Mikseivät naiset koodaa?

Juliaihminen

 

Mun lokakuu oli harvinaisen innostava. Tein silloin aika suuritöistä juttua Trendiin siitä, miksi nettiä on tekemässä niin vähän naisia ja mitä siitä seuraa. Juttu julkaistiin joulukuun Trendissä ja koska aihe oli netti, niin tietenkin myös Lilyn puolella. Sen voi lukea täältä.

Kävin juttua varten isossa Women In Tech15 -tapahtumassa (suosittelen!), haastattelin kolmea huippupätevää naista, juttelin kymmenien ihmisten kanssa (monien koodareiden ja netin kanssa työskentelevien miesten kanssa), luin Tuuti Piipon mainion Futuremakers-kirjan ja paljon nettiartikkeleita aiheesta. 

Yksi ongelma jutun teossa kuitenkin koko ajan rassasi mua ja myös mun haastateltavia. Periaatteessa me kaikki uskotaan siihen, että miesten ja naisten välillä ei ole sen suurempia eroja. Siksi tuntuu jotenkin väkinäiseltä väittää, että "kyllä nettiä pitäisi olla tekemässä naisia, koska silloin netti olisi parempi paikka". Ja sitten heti perään todistella, että naiset ja miehet on pohjimmiltaan aika samanlaisia. Mitä väliä sillä sitten on, kuka sitä nettiä rakentaa?

Mutta on sillä. Ihmisiä kiinnostaa ratkaista sellaisia ongelmia, joita niille itselleen tulee vastaan elämässä. Ne haluaa tehdä sellaisia palveluja, joista ne ajattelisi itsekin tai niiden läheisten hyötyvän. Ja mun mielestä naisilla ja miehillä on joihinkin asioihin eri näkökulmat. Ja muun muassa tästä syystä olisi hyvä, että nettiä, joka on kuitenkin ihan hiton iso osa meidän elämää – hemmetti sentään, meikkis viettää netissä desktopilla kahdeksan tuntia arkipäivässä + puhelinsurffailut ja eri sovellusten ronklailut – niin on sillä väliä, onko sitä käyttämääni maailmaa ollut suunnittelemassa pelkästään miehet vai myös naiset. 

 

 

Nimimerkki Lullah oli käynyt kommentoimassa jutun alle kiukkuisesti:

”Kyllä niitä naisia sinne tietotekniikan puolelle mielellään otetaan opiskelemaan, mutta kun ei hae. Sinne vaan kaikki ihan vapaasti samalle viivalle kaikkien hakijoiden kanssa, parhaat pääskööt ja pärjätkööt.”

Tätä en kiellä eikä kiellä juttukaan. Tässä vaiheessa mun on pakko vetästä tämä humanistien lempilause esille:

Kulttuuri on konstruktio.

Se, millaisessa kulttuurissa me eletään ja millaisia totuttuja tapoja me noudatetaan, on täysin rakennettua, mikään Jumala ei ole niitä taivaasta meille tiputtanut. Harva asia maailmassa vain on luontaisesti jollakin lailla, vaan yleensä kaikkeen on syynsä. On kiinnostavaa etsiä näitä syitä, purkaa niitä osiin ja tätä kautta miettiä, miten kyseistä asiaa voisi muuttaa parempaan suuntaan.

Joskus auttaa jo se, että jonkun asian sanoo ääneen. Kuten nyt sen, että Suomessa ainoastaan 22 prosenttia teknologia-alan työntekijöistä on naisia. Jo asian toteaminen saattaa herättää pohtimaan koko hommaa.

Kun kyselin koodarikavereiltani, kuinka monta naiskoodaria ne tuntee, moni muisti ehkä yhden tai kaksi. Mikseivät naiset sitten ole hakeneet koodaamaan? Suomihan on harvinaisen vapaa maa!

En väitä, että jutussa on löydetty kaikkia syitä tähän, mutta pääpiirteissään ajatukset olivat nämä: Tyttöjä ei samalla lailla kannusteta tietokoneiden pariin, ne mielletään edelleen poikien jutuksi, ja nämä on sellaisia pieniä nyansseja opettajien, opojen, vanhempien tai vaikka Hollywood-elokuvien puheissa, ei mitään "VAIN POJAT KOODAAVAT" -julistuksia. Olisi kivaa, että meillä olisi enemmän Lisbeth Salander -tyyppisiä vahvoja roolimalleja naisille ohjelmoinnin saralta. Sanotaan esimerkiksi, että sen jälkeen kun (siihen aikaan ihan mahtava ja edistyksellinen) Ally McBeal -sarja alkoi tulla telkkarista, oikikseen alkoi hakea enemmän naisia.

Netti on myös pitkään ollut naisvihamielinen paikka, eikä tämä seikka varsinaisesti ime naisia alalle.

Lisäksi aikaisemmin feminiiniseksi miellettyjä piirteitä (disclamer: tällaistakin on tosi vaikea sanoa, koska ihan yhtä lailla näitä piirteitä löytyy miehistäkin), kuten empaattisuutta, herkkyyttä ja intuitiivisuutta, ei ole alalla kamalasti arvostettu. Nyt asiat on muuttumassa. Tänä aamuna btw ilahduin, kun luin Hesarista, että Financial Timesin mukaan naisten johtamat yritykset ovat merkittävästi kannattavampia

 

Keinoja sille, miten tällaista "nörttimies"-kulttuuria voitaisiin vähän rikkoa ja näin saada niitä naisia alalle, on paljon. Lukekaa ne jutusta.

Mä tiedän, että nämä naismies-aiheet herättävät ihmisissä aina ihan kamalasti raivoa. Ehkä se iskee johonkin ihmisen sisimpään. Ainakin aihe koskee meitä kaikkia, koska jokaisella meistä on jonkinlainen suhde sukupuoleen. (En siis edes sano, että jokainen meistä kokee olevansa mies tai nainen, koska mulla on ystäviä, jotka eivät koe olevansa kumpaakaan.) Näin ollen tästä asiasta jokaisella on usein joku mielipide. Ihmisiä ärsyttää se, että ne ulkopuolelta tai yläpuolelta luokitellaan johonkin geneeriseen ryhmään, kuten miehet tai naiset. Yleensä ihminen haluaa kokea olevansa yksilö. Lisäksi se, että joku tökkii jotain totuttua ajattelutapaa, voi raivostuttaa. Siksi vaikkapa Emmi Nuorgamin lelupohdinnosta nousi semmonen geitti.

Nämä on kuulkaas hankalia juttuja! Enkä sano, että jutun tekemisenkään jälkeen mulla olisi vastauksia kaikkeen, mikä liittyy naisiin techissä.

Musta yksi tärkeä pointti kuitenkin jutussa oli se, mitä Pia Erkinheimo sanoi: ”Naisten verkostoituminen ei tarkoita sitä, että puhuttaisiin naisasiaa vaan sitä, että tehdään bisnestä yhdessä.” Eli en mäkään jaksa ikuisesti mistään naisasiasta puhua, eikä jaksa kukaan muukaan. Mieluummin tehdään ja mennään! Mutta ensin nämä asiat pitää sanoa ääneen.

 

Mutta kysyn vielä teiltä, osaatteko sanoa, miksei naiskoodaajia ole niin paljon kuin miehiä?

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kai se on juuri tuota "kulttuuri on konstruktio" -osaston kamaa valtaosalle ihmisistä. Opiskelin vuoden koodarihommia AMK:ssa (olen nainen), koska minua kiinnosti 3D-asiat, verkko ja digitaalisuus. Se kuitenkin jäi, koska en vain tuntenut paikkaa omakseni. Oikeastaan hain kyseiselle alalle vain, koska ajattelin (edes yrittämättä), että en ole tarpeeksi taitava visuaalisen alan koulutukseen. Kuitenkin sitten hain parin välivuoden jälkeen Muotsikkaan ja pääsin kerrasta sisään ja sille tielle jäin.

Olen kuitenkin henkeen ja vereen nörttityttö. Pelasin pelejä aikana, jolloin tytöt olivat harvinaisuus netissä ja olen nyt tässä viimeisen reilun kymmenen vuoden sisään todistanut muutosta tyttöpelaamisen yleistymisestä. Koodaamisen opettelu kunnolla houkuttaisi, mutta laiskuus iskee. Lisäksi mies on ammatrikoodari, joten helposti tulee vain käytettyä hyväksi kodin omaa koodiapinaa.

Uskon, että esimerkiksi meidän tyttölapsestamme kasvaisi helpommin koodari kuin omasta sukupolvestani. Hän tulisi kasvamaan tekniikasta kiinnostuneessa ympäristössä ja saisi varmasti tukea, mikäli hän osoittaisi kiinnostusta aiheeseen. Lapset kokevat ja näkevät nykyään paljon enemmän koodattua sisältöä jo pienestä pitäen, eivätkä sisältö ja aktiviteetit ole enää niin vahvasti "poikien juttu" kultuurisessa mielessä. Varmasti tuo normalisoituminen lisää myös massojen mielenkiintoa aiheeseen.

Aihe on mielestäni todella kiinnostava ja voisin löpistä siitä päivät pääksytysten. Ehkä nyt jätän kuitenkin tähän. Niin ja kirjoituksesi oli hyvää luettavaa!

Juliaihminen
Juliaihminen

No mutta teillähän on killer combination -tiimi, kun toinen osaa visioida ja toinen toteuttaa koodissa. :) Koska eihän kaikkien nyt tartte olla mitään megakoodareita, parasta on jos tajuaa sitä logiikkaa riittävästi, ja vuoden opiskelukokemuksella sä varmasti kuulut tähän jengiin. Ja musta on hyvä, että naisia on netin kanssa tekemisissä monesta eri näkökulmasta, ei vain koodin kirjoittajana.

Mä uskon kanssa, että 2010-sukupolven mimmit eivät enää koe, että nörtteily on mitään poikien juttua.

P. Enis (Ei varmistettu)

Nörtteily on varusteurheilua.

maikku67
Vihreitä unelmia

Minä olen alalla ja luulen, että kaksi suurinta ongelmaa ovat, että a) matikka ei kiinnosta tyttöjä ja b) alaa tuntemattomat kuvittelevat työn olevan  epäsosiaalista ja yksitoikkoista. Tosiasiassa työ on projektityötä, jossa tehdään koko ajan yhteistyötä ja useimmiten kuvioissa on mukana myös asiakas. Työ vaatiikin erittäin hyviä yhteistyötaitoja, jotka eivät valitettavasti aina ole tosinörttien vahva puoli. Siksi uskoisin alan hyötyvän siitä, että sinne saataisiin lisää naisia. Oma työni on myös aina ollut erittäin vaihtelevaa, itsenäistä ja palkitsevaa, lisäksi työllisyystilanne on edelleen melko hyvä ja palkkataso korkea. Meidän tiimissämme muuten naiskoodareita on melkein tuplamäärä miehiin verrattuna :) Toki koko yrityksen tasolla tilanne on toinen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Well said!

Kun oon ollut tuottamassa demi.fitä ja lily.fitä, niin oon aina ollut ihan fiilingeissä, kun koodarijengissä on ihminen, joka osaa puhua suomea. Enkä puhu mistään ulkomaalaisita, vaan ihan Suomen kansalaisista. 

(On muuten vähän sama juttu kuin sähkö- ja kirvesmiesten kanssa, jos löytää tyypin, jonka kanssa kommunikaatio pelaa, siitä kannattaa pitää kiinni.)

Toki tulee heti mieleen monta koodarimiestä, jotka on tosi supliikkeja ja hyviä tyyppejä - mutta kokemukseni mukaan naiset tajuaa aina tosi nopsaan, mistä mä oikein vänkytän, kun haluan, että joku asia saitilla fiksataan.

Hitto muuten näistä jutuista on vaikea puhua, kun heti iskee itsesensuuri. Ei vaan haluaisi yleistää naisia ja miehiä mihinkään "tämmösiä ne on" -kategorioihin, koska se on lopulta hedelmätöntä.

Lullah

Kiitos tästä tekstistä! Nyt oli se näkökulma aiheeseen, josta tulee puhua. Naisia ei kannusteta. Trendissä julkaistun tekstin asetelma kajahti voimakkaasti sellaisena, kuin kiellettäisiin tai ala ei ottaisi vastaan ollenkaan. Sävy oli syyttävä. Se on hyvin eri asia.

Tietysti naisia tarvitaan koodaamaan ja tekemään samoja töitä, kuin miehet. Samalla miehiä kaivataan naisvaltaisille aloille. Mitä laajempi otanta käyttäjäkunnasta on kehittämässä, sitä paremmin voidaan vastata tarpeisiin.

Olen keskustellut tietoteekkareiden kanssa siellä aloittaneista naisita. Heidät otetaan ilolla vastaan, sillä nakkibileet alkavat kyllästyttää. Naiset, jotka ovat jatkaneet ensimmäisen vuoden jälkeen, ovat täysin osa porukkaa. He ovat myös aktiivisia kiltalaisia. Eli oma sukupolveni pitää naispuolista tietoteekkaria hyvänä asiana ja toivon, että alan sukupuolijakauma tasoittuu, eritoten peruskoulun ohjelmointiopetuksen myötä.

Tärkeää on nyt vain kannustaa ja lopettaa käyttämästä termejä, kuten miesten ja naisten alat. Nämä termit kuitenkin leimaavat eniten.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! Ja kiitos myös tuonne juttuun laittamastasi kommentista, siinä oli mun mielestä hyvää kritiikkiä, jota jäinkin pohtimaan (ja siksi tämä postaus). Oon samaa mieltä: ehdottomasti mieluummin kannustava kuin syyttelevä meininki. Syyllistäminen ei inspiroi ketään.

Mä olin tänään sattumalta sellaisessa Hour of Code -aamussa, ja siellä yksi Suomen Microsoftin johtoryhmän jäsen, Hanna Nikkilä puhui siitä, että kun hän kirjoitti ylioppilaaksi -76, teknologiasta ei ollut mitään ennakkokäsityksiä ja siksi hän lähti pahemmin asiaa pohtimatta opiskelemaan IT:tä. Sen sijaan 2010-luvulla, kun sen tytär valitsi koulutusalaa, kynnys hakea lukemaan tietotekniikkaa naisena oli paljon suurempi, ja vissiin 80 opiskelijasta vain 4 oli naisia. Jotain kummallista tässä on siis tapahtunut neljässäkymmenessä vuodessa.

Nikkilä sanoi, että moni luulee, että ihmisen pitäisi osata jo valmiiksi ohjelmoida ennen kuin voi aloittaa it-alan opinnot. Ja koska moni poika osaa, koska ne ovat tehneet sitä huvikseen jo alakoulusta saakka, niin tyttöjen kynnys hakea sinne on suuri. Ja kuitenkaan käsittääkseni ei tartte osata yhtää koodata entuudestaan, vaikka hakeutuisikin tietojenkäsittelytieteeseen.

Kinkkistä!

Lullah

Joo siis se hetki kun fuksien joukossa tietotekniikalla oli nainen. Sana levisi kuin kulovalkea. Nyt niitä oli jopa 4!! NELJÄ! Näin ne reaktiot pitkälti meni alkusyksystä :D

Olisi kiva ymmärtää paremmin, mistä se poikien koodaaminen alkaa harrastustasolla ja lähtä tutkimaan, miten se sama tai samanlainen innostuksen lähde saataisiin tuotua myös naisten piiriin paremmin. Vaikea on innostua jostain, jos sitä ei tule oikein vastaan. 

Itse kohtasin koodia ensimmäisen kerran kunnolla, kun yritin muokata kaverille jonkun keskustelufoorumin asua vähän syvemmin. YouTube oli sillon todella nuori, eikä samanlainen tutorial-sampo, kuin nyt, joten jätin muokkailun pinnallisemmalle tasolle (sivujen oma muokkausohjelma). Nykyään myös on paljon sitä, että kaikki koodinäkymät piilotetaan, niin jää oppimatta ihan perinteiset komennot, kuten miten tehdään lihavoitua, alleviivattua yms tekstiä. Propsit Lilylle muuten kommenttilaatikon alla olevasta "siirry koodinäkymään" -vaihtoehdosta. Nuorempana keskustelufoorumeilla tuli opittua ihan peruskomentoja aika hyvin. 

Koodi näyttää nopeasti myös pelottavalta ja se on tuttu kaikista hakkerijutuista, hirveä määrä vihreää koodia mustalla taustalla, vilisemässä ohi ja sitten murtaudutaan jonnekin. Ja sitten kuvitellaan, että koodaaminen on hakkerointia. Katsoin tuossa eilen tämän koko keskustelun (ja Jesse Eisenbergin) innoittamana The Social Network elokuvan. Leffa alkaa sillä, kun Mark Zuckerberg hakkeroi eri asuntoloiden sivuilta kuvat asukkaista ja kaverin algoritmin avulla kasaa sivuston, jossa vertaillaan kuvassa olevia ihmisiä. Sivuston suosio kaataa Harvardin serverit aamu neljältä. Aika kusipäinen homma. Se edustaa sitä koodaamisen pimeää puolta. Vastaava koodi olisi kuitenkin kiva, jos pitäisi haarukoida vaikka sadasta valokuvasta 5 parasta. Valitsee vain aina, mikä on parempi kahdesta ja kun tarpeeksi kauan kliksuttelee, koodi pistää ne järjestykseen ja voila, löydät 5 parasta. Moni bloggaaja voisi tykätä tämmöisestä :P 

Ohjelmoinnin mahdollisuuksien suosikkitarinani on se, kun jossakin oli kerrottu jostain tyypistä, joka hakkeroi työpaikan automaattisen kahvikoneen. Hän oli laskenut keston kävellä työpisteeltä kahvikoneelle ja koneen keston valmistaa kahvi. Tämän pohjalta kirjoittanut koodin, joka pisti kahvin keittymään tietyyn aikaan komennon jälkeen, jotta kahvi oli juuri valmis, kun hän pääsi kahvikoneelle. Sama tyyppi oli kuulemma tehostanut työskentelyään kirjoittamalla koodit kaikille tuollaisille asioille, joissa pystyy säästämään sen pari minuttia työskentelyyn päivässä. Tuommoiset tarinat aiheuttaa enemmän sellaisia "vähän siistiä!" -reaktioita, kuin Hollywoodin hakkerointi-imago. 

Summasummaarum ohjelmointi ja koodaaminen kärsii imago-ongelmasta. Toivottavasti peruskoulujen ohjelmointiopetuksesta vastaa henkilöt, joilla ei ole negatiivisia ennakkoasenteita aiheeseen tai liitä sitä kumpaankaan sukupuoleen :) 

Tälleen koodin, sähkötekniikan ja askartelun hauskoja mahdollisuuksia vielä loppukevennyksenä: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288769027489.html Ja on nyt mies tuossa, mutta esimerkki hauskasta harrastuksesta koodin parissa, joka ei liity hakkerointiin :P

sanumaria

Mä alotin tietotekniikan opinnot teknillisellä yliopistolla -99 ja valmistuinkin oikeen tietotekniikan DIksi. Harkkatöitä on tullut koodattua mutta koodaaminen vaan ei oo mun juttu. Ja miksi naisia ei oo koodaamassa enempää? Varmasti osasyy on siinä että ei erityisesti innosteta aiheen opiskeluun, mutta ei mun aikana kyllä ketään siihen erityisemmin innostettu. Saati ohjattu. Edes niitä poikia. Tietotekniikan alallakin voi suuntautua niin monenlaiseen hommaan kuin vain koodaamiseen, että ehkä kysymyksen asettelu tuottaa vähän vähäisiä vastauksia. Monella naistestaajalla tai projektipäällikköllä voi hyvinkin olla se tietotekninen koulutus, mutta se koodauspuoli ei vaan napeksi. 

Kai se on enemmän siitä että se jako miesten ja naisten töihin kyllä hämärtyy, mutta ei oo vielä kokonaan poistunut.

maisterismiäs (Ei varmistettu)

Seuraavaksi vanha mies jorisee "muistelmiaan".

Aloitin tietojenkäsittelytieteiden opinnut Turun yliopistossa 2006. Tarkistin aloittaneiden määrän ainejärjestöni lehden fuksinumeron teitä kaikkia tiedonjanoisia varten. Pikaisesti laskettuna naisia oli yhteensä 11/59. Yllätyin lukumäärästä, sillä muistin sen olevan pienempi. Teekkareita oli 0/32, tosin muistan hatarasti, että yksi nainen saattoi vaihtaa sinne.

Joukko harventui alkuvuosina isolla kädellä. Ihan vaan perstuntumalta arvioin, että ehkä puolet koko tuosta ryhmästä valmistui kandiksi. Maisteriksi vielä puolet näistä kandeiksi valmistuneista. He tekivät akateemisen tutkintonsa jossain muualla. Erityisesti muistan, että monet janosivat humanistista tiedekuntaa, jonne nörttipuoli toimi vain ponnahduslautana.

Naiset kävivät aloitusvuoden kursseilla, lasku- ja koodausharjoituksissa ja bileissä siinä missä miehetkin. En muista mitään sellaista tapahtuneen, joissa miespuoliset opiskelijatoverini tai opetushenkilökunta olisi kohdellut naisia niin kuin he olisivat väärällä koulutuspolulla tai alalla. Empiiristen havaintojeni perusteella en voi sanoa, etteikö naiset olisi olleet tervetulleita.

Naisista kaksi valmistui sekä kandiksi että maisteriksi. Toinen tietojenkäsittelystä ja toinen työinformatiikan puolelta, joka yhdistyi jossain vaiheessa kauppikseen. Tiedot selviävät laitoksen opinnäytetöiden abstraktisivulta. Miehiä en jaksanut hakea yksi kerrallaan.

Muistan nimenomaan ohjelmoinnin olleen monelle se kompastuskivi. Porukka puhui käyvänsä perusopinnot läpi sivuaineen kiilto silmissä, mutta kyllä se kipeää teki. Muistan itsekin jeesanneeni opiskelutovereitani. Itseäni helpotti, kun olin jo lukion ohella tehnyt muutaman avoimen yliopiston kurssin etukäteen. Tosin menin kertaamaan ne peruskurssit, jotta saatoin tutustua sinä syksynä aloittaneisiin ja vastavuoroisesti saadakseni tarvitsemaani matikan sparrausta.

Toinen kompastuskivi minulle ja varmasti muille olikin tuo mainitsemani matematiikka. Mulla kesti kolme vuotta suorittaa ne sivuaineeseen vaadittavat pakolliset 25 opintopistettä. No, puolustuksekseni voin todeta, että eka vuosi vietettiin niin raikulielämää, että seuraavana lukuvuonna sitä istuttiin ranskan alkeiskurssillakin jotta sain Kelan tädit tyytyväisiksi.

Kolmen työpaikan jälkeen naisohjelmoijia on ollut suurinpiirtein 3/40 kaikista skodaajista. Digital ADeiden, animaattorien ja designerien suhdeluku on ollut hivenen suurempi.

hämmennys (Ei varmistettu)

Hämmentää se että artikkelissa puhutaan fantasiahenkilöstä jolla on hyvin löyhä moraalikäsitys jotenkin hienona roolimallina kun ihan oikeita roolimallejakin olisi, esim. Grace Hopper tai Ada Lovelace tai nykyään hyvin tunnettu Limor "Ladyada" Fried. Näiden henkilöiden pitäisi toimia roolimalleina eikä henkilöiden jotka tatuoivat henkilöitä vasten heidän tahtoaan tai varastavat miljoonia (se että oliko teko moraalisesti oikein on täysin toinen asia).

Se mikä kannattaa myös muistaa että netti on vihamielinen paikka kaikkia kohtaan, jos olet youtube tuottaja, teit melkein mitä tahansa, saat tappo / raiskaus uhkauksia ja kyseinen asia on huomattavasti enemmän nähtävissä Yhdysvalloissa eikä suomessa, mikä ei tosin tarkoita etteikö sitä tapahtuisi minkä olen itse nähnyt molemmissa maissa asuneena, kyseessä on kulttuurien ero, ei suomessa vihellellä samalla tavalla naisten perään kuin esimerkiksi New Yorkissa josta on olemassa hyvä esimerkkivideo naisen kävelystä ja hänen saamastaa cat callingista.

Jos miettii naiskoodarien määrää, on heitä nykyään huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin, voi vaikka vilkaista tämän vuoden assembly pelinkehityskilpailun voittajalistaa jossa on mukana yllättävän suuri määrä naisia. He siis netissä asiasta valittamisen sijaan käärivät hihat ja rupesivat tekemään ja saivat siitä kiitokseksi palkintoja ja raikuvat aplodit sillä IT ala rakastaa ihmisiä jotka osaavat ja viitsivät tehdä.

Jos oikeasti haluat auttaa että saadaan lisää koodaajia, hanki vaikka arduino tai raspberry pi, testaa, leiki tee ja kirjoita siitä kuinka kivaa se on sen sijaan että kirjoittaisit tälläistä vastakkainasettelua joka ei auta tilannetta ja on itseasiassa osa ongelmaa.

kamala trolli (Ei varmistettu)

Tämä oli oikein hyvä kommentti.

Olen siis itse syyllistynyt joskus tähän paljonpuhuttuun trollaukseen ja "naisvihaan" täällä, mutta ajattelin nyt laittaa ihan tosissani kommentin. Ei esimerkiksi minua häiritse naisissa se, jos naiset tulevat teknologia-alalle (jolla itsekin olen, vaikka en kylläkään koodarina). Esimerkiksi naiset kuten Becky Stern, puettavan elektroniikan spesialisti, jolla on paljon youtube-videoita ja joka liittyy myös jotenkin tuohon Ladyadan Adafruit-yhtiöön, on mielestäni varsin viehättävä "nörttityttö". 5/5. Antaisin paljon, jos löytäisin tällaisen tytön, ja voisin sitten yhdessä rakennella kaikkea hänen kanssaan ja hehkuttaa kaikkia nörttijuttuja. Samoin myös työprojekteissa suhtautuisin arvostavasti, aivan kuten miespuolisiinkin kollegoihin. https://www.youtube.com/watch?v=xD7bfBx5D9M

On kuitenkin jotenkin vaikea arvostaa tätä nykyistä "nörttityttö"-liikettä Suomessa, joka keskittyy lähinnä naistutkimukseen, naisten asemasta valittamiseen, sekä kaikenlaisen sikailun oikeuttamiseen naisille. Haloo?! Miten nämä asiat edes liittyvät nörtteyteen? Miten esimerkiksi sikailu liittyy nörtteyteen? Nörtit ovat tyypillisesti niitä miehiä, jotka eivät ole viettäneet elämästään kovin suurta osaa viinaa juoden ja huumeita vetäen ja satunnaisia naisia pannen. Jos naiset haluavat olla nörttejä, niin miksi sekottaa tuollaista sikailun oikeutus -juttua siihen?

Myös se tulee mieleen, että naiset eivät suinkaan yleensä arvosta nörtteilyä kovin korkealle. Olen itse opiskellut naisvaltaista alaa, ja siirtynyt sieltä teknologiapuolelle. Olinko minä arvostettu noissa naisvaltaisissa ryhmissä siitä hyvästä, että painotin teknologiaa projekteissani? En todellakaan. Naisten naamoilta pystyi lukemaan, että kun pidin vaikka esitystä jostain projektista ja kerroin teknologiasta, niin olin suorastaan oksettava. Sellaista silmienpyörittelyä ja muita liioiteltuja eleitä. Porukassa oli myös feministinaisia. Tämän kautta täytyy vahvasti ihmetellä tätä "naisia lisää koodareiksi" juttua. Siis että samat naiset, jotka kuullessaan jonkun kertovan teknologiasta innostuneena, pitävät kyseistä ihmistä ällöttävänä nörttinä, sitten kuitenkin haluaisivat, että naisia olisi enemmän teknologia-aloilla.

Näkisin tässä pientä ristiriitaa.

Satunnainen Tarkkailija (Ei varmistettu)

Juurikin näin, veit sanat suustani.

On jotenkin surkuhupaisaa lukea vuodesta toiseen itkuvirsiä siitä, että teknisillä/tieteellisillä aloilla tai yritysten johdossa ei ole naisia. Jostain kumman syystä näiden itkuvirsien kirjoittajat ovat useimmiten naisia, jotka eivät työskentele/opiskele ko. aloilla.

Ongelman - jos se sellainen edes on, kuten aksiomaattisesti väitetään - korjaamisen voisi aloittaa ihan omasta itsestä. Kukaan ei estä tai kiellä naisia hakeutumasta edellämainituille aloille, tai perustamasta yrityksiä.

Suurin korjaamisen paikka on naisten omissa asenteissa alaa kohtaan. Henki IT-alalla on nuorekas, tasa-arvoinen, työajat joustavia, työtehtävät haastavia ja monipuolisia, sekä palkat hyviä. Kaiken järjen mukaan alaa ei pitäisi joutua erityisemmin "myymään" naisille.

Ei siinä mitään, jos naisia ei koodaus kiinnosta. Ei ole pakkokaan kiinnostaa, jokaisella on oikeus suuntautua kuten parhaalta tuntuu. Turha kuitenkaan luoda väkisin vääntäen asiasta ongelmaa ja vastakkainasettelua, saati syyllistää miehiä siitä, että naisia ei vaan kiinnosta.

Juliaihminen
Juliaihminen

Musta jotenkin tuntuu, että mun pointti ei taida mennä joillekuille perille, vaikka rautalankaa vääntelisi mihin tahansa suuntaan. En ole syyttänyt miehiä siitä, ettei techi-alalla ole naisia (lukuunottamatta ihan asiaankuuluvaa mainintaa nettivihasta naisia kohtaan, mutta siitäkään en kategorisesti miehiä, vaan pelkästään niitä, jotka ko vihaa harrastavat, eli luultavatsi hyvin marginaalinen mutta äänekäs joukko). 

Pointti on yksinkertaisuudessaan se, että ala kaipaa lisää naisia monesta eri syystä ja on aiheellista pohtia, miten naisia alalle saataisiin lisää. Itkuvirttä en ole vääntänyt, eikä ole myöskään yksikään heistä, keitä haastattelin juttua varten. 

Satunnainen Tarkkailija (Ei varmistettu)

Ehkä pointtisi ei mene perille, koska retoriikkasi on ontuvaa ja premissit virheellisiä. Koko niinsanottu pointtisi on rakennettu aksiomaattiselle oletukselle, että ala tarvitsee naisia. Se, mitä konkreettista annettavaa naisille alalle on, ei juurikaan tekstistäsi löydy.

Mitä tähän netin "naisvihaan" tulee, on katsantokantasi kapea ja naiivi; Se että muutama vihervasemmistolainen feministi saa (toisinaan aivan aiheesta) lokaa niskaansa, ei ole merkki mistään kategorisesta naisvihasta netissä. Ihan joka ikinen tunteita nostattavista aiheista bloggaavat saa vastaavaa palautetta. Kysypä huviksesi vaikkapa Jussi Halla-aholta minkä tasoista palautetta hän saa päivittäin.

Se, että lokapalaute kohdistuu sukupuoleen kertoo lähinnä siitä, että herjaaja kulkee siitä, mistä aita on matalin. "Naisvihasta" jauhamista tuntuu pikemmin ohjata keskustelu pois aiheesta ja hiljentää vastapuoli uhriutumalla käyttäen keppihevosena muutaman satunnaisen hörhön huuteluja. Myöskään se, että naispuolisen bloggaajan tai journalistin kanssa ollaan eri mieltä, EI ole merkki "naisvihasta".

Se, että vedät jonkinlaisia yhtäläisyysmerkkejä netin "naisvihan" ja sen välille, että naiset eivät hakeudu IT-alalle on jo niin luokatonta, etten vaivaudu sitä tämän enempää kommentoimaan.

On huvittavaa, jos et ymmärrä että kun puhut "naisvihasta" kategorisena ilmiönä, ei sitä voi paikata jälkeenpäin "enhän mitä tästä tietenkään kaikki miehiä syytä" -heitoilla. Yhtä hyvin voisit viljellä käsitettä "Islamilainen raiskaussota" ja jälkeenpäin paikkailla "enhän minä näistä raiskauksista tietenkään kaikkia muslimeja syytä, vain marginaalista ja aktiivista joukkoa".

Juliaihminen
Juliaihminen

Kukapa nyt alkoi paasata siitä netin naisvihasta ja johdatella keskustelua johonkin ihan muualle kuin alkuperäiseen aiheeseen? Hohhoijakkaa.

Satunnainen Tarkkailija (Ei varmistettu)

Onhan se taktiikka tuokin, että itse viestin kommentoimisen sijaan ymmärrät tahallaan vertauskuvan väärin ja syytät minua samasta asiasta, josta kritisoin sinua. Aika meta meininki, sanoisin :D

Lullah

Tässä on asiaa, jota olen monesti miettinyt. On paljon naisia, jotka vaativat naisia lisää jonnekin, mutta eivät itse ole oikeasti kiinnostuneita tekemään sitä itse. Ylipäätänsä monesti miettii, kuinka usein kyse on vain "epätasa-arvosta", joka johtuu yksilöiden valinnoista. Naisilla on jostain syystä tapana valita pienempipalkkaisia suuntautumisia esim diplomi-insinöörien keskuudessa ja sitten pohditaan, miksi keskiverto naisDI tienaa vähemmän, kuin miesDI. 

Toisaalta on olennaista miettiä, miten tytöt saadaan kiinnostumaan IT-hommista tai ylipäätänsä luonnontieteistä, sillä tällä hetkellä kumminkin on suuret erot nais- ja mieshakijoiden välillä. Ala kärsii imago-ongelmista edelleen ja pitäisi olla enemmän käsitystä siitä, millaisiin hommiin voi päätyä ja minkälaisia työympäristöjä on. Kehittämiselle on paljon varaa, erityisesti siellä peruskoulussa tai viimeistään lukion ekalla. Myöhemmin ei enää ehdi sitä tehdä (ei oo kiva löytää abivuonna sitä uutta alaa, joka voisi olla hakuvaihtoehto, jos onkin jäänyt alalle olennainen aine kirjottamatta).

Mutta tosiaan sitten kun ne alapäätökset on tehty, niin on todella tympeää kuunnella jotain humanistia nillittämässä siitä kun teekkarit on enimmäkseen miehiä. "Ois täällä sullekkin tilaa." "No ei MUA kiinnosta" anteeksi kärkeä asettelu, mutta siltä se välillä tuntuu. Että jos se on sydämen asia, niin voi itekki tehdä asialle jotain. Yksi tapa on kehittää keinoja sinne peruskoulun puolelle innostamaan tyttöjä. 

Juliaihminen
Juliaihminen

Tällä logiikalla ihmiset saisivat puhua vain omasta alastaan ja omasta navastaan, mikä tekisi esimerkiksi toimittajana olemisen aika hankalaksi. (Sitä paitsi musta toimittajat kirjoittavat jo ihan tarpeeksi toimittajana olemisesta ja toimittajuuden ongelmista.)

Jutussahan haastateltiin nimenomaan teknologia-alan naisia, jotka itse toivovat lisää naisia teknologia-alalle. Toki jutun näkökulma (joka Trendissä päätettiin), oli alun perin toimittajan ideoima, mutta lähteet eivät ole mun omasta päästäni keksittyjä, vaan ihan tilastoa, tutkimusta ja haastatteluilla hankittua tietoa.

Sitä paitsi, yhtä lailla mä myös toivoisin, että miehiä hakeutuisi enemmän sairaanhoitajiksi, opettajiksi tai lastentarhaopettajiksi, vaikken ole yhdelläkään näistä aloista. Musta on vaarallinen ajatus, että ihminen saisi esittää mielipiteitä vain ja ainoastaan omasta alastaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Sitä paitsi, yhtä lailla mä myös toivoisin, että miehiä hakeutuisi enemmän sairaanhoitajiksi, opettajiksi tai lastentarhaopettajiksi, vaikken ole yhdelläkään näistä aloista. "

Sinä päivänä kun naiset arvostavat hoitajamiehiä ja lastentarhanopettajamiehiä yhtä paljon kuin esimerkiksi palomiehiä tai korkeapalkkaisia toimitusjohtajamiehiä, niin mitä luultavammin valtaisat laumat miehiä alkavat hakeutua mm. hoitoalalle.

Lullah

Tämä ei siis nyt viitannut jutun tapaan käsitellä asiaa, vaan enemmänkin yleistä pohdintaa asenteista. Välillä nimittäin tulee vastaan sitä, että ei edes mietitä tapoja ratkaista ongelmia, mutta valitetaan kuitenkin. Haluaisin itse viljellä rakentavaa keskustelua, joka jatkaa ajatusta vähän pitemmälle ja sitä kautta muutokseen. Keskustelu on aika tylsää, jos se tyssää siihen että "pitäisi saada lisää asiaa x paikkaan y, mutta ei ole minun tehtävä keksiä miten." Se asenne tympii ja sitä ikävä kyllä tulee vastaan. Se asenne on myös se, joka luo sitä vastakkainasettelua, joka tässä kommenteissa on noussut esiin. 

Mielestäni tämän kirjoituksen kanssa asiaa lähdettiin ratkomaan tutkimalla syitä ja miten saadaan muutosta aikaan ja sen vuoksi pidän tästä näkökulmasta. Toisaalta myös ymmärrän, että tämän kommenttiketjun osapuolet ovat kodanneet tätä "muutos pitää tehdä, mutta en ala keksimään miten" ajatusmallia. Itsekin ihmettelen monesti tätä feminismin haaraa, joka on liikkeellä juuri sellaisella valittavalla asenteella, ja on ikävää, että niputetaan rakentavaakin keskustelua siihen samaan valittajajoukkoon. 

Satunnainen Tarkkailija (Ei varmistettu)

En tiedä onko kyse haluttomuudesta vai kyvyttömyydestä ymmärtää, mutta eipä taas innostuta niiden olkiukkojen kanssa.

Pointti noin pähkinänkuoressa on, että jos et ole allalla etkä MYÖSKÄÄN osaa esittää mitään konkreettisiä parannuksia/toimenpiteitä, ei kirjoituksella ole oikein mitään virkaa tai kontribuutiota aiheeseen.

Tällaisenaan antisi keskusteluun on lähinnä pelkkää moraalisella ylemmyydellä masturbointia.

Juliaihminen
Juliaihminen

"Moraalisella ylemmyydellä masturbointia" - erinomainen ilmaus, otan käyttöön :)

Mutta siis: mielestä tässä jutussa oli paljon konkreettisia parannuksia ja toimenpiteitä. 

Eve A. (Ei varmistettu)

Aloitin tänä syksynä sivuaineena tietojenkäsittelytieteen opinnot, kauppatieteet on pääaineeni. Oma motivaationi opetella ohjelmointia oli se, että oppisin jotain käytännöläheistä ja samalla selvittää millaista se mystinen koodaminen on. Vaikka koodaaminen tuntuu välillä hankalalta, näen siinä aika paljon samaa kuin uuden kielen opiskelussa. Ensin opetellaan koodauksen "kielioppia" ja sitten tätä uutta kieltä opetellaan itse käyttämään. Ja voi niitä onnistumisen hetkiä kun saa jonkun koodin toimimaan kun sen kanssa on tuntikaupalla paininut! :D

Futuremaker? (Ei varmistettu)

Kiitos Julia TODELLA mielenkiintoisesta artikkelista Trendissä - siitä on riittänyt juttua kaveripiirissä pitkään. Oli todella aika vähän herätellä tätä aihepiiriä, ja nimenomaan naisten näkökulmaa teknologiaan.

Itse samastun kyllä tähän kulttuurinäkökulmaan todella vahvasti. Vertaisin koodaamista jääkiekkoon; jääkiekko on yhtä lailla tarjolla lajiksi niin miehille kuin naisille, vaan eipä siihen juuri naisia rohkaista ja pienestä pitäen tytöille tarjotaan ringetteä (koska se keppi nyt on vaan tosi paljon simppelimpi kuin maila, hmm..), taitoluistelua - tai miten olis joku kiva taidekerho? Toki jääkiekkoharjoituksiin voi tytönkin viedä, mutta ehkä ympäristö sitä ei juuri tue. Samanlainen tilanne on mielestäni IT-alalla, ja rohkaisua todella tarvitaan. Yhtälailla on asioita, joissa poikia/miehiä ei varmastikaan tueta kuten voisi. Ja siinäkin mennään pieleen.

Itse olen koodannut nuorempana, mutta valehtelematta lopetin sen siihen paikkaan, kun aistin kouluympäristössä, että tyttöjen koodaus ei todellakaan ole cool (tiedä sitten mihin tämä perustui, mutta vahva olettamukseni tuolloin), ja se on pikemminkin poikien juttu. Sillä tiellä ollaan, ja olen tosi innoissani lukenut tuota artikkeliasi, joka toivottavasti rohkaisee mahdollisimman monta nuorta tyttöä/naista toteuttamaan intohimoaan tai vaikka pelkkää orastavaa kipinää teknologian suhteen! Myös tuota teknologian "mystiikan verhoa" ja alan epätunnettavuutta naisten piirissä on hyvä karistaa.

Ja tähän aiempaan kommenttiin vielä:

"On jotenkin surkuhupaisaa lukea vuodesta toiseen itkuvirsiä siitä, että teknisillä/tieteellisillä aloilla tai yritysten johdossa ei ole naisia. Jostain kumman syystä näiden itkuvirsien kirjoittajat ovat useimmiten naisia, jotka eivät työskentele/opiskele ko. aloilla."

En näe sitä oikeastaan huonona asiana, että nekin naiset, jotka eivät ko. alalla ole, kantavat huolta naisten edustuksesta tietyillä aloilla. Sekin, että rohkaisua tulee ulkopuolelta ja toisilta naisilta, voi olla jollekin suuri voima edetä omissa intohimoissaan. En siis koe, että se on varsinaisesti keneltäkään pois. Samaten itse tahdon rohkaista esimerkiksi miehiä sairaanhoidon piiriin - vaikka en itse olekaan mies, saati miessairaanhoitaja.

Kiitos jokatapauksessa, on tärkeää käydä näitäkin keskusteluja monelta kantilta. Itse ainakin innostuin niin, että aion syventyä aiheeseen joulunpyhinä. Jos löytyy vielä todella mielenkiintoista luettavaa aiheen piiristä, linkkejä saa jakaa täälläkin!

Satunnainen Tarkkailija (Ei varmistettu)

En oikein voi yhtyä tuohon jääkiekko-ringette -vertaukseen, koska koulun liikuntatuntien sisältö tytöille ja pojille on ennalta päätetty, eikä oppilas voi siihen vaikuttaa. Muutenkin nuo kokemasi ympäristön esteet tuntuvat vahvasti mutuilulta.

Yksi hyvin silmiinpistävä piirre naisten puheenvuoroissa ko. aiheesta on tuo kannustamisen ja vertaistuen (yli)korostuminen. Miksi ihmeessä naiset tuntuvat tarvitsevan sitä niin paljon? Onko toisten mielipide ja hyväksyntä tärkeämpää, kuin omien mielenkiinnon kohteiden tavoittelu?

Näin IT-alalla työskentelevänä miehenä täytyy todeta, että ei miehiäkään loppujen lopuksi tekniikan pariin mitenkään erityisesti kannusteta. Esim. omat vanhemmat eivät ymmärtäneet tietotekniikasta mitään, joten suhtautuivat hyvin neutraalisti, koulussa ATK-opettaja osasi vähemmän kuin oppilaansa, ikätoverien suhtautuminen "nörtteilyyn" vaihteli negatiivisesta neutraaliin. Verrattuna mopon rassailuun ja juopotteluun, koodaus ei todellakaan ollut cool 1990-luvun teinien keskuudessa.

Eipä minua tietotekniikan pariin ajanut mikään muu, kuin oma halu ja mielenkiinto luoda asioita. Harrastelu alkoi yksinkertaisten nettisivujen koodailusta ja päätyi uraksi IT-alalla. Ohjelmointi on ollut minulle itseilmaisun keino ja työkalu henkilökohtaisten tavoitteiden (milloin mikäkin projekti) saavuttamiseen. Itse ohjelmointi pelkän ohjelmoinnin takia ei koskaan ollut se juttu, vaan nimenomaan nuo omat projektit jotka liittyivät muihin harrastuksiin, kuten musiikkiin ja grafiikkaan.

Naiset, älkää olko laumasieluja! Kaikkien ei tarvitse olla kiinnostuneita käsilaukuista, kengistä ja Kardashianeista.

Futuremaker? (Ei varmistettu)

Niin - mutta miksipä ne on ennalta päätetty juuri näin (että ringetteä opetetaan tytöille jääkiekon sijaan)? Vaikuttaisiko siihen kuitenkin jotenkin myös ympäristö ja vallitseva kulttuuri oletuksineen?

Ja kyllä, myönnän sen, että usein tytöt ja naiset tarvitsevat rohkaisua edetäkseen omaksi kokemallaan kaavalla. Juuret siihen juontuvat varmasti pitkälle, koska naisten rooli ja työkuvat ovat olleet niin selkeät ja kiveenhakatut pitkään. Meidän juuremme työnteossa saati tällaisen 'erilaisen työnkuvan' luomisessa ovat suhteellisen tuoreet.

Mutta miksi se otetaan negatiivisena asiana, että tukea ja rohkaisua tarvitaan? Se ei mielestäni tarkoita, että naiset ovat laumasieluja, luusereita, ujoja, avuttomia. Yhtälailla miehet tarvitsevat kokemukseni mukaan rohkaisua ja oikeanlaista ympäristöä näyttääkseen erilaisia puolia, joita saatetaan pitää feminiinisinä. Nostan hattua kaikille yksilöille, jotka _nuorina_ uskaltavat olla juuri oma itsensä ja toteuttaa omaa intohimoaan, sehän on vain tosi mahtavaa! Itse en heihin lukeutunut (mutta eipä kiinnostaneet käsilaukut ja Kardashianitkaan).

Ja toki, tämä kaikki on mutuilua. Mutta juuri siihenhän tämä kaikki perustuu - ajatuksiin, olettamuksiin, tunteisiin. Ei niinkään faktoihin. Sillä jos faktoilla mentäisiin, olisi maailma kovin erilainen.

Satunnainen Tarkkailija (Ei varmistettu)

Sanat "luuseri", "ujo" ja "avuton" olivat sinun, eivät minun.

Naisten erityinen tuen ja rohkaisun tarve IT-alalle ei sinänsä itsessään ole negatiivinen asia, mutta se liittyy olennaisesti erityisesti feministien esittämään premissiin, että naiset ovat lähtökohtaisesti yhtä päteviä ko. tehtäviin kuin miehet.

Jos naiset eivät ilman erityisiä toimenpiteitä pärjää miesten kanssa ns. tasaväkisesti samalla pelikentällä, ei edellämainittu premissi luonnollisestikaan voi pitää paikkansa. Nainen ei voi olla samanaikaisesti yhtä pätevä kuin mies ja silti tarvita erityisiä tukitoimenpiteenä. You can't have your cake and eat it too, kuten rapakon takana sanotaan.

Tahallisten tai tahattomien väärinkäsitysten välttämiseksi täsmennettäköön, että tarkoitan pätevyydellä ammatillisen osaamisen lisäksi myös kykyä "myydä itsensä" työantajille.

Edellämainitun kaltainen orwelilainen kaksoisajattelu on kylläkin hyvin yleistä feministien, monikulttuuriuskovaisten ym. retoriikassa, joissa positiivinen syrjintä ja tasa-arvo nivoutumat ongelmitta yhteen ilman minkäänlaisia loogisia ristiriitoja.

Voi juku (Ei varmistettu)

Ihmiset ylipäätään haluavat ja tietyn verran tarvitsevat muiden hyväksyntää. Samalla lailla voisi stereotypisoida miesten mielenkiinnon kohteet ja niputtaa ne materialistisiksi ja pinnallisiksi, todeta vaikka että miehet, älkää olko laumasieluja! Kaikkien ei tarvitse olla kiinnostuneita CS:GO:sta, Android vs. iPhone -kiistelystä ja kromivanteista! Varmaan joku teistä on kiinnostunut näiden sijaan esim. muista ihmisistä joten hoiva-alalle vaan! (Herää myös kysymys, missä määrin olet sitä mieltä että tyypillisiä naisten aloja kuten sairaanhoitajia ja lastentarhanopettajia yhdistää kiinnostuminen pääasiassa käsilaukuista, kengistä ja Kardashianeista.)

90-luvulla ei ehkä ollut supercoolia olla nörttipoika mutta nörttipojilla oli kuitenkin oma selkeä alakulttuurinsa, kuten vaikkapa myös epäcooleilla heppatytöillä. Kuitenkin huomaat varmaan että heppapoika olisi ollut vielä huomattavasti vähemmän hyväksytty kuin nörtti, samoin nörttityttö verrattuna heppatyttöön. Niinkään ei tarvita positiivista syrjintää vaan olisi kaikkien kannalta parempi, että eri alojen sukupuolittaminen lopetettaisiin ja omia mielenkiinnon kohteitaan voisi harrastaa rauhassa.

Juliaihminen
Juliaihminen

"Niin - mutta miksipä ne on ennalta päätetty juuri näin (että ringetteä opetetaan tytöille jääkiekon sijaan)? Vaikuttaisiko siihen kuitenkin jotenkin myös ympäristö ja vallitseva kulttuuri oletuksineen?"

Juuri tämä on jutun pointti!

Satunnainen Tarkkailija (Ei varmistettu)

Vastaan tässä samassa viestissä molemmille nimimerkeille "Voi juku" ja "Juliaihminen".

Keskustelu tuntuu kiertävän kehää. Oma pointtini taas oli se, että niin alkuperäinen kirjoitus kuin osa kommentoijistakin tukee aksiomaattista väittämää kulttuuri ja ympäristön vaikutuksesta, mutta ei kuitenkaan kykene järin konkreettisesti osoittamaan että näin tapahtuu, sekä vielä vähemmän millä konkreettisilla keinoilla asialle voitaisiin tehdä jotain - poislukien nämä suurpiirteiset "naisia pitää kannustaa enemmän" -linjaukset.

Tällaisenaan koko keskustelu liikkuu tasolla "Naisia pitää saada alalle, koska A) naisia pitää periaatteesta saada alalle ja B) koska siitä olisi jotain määrittelemätöntä hyötyä. Jonkun pitäisi tehdä jollekin asialle jotain".

"...olisi kaikkien kannalta parempi, että eri alojen sukupuolittaminen lopetettaisiin ja omia mielenkiinnon kohteitaan voisi harrastaa rauhassa."

Tämä on se asia, josta olemme kaikki yhtä mieltä. Mikään tässä keskustelussa esitetty argumentti ei kylläkään ole saanut minua vakuuttuneeksi, että mitään esteitä tälle olisi. Kuten on jo kyllästymiseen asti toistettu, mikään ja kukaan ei konkreettisesti estä hakeutumasta oman mielenkiinnon kohteiden pariin.

Aleksandra
Anni Aleksandra

Kiitos, kun kirjoitit tästä tärkeästä aiheesta! :)

Itse opiskelen tällä hetkellä bio-IT puolella, jossa opintoihin kuuluu myös koodaamista. Olen myös miettinyt jo pitkään sitä, miksi tyttöjä ei päädy opiskelemaan tietotekniikkaa yhtä paljon kuin poikia, vaikka ala sopisi aivan yhtä hyvin naisille. Luulen, että tässä on enimmäkseen kysymys siitä, että lapsille luodaan pienestä pitäen käsitystä siitä, että tekniikka on poikien juttu ei tyttöjen. Itse olen aina ollut hyvin kiinnostunut luonnontieteistä ja erityisesi matematiikasta sekä pärjännyt niissä hyvin. Silti olin aina ihan varma, että teknillinen korkeakoulu ei ole minulle hyvä paikka. Pidin paikkaa liian tylsänä ja teknisenä (jostain syystä tekniikka ei voinut olla se mun juttu). Onneksi äitini huomasi, että kiinnostuksieni perusteella TKK voisi olla hyvä paikka ja rohkaisi aina hakemaan. Että suuri kiitos vaan feministi äidilleni, sillä en olisi luultavasti päätynyt opiskelemaan TKK:lle ilman häntä <3

Luulen kuitenkin, että nyt kun koodaamista aletaan opettamaan peruskoulussa, myös tyttöjä hakee enemmän alan jatkokoulutukseen. Toisaalta mielenkiintoista on myös se, että tietotekniikka puolella on vanha miesenemmistä, mutta kun koulutusohjelman nimi on bio-IT sukupuolijakauma onkin 50/50. Ehkä tyttöjen on jostain syystä vaikea nähdä tietojenkäsittelyalan merkitystä tai sitten se nähdään liian yksipuolisena.

Aleksandra
Anni Aleksandra

vahva miesenemmistö* :D

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Voi myös hyvin olla, että (pitäkää housuistanne kiinni, seuraa rankkaa yleistämistä) tytöt eivät itse hakeudu IT-alalle koska se kuulostaa siltä että istut jossain kopperossa suurinpiirtein maan alla ja koodaat yksinäsi etkä näe muita ihmisiä lainkaan. Heti kun puhutaan bio-ITstä tai jostain kaupallisesta ITstä niin mielikuvat muuttuu ja tyttöjäkin kiinnostaa. Ehkä paras tapa markkinoida oli kertoa mitä kaikkea ne ohjelmointia opetelleet tyypit oikeasti työssään tekeävät, eikä miettiä että mitenkä nää tytöt. Kuten tuolla joku aiemminkin kommentoi, niin ei kyllä niitä poikiakaan mitenkään erityisesti pusketa sinne ITalalle.

Satunnainen Tarkkailija (Ei varmistettu)

Mielikuvia alasta on mahdollista muuttaa "brändäämisellä", mutta siinäkin on rajansa kuinka paljon julkisivua voi kiillottaa, kunnes todellisuus iskee vasten kasvoja.

Jos puhutaan nimenomaan ohjelmoinnista (koska kirjoituksen otsikko oli "mikseivät naiset koodaa"), karu tosiasia on, että se koostuu suurimmaksi osaksi siitä, että tuijotetaan tuntikausia ruutua tutkien ja kirjoittaen kryptisiä merkkijonoja. Ohjelmointi myös edellyttää poikkeuksellista analyyttistä ajattelua, sekä kykyä purkaa suuret kokonaisuudet ja toimintoketjut pienemmiksi loogisiksi operaatioiksi. Lisäksi lukuisten eri ohjelmointikielten ja tekniikoiden oppiminen vaatii vuosia ja tuhansien tuntien investointia - eikä uuden opettelu lopu. Ikinä.

Edellämainituista kriteereistä johtuen allalle vaikea löytää ylipäänsä vaikea löytää osaajia - sukupuoleen katsomatta. Siksi alaa vaivaa lähes poikkeuksetta krooninen pula osaajista ja palkat ovat hyviä.

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Juurikin näin.

Kommentoi