Nelikenttä vie sinun urasi eteenpäin

Juliaihminen

Olen luvannut avata tätä mun vuoden kestänyttä mitä haluan tehdä elämälläni -kriisiä, jonka lopputuloksena irtisanouduin vakiduunistani. Ajattelin kertoa muutamassa postauksessa yksittäisiä neuvoja, joista oli mulle paljon hyötyä ajattelutyössä.

Kuten olen sanonut, aloitin urakriiseilyn hyvin kaukaa miettien, haluanko olla ylipäänsä enää missään tekemisissä media-alan kanssa.

Tiki antoi keväällä mulle hyvän neuvon: Piirrä nelikenttä siitä, mitä osaat ja siitä, mitä haluat. X-akselille tulee kohdat "en osaa" ja "osaan", Y-akselille "en halua tehdä" ja "haluan tehdä". Tämä selkeytti mulle kaksi erittäin tärkeää ajatusta:

1. Vaikka osaisin tehdä jotain hankalaakin juttua melko hyvin, se ei tarkoita sitä, ettäkö mun pitäisi tai edes kannattaisi tehdä sitä. 

2. Vaikka en osaisi tehdä jotain kiinnostavaa ja hauskaa, se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi oppia tekemään sitä ja tulla hyväksi siinä.

Olin aikaisemmin ajatellut, että koska olen hyvä esimerkiksi sometekemisessä ja optimoimisessa, mun pitäisi tehdä niitä työssäni paljon. Mutta sitten taas, mä en suhtaudu niihin mitenkään erityisen intohimoisesti. (Ja mä tiedän monia superpäteviä ihmisiä, jotka nimenomaan rakastavat sitä.) Lisäksi olin ajatellut, että koska mun ääni on aika ärsyttävän kuuloinen ja puhun vähän epäselvästi, niin mun on turha edes ajatella puhuvani videolle tai vaikka radioon. Mutta kyllähän puhumistakin voi opetella!

Olen kelaillut, että nyt tehtävät uravalinnat johtavat sitten taas seuraavaan paikkaan, ja jos mä nyt valitsen jotain epämiellyttävää tai sellaista, joka ei erityisemmin haasta mua, niin päädyn sitten tekemään juuri sellaisia hommia. Voi olla, että tällaisten hommien tekemistä arvostetaan ja voi olla, että niistä saisi helppoa rahaa. Mutta mä en tykkää tehdä niitä! Ja silloin ei kannata lähteä siihen suuntaan.

Tässä esimerkkejä mun listauksestani. Kaikkea en kehtaa laittaa, nämä ovat jostain syystä vähän noloja juttuja mun mielestäni. 

Asiat joita osaan ja joita haluan tehdä

- Haastatteleminen, ihmisten kuunteleminen

- Ideoiminen ja kaikenlainen kirjojen, lehtijuttujen sun muiden lukeminen (ja niistä ideoiden pölliminen)

- Kirjoittaminen (tällä hetkellä kiinnostavat raha ja talous, yhteiskunta, ihmissuhteet, perhe, matkat, teknologia, politiikka, henkilöjutut, ilmiöjutut ja kaikki satunnainen hassuttelu)

- Tuottaminen, muttei kuitenkaan ihan päätyönä

- Kiireessä tekeminen (kiireen tuntu on ihana!)

- Laiskottelu (rakastan vetelehtimistä!)

Asiat, joita osaan mutta en halua tehdä päätyönäni (ainakaan tällä hetkellä)

- Juttujen pitkällinen edioiminen ja oikolukeminen (tunnen aivan järjettömän hyviä editoijia, itse en yllä heidän kanssa samaan sarjaan)

- Lukuisissa palavereissa istuminen (pomoportaan tyypit todella ansaitsevat palkkansa, kun jaksavat istua näissä)

- Analytiikan tarkka seuraaminen ja puntaroiminen (vaikka tiedän kyllä, että tätä joutuu tekemään, halusipa tai ei!)

Asiat, joita en osaa (ainakaan kunnolla) mutta joita haluaisin tehdä enemmän

- Videoiden käsikirjoittaminen, kuvaaminen ja leikkaaminen

- Pitkän tekstikokonaisuuden, kuten tietokirjan kirjoittaminen

- Kiinnostavien ja innostavien luentojen pitäminen (pitää toki olla jotain substanssia, mistä horista!)

- Podcastien suunnitteleminen ja toteuttaminen

- Fiktion kirjoittaminen (sekä lasten että aikuisten)

- Yrityksen perustaminen ja sen strategian suunnitteleminen

- Kaikenlaisten verohässäköiden sun muiden opetteleminen (lol!)

Asiat, joita en osaa ja joita en haluaisi tehdä

- Ranskan puhuminen (merde!)

- Kauneus- ja muotijuttujen tekeminen (joskaan tämäkin sarjassa never say never)

 

Okei, totta kai välillä töissä joutuu ja kannattaa tehdä asioita, joita ei välttämättä halua tai jotka ovat vähän tylsiä. Ei mikään työ ole pelkästään kivaa. Mutta jos on sellaisessa tilanteessa, että pystyy miettimään ja valitsemaan, mitä haluaa tehdä, niin kannattaa sitä kelailla. Vaakakupissa painaa tietenkin moni muukin juttu kuin vain työn konkreettinen sisältö (kuten vaikka asuntolaina, työn säännöllisyys tai perhearki).

No, tämän nelikentän mietinnöt johdattivat minut myös siihen suuntaan, että kyllä mä haluan edelleen olla media-alalla, mutta en vain toimituksen tuottajana, vaikka olenkin hyvä siinä. Ja toisaalta taas, nelikenttä muistuttaa myös siitä, että vaikken nyt osaisi jotain, niin voin aina opetella ja lopulta tulla ihan hyväksi siinä. 

 

Kiinnostaisi muuten ihan älyttömän paljon kuulla teidän nelikentästänne. Vaikka anonyymisti! :)

 

 

Kuvat: Yritin ottaa tällaista eteeristä kuvaa, mutta lapso tuli ja sotki kaiken mennessään.

 

Lue myös: 

Urakriisi ratkaistu

Kerro ammattisi plussat ja miinukset (nerokkaat kommentit!)

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Kommentit

Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa-kirjassa oli samantyyppinen nelikenttä, mutta siinä oli lisäksi maksetaan rahaa -akseli. Tykkääminen oli ajateltu jotenkin niin, että välivaiheessa saattaa joutua tekemään myös sellaista, mistä ei tykkää. Muuten siis kirjassa puhutaan paljon siitä, mitä haluaa tehdä. 

 

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, mä tykkään kanssa näistä nelikentistä tai ajatuskartoista. Yksi nerokashan on tää japanilainen Ikigai, jonka pointti on yhdistää kivat, merkitykselliset ja rahaa antavat jutut :)

Täähän onkin hyvä. Enää vaan pitäis tietää, mitä noihin kenttiin kirjoittaa.

Infografiikan ystävänä ansioluettelon tekeminen esim nelikenttänä olisi kiinnostava idea, mutta toisaalta siinä ehkä perinteinen formaatti kertoo rekrytoijalle nopeimmin minkälainen tyyppi on kyseessä. Ihan vaan siis siksi, että siihen on totuttu.

mq (Ei varmistettu)

Hei tämähän oli hauskaa! Täsäs erittäin yksi kertaistettu versio omasta nelikentästäni

Tykkään ja osaan
- analysoiminen, merkitysten, järjestyksen logiikan etsiminen
- lukeminen, perehtyminen, syventyminen
- ihmisten (erityisesti lasten ja nuorten) kohtaaminen rauhassa

Tykkään ja en osaa
- esiintyminen
- asiatekstin kirjoittaminen ja esiintyminen englanniksi

En tykkää ja osaan
- kohtelias asiakaspalvelu
- asiantunteva myyntityö
- lasten ja nuorten opettaminen (tai teoriassa tykkään, käytännössä se meteli, häly ja 110% läsnäolo väsyttää liikaa)

En osaa, enkä tykkää
- nopeatempoinen, "monta palloa ilmassa" -työtahti
- kilpailuhenkisyys, tulostavoitteisuus

t. Opettajasta tutkijaksi haluava

Juliaihminen
Juliaihminen

Superkiinnostava listaus! Tästä niin huomaa, että ihmiset ovat tosi erilaisia ja niille sopii tosi erilaiset hommat. Jokuhan rakastaa kilpailuhenkisyyttä ja myyntityötä ja saa siitä hirveitä kiksejä. Mutta ei todellakaan kaikki, ja se on täysin jees!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiinnostavaa! Tunnistan tästä monta, erityisesti yhdistelmän rakastan kiirettä - rakastan vetelehtimistä, juuri niin. Tasaisuus on pahinta!

Podcast on kyllä tosi kiinnostava maailma, odotan innolla sun projekteja sen tiimoilta, ei varmaan mitään unelmahöttöä luvassa :)
Kiinnostaa myös, millä straregialla tartut luovaan kirjoittamiseen. Se on mullekin asia, jota kaipaan menneisyydestä, mutta en saa siitä otetta.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hihii! Podcast on jo suunnitteilla, ei ole tulossa unelmahöttöä siitä vaan TIUKKAA FAKTAA! ;)

Musta tuntuu, että luova kirjoittaminen onnistuu vasta sitten, kun sille raivaa aikaa. Se, miten tämä tapahtuu, on vielä täydellinen mysteeri. Mutta ehkä se vielä ratkeaa!

mq (Ei varmistettu)

Oi jes! Hyviä suomenkielisiä podcasteja tarvitaan lisää. Odotan innolla!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä oon viime päivät ollut akselilla "en tykkää, mutta osaan hyvin", kun oon tutkijana väsännyt Akatemian syyskuun hakuun hakemusta (deadline oli tänään klo 16.15 :D). Oon jo sen verran monta kertaa ollut tässä mukana, että tiedän miten pääni toimii, siis elokuun aikana möykky mahassa kasvaa, syyskuuhun kääntyessä oon ihan epätoivossa ja mietin pyyhkeiden kehään heittämistä (epätoivon alhossa siksi että koen kaiken mitä teen olevan sheibaa ja että kaikki mitä mun päässä liikkuu on sheibaa). Sit jossain vaiheessa ryhdistäydyn ja alan kritiikittä kirjoittaa sitä sheibaa ylös, väkisin vääntäen lause kerrallaan ja sitten jossain vaiheessa deadlinen kurmottaessa jo aika lähellä huomaan, että eihän tää ehkä ihan kamalaa kuraa olekaan. Ja siinä vaiheessa kun saa hakemukseen vikan pisteen on totaalisen voittaja olo, mä tein sen ja mikä parasta, taas kerran on jalostunut uusia ideoita mitä voisi tutkia. Mut siis anyway, mun syyskuut on aikasta kamalia ja tuskaisia ja en todellakaan tykkää tästä. Mutta sit tas toisaalta, oon aika hyvä loppujenlopuksi ja se fiilis mikä tulee sen kamalan rutistuksen jälkeen on aikasta mahtava ja toisaalta tää aikataulun aiheuttama ahdistus pakottaa ottamaan aikaa ajattelulle (mitä on tutkijankin arkipäivässä hirveän vaikea tehdä). Eli joskus (ei aina kummiskaan) on oikeastaan hyvä olla tukevasti epämukavuusalueellaan ja siitä voi seurata paljon hyvää (tutkimusrahoituksen kyseessä ollessa siitä hyvin harvoin seuraa sitä tutkimusrahaa, siis kun myöntöprosentit on 10-20% luokkaa, mutta voin kertoa että sen kerran kun potti osuu kohdalle, niin hyvältä tuntuu...useasti vaan ei, buahhah).

Juliaihminen
Juliaihminen

Ouuugh! I feel your pain. Mulla on kanssa kaksi isoa prokkista meneillään, joihin olen nyt hakenut rahee Koneelta, Kordellinilta ja lisää hakemuksia pitäisi pykää syksyn mittaan. Ja mitä luultavimmin tulee hylsyjä vastaan, kuten aina ennenkin! :D Ja kuten tiedämme: People don't get grants, grants get grants. Eli jos ei ole aiemmin tullut, tulee tuskin nytkään (vaikka prokkis on ihan toinen).

Mutta sen mä huomasin, että yliopisto opetti mut laittamaan bullshit-generaattorin päälle. Mieli huutaa koko ajan, että "ei helvete mitä skeidaa taas tuutataan", mutta se pieni ääni pitää vain vaientaa ja jatkaa rämpimistä eteenpäin. Ihan kammottavaahan se on.

Ja sitten lopussa saattaa tulla juurikin tuo ahaa-elämys hetkellisesti: EHKÄ tämä ei olekaan niin uskomatonta rektaalin laulua kuin olen koko ajan kuvitellut. Huh!

Mutta ihan superpaljon tsemppiä, epämukavuusalueista on toisinaan hyötyä! :)

raijairina

" Lisäksi olin ajatellut, että koska mun ääni on aika ärsyttävän kuuloinen ja puhun vähän epäselvästi, niin mun on turha edes ajatella puhuvani videolle tai vaikka radioon. Mutta kyllähän puhumistakin voi opetella!"

Ihanaa - mun suuri missioni tällä hetkellä on levittää tätä ilosanomaa. Jokainen voi oppia rakastamaan ääntään ja käyttämään sitä ihan niinkuin tahtoo. :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Sulla on ihan superhyvä ja tärkeä missio! <3 <3

Kommentoi