Nimipäivät on paras syy juhlia

Ladataan...
Juliaihminen

Kun olin pieni, meidän äbä lanseerasi mulle omat erityiset nimipäiväjuhlat. Heinäkuussa vietettiin synttärittäreitä, joihin kutsuttiin koko luokka (tai pelkät tytöt, riippuen siitä missä vaiheessa ala-asteen kehityskaarta mentiin). Siellä oli 20 riehuvaa lasta, kermakakku, cola-jaffa-sprite-sekoitusta (koska kovikset lantrasi limuja yhteen) ja semmosta perussekoilua. Sen sijaan mun nimipäivät oli huhtikuussa, ja sinne sain kutsua kaksi tai kolme kivaa kaveria. Sinne äbä teki lettuja tai jätskibuffetin tai jotain sellaista erikoista, mitä nyt jaksaa kolmelle ihmiselle tehdä. Ei ollut mitään ohjelmaa tai lahjoja, vaan syötiin ja juoruiltiin rauhassa. Tietyllä tapaa nautin aina nimppareista enemmän, koska niissä ei ollut virallista vaatimusta tietynlaisesta menosta.

Päätettiin Tikin kanssa lanseerata Alpulle samanlaiset kemut. Alpun ristiäisissä oli vain sukulaisia, sen sijaan nimppareille kutsuttiin Alpun kavereita, siis sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet erityisesti läsnä Alpun elämässä. Ehkä ensi vuonna se osaa jo itse valita kutsuvieraansa. Joskin Alpulla on jo nyt vakiintunut tietty vauvajengi, keiden kanssa se tykkää erityisesti hengailla.

Vedettiin juhlat tutulla konseptilla: ei ohjelmaa, tarjoilut kaikkea mitä just silloin tekee mieli (piparkakkumuotilla tehdyt pannarit on maailman helpoin juhlaruokakeksintö) ja tietenkin paljon hyvää juoruilua. Olin tehnyt vauvoille oman sormiruokabuffetin, ja vaikka juuri valittelin, miten beebo ei syö, niin nyt kun sillä oli oma posse paikalla, se jotenkin otti niistä mallia ja voin kertoa, että seuraavana päivänä vaipasta löytyi hänen elämänsä ensimmäinen kiinteä kikkare. (Nämä on taas niitä "vannon ettei musta tule semmosta" -juttuja, mutta kyllä, paitsi että kerroin juuri teille kikkareesta, roudasin vaipan myös Tikille näytille. Hän ei arvostanut vaan kysyi lakonisesti, että pitäiskö tästä nyt sitten ottaa kuva. Lupaan, etten palaa aiheeseen enää koskaan.)

Aistin uuden perinteen syntyneen. Sitä paitsi jos synttärit on kevättalvella, niin kyllä alkusyksystä pitää olla jotain juhlahumua elämässä.

 

 

Share

Kommentit

Maria Hakkala

Tärkein kriteeri meidän pojan nimen valinnassa oli nimipäivä. Siis, että sellainen on virallisessa kalenterissa, ja kyllä, tää oli tärkeetä vain mulle. Meidän perheessä juhlitaan aina nimppareita, myös vähän pienemmällä kaavalla, mutta silloinkin saa aina pieniä lahjoja. Ihan mahtavaa, ja haluan ehdottomasti tämän perinteen myös pojalle!

(ainoa ongelma on, että parin viikon sisällä on sekä meidän hääpäivä, mun synttärit ja pojan nimpparit, ja tiedän kyllä tasan tarkkaan mikä noista kolmesta häviää vuosien saatossa)

Vau mikä vauva!

Mulla on synttäreitten ja nimppareittan välissä vaan reilu viikko, ei kovin hyvä balanssi. Mutta onneks mun mummu on kovan luokan juhlija, ja se onnittelee (ja antaa lahjan) mun toisen nimen nimipäivänä, kun se on sopivasti puolen vuoden heitolla! Niin siistiä.

Kommentoi

Ladataan...