielessä dissata. Musta on ok kommentoida asioita, joita joku on nimen omaan itse valinnut, niitäki vain kivassa mielessä. Synnynnäisiä tai pysyvämpiä ominaisuuksia sen sijaan on asiallista kommenotida vain jos toinen itse avaa aiheesta keskustelun. Myös sellainen "sulle sopii tuollainen, koska olet sellainen", on mielestäni off limits.

Pikkunaisia

Sattuipa, juuri eilen pohdin vähän samaa teemaa omassa blogissani. Kolmen tytön äitinä usein pohdin tätäkin aihetta - mitä oma meikkaamiseni tai meikkaamatta jättämiseni kertoo tytöilleni naiseudesta ja siitä, mikä on tavoiteltavaa. Kiitos tästä mielenkiintoisesta postauksesta! Täytyypä lukea vielä juttusi lehdestä, jospa omatkin ajatukset vielä jatkojalostuisivat :)

Ajatus on tärkein

Mä tykkään meikkaamisesta tosi paljon. En välttämättä meikkaa mitenkään erityisen paljon, mutta tykkään vähästäkin. Se vaan on mun mielestä hauskaa. Kyllä siihen toki liittyy se ulkonäkö, että näyttää freesimmältä ja ryhdikkäämmältä. Kummallisesti mun meikkausinnostus on iskenyt nimenomaan kotiäitivuosien aikana :D

Mun mielestä ainoa ongelmallinen asia meikkaamisessa on, tai pitäisi olla, miksi joku meikkaa. Eli meikkaako muita varten vai itseä varten. Mä meikkaan, koska siitä tulee hyvä fiilis. En osaa sanoa, kuinka paljon siihen kaikesta huolimatta liittyy muut ihmiset. Mun mielestä on hauska kyllä meikata ihan vaan kotonakin, ilman että kukaan näkee. On hauska kokeilla eri juttuja. Mutta kyllä se freesiydentunne silti varmaan jossain määrin liittyy siihen, että näyttää _muiden_ silmissä freesimmältä. Ei sekään kuulosta multa. Ehkä toiset ihmiset tässäkin tapauksessa toimii peileinä itselle. En osaa selittää yhtään, mitä mun pään sisällä just nyt on. Koska en siltikään meikkaa aina kun poistun kotoa. Saatan ihan hyvin käydä kaupassa, kylässä jne. Ilman meikkiä. Tai sitten meikattuna.

En saanut itsekään vahvan alun jälkeen enää tolkkua. Ehkä se tosiaan on aika mutkikas asia :D mutta lapsilleni aina vastaan, kun kysyvät miksi meikkaan, että mun mielestä se on hauskaa. Ihan niin kuin heistä on hauska pukeutua naamiaisasuihin. Saa aikuisetkin leikkiä.

Ai niin, tuli mulle vielä yks juttu mieleen. Jos en meikkaa muuten, niin siistin kyllä kulmakarvat. Kyllä se luo siistin vaikutelman. Ihan niin kuin miesten parranajo. Tästä vois sanoa enemmänkin ja melkein saan kiinni mun ajatuksesta, mutta lapset huutaa. Tsemppiä vaan järkevään keskusteluun, ei onnistunut multa :D

Ah, oisinpa mäkin tuommoinen että tykkäisin meikkaamisesta. :D Totuus on, etten koskaan meikkaa itseni takia. Ärsyttää herätä aikasemmin meikkaamisen takia :D Meikkaan tasan tarkkaan yhteiskunnan odotusten takia. Tää on musta ongelmallista, mutta minkäs teet, teen siis asiakaspalvelutyötä ja koen, että mun on pakko meikata töihin jotta näytän siistiltä, huolitellulta ja helposti lähestyttävältä. Vaikka olenhan mä siisti ja helposti lähestyttävä ilman meikkiäkin(?).. Oma olo on kuitenkin freesinmpi ilman meikkiä enkä siis vapaa-ajalla meikkaa. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Olisi jotenkin tosi paljon helpompaa, jos "naiseuden", "mieheyden" jne. tilalle tilalle keksittäisiin jotkut aivan muut sanat. Sanoja nainen ja mies värittää niin paljon se perus lisääntymisbiologia josta ei pois päästä, että se häiritsee mielestäni keskustelua. Se naiseus ja mieheys ja sukupuolisuuden kokemus josta nyt puhutaan on kuitenkin ihan eri ulottuvuus kuin pelkkä fyysinen lisääntymisbiologia. Tai pitäisi ehkä käyttää sanoja naaras ja koiras jos haluaisi ihan yksinkertaisesta biologisesta näkökulmasta puhua (vaikka ei sekään aina toki yksinkertaista ole, mutta ainakin noissa sanoissa olisi vähemmän arvolatausta).

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja vähän (paljon) asian vierestä: tuntuu et suvaitsevaisuus, tasa-arvoon pyrkiminen ja poliittinen korrektius on mennyt siihen suuntaan, että siitä on tullut samanlaista ääriajattelua ja diskriminointia kuin minkä vaan muunkin ääriryhmän mielipiteistä, vaikka suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon saavuttaminen olisi nimenomaan päinvastaista. Mulle tulee näistä nykypäivän tunnelmista mieleen joku kuumottava scifikirjallisuus. Ei vain Trumpin ja kaltaistensa takia vaan myös sen toisen ääripään. Hyökkäävyydellä ja muiden puolesta tai muuten vaan loukkaantumisella ei päästä mihinkään.

(Ei varmistettu)

Todellakin. Kohta kukaan ei saa sanoa mielipidettä mistään, eikä mitään ajatuksia, koska joku voi pahoittaa mielensä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tosi nihkeitä kommentteja täällä tällä kertaa. Mun silmiini näyttää siltä että tosi monelta on mennyt kirjoituksen pointti jotenkin ohi.

Tässä kirjoituksessa (tai feminismissä) ei pyritä sanelemaan kenellekään miten tulisi elää ja ajatella. Pyritään vaan valoittamaan sitä ristiriitaa, joka ympärillämme vallitsee. On yksilön vapaus toteuttaa itseään ja sitten ne rakenteet siellä taustalla, jotka eivät aina ole niitä parhaita mahdollisia.

Feminismi pyrkii kyseenalaistamaan rakenteita, jotta yksilöillä olisi ENEMMÄN vapautta toteuttaa itseään. Että ei olisi vain yksi tai kaksi tapaa olla nainen, mies ja ihminen. Lokerot saisivat haihtua ja ihmiset pohtia vapaammin mitä itse haluavat. Kirjoitukseen liittyen siis esim. naisilta häviäisi se ympäristön mukaanaan tuoma sisäinen ääni, joka sanoo että nainen on ”siististi pukeutunut” kun hänellä on meikkiä. Että siistin ja asiallisen naisen perusasetelmaan ei välttämättä kuuluisi sitä meikkiä ollenkaan edes ajatustasolla. Jokainen sitten voisi itse oikeasti vapaammin päättää miten haluaa olla. Meikittä vai meikattuna. Lisäksi tähän liittyy paljon ikävää historiaa, jossa nainen on ollut koriste, jotain joka on miesten omistama, eikä aktiivinen itsenäinen toimija.

Usein feminismiä/feministejä syytetään siitä ettei se anna ihmisten enää noudattaa perinteisiä sukupuolirooleja. Tämä ei ole totta. Valinnanvapaus ja lokeroiden purkaminen tarkoittaa vain sitä että ne perinteiset roolit ole enää se ainoa oikea tapa olla ja elää. Keneltäkään ei oteta pois, pyritään vaan antamaan lisää vapautta.

Minusta Julian kirjoitus oli tosi hyvä ja tarpeellinen. On hyvä herätellä ajatuksia. Mihinkään henkilökohtaiseen muutokseen sen ei tarvitse johtaa.

N. (Ei varmistettu)

Hear hear! ❤️

Vierailija (Ei varmistettu)

Eihän täällä ole yhtäkään nihkeää kommenttia? Itse ainakin tuona ylempänä anonyyminä en tarkoittanut nihkeillä juuri tätä postausta kohtaan, koska kommentoin täysin aiheen vierestä enkä mitenkään kritiikkinä Julialle :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin ja nihkeet kommentit (asialliset sellaiset) on musta yleensä keskustelun parasta antia. Eikö koko kirjoitus ole tavallaan turha, jos kaikki lukijat vain komppaavat? Eri mieltä olevat lukijat voivat puolestaan herätä miettimään asioita uudesta näkökulmasta, vaikka kommentoisivatkin kriittisesti. Ja erilaisia mielipiteitä esittävät kommentit puolestaan voi herätellä toisia toisenlaisiin ajatuksiin.

Tämä <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei käsittääkseni yhdessäkään kommentissa pelätty perinteisten sukupuoliroolien katoamista? Julia itse pyysi lukijoiden näkökulmia ja on lisäksi aiemmin kirjoittanut samasta aiheesta, jolloin keskustelu sivusi enemmän meikkaamista itseään.

Minulle feminismin tavoitteet ovat kyllä sydäntä lähellä, mutta välillä syntyy vaikutelma (ei Julian teksteistä vaan näistä "paimenkommenteista") että tavoitteena on "keskustella" siten, että kukin vuorollaan toistaa jonkun muualta kuulemansa tai lukemansa, yleisesti hyväksytyn feministisen argumentin. Mitä keskustelua sellainen muka on ja mitä sen ajatellaan edistävän? Em. syystä feminismi ei ole minun juttuni, vaikka monella tapaa sen maailmankuvan jaankin.

Nukka (Ei varmistettu)

Kyllä. Kosmetiikkaan käytetään ihan älyttömät määrät rahaa. Kuulemma sillä rahalla, mikä Yhdysvalloissa tuhlataan vuodessa kosmetiikkaan, voitaisiin laittaa Afrikan mantereen asiat kondikseen (en tiedä miten, elkää kysykö). Lisäksi eläinkokeet, kemikaalit joita naiset lappavat iholleen, kemistien asiantuntemus jota voisi varmaan käyttää muuhunkin – ai juu, naisiahan ei saa arvostella. Kaikilla on oikeus meikata, laittaa naamaansa mitä haluavat ja käyttää rahansa mihin haluavat. Tässäkin ketjussa kävi ilmi, että työelämässä ei kuitenkaan voi esiintyä meikittä. Eli missä on naisen vapaus?

Antisankari

Olen nainen, enkä meikkaa. En edes omiin häihini. En myöskään laita hiuksia. Harvemmin ajattelen asiaa. En osaa myöskään suoralta kädeltä muistaa, ketkä työkavereistani meikkaavat. Tosi harvoin tulee ajateltua koko asiaa. En koe, että olisin tehnyt mitään tietoista valintaa asian suhteen. Meikkaamattomuus on mulle ihmisen normiolotila. Harrastakoon muut meikkausta jos haluaa, minä en jaksa kun ei kiinnosta.

Vauvantaisin (Ei varmistettu) http://vauvantaisin.wordpress.com

Hän yllä sanoi mitä minäkin sanoisin.

Kaunis kasvo jää mieleen. Meikkaamattomana tai ilman.

Huomaan saman vauvoissa: en ole koskaan huomannut ostaa vauvakuviin lapselle ruusuketta/hiuspantaa. Ei ole tullut mieleen. Vauvaa silti ihailen söpönä, mutta laittautumista siihen ihasteluun ei ole tullut kuuluneeksi.

Äitini ja tyttäreni meikkaavat kyllä.

CougarWoman
CougarWoman

Mä olen tuon meikkausasian (ja hiusten värjäyksen, ja kynsihuoltokynnet ja minkä tahansa muun kosmeettisen kikkailun) selittänyt itselleni näin: se, että meikkaanko vai en, ei ole multa pois feministinä, taikka vähennä mun "uskottavuutta" feministinä, koska haluan uskoa, että tasa-arvo on jo niin pitkällä, että pelkät ulkonäölliset seikat eivät vähennä sitä [uskottavuutta] muitten silmissä.

Vähän samaan tapaan kuin että kaikkia tatuoituja naisiakaan ei enää mielletä huoriksi (tai tatuoituja miehiä vankilakundeiksi tai merimiehiksi).

Ja Julia - mä vietin just viikon berbereitten parissa, eikä se ollut yhtään berberistä. :'D

Juliaihminen
Juliaihminen

!!!! Parasta! :D :D

Olen selvästikin pakotettu siirtymään berberi-sanan käytöstä peräpeiliin.

(joskaan ei mulla ole mitään peräpeilejäkään vastaan)

Vapaaherratar (Ei varmistettu)

Naisen paras meikki on meikittömyys.
Itsevarma ja elämän arvojen tasapaino kunnossa ilman keinotekoista ulkokuorta.
Koko kroppa hyvin hoidettu, painokin ihanne mitoissa niin mihin hän tarvitsee niitä meikkejä?
Jos luonnonkauneus ei jotakuta miellytä, mitä sitten. Omapa on kipunsa.
Tälle helppouden ja luonnonkin säästämisen tielle lähti, voin todella sanoa, että tiedän ja teen mitä haluan. Ei muiden hopotukset paljon hetkauta.
Ja silti näkyy miesten päät kääntyvän. Hehhee.

Kommentoi