Miksi olen alkanut puhua rahasta?

Juliaihminen

Olen maininnut aina silloin tällöin sivulauseessa siitä, miten olen alkanut fiilistellä raha-asioiden miettimistä, säästämistä ja sijoittamista. Ja joka kerta saan teiltä kommenttia, että kerro lisää!

Niinpä ajattelin nyt tehdä ihan oman postaussatjan rahasta. Aina sanotaan, että "naisten pitäisi puhua enemmän rahasta", mutta sitten se jää ihan sellaiselle abstraktille metatasolle: "Tässä me puhutaan rahasta. Raha on tärkeää. No niin, nyt rahasta on puhuttu."

Mä kaipaan likaisia yksityiskohtia! Numeroita, tarkkoja eurosummia! Käytännönläheisiä neuvoja ja ihan sellaista konkreettista tirkistelyä toisten rahan käyttöön.

Tiedän, että rahasta puhuminen aiheuttaa närää, koska Suomessa on kaikesta tasa-arvostaan huolimatta tuntuvat tuloerot. En halua puhua rahasta kertoakseni omasta erinomaisuudestani, lisätäkseni kateutta ihmisten kesken tai varsinkaan richplainatakseni eli antamalla vinkkejä itseäni pienituloisemmille siitä, miten ihmisen tulisi elämäänsä elää.

Sen sijaan koen, että rahasta ääneen puhuminen on tärkeää, koska:

1. Rahasta puhuminen edistää keskinäistä ymmärrystä.

On vaarallista, jos ei tiedosta sitä, että ihmisten tulotasot vaihtelevat vahvasti. (Siitä seuraa tällaisia "Kuka muka tienaa alle 2600 euroa kuussa" -lausuntoja.) Tässä pari Tilastokeskuksesta peräisin olevaa tunnuslukua, jotka asettavat palkkoja perspektiiviin:

Yleisin kuukausipalkka yksityisellä sektorilla Suomessa on 2500 euroa. Sen sijaan suomalaisen kokonaisansion mediaani kuukaudessa on  2963 euroa (tilasto vuodelta 2015). Miehillä se on 3 271 euroa ja naisilla 2727 euroa kuussa. (Mediaani tarkoittaa lukujoukon keskimmäistä lukua. Sekä yli että alle tuon summan tienanneita oli siis yhtä paljon.) Keskipalkka taas on noin 3500 euroa, eli siinä keskiarvoa hilaa ylös suuripalkkaiset ihmiset. Nämä luvut vaihtelevat, riippuen mitä tarkastellaan.

Vasta sitten, kun palkat tiedetään, voidaan alkaa keskustella siitä, mikä on reilua ja mikä ei. Onko vaikka oikein, että (iänikuinen esimerkki) lastentarhan opettaja tienaa keskimäärin 2443 euroa kuussa? (Mun mielestä voisivat tienata enemmänkin, eikä haittaisi vaikka mun verot vähän nousisisvat.)

 

Pienituloisia oli vuonna 2015 Suomessa 631 000 ihmistä. Pienituloisuusraja oli yhden hengen kotitaloudessa 14 230 euroa vuodessa eli noin 1 185 euroa kuukaudessa. Pienituloisiksi katsotaan ne, joiden tulot jäävät pienemmiksi kuin 60 % mediaanista.

Suomessa oli vuoden 2017 maaliskuussa 260 000 työtöntä. Korkeakoulutettua työtöntä oli vuonna 2016 noin 50 000.

2. Jos tiedät mitä kollegasi tienaa, osaat pyytää samaa palkkaa.

Työpaikoilla puhutaan palkoista naurettavan vähän. Valtiolla tai julkisella sektorilla palkat ovat suht läpinäkyviä, mutta yksityisellä alalla tilanne on toinen.

Mun mielestä rahasta on ollut pelottava puhua, koska mua ahdistaa, että muut mun kanssa samanlaista työtä tekevät tienaavat mua enemmän ja sitten muhun iskee kateus ja ärsytys. Mutta toisaalta, tilanne ei muutu, ellen saa tietoa muiden palkoista ja palkkioista. Siksi olenkin ottanut avoimen linjan ja kertonut työkavereille ja samalla alalla oleville kysyttäessä palkoistani (toki jo aiheesta kyselemisestä pidetään moukkamaisena). Se on kannattanut, sillä nykyään osaan pyytää paremmin liksaa.

Ja kyllä sitä tietoa netistäkin löytyy. Esimerkiksi palkkavertailu.com:issa on hyviä suuntaa-antavia palkkoja eri ammateista. Toimittajan keskipalkka (3000 e/kk) oli musta aika paikkansa pitävä, mutten ole varma, oliko lähihoitajan palkka ajan tasalla (2041 e/kk).

3. Raha ei ole niin vakavaa.

Raha ei ole tabu tai jotain pyhää, josta ei saisi hiiskua. Mun mielestä sen pitäisi olla vain välinearvo, eikä ainakaan mikään ihmisen arvo.

Jos rahasta vaietaan, siitä tulee niin kuin Harry Potterin Voldemort, jonka valta voimistuu hiljaisuuden myötä. Myös rahaongelmista pitäisi puhua. Ne voivat olla hyvin ahdistavia, mutta veikkaan että hiljaisuus vaan tekee niistä vielä suurempia mörköjä. Suomalaisista aikuisista 8,4 prosentilla on maksuhäiriömerkintä. Näistäkin tilanteista selvitään, jos rahasta puhutaan eikä vain yritetä vaieta hankalaa tilannetta pois. 

4. Rahasta puhumisen ei tarvitse olla mautonta.

Vanha sananlasku kuuluu: "Jos haluat puhua taiteesta, puhu pankkiirille, jos rahasta, puhu taiteilijalle." Suomessa ajatellaan, että rahasta puhuminen on jollain lailla vulgääriä tai mautonta. Totta kai, jos omilla tuloillaan lesoilee menemään, niin se voi olla ankeaa, riippuu siis paljon tyylistä.

Usein kuitenkin se, että hyvätuloiset antavat ymmärtää, ettei rahasta saisi puhua, voi johtua pohjimmiltaan siitä, että heille se olisi epäedullista: joku saattaisi alkaa kyseenalaistaa, että onko tämä reilua? (Hehheh, alan kuulostaa joltain kommarilta, mutta en todellakaan ole mikään marxilainen!)

5. Rahan ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen ja omiin oikeuksiin.

Jotta ymmärtää, mitä vaikkapa omassa kunnassa tapahtuu ja osaa älähtää, jos poliitikot tekevät lyhytnäköisiä päätöksiä, pitää osata perustella mielellään myös talouden kannalta, miksi joku asia on silkkaa idiotismia. (Ehkä kunnanvaltuutetulle viestiä lähettäessä ei tarvitse käyttää sanaa idiotismi.)

Tällä hetkellä Suomessa on mielestäni valloillaan semmonen puhe, että ”nämä leikkaukset nyt vain ovat ainoa vaihtoehto”. Taloustiedettä lukeneena kuitenkin tiedän, että asia ei todellakaan ole näin. Leikkaukset ovat arvoihin ja tietynlaiseen talousteoriaan perustuva poliittinen päätös. Riippuu ihan siitä, katsotaanko maailmaa vaikkapa keynesiläisestä näkökulmasta vai monetaristien mukaan, millä lailla valtion taloutta kannattaa hoitaa.

Taloustiede ei ole eksakti tiede.

Mikäli yksikin mun lukija innostuu, niin mä kirjoitan teille kahden lauseen lyhennelmät historian merkittävien talousajattelijoiden ideoista: Smithin, Marxin, Keynesin, Hayekin, Myrdalin, Rawlsin, Schumpeterin, Weberin, Friedmanin ja Pikettyn ajatuksista. En kuitenkaan halua tuputtaa, jos ketään ei kiinnosta ;)

6. Rahan käyttämistä voi opetella.

Rahan kanssa operoiminen ei oikeasti ole ihan kamalan vaikeaa. Jos rahasta ja sen säästämisestä tai sijoittamisesta innostuu, niin siinä on kuulkaa hauska harrastus. Mutta edelleen: musta raha ei voi säädellä kaikkea tekemistä, koska se johtaa turmioon

 

Loppuun haluan kirjoittaa painokkaan disclamerin.

Minä olen hyvin etuoikeutettu ihminen. Vanhempani ovat korkeakoulutettuja, mun oli siksi helppo mennä yliopistoon ja saada työpaikka, ja liittyä autuaaseen keskiluokkaan. Mun mies on myös korkeakoulutettu ja hyvässä duunissa. En ajattele, että olen omalla uurastuksellani tätä kaikkea ansainnut, vaan tosi paljon on kiinni hyvästä taustasta ja ihan tuuristakin.

Siksi saattaa tuntua irvokkaalta, että minä täältä huutelen jotain talousneuvoja kellekään. En siis usko vähääkään siihen, että jokainen on joka tilanteessa oman onnensa seppä.

Mutta. Tämä aihealue kiinnostaa mua, ja mä olen vähän sellainen pölhö yhteiskuntatieteilijä (en edes kunnon ekonomi!), joka on ottanut vuosien varrella näistä asioista pikkuhiljaa selvää, joten koen, että mulla voi olla hyödyllistä sanottavaa tästä aiheesta muille yhtä pölhöille tyypeille. Ehkä joku innostuu säästämään tai sijoittamaan luettuaan nämä mun sepustukset.

Toivonkin, että nämä mun horinani innostaisivat hyviä keskusteluja kommenttiboksiin ja muita bloggaajia kirjoittamaan myös rahasta ja taloudesta enemmän!

 

Nyt kerron poikkeuksellisesti etukäteen, millaisia postauksia tähän rahasarjaan ajattelin tehdä. Jos teille tulee mieleen jotain muita teemoja vielä, niin ehdottakaa! Ja tuttuun tapaan, ideana on se, että keskustellaan näistä jutuista, niin tulee muitakin (parempia) näkökulmia esiin. 

Palkkakehitykseni ja henkilökohtainen taloushistoriani 

Miten säästin 10 000 euroa vuodessa?

Raha-asioiden hoitaminen parisuhteessa

Perheeni ja omat menoni kuukauden ajalta

Sijoittamisen aloittaminen

Sijoittaminen: Next level

Sijoitusasunnon hankkiminen

Seuraamani talousblogit

Lapselle sijoittaminen: onko se edes moraalisesti oikein?

 

 

Haastankin teidän kertomaan tässä tai omissa postauksissanne:

MILLAINEN TALOUDELLINEN TILANNE SINULLA ON TÄLLÄ HETKELLÄ? ENTÄ kuinka paljon puhut rahasta ylipäänsä?

 

 

Kuvat: Tämä on kömpelö tapa ilmaista, että ihmiset tienaavat eri määriä, mutta ovat silti saman arvoisia. Kuten eläimet jonossa. (Öööö mitäs hittoa nyt taas?!!)

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa


Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei jes! Haluan lukea nuo kaikki jutut, ja myös sen marx-ja-weber-kahdessa-lauseessa -jutun (hah, nyt se on tilattu sulta :D )

Juliaihminen
Juliaihminen

No niin, nysse on sitten luvattu! Pian pesee! :)

Sama homma, kaikki ehdotetut tuotantoon! Meitsi tulostaa besserwisser-scrapbookiin knoppitiedoksi kaikki!! :)

Sanna-Leena
Ensitanssi

Upeeta mahtavaa! Mä en puhu rahasta kotonakaan läheskään tarpeeksi. Oon siinä mielessä etuoikeutettu, että keskituloisena ja säästäväisehkönä rahaa on aina riittävästi, mikä mahdollistaa sen, ettei sitä tarvitse juuri ajatella. Jostain syystä rahasta puhuminen ja rahankäytön suunnitelmallisuus on aina tuntunut tympeältä. Mutta sulla oli tässä tosi hyviä perusteluja sille, miksi sen ei pitäisi olla tympeää. Seuraan siis nokka pitkällä!

Kivaa myös saada Lilyn etusivulle talousotsikoita (eläinkuvituksella) iänikuisten ponnariohjeiden ja OOTD:iden joukkoon.

Pax
Liikehdintää

Kyllä, kyllä ja kyllä, rahasta pitää puhua ja sitä pitää ymmärtää. On myös ihanaa kuulla, että puhut palkka-asioista avoimesti, myös media-alalla on ollut vähän sellaista piilottelua, ettei kerrota palkkoja tai palkkioita (tai että ne eivät oikeasti suhteudu toisiinsa, että pitäisi ymmärtää myös mitä niistä kumpikin maksaa työnantajalle ja sitten taas työntekijälle).

Ja koska olen laiskiainen, otan mielelläni kaikki tiivistykset ja muutenkin informaatiota vastaan tässä miellyttävässä muodossa kauniiden kuvien kera. :)

Henriika S.

Jes! Oon niin samaa mieltä tosta, että rahasta ois hyvä puhua. Muusikkona ottaa välillä todella rankasti aivoon, kun ihmiset ei tiedä toistensa palkkoja ja hinnat on esim. hääbändeillä aivan luokattoman alhaalla. Siinä kustaan yhdessä toistemme nilkkoihin ja mietitään tuli perseen alla, että millä rahalla ens kuun vuokra maksetaan. Nousi sen verran verenpaine, että pitääpä kirjottaa tästä aiheesta muusikon näkökulmasta :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiinnostaa ehdottomasti tämä muusikon näkökulma aiheesta. Sama muillakin luovan alan tyypeillä, kuten (hää)valokuvaajilla. On tosi hankalaa, kun tutut pyytävät pilkkahinnoilla toista tekemään ammattilaisduuneja, niistä jää huono fiilis usein molempiin suuntiin. 

Kirjoita siis!

Räyhälä
Räyhälä

JOOO! Kannatusta noille taloustiedeavauksille, täällä ainakin luetaan.

Aiheellinen ja hyvä postaus muutenkin. Mulla nettokuukausitulot keikkuvat työtilanteesta riippuen jossain köyhyysrajan ja tuon mediaanilukeman välillä (heitellen ihan päästä päähän), ja siksi mun on tosi vaikeaa sijoittaa itseäni oikeastaan mihinkään taloudelliseen lokeroon nykyhetkessä - katson kokonaiskuvan aina vuositulojen perusteella. Viime vuosi oli mulle paras vuosi ikinä taloudellisesti (mitä nyt henkisesti ajoin itseni piippuun töiden kanssa), tämä vuosi taas on ollut yhtä ropojen laskeskelua ja stressaamista.

Mä kannatan myös avoimuutta rahapuheessa. Kun olin työurani alussa, mulla oli todella vääristynyt kuva rahasta, ja tuli tehtyä juttuja aika polkuhintoihinkin just siksi, ettei oikein ollut vertailukohtia. Eli iso peukku tälle avaukselle. Saatanpa itsekin innostua kirjoittamaan vielä jotain silpputyöläisen työn hinnoittelusta!

Räyhälä
Räyhälä

Niin ja sit sellanen kommentti, että toivottavasti saat jostain jonkinlaisen korvauksen tuosta taloustieteen teoreetikot -jutusta, jos sen nyt teet :D Sille on selvästi tilausta, ja joku kustantajakin voisi mun mielestä nyt tarttua tällaiseen Taloustiedettä ja raha-asioita Juliaihmisen kanssa -julkaisuun ja tuotteistaa homman + maksaa sulle kunnon korvauksen. Mä voisin ainakin ostaa sellaisen kirjasen vaikka jollakin joukkorahoituksella. :D Ihan vaan siksi, että olisin liian laiska tarttumaan ja syventymään alan tieteiskirjallisuuteen, ja kaipaisin tällaista teosta popularisoituna ja kirjoitettuna omanhenkisten ihmisten näkökulmasta. Ja luulen, että monella muulla on sama fiilis.

Vink vink kustantajat ja Julia :D

t. Haistan bisneksen & muista kerätä korvaus luomuksistasi!

SaaraCecilia

Samaa mieltä! Sun blogisi on ainut blogi, jota enää jaksan seurata, kun suurin osa muista on ihan totaalisen kaupallistuneita ja 80% postauksista on yhteistyöpostauksia. Täällä on tämmöinen rehellinen meininki ja ihania keskustelua herättäviä juttuja, joten olisin enemmän kuin valmis myös tukemaan blogiasi rahallisesti. En nyt tarkoita mitään jäätäviä summia, mutta kyllähän sitä menee kymppi jos toinenkin kaikenlaisiin nettitilauksiin kuukaudessa (oh the irony säästämisestä puhuttaessa). Haluaisin siis vain sanoa, että mun mielestä sun blogi vastaa sitä, mitä joskus hain erilaisilta naistenlehdiltä ja niistäkin olen maksanut, joten voisin maksaa myös näin laadukkaasta blogista sillai joukkorahoitusmeiningillä Julia + ihminen + ystävät.

 

Amerikoissa on kauhea määrä erilaisia mediasisältöä tuottavia tyyppejä, jotka elättää itsenstä muun muassa Patreon.com-sivustolla. Esimerkiksi tämä https://www.patreon.com/svdelos jengi, jotka saavat mesenaateiltaan keskimäärin 9 500 dollaria per YouTube-video. Ihan mielisairasta, mutta pääsevähän seilaamaan ympäri maailmaa työkseen. Suomessa taidetaan olla liian vaatimattomia moiseen?

Juliaihminen
Juliaihminen

Ei hitto, ihan superihanasti sanottu!!! <3 <3

Ehkäpä mä lumoan kustantajan mun uskomattomalla historian pamppujen popularisoinnilla (tuo "kaksi lausetta per tyyppi" saattoi olla vähän liikaa luvattu, mutta kattellaan!).

Mäkin maksaisin sun blogista 10€/kk, kun sä vaan oot niin mainio!

Aada Järvinen (Ei varmistettu) http://lily.fi/blogit/7-miljardia-aarettomyytta

Kiitos tästä juttusarjasta!!! Kirjoita myös se postaus historian eri talousajattelijoista pliis!

veeraouti (Ei varmistettu)

Kyllä kiitos kaikkiin ja erityisesti noihin teoreetikkoukkojen tiivistyksiin! Tää on tärkeä aihe, ja jos omaa palkkakehitystä avaavassa kirjoituksessa pystyt heittämään vinkkejä palkkakeskusteluihin, niin se olisi todella kiva! En ymmärrä, miksi rahasta puhuminen on Suomessa niin vaikeaa, oman kokemuksen perusteella etenkin naisille. Ehkä siihen liittyy sekin, että jos puhuu taloudellisesta epätasa-arvosta, niin leimautuu heti kommariksi tai vähintäänkin marxilaiseksi ;) (vaikka Marxin ajatukset on kyllä monessa suhteessa relevantteja edelleen, esimerkiksi globaalin talouden ja sen valtasuhteiden analyysissä).

Kiitos Julia blogista, tää on huippu! Luen kaiken, enkä koskaan kommentoi. Paitsi nyt. (En kyl tiedä, musta on omituista kertoa, että kommentoin ekaa kertaa, koska onks se vähän .... huomiohakuista? Tein sit kuitenkin just niin. Eli moi vaan Julia! Sata peukkua sulle!)

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihanaa kun kommentoit! :)

Ja ehdottomasti voin avata mun palkkakeskustelujani, vaikkakaan ne eivät ehkä ole mitään pro-meininkiä, nimittäin mä olen pyytänyt kaksi kertaa lisää liksaa. Ekalla kerralla en saanut, tokalla kerralla sain. Mutta horisen siitä vielä lisää!

Uffia (Ei varmistettu)

Ihailin just lukiessa näitä eläinkuvia, ihanaa kuvitusta &lt;3

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! Sä et tiedä, millaista kuvitusta on vielä luvassa! :D

Mariiia. (Ei varmistettu)

Loistavaa! Mielestäni rahasta saa ja pitää puhua! Joten todellakin luen, mitä vain aiheesta kirjoitatkin :D

Minusta on tosi tympeää, ettei rahasta saisi puhua. Kerran satuin ääneen ihmettelemään, miten yhdellä tutulla voi olla rahaa omistusasuntoon, autoon, hienoihin vaatteisiin yms. Olin 19 ja tämä tuttu muutaman vuoden vanhempi. Kyseinen ihminen ei ollut edes kuulemassa kysymystäni, mutta kaverit ympärillä katsoivat pöyristyneenä, miten voin kysyä ääneen tuommoista. Mielestäni se oli, ja on edelleen, täysin oikeutettu kysymys. Tuo tilanne on vain jäänyt mieleen ja sen jälkeen mietin tarkkaan ennnen kuin kehtaan kysyä joltain rahasta. Onneksi useimmat kavereistani puhuvat rahasta ja palkoista avoimesti, joten tilanne on vähän muuttunut :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä mun mielestä tommosta saa pohdiskella ääneen, eikä se todellakaan tarkoita, että tässä oltaisiin ehdottoman kateellisia. Mähän siis pohdiskelen aina sisustuslehtiä lukiessani, että miten vaikkapa graafikolla ja taiteilijalla voi olla varaa viiteen huoneeseen ja keittiöön Ullanlinnassa. Onhan se nyt hitto vie kiinnostavaa! (Toki olen siis heille myös samalla kateellinen, mutta utelias yhtä lailla :D )

Pyjama
Pyjamapäiviä

Minä tykkään puhua rahasta, ja olen siitä silloin tällöin kirjoittanutkin:

Rahastosijoittamisen kuluista, siitä, että lapsiperhe ei ole tyypillisesti köyhä,  miten olen oppinut muuttamaan suhdettani rahaan.

Ja ilmeisesti aihe kiinnostaa, sillä yksi kaikkien aikojen kommentoiduin juttuni on Paljon sä tienaat: muutama kymmenen lukijaa kertoi paljonko tienaa:  ja tein siitä koosteen, jossa kävi ilmi, että mediaanipalkka oli 2700 euroa eli aika lähelle suomalaisten mediaania.

 

Palkkakeskusteluissa jotkut tuntuvat tahallaan vetävän väärään suuntaan, eli väitetään palkkaa pienemmäksi kuin onkaan tai liioitellaan. On eroa siinä, kertooko vuosipalkan vai peruspalkan. Palomies on hyvä esimerkki: peruspalkka on noin kakstonnia, mutta jos lisät laskee mukaan, niin päästään mukavaan kolmeentonniin. Mutta sitten unohtuu se, että palomies tekee poikkeusluvalla 10 prosenttia pidempää viikkotuntimäärää kuin moni muu (eli 42 tuntia viikossa). Ja jos menee verotietoja urkkimaan, niin iso osa palomiehistä tekee muitakin töitä (koska se on mahdollista tai koska muuten ei palkalla pärjää).

Mutta yhtä kaikki, raha on hirvittävän mielenkiintoinen aihe. Jään odottamaan innolla!

(Hirveän polveileva vastaus, sori. :O )

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo! Nuo on olleet mun mielestä todella hyviä postauksia, piti käydä ihan uudestaan lukemassa. Tykkään siitä, kun sä jaksat kaivella tilastoja ja perustelet niin hyvin faktasi ja tuot esiin just tuommoisia hyviä näkökulmia, kuten tuon peruspalkka + lisät.

Pyjama
Pyjamapäiviä

Kiitos! Tässähän ihan punastuu. :)

Moksinen (Ei varmistettu)

Yksi hyvä pointti kaikessa palkkakeskustelussa on mielestäni palkkojen ns. Helsinki-lisä. Itse muutin työnperässä Helsinkiin ja palkkatoivetta esittäessäni pohdin tosi paljon, että paljonkos enemmän sitä kehtaa pyytää palkkaa Helsingissä kuin muualla Suomessa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Toi on todella kiinnostavaa. Onko Helsinki-lisä myytti vai onko sitä olemassa? Mä olen tehnyt urani tähän mennessä aika lailla Helsingissä, niin en oikeastaan osaa sanoa tästä mitään. Haluaisin kuulla tästä ihmisten mielipiteitä, etenkin jos jollakulla on vertailupohjaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kokemukseni mukaan Helsinki-lisä on todellakin olemassa, ja tavallaan myös perusteltu, koska Helsingissä esim. asuminen on niin paljon kalliimpaa kuin muualla Suomessa. Joskus pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välinen palkkaero on todella suurikin. Ensimmäisenä esimerkkinä tuli mieleen ERTO:n palkkasuositukset digi- ja markkinointiviestinnän alalle: esim. AD:n tai copyn vähimmäispalkkasuositus 5–10 v. kokemuksella on pääkaupunkiseudulla 3547 € ja muualla Suomessa 2523 €, eli eroa on yli 1000 euroa. Luvut tarkistin ERTO:n sivuilta: https://www.erto.fi/tietoa-ertosta/tiedostopankki?dir=7-palkkasuositukse...

Joo, upeaa! Mullekin tuli tuosta otsikosta sellainen, että ei kai Juliaihminenkin rupea nyt richplainaamaan, mutta kuten niin monesti ennenkin, osaat kirjoittaa rahasta ja elämästä NIIN hauskasti ja ilman mitään ylemmyydentuntoa (esim Thaimaan matkan kustannukset -postaus, vaikka yleensä matkakertomuksia joko lesoilu- tai köyhäily-/aitoiluasetelman vuoksi). Mua kiinnostaisi sun kahden lauseen Marx-tiivistys ihan älyttömästi ja myös, miksi sunkin piti erikseen mainita, ettet todellakaan ole mikään kommunisti tai marxilainen. 

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaha, kommariksi leimaantumista pelätään edelleen kuin 1950-luvun Yhdysvalloissa :D (Okei, tuo oli mauton vertaus.)

Tosi kiva kuulla, jos onnistun tässä ilman ylemmyydentuntoa - musta se on rahajutuissa just kaikkein hankalin homma, koska muakin todella syö semmonen ylemmyydentuntoinen "mikset valinnut paremmin" -puhe.

Niina Maria V.

Tosi hyvä postaus! Jään innolla odottamaan muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia :))

Nina L (Ei varmistettu)

Asiaa! Niin mielelenkiintoista että kommentoin jo ennen kuin olen ehtinyt lukea kaikkia aiempia kommentteja (joten pahoittelut jos toistoa). Lapsuudenkodissani ei puhuttu IKINÄ rahasta, ja siitä on ollut huomattavaa haittaa elämässäni. Vasta näin vanhemmiten olen herännyt mullistavaan ajatukseen että rahaa voi myös säästää ja pistää jopa poikimaan, ilman että sitä massia on ylenmäärin missä kahlata, ihan vaan niistä kuuausituloista mitä on.
Asian käsittelyssä on huikeita kulttuuri eroja. Kun suomalainen tapaa toisen ensin kysytään; mikä sun nimi on? Mitä teet työksesi? Kauko idässä tiedustellaan ensin nimeä ja heti seuraavaksi että kuinka paljon tienaat. Täysin normalia on esitellä uusia hankintoja hintoineen, mitä kalliimpi sen parempi.
Odotan innolla tulevia tekstejä asian tiimoilta ja toki lyhennelmät historian merkittävien talousajattelijoiden ideoista otetaan ilolla vastaan.

Sanna B
Sanna B

Hyva hyva. Odotan innolla tata sarjaa. Ja kun kirjoitat sijoitusasunnosta niin kuulisin myos mielellani sun ajatukset sen moraalisesta puolesta. Mita enemman ihmiset ostaa sijoitusasuntoja, sita enemman asuntojen hinnat nousee, ja nuorilla ei ole varaa ensiasuntoon, kun haviavat tarjouskilvassa asuntosijoittajalle. Tama on ehka enemman ongelma Suomen ulkopuolella suurkaupungeissa (jossa me asutaan), mutta olisi kiva nahda tasta keskustelua Suomessa. Meilla ollaan vaitelty tasta mieheni kanssa jo pitkan aikaa. Me ollaan muuttamassa Suomeen tana vuonna ja haluaisin ostaa sijoitusasunnon (tai pari) mutta mieheni mielesta se on moraalisesti vaarin. 

Juliaihminen
Juliaihminen

Tuo moraalinen puoli pitää ehdottomasti ottaa käsittelyyn (en siis itse tietenkään tiedä lopullista vastausta).

Me ollaan esimerkiksi vuokrattu sijoituskämppämme semmoselle tyypille, joka sai viime vuonna myönteisen turvapaikkapäätöksen. Vastaanottokeskuksissa ihmisillä on ilmeisesti iso pula asunnoista, kun suomalaiset eivät ehkä niin mielellään uskalla vuokrata kielitaidottomille ihmisille kämppiä. Pahimmillaan siinä käy niin, että firmat vuokraavat järjettömän kalliita asuntoja, ja vuokrat maksetaan verovaroin, tai vielä karseampaa: turvapaikan saaneet joutuvat johonkin tosi outoihin kuvioihin mukaan ja velkaantuvat heti alkuun, kun heiltä pyydetään kummallisia lisämaksuja vuora-asunnon saamisesta. (Kaveri on Temmillä duunissa, ja se on puhunut näistä paljon.)

Nojoo, en nyt sano, että tämä tekisi hommasta aukottoman eettistä, mutta ainakin sitä voi aatella, että tämä aiheuttaa maailmaan enemmän hyvää kuin pahaa :)

AaAa (Ei varmistettu)

Oijoi, kiinnostavia postauksia tulossa. Innolla odotan.

Oma taloudellinen tilanne on hyvä näin 40 ikävuoden lähestyessä. Vajaa parikymppisenä kun muutin pois kotona oli elinikäiset säästöni noin 1000mk:n luokkaa, nykyisellään omistan puolet (velattomasta) kolmiosta (alueella jossa keskihinta 5200e/m^2) ja sen lisäksi mulla on säästössä 1,5v bruttotuloja vastaava määrä. Tämä lohduttaa ajatuksena, siinä mielessä akateemista pätkätyöläistä, että "if all things fail", säästöt riittävät useamman vuoden elämiseen). Töiden suhteen olen tällä hetkellä kohtuullisen levollisessa tilanteessa, pätkä on elämäni pisin ja palkka on ihan jees, reilusti yli suomalaisen (miestenkin) keskipalkan (ts. bruttona yli 50 000e/vuosi). Koulutustasooni nähden voisin saada enemmän, oman alani palkkatilastoissa olen mediaanin alapuolella, mutta toisaalta julkisella puolella palkkani vastaa hyvin sitä tasoa, mitä nykyisesta tehtävästäni tyypillisesti maksetaan (kun hain nykyiseen paikkaani, mulla oli itse asiassa kolme työtehtävää tarjolla, sekä 200e/kk pienemmällä palkalla kuin nykyinen sekä 100e/kk suuremmalla palkalla kuin nykyinen, tässä haarukassa palkka ei ollut mikään päättävä kriteeri, vaan eniten painoi työtehtävien mielekkyys).

Oma pää ei aina välttämättä pysy mukana siinä, että varallisuuden puolesta perheemme alkaa kuulua varsin hyvin toimeentulevien "luokkaan" (meillä kun perheessä on ei vaan yksi, vaan kaksi varsin hyvää palkkaa saavaa aikuista ja yksi lapsi) ja pelkään että ainokaisestamme kasvaa hemmoteltu kermaperse (parhaani mukaan koitamme tätä estää, mutta sitten taas toisaalta, emme pysty sille mitään, että lapselle parasta halutaan).

Juliaihminen
Juliaihminen

Ai että, kaikki mainitsemasi numerot (ikää myöden!) kiinnostaa todella paljon. 

Hehheh, tuota lapsen hemmotteluasiaa pitää todellakin kelailla, koska just tuo "lapselle parasta" yhteen sovitettuna "paras ei tarkoita sitä, että siitä tulee mulkvisti" -pohdintoihin on tärkeä :D

Travojago
Travojago

Aivan mahtava aihe! 
Pikkuisen jos saa kommentoida niin lastentarhanopettajan taulukkopalkka 10vuoden ikälisillä (joka on siis maksimi määrä mitä lisiä voi saada) Helsingin kaupungilla oli  2190€ bruttona. 

Mielestäni juurikin keskipalkoista puhuminen vääristää ihmisten käsitystä palkkatilanteesta.  

Pyjama
Pyjamapäiviä

Mur. Ja nyt mentiin vielä laskemaan päivähoitomaksuja, vaikka ei suoraan asiaan liitykään. En ihmettele, että lastentarhanopettajista on huutava pula.

Uusi Alku

Oon itse työskennellyt (tosin jo useampi vuosi sitten) Helsingin kaupungilla lastentarhanopettajana ja vielä tänä päivänäkin tykkään välillä käydä katsomassa sen duunin palkkakehitystä ja sanoisin, ettei ole palkka noin pieni. Taulukosta en tiedä, mutta työhakemuksissa kaikissa on lähtöpalkka (0 työkokemusvuotta siis) 2300 ja kympit päälle. Ikälisineen siis (10v.) palkan pitäisi mennä lähemmäs 2500 ja ehkä siihenkin vielä kympit päälle. Espoossa palkka on vielä hieman Helsinkiä enemmän.

Mutta pieni on palkka työmäärään ja vastuuseen nähden, siitä olen ihan samaa mieltä. 

Travojago
Travojago

En ihan saanut ajatuksesi päästä kiinni nyt. :) 

Helsingin kaupunki on iso instassi ja kunnallisena työnantajan sidottu taulokkopalkkoihin. Vuosittaisia kannustuslisiä voi toki päiväkodinjohtaja myöntää riippuen päivähoitopiiristä mutta palkoista ei neuvotella samalla lailla kuin yksityisellä. Kun taulukossa jotain palkkaluokastasi seisoo on se sinun tuleva palkka. Palkan laskee kaupungin palkanlaskija ja se ei heittelehdi ellei ole saisarpoissaoloja tms. 

Plussaa tässä (minun kokemuksen mukaan siis) on myös se, että lomarahat, palkankorotukset, sosiaalimaksut, sairaspäivärahat yms. tulee aina oikein laskettuna ja ajallaan. Fakta joka ei yksityisellä puolella aina ole niin varmaa,  

Mutta tosiaan, on ihan keksi syytä miksi sanoisit ettei palkka ole noin pieni, jos et itse ole sitä palkkaa saanut. 

Uusi Alku

Mikäköhän mun ulosantia on viime aikoina vaivannut, kun tuntuu etten osaa tuoda pointtiani ymmärrettävästi esiin :D Olen pahoillani siitä.

Yritin sanoa, että olen ollut töissä kaupungin päiväkodissa sekä lto:na että johtajana ja saanut "taulukkopalkkaa" ja se on ollut mulla suurempi kuin 2190 euroa (siis lto aikoihin) ja silloin mulla ei edes ollut ikälisiä. Ja nyt kun palkkakehitystä olen seurannut niin se peruspalkka (joka siellä tessissä sanotaan) on tänä päivänä lähtönä reilu 2300. Eli peruspalkka hilaa koko ajan vähän ylöspäin.

En osaa sanoa, mikä on lastenhoitajan palkka, mutta se saattaa lähennellä tuota 2190 euroa. Mutta siis lastentarhanopettaja saa Helsingissä tänä päivänä lähtöpalkkana 2343 euroa tai jotain sinnepäin (en muista noita kymppejä).

Se, että sanoin etten taulukosta tiedä - tarkoitin, etten enää ole vuosiin käynyt katsomassa päiväkotien G-palkkataulukkoa enkä muitakaan mahdollisia palkkataulukoita. Mutta työhakemuksia kun seuraa niin niissä kerrotaan lähes aina se alkupalkka ja se on suurempi kuin mitä sä toit esiin. Ja koska kaupunkia sitoo tes, niin eivät voi mitä tahansa palkkaa sinne hakemukseen heitellä. Olen siis tehnyt havainnon, että lastentarhanopettajien palkat ovat hieman nousseet - tosin hieman, mutta silti. 

Jos sä saat tuon 2190 euroa (jos siis olet lto) niin keskustelisin kyllä palkasta. Tuo ei mun mielestä ole tessin mukainen, jos siis saat vain 2190 ikälisineen. Ellet ole lähihoitajan koulutuksella ja siltikin tuo kuulostaa pieneltä.

 

 

2363,61€/kk näyttäisi olevan Helsingissä lastentarhanopettajan palkka.

Uusi Alku

Kiitos tarkasta summasta <3 Just mietin et pitää se kaivaa, ettei jää tommoseksi..öö..jotain se oli-tasolle.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! Pitää googlaa nämä vastedes tarkemmin, ja lisäksi luottaa siihen, että joku aina tietää! :)

Joo joo joo! Kiinnostavia aiheita kaikki!

Itse puhun melko avoimesti rahasta, kerron kyllä tienestini, jos ja kun niitä kysytään. Lähimpien ystävien kesken puhutaan silloin tällöin rahasta, mutta ei se kaikkien kanssa oikein luontevasti suju. Pitäisi siis ehdottomasti puhua yleisesti enemmän, jotta siitä tulisi arkipäiväisempää! Kiitti siis jo etukäteen tulevista postauksista!

Vierailija (Ei varmistettu)

Raha-aiheiset postaukset ovat erittäin tervetulleita! Kiinnostaa erityisesti raha parisuhteessa ja menot kuukaudessa. Itselläni on kokemusta siitä, että keskituloisena on mahdollista säästää 10 000 euroa vuodessa, mutta sitten kun siirtyy alanvaihtajana satunnaisia osa-aikatöitä tekeväksi opiskelijaksi, ei säästämisestä voi enää kuin haaveilla. Tämän vuoksi sijoittaminen ei ole tällä hetkellä ajankohtainen aihe juuri minulle. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Muakin kiinnostaa raha-asiat parisuhteessa, erityisesti se tilanne, että toinen tienaa paljon vähemmän tai ei ollenkaan. Meillä on tämä tilanne vielä ainakin muutaman vuoden, ja silti haaveissa keskiluokkainen elämäntapa hankintoineen ja sijoittaminen lapselle.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tärkeä aihe! Raha ihan tiukalla numerotasolla ei ole se yleisin puheenaihe kavereiden kesken, mutta olen kyllä semihyvin perillä parhaiden ystävieni+mieheni+vanhempieni palkoista (vanhemmilla nyt jo eläkkeet). Työelämässä en ole koskaan tainnut saada muuta kuin tyyliin palkkataulukoista suoraan juontuvaa tuntipalkkaa lisineen (sellaisissa firmoissa, joissa ei kyllä ole ollut mitään mahkuja neuvotella palkkaansa ylöspäin), kollegoiden palkat ovat siis olleet ihan hyvin tiedossa nekin.

Tällä hetkellä saan Kelasta opintorahaa (onkos se nyt 270e/kk), asumiseen en saa tukea, koska asumme omistusasunnossa. Ennen tätä lukuvuotta tein opiskelujeni ohella monta vuotta osa-aikatyötä, jossa viimeisin tuntipalkka oli 11-12 e. Kuussa sain yleisimmin nettona karvan päälle 1000 euroa (tässä mukana tietysti merkittävästi ilta-, lauantai- ja pyhälisiä), tyypillisenä vuotena vuositulot nousivat sen verta korkeiksi, että en ollut oikeutettu yhteenkään opintotukikuukauteen tai korkeintaan yhteen. Ja lisäyksenä, että miehen ihan mukavalla kuukausipalkalla ja mun pienillä tuloillani on siis ollut mahdollista saada asuntolainaa, kun vakuuksia ja omaa säästettyä rahaa on ollut tarpeeksi.

Milläs sitä nyt elellään? Mulla on säästöjä, joita olen käyttänyt. Mies maksaa munkin osuuksiani yhteisistä menoista, ennen maksoimme ne suunnilleen 50-50. Saan jeesiä vanhemmiltani (Tabu tämäkin! Mua ei kuitenkaan hävetä myöntää tätä, vaikka siitä suomalaisessa itsenäisten lasten yhteiskunnassa voi aikamoisen lellikkimaineen saadakin. :D Ja tietenkin tiedostan, kuinka etuoikeutettu olen, kun mulla on vanhemmat, joilla on hyvin varaa tukea taloudellisesti jo aikuista lastaan. Lisättäköön vielä, että olen ainoa lapsi, tämä ei siis ole yhden sisaruksen suosimista muiden kustannuksella.). Olen perinyt isovanhemmiltani vanhaa perua olevia osakkeita, joita mulla on vajaan 20 000 euron arvosta. Vielä en ole myynyt, mutta minulla on siis mahdollisuus panna niitä maltillisesti lihoiksi. (Jälleen ymmärrän kyllä, millainen kultalusikka tuo osakehommakin on.)

Lähitulevaisuudessa alkaa työttömän työnhakijan arki, kunhan valmistun ylemmästä korkeakoulututkinnostani. Liittoni mukaan vastavalmistuneen bruttopalkan pitäisi olla inan päälle 3000 euroa. Mun silmissäni aivan tähtitieteellinen kuukausipalkka! Työnsaantimahdollisuudet minun cv:lläni (ei alan työkokemusta) ovat kuitenkin aika teoreettiset etenkin tässä työllisyystilanteessa, ja tulevaisuuden tulojen (ja kaiken muunkin) päällä on kysymysmerkki.

Opintorahan suuruuteen/pienuuteen nähden pärjään todella mukavasti (koska yllä luetellut seikat) ja jos joku minua seuraileva kuulisi tuloistani vain tuon opintorahakohdan, heräisi varmasti ihmettelyä, miten parilla sadalla eurolla voi elää ja asua näin. Joku toinen samoilla tuloilla voisikin olla aivan toisenlaisessa tilanteessa, olen onnellinen ja kiitollinen, että minulla on taloudellisesti kuitenkin turvallinen olo.

Mulla ei btw ole Lily-tunnareita, en siis varta vasten kommentoi nimettömästi, heh. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kesken copypasteemisen unohtui se paste tuolta tekstistä, eli sen lisäksi, että tietää jonkun palkan (kuten vaikka näissä taulukkopalkkahommissa), taustalla voi olla muutakin kuten perintöä, perheeltä tulevaa apua tai sijoituksia. Ei niistä tarvitse työpaikalla palkkaneuvottelussa puhua, mutta kaveripiirissä tällaiset voivat olla samanlainen koskematon puheenaihe kuin palkkakin, vaikka ei tarvitsisi olla. Saatetaan ihmetellä, miten tuolla toisella on vaikka niin hieno asunto tai aina rahaa matkustella, vaikka saamme saman suuruista palkkaa. Siksi siis avasin tuossa omassa sepustuksessani noita muitakin juttuja kuin pelkkiä omia palkka-asioitani.

Lisäksi unohtui aihetoivomukseni eli eläke. Kuinka moni sitä miettii jo pari-kolmekymppisenä, mitä sen suhteen voi/pitää tehdä, mitä siitä pitää tietää ja onko tarpeen/järkevää miettiä vielä koko asiaa?

-Sama Vierailija :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Perinnöistä puhuminen on siinäkin mielestä hyvä homma, että ihmiselle (ihmisellä tarkoitan tässä itseäni) voi tulla riittämätön fiilis, jos ei tiedä, että joku on perinyt jotain, vaan kelailee, että tuo vain on 22-vuotiaana noin paljon jo onnistunut tienaamaan ja minä oon vasta ihan alkutekijöissä. (Okei, nykyään sitä aika hyvin pystyy arvaamaankin, onko jotain peritty vai ei.)

Mutta ei perimisessä ole myöskään mitään moraalitonta, eikä sitä tarvitse piilotella.

(Paitsi jos joutuu juttusille Pikettyn kanssa. Hää on toista mieltä.)

Eläke! Tosi hyvä aihe! Kyllä mulla siitäkin on sanottavaa - ja ennen kaikkea odotan, että täällä muulla jengillä on. 

Ja kiitos tuosta tosi avaavasta kommentista!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuli mieleen myös sellainen skenaario, että jos perinnöistä, sijoituksista, puolison tai vanhempien jeeseistä ym. ei hiiskuta ikinä kenellekään (kuten vaikka nolostelusta johtuen voi käydä), se voi myös vääristää ulkopuolisen käsitystä esimerkiksi matalapalkka-aloista ja opiskelijoiden pärjäämisestä. On vaikka opiskelija, joka asuu edullisesti sukunsa hienossa kämpässä kalliilla alueella. Tai siivooja/myyjä/lähihoitaja (joista yleensä kaikki tietävät, että palkalla ei ihan kuuhun mennä), joka rakentaa perheensä kanssa talon ja pystyy samaan aikaan vaikka matkustelemaan, koska taustalla on jotain muutakin rahaa kuin pelkkä oma palkka. Sitten meillä voi olla joku ulkopuolinen seuraaja, joka päättelee, että "mitäs ne opiskelijat/siivoojat/myyjät/lähihoitajat aina nillittää pärjäämisestään, kun tuokin tuossa näkyy kylpevän rahassa. Tuet alas vaan ja sunnuntailisät pois tuollaisilta, kun näyttävät noin hyvin pärjäävän!"

No, ehkä kaukaa haettua. Mutta tiedän, että ainakin opiskelijoilla on taloudellisia tilanteita ihan laidasta laitaan, ja jos tuntisi vain sellaisia paremmin toimeentulevia, voisi ihmetellä, että on se nyt kumma, kun opiskelijoille ei mikään riitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jes, mahtavaa, kiinnostaa! Oma taloudenhallintani perustuu suurehkoihi tuloihin ja pieniin perusmenoihin, jolloin löperö rahankäyttö ei täysin kaada taloutta, sekä niin isoon työtuntimäärään että rahan käytölle ei löydy aikaa. Eli olen opastuksen tarpeessa.

Erityisesti kiinnostaa se historiajuttu ja ehkä pikemminkin kuukauden kuin viikon menot. Lisätoiveena erilaiset talouden hallinnan instrumentit tyyliin äppit jos sellaisia on.

Arvostan tuota loppukaneettia, omien etuoikeuksien tiedostaminen on tärkeää. Riittäisikö tämän juttusarjan osalta, että nuo tiedostavuudet käydään läpi tässä osassa yksi ja niihin voi sitten viitata, kun joku vetää herneen nenään tyyliin "helppoahan sulla on kun on komea mies ja vakityö, itse olen kuuden lapsen yksinhuoltaja ja sairaseläkkeellä". Rahasta puhuessa naiset yleensä pyytelee anteeksi, se ei ole cool. Richplainaaminen on sitä että naivisti neuvoo muita noudattamaan omaa esimerkkiään, ei sitä että kertoo omista kokemuksistaan ( Näin sinäkin voit säästää 10 000e vs Näin säästin 10 000e).

Olen vähän eri mieltä tuosta richplainaamisesta, nimittäin riippuu myös asiayhteydestä. Jos hyväosainen osallistuu diskurssiin köyhyydestä tai siitä, että Suomessakin on työssäkäyviä ihmisiä, joiden palkka ei riitä elämiseen "kun Minä olin nuori opiskelija, niin Minä..."-kommentilla, on se perustellusti tulkittavissa richplainaukseksi,vaikkei se kirjaimellisesti sisältäisikään "tehkää tekin kuten minä"-osaa. Tuo on siinä jo ikään kuin sisäänrakennettuna.

Mutta Julian huumori, nöyryys ja lämminhenkisyys on ainakin toistaiseksi pitänyt hänen blogauksensa turvallisilla vesillä.

Pages

Kommentoi