Ne pääsevät pääsi sisään

Juliaihminen

Nauroin tuossa yksi päivä, kun Demi.fissä oli keskustelu ”Ei helvetti! Poikaystävä vastaa puhelimeen kesken seksin.” Mutta sitten ei enää naurattanut, koska tilanne kuulosti niin tutulta. (Joo, tätä ei onneksi ole tapahtunut meidän parisuhteessa.) Olen kuitenkin räntännyt ennenkin miekkosen puhelinaddiktiosta.

Mun mielestä alkoholi ja älypuhelimet ovat sillä lailla samaa kamaa, että molemmista aiheutuu maailmaan enemmän paskaa kuin hyvää. Olenkin miettinyt, että jos saisin nappia painamalla valita, poistetaanko alkoholi ja älypuhelimet kokonaan, niin saattaisin valita että kyllä.

Mutta koska olen opportunisti, niin luonnollisesti käytän näitä molempia hyödyksi elämässäni, koska ne ovat olemassa, halusinpa tai en.

Luin jonkin aikaa sitten Ian Leslien artikkelin The Economistista (October/November 2016). Siinä kerrotaan psykologian tutkijoista, joiden työ on tehdä sovelluksista koukuttavia. Se oli tosi silmiä avaava, ja se vain lisäsi mun fiilistä siitä, että älypuhelinadditktiota voi verrata alkoholiaddiktioon, vaikkakin alkoholismissa onkin vielä tuhoisampia piirteitä.

Jutussa kerrotaan, miten 1930-luvulla psykologiassa behaviorismiksi kutsuttua suuntaa edustava harvardilainen proffa B.F. Skinner huomasi, että rotta ehdollistuu painamaan laatikon vipua, kun se huomaa saavansa palkkioksi ruokaa. Skinnerin mielestä myös ihminen toimii samalla tavalla.

Tästä juontuu juurensa nykyään käytetty termi behaviour designista, eli ”käyttäytymisen design”. Standfordin yliopiston tutkija B. J. Fogg on tutkinut pitkään sitä, miten tietokoneet ja älylaitteet muuttavat ihmisten käyttäytymistä. Hän on sitä mieltä, että teknologialla voi saada aikaiseksi paljon hyvää ihmisen käyttäytymisessä, vaikkapa pelillisyyden avulla saada ihmiset säästämään rahaa tai uhreilemaan.

Kun tiedetään, miten ihmisen aivot toimivat, teknologia voidaan suunnitella sellaiseksi, että se suostuttelee ihmiset tekemään asioita, joita he eivät muuten tekisi: Näihin kuuluvat sähköpostitarjoukset, jotka saavat ihmisen ostamaan heti tai koukuttavat sovellukset ja pelit, jotka haukkaavat kaiken ihmisen huomion. Kiinnostavinta tässä on se, että manipulointi on tehty yhä huomaamattomammaksi koko ajan.

Fogg sanoo, että jotta ihminen saadaan tekemään jotain, se vaatii kolmen asian toteutumista yhtä aikaa: Ihmisen pitää haluta tehdä asia, hänen pitää pystyä tekemään se ja häntä pitää kehottaa tekemään se. Kehotus toimii siis vain silloin, kun ihminen on motivoitunut tekemään jotain.

Juuri tähän kehotukseen behaviorismi antaa triggereitä: Netflix alkaa pyörittää seuraavaa House of Cardsin jaksoa suoraan, jolloin on helppo antaa itselleen lupa katsoa seuraava jakso. Puhelin värisee, kun siihen saapuu viesti, jolloin on ihan pakko katsoa, mitä sinne on saapunut. Facebookin Messenger-sovellukseen ilmestyy punainen täppä viestin saapuessa, ja täpän painaminen ja sen "hoitaminen pois päiväjärjestyksestä" on nautinnollista, ikään kuin saisi jotain aikaiseksi. Tällaisen triggerin pitää saapua juuri sellaiseen aikaan, jolloin itse kokee motivoituneeksi tarttumaan siihen.

Teknologia ei kuitenkaan saa ihmistä tekemään, mitään, mitä hän ei haluaisi. Eli aluksi tekemisen pitää olla tarpeeksi miellyttävää. Tähänkin on keinonsa. Foggin mukaan ihmisen pitää ”tuntea itsensä menestyksekkääksi” tai hänelle pitää ”antaa supervoimat”. Vaikkapa Instagramin kahdentoista erilaisen filtterin valitseminen saa käyttäjän tuntemaan itsensä taiteilijaksi.

Mukana pitää olla myös yllätyksellisyyttä, sillä se koukuttaa. Kun avaa Tinderin tai Facebookin, ei voi koskaan tietää, millainen matchi siellä on tai kuka on tykännyt statuksesta. Aivoissa vapautuu nautintoa tuottavia kemikaaleja sosiaalisissa kohtaamisissa. Toisin sanoen, ilmoitukset uusista viesteistä tuovat välitöntä mielihyvää.

Sovellusten pitää myös vastata perustavanlaatuisin tunteisiin jo ennakkoon: Ennen kuin ihminen edes tiedostaa tuntevansa itsensä yksinäiseksi, hän menee Facebookiin. Tai ennen kuin tajuaa olevansa tylsistynyt, suuntaa YouTubeen. Kukaan ei sano, että tee näin, vaan triggerit ovat sisäsyntyisiä, ne lähtevät ihmisestä itsestään.

Sovelluksille on keksitty myös ihan omia kikkoja rakentamaan koukuttavuutta: Esimerkiksi jos lisäät Faceen uuden profiilikuvan, algoritmi näyttää kuvaa paljon muiden feedissä, jotta se keräisi mahdollisimman paljon tykkäyksiä ja sinä innostuisit vaihtamaan kuvaa useammin. LinkedIn lähettää sähköpostiin ilmoituksen siitä, että joku haluaa olla yhteyksissä minuun: tämä antaa dopamiinin hyrskähdyksen aivoihin: ”Minä olen tärkeä!”

Tässä kohdassa moraali astuu myös kehiin. Onko eettistä koukuttaa ihmiset tuijottamaan koko ajan älypuhelimiaan? Yleensä yritykset sanoutuvat moraalisista kysymyksistä täysin irti, koska ”eiväthän he pakota ketään tuijottamaan ruutua” ja ”mehän annetaan ihmisille vain sitä, mitä ne haluavat”. Mutta jos ihminen katsoo puhelintaan vaikka 150 kertaa päivässä, niin onko se joka kerta tietoinen päätös vai addiktio?

Itse asiassa koko teknologian ympärille on mun mielestäni rakennettu sellainen uskonnonkaltainen hype ja innostus. Usein teknologiakriitikot leimataankin vanhoillisiksi luddiiteiksi, jotka eivät vain halua olla kehityksessä mukana laiskuuttaan tai typeryyttään. Jos sanoo jotain negatiivista teknologisesta kehityksestä, ajatellaan, että tuo hupsu naikkonen ei pysy maailman menossa mukana.

Teknologiafirmojen eettisestä vastuusta on nyt jonkin verran puhuttu tech-piireissä. Googlelle palkattiin esimerkiksi nykyään työntekijä, joka vastaa nimenomaan designin etiikasta. Kun valtaa on niin paljon, pitää ottaa myös vastuuta. Yrityksillä ja yksittäisillä ihmisillä on kuitenkin eri intressit. Olisi lapsellista ajatella, että Instagram haluaisi vain hyvää minulle.

 

Mutta joo. Palatakseni tuohon alun keskusteluun. Mä tajuan tosi hyvin, miksi joku alkaa räplätä kännykkää kesken live-keskustelun tai jopa tarttuu siihen kesken seksin. Isot koneistot ovat taustalla miettimässä, miten mua koukutetaan tähän. Olen kuitenkin sitä mieltä, että oman addiktion voi tiedostaa ja sitä vastaan voi myös taistella. Sillä lailla ole deterministi, etten voisi vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. Ja tämä lähtee siitä, että edes tajuaa, että minua manipuloidaan.

 

Mikä sovellus koukuttaa teitä eniten? Miksi?

 

 

Lue myös:

Miekkosen ryhmä-chatti-addiktio koettelee suhdetta

Some ei muuta persoonaasi

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä, ihminen on helposti vietävissä kun kaikki kuvittelee olevansa fiksuja ja oman elämänsä herroja..

ginty
gg and the moon

Tooodella mielenkiintoinen teksti! Vaikka näistäkin asioista tietää jotakin, on aivan erilaista lukea tästä tieteellisestä näkökulmasta. Intagram on mulle kyllä ylivoimaisesti koukuttavin - visuaalinen, nopeatempoinen sekä matala rima keskusteluun, tykkäyksiin ja kommentointiin. Tuntuu kyllä, että vaikka omakin some-käytös alkaa aina tietoisesta halusta toimia kyseisellä alustalla, addiktio on ottanut jo aikaa sitten vallan... Ja kuten sanoit, omaa käytöstä voi muuttaa, mutta haluaako sitä tehdä? :D 

Ja nuo mainitsemasi triggerit - olen ottanut jokaisen niistä pois päältä ehkä vuosi sitten, mikä oikeasti lepuuttaa aivoja todella paljon, MUTTA ei ole yhteiskunnallisesti kovin hyväksyttyä. Saan jatkuvasti kielteistä palautetta siitä, että en ole ollut tavoitettavissa juuri sillä hetkellä, kun oli tarvetta ja se on melko ahdistavaa. Toivottavasti tässäkin asiassa alkaa pian trendistyä elämä ilman jatkuvaa tavoitettavissa olemista.

Juliaihminen
Juliaihminen

Oi, todella tärkeä pointti. Mun mielestä siitä nimenomaan pitäisi tehdä yleisellä tasolla hyväksyttävämpää, että ei vastaa aina heti viestiin - ei edes silloin, jos on nähnyt viestin. Mä olen alkanut tehdä semmosta ihan pokkana, ja katson, mihin se johtaa. Joskus viestiin unohtuu vastata kokonaan, mikä on tietenkin harmillista, mutta sitten taas, en vain voi olla koko ajan läsnä joka suuntaan - ei kukaan voi. 

Mutta juuri tuo sun pointti siitä, että etiketti muuttuisi, niin elämä kyllä helpottuisi. 

 

ginty
gg and the moon

Nimenomaan! Ja vaikka keskustelua on aiheen tiimoilta käyty paljonkin, käytännössä ei asenteiden muutoksia (vielä) huomaa. Mutta jes, kunhan meitä on tarpeeksi monta niin kyllä tavat ja ajatukset muuttuvat! 

Tässä Note to self -podcastin jaksossa (http://www.wnyc.org/story/snapchat-ipo/) puhuttiin tästä samasta asiasta, kannattaa kuunnella! Luulen että voisit muutenkin tykätä tästä, ellet jo ole kuuntelija. Hyvin ihmisläheinen tech-podcast ja vieläpä naisen tekemä, vaikkei se toki pääasia olekaan.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hei mahtavaa! Olen just tällaista tech-podcastia etsiskellytkin (joskaan en selvästikään kovin aktiivisesti, kun tämä ei ole tullut vastaan). Kiitos tuhannesti! Laitan heti kuuntelulistalle!

Vierailija (Ei varmistettu)

Yleisellä tasolla addiktoivista jutuista. Tämä ajatus, että addiktiot voi tiedostaa ja niitä vastaan taistella, on yleinen ja vähän ongelmallinen. Esim. alkoholilain uudistuksesta uutisoitiin kyselytutkimus, jossa valtaosa arveli uudistuksen lisäävän yleisellä tasolla alkoholin kulutusta, mutta juuri kukaan ei epäillyt sen lisäävän omaa kulutusta :D

Mitä enemmän johonkin on koukuttumassa, sitä huonommin yleensä itse tilannetta pystyy havainnoimaan. Toimivin strategia olisikin sopia jonkun skarpin läheisen kanssa että jos oma käyttö (minkä tahansa) alkaa lisääntyä, toinen huomauttaa siitä. Ja sitten pyhästi luvata itselleen reagoida tähän huomautukseen (muuten kuin suuttumalla/vähättelemällä/selittelemällä).

ReettaM
Harharetkiä

Mun mielestä kaikkein häiritsevintä on, että monien tech-firmojen johtoporras ei itse käytä omia sovelluksiaan, ainakaan vapaa-ajalla. Lastenkin ruutuaikaa rajoitetaan reilusti. Eli tyypit, joiden tavoite on koukuttaa mahdollisimman monet meistä roikkumaan somessa, eivät käytä sovelluksia itse! Tässä Ted talkissa oli hyvää settiä, jos kiinnostaa: https://www.ted.com/talks/adam_alter_why_our_screens_make_us_less_happy/transcript

Monet somesovellukset on mun mielestä tylsiä, mut en halua ees ajatella, miten paljon aikaa kulutan Netflixin ja HBOn äärellä. On NIIN helppo jäädä koko yöks tai päiväks rohvalle röhnöttämään ja kattomaan sarjoja. Mitä kaikkea kehittävämpää sitä voiskaan tehdä, mut...

IT mies (Ei varmistettu)

Suuri osa it-alan ihmisistä kieltäytyy laittamasta kuviaan ja henkilötietojaan nettiin siinä määrin kuin tavalliset lammaskansalaiset, sillä it-alan ihmiset tietävät mikä riski on loppujen lopuksi antaa niin paljon tietojaan jollekin yksityiselle firmalle.

Sanonkin tässä nyt jotain, mistä te feministit ette pidä: syy siihen miksi niin suuri osa it-alan tuotoksista on paskaa, on naiset. Naisten kyltymättömän narsismin takia tekkifirmat puskevat ulos kaikkea someen liittyvää, vaikka samalla koodiosaamisella voitaisiin tehdä paljon hyödyllisempiäkin asioita, esimerkiksi parantaa lasten koulutusta Afrikassa, tai helpottaa suomalaisen viljelijän sadon maksimointia. Mutta somepaskaa tuotetaan, koska kauniimpi puolikas ihmiskunnasta on valmis mihin tahansa kunhan saa huomiota ja ihailua ja seksinkerjääjiä.

jaahas (Ei varmistettu)

Noniin. Huh. Onneksi joku tarkkanäköinen mies tuli nyt kertomaan meille mistä tämä ongelma johtuu. Naisten (_kaikkien_ naisten) vika, taas, tämäkin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oi jospa meillä olisi vaan suurempi osa koodista pyörittämässä räiskintäpelejä, elokuvaefektejä ja aikuisviihdettä niin jotenkin ruoka ilmestyisi nälkää näkevien lasten suuhun kun miehet vaan on niin paljon fiksumpia ja parempia kaikin puolin.

Sarana (Ei varmistettu)

Anteeksi IT mies, mutta mistä tämä sinun naisvihasi kumpuaa? Sukupuolella ei ole yhteyttä narsismiin. Sukupuolella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Se minkä kanssa sukupuolella on tekemistä (markkinatalouden rakenteiden takia), on maailman 300 rikkainta ihmistä (miehiä kaikki) jotka voisivat halutessaan laittaa omaisuutensa esimerkiksi Afrikan lasten koulutuksen parantamiseksi, mutta eivät sitä vallan ja ahneuden takia tee. Silti en väitä, että kaikki miehet ovat ahneita, koska he eivät ole.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mua on jo pitkään kiinnostaneet kaikki koukutustaktiikat, analyysit ja se psykologia siellä taustalla. Ehkä koska olen itse täysin vietävissä.

Olen helposti koukutettavissa ja turhaudun, jos en saa tehtyä asioita itseäni miellyttävällä tasolla. World of Warcraft painelee kaikkia nappejani juuri oikealla tavalla ja silloin muinoin kun minulla ei ollut mitään velvollisuuksia elämässä (paitsi leppoisat opinnot), käytinkin helposti vapaa-aikani pelin parissa. Oli sosiaalisia kontakteja (osa heistä myös irl-ystäviä, muista tuli sellaisia myöhemmin tapaamisten kautta), jatkuva tunne siitä että saa jotain aikaiseksi, aina jotain kivaa tekemistä. Sitä mukaa kun velvollisuudet elämässä kasvoivat, alkoi peli tuntua epätyydyttävältä. Ei ollut aikaa pelata sillä tasolla, joka olisi tuntunut hyvältä. Peli joutui nurkkaan. Kaikki tai ei mitään. Pelikavereita on silti ikävä.

Koska tiedostan olevani helposti kaikkeen "koukussa", vältän päihteitä ja esim Facebookin ensiasennuksella käänsin kaikki ilmoitukset pois päältä. Ei tule popuppeja, ei edes punaista täplää. Sama pätee sähköpostiin puhelimella. En halua ilmoituksia koska olisin kuitenkin heti tarkistamassa mikä se nyt oli.

Joskus menee joitain juttuja ohi, koska en ole "langalla", mutta verrattuna siihen että olisin täysin keskittymiskyvytön sätkyukko, se ei oikeastaan haittaa. Tunnen itseni ja näin on hyvä.

Vierailija (Ei varmistettu)

No siis onhan samanlaisia juttuja ollut jo iät ja ajat, nyt on vain uusi alusta koukuttaville asioille. Kaunokirjallisuus, lehdet, radio, telkkari, kännykkä jne. Jos yritys tekee tuotteen niin ainakin isojen yritysten kohdalla tietenkin tähdätään siihen, että ihmiset sitä mahdollisimman paljon käyttävät. Ei se minusta lähtökohtaisesti ole huono asia. Addiktio voi syntyä mihin tahansa, joten ei some sinällään ole sen pahempi. Opiskelu, liikunta, terveellinen ruokavalio, työnteko ym. ovat nekin haitallisia, jos ihminen addiktoituu niihin liikaa ja niistä tulee elämän koko sisältä.
Ja toisekseen minua huvittaa aina nämä kielletään alkoholi, some, netti, telkkari, karkit, rasvainen ruoka jne. sen takia, että niistä aiheutuu paljon myös haittaa. Yleensä jos joku aiemmin saatavilla oleva hyödyke kielletään, sitä aletaan myymään laittomasti. Ja jos haittaa aiheuttavat asiat voivat aiheuttaa myös paljon hyötyä ehkä suuremmalle osalle käyttäjäkunnasta, pitäisikö keskittyä haittojen karsimiseen ja ongelmia kokevien ihmisten auttamiseen.

Er (Ei varmistettu)

Mulle tuli tästä vähän sama mieleen. Kielletään alkoholi/ älypuhelimet/ huumeet -> tilalle tulevat pontikka/ "hömppakirjallisuus"/ sienet. Eskapismiin taipuvainen ihmismieli löytää kyllä addiktion kohteen mistä vaan. Mun mielestä olennaisempaa olisikin miettiä, miksi niin moni tarvitsee tällaista todellisuuspakoa. Mikä siinä omassa elämässä on niin epätyydyttävää, että sitä täytyy paikata riippuvuuksien avulla? Turha näitä keksintöjä on demonisoida, kun ongelman todelliset juuret (ja siten myös ratkaisut niihin) ovat paljon syvemmällä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä en vaadi alkoholin tai älylaitteiden kieltämistä. Sen sijaan sanoin, että jos ne taianomaisesti poistuisivat yhtäkkiä maailmasta, niin mikäs siinä.

Kyllä mä sen tajuan, että addiktio voi syntyä mihin tahansa, mutta mun mielestä on ihan asiallista kritiikkiä tuoda esiin se, että erilaisten sovellusten ja pelien takana on vuosikymmenten psykologinen tutkimus ja ihmismielen asiantuntijat, joiden tehtävä on miettiä, miten kyseinen ihminen voisi käyttää sovelluksen/pelin kanssa enemmän aikaa. Tämä ei siksi ole verrannollinen vaikkapa opiskeluun tai liikuntaan.

Tämä samainen tutkimus ja nämä työntekijät voisivat nimittäin suuntautua myös miettimään (ja toki moni tekee myös sitä), miten maailmasta tulisi parempi paikka. No, vaikkapa jotkut urheilemaan tai rahaa säästävät sovelluksethan jo tekevät tällaista.

Kommentoi