Odotapa vain, pian se on vielä ihanampi

Juliaihminen

Sain ihanan toivepostausaiheen: Miten taaperon kanssa eläminen eroaa vauvan kanssa elämisestä? Eikö ole kamalaa, kun rakas suloinen vaavi kasvaa isoksi? On ja ei ole. 

Itse asiassa mä olen huomannut itsessäni odotapa vain -horisijan. Tosin mun odotapa vain -fraasit eivät ole sellaisia  "odotapa vain, kun se alkaa syödä kiinteitä, hankaluudet alkavat" tai "odotapa vain, kun se liikkuu, et saa hetken rauhaa ja koen kaikkivoipaisen hermoromahduksen”.

Sen sijaan ne ovat tällaisia. 

 

Odotapa vain, kyllä tuo vastasyntynyt on suloinen, mutta sitten kun se alkaa hymyillä, se on VIELÄ TUHAT KERTAA SULOISEMPI!!!

Hymyileminen on ihanaa, mutta kun se nauraa ekan kerran SÄÄ KUALET ONNESTA!!!!!

Kääntyminen on hauskan näköistä, mutta sitten kun se ryömii, SEN KANSSA LEIKKIMINEN ON MAAILMAN SIISTEITÄ!!!!

Onhan nelikuinen pötkäle aika helppo kahvilavauva, mutta sitten kun sen voi laittaa puolivuotiaana istumaan syöttötuoliin ja sää voit juoda kahvia kaksin käsin, niin KAHVILAELÄMÄ MUUTTUU TAIVAALLISEKSI!!!!

Joo, eivät nuo maitokakat haise pahalta, mutta sitten kun se alkaa syödä kiinteitä, SITÄ KAKKAA TULEE VAAN NIIN PALJON HARVEMMIN!!!!

Ryömiminen on siisti homma, mutta sitten kun sille kehittyy itsesuojeluvaisto ja se osaa tulla itse sängyltä alas, SÄÄ VOIT HUOKASTA HELPOTUKSESTA, ETTÄ EI SE LASPONEN TUHOUTUNUTKAAN!!!

Vokaalien ölinä on hassua ja viihdyttävää, mutta kun se sanoo ekan kerran täysin selvästi äiti (tai kärpänen, joka oli erään mun kaverin ensimmäinen sana), SYDÄN PAKAHTUU ONNESTA SYKKYRÄLLE!!!!

On ihanaa, kun vaavelo alkaa itse avata suutaan syötettäessä, mutta kun se itse ottaa luskian käteen ja alkaa vetää puuroa omatoimisesti YLPEYS ROIHUAA RINNASSA KUIN TURUN PALO!!!

Konttaaminen on iso edistysaskel, mutta sitten kun se osaa seistä, sen voi laskea ihan mihin tahansa, vaikka merellä poijun nokkaan (ööö?), JA ELÄMÄ HELPOTTUU IHAN SAIRAASTI!!!!

On mukavaa, kun se osottelee asioita, mutta kun se tuo itse kengät ja takin sulle merkiksi ulos lähtemisestä, SEN MIELENLIIKKEET AVAUTUVAT KUN ROSETTAN KIVI!!!

Tuo seiniä pitkin hiihtäminen on tosi liikuttavaa, mutta sitten kun se oppii kävelemään KOKO MAAILMA AVAUTUU IHAN UUDELLA TAVALLA!!!

On veikeää, kun se välillä ottaa sua varpaasta kiinni, mutta sitten kun se oppii halimaan ja pussamaan, EI OLE ENÄÄ PALUUTA, SE ON VAAN NIIN NIIN IHANAA!!!

Okei, mä en luonnollisestikaan sano ihmiselle, jonka lapsi on juuri oppinut konttamaan, että ”ei tuo vielä mitään”. Päinvastoin, olen tosi innostunut ja iloinen hänen (ja hänen lapsensa) puolesta.

Sen sijaan sanon tämän hälle, joka suree vauvansa kasvamista. Lapsi on siitä hauska ilmiö, että se muuttuu koko ajan vain paremmaksi. (Mikä tuntuu toki mahdottomalta, kun se on niin superkiva koko ajan.)

Mun lapseni on vuoden ja viisi kuukautta. Se kävelee, puhuu ihan pikkuisen ja osaa jo antaa aamupusun.

 
Mitäs mun tässä kannattaisi odottaa(pa vain)?

 

 

Kuvissa: Alpun haalarit, pipo ja kengät saatu Reimalta 

 

Lue myös:

Nauti nyt vielä kun lapsi on tuommoinen

Kuuden kuukauden kuherruskuukausi vauvan kanssa

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Odotapa sitä, kun se pelkkä äiti muuttuu lauseiksi kuten minä rakastan sinua äiti tai sinä olet minulle maailman tärkeä äiti. Siinä onkin sitten tiukka päättää valita avaako kyynelkanavat nyt vai heti.

Juliaihminen
Juliaihminen

<3 !!!!!!

Avecbebe
Avec bébé

Meidän 3v kertoi pari kuukautta sitten minulle ensimmäisen vitsin! Kyllä se lapsen seura vaan paranee sitä mukaan, kun ikää tulee lisää :) 

Juliaihminen
Juliaihminen

Ei hitto!!!! TUOTA mä odotan. Musta tuntuu, että Alppu nyt jo vähän vitsailee, mutta se on enemmän sellaista ns fyysistä huumoria.  Mutta että verbaalinen vitsi... good times coming up!

Maria Hakkala

Me ollaan just taivasteltu miehen kanssa, miten hauska meidän musseli on nyt tasan vuoden ikäisenä! Hän kuikuilee, kujeilee ja kiljuu riemusta, ja oma luonne ja taidot alkaa puskea läpi yleisestä vauvaihmisestä. Kaiken maailman neuvoja ja äidinrakkausjuttuja ja muuta horistiin mulle etukäteen, mutta kukaan ei kertonut, että oman lapsen kanssa voi olla ihan älyttömän hauskaa! :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Sepä! <3 Ihan parasta :)

1 v 5 kk on alkanut muistutella meitä vanhempia asioista. "Haa" sanoo lapsi ja matkii hammasharjan liikettä suussaan iltapesujen jälkeen, kävelee vessan ovelle ja ryskyttää ovea niin kauan, että pääsee kiinni harjaansa. Kyllä on helppoa nykyään, kun lapsi voi aikuisen puolesta muistaa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä on helppoa! Teiän kasvatustyö on käytännössä jo hoidettu.

Kyllä. Pian se voi jo jäädä yksin kotiin viikonlopuksi.

piia_ (Ei varmistettu)

:)
Oot niin oikeessa, että lapsi vain paranee. Uskomatonta, että tuosta Nauti nyt vielä -postauksesta on jo yli vuosi! Muistan niin elävästi, kun luin sen kasvavan vatsani kanssa köllötellessä ja taisin kommentoidakin. Olin vakaasti päättänyt, että kaikesta nautin, tuli mitä tuli. Ja tuli elämän paras aika, joka vain paranee. Nyt täällä on kymmenkuinen humoristi, enkä ymmärrä, miten jo lähtökohtaisesti maailman ihanin asia voi olla joka päivä ihanampi.
Ennen omia lapsihaaveita en ehkä ihan ymmärtänyt horinoita siitä, miten siistiä on seurata oman lapsen kehitystä. Ajattelin sen olevan vähän jotain sellaista, mitä kuuluu sanoa. Mutta onhan se nyt siisteintä ikinä, kun oma tekele oppii iskemään kämmeniään yhteen, nousee pystyyn ja kurkistelee aamulla sängyn reunan yli. Ja ilmeisesti vielä
siistimpiä juttuja on vielä tulollaan.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hihii, en mäkään voi uskoa! Silloin se pötkäle tuntui vain niin superihanalta, mutta nyt on ihan uudet geimit meneillään. <3 

Just juttelin mun siskon kanssa, jonka laskettu aika tuli ja meni (vauva ei tullut vielä), ja se sanoi tuota samaa, ettei aiemmin oikein tajunnut, mitä fiilisteltävää lapsosen oppimisessa on, mutta nyt se on jo ihan liikuttunut siitä, että sen vauva yrittää kääntyä siellä vatsassa: "Sillä on oma projekti meneillään, miten liikuttavaa!"

Nää on näitä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä se puheen ja mielikuvituksen kehitys on ihan mahtavaa katsottavaa ja kanssaelettävää. Meillä 2,5v kaksikielinen lapsi puhuu paljon vähemmän (per kieli) kuin verbaalisesti taitava yksikielinen. Silti hän osaa kertoa päivittäin upeita oivalluksia, leikkiä sanallisia mielikuvitusleikkejä ja jakaa
spontaanisti myös muistoja! Ihan mahtavaa, kun voidaan puhua siitä kun oltiin viimeksi Suomessa tai lentokoneessa tai kun nähtiin joku hauska juttu yhdessä. .

Ihan oma aspektinsa on myös kaksikielisyyden kehittyminen. Kuinka lapsi osaa ihan älyttömän paljon enemmän sanoja kuin käyttää päivittäin ja kuinka aikaisin hän aloittikaan käyttämään kieliä johdonmukaisesti. Isälle puhutaan isän kieltä ja äidille suomea. Kaksikielisyyden suhteen on myös paljon pieniä huolia (lähinnä saanko äitinä pidettyä suomenkielen hengissä ja sujuvana muunkielisessä maassa), mutta ylpeys lapsen osaamisesta on myös valtavan suurta.

Lapsi on fiksu, ihana ja hurmaava! On ollut sitä syntymästä asti mutta todellakin vain paranee kasvaessaan!

Juliaihminen
Juliaihminen

Vau, tuo on ihan oma maailmansa. Oon kyllä tosi kade siitä, että sun lapsi saa kaksi kieltä kotoaan. Toki vasta nyt, kun täällä blogissa ovat kaksikielisten lasten vanhemmat kommentoineet asiaa aina silloin tällöin, olen tajunnut, että se ei sillä lailla vain "tule tuosta vain", jos asuu ulkomailla, vaan sitä suomen kieltä pitää sitten oikeasti pitää yllä ja puhua ja nähdä vaivaa asian eteen. Siistiä kuitenkin, että vanhemmat jaksavat, siinä tekee tosi ison palveluksen lapselleen.

DADA/DAY

"Odotapa vain" kun se parin kuukauden päästä alkaa laulaa. Meillä on neiti 1v8kk ottanut tavakseen laulaa leikkiessään ihan tunnistettavia lastenbiisejä, vaikka kaikki sanat ei vielä olekaan tunnistettavia.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ooooo! Niin suloista!!! <3

Pyjama
Pyjamapäiviä

Mä olen aina tiennyt, että leikki-ikäiset lapset ovat hauskempia kuin taaperot ja taaperot ovat hauskempia kuin vauvat. :D Olen saanut vähän outoja katseita, kun olen sanonut, että vauvat ovat silleen vähän tylsiä... (Siis tietenkin ihania, etenkin kun ovat omia!)

Meillä on 4,5-vuotias kundi, aivan hurmaava ikä sekin. Ehkä mun mielikuvitukseni on riittänyt miettiä lasta (jo ennen hänen syntymäänsä) tähän noin viiteen ikävuoteen saakka, mutta ei siitä pidemmälle. Kohta mun pikku kundi on niin iso, että lähtee vähän omille teille (yksin ulos?! paniikki). Useampana iltana olen huomannut huokailevani, että hirvittää, kun lapsi kasvaa. Mutta toisaalta. Nyt hän pelaa innoissaan Afrikan tähteä. Shakin siirtoja olen pikku hiljaa opettanut. Mulla on kohta vuosikausien haaveilun jälkeen shakkikaveri!

 

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Odotapa vain, kun se tuosta kasvaa ja alkaa ymmärtää sarkasmia ja ironiaa ja sen kanssa voi piruilla ja jälkeenpäin sitten sopia kutettelemalla. Meillä nimittäin on tällainen kuusivee, ihan huippua! (Ja nyt kun se ei ole kotona, voin katsoa asiaa vaaleanpunaisin lasein ja unohtaa kaikki kuusivuotiaan kiukuttelut.)

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Plus odotapa vain, kun se alka oikeasti fiilistellä kirjoja ja Puppe-tarinoiden sijaan voit lukea sille ääneen Narniaa ja olla itsekin ihan että jes. Ja sitten se saattaa nähdä sattumalta telkkarista Titanic-dokkarin, innostua, lainata omalla kirjastokortillaan kirjaston kaikki Titanic-tietokirjat ja toivoa vielä Titanic-teemaiset syntymäpäiväjuhlat. Ja veneillessä see huutaa kaikelle kansalle, että "Ettei vaan nyt kävisi niin kuin Titanicissa". Että odotapa vaan &lt;3.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää on ihan parasta. Siis odotapa vaan kun pääset siirtymään kuvakirjoista oikeisiin kirjoihin, lukemaan lapsuutesi ja nuoruutesi rakkaita suosikkeja. Aivan parhautta. Mä odotan tässä malttamattomana että missä vaiheessa päästään Harry Potteriin...tai että innostuukohan lapsi scifistä jos luen sille Jules Vernen kirjoja (niinkuin itselleni kävi kun äiti toi kirjastosta). Tai odotapa kun lapsi oppii lukemaan, siinä liikuttuu niin tajuttomasti kun yhtenä päivänä tyyppi vaan yks kaks tajuaa miten kirjaimista muodostuu sanoja :)

Tai odotapa, että pääset lapsen kanssa vuoristorataan. Lintsillä sitä saa odottaa kauan, mutta keski-euroopassa juuri pääsin 5v:n kanssa yhdessä kiljumaan :D

Odotapa vain, kun pääset kuuntelemaan sivusta kun se juttelee ja touhottaa läheisimpien kavereidensa kanssa sellaisella pikkulapsi-dialogilla <3 Lasten ensimmäiset keskinäiset keskustelut on jotain älyttömän suloista kun niissä ei aina välttämättä oo päätä eikä häntää :D

Ja juuri tuo mitä moni muukin on sanonut: kun se oppii kunnolla kertomaan vitsejä. Meidän esikoinen tokaisi about kolmivuotiaana ravintolan buffetissa, että "Ootpa äiti laittanu hyvää ruokaa!" :D

Minttumaria (Ei varmistettu)

Puhe ja sitä myötä oman lapsen mielenliikkeiden aukeaminen tuo niiiin monta uutta puolta lapsesta esiin ja se on aivan mielettömän ihanaa! Eikä tarvi edes kauaa odottaa että pääset mukaan tähän junaan: Meidän lapsi 1v 9kk katseli tänään uutta mukiaan, jossa nallella on sylissä nalle, ja hän sanoi "Ei mitään hätää - ison nallen sylissä" Jollakin tasolla kaikki minusta suli siinä hetkessä aivan kokonaan, kun se ajatus oli niin suloinen. Se, kuinka hän itse omassa mielessään yhdistää elettyä elämäänsä ja tulkitsee sitä kuvaa noin. &lt;3

aie (Ei varmistettu)

Kaikkein mahtavinta (jos nyt yks pitäis valita) omien lasten kasvamisessa on ollut huumorintajun kehittyminen! Ai että miten hauskoja tyyppejä meillä on. Itse kun oon varsin sarkastinen, ironiaa rakastava sanoilla leikittelijä, ei mikään oo ihanampaa kuin huomata lasten verbaaliset höpsötystaidot. Miten mahtavia kommentteja, tokaisuja ja vitsejä niiltä tuleekaan! Kaksvee kysyy monta kertaa päivässä, että "kellotaanko vitsejä ja talinoita" ja sit alkaa höpötys. Hämmästyin jo isoveljien kohdalla sitä, miten aikaisin huumorin- ja ironiantaju kehittyy, mutta kai se näillä vanhemmilla on väistämätöntä.

Niin ja kyllähän siinäkin sydän sulaa kun kaksvee sanoo ensimmäistä kertaa että "minä lakastan sinua oikein paajon". Kielellinen kehitys, parasta.

Pphelen (Ei varmistettu) Http://pphelen.wordpress.com

Sängystä tuo taapero ei tule alas vieläkään. Osaa kyllä nalkuttaa "peppu, peppu (edellä pitäis tulla mutten varmana". Sitten sen kanssa osaa käydä minikeskusteluja.
Äiti en ole vieläkään (täti hetken). Yksi päivä puhutteli mua pappana. Kun puuskahdin turhautuneena "eikun äiti!!!" Poika vastasi vaan "ketä?"

Kommentoi