Näin lapsi tulee halvaksi

Juliaihminen

Aaaaa! Karoliina kirjoitti maailman kivoimmat kehut mun insta-ränttäyksistä blogiinsa. Vaikea kestää tuon tason kohteliaisuuksia, mun poskia alkaa ihan kuumottaa. Mulla on siis tapana aina vähän innostua tai tuohtua jostain aiheesta, ja sitten hiusdonitsi vinossa rahkat naamalla riehua yksikseni kotona Insta Storyyn syömeni kyllyydestä.

Viime aikoina olen tosiaan taas elämöinyt sitä, miten ihmisen ei kannata ostaa turhaa shaibaa, koska tämä säästää rahaa ja luontoa. Se, mikä sitä turhaa shaissea on, onkin sitten toinen juttu, eli täysin ihmisen subjektiivisesti arvioitavissa.

Karoliina toi esille hyvin sen, että lapselle tulee pakostakin ostettua paljon tavaraa: Kahdet ulkovaatteet, monet jumppavaatteet, hemmetisti leluja. Fiilaan! Mulla on vasta kahden vuoden kokemus äitinä olemisesta, ja kyllä sitä kamaa alkaa olla. Olen löytänyt tyynyn alta legoja ja pesukoneesta vauvan kirjan, sitä tursuaa ympäri huushollia. Ja on ihan totta, että tavaraa tarvitsee: arkea auttaa, kun lapsella on kahdet ulkovaatteet, etenkin talvisin. Kun toiset on märät, voi käyttää toisia.

Mutta! Mä olen kuitenkin laskeskellut, että olen loppujen lopuksi päässyt melko lailla halvalla lapsen hankinnassa tähän mennessä. Uskon, että olen edelleen reilusti "voitolla" lapsestani, koska mun 89-vuotiaalla papalla on tapana antaa 4000 euroa jokaisesta lapsesta, jonka hänen lapsenlapsensa pullauttavat ulos tänne maailmaan. Kiitosta vaan pappa, tähän mennessä tämä on ollut tuottoisa bisnes! (Pitää seuraavan lapsen kohdalla muuten muistuttaa pappalle, että nyt lahjaveron raja on noussut 5000 euroon, vink vink!)

En siis ole hirveästi käyttänyt rahaa lapseen tähän mennessä, ja nyt kerron miten olen tämän diilaillut.

Ennakoin. Tämä pätee kaiken rahan käytön kanssa. Mitä enemmän jaksaa ennakoida, sitä halvemmalla pääsee. Alppu käyttää nyt koon 86 vaatteita, ja aina kun kävelen Hakaniemen Ipanaisen ohi, raidaan nopeasti niiden kirppishyllyt ja tsekkaan, löytyisikö siellä koon 92 tai 98 t-paitoja eurolla tai  housuja kahdella eurolla. Lapsen seuraava vaatekoko alkaa olla taas kaapissa valmiina. Näin mun ei tarvitse ostella paniikissa uutena jotain hiton kalliita kumisaappaita, jotka maksaa kirpputorilla kolme euroa. On huomioitavaa, että olen aika tarkka siitä, mitä lapsonen pukee päällensä, eli kierrätys ei ole yhtä kuin mauttomuus. 

Tähän heti perään erittäin painava disclamer: kaikilla ei ole aikaa, energiaa tai kykyä miettiä tulevaa, kun nykyhetkikin saattaa olla selviämistä. En minäkään aina pysty ennakoimaan. Joskus hommat kaatuu päälle, ja esimerkiksi tällä hetkellä lapsi kulkee päiväkodissa liian pienissä kurahousuissa, ja pitäisi paniikilla rynnätä ostamaan seuraavaa kokoa, mutta uudetkin oli hitto vie viimeksi loppu joka paikasta! 

Mutta en ennakoi liikaa. Mun ainokaiset virheostokset ovat sellaisia, että olen hankkinut jotain liikaa ennakkoon ja sitten olen tajunnut, ettei tämä olekaan järkevää. Koon 92 bodyt ovat turhia, koska kävelevän lapsen kohdalla body on paljon hankalampi kuin paita. Kesäisin tarvitsee enemmän farkkuja ja kovan kankaan housuja, sillä tällöin puistossa ei käytä haalareita. Talvella taas verkkareita ja leggingssejä, koska ne ovat mukavammat haalarien alla. Ostan yleensä siis paria seuraavaa kokoa, mutten enää kahden koon päähän kamaa.

Sanon ääneen tarpeeni. Ah, tämä on mun lempi kohta. Opin isosiskoltani, että aina kun tarvitsee jotain, se kannattaa sanoa mahdollisimman monelle ihmiselle ääneen ennen kuin marssii kauppaan. Aina joku haluaa päästä eroon tai lainata uv-vaatteita, matkarattaita, swim trainereita, mitä vain! 

Ja muuten juurikin isosiskoni takia mun ei tarvinnut ostaa vauvavuotena miltei yhtä ainutta vauvan vaatetta, lelua tai kirjaa, sain häneltä kaiken. (Ja Raisalta ja Mirjalta loput, kuten edelleen saan!) 

Lainaan. Laadukkaat jutut on niin kestäviä, että niitä voi lainata. Käytin puolitoista vuotta ystäväni Anun Manduca-kantoreppua (kuukauden ajan joka päivä Thaimaassa), eikä se mennyt miksikään. Nyt Anu taas käyttää sitä kakkosbeebelin kohdalla (onnea vielä hirmuisesti uudesta tulokkaasta!).

Mutta tähän pakko lisätä, että jos lainaan ihmisille kamaa, otan tietoisen riskin, että se häviää tai menee rikki. Ja jos näin käy, niin se ei todellakaan haittaa, vaan kuuluu pelin luonteeseen, kyse on kuitenkin lapsiperheestä, ja minä jos joku tiedän, että hanskat häviävät, perkele.

Järjestän lainoja. Ilahduin valtavasti siitä, kun pystyin diilaamaan Raisan vaunukopan lainaan yhdelle kaverilleni Elinalle. Mistä tulikin mieleen: Jos teille on tulossa vauva, niin älkää herran nimessä ostako vaunuihin vaunukoppaa ennen kuin olette huudelleet lähipiirin läpi. Itse ratasosaa ja istuinosaa tulee käytettyä parikin vuotta, mutta vaunukoppaa käyttää vain puolisen vuotta, minkä jälkeen se on edelleen aivan käyttämättömän näköinen. Meidän kaveripiirissä on vaihdeltu Emmaljunga Vikingien vaunukoppia sinne sun tänne. Se maksaa kuitenkin 260 euroa, joten säästö on iso!

Laitan omat kamat välittömästi kiertoon. Ei tulisi mieleenkään hillota kaapeissani mitään saamiani tai hankkimiani vaatteita tai tavaroita sen jälkeen, kun en enää niitä tarvitse. Siskoni Sofian vauva käyttää meidän vaunukoppaa (ja Alpun kaikkia pieneksi jääneitä vaatteita sekä kestovaippoja), ja Sofia taas käyttää mun vanhoja imetyspaitoja, -mekkoja ja jopa rintsikoita. Laitoin kaveriltani Piialta saamani raskaustakin kiertoon toiselle kaverilleni Marialle. Kun naapurin Niinan lastenrattaat menivät rikki, annoin hänelle blogin kautta saamani Stokken vaunut, koska en enää matkan jälkeen tarvinnut niitä. 

Olen kelaillut, että jos saan joskus toisen beebelin, saan vuorostani kamaa ihmisiltä. Luultavasti en heille eteenpäin antamiani vaatteita (koska aikanaan nekin kuluvat loppuun), mutta toisaalta, silloin saattaa olla muotikin muuttunut, joten on kiva, ettei tarvitse kaivaa naftaliinista vanhoja rytkyjä takaisin. 

Raha ei vaihda omistajaa näissä bisneksissä, joskus on tullut lounaita tarjottua ja viinipulloja saatua, mutta yleensä nämä menee ihan sellaisella anna hyvän kiertää -asenteella. En ole koskaan myynyt lasten hommeleita kirpparilla tai fb-kirpparilla, koska olen laiska, mutta arvostan syvästi ihimisiä, jotka jaksavat nähdä sen vaivan, koska tämä tarkoittaa sitä, että minä pystyn ostamaan puoli-ilmaisia kierrätyskamoja lapselleni. Sain esimerkiksi meidän pinnasängyn ilmaiseksi Arabianranta kierrättää -ryhmästä, ja toisen täysin samanlaisen Turkuun mökille tori.fistä!

Käytän kestovaippoja. Tai siis lapseni käyttää. Ehkä minäkin tulevaisuudessa taas! Kuten olen kertonut, kestovaipat ovat superhelppo ja halpa ratkaisu. Mutta jos kaivelen sieluni syvimpiä sopukoita, niin mun motiivini kestoilulle on puhtaan ekologinen. Ei nuo muutamien satojen eurojen säästöt vielä motivoi siihen pyykkäysrumbaan, mutta muutamien satojen tonnien muovivuoret sen sijaan kyllä. (Okei, lapsemme käyttää nykyään päiväkodissa kertisvaippoja, joten lopetan tämän hurskastelun tähän.)

Käytän äitiyspakkauksen settejä. Musta oli symppistä, kun joku kommentoi joskus mun blogiin, että "onpa kiva, että Alppu käyttää äitiyspakkauksen ulkopukua". Mulle ei olisi tullut mieleenkään ostaa kallista ulkopukua vauvan ensimmäiseksi talveksi, kun kerran sellaisen sain ilmaiseksi valtiolta (ja tämä vaaleansininen puku on vieläpä lapselle sukupolvikokemus: 2016, erinomainen vuosikerta vauvoja). 

Hankin muutaman kivan asun. Mulla on sellainen ajatus, että yhdn kivan ja uuden asusetin voi hankkia kevääksi ja talveksi. Vaatteet, jotka voi laittaa lapsen päälle silloin, kun menee viettämään kivaa kaupunkipäivää tai sukujuhliin, ja haluaa tuntea onnen hyrskäyksen siitä, että oma lapsi on niin söpö. (Päiväkotiin laitan sille aina vain kirppisvaatteita, koska vaatteet tuhoutuvat ja häviävät, se on käytännössä lasten vaatteiden perimmäinen tehtävä.)

Ja sitten taas disclameria: Mä olen saanut veloituksetta blogin kautta (tosin postausta vastaan, ja herregud näiden kuvien ottaminen oli vaivalloista!) tämän kauden "siistit asut", eli nuo MINUJU:n vaatteet. Ja samat sanat noista Reiman talvivaatteista, siinä oli taas vaatetta yli 500 eurolla (toki verot ovat asia erikseen). No, tämä nyt vei tietysti paljon pohjaa tältä "näin selvisin halvalla" -ilakoinnista, koska olen antanut itseni ymmärtää, että jokainen äiti ei pidä blogia ja sossuile Reiman vaatteita itselleen näkyvyyttä vastaan.

Jos en olisi saanut noita veloituksetta, olisin ostanut yhden talvisetin uutena ja toisen kirpputorilta, koska mulla ei olisi ollut varaa kahteen uuteen lapsen talvikerrastoon.

Pyydän lahjaksi kalleimmat. Mä olen sanonut alusta saakka hävestelemättä Alpun isovanhemmille, mitä "Alppu voisi haluta" lahjaksi. Ne tuovat kuitenkin jotain, mikseivät toisi jotain tarpeellista turhan sijaan? Ristiäislahjaksi Alppu sai superkalliin Stokken Tripp Trapp -syöttötuolin mun isältä ja hänen vaimoltaan. Nyt 2-vuotislahjaksi mun äiti on hankkimassa Alpulle potkupyörää (älkää kertoko Alpulle, se on yllätys!).

Tähän taas disclameria: Kaikilla ei ole isovanhempia, joilta voi toivoa kalliita lahjoja. Nämä ovat sen luokan hankintoja, ettei niitä pyydetä kavereilta. Tosin meidän kaveripiirissä on tapana, että babyshower-lahjaksi annetaan aina Stokken taitettava kylpyamme yhteiskeräyksellä.

En osta mitään turhaa paskaa. Ja sitten vielä, tämä mun uusi suosikkinihokemani, elämäni tag line. Maailma on täynnä sellaista kamaa, mitä lapsi ei todellakaan tarvitse, eikä myöskään lapsen vanhempi tarvitse. Näiden ostamatta jättäminen on suurin palvelus ihmiselle itselleen, koska mitä vähemmän tavaraa kotona on, sitä mukavampaa elämä on, uskoisin.

Kirjasto on täynnä kirjoja, ostan vain suosikkiopukset (eli yleissivistykseen kuuluvat klassikot, kuten Katso minua, Sami). Ihminen ei tarvitse erillistä vaipparoskista, eikä välttämättä edes hoitopöytää (me vaihdettiin ekat puoli vuotta vaippa pesukoneen päällä, tämän jälkeen milloin missäkin). Me ei hankittu edes hoitolaukkua, vaan olen kuljettanut kaiken tarvittavan mun vanhassa Fjällrävenissä (tosin tämä oli mulle ennemminkin joku omituinen identiteettikysymys: en vain halunnut ryhtyä hoitolaukku-ihmiseksi – nykyään tämä pikku statement naurattaa, mutta no, olen edelleen sitä mieltä, että 95 prosenttia hoitolaukuista on karsean näköisiä).

Mitä mun mielestä sitten kannattaa ostaa uutena, jos on rahaa? Museokortti, mikäli asuu alueella, jolla on mahdollisuus käydä enemmän kuin kahdessa museossa. Kahvia kahviloista, lounaita lounaspaikoista. Mä ostin myös lastenvaunut uutena, koska pelkäsin, että jos ostaa käytetyt, ne menevät heti rikki. Ehkä se oli tarpeeton pelko? Ostin myös vauvakirjan uutena (tämä on musta edelleen paras markkinoilla!), mutta se olisi myös hyvä babyshower-lahja. Olen ostanut uutena myös jumalattoman määrän purkkiruokaa, koska löysin sielustani pienen "vihaan vääntää soseita ja sormiruokailu on hiton raskasta" -muijan. Onneksi lapsi syö nykyään yli puolet aterioistaan päiväkodissa eikä mun vaikutuspiirissäni!

Olen aikoinani koostanut tänne blogiinkin perimätietona kulkeneen Täydellisen listan, eli listan asioista, joita kannattaa hankkia ennen lapsen syntymää. Musta se on edelleen aika validi (kommentteineen). Listan tarpeista iso osa sisältyy juurikin äitiyspakkaukseen ja loput saa yleensä vauvan aiemmin hankkineilta kavereilta.

 Se vielä, että kannattaa hankkia tavaraa vasta tarpeeseen, kaupat ovat auki myös vauvan syntymän jälkeen (vaikka sitä kuvitteli raskaana ollessa, että maailma pysähtyy sinä päivänä, kun vauva tulee). Meidän vauva ei eläessään ole suostunut syömään mitään tuttipullosta, joten tuttipullohankinnat olivat aika turhia. Sen sijaan rintapumppu on ollut hyvä, koska välillä on täytynyt vauvattomina vuorokausina pumpata maitoa ulos systeemistä ja heittää lavuaariin.

Huh huh huh! Jopas oli saarna.

Jaaaaaa sitten vielä tämmänen moniosainen disclamer tähän loppuun:

1. Mun lapsi täyttää vasta kaksi. Se ei vielä osaa vaatia mitään kamaa. Mä olen aika löperö äiti, eli voi hyvin olla, että jos Alppu oikein räpyttelee silmiään ja kasvaa manipuloivaksi pikku paskiaiseksi neuvottelutaitoiseksi herrasmieheksi, mä lankean ostamaan sille milloin minkäkin "ole hiljaa äidin kaupassa käymisen ajan, niin saat tämän lelun" -ostoksen. Katsotaan tilannetta kahden vuoden päästä uudestaan.

2. Mun lapsi harrastaa vain uimahallissa käymistä, eli välineisiin ei mene rahee vielä. Muskaria olisi tarkoitus jatkaa taas pian, mutta päiväkoti on vienyt mehut tähän mennessä.

3. Mä en osoita pienintäkään paheksuntaa niitä kohtaan, jotka ostavat erilaisia juttuja kuin minä. Nämä ovat puhtaasti omien valintojeni esittelemistä (kuten nyt blogissa yleensä tapana on olla), ja ne voivat innostaa jotakuta tai sitten joku toinen voi kelailla, että elääpä tuo hullu nainen köyhää ja ankeaa elämää. Molemmat reaktiot ovat ok. 

4. Toki olen ostellut Alpulle kaikkea kivaa ihan omaksi ilokseni. Ostin sille joululahjaksi kellopelin, koska se oli mun mielestä niin suloinen. En siis ole mikään vuoren huipulla alastomana parta hulmuten istuskeleva askeetti. Vauva-aika on myös aika ainutlaatuinen, eli jos joku asia tekee elämisestä helpompaa, niin go for it.

5.  Mulla on tosi hyvät vauvaperheverkostot, kun on isosisko, kavereita, joilla on vanhempia lapsia ja niin edelleen. Tämä on iso etu, myös taloudellisesti.

6. Vaikka tämä postaus saa mut kuulostamaan joltai natsikuria pitävältä jeesukselta, niin todellisuudessa olen aika lungi nainen lapsen kamojen suhteen, enkä vaivaa niillä kauheasti päätäni. Jos joskus pitää ostaa jotain uutena ja kalliilla, niin sitten ostetaan, eikä sitä enää sitten jälkikäteen itketä.

 

 

Tuleeko mieleen vielä jotain muita tapoja, joilla voi selvitä lapsesta halvalla?

 

 

Tekstissä linkatut postaukset:

Hankimme Emmaljungan Vikingit 

Täydellinen lista

Minujun ekologiset lastenvaatteet

Älä osta mitään turhaa paskaa

Hanskojen pitäisi palaa helvetin lieskoissa

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOK  //  JULIAIHMINEN INSTAGRAM

 

 

Kommentit

Asa (Ei varmistettu)

Hyviä pointteja! Tosin esimerkiksi itse en onnistunut käyttämään äitiyspakkauksen ulkohaalareita kummallakaan lapsillani, vaikka tarkoitus oli. Vuodenvaihteessa syntynyt oli jo alle yksivuotiaana niin reipas ja liikkuva, että tarvitsi kunnon teknisen toppahaalarin puistoelämää varten, äitiyspakkauksen haalarihan ei ole tähän tarkoitettu. Ja loppukeväästä syntynyt minikirppu oli taas aina aivan liian pieni niihin haalareihin niiden sesonkina (ja tarvitsi myös selvästi alle yksivuotiaana jo teknisiä ulkovaatteita aloitettuaan kävelyn 8kk iässä). Tosin onneksi nämä sai kierrätettyä lapselta toiselle. Muuten myönnän rehellisesti käyttäneeni itse omaisuuden lapsien vaatteisiin, tosin myös antaneeni kaiken meillä jo käytetyn lähipiirissä eteenpäin.

Toisaalta pakko myös sanoa vanhemman lapsen ollessa (vasta) 4, että isommalta lapselta ei kyllä enää kauheasti jää vaatetta pienemmälle; kun vaatekokoja käytetään pidempään ja meno on tosi villiä ja fyysistä, esim verkkarit ei vaan kestä sitä määräänsä pidempään. Samoin valitettavasti monet ulkovaatteet siirtyvät valitettavasti pienemmälle vaan ns kakkosvaatekerraksi, koska ovat niin kuluneet; 80cm&92cm talvihaalarit sai siirrettyä lähes priimana odottamaan, mutta muista ei sitten kannata puhua, kun ovat kuin ties minkä hiekkapuhalluksen jäljiltä. Kuten myös päiväkotikäytössä olevat kengät. Päiväkotihoidossa olevien lapsien kohdalla en taas ole valmis tinkimään vaatteiden teknisistä ominaisuuksista, ryhmä ei siirry sisään sen takia, että yhden lapsen vaatteet ei pelitä. Kaveripiirissä on onneksi sopivasti vähän eri ikäisiä lapsia, niin, että saa itse vielä välillä muilla pieneksi jääneitä vaatteita ja toisaalta saa omien lapsien jämiä kiertoon, mutta huomaa kyllä, että mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sen pienempi on siirtyvien vaatteiden määrä.

Naf (Ei varmistettu)

Mun esikoisen laskettu aika on kuuden viikon päästä, ja olen kuluttanut jo nyt vauvan vaatteisiin ja tarvikkeisiin sievoisen summan rahaa. Olen kyllä hyödyntänyt nettikauppojen alennusmyyntejä ja jonkin verran ostanut kirppariltakin (juurikin sielä Ipanaisesta), mutta suurimman osan hankinnoista olen tehnyt uutena. Itse olen valitettavasti kokenut enemmän ahdistavana sen, että ystävät ovat lahjoittaneet käytettyjä vaatteita vauvalle. Ystävien vaatemaku kun on poikennut niin paljon omastani (paria poikkeusta lukuun ottamatta). Lahjoittajan tarkoitus on tietysti todella ihana ja kultainen, ja siksi en osannut aluksi vaatteista ja kamoista kieltäytyä. Nyt olen kuitenkin alkanut sanoa, että kiitos kovasti, mutta meillä on jo kaikkea. Tiedän, että vauvan vaatteet jäävät nopeasti pieniksi, ja sen takia niitä ei monen mielestä kannata uutena ostaa, mutta itselleni kauniit vaatteet ovat asia, joka tuottaa valtavasti iloa, ja siksi haluan niihin panostaa. Mahdollisesti olen hankkinut myös jotain tarpeetonta, kuten unipesän ja hoitopöydän, mutta uskon että ne saa melko helposti myytyä eteenpäin, jos niille ei olekaan käyttöä. Syöttötuolikin ehdittiin jo hankkia, mutta sen olisi tosiaan voinut pyytää ristiäislahjaksi, kun ei sille kuitenkaan ole heti käyttöä.

Maria Hakkala

Hei, meillä unipesä oli parasta ikinä, ja hoitopöytäkin on vielä 1,5-vuotiaalla käytössä!

Unipesässä poika nukkui kätevästi milloin missäkin, eikä kierähtämisiä tarvinnut pelätä, oli se sitten sohvalla tai ruokapöydällä. Poika myös nukkui yönsä unipesässä pinnasängyssä ni ei ollut liian kolkkoa. Yöreissuillakin toimi.

Moni on ollut sitä mieltä, että hoitopöytää ei tarvitse kauaa ja muitakin vaihtoehtoja on, mutta meillä homma on toiminut. Meillä ei ole kylpyhuoneessa tai vessassa mitään laskutasoa (pesukonekin on päältä täytettävä), ja hoitopöytä on makuuhuoneessa. Aivan hyvin on toiminut vauvan (ja taaperon) kantaminen pesulle (vinkki: pidä pino hyvälaatuisia nenäliinoja hoitopöydällä, ja siitä aina yksi pepun alle, jotta voit kantaa myös pepusta kiinni pitäen!), ja selkä kiittää, kun vaihtamiset onnistuu seisaaltaan. Vaatteidenvaihto ei ole enää hetkeen mennyt 100 % hoitopöydällä, mutta niitä voikin sitten säätää vaikka ties missä.

Eli: mikään ei ole kiveen kirjoitettua; toisilla toimii hoitopöytä muualla, toisilla ei ole hoitopöytää ollenkaan.

Vaikka turha rahankäyttö on tietty turhaa, ja yritän itsekin välttyä turhalta roinalta, oon huomannut, että jos vauva-aikana pienetkin turhilta vaikuttavat tavarat voivat pelastaa edes muutaman viikon järjen, siihen kannattaa käyttää rahaa. Aina ne voi laittaa eteenpäin, jne. :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Amen to this! <3

(Meillä taas ei ollut tilaa hoitopöydälle, eli tästä syystä tuo ratkaisu - kuten sanoit, nämä eivät ole kumpaankaan suuntaan kiveen kirjoitettuja.)

Naf (Ei varmistettu)

Kiva kuulla, että hoitopöytä ja unipesä ovat olleet teillä tarpeellisia! Meilläkin on vessassa vain 40 senttiä leveä päältä täytettävä pesukone, jonka päälle ei hoitoalusta sovi, joten hankimme hoitopöydän ja lipaston yhdistelmän lastenhuoneeseen (tarvittiin myös säilytystilaa vauvan vaatteille, joten ostos oli sikälikin tarpeellinen). Ja unipesästäkin olen kuullut niin paljon kehuja, että pitihän se hankkia. :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Mun siskon vavvalla on kanssa unipesä ja kehuja olen kuullut! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Vauvan ja taaperon kanssa kierrätys on helppoa (ja ehdottoman kannatettavaa) ja tosiaan, pienet nakerot ei vaadi juttuja. Isomman, eskaria lähestyvän lapsen kanssa on hankalampaa. Ekaksi, käytettynä löytää hyvin vähän vaatetta, koska kulutus on semmoista että kiertoon ei välttämättä jää mitään ehjää (ennakointi kannattaa silti, kyllä kirppareilta välillä tekee löytöjä ja aleista saa halvemmalla). Toiseksi se isompi nakero osaa vaatia juttuja (mä haluun sitä, tätä, tuota) ---eihän se oikeasti kaikkea saa, mutta vaatimuksia tulee ja toisaalta on kiva olla kiva lapselle. Harrastukset on kivoja ja kehittäviä ja sinne viuhuu pari sataa per lukukausi per harrastus. Hoplop on onneksi aikuisille ilmaista ja Lintsin ilmaislaitteet riitti vielä alle 120cm pitkälle (ensi vuonna sekin on toisin...).

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo ja tosiaan vauva- ja taaperoajan pihistelijänä tietyllä tavalla samaistun sun vinkkeihin (kaikki oli käytössä), mutta nyt isomman lapsen äitinä samaistun hyvin paljon Kolmistaan blogin Karoliinan kirjoitukseen :) Niitä pieniä muovijuttuja riittää...uh.

Juliaihminen
Juliaihminen

Jep! Veikkaan vahvasti, että siihen suuntaan sitten mennään sitten täälläkin. Vauva ja taapero on todellakin eri pallopeli kuin omaa tahtoa ja siitä artikuloida lapsi.

Eli fiilaan ehdottomasti Karoliinan tekstiä, se oli musta hyvää ja pohdiskelevaa settiä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Sellainen kiva juttu on muuten siinä kun vauva/taapero kasvaa, että yllättäen myös paljon isokokoista kamaa poistuu nurkista (pois jää vaipat, potat, rattaat, pyöräistuimet, pinnasängyt, tuttipullot, syöttötuolit, nokkamukit, mitä näitä nyt on). Noiden kamojen myynti/eteenpäin kierrätys tuntuu ihan superdupermahtavalta. Ja se hyvä puoli viskari/eskari-ikäisissä on, että niiden lelut on pieniä. Että vaikka on miljoona muovista ponia/kissaa/random-elukkaa jne, niin ne vie vähemmän tilaa kun vauvojen lelut :D (no tää kyllä kompensoituu sillä, että vaatteet vie enempi tilaa kun ne vaan on fyysisesti isompia).

Neiti Nimetön (Ei varmistettu) http://neitinimeton.wordpress.com

Samoilla linjoilla sinun kanssa. Näin kerran listan "Nämä varusteet tarvitset vauvalle" ja olin pyörtyä. Meillä ei ollut puoliakaan niistä kamoista (esimerkkinä nenäfriida, tuttiremmit ja hoitolaukku), mutta ihmeesti vain selvittiin.

Olemme saaneet lähipiiriltä käytettyinä lähes kaikki tarvitsemamme tavarat sitteristä pottaan, pinnasänkyyn ja vaatteisiin. Talvivarusteisiin panostamme ja ostamme ne usein uutena tai pyydämme mummilta lahjaksi, sillä pohjoisen arktisessa ilmastossa asuessa todella huomaa eron lämpimässä ja vähemmän lämpimässä toppavaatteessa, etenkin hanskoissa ja kengissä, jotka kastuvat usein.

Otan vielä esille lahjahysterian. Mun mielestä ei ole ollenkaan pakko opettaa lapselle, että jokaiselta työmatkalta automaattisesti tuodaan heille tuliaisia. Meillä ollaan työmatkoilla vähän väliä, mutta lahjoja ei tuoda joka kerta ja kun tuodaan, ne ovat luokkaa sukkahousut tai uudet hammasharjat - jotain, mitä joka tapauksessa olisi pitänyt ostaa. Ja synttärit ja joulut sitten - meillä pyydetään ja annetaan myös käytettyjä lahjoja, jotka ovat saajalleen uusia. Kuopuksen sukset ja monot menivät juuri eteenpäin joululahjana, kun kävivät kuopukselle pieneksi ja olivat kuulemma yksi parhaista lahjoista saajalleen.

Minäkin taidan kuulostaa natsikuria pitävältä jeesukselta, mutta ainakin tiedän, mistä hakea vertaistukea. :D

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Vähänkö otit nopeasti kopin :D Loistavia pointteja! (Ja vitsi mikä pappa!)

Juliaihminen
Juliaihminen

Innostuin niin kovatsi, että oli sitten pakko kirjoittaa johonkin yökahteen :D Mutta tosiaan, kuten sanoinkin tuossa yhdessä kommentissa, niin sulla on ihan eri tilsu, kun lapsi on niin paljon vanhempi, joten näitä ei oikein voi vertailla keskenään. Puhun siis vain vauvan ja taaperon elämästä tässä postauksessa. 

Ja meiän pappa on best! Toivottavasti se elää vielä pitkään! (Tyyppi on eniten pankinjohtaja, niin rahapuhe on papan kanssa tuttua kauraa.)

Anu - hallittu hysteria (Ei varmistettu) http://hallittuhysteria.com

En tiedä onko meillä sitten jotenkin poikkeuksellisen siisti lapsi, mutta ei me olla ikinä tarvittu oikein useampia versioita lapselle vaatteista ja tuntuu että nyt varsinkin kun lapsi on koululainen sen vaatekaappi on kutistunut ihan olemattomaksi ja vanhat collegehousutkin se vielä loppukäyttää shortseina kun on saanut ne polvista kulutettua puhki. Toisaalta ihan hyvä, koska ei noissa 50-luvun tehoneliöissä juuri pysty ylimääräisiä asioita hilloamaan. Tästä syystä myös meillä myydään kirpparilla kaikki sellainen mikä myyntikuntoista on ja saadaan sillä myös pidettyä lapsen hankintojen kustannuksia kurissa. Nyt ekaluokkalaisena lapsi itsekin osaa jo sen, että säännöllisesti käymme hänen tavaransa läpi ja ne mitä hän ei itse enää tarvitse jaetaan kolmeen pinoon: myyntiin, säästöön muistojen laatikkoon (äitiyspakkaus) tai lahjoitetaan muutamalla vakkaritaaperolle kaveripiiristä eli kuten Neiti Nimettömänkin perheessä niin meiltä tulee myös kierrätettyjä täsmälahjoja. Äitiavusteisten kirppismyyntien kautta tyyppi säästää juuri itselleen himoitsemaansa Lego-paketia.

Isomman lapsen kanssa kuitenkin ollaan huomattu, että tulee herkemmin sellaisia isoja kulueriä, joihin ollaan viimeeksi törmätty silloin kun tyyppiä vasta odotettiin ja tehtiin isompia hankintoja. Esim. olin jotenkin autuaasti onnistunut unohtamaan, että tuo ekaluokkalainen pitää kesäkuun alussa saada jonnekin leirille ennen kuin vanhemmilla lomat alkaa ja että niistäkin saa maksaa suunnilleen käden ja jalan jos ei ole oikeaan aikaan oikeassa paikassa varailemassa. Samoin harrastusmaksuissa aletaan puhua jos nelinumeroisista luvuista vaikka lapsi käykin vain soittotunneilla ja kerran viikossa tekniikkauinnissa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanaa asiaa! Vauvoille tosiaan ei kande etukäteen hirveästi hommata edes vaatteita. Meillä ei ole kumpainenkaan ollut puklailijatyyppiä tai niskakakkailija, joten samalla bodylla mentiin keposesti melkein viikko. Ja vauvoille löytyy kierrätettynä hyväkuntoista settiä, myös sukulaisille ja ystäville, jotka ehdottomasti halusivat tuoda tulokkaalle ja nyt isommille lapsille lahjoja, vinkkaan että kierrätetty käy myös ilomielin. Ja kandee ehdottomasti itse pistää facen myyntiryhmiin ilmoituksia jos etsii joitain vaatteitta, tällä tavoin olen löytänyt isommille kummilapsillekin vaikka mitä, vaikka isompia lastenvaatteita on muuten kirppareilta vaikea löytää.

Otan ostelussa huomioon myös ekologisen puolen, en vain taloudellista, kuten kai ainakin osa kommentoijista. Ja luopuminenhan on iso juttu okeasti ekossa elämäntyylissä, eli esim. söpöjä ja ihania asusteita ja vaatteita en vain yksinkertaisesti harrasta. Tää oli aluksi vaikeaa, myönnän, mutta nyt tuntuu jo helpolta. Kun ei metsästä ja fiilistele lasten vaatteita, vaan ottaa vastaan sen, mitä tarpeeseen sattuu saamaan ja helposti löytämään, ei tuu osteltua ylimääräistä ja pakonomaisesti. Luulen, että tän aika vähäeleisen vaatefilosofian myötä lapsiakaan (2- ja 5-v tytöt) ei kauheasti kiinnosta vaateasiat, vaan kaikki kelpaa aika mutkattomasti. En myöskään käy heidän kanssaan koskaan vaatekaupoissa, joten eivät edes tiedä, mitä kaikkea voisivatkaan helposti saada ja mistä jäävät paitsi :) Lelujen kanssa on vähän eri, niistä on tietty lapsilla omia toiveita ja niiden funktiokin on toki ihan eri kuin vaatteilla. Mutta me ei ylipäänsä hirveästi ostella mitään tai hengailla kaupoissa, luulen että sekin vaikuttaa siihen, että lapset ovat tyytyväisiä vähään eivätkä hirveästi vaadi mitään tavaraa. Uskon, että koululaisten kanssa alkaa olla vähän eri juttu, mutta sitä pienempiin pystyy kyllä vaikuttamaan hirveästi omilla kulutustavoillaan, jos vain sellaista tahtoa on.

Anneli_ (Ei varmistettu)

En oikein edes pystynyt lukemaan itse tekstiä ja kommentteja kunnolla loppuun kun ärsytys nousi pintaan. Ääh. Hyvä se on siellä kirjoittaa ettei ole paljon käyttänyt lapseen rahaa, kun tosiaan saa sukulaisilta, ystäviltä ja blogin kautta hyvää kamaa ilmaiseksi. Meillä ei ole sukulaisia joilla olisi rahaa tuollaisiin lahjoihin ja ei ole lapsiperheystäviä. Nololta kuullostaisi jos äidilleni huutelisin, että tarvitsemme tripp trapp -tuolin, kun tiedän heidän olevan eläkeläisiä ilman muuta tuloa. Kirppiksiä kiertämällä olen säästänyt jonkin verran hankinnoissamme, mutta ihan hirveästi rahaa on mennyt silti lapseen, joka on nyt 6kk. Täällä just kärvistelen uskallanko ostaa hänelle alesta reiman setin ensi talveksi, kun en tiedä tarkkaa kokoa mitä tarvitsisi. Silti haalarin hinta on alenkin jälkeen melkein satasen. Käytetyistäkin pyydetään kirppiksillä tosi paljon. Pointtini siis se, että ihmiset elävät tosi erilaisissa taloudellisissa tilanteissa ja itsestäni ainakin tämä kirjoituksesi tuntui kurjalta, koska meillä rahasta on nyt vauva vuotena tosi tiukkaa. Olen sitä mieltä, että meillä tilanne on vielä hyvä, kun edes voimme harkita reiman haalarin ostoa. Olen lukenut blogiasi jonkun verran. Olet hyvä kirjoittamaan ja sulla on mielenkiintoista sisältöä blogissasi, mutta välillä tulee väkisin fiilis, että kirjoitat niin syvältä omasta todellisuuskuplasi ettet nää sen ulkopuolelle.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olisi ehkä kannattanut lukea teksti ennen kommentointia. Tässä moneen kertaan useassa kohdassa tekstiä todettiin, että kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia.

Thufia
Hunting Acousmêtre

"Välillä tulee väkisin fiilis, että kirjoitat niin syvältä omasta todellisuuskuplasi ettet nää sen ulkopuolelle." Pliis, lue sisällöt kunnolla, ennen kuin kommentoit. Mitä järkeä on kommentoida muuten? Mikä pointti tässä kritiikissä oli, kun et itse vaivautunut edes lukemaan tekstiä loppuun saakka? Tässä blogissa on tosi hyvä keskustelukulttuuri, jopa ihan harvinaisen toimiva internettiin, mutta se menee kyllä nopeasti pilalle, jos ihmiset ryhtyvät purkamaan pahaa mieltään omasta taloudellisesta tilanteesta jokaisen raha-aiheiseen postaukseen lukematta edes tekstejä. En tiedä yhtään bloggaajaa, joka harrastaisi yhtä perinpohjaista ja harkittua discleimaamista kuin Julia tai toisi esiin joka postauksessa omat etuoikeutensa. Tässäkin rehellisesti sanoi suoraan sukulaisista saaduista rahoista. Se on musta freshiä rahapuhetta, eikä nyt suoraan sanottuna vie penniäkään pois sun kukkarostasi.

Annis (Ei varmistettu)

Minua ärsytti puolestaan tämä kommentti. Joka ikinen Julian tipsi on täysin toimiva, riippumatta ilmaisen, sisääntulevan tavaran määrästä. Pohjimmiltaan ne voi kai tiivistää siihen, että hanki vain omaan, todelliseen tarpeeseesi, ei blogien luomaan mielikuvatarpeeseen tai varmuuden vuoksi ja tee nämäkin hankinnat mahdollisuuksien mukaan ennakoiden ja käytettynä. Meillä ei ole lähipiirissä yhtään vauvaperheitä joilta saada kamaa, mutta koen itse että ainakin lapsen ensimmäisinä vuosina kulut olivat näitä ohjenuoria käyttämällä hyvin maltilliset. (Tripp trapp löytyi kirppisryhmästä vähän pintakolhuisena muutamalla kympillä, ja samalla hintaa sen sai laittaa muutaman vuoden päästä eteenpäin.) Lisäksi ns. merkkivaatteet kestävät usein useammankin nakeron käyttöä, jolloin lapsi voi kulkea ihan ajankohtaisen näköisissä teknisissä varusteissa hyvinkin pienellä rahalla.

Oma lisävinkkini on se, että jätä kauppaan kaikki erityisellä lapsi-, vauva- tai hoito-etuliitteellä varustetut normaalit tavarat. Hoitolaukku on vain laukku, vauva voi syödä ihan hyvin vain lusikalla ja vaipparoskis tulikin jo tuolla mainittua, näin vain esimerkiksi.

Yhden tytön äiti (Ei varmistettu)

Moikka
Musta oli hienoo et sanoit miten oot saanut tai miten saat lapsellesi vaatteita. Ja otat huomioon et kaikkilla ei oo samoja mahdollisuuksia. Luen paljon blokeja ja joskus katon ihmeissäni kun lapsille ostetaan esim. Parikan pupukenkiä. Juu saa niitä ostaa en sitä sano , mut välillä tuntuu et osta nyt lapselle 6 v sellaset kalliit kengät jotka eivät varmaan vuoden päästä mee mitenkään päin . (tosin tässä varmaan blogi näkyvyys kanssa ollut ) Ihmettelen välillä vaan :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä usein sanon miehelleni, että lapsen vaatteisiin ja leluihin laitetut pienet rahat (verrattuna omiin vastaaviin hankintoihin) on parasta sijoittamista omaan hyvinvointiini, mitä keksin, koska niin älyttömästi iloa kaikesta saamastaan ikionnellinen nelivuotias mulle tuottaa. Minua ilahduttaa myös ostaa kauniita, kalliitakin tuotteita, jotka muuten lasten versiona maksavat murto-osan siitä mitä aikuisten vastaavat. Meillä ainakin lapselle ostetaan sen verran vähän, että kengille ja vaatteille tulee helposti enemmän käyttökertoja kuin omilleni ikinä. Hutejakin tulee jostain syystä vähemmän. 1,5-vuotiaasta ylöspäin meillä melkein kaikki vaatteet ja erityisesti kengät ovat kuluneet loppuun ennen pieneksi jäämistä.

Ah, niin totta! Itse olen huomannut että kun lapsen kouluikäiset serkut eivät enää tarvi sitä sun tätä niin meidän lapselle ne on ihan uusia kamoja ja saadaan ostaa ne pois ettei niiden tarvi hillota kaikkia, matkasänkyä ym. Ja omalla lapsella on muuten 30 v sitte itsellänikin käytössä olleet kurahousut, ennen oli neki kestäviä;) kierrätys kunniaan!

Minnanelämää

Mahtavia pointteja kirjoituksessa.Itselläni on 3 poikaa joista vanhin on 6 ja voin kertoa että uutena oon tähän mennessä ostanu joitakin sisävaatetta, pari ulkovaatekokonaisuutta, vaunut ja polkupyörän. Ehkä jotain pientäsälää. Eli sanoisin et aika hyvin. Eli siis kierrätys, kierrätys ja kierrätys! Leluja ei osteta kuin synttäreillä ja jouluna. Lapsille myös opetettu että pitää miettiä tarkkaan lelu/tavara että haluaako sen ja leikkiikö/käyttääkö sitä varmasti.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ah, superhyvältä kuulostaa, just noin!

Näitä on hyvä pohtia etukäteen, koska sitten on helpompi pysyä kannassaan, kun joku oikea tilanne tulee vastaan. Musta toi on tosi hyvä sääntö, että leluja hankitaan vain synttäreinä tai jouluna. Ihan vain jo ekologisuuden nimissä! Mieluummin sitten vaikka tekee naapurin jäbän kanssa leluvaihtokauppoja tms.

Minskii (Ei varmistettu)

Meillä on laskettu aika ihan nurkilla. Just ihmeteltiin, miten hyvä onni on käynyt, kun on lähipiiristä saanut lähes kaiken tarvittavan vaunuista vaatteisiin. Joitain kirpparihankintoja ollaan tehty, mut kirpparilta ostin itselle ihan ennen beibiäkin, ettei se silleen ole mitään kauhean uutta. Tuo yliennakointi on kyllä jäänyt aika vähälle. Tää on meidän eka vauva, niin ei olla ihan hirveästi hamstrattu, kun ei oikein tiiä, et mitä sit oikeasti tarvitsee. Kyllä sitä ehtii sit täydentää tarvikevalikoimaa matkan varrella. Oon ollut ihan yllättynyt miten vähällä tähän mennessä on päässyt, mikä on ihan kiva, jää tulevalle vähän enemmän sukan varteen. Tietty monilla on tilanne toinen, mut kyllä koen, että noita sun vinkkejä pystyy soveltamaan moni. Ehkä tärkeintä kuitenkin se, että ajattelee ennen kuin toimii, eli mihin se oma kuluttaminen perustuu. Ja mitkä on itselle ehdottomia arvoja, missä voi sit vähän lipsua. Ei kenenkään tarvitse olla täydellinen, mut vähän parempi voi varmasti olla.

K_ (Ei varmistettu)

Tästä jäi nyt puuttumaan se mielenkiintoisin tieto, että kuinka paljon sitä rahaa konkreettisesti meni :D. Meillä meni n. 3500 € (lähtien raskaustestistä ja foolihapoista, päättyen 1-v päivään), vaikka mielestäni emme ostelleet mitään turhaa. Kaikki sun vinkit on tuttuja, turvakaukalo saatiin lainaan ja se Tripp trapp lahjaksi. Melkein kaikki ostettiin käytettynä, tyyppi söi tissiä eikä korviketta ja puolen vuoden iästä eteenpäin kestoiltiin (käytettynä ostetuilla) kestovaipoilla. Me ei juurikaan saatu juttuja kavereilta jne, eli se puuttuu. Ohjenuorana oli meilläkin, ettei osteta mitään turhaa paskaa, mutta joitain "koska mä haluun"-juttuja toki. Enkä siis väitä että meillä olisi mennyt erityisen vähän rahaa, tai etteikö vähemmällä pärjäisi, tää oli vaan tälläsen aavistuksen kulutuskriittisen keskiluokkaisen kermaperseen summa.

Tässä myös muutaman vuoden vanha juttu aiheesta, jossa kirjoittajalla on mennyt 5100 €. Eikä tonkaan jutun listaukset mitenkään övereitä mun mielestä olleet.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/mita-vauva-maksaa-aiti-k...

Juliaihminen
Juliaihminen

Pitäisi jaksaa laskeskella! Veikkaan, että vauvavuoteen meni kaikkinensa alle 2000 euroa (tosin mun omiin kahvitteluihin ja lounaisiin sitten enemmän). Lastenvaunut oli kallein ostos, mutta sen lisäksi ei juurikaan ostettu mitään. Veikkaan, että lapsilisä vähintäänkin kattoi vauvan hankinnat.

Nyt kun lapsi on päväkodissa, niin siihen menee noin 240 euroa kuussa, eli tämä tietenkin nostaa "lapsen hintaa". Hitto kun jaksaisi vähän laskeskella, tuosta saisi kyllä kiinnostavaa dataa. 

Muista joo tuon SK:n jutun, itse selvisin paljon halvemmalla juurikin siksi, että sain niin paljon lahjaksi tai käyettynä.

Sopa (Ei varmistettu)

Mä oon kokenut vaikeaksi kirppareiden koluamisen. Mä halua sitä, että kiertelen useita paikkoja josko löytyisi just se tarvitsemani vaate/urheilutarvike, tai kyttään nettikirpparisivua jos joku laittaisi myyntiin. Ehkä vaan teen jotain väärin? Mutta sen takia ostan yleensä kaiken uutena, mutta yleensä alennuksista ennakoiden.
Mua on auttanut lasten hankinnoissa sohlaamisessa se, että tajusin alkaa kylmästi laskea välttämättömiin menoihin sen, että joskus mokaan ja ostan vääränlaisen vaatteen tai tarvikkeen. Ennen mä murhehdin näitä hirveästi mutta sitten tajusin, että mun pääkopalla ja tänikäisten lasten kanssa noi kuuluu myös niihin välttämättömiin menoihin (en siis suosittele kenellekään jonka ei ole pakko ajatella näin, mutta mua tää auttaa henkisesti kun ei tarvitse enää ruoskia itseään).

Vierailija (Ei varmistettu)

Luin kyllä koko postauksen, mutta en voi sille mitään, että otsikko ja se, että heti aluksi kerrotaan, että isoisä maksaa esikoisesta tuhansia ja kaliit tavarat pyydetään omilta vanhemmilta ja sen päälle lähes kaikki saadaan tutuilta niin olisihan se ihme, jos lapsi ei tulisi halvaksi. :) Kierrätys ja lahjatoiveet ja ennakointi on tietty toimivia kikkoja kaikille, mutta se ei kai kenellekään ole uusi ajatus.

mamofonia
Mamofoni

Olisin kirjottanu kilometrin mittasen vastauksen, koska niin pidän tästä aiheesta. Itsehän olen antishoppailija ja vältän turhaa kamaa (itselle, lapselle, muuten vaan) joten kirjotin tästä oman postauksen:
http://www.lily.fi/blogit/mamofoni/miten-saastaa-lapsiarjessa

SiljaJ (Ei varmistettu)

Kiitos, hyvä postaus! Olen saanut itse tehdä hieman ajatustyötä asian eteen. Ostimme ihan hyvät vaunut käytettyinä (150e), mutta ne on kieltämättä aika rumat. :D Ne on hyvät työntää ja muuten toimivat, mutta kuosi ei ole tämän hetken muodin mukainen. Olen asiaa miettinyt ja todennut, että vaikka mustat Emaljungat tai Bugikset miellyttäisi enemmän silmää (tai tuntuisivat coolimmilta), käytin mielummin ne rahat lomamatkaan perheen kanssa. Blogit, lastentarvikeliikkeet, Insta yms. luovat ainakin minulle hirveästi tarpeita, joita vastaan pitää ihan taistella. En ole ostanut uutena juuri mitään (mm. parit housut, sukkia, 2 imetyspaitaa ja purulelun), mutta tekisi koko ajan hirveästi mieli. Se on outoa, sillä en itselleni shoppaile kovinkaan usein.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.