Miksi julkinen hyväntekeväisyys ärsyttää?

Juliaihminen

Mä en osaa sanoa miksi, mutta suhtaudun jotenkin vähän nihkeästi siihen, kun ihmiset kertovat somessa lahjoittaneensa rahaa hyväntekeväisyyteen – vaikka jakonapin mekanismihan on aivan loistava: Lahjoitat rahaa hyväntekeväisyyteen (hyvä mieli siitä, että tekee hyvää) ja sitten kerrot asiasta muille (hyvä mieli siitä, että muut saavat tietää sinun tehneen hyvää) ja kannustat samalla muitakin lahjoittamaan (hyvä mieli siitä, että olet kannustanut muita tekemään hyvää). Huomattava määrä hyvää mieltä maailmaan.

On siis jotenkin omituista, miksi mua sitten kuitenkin ärsyttää kuulla, kun ihmiset ovat lahjoitelleet. Ilmeisesti pidän tätä oman pyhyyden nostamisena ja henkilöbrändin kiillottamisena, ja se taas tuntuu ankealta, vaikka se sataa juuri hyväntekeväisyyskohteen laariin: mitä suurempi joukko ihmisiä tietää hyväntekeväisyyskampanjasta, sitä enemmän ihmisiä lahjoittaa. Tämä on selvästi jotain mun omaa pikkumaisuutta, josta on syytä päästää irti.

Ja mun totta vie on parempi päästää tästä omituisesta ajatuksestani irti, koska minä aion nyt tehdä juuri sen, mikä tavallisesti on ärsyttänyt muissa. Eli kertoa, että lähetin äsken tekstarilla parikymppiä Yhteisvastuukeräykseen ja toivon, että te teette saman! Ohjeet osallistumiseen löytyvät Yhteisvastuu-saitilla.

Yhteisvastuukeräys julistaa, että #ruokatrendi2018 on se, ettei ruokaa ole.

 

Tämä on osuvaa, koska tästä lähtien aina, kun joku kertoo, miten raakaruoka, smoothie bowl tai yksisarviskakku on nyt ruokatrendi, osa musta ajattelee, että eikä ole. Ruokatrendi on se, että jotkut näkevät nälkää. Tietenkään asioita ei voi ajatella koko ajan näin mustavalkoisesti, koska se johtaisi siihen, että pitäisi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen vaatteet päältänsä ja sirotella tuhkaa naamaansa (en ole varma, ketä tämä auttaisi, mutta draaman vuoksi!).

Minä olen niin hyvässä asemassa, etten jätä yhtäkään lounasta ulkona syömättä tai baarista bisseä ostamatta, vaikka osallistun tähän keräykseen. Sen sijaan Suomessa 470 000 ihmisen tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen, ja Afrikassa sekä Lähi-idässä yli 20 miljoonaa ihmistä elää nälänhädän kuilulla. Tämä on täysin sydäntäsärkevää, ja tähän voi ainakin jollain lailla kantaa kortensa kekoon. Pyhistelemättä tai kiillottamatta sen enempää omaa egoaan. Mutta hyvän mielen voi auttamisesta itselleen sallia, koska silloin tekee mieli auttaa uudestaankin.

 

Lahjoittaa voi täällä.

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mua ärsyttää erityisesti yritysten kampanjat, joissa joku mitätön lahjoitus hyväntekeväisyyteen on valjastettu brändin kiillotukseen (”kolme penniä jokaisesta myydystä tuotteesta Itämeren suojeluun” tms).

Aivan erityisesti ärsytti kuitenkin Planin kampanja lapsiavioliittoja (tai teiniraskauksia?) vastaan. Kampanjan päätarkoitus tuntui olevan Ivana Helsingin mainostaminen ja ”eettisyyspesu”, firman vaatteet oli nostettu kampanjan pääpointiksi voimakasta myötähäpeää aiheuttavan aasinsillan avulla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Yhteisvastuukeräys sen sijaan on erittäin kannatettava ja juliste pysäyttävä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä! Se Ivanan kamppis herätti vastenmielisyyttä, eikä pelkästään lapsiavioliittoja kohtaan. Ei toiminut yhtään.

Mä en myöskään tykkää ajatuksesta, että lahjoitan rahaa jonkun kaupallisen brändin kautta ja sitten se brändi ikään kuin ratsastaa mun lahjoitusrahoilla. Tai no, jos se brändi on mun mielestä tosi hyvä, niin sitten tämä ei ole ongelma. 

Onneksi on verotus! Olisi kammottavaa, jos hyväntekeväisyydellä olisi yhteiskunnassa merkittävä rooli ihmisten hyvinvoinnin kannalta.

Lottu (Ei varmistettu)

Vähän asian vierestä, mutta tämä että voi maksaa verkkopankin ostokset kännykällä ilman sen helvetillisen tunnuslukulistan etsimistä on saanut mut lahjoittelemaan jo vaiks minne. Mulle nämä
blogien ”tässä olisi hyvä kohde” tekstit osuu ja uppoaa aamuruuhkassa. Äkkiä vain bussissa näpyttelee koodin ja hups, sinne meni taas rahaa. Kuulema S pankissa on sormenjälkitunnistus eli siellä se olisi vielä helpompaa.

Ja kyllä, tälläkin kertaa osui ja upposi ;)

T. Pyhimys

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaikki tavat, millä lahjoittaminen saadaan helpommaksi, on kannatettavia! Itse arvostin suunnattomasti, että Teljänneito-blogin pitäjä oli järjestänyt Hurstin ruokajonolle MobilePay-lahjoitusmahdollisuuden. Käytin heti! Samoin oon digannut Lindexillä välillä olevista kampanjoista, joissa voi maksamisen yhteydessä "pyöristää" loppusummaa ylöspäin ja lahjottaa näin helposti hyväntekeväisyyteen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Oi kyllä! Mobile pay on paras, koska se toimii myös työpuhelimella.

Tuli muuten mieleen, että kierränkö tässä veroja, kun vähennän puhelinlaskun yritykseni verotuksesta ja nyt sinne tupsahtaa kaikenlaista hyväntekeväisyysmaksua tekstarien muodossa. Kaipa sen vois merkata erikseen, mutta se taas tuntuu sitten turhan vaivalloiselta alkaa vuoden päästä setvimään puhelinlaskuja. Kunnon amerikkalaismeininki: siellä voi vähentää verotuksessa hyväntekeväisyyden (jos elokuviin on uskominen).

Eli tässäkin mielessä Mobile Pay on paras.

pn (Ei varmistettu)

Tämä ei liity yksityisihmisten rahalahjoituksiin, mutta jos tänne kerta on muutkin listanneet inhokkikampanjoitaan, niin kyllä määki sitten. :D Muistikuvani ovat hatarat, enkä ehdi googlettaa tarkkoja speksejä, mutta eräs elintarvikealan yrityshän taannoin (kun lama kiusasi maata vielä ihan täysillä) kertoi sädekehä säihkyen, kuinka he aikovat tarjota töitä x-määrälle henkilöitä, olivatko vielä määritelty heikosti muutoin työllistyviksi. Ja kyseessä olivat siis nämä tällaiset 9e/päivä ns. orjatyöt! Olisivat o i ke a s t i palkanneet tämän jengin o i k e i s i i n työsuhteisiin...

Tunnistan tämän, että lahjoitusten julkistaminen ärsyttää. Mulla se tulee siitä, että kammoan ajatusta ns. hyväntekeväisyysyhteiskunnasta, jossa huono-osaisten pärjääminen on kiinni parempiosaisten armollisuudesta; hylätyille koiranpennuille ja sairaille pikkulapsille sataa lahjoituksia, kun ne ovat niin söpöjä, mutta ketä kiinnostaisi lahjoittaa vaikkapa päihdeongelmaisille. No, tiedän kyllä, ettei lahjoitus vaikkapa yhteisvastuukeräykseen ja muiden usuttaminen samaan ole ihan sama asia kuin kuvaamani skenaario, eli koetan kerätä itseni ja suhtautua vähän rakentavammin. :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Hei joo, juuri tämä. Kannatan aivan ehdottomasti veroja, hyväntekeväisyys siihen päälle sitten, mutta ei millään tavalla yhteiskunnan toimivuuden kulmakivenä. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen itse kuukausilahjoittaja useampaan järjestöön pienestä, 1500€:n nettopalkastani, ja kyllä, ostan sillä varmasti myös mielenrauhaa.:P

Silti mua ihmetyttää suuresti - vaikkei tänä ahneuden läpikyllästämänä aikakautena varmaan pitäisi - että kuinka valtakunnan suurituloisimmat eivät ilmeisestikään harrasta juuri minkäänlaista hyväntekeväisyyttä!?

Toiset sanovat että sitä tehdään anonyymisti ja salassa, joo niin varmaan mutta miksi sitten juuri mikään järjestö tms. ei käytännössä koskaan kerro saaneensa suurta lahjoitusta salassakaan . Ei kykene käsittämään mitä liikkuu tyypin päässä joka a) kiertää veroja minkä ehtii b) ei lahjoita senttiäkään koskaan minkään hyvän asian puolesta.
Toivottavasti karma toimii ja helvetti on olemassa:D

Vierailija (Ei varmistettu)

Johtuisiko siitä, että valtakunnan suurituloiset ei anna isoja kertalahjoituksia vaan säännöllisiä kuukausilahjoituksia kuten sinäkin? Järjestöt tuskin näistä tiedottavat, jos lahjoittajalla on halu pitää oma roolinsa salassa.

Suurituloisia saa toki kritisoida siinä missä muitakin, mutta ennakkoluulopohjaisest ahneusfantasiat vähän ärsyttää. Oman empiirisen käsitykseni mukaan suurituloisten moraali ei juuri eroa pienituloisten moraalista. Fiksuja ja urpoja on molemmissa ryhmissä tasapuolisesti ja olemmissa ryhmissä on sekä muihin ennakkoluuloisesti ja paheksuvasti suhtautuvia että avarakatseisisa tyyppejä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei taida kyllä empiria ihan tällä kertaa pitää paikkaansa; onhan niitä tutkimuksiakin sekä mutua isossa mittakaavassa että mitä enemmän vaurautta, sitä vähemmän halukkuutta murusestakaan luopua. Miksi ihmeessä muuten veropakolaiset, -kiertäjät ja JATKUVA huuto liioista veroista, juuri niiden osalta joilla sitä jakovaraa olisi? Miten muka siihen kuvaan sopisi hyväntekeväisyys, jos valtionkaan kautta ei haluta tasaisemmin hyvinvointia jakaa?

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaa stereotypisointia jatkaakseni pienituloiset vastustavat maahanmuuttoa koska eivät ole valmiita jakamaan omastaan, tekevät ja teettävät pimeitä töitä jne (aivan, ei pidä yleistää muutaman typeryksen toimia koskemaan koko ryhmää). Mutua isossa mittakaavassa, mahtava termi :D Tarkoitatko sillä, että kyseessä ei ole vain sinun mielipiteesi, vaan kavereilla on samat ennakkoluulot?

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei edelleenkään ihan osu kohdilleen. Suuri osa meistä humanisteista on todella pienituloisia, eivät vastusta maahanmuuttoa, jakavat kuten sanoin jo omastaan, ja tekevät kaiken mahdollisen verokortitse. Mutta rehvakkaasta pullistelustasi päätellen sinä et pienituloisiin kuulu, kun luulet heidän kaikkien ilmeisesti olevan perssilmäisiä "maahanmuuttokriittisiä". Sanoihin takertuminen lapsellisesti ei asioiden sisältöjä muuta. :) Yli 15 vuoden työurani ja sen laatu takaavat tämän mutun isommassa mittakaavassa. :) Pus.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ystävä hyvä, en todellakaan ajattele kuvaamallasi tavalla pienituloisista. Yritin satiirin keinoin havainnollistaa sinulle, että kommenttisi suurituloisista kuulostaa typerältä ja ennakkoluuloiselta samaan tapaan, kuin käyttämäni esimerkki. Joka ei siis millään tapaa edusta omia ajatuksiani. Pahoittelen, jos loukkasin sinua, huumori on vaikea laji ja taisin siinä epäonnistua.
Ennakkoluuloiset kommenttisi hyvätuloisista eivät millään tavalla vastaa omia kokemuksiani ja tuntuvat typeriltä ja loukkaavilta. Suosittelen hankkimaan ystäviä myös oman elinpiirin ulkopuolelta, silloin ei tarvitse luottaa pelkkään mutuun.

Vierailija (Ei varmistettu)

Pahoittelen myös puolestani kärkkäyttäni. En ajattele pääsääntöisesti hyvätuloisista noin, mutta valitettavasti (ehkä hieman poliisien tai sosiaalityöntekijöiden tapaan) ammattini puolesta olen "onnistunut" törmäämään liian isoon otokseen näistä uskomattoman tökeröistä varakkaista, tai suorastaan rikkaista törpöistä.

Myöskään valtakunnan päättäjät eivät juuri ole vastakkaista osoittaneet, suhteessaan mihin verovaroja käytetään. Julkista puolta joka takaa edes jonkinasteista tasa-arvoa, ajetaan vauhdilla alas, samoin sivistystä ja koulutusta, lobbarit ovat saaneet ajetuksi idean loistavasti perille yksityisyyden autuudesta. Jota tosin jokaisen ajattelevan yksilön pitäisi ihmetellä, kuinka voittoa tavoitellen on mahdollista... Toivon hartaasti ettei nämä em. ole jatkossa hyväntekeväisyyden varassa.

Vetoathan sitä paitsi itsekin mutuun; kun mielipiteeni eivät vastaa sinun kokemuksiasi! :D Ja kyllä, minulla on ystäviä moninaisilta elämän aloilta, myös hyvin varakkaita maailmankansalaisia pari, he ovatkin ihana poikkeus. Muutoin olisin ehkä vieläkin mustavalkoisempi asiassa. Mutta annoit ajattelemisen aihetta, kiitos siitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mua tassa arsyttaa se, etta naa on asioita, joiden ei pitaisi olla kiinni yksityisten ihmisten lahjoituksista. Kenenkaan ei kuuluisi nahda nalkaa, eika esimerkiksi lastensairaalan rahoituksen pitaisi tulla yksityisilta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Lastensairaalahan ei edes ole yhteiskunnan omistama, vaan lahjoitusvarat menivät säätiöllä joka sen omistaa. Eli siinäkin mielessä kyseenalaista. Mutta tämähän oli sellainen hanke jostain syystä, johon kaikki linssiluteet halusivat patsastelemaan hyväntekijöinä. Se närkästytti, lievästi sanoen. :D En antanut latiakaan vaan vein ne muualle. ;D

Eräs onnistunut idea oli käteisautomaateissa ja toisaalla pullonpalautuksissa namikka, josta sai lahjoittaa tiettyyn kohteeseen. Mutta näille muistaakseni kävi heikosti, joku polemiikkin siitä(kin) saatiin kai asiakkaiden puolelta aikaan?

Vierailija (Ei varmistettu)

Maksan mielelläni verot, jotta tuki sitä tarvitseville kanavoidaan sitä tarvitseville.
Olen varmasti harvinaisia tapauksia, mutta olen valmis maksamaan veroa jopa enemmän. Valtion kehitysyhteistyön määrärahoja voisi nostaa.
Erilaisiin lahjoituskampanjoihin osallistun tuskin koskaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä! Näin sen kuuluisi mennä, mutta eikös viime vuodet ole meteli kasvanut korviahuumaaviin mittasuhteisiin keskiluokan ja isotuloisten puolelta, uutisoitiin/ehdotettiin mitä tahansa veroihin liittyvää. Minäminäminä, ei siihen mahdu ajatusta mihin ne verot menevät, ja mitä itse on niistä koko elämänkaarensa aikana hyötynyt, oli millainen nettoveronmaksaja hyvänsä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eikö kehitysapuleikkaukset tehty persujen toiveesta? Ymmärtääkseni ovat (ainakin silllon olivat) nimen omaan pienituloisten ja huono-osaisten puolue.

millamagia1 (Ei varmistettu)

Tämä menee nyt vähän asian vierestä, mutta en malta olla kommentoimatta näihin "jatkuva huuto liiasta verotuksesta" ja "korviahuumaava meteli keskiluokkaisilta / isotuloisilta verotukseen liittyen" -tyyppisiin lausuntoihin. Olen melko hyvätuloinen ja maksan mielelläni veroni ja ehdottomasti kannatan verotusta. Ongelmaksi verotus muodostuu kuitenkin silloin, jos progressiivisuus on niin suurta, ettei kannata enää tavoitella isompia palkkoja. Miksi ottaisin työn, jossa minulla on enemmän vastuuta ja velvollisuuksia, jos en hyödy siitä itse (rahallisesti)? En ota tässä nyt kantaa niinkään niihin valtakunnan rikkaimpiin yksilöihin, vaan lähinnä juuri "keskiluokan" uratavoitteisiin, jotka perustunevat suurelta osin parempien tulojen saamiseen (mutua, pahoittelen). Jos keskiluokan kunnianhimo loppuu, epäilen että siitä seuraa aikamoinen ongelma esimerkiksi Suomen kilpailukyvyssä usealla alalla.

Pointtini: Verotus on hyvä asia, mutta urallisesta kunnianhimosta ja menestyksestä ei saisi kohtuuttomasti verotuksella rangaista, muuten jäävät pian innovaatiot ja kikyt toteutumatta.

AnskuKoo (Ei varmistettu)

Tämä. TÄMÄ!! Keskituloisena maksan mielelläni veroja ja olen todellakin tyytyväinen että niitä käytetään muihinkin asioihin kuin niihin joita minulla on mielessäni. Lahjoitan säännöllisesti ja epäsäännöllisesti myös erilaisiin kohteisiin. Mutta keskiluokan verotus on tässä maassa aivan tajutonta!! Nimenomaan kun edes noin 500e palkankorotusta ei kannata ottaa jos työmäärä/vastuu yhtään lisääntyy koska verottaja syö sen. Sitten ihmetellään että miksei kuluteta....Oikeasti suurituloisista en osaa olla oikein mitään mieltä, siellä on parempaa hiihtäjää ja sitten tietty niitä ahneita p*skoja myös. Ja ihan eri asia on sitten se että yrityksen tehtävä on ensisijaisesti tuottaa voittoa omistajalleen. Kaikki muu tulee sen jälkeen, tätä ei meinata monestikaan muistaa.

Pieni politiikkanörtti minussa on miettinyt tätä aika paljon ja olen toistaiseksi sitä mieltä että veroja alas ja yritystuet kaikki pois. Verorahat säästyy muualle ja kulutus nousuun. Kannattava yritystoiminta jatkuis. Mutta voin olla tietty aivan väärässäkin

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä ne suurituloisten on verot yhtä lailla kasvaa progressiivisesti, siis jos ottaa tulot palkkana. Ja se on aika isoa verotusta jo jossain 100k paikkeilla.

Tällä hetkellä mua kiinnostaa eniten haittaverot ja melko epäonnistunut päästökauppa. Mutta mua kiinnostaa ylipäänsä verotuksessa enemmän ympäristönäkökulma kuin se, miten kova progressio perus tuloveroissa on.

AnskuKoo (Ei varmistettu)

Joo niinhän ne kasvaa, ja siksi niitä ei varmaan enää halutakaan palkkana. Tai en itse ainakaan haluais . Mutta onhan siinä eroa että vituttaako koska palkka on lähtökohtaisesti niin pieni että rahaa pitää koko ajan miettiä vai se että 100k kuukaudessa jälkeen jää 50k käteen; molemissa vituttaa ja kokee epäreiluutta mutta vaikutus elämään on silti eri.
Eniten vaan mietin sitä "painetta" tai mikä ois hyvä sana sille että keskituloisten ja -luokkaisten odotetaan pitävän tää systeemi kasassa paitsi maksamalla suurella prosentilla veroja, niin kuluttamalla paljon ja silleen luomalla kysyntää ja työtä. En usko että voi syödä ja säästää kakkua. Tai en tiedä onko tällä mun valituksella muuta pointtia kuin artikuloida että mielestäni maksan liikaa veroja mutta jonkunlainen matalmpi progressio keskitulojen yli ois tervetullut.

Päästökauppaan perehtyminen ois mielenkiintoista, en oo kauheesti keskittynyt. Mutta oottelen että taloussarjassa tulee sulta postaus keskustelun avaamiseksi

lipe (Ei varmistettu)

Häkellyin tästä kommentista aivan valtavasti! Eikö uutta tehtävää ottaisi vastaan koska se on kivaa, haastavaa, ja siinä pääsee toteuttamaan itseään paremmin?
Sulle tarjotaan uutta, vastuullisempaa tehtävää, hihkut hetken, menet himaan, lasket paljon jää käteen, ja sitten "nnnäääää jätänkin väliin, en tee enää yhtään innovaatiota".
Myönnän olevani todella nuori ja naiivi, mutta yllätyin aidosti.

lipe (Ei varmistettu)

Häsläti hää, siis tuosta millamagian ylemmästä kommentista :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla jäisi myös nykyisessä elämäntilanteessa helposti vaativampi tehtävä hakematta, jos se ei konkreettisesti näy muuten kuin vaativampina työtehtävinä. Pienten lasten kanssa tuntuu ettei aikaa ja energiaa ole muutenkaan siihen kaikkeen mitä haluaisi ideaalimaailmassa tehdä. En halua että työ tunkee liikaa vapaa-ajalle joko ylitöinä tai edes näkymättöminä ajatuslooppeina. Konsulttina muutenkin joutuu toisinaan tekemään ihmeitä tyhjästä ja liian usein ratkaisuja asiakkaiden ongelmiin miettii tahtomattaankin myös vapaa-ajalla. Mulle lisävastuu tässä tapauksessa tarkoittaisi lisää stressiä, joka olisi pois sellaisesta vanhemmuudesta jota tahdon toteuttaa. Vaikka työ itsessään olisi varmasti palkitsevaa, inspiroivaa ja kehittävää. Todennäköisesti pelkkä kotiin asti tuleva palkankorotuskaan ei saisi minua harkitsemaan vaativampia töitä juuri nyt. Päinvastoin. Harkitsen työajan vähentämistä 80% vaikka koen olevani intohimoinen työni suhteen ja aktiivisesti opiskelen uusia työkaluja ja metodeja tehdäkseni työni entistäkin paremmin.

Meillä tosin molemmat perheen aikuiset tienaavat ihan hyvin. Mies erittäin hyvin, joten minun on helpompi arvottaa vapaa-aikaa ja kaikenlaisia ”olis ihanaa”-asioita korkealle kun ruoka, vaateet ja muut perustarpeet saadaan lapsille ja itselle ilman että asiaa tarvitsee murehtia. Voisin panostaa työhön ihan työn ilosta kun lapset alkavat myös laajentamaan elinpiiriään kunnolla kotoa ulospäin.

millamagia1 (Ei varmistettu)

Ymmärrän häkeltymisesi, ja kun muotoilet sen noin niin kuulostaahan tuo sanomani tyhmältä. :) Usein kuitenkin on niin, että tuo haastavuus ja kivuus ja innovointimahdollisuus kulkee käsi kädessä vastuiden ja velvollisuuksien lisääntymisen kanssa. Ehkä saa lisää vapautta jossain, mutta toisaalla joutuu stressaamaan esimerkiksi siitä, pitääkö vaikka projektin budjetti, mikä riippuu suurelta osin muista ihmisistä kuin itsestäsi, tai olet loppukädessä vastuussa siitä, että sairaalan teho-osastolla on sähköt poikki tai että kunnan potilastietojärjestelmä ei toimi, tai että tehtaalla tuli miljoonatappiot kun jokin osa tuotantoketjusta oli rikki? Itse en ainakaan halua tuollaisia niskoilleni ilman, että siitä joku mulle maksaa lisää. No vähän kärjistetyt esimerkit ehkä, mutta ehkä tästä sai pointista kiinni?

Vierailija (Ei varmistettu)

Palatakseni tästä asiaan: miksi ihmiset eivät ole valmiita maksamaan samaa summaa "hyväntekeväisyyteen" suoraan veroina kuin he maksavat erikseen erillisten järjestöjen kautta?

Kiinnostaisi tietää myös avun ns. tehokkuusaste. Kumpi on avunsaajan kannalta tehokkaampaa: se että raha kiertää veroina kohteekseen vai se että menee järjestön kautta?

Lobbaajina ja sosiaalisen omantunnon herättäjänä en järjestöjen toimintaa kyseenalaista.

L. (Ei varmistettu)

Mä ajattelen, että jos joku kertoo lahjoittaneensa tiettyyn kohteeseen, hän on ollut niin vaikuttunut toiminnasta ja asian tärkeydestä, että toivoo sille mahdollisimman paljon lisää lahjoittajia. Ehkä sama juttu kuin sun kehotuksessa osallistua Yhteisvastuukeräykseen? :)

Ja järjestöjen näkökulmasta sehän on mahtavaa! Mitä enemmän ihmiset kannustaa toisiaan lahjoittamaan, sitä enemmän rahaa järjestön tekemälle työlle.

Kommentoi