Mitä randomimpaa sen parempaa

Juliaihminen

Istutaan Tikin kanssa Hakaniemen Hilton hotellin aulabaarissa ja juodaan kahvia. Meidän kotona on tällä hetkellä niin törkyisen näköistä, että siellä ei suoraan sanottuna tee mieli viettää aikaa. Minä, joka olen aina ennen ollut siisteyden ylipapitar, olen nyt vain hyväksynyt sen, että koti on hetkellisen elämänvaiheen verran pysyvä kaaos. (Olin eilen juhlissa, joissa naureskelin yhden mimmin kanssa amerikkalaista sanaparia "makuukammarin ylipapitar" ja sitä miten huvittavaa on, että tätä termiä näkee edelleen joissain käännösjutuissa.)

Alppu on niin uskomattoman nopea, että me ei vain saada kotia nyt pidettyä siistinä. Tai kyllä saataisiin, mutta sitten mun pitäisi käyttää aina illan viimeinen tunti siivoamiseen. Minä kuitenkin haluan käyttää sen täällä blogissa tarinoimiseen, koska tämä on paljon kivempaa kuin siivoaminen. Kyse on siis prioriteettivalinnasta, ja jos valitsee jotain, niin sitten ei pidä valittaa.

Lähdettiin siis lauantaiaamuna kolmestaan kaupungille, koska teki mieli kotoa pois (vaikkei olisi ollut sotkua, niin silti olisi tehnyt mieli!). Käytiin äsken Kujassa syömässä vähän crapuléruokaa (eiliset pikkujoulut painavat, mutta hyvällä tavalla!). Nyt, kun Alppu vielä jatkaa uniaan, Tiki ehdotti että mennään Hiltonin aulabaariin tekemään töitä.

Mun mielestä tällaiset kahvilatreffit, joissa molemmat puuhailevat koneillaan omiaan mutta ollaan kuitenkin yhdessä, ovat mukavia. Aulamusiikki soi, tunnelma on pysähtyneen raukea ja väsyneet matkaajat kirjautuvat vähäeleisesti hotellista ulos. Alppu nukkuu pihalla kärryssään. Kahvi tarjoillaan niin, että pöytään tulee kupin lisäksi tyylikäs metallinen termoskannu, josta saa kaataa lisäää kahvia niin pitkään kuin huvittaa. En ole kovinkaan usein käynyt aulabaareissa ilman, että yöpyisin kyseisessä hotellissa, mutta nyt taidan alkaa harrastaa tätä. Matkailijoiden meneminen ja tuleminen, vetokärryjen ääni pitkin graniittilattiaa ja himmeä valaistus tekee tästä omanlaisensa.

Juttelin eilen ystäväni Marian kanssa, hän on ollut nyt heinäkuusta lähtien äikkärillä. Maria on urallaan menestyvä viestintäyrittäjä, joka on mun mielikuvissa tehnyt myös viikonloppuisin töitä viimeisen viiden vuoden ajan. On hauska seurata hänen meininkejään nyt, kun hän on legitiimisti vapaa kaikesta duunista. Maria sanoikin, että hänen äitiysloman motoksi on muodostunut: "Mitä randomimpaa, sen parempaa." Niinpä hän tekee kaikkea täysin satunnaista ja hassua päivisin. Käy esimerkiksi kaikki isot ostoskeskukset läpi ystävänsä kanssa (länsimetrosta on iso ilo!) ja puuhaa kaikkea sellaista, mitä ei todellakaan ole aikaa tehdä silloin, kun on työelämässä vahvasti kiinni.

Tämä oli mun mielestä erinomainen kiteytys vanhempainvapaasta. Ja koska minähän olen edelleen osittaisella hoitovapaalla, eli perjantaisin vapaalla, ja jatkanut samalla sekoilevalla meiningillä myös viikonloppuisin, niin musta on kiva ajatus, että sitä voi antautua toisinaan omituisille mielihaluille – kuten vaikka hotellin aulabaarissa notkumiselle satunnaisena lauantaiaamuna kantakahvilan sijaan.

 

Onko tullut tehtyä jotain randomia viime aikoina?

 

 

Kuvassa: Onneksi mun Aarrikan tontut seisovat ikkunalaudalla sulassa järjestyksessä. Fokusoin katseeni niihin, kun loppukeittiö on kaaoksen vallassa.

 
 

Lue myös:

Tyylikäs ihminen juo kahvinsa mustana

Elämää kuplassa

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tällä viikolla monet mediat uutisoivat perhebarometri- tms.tutkimuksesta, jonka mukaan nuoret kavahtavat perhe-elämään liitettyjä mielikuvia aneemisesta Prisma -perheestä, omakotitaloista ja Volvosta. Tuli heti mieleeni, että heidän kannattaisi lukea sinun #lattemama-blogiasi ja inspiroitua äikkäristä ja kaupunkilaiselämästä lapsen kanssa! Oot tuonut niin paljon kivaa, rentoutta ja tyyliä (en tarkoita mitään "kaupallinen yhteistyö, GUGGUU"- shaissea vaan sellaista älykästä, tyylikästä elämäntapaa) perheblogiskeneen! Ei elämän tarvi olla masentunutta nukkumalähiössä kököttämistä lapsen jälkeenkään, vaikka yleisissä mielikuvissa se ilmeisesti yhä on sitä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ei vitsi miten ihana kommentti, kiitos!

Joo, en kyllä tunnistanut itseäni millään muotoa noista perhebaormetrin mielikuvien Prisma-perheestä (vaikka aina välillä unelmoinkin, että pääsisin seikkailemaan Prisman ihmemaahan, mutta se on kaukainen, joskin saavutettavissa oleva unelma). 

En myöskään tunnistanut itseäni noista tämän päivän Hesarin "syön paahtoleipää lounaaksi koska lapsi" -kuvista. Itse söin äitiysvapaalla lounasta miltei poikkeuksetta ravintolassa. No, mulla oli tietenkin ihan hyvä äitiyspäiväraha, joten oli myös varaa syödä kympin lounas joka päivä. (Sniiduilin sitten muusta, esimerkiksi Guuguun vaatteista :D )

Nämä ovat valintoja, joita jokainen voi tehdä, jos vain saa murrettua päässään sellaisen mielikuvan siitä, mitä "pitää tehdä" ja vaihtaa sen sellaiseen, että "mitä haluaa tehdä". 

Tosi kiva kommentti, kiitos vielä <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Niinpä!
Olen joskus aiemminkin kommentoinut samaa tänne, mutta sinä olit minulle sellainen mielipidevaikuttaja siinä, mitä ajattelin, että vauvan kanssa voi ja saa tehdä. Oma kaveripiirini koostuu pääasiassa niistä äideistä, jotka äitiyslomalla hautautuivat kotiin ja huokailivat vuoden jälkeen, kuinka ihana on taas päästä (!) töihin. Itse "otin mallia" sinusta (jotenkin sitä tuoreena äitinä on niin hauras ja arvostelulle altis, että tuntuu että tulee haettua mallia sille, mikä on ok) ja päätin, että minun äitiyslomani voi olla erilainen, sellainen jossa tsillaillaan keskustassa, puetaan nätit vaatteet ja pestään tukka joka päivä ja käydään lounailla. Ja, mun äitiyslomani oli parasta aikaa ikinä! Tai no okei, opiskeluaika oli vielä parempaa, mutta heti toiseksi parasta aikaa se oli.:D
Ja, täällä kun pitää olla aina disclaimer: lapseni on tsilli tyyppi, joka on aina ollut pääosin tyytyväinen, kunhan on äiti (+tissi)/isä lähellä ja kivaa puuhaa ja nukkunut hyvin. Sellaisen vauvan kanssa on helppo lattemammailla (vaikka silti vähän myös väitän, että perusvauvan kanssa voi mennä lähes mihin vain, jos vain itse haluaa)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ah, mun äippäloma-senseini Julia!
Hyvin pyyhkii, mutta voisin lisätä randomiutta elämääni heti joululoman jälkeen. Sillä joululomalta se tuntuu, mikä alkaa, kun mies jää lomalle :)

Minäkään en tunnistanut itseäni uhriutuvista Hesarin lounaskuvista. Meillä vauva tuijottelee minua syöttötuolin kaukalosta ja minä syön lounasta, kunhan vain olen ymmärtänyt sitä itselleni varata tai tehdä. Helpot lounastreffit on nyt tauolla, kun vauva ei vielä oikeasti istu eikä tällä hetkellä nuku lounasaikaan. Pitänee jotenkin manipuloida päikkärirytmiä...jos uskaltaa.

S a a r a H (Ei varmistettu)

Ikinä en mitään blogeihin kommentoi, mutta nyt kyllä! Amen ylläsanojille kommenteistanne.

Julia, sää oot huippu! Olin aina kuullut äitiydestä lähinnä ruikutusta, ja sitten sää kerrot, että tää on pääosin mahtavaa. Kun se _on_!

Joo, mulla on ollut tavallisen vauvan tavallisia ongelmia ja niin sitä olettikin, mutta en tunnistanut itseäni tai äitituttujanikaan yleisestä äitiyspuheesta tai Hesarin kuvista _niin mitenkään_. Mun on tehnyt 9kk lapseni olemassaolon aikana suurinpiirtein soittaa polisiin, että nyt tutkintapyyntöä siitä, kuka tätä pa*kapuhetta vanhemmuuden hirveydestä oikein levittelee:D

Äikkärissä on koko ajan joku vauvan tai oman mielen vaihe menossa, ja jos se on pidempään pakkasen puolella, apua löytyy. Siihen parisuhteenkin myräkkään. Puoliso on pistäny unikoulun pystyyn, mä häippässy ihmisten ilmoille tuulettumaan, leikkipuistosta saikin uniohjausta ja neuvolasta yksilöllistä imetysohjausta. Ratikassa rändöm- toisilta äideiltä ropisi tsemppitoivotuksia, kun vaan eka rohkeni höpötellä että minkäs ikänen sulla on.

Ai niin! Asia-aiheista kuten rahasta kirjottamista näkee harvoin näin hyvin kulautettavassa koostumuksessa, että ah! Kiitos, Julia!

Kyssäri: vauvojen nukuttaminen raflan/kahvilan/hotlan aulan jne ulkopuolella rattaissa - mä teen välillä, sydän vähän huolesta syrjällään, mites te muut?

Juliaihminen
Juliaihminen

Miten superihana kommentti, kiitos! Tällaisten kommenttien takia tämän blogin kirjoittaminen on palkitsevaa ja niin kivaa <3

Kysymykseen: Mä nukutan lapseni aina kadulle raflan/hotlan tms eteen. Joskus mulla on itkuhäläri mukana, yleensä ei. Kyllä sen sitten aikanaan huomaa, kun beebeli herää.

Heheh, just olin Eirassa asuvan pappani luona käymässä. Ei ollut itkuhäläriä mukana, niin lainasin siskolta sitä ja jätin kerrostalon pihalle Alpun nukkumaan. Tunnin päästä summeri soi, ja alakerran naapuri kysyi, että onko se teidän lapsi täällä, joka huutelee äitiä. Olin ottanut vahingossa väärän pään itkuhälyttimestä messiin, heheheh. Mutta en kyllä mitenkään edes järkyttynyt mokastani. Suomessa ihmiset ovat niin avuliaita ja ystävällisiä, että kyllä aina joku jollain keinolla ilmoittaa aikanaan, että sun lapsi muuten on täällä hereillä, jos ei itse satu sitä huomaamaan. Kiitin naapuria kauniisti ja Alppu oli ihan tyytyväinen, kun saavuin paikalle.

Kommentoi