Onhan bloggaaminen nyt täysin sairasta

Juliaihminen

Yksi mun älykkäimmistä ja hauskimmista ystävistäni ei harrasta juurikaan somehommia. Vaikka se on harvinaisen perillä maailman tapahtumista, se ei ole edes Facebookissa. Vuosia sitten se tapaili yhtä mimmiä muutaman kerran. Kun ystäväni näytti mulle sen mimmin kuvan, mä tunnistin sen bloggaajaksi. Kaivoin koneelta esiin naisen blogin, ja siellä oli sellaista tyypillistä bloggaajakamaa: kuvia mimmistä pousailemassa jossain portaissa eri asennoissa, veikeästi hymyillen.

"Mitä helvettiä? Toihan on täysin sairasta! Ihan silmitöntä narsismia. Mitä tämä oikein on?!" kaverini järkyttyi.

Mua alkoi naurattaa kamalasti. Olin niin tottunut siihen, että blogiskeneen kuuluu tuommoinen poseeraaminen, etten osannut pitää sitä millään lailla kummallisena. Nyt kun katsoin toimintaa ulkopuolisen silmin, niin kyllä, joo-o. Aika sairastahan se on. Samat vaatteet, samat portaat, käsi vähän eri asennossa ja 15 kuvaa tästä tilanteesta. 

 

Mutta sitten taas. Jos mitä tahansa kulttuurin muotoa katsoo ensimmäistä kertaa, ulkopuolisen silmin, niin aika omituiseltahan monet uudet asiat tuntuvat. 

Aluksi mun mielestä oli narsismin huipentuma kuvittaa tekstejäni omilla kasvoillani. Tässä minä oon. Ja tässä! Ja tässä! Ja tämmönenkin kuva minusta! Myös omien ajatusten ja edesottamusten kirjoittaminen ja julkaiseminen tuntui aika itsekeskeiseltä. Miksi jotakuta pitäisi kiinnostaa se, että minä leikin lapseni kanssa konttausleikkiä iltaisin?

Valehtelisin jos väittäisin, että olen nykyään täysin sinut tämän asian kanssa. Etenkin oman naaman tunkeminen muiden nähtäväksi uudestaan ja uudestaan on vähän omituista (huonolla tavalla). Toki sisäinen huomiolorttoni saa siitä myös tyydytystä.

Ja sitten toisaalta taas, itsestään puhuminen ja itsensä kuvaaminen kuuluu blogikulttuuriin. Totta kai kulttuuria saa kritisoida ja sitä pitää tarvittaessa muuttaa, mutta toisaalta sitä pitää myös ymmärtää ainakin jollain tasolla, jotta kritiikki osuu oikeaan.

Kun ajattelen asiaa blogien lukijana, niin mua kyllä kiinnostaa, minkä näköinen ja tyylinen tyyppi niitä tekstejä siellä raapustaa. On kiinnostavampaa katsella kuvia jonkun naamasta kuin vaikka kuvia kukkasesta tai ruoka-annoksesta (toki niitäkin on kiva välillä katsella).

Ja mitä tulee omien asioiden julkaisemiseen, niin tavoitteeni sillä on (mikä on mun tavoitteeni ylipäänsä kaikella elämässäni) tämä: Haluan, että mun tekemiset aiheuttavat maailmaan enemmän hyvää kuin pahaa. 

Totta kai joistain saarnoistani tai lesoiluistani saattaa tulla ikävä fiilis, sen mä tiedostan. Itsekin pahoitan välillä mieleni lukiessani a) "vääriä" mielipiteitä b) jonkun täydellisestä elämästä (niinä hetkinä kun oma elämä ei ole täydellinen, kuten tänään kun pyörästä vielä kotimatkalla puhkesi rengas, va fan!).

Mutta mä toivon, että pohjimmiltaan omat horinani joko nauruttavat, helpottavat, antavat jotain uusia ideoita tai vertaistukea, herättävät järkevää keskustelua tai no, mitä hyvänsä sellaista positiivista enemmän kuin shaissea. 

Bloggaaminen on sen verran omituinen harrastus tai työ, että välillä siinä kaipaa vertaistukea muilta samoissa keloissa pyöriviltä. Olen menossa huomenna bloggaajana (eli muthafokin CONTENT GURUNA) PING Helsinki Business -festareille.

Se on vaikuttajamarkkinointitapahtuma, johon kokoontuu Suomen kiinnostavimmat bloggaajat ja vloggaajat, sisältömarkkinoinnin ammattilaiset ja kaikenlaiset isot pamput. Olen tästä tosi innoissani, koska on niin hauska kuunnella aiheesta ammattimaisia puheenvuoroja ja nähdä kivoja tyyppejä. Bloggaajat ovat pohjimmiltaan hyviksiä, aina kun olen tutustunut johonkin bloggaajaan, olen ollut ihan fiiliksissä. 

Lupaan kertoa täällä sitten kaikki Ping-opit ja juarut!

Sitä ennen, tässä vielä vähän sisarellista vertaistukea. Minä ja rakas ystäväni (Visual diary -blogin) Ässä puhutaan bloggaamisesta. Pitkällä horinalla esiintyy muun muassa seuraavaa: Kerrotaan Saaran stalkkerista sekä mun viime syksynä alkaneesta urakriisistä, lapseni vähän rettelöi jaaa... sitten siinä on paljon puhetta bloggaamisesta!

 

MUuttaisitteko jotain blogikuLttuurissa? Jos, Niin mitä?

 

 

Lue myös:

Loggaaja palveluksessanne

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitenkään sun kaveria dissaamatta tahi häneen edes viittaamatta, se asenne että kaikki itselle uusi ja vieras on lähtökohtaisesti epäilyttävää, on niin väsähtänyttä. Tyypillisesti kaikki NUORISON KOTKOTUKSET on merkki moraalin rappiosta.

Esim tämä somettamisesta valittaminen. Itsehän lapsena autoin vanhuksia ja bongasin lintuja luonnossa koulun jälkeen. Ööö eikun katsoin Ostos-TV:a kunnes alkoi Marienhof kunnes alkoi Kauniit ja rohkeat. Mutta somessa en roikkunut.

Selfiet. Tubettajat. Liian vahvat kulmakarvat. Potkulaudat skeittaamisen sijaan. Ruuan valokuvaaminen. Vähäinen alkoholinkäyttö. Semmoinen anorakki joka mulla oli partiossa vuonna -92 kun olin nörtti. Mitä se sellainen on olevinaan?

Paras suoja vanhenemisen kitkeröitymistä vastaan on säilyttää uteliaisuus uutta kohtaan, ottakaamme siis nuorisosta mallia (silleen ei-nolosti ja oman iän tiedostaen kuitenkin ;) )

Tämähän ei vastannut lainkaan kysymykseesi, mutta tavoiteena meuhkaaminen lisäksi kannustaa jatkamaan valitsemallasi tiellä :D

Tuulihattu

Mä ymmärrän sun pointin, MUTTA sanoisin kuitenkin, että kyllä somettamista kannattaa pohtia kriittisestikin. Kyse on muustakin kuin nuorison tuomitsemisesta ja ikäpolvien kuilusta. Someenkin voi laittaa paljon paljon muutakin sisältöä kuin omaa, usein filtteröityä naamaa edullisimmista kuvakulmista. Luulen, että jos esimerkin mimmillä olisi ollut vaikka maisemia kuvituksena blogissaan, reaktio olisi ollut ihan eri.   

Mua kiinnostaa somen "järjessä" juuri se, että mitä ihmisen aivoille ja meidän kulttuurille tapahtuu nyt. Kun meidän elämää määrittää, millainen kuva tai postaus tästä hetkestä tulee, ei se miltä tämä salitreeni tuntuu juuri nyt, miltä ruoka maistuu ja mitähän se yks tyyppi ajattelee, eikä vaan se millanen kulmakarvalook hänellä on tänään valittuna. Eikä tää toki oo uusi juttu, 1800-luvulla uppouduttiin bridgen peluuseen ja hömppärunoihin, ysärillä Marienhofiin, nyt idlataan luurin kanssa, ja kaikissa on vaara että ihmisaivot menee täysin nollille. Ja aivot on semmoinen elin jota pitäisi treenauttaa, etenkin vanhetessa! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihan totta puhut! Toki someen ja moneen muuhunkin pitää suhtautua kritiikillä. Viittasin enemmän asenteeseen, jossa ekoja kertoja tutustutaan johonkin oman kokemusmaailman ulkopuoliseen ja todetaan, että TOIHAN ON AIVAN SAIRASTA. Kriittinen arviointi on hedelmällisempää kun ensin avoimin mielin tutustuu, mistä on kyse.

Vierailija (Ei varmistettu)

Täytyy vielä kommentoida, että vaikka osin pidän somen kritisoimista tärkeänä, en aivan allekirjoita näkökulmaasi. Vaikea kuvitella, että suurimmalle osalle somea käyttävistä some kuvaamallasi tavalla määrittäisi elämää. Varmasti somen käyttö, kuten monet muutkin ilmiöt menee osalla ihmisistä aivan överiksi, suurimmalla osalla se lienee vain pieni osa elämää muun ohessa.

Pelko aivojen nollaantumisesta on myös turha, toki monotoninen yhden asian jatkuva tekeminen on yleensä haitallista, oli kyse mistä tahansa.

Suomeen pätee varmaan sama kuin moneen muuhun: jos elämän peruspilarit kuten riittävä ruoka, uni, liikunta ja sosiaaliset suhteet on kunnossa, voi aika huoletta välillä uppoutua somen pariin. Jos some tai mikä vaan harrastus alkaa haitata noita elämän perusrakenteita, on syytä vähentää.

Tuulihattu

Totta. Eri ihmiset käyttää sitä eri tavoin, ja monella varmaan menee ihan normaalin käytön rajoissa. Käsittääkseni sillä kuuluisalla nuorisolla homma menee välillä helposti överiksi, ja sitten taas moni bloggaaja nimenomaan on kertonut väsyneensä juuri tuohon mainitsemaani tapaan, jossa oikeasti kaikki tapahtuu sen ehdoilla millaisia kuvia ja millaisia juttuja on mahdollista saada. Muistaakseni mm. Eeva Kolukin tästä kirjoitteli lopettaessaan Kaikki mitä rakastin-blogia. 

Juliaihminen
Juliaihminen

Samoilla linjoilla. Asioiden dumaaminen vain siksi, että ne on itselleen uusia, ei ole mikään hedelmällinen lähtökohta. Myös somen demonisoiminen on ihan semmosta luddiittien hommaa. 

Mutta toki somekin on sellaista kulttuuria, jota on hyvä kritisoida tai ainakin puhua sen eri puolista. Jos joku asia on totuttu tekemään tietyllä tavalla, se ei välttämättä tarkoita, että niin kannattaa tehdä jatkossakin.

Taru Mari
Stuff About

Tunnistan tuon ajatuksen että miksi laittaisin omia kuviani ja ajatuksiani nettiin silloin alussa. Mutta kuten sanoit, itsekin tykkään lukea blogeja - nimenomaan niitä joissa on niitä kuvia bloggaajasta ja tekstiä hänen elämästään. Nyttemmin en jaksa enää miettiä aivojani solmuun onko bloggaaminen narsistista. :D Niin kauan kun ei satuta muita ja nauttii tekemisestään niin homma lienee ok. :)

Nica
Klassikko viikossa

Mua kyllä jaksaa ihmetyttää se oman lärvin ympärillä piehtarointi. Esim. se että miksi vlogit on kaikki (tai kaikki mitä olen itse ikinä nähnyt, okei en tunne juuri vlogeja eli korjatkaa jos oon vääräs) puhuvia päitä vaikka maailma on iso ja kaunis ja video formaattina jumalaisiin sfääreihin yltävä. Jos visuaalinen anti on siinä et istutaan ja höpistään ni sit vois tehdä vaan podcasteja. Ja miksi joidenkin instatilit on yhtä selfienauhaa. Tässä kapeiden kauneusihanteiden ja tykkäysten kalastelun maailmassa tollanen naamaparaatikulttuuri ruokkii varmasti ihan hirveesti pahaa oloa monissa. Ja onhan se myös ihan helvetin tylsää. Musta ihmiset on kauniita ja kiinnostavia katseen kohteita juu, mutta jos siinä lärvissä ei hirveen isoja muutoksia tapahdu päivittäin niin välillä vois suunnata kameraa myös muualle. 

Anni Menossa (Ei varmistettu) https://menoajamamailua.wordpress.com/

Oon sun kanssa samaa mieltä! Onhan oman naaman esittely eri kulmista jotenkin sairasta. (Mähän käytän juuri niitä kukkasia kuvituksena, hehehee!) Tosin onhan sekin sairasta, että itse kyttään jotain tykkäysmäärää mun FB-kuvissa - sama narsismiasia, vaikka kohderyhmä onkin eri.

Täällä Lilyssä on muuten kuvapaljous siitä ärsyttävää, että kun alkaa vaikka bussimatkalla lukea jotain tekstiä, isot kuvat (ne monet) latautuvat tekstiä hitaammin ja teksti pomppii monta kertaa pois näytöltä. Mullahan palaa aivan totalisesti käpy ja jätän lukematta. Luin muuten jostain, että blogimaailma olisi hiljalleen siirtymässä tekstilähtöisemmäksi, saas nähdä!

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo mä vähän kipuilen tämän kanssa. Kun se on tosiaan vain ihmisen naama ja kroppa, sadasta eri kuvakulmasta. Usein mun ajatusten ja mun naaman välillä ei oikeastaan ole edes mitään yhteyttä :D Tai siis joo, ajatukset on syntyneet siellä naaman takana sijaitsevissa aivoissa, mutta an sich ne eivät liity yhteen.

Jännää, miten kaikki tutkimukset aina sanovat, että "jos linkissä on naama, ihminen klikkaa sitä todennäköisemmin". Eli sinällään se naama vain sitten kuitenkin vetoaa ihmiseen paremmin. Mutta ajattelin kyllä jatkossa ainakin välillä laittaa ihan jotain kuvituskuvia muista hommeleista, se on vähän haastavampaa (esim olen yrittänyt ottaa mun tulevalle rahasarjalle kuvituskuvia), mutta kyllä niitä sitten keksii, kun alkaa kunnolla kelailemaan.

Ja joo! Hiton ärsyttävää, kun kuvien lataaminen kestää!

Mimosa.
Mimosa

Ihan huippu video. Mut hei mistä toi sun ihanan värinen paita on?

Juliaihminen
Juliaihminen

Hihii, kiitos! Toi paita on ihan niinkin rahvaasta mestasta kuin Monkista :)

Kommentoi