Mistä puhumme kun puhumme vauvalle

Ladataan...
Juliaihminen

Paasasin täällä taannoin siitä, miten vauvalle pitää puhua kaikenlaista. Olen kuitenkin huomannut, että kun vauvalle puhuu julkisessa tilassa, sanansa osoittaa usein oikeastaan läsnä oleville aikuisille vauvan sijaan. Esimerkiksi näin:

Sanot vauvalle: "Kulta pieni, mä ymmärrän, että sulla on nälkä. Me jäädään kahden pysäkin päästä ratikasta pois, ja kotona saat heti ruokaa."

Haluat oikeasti sanoa kanssamatkustajille: "Tämä helvetillinen huuto loppuu ihan just, teidän tarvitsee sinnitellä enää maksimissaan minuutti."

Vauvalle jutustelu avaa myös otollisesti oven ilmiölle, jonka nimi on kansalaiskasvatus.

Oltiin pari vuotta sitten Kumpulan maauimalassa saunassa ja alettiin jostain syystä muistella, miten lapsena oli joskus tullut huijattua, että on harjannut hampaat, vaikka olikin vain hämäyksen vuoksi kastellut hammasharjan pään. (Koska kuka nyt hampaitaan haluaisi harjata?!!)

Yhtäkkiä semmonen pierunpidättelijänainen (kiitos Laura tästä uudesta termistä!) tiuskaisi kovaan ääneen lapselleen: "Ella, älä kuuntele noiden tätien juttuja, ne puhuvat idioottimaisuuksia!"

Ok, me lapsettomat naiset ei ehkä tajuttu, että pikkutyttö voi saada huonoja vaikutteita meidän jutuista, mutta olisi ollut jotenkin enemmän kosher sanoa vain suoraan, että hei mun tyttö on kova matkimaan, niin hehheh, pahoittelen, mutta voitteko puhua tuosta aiheesta myöhemmin.

Tosin nykyään ymmärrän tätä paremmin, sillä mullekin on tullut suuria kiusauksia alkaa kasvattaa kanssaeläjiä höpöttämällä vauvalle:

"Vauvaseni, ymmärrän hyvin, että sinuakin ärsyttää tuo setä, joka kailottaa junassa puhelimeen ankeita bisnespuheluitaan suomi-englannilla, vaikka kuten varmasti huomasit, tuolla olisi tuo puhelinkoppi vapaana."

"Kultapumppernikkeli, kaikki eivät vain ole samanlaisia kulttuurikodin kasvatteja ja luonnoltaan kohteliaita kuin me. Ei voi olettaa, että tuo nainen olisi viitsinyt kulkiessaan pitää kahvilan ovea auki myös meille. Ai että sinun mielestäsi hän on täysi mulkvisti? Noh noh, vähän vahvasti sanottu, mutta kyllähän äidilläkin kävi tuo ilmaus mielessä."

Vauva tarjoaa mahtavan tekosyyn kertoa tuntemattomille ihmisille ääneen kaikenmoisista tuntemuksistaan ja aatoksistaan. (No, ihan vielä en ole sortunut siihen, että kommentoisin muiden tekemisiä vauvan avulla.)

Tuossa yksi päivä, olin Kampin ostoskeskuksen lastenhoitohuoneessa (joka on muuten erinomainen mesta, sijaitsee 3. kerroksessa). Mun lisäksi kaksi muuta vanhempaa oli vaihtamassa vauvoilleen vaippaa. Jokainen jutusteli vauvalleen mukavia. Tilanne tuntui absurdilta; kolme aikuista horisemassa itsekseen leikkien, ettei muut kuule näitä dialogeja (eli monologeja). Aloin miettiä, miten kaksi muuta aikuista reagoisi, jos veisin sen homman vielä absurdimmalle tasolle, ja alkaisin jubailla muina naisina vauvalle törkeyksiä, tyyliin:

"Senkin äidin höpönassuli, senkin söpö-köpöläinen. Voi että sinä olet ihana, kaikkein ihanin! Maailman suloisin! Siis selkeästi suloisempi kuin esimerkiksi nuo kaksi muuta vauvaa. Nehän ovat vain vauvan irvikuvia, jos vertaa sinuun, senkin ihanainen!"

En sitten kuitenkaan vienyt tätä ihmiskoetta finaaliin. 

 

Kuvat: Vauvalle juttelemisen erilaisista funktioista on käyty keskusteluja Keskiviikkokerhossa. Joka muuten kokoontui tänään Hakaniemen torille aamukahveille (aamun aloittaminen torilla riisipuurolla on fanttastista, aivan fanttastista!). 

 

 

Share

Kommentit

Haha, repesin ääneen! Tuo on kyllä mahtava keksintö. Itsellä ylittyy myös ärsytyskynnys niin usein, että olisin hyvin otollinen kansalaiskasvatuksen toimeenpanija myös julkisilla paikoilla, häpeärangaistustyyliin. Täydellinen idea! Mun pitää kanssa saada vauva pian jostain alibiksi, edes lainaan :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Yksi vaihtoehto on alkaa kuljttaa Babyborn-nukkea ja kertoa sille havaintoja ympäröivästä maailmasta. Veikkaan, että myös sillä saa haluamansa huomion asialleen.

Miihk (Ei varmistettu)

Enemmän vauvaa (ja lasta) käytetään puolison kasvattamiseen. :)

Mieheni vanhemmat kasvattivat hänet (Ei varmistettu)

No hyi helvetti miten kammottavaa puhua puolison kasvattamisesta. Toivoisin kovasti että lapset tehtäisiin suht kypsien tasaveroisten aikuisten suhteeseen tai yksin, todella jäätävää tommonen alentuva puolison infantilisointi.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaha, niinhän sitä toivoisi itse kukin :D

Miihk (Ei varmistettu)

Isä oli yli 50 % ajasta poissa ja äitikään ei uhrautunut kotiäidiksi. Avioliitto oli lisäksi surkea, jäi kasvatus omalta osaltani vähän puolitiehen. Terapia taas on niin kallista, ettei siihen ole varaa. Toki kaikesta muusta voisi tinkiä, jotta oma kypsyminen edistyisi.

Puolisoksi en saanut tarpeeksi kypsää aikuista, sillä kukapa kypsä aikuinen ottaisi tällaisen ihmisen?

Että tässä sitä sitten ollaan.

...mutta onneksi on ne lapset!

Juliaihminen
Juliaihminen

Itse hankin lapsen juurikin samoista syistä. Se (ja puoliso) voi koulia musta paremman aikuisen, kun toi terapia on just harmillisen kallista. Toki lapsi voi myös maksaa mun vanhuuden terapiat, koska hänestä ei tule tämmööstä huruhumanistia.

kaista (Ei varmistettu)

Tämähän toimii, ikävä kyllä, toiseenkin suuntaan. Joskus koittaa hetki, kun toiset ihmiset (en nyt mainitse kälyjä enkä anoppeja tässä) alkaa antaa hienovaraista onpas äiti nyt hoitanut asiat huonosti -kuittia lapselle juttelemisen kautta. "Voi pikkunen, onko sukassa reikä? Sanopa äidille että laittaa sulle ehjät sukat." Tms. Näitä on riittänyt.

Juliaihminen
Juliaihminen

Pitääkin jo nyt keksiä jotkut semmoset kunnon jani volasmaiset sutkautukset tommosiin kommentteihin takaisin.

Lukija ilman omaa blogia (Ei varmistettu)

Sulla on kiva blogi! Pari kuukautta teidän poikaa nuoremman vauvan äitinä saan tästä tosi paljon irti, kiitos siitä. Mulla olisi yksi postausehdotus: millainen teidän päivärytmi on? Esimerkiksi kun tykkäät käydä pojan kanssa paljon kodin seinien ulkopuolella, niin mihin kohtaan päivässä nämä reissut asettuvat? Itse vielä vähän tempoilen tämän asian kanssa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hei! Mahtava idis! Mä yritän laittaa toteutukseen tämän asap!

Vau mikä vauva!

Yks päivä tais lipsahtaa, kun joku helvetin kilpapyöräfanaatikko itsestään huolehtiva urheilijanuorukainen suhautti kantapäiltä ohi, kun olin röyhkeästi lukinnut vaunut kävelytien toiseen reunaan ja olin tytön kans toisella pientareella. Siinä pelästyksessä oli pakko rääkästä, että "hui M varo kun NÄKÖJÄÄN KAIKISSA PYÖRISSÄ EI OLE KELLOA". Ei sillä että kaikki kellokkaatkaan sitä vaivautuis kilauttaan, mut karjuis vaikka sieltä kauempaa että pidä lapsosestas kiinni, vauhti ei hiljene.

Juliaihminen
Juliaihminen

:D :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Aika paljon näkee kyllä niitä vanhempia jotka tekee lapselle juttelemisesta varsinaisen shöyn tyyliin "näettekö ja kuuletteko nyt varmasti kaikki miten meillä vuorovaikutetaan ja varhaiskasvatetaan". Toki sekin on parempi kuin rattaissa istuvan lapsen jättäminen huomiotta ja älypuhelimeen keskittyminen mutta jotenkin nämä pistävät silmään ja korvaan. Etenkin ennen omia lapsia kun muiden kersat ja niiden varhaiskasvatus ei niin kiinnostanut. Nyt jo vähän ymmärrän halua näyttää että on hyvä äiti/isä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo siis todellakin! Mun yksi kaveri sanoi, että Kalliossa liikkuu semmonen äitihahmo, joka selittää ympäristöään ja tekemisiään lapselleen nopeasti ja taukoamatta. Tyyliin: "Nyt me ollaan täällä kaupassa, nyt otetaan ostoskärryt, niihin laitetaan ensin maito, sitten etsimme voin, missä voi on? Voi, onko se täällä?" Kuulostaa ennemminkin maaniselta kuin sanavarastoa kehittävältä toiminnalta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hahaa, juuri tuontyyppistä vauvapuhetta tarkoitin, yleensä se on vielä höystetty ympärilleen vilkuilla että näkemään nyt kaikki kun tässä vauvalle jutellaan. Vaikka mistäs sitä tietää mitä muut ajattelee omista vauvahölinöistä. Suuri riski nykyään myös itsekseen puhumiselle vaikka vauva ei olisikaan mukana kun niitä monologeja tulee, kielellisen kehityksen nimissä, pidettyä pitkin päivää. Myös ostoskoärryjä tulee huomaamatta heijattua, mies oli kuulemma hellästi heijannut ruokakasseja kaupasta tullessa.

Juliaihminen
Juliaihminen

:D :D Nimenomaan!

Pitää kyllä vähäsen tarkkailla omaa toimintaansa. Sitä paitsi, kyllä sillä vauvalle voi hölistä semmosella normaalilla volyymilla :)

Tästä tuli mieleen, että puhelin on myös samanlainen väline siihen, että pääsee julistamaan sanaansa kanssaeläjille. Jotkut huutaa sinne luuriin kovaan ääneen esimerkiksi poliittisia mielipiteitään (kasin ratikan rasistiset juopot, aaaargh). Olen melko varma, että usein siellä toisessa päässä ei oikeasti ole ketään kuuntelemassa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Apua! Mä oon just tuollainen maaninen höpöttäjä. Mutta en kyllä pyri saamaan huomiota, eikä todennäköisesti kukaan ympärillä osaa suomea. Uskottelen siis itselleni että en ole a) ihan hullu b) liian ärsyttävä. Ulkomaalainen vaan.

Tunnustan kyllä että toisinaan höpötän lapselle (sinänsä ihan relevantteja juttuja) suomeksi myös siksi että en jaksa aina small talkata paikallisten vanhempien kanssa. Torjuu hyvin tehokkaasti muut ihmiset pois! Tai sitten ne kysyvät olenko suomalainen ja ryhtyvät silti small talkkaamaan ja luettelemaan kaikki osaamansa suomenkieliset sanat ("ei saa peittää").

Toinen syy jatkuvaan aivottomaan pajattamiseen on neuvolassa saamani ohje, että minun tulisi olla lapselleni kuin radiojuontaja, selittää ja sanoittaa kaikki ympärillämme, jatkuvasti. Vähemmistökielen tukemisen vuoksi siis. Eli tunnustan selostaneeni ostoskärryjen ottamisen tuskaisen yksityiskohtaisesti.

Nykyään kun lapsi osaa jo muutaman sanan puhuakin käymme erittäin henkeviä keskusteluja aiheista kuten "joo, se on kukka/ei, se ei ole kukka, vaikka näyttääkin ehkä vähän siltä".

Juliaihminen
Juliaihminen

Haha, henkilökohtainen radiojuontaja löytyy loppujen lopuksi täältäkin, ja veikkaan että kun vauva kasvaa, meno muuttuu vain maanisemmaksi. Ja huomaan, että kun höpötysvaihteen saa päälle, on helppo antaa mennä! (Siinä mielessä toi mun ylempi kommentti on vähän pata kattilaa soimaa -meininkiä.)

Voin kuvitella, että on tosi palkitseva fiilis sitten, kun vauvalta alkaa tulla tuota syvällistä ulosantia! Eli parempi vain nyt laittaa itsesensuuri pois päältä ja jatkaa höpötystä.

(Olisipa muuten mukavaa, jos mulla olisi esimerkiksi henkilökohtainen espanjanhöpöttelijä, joka sanoittaisi ympäristöä koko ajan! Kyllä siinä olisi parissa kuukaudessa jo kielen oppinut.)

MiiaK (Ei varmistettu)

:D ja sitten tulee se aika kun kuulet ne höpötyksesi lapsen suusta. On aika hupaisaa kuulla puhumaan opettelevan lapsen suusta omia puhemaneereja :D :D

Kommentoi

Ladataan...