Näin säästin 10 000 € vuodessa

Juliaihminen

Muistan elävästi hetken, jolloin päätettiin Tikin kanssa aloittaa tiukka säästökuuri. Oli elokuu 2013 ja olin taluttamassa pyörääni Kallion linjoilla. Puhuin puhelimessa Tikin kanssa, ja mussutin sille, että mä en halua enää asua meidän silloisessa asunnossa. Tiedettiin, että meidän kannattaa asua siinä ainakin helmikuuhun, koska asunnon myyntivoitosta ei tarvitse maksaa veroa, mikäli siinä on asunut kaksi vuotta. Päätettiin sen puhelin aikana, että nyt prkl, me säästetään käsiraha isompaa asuntoa varten. "Okei, ensi elokuuhun mennessä molemmat ovat säästäneet kymppitonnin."

Siitä alkoi vuosi, jonka aikana saatiin 20 000 kasaan, lopulta yllättävän helposti.

 

Säästäminen on mun mielestä samanlaista kuin laihduttaminen. Jos sitä ajattelee aktiivisesti, homma kosahtaa. Ne harvat kerrat, kun olen elämäni aikana yrittänyt laihduttaa, olen ajatellut ruokaa koko ajan. Ja kun ajattelee ruokaa paljon, tekee mieli syödä koko ajan. Sama rahan kanssa. Jos sitä ajattelee koko ajan, sitä tekee mieli myös hassata menemään. Eli säästämisessä toimii sama kuin puolimaratonilla: älä ajattele sitä.

Mä olen onnistunut parhaiten säästämään siten, että olen laittanut kuun alussa 300–500 euroa säästötilille ja unohtanut asian. Sitten olen elellyt melko letkeästi loppurahoilla kuun enkä katsellut tilitietoja. Itse asiassa laitan edelleen noin saman summan kuussa säästöön, vaikken edes tällä hetkellä säästä mitään varten.

Okei, kuten olen kertonut mun nettopalkkani on 2000 euroa. Tästä summasta menee 1000 euroa suoraan asumis- ja ruokatileille. Manuaalisesti siirrän sen 300–500 euroa (sen mukaan, että pitääkö tässä kuussa ostaa vaikkapa lennot tai maksaa joku isompi lasku). Sitten elelen lopulla 500 eurolla ihan mukavasti. (Palaan vähän yksityiskohtaisemmin näihin kuukausimenoihin asialle erikseen omistetussa postauksessa.)

500 euroa elämiseen kuulostaa aika pieneltä, mutta en mä oikeastaan käytä rahaa muuhun kuin lounaisiin, kaveihin ja satunnaisiin pikku hankintoihin. Mistä mä sitten säästän?

1. Asun omistusasunnossa

Niin sairasta kuin se onkin, Helsingissä voi olla ihan kuukausitasolla halvempaa asua omassa kämpässä kuin maksaa vuokraa. Me asutaan 78 neliön neliössä, josta joutuisi maksamaan ainakin 1300 euroa vuokraa. Tällä hetkellä meidän asumiskustannukset lainanmaksuineen ja yhtiövastikkeineen on 1100 euroa kuussa. Eli 550 euroa per naama. (Tuolloin säästövuotena maksettiin asumisesta vielä vähemmän, kun asuttiin kaksiossa, josta oli vähemmän lainaa.)

Tästä syystä mä aina hoen kaikille Helsingissä asuville: jos vain mitenkään mahdollista, niin osta asunto. Vaikka aluksi joku ryönänen yksiö, jotta pääset ”asuntohissiin”. Eli: kun omistaa yhden asunnon, niin hintojen nousu ei haittaa niin paljon, koska omankin asunnon hinta nousee samaa tahtia.

Tietenkin tämä on tosi julmaa peliä siinä mielessä, että jos ei saa ensimmäisen asunnon käsirahaa kokoon (esimerkiksi rikkaiden vanhempien tai hyvän työn avulla), ei pääse tuohon hissiin. Helsingin korkea hintataso jos joku johtaa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät -ilmiöön.

 

2. Olen siirtynyt neuvostoliittolaiseen suunnitelmatalouteen

Toisin sanoen, me mietitään Tikin kanssa perjantaisin aina tulevan viikon iltaruuat ja sitten ostetaan ainekset niihin kerralla. Meidän peruslistalla on esimerkiksi soijamakaronilaatikko, linssikeitto ja sämpylät, vuohenjuustosalaatti, tortillat, soijasuikaleet ja riisi sekä punajuurivuohenjuustokeitto. Lauantaisin syödään lohta ja perunamuusia, jos ollaan kotona. Näin ruokaan menee melko vähän rahaa, ennen kaikkea tämä on meille tosi kätevää.

Meidän ruokalista kyllä kaipaa taas muutosta, sillä meillä toistuu uudestaan ja uudestaan samat illalliset. Ollaan buukattu jo tästä suunnittelupalaveri Tikin kanssa. (Ks. vastenmielinen startupkieli.)

3. En omista autoa

Asun Hermannissa, josta menee hyvät julkiset yhteydet joka suuntaan, ja pyöräilen töihin 15 minuuttia. Auton hankkiminen tässä tilanteessa olisi hulluutta. En tiedä, paljonko siinä säästää, mutta veikkaan että pari sataa euroa kuussa. Tosin taksilla ajelen ja junalla hurauttelen melko surutta. Kesäisin me vuokrataan auto silloin, kun huvittaa. Ostin kaksi vuotta sitten uuden hyvän pyörän, jolla kelpaa kruisailla, itse asiassa nykyään pyöräilen maaliskuusta marraskuuhun (ai että se säästön määrä!).

Voi olla, että jossain vaiheessa tulee tilanne, jossa auto on ihan ehdoton, joten ei kannata tuudittautua siihen, että tästä saa aina säästettyä. Muutenkin ajattelen, että lapsen kasvaessa menot luultavasti kasvavat.

 

4. En shoppaile ilokseni

Mun mielestä ostostelu ei ole hyvää ajanvietettä. Ostoskeskuksissa ahistaa. Tosin äikkärillä musta kuoriutui kunnon Kirppis-Alma, ja kävin harva se päivä Hermannin Kierrätyskeskuksessa tekemässä "löytöjä". Ja Ipanaisen kirppisrekit olivat kyllä semmonen aarreaitta, halvalla on vaavo puettu tähän mennessä, ai että!

Välillä on toki pakko ostaa vaatteita, mutta mä harkitsen jokaisen vaatteeni ostamista vähän liiankin tarkkaan. Kuten olen tunnustanut, mun on välillä vaikea tehdä päätöksiä. En voi sietää ajatusta siitä, että joku ostamani asia jäisi käyttämättä. Kun näin on käynyt, olen ruoskinut itseäni kuin Opus dein ukkelit Da Vinci -koodissa.

Tämä johtaa usein siihen, etten vain osta mitään. Sitten kuljen möyhnäisissä vaatteissa ja häpeän itseäni. Tätä en voi suositella kenellekään. Kyllä ihmisellä kannattaa olla kivoja vaatteita, ja myös lapselleen kannattaa pukea kivoja vaatteita, niin tulee parempi mieli, kun sitä kattelee päivät pitkät.

5. Saan omituista nautintoa pikku piheilystä.

Näistä pienistä puroista tuskin kertyy paljon mitään oikeita säästöjä, mutta mun itara sielu saa sairasta tyydytystä seuraavasta: Ostan kahvilasta mieluummin peruskahvin kuin laten (tosin tykkään normikahvista enemmän), olen vuosikaudet urheillut Unisportin jäsenenä (nyt tosin valmistuttua pitää keksiä uusi kuntosali), ostelen VR:n sarjalippuja tarjouksesta, en lataa HSL:n kuukausikorttia vaan pyöräilen ja käyn kampaajalla vain pari kertaa vuodessa (suurempi syy tosin tähän on laiskuus kuin piheily).

Itse asiassa laiskuus on suuri syy monien mun säästötoimenpiteiden taustalla. Tai no, ehkä ei laiskuus vaan se, että mulla ei ole aikaa käyttää rahaa. Jos saan vapaahetken, mun ei tee mieli käyttää sitä pyörimällä kaupoissa, mieluummin makaan sohvalla syvässä horroksessa.

Mutta joo, kuten olen aiemmin kirjoittanut, itseään kohtaan voi olla pihi, mutta jos saituus alkaa olla sellaista laskelmointia muita ihmisiä kohtaan, niin se ei edistä omaa hyvinvointia.

 

Okei, 12 x 500 on vasta 6000 euroa, mistä sain kokoon loput rahat? 

 

Teen välillä ylimääräisiä duuneja päivätöiden lisäksi.

Tämä on taas tällaista etuoikeutetun lorton puhetta, mutta toimittajana voi tehdä välillä sivubisnestä. Etenkin tuona säästövuonna kirjoittelin paljon muihin lehtiin ja kävin luennoimassa erinäisillä kursseilla. Näistä hommista kertyy vaihtelevasti rahaa, mutta kyllä niillä muutamia ylimääräisiä tonneja saa kasaan.

En tiedä, onnistuuko sivuhommeleiden haaliminen monillakaan aloilla. Itse asiassa olisi tosi kiinnostava tietää muista, jotka tekevät sivuhommeleita välillä.

Loppuun taas disclamer, vaikka olen sen jo moneen kertaan sanonut. Sanon tämän silti, etenkin siksi, että tähän postaukseen saattaa eksyä ihmisiä, jotka eivät ole lukeneet mun aiempia rahahorinoita ja ajattelevat, että mun pointti on vain kertoa omasta erinomaisuudestani ja kyykyttää pienituloisempia. 

Ei ole. Tarkoitukseni ei ole richsplaining, eli että vaatisin ihmisiä toimimaan kuten itse toimin tai ajattelisin, että kaikilla olisi siihen ylipäänsä mahdollisuutta. Ymmärrän hyvin olevani etuoikeutetussa asemassa vakityöni ja ilmaiseksi saadun koulutukseni ansiosta. 

Haluan kuitenkin tuoda esiin, että ei tarvitse olla mielettömän hyvätuloinen, jotta voi pyrkiä kohti unelmaansa, jos tekee sen määrätietoisesti. Myös mediaanipalkasta on mahdollista säästää tietyissä olosuhteissa. (Oh god, heti alkoi taas kuulostaa richplainaukselta, tämä on ihan superhankalaa.)

Ennen kaikkea haluan kannustaa muita naisia ottamaan rahankäyttönsä haltuun, koska se on tosi voimaannuttavaa. Säästäminen saattaa olla ihan yhtä tyydyttävää kuin kivan vaatteen löytäminen. Siitä tulee niin voittajafiilis, kun saa satasen tai tonnin säästöön. Tai jopa sen kymppitonnin.

Nimittäin: kun tuli elokuu 2014, me tosiaan oltiin saatu se 20 000 euroa kasaan ja ostettiin superikiva asunto. 

 

Kiinnostaa jälleen (ihan superpaljon):

Säästätkö tietyn summan kuukausittain ja jos, niin paljonko? Ja paljonko säästöjä sinulla on nyt kasassa?
Entä onko sinulla mahdollista tehdä sivubisnestä (ja millä alalla olet)?

 

 

Kuvat: Omassa elämässään järjestäytyminen johtaa usein hyvään lopputulokseen. (Eikö näistä kuvista välity ihan selkeä symboliikka...öööö.)

 

Lue myös muut rahasarjan postaukset:

6 hyvää syytä, miksi olen alkanut puhua rahasta ääneen

Näin tulotasoni noussut (ja tämä se on nyt)

 

Sekä aiheeseen liittyen:

Piheilyni säännöt

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

Share

Kommentit

Elisa Lepistö

Nää sun rahapostaukset on parasta mitä blogimaailma on tarjonnut pitkään aikaan. Kiitos Julia kun kerrot näistä avoimesti.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! Superkivasti sanottu! Vähän koko ajan kuitenkin nolottaa nämä horinat nimittäin, mutta tämä antoi kovasti rohkaisua! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Mielenkiinnosta: Mikset itse tarjoa samanlaista omassa blogissasi? Mentaali-Mondayt sais väistyä Massi Mondeyn tieltä.

Elisa Lepistö

Hahahahahah massi monday!!!! Mä veikkaan että mulla ei ois kamalasti hyviä sijoitusvinkkejä antaa. Mutta tykkään konseptista.

Juliaihminen
Juliaihminen

Massi Monday - i love it! Ehkä mä pöllin tämän idean <3 :D :D

Teljänneito Jessica (Ei varmistettu) http://www.teljanneito.com

Massi Monday, kannatetaan! Näin pankkineidin näkökulmasta on ollut ilo huomata, että raha ja säästäminen nousevat yhä enemmän esiin lifestyleblogeissa. Perustin oman Finance-kategorian blogiini ja seuraava postaus sijoittamisesta on luonnoksissa. Tosi hyvin kommenttien perusteella halutaan säästää omista tuloista, huikeaa miten vähäisellä kulutuksella sitä pärjää. Viimeisen kolmen vuoden osalta on itseä harmittanut tulotason tippuminen opintovapaan takia ja kahden kuukauden päästä alkaakin sitten tulojen leikkaus nimeltä mammaloma ;)

Supermiäs (Ei varmistettu)

En millään lailla halua olla ilkeä tai loukata hyvätuloisia ja hyväosaisia, mutta lähinnä nämä ”raha”postaukset ovat hyväosaisen ja hyvätuloisesta perheestä tulevan nuoren aikuisen joutavaa höpötystä siitä, miten 2000 euron nettopalkalla ostetaan asuntoja ja ”säästetään” isompaan asuntoon.

Oletan, että samassa taloudessa asuva mies tienaa vähintään saman verran, joten kyllähän tuosta ihan ilman säästämistäkin satasia jää viivan alle joka kuukausi. Jos ei jäisi, niin jotain olisi kyllä rahankäyttötottumuksissa pahasti pielessä. Vielä uudestaan: en halua loukata, mutta tällaisia ajatuksia tästä tuli mieleen. Yhtään negat. kommenttia en huomannut, voiko olla, että ne on moderoitu kylmästi pois heti kättelyssä? Ok, jotkut saavat paremmat kortit (ja massit) synnynnäisesti, ja jotkut eivät saa kortteja ollenkaan tai saavat pelkän luun.

Blogin pitäjällä ei tekstien perusteella ole omakohtaista, realistista käsitystä siitä, mitä on todellinen säästäminen eli sitä, että niukkuudesta venytetään senttejä jemmaan, jos venytetään. Hieman hassua kirjoitella vakavalla naamalla blogissa säästämisestä talouden n. 4000€/kk nettotuloista. Tai sitten koko blogi on pelkkää sarkasmia ja trollausta ns. köyhiä kohtaan. Valtakunnallinen, eri instanssien määrittelemä köyhyysraja on kutakuinkin 1200€/kk (nettotulot). Mutta kukin tavallaan, en ota siihen kantaa tai lähde väittämään, etteikö näin saisi kirjoittaa ”säästämisestä”.

Konkreettinen esimerkki nettokuukausituloista eli siitä rahamäärästä, joka jää käteen verojen ja vähennysten jälkeen. Kyseessä on korkeakoulutettu työnhakija, kahdella loppututkinnolla, n. kolmikymppinen mies, joka on ansiosidonnaisella. Tulot ovat n. 1400€ nettona, sis. osa-aikasen työn työttömyyden ohella sekä Kelan muutaman kympin asumistuen. Työttömänä kun saa tienata 300€/kk bruttona ilman, että se sakottaa päivärahan määrää. Kyseinen jamppa asuu yksin, ei ole tyttöystävää eikä lemmikkejä. Asuntona vuokrakaksio lähiöstä suuresta kaupungista. Opintolainaa on maksettavana viitisen tonnia, muita velkoja ei ole. Koko opiskeluaika oltu osa-aikatyössä. Vastaavasti omanalan hommista maksetaan lähtötasopalkkoina n. 2000€/kk, jotenka työllisenä tulotaso olisi kutakuinkin sama, muutaman kympin ero voi olla plussan puolelle.

Tässä kohtaa joku toteaa hyvin ilkeästi ja asiaa/tilannetta tarkemmin tuntematta, että mitäs opiskelit jotain pilipalialaa, josta ei saa töitä tai miksi kulutit opisk.aikana rahat elämiseen ja otit opintolainaa jne. jne.. Hohhoijaa, näitä neuvojia kyllä riittää. Kukaan ei ole selvänäkijä alanvalinnasta tai työnsaantimahdollisuuksista. Toisekseen kaikki EIVÄT saa vanhemmiltaan tai sukulaisilta merkittäviä summia rahaa säännöllisesti elämiseensä opisk.aikana taikka lapsilisiään omalle tilille koko lapsuuden ajalta.

Kiinteät menot: vuokra 600€, puhelinliittymä 24€ sekä opintolainalyhennys 50€/kk. Auton tankkaa kerran kuukaudessa, siihen kuluu n. 60€. Salikortti maksaa muutaman kympin kuukaudessa, muita rahaa vieviä harrastuksia ei ole. Ruokaan, vessapaperiin, hammastahnaan ja hygieniatarvikkeisiin ja sen sellaisiin kuluupi yhteensä n. 300€/kk. Karkeasti ottaen kiinteät menot ovat noin tuhannen euroa kuukausitasolla.

MUTTA, tästähän jää säästöön useampi satanen kuussa, jos menot ovat tonnin verran ja tilille kilahtaa kaikkiaan nettona joka kuukausi n. 1400€. Tämä siis sillä olettamuksella, ETTEI käy koskaan missään, mihin kuluu rahaa, kuten baarit, ulkonasyöminen, kahvittelu, leffat, festarit, matkustelu ym. tapahtumat ja vapaa-ajanvietto. Treffeillekin voi joskus päästä, sitten taas naiselle on paras tarjota, jos mielii jatkoon. Tylsää elämääkö? Ehkä joo, mutta oppii pärjäämään vähällä.

Täytyy myös muistaa, että joskus pitää ostaa vaatteita, ehkä jopa käydä hammaslääkärissä, imuri tai pesukone voi hajota, kotivakuutus tulee maksuun, silmälasit on uusittava tai voi vaikka sairastua vakavasti. Autokin voi hajota. Nämä ovat useimmiten yllättäviä ja ennalta-arvaamattomia menoja kenelle tahansa.

Ok, autovakuutus ja autovero ovat n. 400€ vuodessa. En silti näe, että 22 vuotta vanhasta autosta luopuminen olisi merkittävä lisäys kenenkään tulotasoon. Tällaisen auton käyttöarvo on huomattavasti suurempi kuin sen myyntiarvo. Toisekseen bussikortti kuukaudeksi maksaa isoissa kaupungeissa aikuiselle likimain saman verran kuin tuo tankillinen bensaa kuukaudeksi (=noin 60€). Kolmanneksi auto takaa suvereenin liikkuvuuden, ja sen vuoksi työnsaantimahikset ovat korkeammat kuin autottomalla hakijalla.

Asumisessahan voi säästää, mutta miksi? 50€ tai vaikkapa 100€ vuokranalennus ei oleellisesti vaikuta muuta kuin siihen, että joutuu asumaan jossain koirankopissa ja huonokuntoisessa sellaisessa. Been there, done that. Kimppa-asuminen ei sovi, kokeiltu on opisk.aikana. Kämppiksen kanssa asuessa ei myöskään juuri säästänyt asumismenoissa.

Blogista huokuu se kylmä tosiasia, ettei raha ehkä kuitenkaan tuo lopullista, konkreettista onnea elämään. Onnea ja hyvää oloa sekä mielihyvää varmasti jokainen, sekä rikas että köyhä, pohjimmiltaan tavoittelee elämässään ja olemisessaan. Tai alitajuisesti, jos tuota edellistä ei kehtaa tai halua jostain syystä ääneen sanoa.

Aineellisessa rikkaudessa ja materiassa on iänikuinen dilemma: aina pitää saada suurempaa, parempaa, kalliimpaa – mikään ei tunnu riittävän. Vähän sama kuin alkoholismissa, rahapeliriippuvuudessa tai muussa vakavassa addiktiossa. Onko tämä ahneutta vai paremman elämänlaadun taikka elintason tavoittelua? Jokainen arvottakoot tämän itse. Valitettavasti materia ei tuo onnea – tai tuo, mutta lyhyeksi aikaa hetkellisesti, kunnes taas tarvitaan lisää.

Oman onnen hierominen toisen naamaan ei ole pelkästään ilkeää ja naivia. Se on ennen kaikkea tyhmää ja ajattelematonta kanssaihmisiä kohtaan. Siitä paistaa hyväosaisen empatiakyvyn puute, pohjaton egoismi sekä se, että ollaan täysin tutkalla siitä elämästä, jota moni elää joka päivä ilman realistista toivoa muunlaisesta elämästä.

Tämä ei oman navan itsekehusta blogissa valitettavasti muutu paremmaksi. Voiko olla niin, että blogin pitäjä kokee syyllisyyttä ja määrätynlaista julkista häpeää hyväosaisuudestaan ja sitten se reflektoidaan ja naamioidaan itsekehuksi? Ken tietää. Ehkä on myös niin, että kenellä onni on, niin se onnen kätkeköön ts. sitä ei turuilla ja toreilla huudella eikä varsinkaan perusteta blogia aiheesta.

rar (Ei varmistettu)

Pakko kommentoida, vaikka alkuperäisestä kommentista onkin jo aikaa. Kommentissa puhutaan paremmista korteista, itse postauksessa ei kuitenkaan puhuttu mistään vanhempien avustuksista. Olisko mahdollista, että työssäkäynnillä voisi oikeasti tienata sen verran, että on varaa säästää? Siihen ei Suomessa tarvita vanhempien apurahoja. Koet kommentoijana olevasti huonommassa asemassa kuin bloggaaja, mutta olet saanut opiskeltua ilmeisesti ilmaiseksi kaksi korkeakoulututkintoa. Eiköhän lähtökohdat ole näin ollen Suomessa kaikille kuta kuinkin samat (jos ei puhuta periytyvästä koulutuksesta, mistä ei kohdallasi taida olla kyse). Kommentoit myös siitä, että säästämisestä ei kannattaisi lähteä kirjoittamaan, jos ei alita köyhyysrahaa. Miksi ihmeessä? On monia hyvätuloisia ihmisiä, jotka pistävät rahaa haisemaan ihan turhaan, eikä saa säästettyä välttämättä ikinä. Tällaiset blogitekstit tuovat ihmisten tietoisuuteen juuri sen, ettei tarvitse olla suurituloinen säästääkseen (eikä pienituloinen puhuakseen "aidosta" säästämisestä :D).

Valitat selkeästi omaa rahatilannettasi, mutta voisin antaa pari vinkkiä. Jos käy opiskelujen ohella töissä, ei tarvitse nostaa opintolainaa selvitäkseen (omaa kokemusta, ei vanhempien apurahoja tai lapsilisiä). Jos haluaa nostaa opintolainaa, priorisoidaan näin yleensä korkeampi elintaso säästäväisyyden edelle. Ja tää on totaalisen ok, kunhan tiedostat sen itse. 24 € on paljon puhelinliittymästä. Kilpailuta, ja huomaat, että 20 € saat rajattoman liittymän kaikkine herkkuineen, ja vähemmälläkin pärjää. Ruoka, hygienia yms. menoihin 300 € on paljon kuukaudessa (kun ruokaostokset keskittää isoihin kauppoihin ja vähentää kauppakertojen määrää viikkotasolla, 200 € / kk riittää helposti. Ja sillä rahalla ei tarvitse kituutta, saat vaikka lohta ja marjoja aina kun siltä tuntuu). Sanot, että autossa ja asumisessa voisi säästää, mutta et näe siinä järkeä. Aivan: priorisoit nämä asiat omalta kannaltasi. Älä kituuta asumisessa ja autossa, jos et halua. Älä vähennä baarissa, festareilla ja matkoilla käymistä, jos et halua. Älä toisaalta valita, ettei ole mitään, mistä voisi nipistää pari sataa euroa kuussa säästöön.

Postauksessa ei sanottu, että työttömän tai opiskelijan tulisi säästää. Postauksessa viitattiin työssäkäyvään aikuiseen. Tässäkään tapauksessa ei pakotettu muita tekemään samoin kuin bloggaaja itse. Iloitse työttömänä, että asut Suomessa, ja voit pitää suhteellisen hyvää elintasoa työttömyydestä riippumatta (vaikka mitään ei säästöön jääkään). Toisaalta käytä rahasti juuri niin kuin itse haluat, sillä kukaan ei tiedä paremmin, mihin sinä ne haluat käyttää. Älä katkeroidu muiden onnistumisista. Sinulla on kaksi tutkintoa, joiden avulla saat varmasti joskus töitä. Kun saat työn, haluat ehkä joskus säästää, vähintäänkin pahan päivän varalle. Tämän postauksen lukemisesta voi siis olla sinullekin jotain hyötyä.

Säästämisessä ei ole niinkään kyse tuloista, vaan menoista. Säästämisessä on kyse myös priorisoinnista, omista valinnoista ja arvoista. Tehdään kaikki juuri niin kuin haluamme, eikä arvostella muiden ratkaisuja. Mutta jos jotain haluan säästämisestä sanoa, niin: suosittelen! Pienet arjen valinnat merkitsevät yllättävän paljon ja säästäminen on palkitsevaa, niin henkisesti kuin ihan konkreettisestikin.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos, ihanaa kun jaksoit vastata tähän. <3 Mä en jaksanut alkaa edes yrittää.

Anis
Aniksenmakuinen

Ah, mä niin sytyn näistä sun rahapostauksista!

Säästän joka kuukausi riippuen paljolti siitä, miten paljon varailen lentoja/hotelleja missäkin kuussa (matkustus siis meillä varmaan suurin yksittäinen menoerä asumisen jälkeen).

Siirrän heti palkan tullen summia eri tileille (jep, mulla on kaksi omaa säästötiliä sekä puolison kanssa yhteinen!) fiiliksen mukaan. Minimissään jaolla yhteiselle tilille 200 €, tavalliselle säästötilille 500 € ja säästölippaaseen 300 €. Avasin Säästölippaan, koska koin, että mun "pahan päivän varalle"-tili (säästötili) sekä yhteinen tili (tällä hetkellä häätili) lisäksi halusin "rahaa kaikenlaiseen kivaan"-tilin, Säästölippaan hippo oli symppis (I´m easy like that!) ja haluan seurata, miten säästämiseen kannustetaan. Kuun lopussa siirtelen rahaa säästöön vielä lisää, tällä hetkellä suurimman osan yhteiselle tilille. Säästöjä on kertynyt mulle noin 15t €, joista osa käytetään syksyllä oleviin häihin ja osa on seuraavan asunnon hankintaan. Puolison säästötilin tarkkaa summaa en tähän hätään osaa sanoa.

Meillä sniiduillaan tavarasta, shoppailu ei siis kuulu meilläkään harrastuksiin. Kulutamme ruokaostoksiin verrattain paljon, mutta tehdään pääasiassa kotona safkat, joka tasapainottaa luomun ja superfoodien kustannuksia. Harrastukset maksamme pääosin ohjaamalla tunteja treenipaikassamme ja meillä on omistusasunto, jonka kustannukset täällä Oulussa ovat minusta tosi kohtuulliset. Kaikki hankinnat pähkitään melkolailla perusteellisesti etukäteen, joka toisinaan aiheuttaa jopa koomisia tilanteita, mutta me molemmat tykätään jossain määrin pienestä kitkuttamisesta. 

Sivubusinekset onnistuisivat, mutta tällä hetkellä niihin ei ole aikaa. Promohommilla tienasi kivasti opintojen ohessa, viikonloppukeikkaa varmaan pääsisi tekemään jos haluaisi. Myös copyna olen tehnyt sivubusineksia muutamia vuosia sitten.

Juliaihminen
Juliaihminen

Superkiinnostavaa! Ja hahaha, mä niin fiilaan tuota Säästölippaan hippo -fiilistelyä, mullakin päätökset syntyvät usein juuri noin!

Vierailija (Ei varmistettu)

No nyt sä sit toistat sitä stereotypiaa että naiset haaskaa rahansa shoppailuun. WTF?

Juliaihminen
Juliaihminen

En mä kyllä mielestäni toista? En edes itse ajatellut tekstiä kirjoittaessani minkä sukupuolen edustajat fiilistelevät tavaran ostamista enemmän.

Tunnen miehiä, joille kaikenlaisten merkkivaatteiden tai vaikka musalaitteiden himoshoppailu tuo suurta tyydytystä - enkä siis edes mitenkään moralisoi tätä. Kyllä omat rahansa saa laittaa juur sinne minne haluaakin.

Oikeastaan en pysty tätä shoppailuasiaa sukupuolittamaan mitenkään: kaveripiiristä löytyy säästeliäitä naisia ja miehiä sekä elämän nautintoihin kaikki rahansa laittavia naisia ja miehiä. Sen tiedän, että tutkimusten mukaan naiset tekevät kotitalouksissa enemmän kulutuspäätöksiä (jopa 70 tai 80 %), joten tässä mielessä myös teknologiaa kannattaisi suunnata erityisesti naisille eikä vaikka kosiskella mainoksissa vain miehiä.

 

 

iidis
Varpain jaloin

Meillä mies on paljon aktiivisempi kuluttajana ja minä säästäjänä. Mulla on työn alla postaus rahankäytöstä meidän perheessä.

Sitten siihen säästämiseen. Koska tuolot vaihtelee (itseasiassa tällä hetkellä ei juurikaan, mutta vaihtelevien tulojen identiteetti istuu syvässä), käsittelen tulojani prosentteina. Joka kuukausi siirrän kaikista tuloistani 60% yhteiselle taloustilille, 10% säästötilille, ja yhteensä 10% jaas ASP-tilille ja sijoituksiin (indeksi rahastot). Jäljelle jäävän 20% käytän miten lystään, mutta enimmäkseen se kyllä kuluu työpäivien lounaisiin (milä ketuttaa välillä paljonkin - miten vaikeaa on muistaa eväät!?!). Säästöt ja sijoitukset yhteenlaskettuna säästetty summa olisi jo ihan mukava, vaikka siitä karhun osa menikin häiden rahoittamiseen. Vaatteita ostan vain harkiten ja melko harvoin  Sen sijaan juon milelläni smoothien tai överi-kaakaon hyvän ystävän seurassa.

Tällä hetkellä teen kahta työtä. Olen kuukausipalkkaa nauttien yhdessä ja toiseen teen yksittäisiä tunteja (mutta se on käytännössä valmistelevaa työtä suhteessa tulevaan, koska vaihdan työpaikkaa kesällä). Talvella tein myös keikkan vanhaan työpaikkaani. Olen töissä taide- ja kulttuurialalla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Höpöhöpö!

Vierailija (Ei varmistettu)

Jee! Toi on kyllä vaan niin tehokasta et siirtää säästötilille turvaan heti palkan tultua isonkin siivun ja sit elelee sillä lopulla miten elelee.

spiderwebs (Ei varmistettu)

Pyrin säästämään joka kuukausi rahaa oli työtilanne mikä tahansa, joskin summat vaihtelee reilusti tilanteen mukaan. Työttömyyspäivärahalla puhuttiin muutamasta kympistä per kuukausi ja nyt kun noin 1300 euron nettopalkka tulee tilille kahdessa erässä, voisin karkeasti sanoa, että elämiseen menee 650 euroa ja se toinen puolikas palkasta sujahtaa säästöön ja opintolainan lyhennyksiin.

Suurin osa kuukausibudjetista hurahtaa asumiskustannuksiin ja ruokaan. Olen siinä mielessä etuoikeutettu säästäjä, että osuuteni vuokrasta on veden, netin ja sähkön kanssa vain 300 euroa (koska uskomaton munkki vuokra-asuntoja metsästäessä, asuinkulut jakava kumppani eikä vielä lapsia.) Kauppareissut suunnitellaan aikalailla samaan tyyliin kuin teillä, eikä ulkona syödä joka viikko, joten ruokaan uppoaa rahaa noin 150-200 euroa kuukaudessa. Lopuilla 150 eurolla on varaa käydä keikoilla, drinkeillä, elokuvissa ja maksaa kuntosalijäsenyyttä. Pienellä summalla pärjäämistä edesauttaa täälläkin osoitteessa se, että ei ole tapana ostella tavaroita tai vaatteita ilokseen ja en omista autoa.

Omalla kohdallani paras säästökeino on nimenomaan se, että oli tulotasoni mikä tahansa, pohdin tulevan kuun tuloja ja menoja etukäteen ja siirrän niihin suhteutettuna järkevän summan rahaa säästöön jo kuun alussa. Kuukauden aikana käytän arvioidun budjettini ja jos käyttötilille sattuu jäämään ylimääräisiä kymppejä, siirrän ne automaattisesti säästöön.

Tällä hetkellä säästötililläni on vähän päälle 3000 euroa, johon näin parin ulkomaanreissun ja usean kuukauden työttömyyden sekä samanaikaisen opintolainan lyhentämisen jälkeen olen tyytyväinen. Ja oot ihan oikeassa siinä, että usein kuluttamiseen liitettävän hyvänolontunteen saa myös siitä, että säästää! Tietääpähän, että on tulevaisuudessakin varaa lyhentää lainaa, tehdä hankintoja tai käydä ulkomailla, vaikka muutaman kuukauden työttömyys taas yllättäisi - oma ala kun on aika sirpaleista ja sesonkiluonteista. Asuntosäästäminen tuntuu omalla kohdallani vielä toissijaiselta, sillä tällä hetkellä meidän on huomattavasti edullisempaa asua vuokralla. Toki tässäkin voisi olla vähän pitkänäköisempi ja alkaa säästämään sitä varten, että ehkä kymmenen vuoden päästä asia ei enää täälläkään päin Suomea ole vuokralla asumisen eduksi.

Mitä tulee sivubisneksiin, niin harvoin tarjoutuu tilanteita, jossa ylimääräisen keikkatyön vastaanottaminen olisi mahdollista melkein täydet viikkotunnit tarjoavan vuorotyön (matkailuala) takia. Huh, tulipahan sepostus.

Vierailija (Ei varmistettu)

Nettopalkasta, joka on noin 1900€ menee 700€ asumiseen, matkakorttiin, laskuihin jne. Jep, vuokrani on edullinen ja asun ihan tietoisesti pikku murjussa, että saan asumiskuluissa säästettyä. Se noin 1200€:sta menee 300€ aspille, toiset 300€ säästötilille ja opintolainan lyhennykseen joku 100-200€ riippuen kuusta. Lopuilla noin 400€ elän ihan mukavasti kuukauden. Välillä on tosin käytävä säästötilillä, jos tulee isompia laskuja, yllättäviä himoja jne. Aina ei jaksa piheillä, vaikka siitä saankin kiksejä. Parasta on kun säästötilin ja etenkin asp:n summa kasvaa.

Yoda (Ei varmistettu)

Sä oot noussut mun suosikkibloggariksi näiden rahajuttujen ansiosta &lt;3 Inspiroivaa ja fiksua puhetta, kiitos!

Itse säästän epäsäännöllisen säännöllisesti indeksirahastoihin, ja lisäksi Bank Norwegianin hyvä(hkö)korkoiseen säästötiliin tulee tehtyä muutaman satasen verran talletuksia kuukausittain. Myös sijoitusasunto on hankittuna, eli hajautukset lienee kohdallaan :) Toivoisin että olisin itse ymmärtänyt säästämisen "seksikkyyden" jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan!

Se, että kykenee säästämään ja kartuttamaan omaisuutta, tekee mulle tosi hyvän olon: voi todistetusti huomata omaavansa jonkun verran itsehillintää, kun koko palkka ei mene hummatessa. Ja tilillä oleva vanhuuden vara (tai fuck you -money) tuo ihanasti mielenrauhaa. Enemmän saan nykyään mielihyvää säästämisestä, kuin yhdestäkään vaatekappaleesta tms turhakkeesta, jonka rahalla voisin ostaa.

saarah
visual diary

Jessss! Tää oli niin hyvä.

Kirjoitin joskus kauan sitten oman säästötarinani ja meillähän oli hieman yhtäläisiäkin kohtia:

http://www.lily.fi/blogit/visual-diary/kuinka-saastaa-rahaa-irtiottoa-varten

MarikaJohannaP
Hey girl

Mä en ole ikinä lukenut näin hauskasti kirjoitettua juttua säästämisestä. Eikä ajatus säästämisestä ala heti ahdistaa, vaan nää on näitä juttuja joita jokainen voi soveltaa omaan arkeen. Kiitos :).

AaAa (Ei varmistettu)

Mun 2800 e/kk nettotuloista menee säästöön kuukaudessa 500-1500e (keskimäärin 1000 euroa mutta vaihteluväli on tuo) ja yhteistilille 500e (kattaa asumisen, netin, sähkön ja lapsen pk-maksun). Menojen seuraaminen on helppoa, kun maksan olennaisesti kaiken luottokortilla (käytän sitä maksuaikakorttina, eli ei mitään korkomaksuja tule kun maksaa koko lyhennyksen kerralla), vaihtelee noin 800-1200e/kk. Käyttötilillä ei sitten yleensä pahemmin rahaa ole (koska sitä ei sieltä käytetä).

Meillä asumiskulut ovat pienet, koska omistetaan nykyään asuntomme, eli maksetaan pelkkää vastiketta (150 000 euron lainan maksamiseen käytimme 7 vuotta yhdessä miehen kanssa (laina 50/50), silloin toki dinkkuina välillä lyhennettiin lainaa tosi rivakkaan tahtiin, omalta kohdalta tuo tarkoittaa siis keskimäärin reilut 10 000 euroa vuodessa lainanlyhennyksiin ja suurinpiirtein sama määrä jää säästöön nykyään). Autoa meillä ei ole (koska asumme älyttömän hyvien liikenneyhteyksien varrella ja käytänne fillareita liikkumiseen maaliskuusta jouluun), lapsikin (5v.) fillaroi arjen matkat itse. Ruuassa suosimme sesongissa olevia raaka-aineita ja peruselintarvikkeita (ei eineksiä ja puolivalmiita) ja mies on superrhyvä minimoimaan ruokahävikkiä (itse söisin enemmän fiiliksen mukaan, mutta miehen "komennossa" syödään sitä mitä jääkaapista löytyy ennen kuin menee pilalle). Käytetään takseja, vuokra-autoja ja ravintoloita kyllä aktiivisesti myös ja matkustellaan mielellään.

Pihistelijäkin olen. Ostan kyllä tarpeeseen mielelläni ja laatua, mutta hyvin harvoin täyteen hintaan. Käytän paljon energiaa etsien tarjouksia (netistä) ja ilahdun siitä kun saan tavaroita halvemmalla (ja lapsen vaatteissa tämä tarkoittaa isoja säästöjä välillä). En tykkää kampaamoista tai kasvohoidoista ja en jaksa käyttää kosmetiikkaa tai meikata. Eli pitkä penni säästöä näissäkin (vakkarikampaajani pk-seudulla veloittaa mun hiustenleikkusta 25 euroa). Kilpailutan lennot, hotellit, ihan kaiken, mutta toisaalta käytän ilomielin 400 euroa kasvavan lapsen hyvään fillariin. Kierrätän, tykkään tehdä kirpparilöytöjä (mutta ostan vaan tarpeeseen ja vain ihania, "ihan kivat" osaan jo jättää ostamatta) ja myyn pois tavaroita nurkista.

Mutta joo, näin mä säästän 10 000 euroa vuodessa. Yhdistelmä sitä, että palkka on kohtuullisen hyvä ja menot pienehköt. Aiemmin mulla oli mahdollisuus myös ekstratuloihin. Niiden suhteen tein päätöksen, että puolet säästöään ja puolet saa hassata ihan mihin vaan ihanaan mitä haluan...mutta loppujen lopuksi jossain vaiheessa en keksinyt lisää "haluttavaa", joten niistä tuloista meni säästööän pääosa...

YES
Rohkaisua sinulle

Ei vitsi, ihan superinspiroiva!!! Taisit just osua mun heikoimpaan kohtaan!!

-Maria

Taru Mari
Stuff About

Vitsi mun asuntokuume paheni :D Itse olen tosi säästeliäs ja laitan rahaa kuukausittain rahastoon. :)

SL (Ei varmistettu)

Tosi hyvä kirjoitus! Kuten muutkin massitekstisi. Mietiskelin kuitenkin ihan ittekseni, että vaikka olen ehdottomasti todellista richplainingia vastaan, jotenkin ärsyttää, että koko ajan pitää pyytää anteeksi. Et ole neuvomassa, vaan kertomassa omasta tilanteesta. Mielenkiintoista, että silti ihan useamman kerran mainitset, että ei ole tarkoitus richplainata ja että tiedät että olet etuoikeutettu. Olisiko tämä teksti ilman niitä anteeksipyytelyitä leimattu heti richplainaamiseksi? Todennäköisesti, mikä on sääli, koska tosi tärkeää asiaa joka sana. Vähän sama, että jokaisessa lapsiaiheisessa kirjoituksessa pitäisi mainita, että on etuoikeutettu, että on saanut lapsen. Tai työaiheisessa, että on työ. Eikö olisi tehokkaampaa normalisoida rahakeskustelu heittämällä anteeksipyytelyt mäkeen? Mun on jotenkin tosi vaikea suhtautua tähän sinänsä tärkeään etuoikeutus-keskusteluun, kun tuntuu ettei yhtään mistään voi enää puhua anteeksipyytämättä. Tuolla anteeksipyytelyllä mielestäni vaan lisätään sitä fiilistä että nää on tabuja. Neuvominen tai muiden syyllistäminen on sitten asia erikseen, siihen et sorru.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tosi hyvä pointti tuo, että jatkuva anteeksipyytely tietyllä tapaa voimistaa rahatabua. Ehkä mä teen kokeilun ja jätän nuo disclamerit pois seuraavasta postauksesta ja katson, mitä tapahtuu! Se on ihan totta, että kaikkea ei voi pyydellä koko ajan anteeksi.

(Siksi jätinkin nuo disclamerit loppuun, että ne joiden mielestä se on tylsää horinaa, voivat automaattisesti skipata ne.)

Mutta tosiaan toi ajatus siitä, että jos haluaa murtaa tabun, ei kannata koko ajan alleviivata sitä, miten uskomattoman arka aihe nyt on kyseessä. Kiitos hyvästä kommentista!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun säästäminen on melko simppeliä, mutta myös pitkäveteistä :D mulla menee säästötilille automaattisena veloituksena n. 100 € kuussa. Lisäksi ASP tilillie menee varmaan suunnilleen samanmoinen. Jos taloustilanne on jossain kuussa parempi nuo summat helposti triplaantuu. Pikkuhiljaa sinne tileille sitten kertyy edes jotain :D Mun mielestä on jotenkin hieman kurjaa säästää ilman päämäärää, mikä onkin ollut nyt viime aikoina tilanne. Ei oo mitään reissua tiedossa, eikä edes asuntohaaveita lähitulevaisuudessa. Ehkä siksi säästämiseen ei ole ihan hirmuista motivaatiota..

SL (Ei varmistettu)

Tosi hyvä kirjoitus! Kuten muutkin massitekstisi. Mietiskelin kuitenkin ihan ittekseni, että vaikka olen ehdottomasti todellista richplainingia vastaan, jotenkin ärsyttää, että koko ajan pitää pyytää anteeksi. Et ole neuvomassa, vaan kertomassa omasta tilanteesta. Mielenkiintoista, että silti ihan useamman kerran mainitset, että ei ole tarkoitus richplainata ja että tiedät että olet etuoikeutettu. Olisiko tämä teksti ilman niitä anteeksipyytelyitä leimattu heti richplainaamiseksi? Todennäköisesti, mikä on sääli, koska tosi tärkeää asiaa joka sana. Vähän sama, että jokaisessa lapsiaiheisessa kirjoituksessa pitäisi mainita, että on etuoikeutettu, että on saanut lapsen. Tai työaiheisessa, että on työ. Eikö olisi tehokkaampaa normalisoida rahakeskustelu heittämällä anteeksipyytelyt mäkeen? Mun on jotenkin tosi vaikea suhtautua tähän sinänsä tärkeään etuoikeutus-keskusteluun, kun tuntuu ettei yhtään mistään voi enää puhua anteeksipyytämättä. Tuolla anteeksipyytelyllä mielestäni vaan lisätään sitä fiilistä että nää on tabuja. Neuvominen tai muiden syyllistäminen on sitten asia erikseen, siihen et sorru.

Sannaliisa (Ei varmistettu)

Tosi mielenkiintoisia nämä sun rahapostaukset! Pitäisi lukea aina joka päivä nämä, kun näistä tulee säästämiseen inspiroitunut fiilis. Samalla tunnen ihan jäätävän huonoa omatuntoa siitä, miten en saa säästettyä kohtuu hyvilläkään tuloilla mitään... Ok, säästän kyllä aspiin ja sijoituksiin joitain satasia, mutta pitäisi kyllä vähentää rahan hassausta mukavaan elämään huomattavasti. Oon tässä katsellut asuntojakin ja vähän ihmettelen tuota käsiraha-asiaa - aika monelle pankille käsirahan vajaavuus ei ole ollut mikään ongelma, eikä lainaehdotkaan nyt niin paljon huonommiksi rahan puuttumisesta ole muuttuneet.

Maija kukkarossa (Ei varmistettu)

Tää juttu jotenkin hymyilytti, kun tienaan yleensä suunnilleen sen kymppitonnin vuodessa. Ehkä luen tämän sitten uudestaan, joskus jos tulot joskus nousevat, ja harkitsen sitä säästämistäkin sitten uudelleen. Toki nytkin on varaa säästää esim. parturissa käymiseen tai hammaslääkäriin... ;)
Ei tosin tiedä kuinka hyvä säästäjä olisin, kun kokemusta on ehkä lähinnä käytännön pakottamana. :D

ps. Olin otettu, että mainitsit, ettei kyse ei ole richsplainauksesta. &lt;3 Hyvä asenne, pidä toi!

Toinen Maija Kukkarossa (Ei varmistettu)

Oi miten kiva ois säästää 10 000 € vuodessa, muttei mitään mahdollisuuksia. Rahaa tilille tipahtaa työtilanteesta riippuen 1000-2000€ kuukaudessa. Mies tienaa paremmin, mutta veroja saakin maksaa sitten senkin edestä. Lasten hoitomaksu yli 500€/kk, bensat työmatkoihin, lainan lyhennys, vakuutukset... Kasvavilla lapsilla menee rahaa vaatteisiin ja tarvikkeisiin. Hiukset hoidetaan perheen tytöillä noin 4krt vuodessa, miesten hiukset täytyy pätkiä useammin. Ollaan onnekkaita kun pystytään hankkimaan tarvittavat, ja joskus laittamaan rahaa ylimääräisiin hankintoihin ja rahat riittää lasten harrastuksiin, omat salikortit menee rahatilanteen mukaan.
Mutta tuhansien eurojen säästöt... ei toivoakaan lähivuosina.

Haaveilen siitä, että kun lasten hoitomaksut loppuu, pidetään muut menot kohtuullisina ja saadaan säästöön kuussa edes satanen!

Tiia S (Ei varmistettu)

Kiitos tästä postaussarjasta! Olisin kommentoinut jo aikaisempiinkin osiin, mutta mobiilista kommentointi ei toiminut. Plaah. No nyt kaivoin läppärin esiin ja tulin varta vasten kommentoimaan. Myös pienemmistä tuloista pystyy mielestäni säästämään, mutta toki se vaatii enemmän aikaa, tai enemmän pihistelyä. Olen töissä (nyt äippälomailen) sairaanhoitajana ja viimeisten parin vuoden aikana säästänyt oikein urakalla. Ensin säästettiin miehen kanssa kymppitonni puoliksi vuoden aikana häitä varten. Häiden jälkeen innostuin siitä, miten tilillä numerot kasvaa ja aloin säästää äitiyslomaa varten (kun vaavi oli vasta haave, joka onneksemme kävi toteen hyvin pian). Säästöön laitoin hyväksi katsomani summan rahaa aina tilipäivänä sillä ajatuksella, että säästösumma tuli kuluneen kuukauden ylijäämärahoista (200-800e/kk). Nyt säästötililläni on 12 000 e, jonka lisäksi ASP-tilillä 8000 e. Tiedän ettei rahoja pitäisi makuuttaa nollakorkoisella säästötilillä, mutta rahastosijoittaminen on vasta ajatuksen tasolla päässäni. Ja vielä sivubisneksistä, niin niitä on hoitoalalla tarjolla niin paljon kun vaan jaksaisi tehdä. Ongelmana on se, ettei jaksa. Hoitotyö on raskasta ja vapaapäivät tarvitsee oikeasti palautumiseen.

Oulusta (Ei varmistettu)

Nämä rahajutut on huippuja! Kuka jaksaa vuodesta toiseen lukea vain hankinnoista (niin kuin monissa muotiblogeissa) kun voi lukea myös hankkimatta jättämisestä! :D

Minulla makaa nollakorkosäästötilillä 20t€ ja osakkeista on muutamia tonneja, nämä rahat ovat jo vuosia "vanhoja", kun säästin DINK-tilanteessa asuntoa, hoitovapaata ym.varten. Säästöt eivät kuitenkaan juuri huvenneet hoitovapaankaan aikana ja nyt pitäisi keksiä sijoituskohteita sen sijaan että makuuttaa rahoja tilillä. Osakkeet ovat kalliita, rahastoista isot kulut eikä kaikkea huvittaisi laittaa ylimääräisiin lainanlyhennyksiin. Minulla on lai vähän jäänyt päälle " pahan päivän" varalle säästäminen, vaikka pahat päivät (toivottavasti) menivät jo. Ei ole fiksua sekään, raha pitäisi päästää poikimaan! Piheily on samaan aikaan sekä tyydyttävää että ärsyttävää.

Pyjama
Pyjamapäiviä

Hyvä kirjoitus!

Mutta et taida olla perillä tämän päivän vuokramarkkinoista? :) Me maksetaan Espoossa alle 70 neliön kolmiosta vuokraa 1200 euroa, joten kävin katsomassa, mitä neliöistä saa pulittaa Helsingin puolella. Vuokraovessa oli tarjolla 72 neliötä. Kun hintakatoksi laittaa 1300 euroa, niin jäljelle jää yhdeksän, joista neljä oli sellaisia "huijauksia" eli vuokra oli huonetta kohti. Eli omassa asuessa säästää vieläkin enemmän. JOS sen saa sitten myytyä. Meillä on nimittäin vanha koti Jyväskylässä vuokralla, kun ei ne ole ihan kuumille kiville kaupaksi mennyt... Sitä ongelmaa ei Helsingissä niinkään ole, mutta emme arvanneet aikoinaan, että olisi Jyväskylässäkään ongelma.

Lisäisin myös, että laina, johon ei oikeasti ole varaa on kyllä pahempi kuin vuokra, johon ei ole varaa. Kyllä ihan omistuskeskustayksiöstäkin eroon pääseminen on aika paljon vaikeampaa ja hitaampaa kuin vuokra-asunnosta. On myös hyvä muistaa, etteivät kaikki tee kantakaupungissakaan voittoa asuntokaupoissaan. On otettu arvonnousua suurempia remonttilainoja tai maksettu ihan vaan ylihintaa markkinatilanteeseen nähden. Näistä vain harvemmin puhutaan, koska häpeä. Onnistumisista on niin paljon helpompi puhua. Mielestäni säästäminen ja sijoittaminen on ehdottoman kannattavaa, jos siitä nauttii, mutta jos se on vain kurjaa js stressaavaa, kannattaa miettiä, onko se sen arvoista. Me asumme omistusasunnossa, möin yksiöni kohtuullisella voitolla, ja nyksänkin suhteen meidän pitäisi olla voiton puolella, kun noin vuoden kuluttua myymme. Mietimme kuitenkin vakavasti vuokralle muuttamista liikkuvuutemme parantamiseksi.

Pyjama
Pyjamapäiviä

Tosin omassa asumisessa ja lainan lyhentämisestä on se hyvä puoli, että harkintaa käyttäen voi pankin kanssa neuvotella lyhennysvapaista, jolloin asumiskulut saa hetkeksi pienemmäksi (esim opintojen tai hoitovapaan ajaksi). Vuokranantajan kanssa ei oikein voi tällaista neuvotella...

jennajohannasi
Pirtti

Ihan mainioita nää rahapostaukset, hyvä sinä!! Mulla on luonnoksissa odottelemassa teksti omakotitaloasumisen kuluista ja siitä, miten oli varaa ostaa oma talo (tätä kun on moni kummastellut) - kun nyt vain saisin aikaiseksi kaivella sähkölaskut esiin niin saisin sen valmiiksi. Ostin ensiasuntoni kerrostalosta 20veenä ja talon papereihin tuli nimi kaksseiskana, ihan hyvin on lähihoitajan palkallakin sujunut koska fiksusti hoidetut raha-asiat. Ja Helsingin seudulla tää ei tietenkään olisi mahdollista mutta täällä Mansen kupeessa hiukan edullisempaa :)

Säästän tosi samanlaisista hommista kuin sinä: Autottomuus tekee elämästä halvempaa, en tykkää ihmeemmin shoppailusta, lisäks meillä ei myöskään lapsia. Joukkoliikenne vie kaikkialle 50e:lla kuussa. Säästötilille menee automaattisesti rahaa tulevaa kylppäriremppaa varten. Tällä hetkellä kukkaronnyörit kiristyy pariksi vuodeksi, koska aloitan opinnot työn ohella ja niihin tulee menemään n. 250e/kk, joka ennen oli semmosta mun palkasta "yli" jäävää hummailurahaa minkä saatoin käyttää mihin huvittaa. Nyt huvittaa opiskelu.

Lähihoitajana on tehdä iisi lisäduunia niin paljon kuin tahtoo koska sijaispula (vanhustyössä ainakin) on valtava. Oma normipalkkani on hiukan lähärin normituloja parempi koska teen pelkkää yövuoroa, ja lisäksi pyhiä haalimalla pystyy kikkailemaan itselleen tuplapalkkapäiviä.

Mun tekee aina mieli saarnata kaikille rahasta puhuttaessa varsinkin tuosta autottomuudesta, koska Tampereen seudulla on ihan huippu joukkoliikenne ja autoilu on monille vain kallis tapa, sen sijaan että se olisi oikeasti välttämätön tarve. Lisäksi oon tuputtanut budjetointitapaani monille, eli teen reilusti etukäteen joka kuukaudelle oletetut tulot ja menot-listan, ettei tuu paniikkiylläreitä jos vaikka vakuutus- ja vesilasku sekä kiinteistövero tupsahtaakin postilaatikkoon samassa kuussa kun pitäisi tilata polttopuut. Kun tietää missä kuussa on tiedossa paljon menoja osaa laittaa niitä varten sukanvarteen jo ajoissa.

Torey
Näissä neliöissä

Ois kiva jos auto ei olisi pakollinen, joissain paikoissa se vain on. 

Turussa asuessamme käytin pyörää ja julkisia, miehellä oli auto omia työmatkojaan varten (hänen työaika ei mätsännyt julkisilla kulkemiseen). Lähikuntaan muutettuamme oli toisen auton hankinta pakollinen. Haluaisimme pärjätä yhdellä autolla ja säästää. Se ei vain onnistu. 

Lasten hoitopaikka oli yli 10 kilsan päässä. Onneksi syksyllä tilanne muuttuu ja he pääsevät kilsan päähän. Mutta lähikauppa sijaitsee yhä 10 kilsan päässä. Ainoa julkinen mikä meidän ohi menee kaupan ja keskustan suuntaan, on koulubussi. Töihin Turun suunnalle pääsisi kävelemällä ensin ison tien varteen ja siitä menee busseja ehkä kerran tunnissa kahdessa. Tai sitten liftaamalla kyydin keskustaan josta bussi kaiketi Turkuun menee toista isoa tietä pitkin ehkä sen kerran tunnissa. 

Miehen työaika on sellainen, että yhdessä kulkeminen on mahdotonta. 

Täällä siis ei pärjää ilman autoa. 

jennajohannasi
Pirtti

Joo ja varmasti monelle Tampereella tai Helsingissäkin ihan välttämätön arjen sujumiseksi, vaikka asuis keskustassakin :) Itellä on ystävinä lähinnä lapsettomia tyyppejä, joille se autoilu on vaan totuttu tapa, et vaikka töihinki pääsisi julkisilla niin se tuntuu liian vaivalloiselta kun on omaan kaaraan tottunut. Näille omille tutuille siis tarkoitin saarnanneeni. 

Torey
Näissä neliöissä

Joo! :) Ja siis joillain se on mukavuuden halua, mutta itsepä sen maksavat! :P

Kiitos näistä rahapostauksista! Superhyviä ovat!
Mä säästelen rahastoihin kuukausittain, makuutan myös ihan käyttö- ja säästötililläkin turhan paljon rahaa (näillä koroilla) ja lisäksi laitan joka kk matkatilille rahaa, jota sitten käytetään reissuja tehdessä lentoihin ja hotelleihin..

Ee (Ei varmistettu)

Nyt kyllä alkoi tehdä mieli säästää! Olen aina ollut ihan mahdottoman huono säästäjä, rahat ovat vain hävinneet jonnekin.
Ainoa säästökohteeni on tähän mennessä ollut kallis asunto. Kun on iso asuntolaina, tulee "säästettyä" kuukausittain, halusi tai ei. Asumismenomme ovat kuukaudessa 2.000 euroa (lainanlyhennyksiä 1.600 euroa ja yhtiövastike vesimaksuineen 400 euroa).

Mieheni väitti, että rahani ovat menneet turhiin vaateostoksiin ja se on tainnut olla ärsyttävän totta. (Itsehän hän on säästänyt pienemmästä palkasta kuin omani mellevän osakepääoman sinä aikana, kun minä olen tehnyt niitä tarpeellisia vaate- ja kenkäostoksia). Rahaa alkoi jäädä säästöön todenteolla vasta kun tulin raskaaksi. Ei huvittanut ostaa kuin ihan pakolliset vaatteet, kun tavoitteena oli kuitenkin päästä joskus entisiin mittoihin. No, sitä on tässä odoteltukin jo kohta pari vuotta. Töihin palatessa oli pakko ostaa uusi työgarderobi (+10 kiloa vaikeuttaa kovasti niiden vanhojen työvaatteiden hyödyntämistä), mutta tulipa tehtyä paljon harkitumpia hankintoja. Ja se aikaisempi kaupoissa pyöriminen on todellakin kuin jonkun muun elämästä.

Se on niin totta, että lapsen myötä entistäkin vähäisempää vapaa-aikaa ei millään jaksa käyttää kaupassa haahuiluun. Ihan pakollisiakin hankintoja tulee lykättyä, jos ostaminen edellyttää yhtään selvittelyä. Laiskuus ja ajanpuute, se on näemmä paras säästövinkkini.

Ja sen verran tietysti annan armoa itselleni, että juuri valmistumisen jälkeen rahaa yksinkertaisesti menee: esim. huonekaluihin, astioihin, työvaatteisiin, ym. "aikuisen elämän aloittamiseen". Ja onhan se kiva tietysti kiva syödä ravintoloissa ja reissata ja tehdä kaikkea sellaista, mihin opiskeluaikana budjetti ei antanut periksi. Siinä sitten kun maksaa vuokraa ja säästää asp-tilille, niin eipä ole ihmekään kun tilillä ei ole kuun lopuksi enää mitään. Toista se on näin keski-ikäisenä tätinä: kotiin ei mielellään osta enää mitään, kun kaikkea tarpeellista jo on, reissaaminen pienen kanssa ei samalla tavalla innosta, iltavapaat ovat niin harvassa, että todella saisi yrittää, että pääsisi entiselle kulutustasolle ravintolalaskuissa ja isotkin lainanlyhennykset taitavat hävitä yhteissummassa sille vuokra + asp-säästö -yhdistelmälle. Ja autoa/venettä/mökkiä tms. stereotypisen keski-ikäisiä kulutushaaveita ei ole eikä tule.

Eli nyt viimeistään pitäisi alkaa perehtyä sijoitusrahastojen ja mitä niitä nyt olikaan, ihmeelliseen maailmaan. Jatkopostauksia ja sijoitusvinkkejä odotellessa :)

Luomujonna (Ei varmistettu)

Joku postaus tosta teidän "ruokahuollosta"olis myös kiva! En tajua miten jengillä menee niin vähän ruokan rahaa kun jotkut tässäkin mainitsi. Tai no tajuun..marjoihin,avokadoihin, luomuun, laadukkaaseen lihaan jne menee kyllä ihan törkeesti rahaa. Veikkaisn että kahdella hlöllä + vauvalla menee meillä kauppaan 500 euroa plus lounaat töissä ynnämuualla lisäksi. Ja miten jääkaappiin mahtuu viikon kamat kerralla? Meillä ainakin menee tuoreita niin paljon että pystytään ostaan ehkä kolmeksi päiväksi kerrallaan. Lihan syöntiä voisi vähentää ja säästää siinä, kyllä.

Mee_____ (Ei varmistettu)

Meillä kanssa ostetaan viikon ruuat kerralla, siinä säästää yllättävän paljon. Huti- ja heräteostokset jää ja kun ei vaan tykätä kaupassakäynnistä (aiemmin tilattiin ruuat verkosta, mutta nykyisessä kotikaupungissa ei ole kyseistä palvelua), niin aikaa jää muuhun. Emme tingi mistään, mutta juuri suunnitelmallisuus ja sesonginmukaisuus tuo säästöä.

Yleensä teemme niin, että ekat 2-3 päivää syödään tuoreempaa (kalaa, salaattia ym. muuta helpommin pilaantuvaa) ja sitten loppuviikosta tehdaan ruokaa kuiva-aineista (esim. linssikeitto) tai pidempään säilyvistä (esim. jauheliha).

Vierailija (Ei varmistettu)

Säästäminen on yksi hyvä keino kartuttaa omaisuutta tulevaisuutta varten, mutta (mielestäni) liian moni mieltää sijoittamisen rikkaiden ihmisten harrastukseksi, sillä verrattain pienellä panostuksella (oman tietämyksen kartuttaminen sekä tarvittava aloituspääoma) "tavallinen kansalainen" voi päästä mukaan. Ehkä joku (puoli-)kaupallinen yhteistyö jonkun pankin kanssa sijoitustoiminnasta ja yleisimmistä vaihtoehdoista voisi tehdä aiheesta helpommin lähestyttävämpää (en voi uskoa että toivon kaupallista yhteistyötä :D).

Vierailija (Ei varmistettu)

Tästä tuli vähän mieleen se taannoin jossakin lehdessä ollut säästöjuttu, jossa myös säästettiin kymppitonni tms. ja sitten kun juttua luki niin kyseinen säästäjä oli muuttanut sukulaisensa luokse ja säästi kuussa asumis- ja osan ruokakuluista ja muista menoista, myi omaisuuttaan (ehkä auton, josta sai jo monta tonnia) yms. :) Toki sinunkin otsikossa puhutaan vain sinusta, mutta minua koko postaus vähän huvitti.
Luulisin, että kaikki ostavat pk-seudulla asunnon, jos pystyvät juuri asumiskulujenkin takia. Kaikki eivät vain saa esim. lainaa, kun on määräaikainen työsuhde, pienet tulot, ei säästöjä jne. Bussilipusta tai autosta ei voi säästää, jos haluaa käydä töissä eikä sinne kävellen järkevästi pääse.

Hyviä vinkkejä oli budjetointi ja säästötili, jonne rahaa heti palkkapäivänä. Myös kirjanpito on hyvä keino nähdä minne "ylimääräinen" raha katoaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen tosi hyvätuloisista piireissä ja kyllä monet ihan vapaaehtoisesti asuu vuokralla kun siten pääsee hyvätuloisena yleensä parempaan asuntoon eikö tarvitse sitoutua asuntoon/alueeseen/paikkakuntaan/maahan. Moni ei tajua miten isot summat siinä helposti hassaa. Ongelma on osin se että Hkissa yleensä sinkulla on varaa omistusyksiöön tai vuokrakaksioon, jolloin moni mieluummin asuu keskustassa vuokralla. Eli hyviä vinkkejä nämä ovat!

Vierailija (Ei varmistettu)

Puhuin toki pieni/keskituloisista, joille oma asunto on usein edullisempi vaihtoehto, jos ei ole isoja remontteja yms. tiedossa ja tilanne on sellainen, että etsii ainakin hetkeksi pysyvää sijaintia.

Itsekin asun tällä hetkellä vuokralla, että voin ostaa haluamani asunnon kun se tulee vastaan. Ainahan sitä omaa sen hetkistä asuntoa ei saa myytyä nopeasti ja ainakaan siihen hintaan kuin haluaisi, koska asuntojen hinnat eivät edes pk-seudulla vain nouse. Ostajien maksukyky määrää hinnan.

sseer (Ei varmistettu)

Tosi kivasti kirjoitettu juttu! Ja itse tienaan nettona vielä vähän enemmän kuin sinä, mutta valitettavasti säästäminen on silti uskomattoman hidasta.. Sinkkuna kun asuu Helsingissä, pelkästään asumiseen menee about 1000 euroa kuussa, bussikortti on työpaikan sijainnin takia pakollinen ja yksin muutenkin menee kaikkeen enemmän rahaa kuin kahdestaan.. Eli hyvänä kuukautena saan 200 säästöön, normaalisti just ja just satasen. Jotainhan sekin on, mutta kun Helsingissä jo yksiön ostoon tarvisi sen 20 000 euroa käsirahaa, ei paljon naurata :(

Taina – Maaginen realismi

Rahajutut ovat parhautta!

Itse tienaan nettona suurin piirtein sen 2000 euroa kuukaudessa, ja on tuntunut ihan toimivalta systeemiltä joka kuukausi käyttötililtä rahaa syrjään. 

En suosittele tätä säästämisuraansa aloitteleville, mutta sijoittaminen on tosi hyvä harrastus, jos siihen perehtyminen yhtään kiinnostaa. Nykyään en oikeastaan enää säästä rahojani vaan sijoitan niitä. Tuotot ovat parempia, ja minusta pörssin seuraaminen on mukavaa hommaa. Sopii humanistillekin oikein mainiosti.

Pages

Kommentoi