Neljä tylsintä keskustelunaihetta ikinä

Juliaihminen

Unet

”Näin viime yönä unta, jossa puhuin valtiovarainministerin kanssa eriarvoisuudesta.” Ooo! Sinä olet niin älykäs, että jopa alitajuntasi miettii poliittisa asioita öisin, oletpa etevä!

Älkää ikinä milloinkaan tulko selittämään unianne minulle. Unet ovat aivojen roska-astia, miksi kaataisitte sen sisällön minun päälleni? Jos romaanissa aletaan kertoa henkilön unesta, hyppään välittömästi seuraavalle aukeamalle. Mikäli kirjailija ei kykene selittämään hahmonsa sisäistä maailmaa ilman, että pitää horinoida unista, niin huonosti menee.

Poikkeus:

Okei, jos näette unta minusta, niin sitten voitte kyllä kertoa, että mitä minä olen siinä puuhaillut. Koska siinä mainitaan minä!

Oma tapa käyttää sosiaalista mediaa

”Minulla oli aiemmin tapana käyttää paljon enemmän Facebookia, mutta nykyään olen siirtynyt enemmän Instagramiin…” Kroooooh pyyyyyyh! Minullakin oli ennen tapana kuunnella musiikkia cd-levyiltä, mutta nykyään kuuntelen Spotifytä. Breaking news!

Poikkes:

Jos olet nähnyt hyvän klipin YouPornista, niin kerro ihmeessä lisää.

Populaarikulttuuriin kohdistuva nostalgia

”Muistatko vielä, kun televisiosta tuli Onnenpyörä?” Muistan. Se johtuu siitä, että en kärsi dementiasta. Joo, on kivaa, että meillä on jaettu kokemus siitä, että molemmat ovat katsoneet Onnenpyörää lapsena, mutta 1990-luvun tv-sarjojen listaaminen ei ole erityisen kiinnostavaa.

Poikkeus:

Jos asiasta on kulunut 50 vuotta, niin sitten saa puolestani jo nostalgisoida, koska kyseessä voi olla kiinnostava kulttuurihistoriallinen tieto. Tosin se, että joka kerta älypuhelinta käyttäessä kertoo, miten ”vielä 1950-luvulla oli lankapuhelin”, ei kamalasti herätä mielenkiintoani.

Harrastus, jota minä en harrasta

Kalastus, pokeri, frisbeegolf, kiipeily, joogaretriitti. En harrasta, ei kiinnosta. Toki jaksan kuunnella hetken aikaa jostain yksittäisestä onnistumisesta ja iloita toisen puolesta, mutta jos lähdetään menemään yhtään yksityiskohtaisempaan jorinaan, niin minä siirryn pääni sisällä johonkin ”onnelliseen paikkaan”. Esimerkiksi työstä on huomattavasti kiinnostavampi keskustella kuin satunnaisista harrastuksista.

Poikkeus:

Jos harrastat jotain omituista, kuten sota-ajan puhdetöiden keräilyä (Olli Kleemola, jaksan kuunnella omituisia edesottamuksiasi loputtomiin!) tai kauhuelokuvien katsomista (etenkin, jos puhutaan kauhuelokuvien juonista), olen valmis keskusteluun.

 

Tulkaa koska vain puhumaan minulle säästä tai joukkoliikenteen epäkohdista, kunhan ette puhu sanallakaan unistanne!

 

Mistä aiheista te ette jaksa keskustella?

 

Kuvassa: On olemassa hedelmällisiä keskusteluja ja sitten on mätiä omenia.

 

Lue myös:

Lomakuvien esittelemisen säännöt

Kuka näistä turistikuvaajista sinä olet?

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Share

Kommentit

dotsdotsjonna
Polka dots

Ah, mahtava postaus!

En jaksa keskustella kovinkaan kevyesti. Aihe voi sinänsä mikä tahansa, mutta haluisin että siinä mennään heti aina liian syville ja vaikka uuteen tuttavuuteen nolon henkilökohtaisiin sävyihin. Jos keskustelu on sellaista kevyttä small talkia, siirryn nopeasti pään sisällä omaan onnipaikkaani (siis jos fyysinen poistuminen ei ole mahdollista).

Tämän takia yleensä tiedän ihmisistä jotain todella raffeja henkilökohtaisuuksia, mutta mulla ei ole aavistustakaan jos joku on vaikka lähdössä lomalle.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahah, onnipaikka on paras paikka! <3

 

Kati (Ei varmistettu)

En tiedä oliko tekstin tarkoitus olla satiiri ja en vain aamupöpperössä ymmärrä sitä, mutta mikäli ei, niin itselleni tuli jonkin asteinen harmitus (voi johtua sekin aamupöpperöstä). Kohtaan itsekin ihmisiä, joilla on paljon aiheita, jotka minua eivät kiinnosta, mutta koetan tiettyyn pisteeseen kuunnella silti. Harrastus, jota minulla ei ole? Ainahan voin kuunnella, josko kiinnostuisin vaikka itsekin. Unet? No ne ainakin omalla kohdallani kertovat usein esim. stressitasoista ja raportoin näistä omalle kumppanilleni tavallisten keskustelujen lomassa.

Ja jokeri, 90-luvun lastenohjelmat. Kaukametsän pakolaisten sun muiden muistelu on välillä maailman ihaninta nostalgisointia. Ihanan keveää. Päivät täyttyvät jo muutenkin niin vahvasti "akateemisista ympyröistä", että välillä on ihan parasta oikeasti jutella jostakin aivottomammasta.

J oanna (Ei varmistettu)

Mulla myös heräsi jonkun asteinen vitutus. Neljä tylsintä keskustelunaihetta ikinä? Vaikka olisivatkin mielestäsi tylsiä niin et kuitenkaan ole keskustelujen ainoa osapuoli. Nuo kaikki keskustelut kuulostavat ainakin minun korviini ihan normaaleilta ja jopa mielenkiintoisilta. Mun mielestä on myös kohteliasta kuunnella keskustelukumppania, eikä vain keskustella siitä mikä omasta mielestä on kiinnostavaa. Tuskin kaikki sinunkaan suosikki aihepiirisi ovat muiden mieleen? Muiden juttujen arvottaminen sen perusteella mikä omasta mielestä on tylsää ja sen perusteella näide aihealueiden leimaaminen horinaksi on mielestäni vähän mautonta ja itsekeskeistä, vaikka yleensä blogistasi ja sen hengestä pidänkin.

Thufia
Hunting Acousmêtre

Hahah hyvä vaan, että disclaimer-kuningatar Jullurilla on pitkästä aikaa vähän mustaa huumoria! Tuntuu varmaan pahalta, jos tunnistit tekstistä itsesi.

Kati (Ei varmistettu)

Ei asialla tarvitse olla mitään tekemistä sen kanssa puhuuko asiasta itse vai ei, mielestäni "tylsien" aiheiden kuuntelu tiettyyn pisteeseen asti on keskustelukumppanin huomiointia ja hänen arvostamistaan. Ymmärrän, että tämä oli mustaa huumoria, mutta jos puhutaan aiheesta vakavammin, niin en koe oikeudekseni määrittää ja arvottaa toisten puheenaiheita, vaikka ne eivät omia kiinnostuksen kohteitani vastaisikaan :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Eihän tuossa sanottua, että Julia ei kuuntelisi vaan, että ne ovat tylsiä aiheita yleisellä tasolla. On myös jännä, että samaan aikaan voi tuomita ihmisen ja peräänkuuluttaa kuuntelun kohteliaisuutta. Please!

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! :)

Jep. Vielä huomio, että en tuomitse näistä aiheista keskustelevia ihmisiä tylsiksi, vaan yksinkertaisesti nämä aiheet

Juliaihminen
Juliaihminen

Hehehe, vitsihän tämä oli. Mutta samalla totisinta totta! Nuo aiheet ovat musta oikeasti äärimmäisen tylsiä. Etenkin unet...kroooh!

Se ei tietenkään tarkoita, ettenkö olisi itse juuri eilen horissut työhuonekavereilleni pitkät pätkät somenkäyttötavoistani tai pakottanut ystäviäni kuuntelemaan analyysiä elokuvasta, jota he eivät ole nähneet. Itse olen siis ihan yhtä boorrinkk keskustelija usein. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Lapset. Itse vapaaehtoisesti lapsettomana en jaksa kuunnella lapsiaiheisia keskusteluja, enkä osaa tai haluakaan osallistua aiheeseen. Ei kiinnosta, eikä ole mitään sanottavaa. Etenkin työkavereiden ja muiden puolituttujen jatkuva lätinä lapsistaan on käsittämättömän tylsää. Toki ymmärrän, että lapsi on vanhemmalleen maailmassa tärkeintä, mutta katoaako vanhemman oma persoona, elämä, omat saavutukset ja kiinnostuksen kohteet niin totaalisesti, että lisäännyttyä ei ole juuri muuta aihetta, josta puhua tai kertoa kuulumisia vaihdettaessa? Ystävien lapset ovat sillä tavalla poikkeus, että ollessaan osa ystävieni elämää, ovat ne pienesti myös osa omaakin elämää. Surullisimpia tapauksia ovat ruuhkavuosia elävät naiset, joiden kaikki keskustelu pyörii oman miehen ja lasten asioissa, ja näiden elämä täyttää naisen koko elämän ja olemassa olon.

Marianneliini12 (Ei varmistettu)

Hahhaa! Olen kolmekymppinen nainen, joka on saanut esikoisensa kaksi kuukautta sitten ja osui ja upposi, tunnustan olevani tällä hetkellä juuri tällainen kuvailemasi tyyppi! :D Elän omassa pienessä kuplassa, jossa ei kahteen kuukauteen (ja noin raskauden puoliväliltä asti) ole tapahtunut mitään muuta kuin vauva! Ja tottakai juuri nuo mainitsemasi miehen kuulumiset, työpäivät jne. Mutta pääsääntöisesti se vauva, voisin horinoida tunneista toiseen vaipoista, itkuhälyttimistä, synnytyksistä, ihan kaikesta vauvoihin liittyvästä :D

Tiedän aivan tasan tarkkaan mitä tarkoitat, itsekin olen esim. töissä ja illanistujaisissa kuunnellut tuntikausia juttua aina tuteista ja synnytyksistä unikouluihin ja päiväkotiarkeen ja miettinyt että eikiinnostayhtään eikönoillaolemuutaaihetta ihan oikeasti, aikuiset ihmiset!?! Nyt olen itse samanlainen, mutta toivon että tämä vauvasumu on vain vaihe ja keksin taas jossain kohtaa muitakin aiheita tuon viisikiloisen vaippapöksyn lisäksi! :D Olisihan se itsellekin vähän vaihtelua ;)

Mä oon siirtynyt sellaiseen vaiheeseen, että haluaisin puhua jostain muusta vauvakerhossa kuin niistä vauvoista. Mm töistä! Haluaisin ruotia jonkun kanssa työasioita, mutta työkaveritkin haluaa puhua vauvasta. Mä puhun 97% ajastani vauvasta! (Aluksi kyllä halusin ruotia esim synnytystä kaikkien kiinnostuneiden kanssa. )

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää on totta! Koitin usein avata keskustelua tyyppien mielenkiintoisista töistä mutta aina joku jaksoi palata johonkin hankintoihin. Mistä asti vaatteiden ostaminen ja jonkun haalarin valinta on ollut hankinta? Ymmärrän kyllä esim. julkiset HANKINNAT ja kilpailutukset, eikö sitä jo lakikin vaadi;) Lapsille sen sijaan vaan ostetaan kun tarvitaan.

Taru Mari
Stuff About

Hahahah mua kiinnostaa muiden unet. :D Aihe joka on mun mielestä aivan sairaan tylsä: Kun joku kertoo mitä ruokaa on tehnyt ja mitä mausteita on siihen laittanut? Who cares? Ehkä joku joka tykkää ruoanlaitosta - en siis minä. Voisin itsekin tehdä tällaisen postauksen myös, kiitos ideasta. :D

Mua myös, jos uni on hyvä! Siis tarinatasoa. Voi sitä mielikuvitukseton näinkin tarinaa iskeä.

Nipsuu (Ei varmistettu)

Muihin voin melkein samaistuakin, mutta tuota harrastuskohtaa en allekirjoita. Yleensä ihmiset ovat todella fiiliksissä harrastuksistaan, ja siitä on kiva inspiroitua. Itseä taas juurikaan työkeskustelut ei kiinnosta, jos on ensin 8 h tuntia tekemässä töitä, niin haluan vapaa-ajalla puhua muusta. Tämä voi johtua myös siitä, että en ole omasta tämän hetken työstäni kovin ylpeä, enkä siksi hirveästi mainosta sitä. Töihin liittyy muutenkin monesti semmonen pätemisen tarve, tuntuu että kaikilla on superhaastavaa ja megakiireistä, ja tällä jotenkin pönkitetään itseä.

Myöskään työkavereiden lapsiasiat ei kiinnosta. Kuinka nekin on oppinut jotain, ja tässäkin haisee joku pätemisen tarve, kuinka meidän lapset tekee sitä ja tätä. Katotaan vaan niin musta tulee tulevaisuudessa silti ihan samanlainen :D.

Ja aihe jonka tiedän tylsistyttävän muita, ja jota yritän siksi vältellä on koirat. Saan kyllä oltua aloittamatta keskustelua aiheesta koirattomien kanssa, mutta jos he erehtyy kysymään jotain, niin jotkut padot aukeaa ha voisin puhua niistä tunnin, anteeksi :D. Tiedän itsekin ettei siinä kohtaa toista varmaan enää kiinnosta, mutta en vain pysty lopettamaan...

hettu (Ei varmistettu)

Mä niin inhoan tota kiireisyyspuhetta! Kun yksi alkaa valittamaan miten tekee töitä neljätoista tuntia päivässä ja on niiiin kiireinen, niin muutkin syyllistyvät siitä valittelemaan että joo, mäkin teen joka päivä ainakin pari tuntia ylitöitä, eihän asioista muuten tule mitään, enkä ole vahingossakaan rentoutunut sitten elokuun, ja päälle vielä harrastukset muuten, ja itse kierii hiljaa morkkiksessa siitä että vietti edellisen viikonlopun ihan töistä vapaana ja ajattelemattakaan uraansa. Ei mitään niin hyvää tapaa pilata illanvietto kuin alkaa vertailla sitä kuka on kiireisin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Just tämä! Eikä niin, että minkään noiden kohdalla ei olisi poikkeuksia, mut noin niin kuin yleisesti näissä hahmottuu sellainen tylsän keskustelun taso. Haluisin myös hypätä heti johonkin syvemmälle ja omituisempiin juttuihin. Puhdetyöt todellakin best.

Nor (Ei varmistettu)

Kaikista muista samaa mieltä paitsi kauhuelokuvien juonet! MIKÄÄN ei ole tylsempää kuin kuunnella yksityiskohtaista selostusta elokuvasta, jota ei ole nähnyt. :D

Sitten heti kakkosena nuo unet. Toki jotain hassuja yksityiskohtia voi kertoa ja se voi ollakin ihan mielenkiintoista, mutta ei näistäkään niitä tarkkoja selostuksia, ei vaan kiinnosta!

hettu (Ei varmistettu)

Työkaverien lapset vielä menisi, mutta ne lasten korvatulehdukset, oksennuskierteet, hampaiden saamiset ja muut kipeydet -- etenkin silloin kun oon jäänyt jumiin lounaspöytään, missä kolme ihmistä raportoi että kuka heillä on viimeksi ollut millä tavalla kipeänä ja itse ainoana lapsettomana lueskelee vaikka maitopurkin kylkeä :D Tämäkin olisi varmaan eri asia, jos kyseessä olisi tuttu lapsi, mutta kun ei tunne sitä vanhempaakaan. Krooh!

Unet on toinen inhokki, etenkin sellaset mistä ihminen on jo unohtanu puolet mutta yrittää silti selostaa yksityiskohtaisesti alusta loppuun. Lopuksi vielä voi analysoida, mitä se tarkoitti! Lisäksi en ymmärrä ihmisiä, jotka suhtautuvat hirveällä tunteella tv-sarjoihin ja haluavat päivitellä niitä tyyliin "mitä sekin ajatteli kun alkoi sen kantturan kanssa olemaan!" Öö en tiedä, varmaan siinä ajateltiin hyvää juonenkäännettä?

Sää sen sijaan on hirveän kiinnostava aihe, en ymmärrä miksi ihmiset morkkaavat siitä puhumista. Se on sentään joka päivä erilainen, toisin kuin lapsesi flunssa :D Ja koirat on mullekin aihe, millä olen varmaan joskus turruttanut jonkun etsimään hätäuloskäyntiä horistessani siitä toisen koiraihmisen kanssa. Ups!

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis mikä tahansa keskustelunaihe on ok, jos se jää riittävän lyhyeksi. Totta kai ok itsekästä, jos ei kuuntele lainkaan mitä toinen sanoo, jos asia liittyy väärään aiheeseen. Mutta kyllä minusta keskustellessa on tosi itsekästä sekin, että puhua papattaa asiasta, johon toisella ei ole mitään sanottavaa! Siinä käyttää kuulijaa vain ilmaisena terapeuttina.

Minäkin jaksan kyllä kuunnella, jos joku työkaveri haluaa kertoa että oli kalastusreissulla, satoi kaatamalla, pari uistinta hävisi, iso lohi karkasi ja Pena putos veneestä, oli kuitenkin kivaa. Hauska juttu! Mutta se siitä, ei tarvitse mennä yksityiskohtiin.

En minäkään ala selittää yksityiskohtaisesti, mitä kaikkia haasteita kohtasin eilen päälläseisontaharjoittelussa, jos kuulijalla ei itsellään ole mitään tarttumapintaa tai kiinnostusta joogaan/voimisteluun. Kyllä kuuntelija yleensä kysyy lisää tarkentavia kysymyksiä, jos haluaa oikeasti tietää enemmän. Jos hänellä ei ole aiheeseen mitään sanottavaa, niin pikkutarkat selostukset sikseen ja seuraava aihe kehiin vaan.

Unista puhuminen onkin tosi hyvä esimerkki tähän. Maininta "näin viime yönä unta, että kollega kävi kimppuuni, ja nyt aamulla säikähdin kun näin hänet toimistolla" on vielä ihan hauskaa kuunneltavaa. Tai "unessani me ostettiin yhdessä sikafarmi, pitäiskö toteuttaa?", hehheh hyvä idea jne. Pitkä selostus koko unen kulusta (paikat, ihmiset, esineet, tapahtumien tarkka kulku) sen sijaan on vain ja ainoastaan puuduttavaa.

Sibbuli (Ei varmistettu)

Voi eiii, miks Pena meni tippumaan veneestä! :'D

Sanjoa (Ei varmistettu)

Lapset. Aika vähän kiinnostaa, mitä PirjoPetteri touhusi tänäaamuna ja oppiko se sanomaan kakka eilen vai viime viikolla. Harrastukset ja populaarikulttuuri (nostalginenkin) ovat sen sijaan äärimmäisen mielenkiintosia aiheita.

Unien selostamisesti on kai joku tutkimuskin olemassa, että ne on kuuntelijalle noin yleisestikin hyvin hankalia tarinoita samaistuttaviksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sairaudet, allergiat, epämääräiset oireet, etenkin puolituttujen kertomana. Ei vain kiinnosta vapaa-ajalla keskustella näistä, yhtään. Äidilleni annan pienen erivapauden ajoittain, sellaisessa supportatiivisessa hengessä.
Työn (lääkäri) puolesta sairaudet toki kiinnostavat ja kiehtovat ja joka potilaan kohdalla paneudun niihin, mutta satunnainen jorina aiheesta vain harmittaa. Lisäksi, jotta sairauteen/hoitoon voisi ottaa kantaa, täytyy oikeasti yleensä tietää, kysyä ja tutkia enemmän kuin mitä kukaan haluaa avata satunnaisessa keskustelussa tai lääkäri jaksaa perehtyä vapaa-ajalla. Umpikuja siis. Vielä pahempi on keskustelukumppanin lasten sairaudet.

Tällä hetkellä myös sote-soppa unettaa, koska asiantuntijoiden kannanotot ja huolet sivuutetaan ja pelataan puhtaasti poliittista peliä.

Vierailija (Ei varmistettu)

No tämä! Työskentelen hammaslääkärinä enkä jaksaisi vapaa-ajallani kuunnella ihmisten tarinointia vaikka juurihoidoistaan tai viisaudenhampaan poistoista tai edes yleislääketieteestä. Toki suhtaudun empaattisesti näihin tarinoihin, mutta se ei ole tapa, jolla haluaisin vaikka bileiltaa viettää. Yleisesti voin kyllä ihana mielelläni keskustella esim. sosioekonomisista terveyseroista, pohtia ihmisen vastuuta omasta terveydestä jne.

Sopa (Ei varmistettu)

Mulla on vähän kaksijakoinen suhtautuminen tähän. Toisaalta ajattelen, että varsinkin ystävien kohdalla defaultti on, että kuuntelen heidän juttujaanmistä tahansa, koska, no, YSTÄVÄ, ja sitäpaitsi varmasti minäkin höpötän heille asioista jotka eivät heitä niin hirveästi kiinnosta. Jotenkin ajattelen, että tällainen kuuluu suhteeseen, jossa saa olla oma itsensä. Toisaalta läheistä suhdetta ei varmaan synny sellaisten ihmisten kanssa jotka pitävät monologeja minun mielestäni tylsistä aiheista.
Sitten taas...olen kyllä joskus yllättynyt, miten puolituttujen välisessä small talkissa jotkut kehtaavat jaaritella loputtomasti aiheesta, joka on lähes varmasti tylsä 97% ihmisten mielestä (esimerkki: perusteellinen kuvaus remontista ja sen kustantamisen finanssiyksityiskohdista. Toki voi kertoa remontistaan mutta kyse on nyt väh. tunnin selostuksesta). Mun mielestä normaaliin kohteliaisuuteen (siis tuttavien/puolituttujen kanssa) kuuluu että miettii vähän myös sitä toista osapuolta, että onko tämä hänelle millään lailla hauskaa/mielenkiintoista. Juu, oma mielenkiintoisuuteni on hyvin subjektiivista, mutta mä ainakin yritän olla joko hauska tai mielenkiintoinen tai jos en pysty kumpaankaan niin ainakin annan toiselle suunvuoron.

hettu (Ei varmistettu)

Miten saatoinkaan unohtaa remontit, niiden kustannukset ja ongelmat omalta listalta! Oon samaa mieltä, että kahdenkeskisessä keskustelussa ja etenkin oikean ystävän kanssa ei tarvitse niin miettiä onko joku aihe toisesta kiinnostava, jos se on itselle sillä hetkellä tärkeä niin siitä saa vähän jauhaa. Mutta just puolituttujen seurassa tai isommassa porukassa välillä kyl ihmettelen, kun vaikka kaksi lakimiestä alkaa jauhaa töistään eikä tyydy ennen kuin tunti ja toinenkin kuluu, ja kaksi muuta istuu hiljaisina ja odottaa et aihe vaihtuu, koska ristiin on vaikea aloittaa toista keskustelua. Että voisko jotain pientä sosiaalista silmää käyttää enemmän...

Sopa (Ei varmistettu)

Jep! Tuossa sun mainitsemassa isossa porukassa myös lapsijutut on joskus aika epäkohteliaita - mun työporukassa on ehkä puolilla lapsia ja puolilla ei, ja yritän aina välttää sitä, ettei keskustelu lipsahtaisi lapsista jauhamiseksi. Me ei kyllä koskaan puhuta mistään lasten aineenvaihdunnasta, vaan esim. kerrotaan parhaimmat sekopäiset tilanteet joihin on lasten takia joutunut, ja lapsettomat työkaverit on usein nauraneet näille ihan kippurassa, mutta se ei silti ole ok jos puhutaan 100% ajasta lapsijuttuja kun kaikilla ei niitä mussukoita ole. Varsinkin jos ne on sitä päiväkoti-syöminen-nukkuminen...en itsekään jaksa sitä vaikka noita kaksi onkin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä näistä on erittäin ok avautua, mä taas koen nämä sun listaamat hyvinkin mielenkiintoisiksi aiheiksi!

Näen välillä niin sekoja unia, että oon tykännyt jakaa niitä mun kavereille. Ja okei yleensä myös terapeutille.... :DD Terapiasessiot saa muuten ihan uuden ei-niin-vakavan säväyksen kun kerron mitä oon tehnyt Paratiisihotellilla edeltävänä yönä ja sitten pohditaan miten tämä kuvastaa mun stressitasoja tai jonkun asian käsittelemistä tms. En ikinä katso Paratiisihotellia. Just ja just tiedän vain, että sellainen TV-ohjelma on olemassa.

Tiedostan että joku voi kokea mun keskustelut tylsiksi, mutta HALUAN USKOA että ei ihan kaikki :D Ainakin mun terapeuttia kai kuuluukin kiinnostaa ne, ehkä kaikkien jotka puhuu unistaan pitäis mennä kertomaan niistä terapiaan?

Enkä siis ikinä pidä keskustelua yllä unistani yhtään kauempaa kuin on pakko, haluan vaan jakaa niitä jos on ollut jotain hauskoja tapauksia.:D

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä pointti on nimenomaan se, että mihinkään tän tapaiseen keskusteluaiheeseen ei saa jäädä jumiin!!! Mua syö eniten se, että joku jankkaa jostain turhasta ja tylsästä aiheesta LO-PUT-TO-MIIN. Esim. on ok että joku kertoo unestaan lyhyesti, varsinkin jos se on hauska, mutta en mä toisten unista jaksa keskustella.

Oon itse sellaisessa tilanteessa että työt vie mun ajatuksista ihan todella ison osan ja en jaksaisi millään aina keskustella töistä. Haluaisin keskusteluista jotain vaihtelua oman pään sisäiselle maailmalle.

Toinen mitä vihaan on keskustelunaiheena, on erilaiset sairaudet tai vaivat. En vaan halua kuulla niistä ja sen kaltaisista keskusteluista tulee enemmän mieleen vanhainkoti :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Toisaalta mikä tahansa aihe voi olla kamalaa tuskaa kuunnella, jos kertoja on poikkeuksellisen huono. Erääseen kaveriporukkaan kuuluu tyyppi, joka kertoo jokaisen anekdootin aloittaen tarinan maailman synnystä kuvaillen jokaisen yksityiskohdan, kaikki tapaukseen välillisesti liittyvät henkilöt sukutaustoineen ja elämänvaiheineen ja pienimmätkin tarinaan liittyvät yksityiskohdat tarkasti kertoa. Pahinta on kuitenkin se, että jutuissa ei ole yleensä edes mitään kliimaksia, joka palkitsisi kärsivän kuuntelijan. Yleensä sitä menee tyypin horinan aikana sinne omaan onnelliseen paikkaan, josta havahtuu hymähtämään jotain tarinan päättyessä.

Liisapiisa (Ei varmistettu)

Hahah! Mahtava postaus! Katsotko sä(kin) youpornia? :D

lipe (Ei varmistettu)

Hei kaima, mikä on youporn? Ei kuulosta siltä että haluan googlata sitä työpaikan verkossa.

santtu_ (Ei varmistettu)

Laita koneeseen salainen selailutila ja googlaa sitten :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Jep :D

Huudi (Ei varmistettu)

Voi ei, ei kai oo oikeesti pornoa...? :O Aattelin että hauska viittaus YouTubeen. Ehkä täytyy tarkistaa kun en voi olla nikn tosikko, että luulisin että on pornoa :D

Huudi (Ei varmistettu)

Voi ei, näyttäis olevan! Olis kannattanut säilyä uskossa että olin vain tosikko ja heti luulin että kyse tosiasioista.

Mutta uskon että Juliaihmisellä oli siinä sellanen hauska ironinen ajatus, että ihmiset ei yleensä jaa pornokokemuksiaan vaikka muita nettijuttuja jakaakin. Ihan fiksu pointti.

Samoin kuin olis kieltämättä viihdyttävää kuulla ihmisten pornomieltymyksistä, olis hupaisaa tietää millaisilla välineillä ja miten ovat ajatelleet tappaa lapsensa. Ei ainakaan tylsä aihe!

lipe (Ei varmistettu)

Sää, ja "öhö öhö venaile rauhassa vr öhö öhö kun nää junat on kato myöhässä HEH HEH".
Ei helvetti, ei kiinnosta. Erityisesti nämä tylsistyttää jos a.sataa ja b. odottaa myöhässä olevaa junaa. Kaikki osaavat myös itse havainnoida tämän asiantilan, älä small talkaa tästä, mutta kerro vaikka viimeyön unesi, kitos.

lipe (Ei varmistettu)

Ai niin ja tuli vielä yksi mieleen!
Jos tilaa vegaaniruoan/pyytää vegaanivaihtoehtoa, hyvin monet kokee tarpeelliseksi kommentoida: Mun yks kaveri on vegaani! Mun sisko on kasvissyöjä! Mäkin syön tosi usein tofua!

Mitä näihin kuuluu vastata? Miksi ne sanoo niin? En ymmärrä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Onpa kamalaa, kun ihmiset sanovat ääneen ajatuksiaan mitä tulee mieleen ja siitä voi avautua vaikka pieni keskustelu. :) Itse tilaan usein kasvisruokaa, vaikka syön joskus lihaa ja aiemmin olin kasvissyöjä ja mua ei juuri muiden kommentit aiheesta ärsytä ja sanon niihin mitä milloinkin. Ja voihan sitä toinen sanoa, kun tilaat pihvin, että söin viime viikolla tajuttoman hyvän pihvin ravintolassa x tai tilaat sienikeiton ja joku innostuu kertomaan syksyn sieniretkistään. jne. Onko se sitten yhtä ärsyttävää?

Laura / Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Siis tuossahan mainittiin jo noin puolet siitä, mistä itse aloitan keskustelun työpaikalla :O. Lisäksi puhun lapsistani (ja niiden sairasteluista) miehestäni, asunnon etsimisen vaikeudesta ja kiireestä. Olen ehkä maailman tylsin tyyppi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Et ole, vaan fiksu, normaali, kohtelias tyyppi. Tällä kertaa niitä ei vastaajissa täällä vaikuta olevan, vaan
ylemmyydentuntoisia ääliöitä. Olisi to-del-la mielenkiintoista kuulla ko. kommentoijien säkenöiviä keskustelunaloituksia!

Sansa (Ei varmistettu)

Aaargh! Ehkä maailmankaikkeuden tylsin keskustelu/keskustelun avaus taikka kysymys, kun tapaat ihmisen ekaa kertaa on "Mitä teet työksesi?"
En kestä, en jaksa, ei kiinnosta kertoa sulle vaikka työstäni tykkään. Yrittäkää edes. Kysykää mieluummin mitä teen vapaa-ajallani, kiitos. Puss.

Tsirppa (Ei varmistettu)

Joo unet aarghh! Mäkin hyppään aina huoletta ohi jos kirjassa kuvaillaan jonkun unta.

Mut hei, mä en yhtään jaksais kuunnella yksityiskohtaisia selostuksia ihmisten ravintolakokemuksista. Puuh, miten boooooring.

Vierailija (Ei varmistettu)

Urheilu. Urheilu. Urheilu. Horoskoopit. Keskiaika. Vaivojen valittelu. Toimintaelokuvat. Hömppäkirjallisuus. Roolipelit. Autot. Muiden dissaaminen jos tapahtuu pelkästä mustamaalaamisen ilosta. Koirat, kissat ynnä muut.

Mulla on yksi ystävä, jonka unijutut on todella absurdeja ja ihan parasta viihdettä (tosin yleensä olen itse yhtenä osapuolena). Muuten samaa mieltä unista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Autot! Oon töissä miesvaltaisella alalla ja vähintään kerran viikossa joku lounasseurassa alottaa keskustelun autoista. Kerrotaan minkälaisia vikoja omassa audissa on tällä viikolla ollut. Joku saattaa muistaa että siskon miehen audissa oli just sama vika ja näin se korjattiin. Joku toinen saattaa haaveilla uudesta teslasta, sitten pohditaan sähköautojen ominaisuuksia. Puoli tuntia saattaa helposti mennä kertoilemalla sankari- tai kauhutarinoita tien päältä, kun joku toinen autoilija on joskus vaikka kiilannut eteen tai hidastellut ärsyttävästi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Myös armeijakokemus menee tähän samaan. Tai synnytys :D tai mikä vaan mikä rajaa keskustelun isommassa porukassa vain yhdelle segmentille. Tai sitten pitää osata pitää keskustelun näkökulma yleisenä.

Jenni / Unelmatrippi (Ei varmistettu) Https://www.unelmatrippi.fi

Tässä tulikin jo hyviä listauksia! Mua tylsistyttävät aiheina ainakin:

Horoskoopit ja kaiken maailman uskomus"hoidot" ja vastaavat horinat, joissa sivuutetaan täysin kaikki tutkittu tieto ja nojataan pelkkään mutuun ja hihhulointiin. Väitellä ei haluaisi, mutta keskustelu on toivotonta eli tylsää, jos mitään järkiperustetta ei saisi sanoa ääneen.

Lasten ja lemmikkien sairaudet ja edesottamukset.

Toisten ulkonäön arvostelu tai ruotiminen.

Omasta ulkonäöstä valittaminen. (Tulee fiilis, että toinen kerjää kehuja.)

Iltapäivä- tai juorulehtien julkkisklikkijuttujen päiväily ikään kuin niiden pitäisi kiinnostaa yhtään ketään.

Ravintolakokemuksilla snobbailu.

Onhan näitä. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ylevää, kerrassaan. Samalla aivan helvetin ylimielistä, ottaen huomioon että tuskin omat puheesikaan kuunyrlijan tajuntaa räjäyttää, ellei sitten juuri absoluuttisella tylsyydellään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis tietysti k u u n t e l i j a n.

Pages

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.