Nämä ovat minun sääntöni

Juliaihminen

On muutama asia, joissa käyttäydyn kuin pikkulapsi. Siksi olen huomannut, että mun on ollut pakko tehdä itselleni sääntöjä, jottei mun elämäni ajautuisi hunninkoon ja turmion pasuunat raikaavat.

Tässä säännöt pääpiirteittäin:

Kun menen leffaan, saan ottaa maksimissaan 85 grammaa irtsareita.

Syön irtsarit aina yhdeltä istumalta, semmosella mielivaltaisella ahneudella. Jos otan yhtään enempää kuin tuon 85 grammaa, mulle tulee yököttävä olo.

Vain kaksi Jacky makupalaa kerrallaan.

Nykyään tosin olen aikuistunut ja välillä syön vain yhden (!).

Vain kaksi kahvikuppia päivässä. Toinen aamulla ja toinen lounaalla.

Muuten ajaudun levottomuuteen, eksistentiaaliseen maailmantuskaan ja sellaisiin rytmihäiriöihin, että helvetin lieskat nuolevat sieluani.

Ei mitään sosiaalista mediaa kello 21 ja 07 välillä.

Kärsin pahoista nukahtamisongelmista, ja somen käyttäminen aktivoi mun aivot hirveisiin ajatusluuppeihin. Tätä on välillä tosi vaikea noudattaa, mutta toisaalta, sitten mä taas kärsin seurauksista ja pyörin koko yön katuen sitä, että kommentoin jotain typerää jonkun Facebook-statukseen. Myös yöllisten imetysten aikana some on kielletty, koska sen jälkeen kukun koko loppuyön.

Luen ennen nukkumaanmenoa vain elämäkertoja tai taloustieteen kirjoja.

Mikään stimulovampi ajaa mut unettomuuden ikeeseen.

Aina jos mietin, kannattaako pestä hiukset, ne kannattaa pestä.

Tämä sääntö luotiin meillä kotona silloin, kun tultiin teini-ikään. (Oli järkyttävää joskus 12-vuotiaana huomata, että kerran viikossa ei riitä hiustenpesuväliksi enää!) Kiitos äbälle siitä, että meistä ei tullut haisuleita.

Naapurille moikataan aina vaikkei se moikkaisi takaisin koskaan.

Joskaan tämänhetkisessä taloyhtiössä ei ole tätä ongelmaa. Päinvastoin, jään joka kerta pihalle jorisemaan pitkiksi ajoiksi, mikä on maailman siisteintä.

Kaupan kassalla maksaessa ei ikinä puhuta puhelimeen.

Tulenhan sentään kulttuurikodista!

En saa lähettää Tikille whatsapissa valitusviestejä sotkusta kesken päivän.

Tätä sääntöä rikon aina välillä, mistä tulee poikkeuksetta huono omatunto sitten, kun ärsyynnys on laskeutunut. Ja tästä syystä meidän whatsap-keskusteluissa on söpöjen Alppu-kuvien lisäksi myös kauniita taideotoksia tyhjistä maitopurkeista tiskipöydällä, 17 teemukista ikkunalaudalla ja vessan päällä olevista valoista. Henkevää!

Puhelinta ei räplätä samalla kun pyöräillään.

Tämän säännön otin käyttöön raskausaikana. Tuli semmonen ajatus, että hmm, onkohan tuon Instagram-kuvan näkeminen sen arvoista, että mun syntymätön lapsi kuolee tai monivammautuu hänen äitinsä ajaessa sillalta alas.

Yöllä pimeässä ei katsota vahingossakaan vessassa peiliin.

Sieltä kurkistaa aina itse paholainen.

 

Kaverini Mari sanoi joskus, että yksi yleisimpiä tatuointeja, mitä ruotsinlavalla näkee, on raavaiden äijien nahkaan kirjoitettuna: "I make my own rules." Tarkoitetaankohan sillä tällaisten sääntöjen kehittämistä itselleen?

 

Haastan teidät kertomaan oman elämänne säännöt! (joko tähän tai omaan postaukseen)

 

Lue myös:

Lomakuvien esittelyn säännöt

 

 

Share

Kommentit

jennajohannasi
Pirtti

Haha, hyvin samantyylisiä sääntöjä täälläkin! Kahvimukillisia vain kaksi, somekielto hyväksi todettu (mutta sitä kyllä usein rikon), ja naapurien lisäksi pitää ehdottomasti tervehtiä myös ne tietyt hapannaamabussikuskit, jotka ei edes katso päin.

Vierailija (Ei varmistettu)

-arkena ei osteta karkkia. Tämä on ihan pakollinen, jotkut raamit on pakko pitää, homma karkaa muuten aivan käsistä. Itsekuri ei riitä siihen, että niitä karkkeja söisi vain pari ruoan jälkeen tms (en usko, että sellaisia ihmisiä oikeasti edes on!)
- jos joku (koskee useimmiten aviomiestä) puhuu minulle, lopetan kännykän näpräämisen, kirjan tai lehden lukemisen ja keskityn kuuntelemaan ja vastaamaan. Koska, mikään ei ole raivotuttavampaa kuin se, että toinen (mies!) on kuuntelevinaan minun jorinoita, mutta oikeasti lukee päivän lehteä keskittyneesti. Loukkaannun tästä edelleen, vuosien yhteiselon jälkeen.:D

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä!!! Jos mun juttuja ei kuunnella vaan keskitytään johonkin "tärkeämpään", tulee kyllä tunti turpaan. Olenkin paasannut kerran aiheesta kokonaisen postauksen verran. :D

iidami
Bambino

Siis tuo ettei keskitytä siihen mitä toinen sanoo on niin raivostuttavaa! Puhuttiin miehen kanssa puhelimessa joskus ja hän jatkuvasti puhui muille paikalla oleville ihmisille sen sijaan, että olisi keskittynyt meidän puheluun. Kyllä se sit oppi kun pari kertaa laitoin punasta luuria ja katosin linjoilta kun sillä alkoi keskittyminen lipsua.

Hyviä sääntöjä! Aika tarkkaan myös kalibroitu tuo irttareiden määrä, 85 grammaa!;)

Mä oon samoilla linjoilla noista puhelin jutuista, ei höpistä luuriin kaupan kassalla, jos mulla siinä kohtaa puhelin soi, niin antaa sen soida, en vastaa. En myöskään kirjoittele mitään pyörällä ajaessa enkä autolla. Autossa kyllä soitan puheluita pidemmillä matkoilla, keskustoissa en, koska siinä on liikaa liikkuvia osia. Silloin kun puhelimet vielä olivat pieniä ja näppäriä, niin pystyi lyhyen tekstiviestin kirjoittamaan ajaessa, kun siihen tarvittiin vain yksi käsi eikä vaatinut katsomista näyttöön, mutta ei näillä nykyluureilla kannata edes yrittää. Ei ei. Harmittavan vähän tätä kyllä noudatetaan, oli sit liikkeellä autolla, pyörällä tai jalan, niin aivan valtava määrä jengia näppäilee puhelintaan!

Yks muu puhelimeen liittyvä sääntö mulla myös on! Jos olet seurassa, esim. syömässä tai kahvilla, ei saa näppäillä kauheesti puhelintaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin seuralainen, joka jatkuvasti whatsappailee jonkun toisen tyypin kanssa! Oikeesti hei!

Juliaihminen
Juliaihminen

Damn right! Tuosta puhelinasiasta voitaisiin puhua huomattavasti enemmän. Se on SAIRAUS!

Minnea
Minnean muruja

Huippua! Samoja on paljon täälläkin, paitsi tuo irtokarkkiasia. Irtokarkkeja täytyy ottaa leffaan niin paljon, että niitä riittää vähintään leffan puoleen väliin saakka! Mikään ei harmita niin paljon kuin liian pieni karkkipussi! Tosin ymmärrän pointtisi, jos sinulle oikeasti tulee huono olo isomman satsin vetämisestä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis älyttömän hyvä toi 85g! Koska itsellä on mennyt niin, että ostan kerran vuodessa sen 200g leffaan, tulee sairaan huono olo ja sitten en osta karkkia vuoteen. Mikä ei sekään ole paha, paitsi, että sitten mulle tulee jo karkin hajusta paha olo eli esim jos mies syö vieressä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo siis normaalisti olen ehdottomasti ennemmin överit kuin vajarit -ihmisiä. Mutta kun mun itsehillintä on niin jäätävän heikko, että vedän aina ne kaikki karkit hirveellä kiireellä. Sitten tekee mieli laatata koko loppuleffa. Käyttäydyn kuin pieni lapsi siis.

Vierailija (Ei varmistettu)

Muullakin on tällaisia sääntöjä!
Yritän noudattaa sellaista, että joisin cocacolaa vain hampurilaisia syödessäni (tämä lipsuu vähän) ja että aamupalalla pitää syödä jotain tuoretta ja juoda lasillinen vettä. Jos en olisi luonut näitä aamupalasääntöjä, nii vetäisin vaan jotain ruisleipää nassuun... Nyt tulee syötyä pakastimesta myös marjoja.

Olen yrittänyt keksiä liikuntaan liittyviä sääntöjä (syksyllä oli suunnitelmissa sunnuntain pakollinen päiväkävely), mutta niiden keksiminen ja noudattaminen vielä ontuu.

Anita E
Suoraan Soulista

Ei kahvia kello kuuden jälkeen. Jos näin on päässyt käymään niin ei meinaa saada unta, ehkä enemmän sen ajatuksen kuin kofeiinin takia.

Ja yleisenä sääntönä itselleni pidän, että jos mietin pitäiskö lähteä johonkin (tapahtumaan, lenkille, paikkaan jossa ei tunne paljon ketään) niin kyllä pitää ja kannattaa lähteä. 

Poikkeuksena baarijatkot jonkun illanvieton jälkeen - sinne sääntönä että jos yhtään tuntuu siltä ettei huvita, niin ei pidä lähteä vaan mennä kotiin pesemään meikit ja syödä pari leipää.

 

Kommentoi