Onko päiväkotipaikan hakeminen villi länsi?

Juliaihminen

Alppu aloittaa päiväkodin ensi maanantaina. Viime keväänä stressasin kamalasti, minkä päiväkotipaikan se saa, koska Helsingissä päikyt ovat ihan täynnä.

Kuuntelin lukuisia kauhutarinoita aiheesta: vallilalaisista, jotka vievät lapsensa päiväkotiin Punavuoreen, lauttasaarelaisista, joiden lasten päiväkotipaikka on Kaisaniemessä, hermannilaisista, joiden päiväkotipaikka sijaitsee Rovaniemellä. Okei, tuota viimeistä tarinaa en kuullut, mutta siltä ne tarinat kuulostivat.

Joku sanoi, että Hermannin ja Vallilan alueella on 300 lasta liikaa kaupunginosien päiväkoteihin nähden. Kolmesataa! En tosin tiedä, pitääkö luku oikeasti paikkansa, mutta vaikuttaa pahalta. Ilmeisesti uusia päiväkoteja ei olla kuitenkaan perustamassa tänne, vaikka lapsimäärä ei ole vähentymässä.

Suurin stressinaihe mulle oli kuitenkin se, että ihmisten juttujen perusteella siihen voi itse vaikuttaa, saako lapsi paikan lähipäiväkodista. Kaikenlaisia neuvoja tuli lähipäiväkotipaikan saaneilta: "Käykää tutustumassa siellä ja vaikuttakaa tosi mukavilta." "Ei kun laitat miehen tutustumaan, niin sitten näyttää siltä, että isäkin osallistuu perheen toimintaan ja saatte pisteitä." "Lähetät muffinseja päiväkodin johtajalle." "Käyt siellä ja viet kakun." "Soittelet sille vain itsepintaisesti koko kevään." "Vetoat kaikkeen mahdolliseen. Keksi itsellesi joku sairaus ja sano, että mies on keikkatyöläinen, ja olet käytännössä neliraajahalvaantunut yksinhuoltajaäiti."

Mua ahdisti nämä neuvot ihan, koska en mä ole tottunut pelaamaan tällaisia pelejä. Mun mielestä nämä neuvot kuulostivat suorastaan korruptiolta! 

Mua ärsyttää ajatus siitä, että pitäisi viekkaudella ja maanittelulla kikkaila paikka lapselleen. Ei Suomi toimi niin. (Paitsi no, Talvivaara-dokkarin jälkeen en ole enää täysin vakuuttunut.) Tuollainen asettaa ihmiset hirveän eriarvoiseen asemaan: Silloin ne, keillä on voimia tai kyky vaatia tarpeeksi lujaa, kiilaisivat jonossa sellaisten ihmisten ohi, jotka ovat yhteiskunnallisesti huonommassa asemassa.

No, niinpä en sitten tehnyt mitään muuta kuin täytin internetissä virallisen päiväkotihakemuksen ja painoin Lähetä. Ja toivoin parasta. Kaikista niistä neuvoista ja onnistumistarinoista huolimatta.

Toukokuussa tuli tieto, että Alppu pääsi meidän ykkösvalintaan. Olin syvästi helpottunut, valtava kivi putosi harteilta. Tämä helpottaa elämää valavasti. 

Lisäksi mun uskoni siihen, että nämä jutut menevät reilusti ilman korruptiota, säilyi. En sano, ettäkö olisin menettänyt uskoni suomalaiseen byrokratiaan täysin, vaikkei Alppunen olisi saanut sitä paikkaa, mutta tämä ainakin vahvisti uskoa: Vaikka Hermannissa ja Vallilassa olisi se kolmesataa lasta liikaa, niin yhtäkään puhelua ei tarvinnut soittaa, yhtäkään muffinssia leipoa tai yhtäkään traagista elämäntarinaa vuodattaa päiväkodin johtajalle. Haluan elää ajatellen, että ne leijonavanhemmat, jotka ajattelevat saaneensa päiväkotipaikan lapselleen uskomattomilla vakuuttelutaidoillaan, olisivat saaneet paikkansa joka tapauksessa. Nyt ne vain tykkäävät kertoa tarinaa omasta henkilökohtaisesta onnistumisestaan.

Kunnallispolitiikasta on kuitenkin sanottava sen verran, että riittävä määrä päiväkoteja olisi kyllä todella, todella tärkeä juttu kaupunkilaisille. Se on yksi niistä hyvin selkeistä asioista, joilla voidaan kasvattaa tavallisen veronmaksajan halukkuutta osallistua yhteiskunnan menoihin ja kokea, että rahalle tulee selkeää vastinetta. Nimittäin jos päiväkoti sijaitsee ihan toisella puolella kaupunkia, elämänlaatu laskee hirveästi. Olisi niin piinallista joutua pidentämään työmatkaa jollain 45 minuutilla, koska päikkypaikka napsahti niin kaukaa. Se olisi suoraan pois lapsen kanssa vietetystä ajasta ja omien hermojen kestämisestä. Aito yhteiskunnallinen ongelma siis.

Jännittää kyllä tuo päikyn aloittaminen ihan kamalasti. Onneksi nyt kun ollaan vietetty siellä tutustumisviikkoa, kaikki on vaikuttanut huippu kivalta, päiväkodin ihmiset mega-ammattitaitoisilta ja ilmapiiri hirmu herttaiselta. 

 

 

Oletteko te saaneet haluamanne päiväkotipaikan? 

 

 

Lue myös:

Kokeile kaupunkia lastanvaunullisen näkökulmasta

 

 

Kuvat: Sain nuo ihanat pökät Breden Kidsiltä, joka on eettinen, ekologinen ja tosi tyylikäs lastenvaatemerkki Virosta. Kannattaa tutustua, siellä näyttää olevan kesäale!

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

   

Share

Kommentit

Noora K. (Ei varmistettu) http://nooraandnoora.com

Jee, ihanaa kuulla! Mä täytin just eilen päivähoitopaikkahakemuksen, enkä ajatellut tehdä mitään sen kummempia vetoomuksia. Toki käytin sen 255 sallittua merkkiä perusteluihin (ja oon aika ylpeä kaikesta, mitä sain siihen tungettua), mutta muuten toivon, että perusmeininki riittää. Nyt vain sitten pidetään peukkuja. Mä laitoin vain kaksi vaihtoehtoa ja katsotaan niitä avautumisia ja surutarinoita sitten, jos lapsi tosiaan saa paikan sieltä Rovaniemeltä, eikä kummastakaan niistä.

Kiva seurata Alpun päiväkotimeininkien alkua! Meidän tyttö menee päiväkotiin 1v2kk iässä. Vähän nuorempana siis, en nyt muista, paljonko Alpulla oli niitä kuukausia till. Mut suunnilleen sama, kuitenkin. :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Jee! Päikkypaikan hakeminen on suuri askel, nyt se on otettu, onnitteluni! :)

Pidetään peukkuja, että teiän tyttö saa jommankumman, aina asiat lopulta järjestyy!

Hallitun hysterian Anu (Ei varmistettu) Http://hallittuhysteria.com

Helsingissä on valtavasti väliä aloitusajankohdalla. Elokuun isossa aloituksessa se paikan saaminen on melko todennäköistä, kesken kautta aloittavilla sitten taas liki mahdotonta.

Ja kyllä noissa jotain pelejäkin pelataan. Me haettiin aikaan tammikuussa paikkaa ja oltiin listattu kaikki perustelut päivähoidon tarpeille. Ensisijaisen kohteen johtaja, joka hakemusta käsitteli oli pelaamassa meitä johonkin ihme monen kilometrin päässä olevaan väistötilaan eikö ollut esitellyt meidän hakemusta lainkaan asiallisesti. Lopulta kun kuultiin että omalla alueella kyllä olisi toissijaisessa hakukohteessa paikkoja jouduimme soittamaan alueen johtajalle jotta saimme alueelta paikan emmekä ensisijaisen johtajan kaavailemaa paikkaa monta kilometriä ohi kummankaan vanhemman työmatkan.

Päiväkodin vaihto kolmivuotiaana ja esikoulupaikka menivät sitten aikanaan ihan vain laittamalla hakemukset sisään, mutta tuo ensimmäinen kokemus jätti kyllä melkoisen wtf-fiiliksen

AaAa (Ei varmistettu)

Me tehtiin samoin kuin te, eli hakemus menemään ja siihen kaksi vaihtoehtoa (ainut optimointi, että toivottiin elokuun aloitusta syyskuun sijasta, kun kuultiin huhuja että silleen irtoo paikka helpommin). Leikkipuistotuttavien kanssa olin jutellut päiväkodeista ja kuullut kehuja noista molemmista meidän lähipäiväkodeista. Ei käyty tutustumassa, ei soiteltu johtajille jne. Saatiin sitten paikka 2. vaihtoehdostamme. Edelleen oon kyllä sitä mieltä, että pk-paikan haku on kamalaa, siis prosessi tuntuu hyvin epämääräiseltä ja satunnaiselta. Oikeasti kovasti toivon, ettei paikkojen jakoon vaikuttaisi vanhempien aktiivisuus (ts. painostus).

No, mutta mitä me sitten saatiin tällä tavalla. No ihan paras päivähoitopaikka lapselle mitä voi toivoa. Päiväkodin henki on mahtava ja aikuiset viihtyvät töissään -> lapset viihtyvät. Etenkin mahtavaa on pysyvät hoitosuhteet. Tytön omahoitaja tuli meille kotiin tutustumaan lapseen kesäkuussa 2013 ja nyt kun lapsella on alkamassa viides (?!!) ja vika (niisk, en kestä) vuosi samassa päiväkodissa (kaikki neljä kpl ikäryhmää on sit läpikäyty, tai siis eskariin lapsi menee muualle kun pk on "väärän" koulupiirin alueella), on omahoitaja ollut hänellä samassa ryhmässä joka vuosi ja samaten kaikki muut aikuiset ovat olleet lapsella vähintään kaksi vuotta (ts. aina kun on tullut ryhmävaihdos, on mukana siirtynyt tuttuja aikuisia). Muutenkin päiväkodin henkilökunnan vaihtuvuus on pientä ja toiminta organisoitua. Ainut mikä on risonut tässä vuosien varrella (jos sataa loskaa räntää mitä vaan kissoja ja koiria) on että pk-matka on vajaa kilsa (vs. lähin pk jonne on 200m matkaa), mutta en vaihtaisi päiväkotia, en missään nimessä.

Pallo (Ei varmistettu)

Ei saatu yhtäkään päiväkotia, jotka meidän listalla oli. Jotenkin kuvittelin, että tottahan toki paikka aukeaa jostain noista alueen neljästä 80-120 lasta vetävistä päiväkodeista, mutta väärässä olin. Päiväkodin johtajan selventäessä valintakriteerejä tulin siihen tulokseen, että tuollainen tavallinen lapsi ilman erityistarpeita tippuu jonnekin pitkän listan alalaitaan kun paikkoja jaetaan. siirtojonossakin on lapsia parin päiväkodin verran. No, paikka aukeni naapurialueelle ja sinne mennään sitten kun muutakaan ei ole.

Ja sitten avautuminen.... mä en v*ttu tajua, mikä tässä mättää? Ipanoita olisi vaikka pinoittain päiväkodeissa säilytettäväksi, tilanne on ollut tällainen jo useita vuosia, mutta mitään ei tapahdu! Mutiseeko äidit vaan keskenään leikkipuiston reunalla, että on tääkin nyt tätä ja yrittävät vaan jotenkin sompailla ja järjestää asian. Miksi tästä ei nouse isompi haloo? Mä en ihan oikeasti halua uskoa, että se on naisvaltainen päiväkoti/varhaiskasvatus, joka ei uskalla lyödä nyrkkiä pöytään, vaatia ja sanoa, että eihän tämä nyt s**tana vetele.

Travojago
Travojago

Eihän se ole. 

Kun pari vuotta sitten järjestettiin mielenosoitus tuli liitoilta viestiä, että vain koulutetut, virassa olevat ja liittoon kuuluvat lastentarhanopettajat saavat osallistua lakkoon. Kaikilta muilta poistujilta se on luvaton poissaolo. 

Kun ennen lakkopäivää vanhempia varoiteltiin ja muistutettiin asiasta. Ei ollut ihan yksi tai kaksi äitiä ja isää jotka valittivat sitä kuinka epäkäytännöllistä tämä on. 

VANHEMMAT! te ootte niitä asiakkaita jotka MAKSAA siitä palvelusta. Vaatikaa koulutettuja sijaisia. Vaatikaa parempaa ruokaa (10 vuoden kokemuksella voin sanoa, että kyllä sitä syö, mutta ei se monipuolista tai terveellistä missään nimessä ole) Menkää vanhempain iltoihin. Joka kerta kun päiväkotinne henkilökunta vaikuttaa kiireiseltä laittakaa postia päivähoitoalueen päällikölle! Se ei ole kantelua se on henkilöunnan auttamista. Päällikölle ei välity muuta kuin suhdeluvut eikä ammattilaisten viestiä riittämättömyydestä oteta totena. 

Niin kauan kun asiakas on valmis maksamaan saamastaan hoidosta niin kauan ei asioille tapahdu yhtään mitään. 

Ja äänestäkää hyvät ihmiset. Miettikää mitä puoluetta äänestätte ja laittakaa viestiä kansanedustajallenne, että nyt menee metsään tää homma. 

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihan superhyvä kommentti! Kiitos! Nyt kun tämä on todella henkilökohtainen juttu, niin alan seurata tarkkaan, mitä puolueet oikeasti sanovat varhaiskasvatuksesta ja tekevät sen puolesta.

Sillä joo, kyllähän se alle kolmensadan euron päiväkotimaksu on nimellinen verrattuna siihen, mitä päiväkotipaikka oikeasti maksaa, mutta kyllä tässä verojakin maksellaan, joilla juuri noita päikkyjä pidetään yllä. 

 

Juuri näin. Kyllä päiväkodissa kaikki resursseihin liittyvä on suunniteltu ja venytetty jo valmiiksi niin pitkälle kuin mahdollista. Ja venytetty päälle vielä vähän lisää. Ja sittenkin vielä vähän. Varhaiskasvatus kaipaa kipeästi aktiivisia vanhempia (sillä kouluillahan vanhemmat ovat selvästi näkyvämmässä ja kuuluvammassa roolissa), koska valitettavasti työntekijöiden ääni ei riitä. Tehkää päiväkodin työntekijöille selväksi, että olette heidän puolellaan (koska uskon vahvasti, että olette), ehdottakaa parannuksia ja ehdottakaa toimenpiteitä niiden edistämiseksi (suuremmassa kuvassa). Mikään ei ole parempi kiitos työstä kuin aito kiinnostus sitä kohtaan. Vastapainoksi kysykää toiminnasta ja sen periaatteista. Antakaa varhaiskasvatuksen ammattilaisten tehdä työtään näkyväksi syvemmällä tasolla. Heidät on koulutettu puhumaan toiminnan taustalla olevista arvoista, menetelmistä, suunnitteluprosesseista, kasvatuksesta, oppimisesta yms yms yms. Sitä kannattaa hyödyntää. 

Taru Mari
Stuff About

Jes hyvä! Me päästiin onneksi myös meidän ykköspaikkaan. Päiväkotiin kävelee minuutin. Not bad. :D

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Saatiin paikka ekasta vaihtoehdosta, mutta päätin silti viedä yksityiseen. Kolmen viikon päästä ollaan täysarjessa, kääk! Olo on silti aika luottavainen, mitä tulee päiväkotiin ja Fridaan. Itsestä en ookaan ihan niin luottavainen. :D 

Tsemppiä totaalisen uuteen syksyyn! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Hieno juttu, onnea paikasta teille! Mua jäi tässä mietityttämään ehkä toi ajatusketju, että se, että teillä ei ollut ongelmaa tarkoittaisi sitä, että ongelmaa ei ole. Toki ymmärrän tässä pointin ja tuo ajatusketju voi olla ihan tosikin! Lähinnä vaan harmittaa, kun monesti sortuu itse tai törmää sellaiseen ajattelutapaan, että "minä sain töitä -&gt; kyllä hyvät tyypit aina pääsee töihin", no, toi nyt oli tosi kärjistetty ja erityisen urpo esimerkki mutta vastaava induktiivinen päättely jotenkin jättää huomiotta sattuman, mikä näissä monesti on se ratkaiseva tekijä. Tässä toki toivon, että asia oikeasti on näin miten ajattelet, ihan sairasta tuollainen korruptiokakkujen leipominen! Ehkä sun pointti oli lähinnä, että ilman mielistelyä voi saada hyvän paikan, mutta kaikki ei kuitenkaan tietty saa - millähän perusteella näitä päätöksiä tehdään? Oon itse lapseton 20-vuotias, ja mua jännittää jo nyt nää päiväkotihommat, kun oon lukenut kauhukokemuksia niin paljon, tää oli mukavaa vaihtelua siihen! Onnea vielä paikasta ja kiitos tästä blogista :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Erittäin hyvä pointti. Joo siis, nyt kun mainitsit, niin tuo mun ajatusketjuni on kieltämättä vähän ontuva. Koin silloin paikan saatuani suurta voitonriemua siitä, ettei tarvinnut yrittää mitään korruptiopelejä, mutta tämä oli tosiaan vain yksittäistapaus.

Myös sellaisia tarinoita olen kuullut, että joku ei ole saanut paikkaa, mutta sitten se on raivonnut tarpeeksi ja lopulta saanut. Kiinnostaisi kyllä oikeastikin tietää, millä perusteella näitä päätöksiä tehdään. 

Kiitos hyvästä kommentista! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Eniten tässä päiväkotihommassa vituttaa ja ahdistaa se sattumanvaraisuus hoitopaikan laadussa. Mulle on ihan sama seinille ja sijainnille, pikku homeenhajukaan ei tee lapseen niin isoja vaurioita kuin välttelevät tai kylmäkiskoinen suhtautuminen hoitajien taholta tai kiusaaminen muiden lasten toimesta, liian suuri ryhmä, jossa ei koskaan ehdi tulla huomioiduksi tms. Mutta näitäpä asioita ei mitenkään voi etukäteen saada tietää eikä hoitopaikkaa voi valita noiden aidosti tärkeiden asioiden perusteella! Ihan arpapeliä kaikki eikä rahallakaan saa parempaa (ainakaan täällä Pohjois-Suomessa). :( Raskain sydämin vien ainokaiseni päiväkotiin syksyllä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä jotenkin luotan siihen, että siitä lapsen fiiliksestä näkee, millainen tunnelma siellä päikyssä on. Me ollaan esim nyt oltu kahtena päivänä vierailemassa tuolla, ja kaikki henkilökunnasta ovat olleet niin älyttömän ystävällisiä, lapset huomioon ottavia ja samalla ammattitaitoisen oloisia, että ainakin oma ahdistus sen suhteen on ihan tyystin kadonnut. Tuo tutustumisviikko on siis selvästi hyvä myös vanhemmille, kun siinä huomaa, millaista meininki oikeasti on. En usko, että kukaan pystyisi feikkaamaan ystävällistä vanhempen edessä ja sitten olemaan kylmä ja kiukkuinen mulkero, kun vanhemmat poistuvat.

Paljon tsemppiä päiväkodin alkuun sinnekin! Ymmärrän täysin nuo pelot ja pohdinnot!

Travojago
Travojago

Kokemuksensyvärintaääni sijoituskokouksista hei! 
 

Ensinnäkin voin vahvistaa Julia sun käsityksen siitä, että muffinssien leipominen ja iskän ulkoiluttaminen tarhassa on ihan turhanpäiväistä. Se ei vaikuta sijoituksiin mitenkään. 

Kaikkien Helsingin kaupungin päiväkoteihin menevien lasten hakemukset käsitellään sijoituskokouksissa eli yksikään johtaja ei yksin tee sijoituspäätöstä vaan päätös tehdään kaikkien päivähoitopiirissä olevien päiväkotien kesken. Meno on suhteellisen karua huutolaislapsi meininkiä: tyttö, 4v, ei erityistukea - tonne, poika 2v avustaja- tänne, jne jne. Lapsia ei käsitellä nimeltä juurikin tasapuolisuuden takaamiseksi. 
Salassapitovelvollisuuden takia ei sijoituskokouksista voida tehdä kovin läpinäkyviä mutta olen ihan samaa mieltä siinä, että olisi kaikkien etu jos tästä proseduurista kerrottaisi kaikille. Se eliminoisi ihmisten tuntee siitä, että nyt on kärsitty vääryyttä ja juuri heitä sorretaan. 

Voin vakuuttaa, että mahdollisimman monen ensisijaisia toiveita pyritään kuulemaan mutta, kun yhdessä kokouksessa saatetaan käsitella 100 lasta ei aina voida ottaa huomioon sitä kuinka Mirkun muskarikaverit on Kaikki samassa päiväkodissa. 

Pallo kommentoijalle voin kertoa, että ensin sijoitetaan tukea tarvitsemattomat lapset ja sen jälkeen katsotaan kuinka monta erityistukea tarvitsevaa lasta päiväkoti voi ottaa tai onko esim jossain tietyssä päiväkodissa parempaa tietotaitoa erityislapsen hoitoon (esim diabetes lapset). 

Juliaihminen
Juliaihminen

Ja vielä toinen erinomainen kommentti heti perään! (Höhlä kun ensin vastasin tuohon aiempaan ja nyt vasta näin tämän.) Nuo sijoituskokoukset kuulostavat tosi hyvältä ja reilulta menetelmältä ja tukee tätä mun päätelmää siitä, ettei iskän ulkoiluttamisesta ole hyötyä. Ihanaa, että tässä ei ole mitään korrupiota mukana!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ollaan mietitty insinöörimiehennkandsa että tuohon päiväkotirulettiin tai tuollaisiin sijoituskokouksien pitämisen tilalle pitäisi vaan rakentaa yksinkertainen optimointiohjelma, joka laskisi tietyillä kriteereillä kaikille hyvät paikat. Tällä hetkellä kun se tuntuu olevan aika tuuripeliä. Me ainakin ollaan saatu välillä toiselta puolelta kaupunkia paikka, joka olisi tosiaankin pidentänyt lasten hoitopäiviä kahdella tunnilla, meillä kun ei ole autoa ja se päiväkoti olisi ollut aivan väärässä suunnassa kummankin työpaikan suhteen. Onneksi lähelle avattiin juuri silloin yksityinen pk, josta saimme paikat. Mutta kyllä kuulin kertomuksia, joissa ihmiset soittelivat monta kertaa perään ja saivat sillä vaihdettua paikan parempaan. Ei oo kyllä järkevää tämä nykysysteemi...

Mainio (Ei varmistettu)

Mä siis täysin samaistun tohon viime kevään stressiin sen jälkeen kun olin puhunut päiväkodeista siskoni kanssa. Aikaisemmin sitä vaan luuli että haet tosta päiväkodista paikan ja pääset siihen. Sitten kun kuulin että se ei ihan noin toimi niin alkoi ahdistus. Me vielä mieheni kanssa teemme vuorotyötä, tai siis sellaista että tarvitsemme välillä päiväkodin palveluita -19 saakka. Vuoropäiväkotien tilanne on vielä hirveämpi kuin ns. normaalien ja joskus kuulemma on vuoropäiväkodin sijaan sijoitettu normaaliin päiväkotiin ja todettu vanhemmille että jonoon pääsette. Onneksi mekin saimme sen toivomamme ykköspaikan mutta kaikki eivät varmastikaan saaneet.

Eloise (Ei varmistettu)

Esikoiselle haettiin neljä vuotta sitten paikkaa kunnallisesta lähipäiväkodista ilman mitään sirkustemppuja. Kaikki sanoivat, miten mahdotonta se paikan saaminen on. Tuuria tai ei, ykköstoiveena olleesta päiväkodista saatiin paikka. Olen vähän sitä mieltä, että tämä päiväkotipaikka-asia on semmoinen aihe, josta kuuluu kertoa kauhutarinoita ja päivitellä olemattomia, yksittäisiä paikkoja, joista supermammat (mammat, koska isät suhtautuvat asiaan huomattavasti rennommin) taistelevat verissäpäin ja suurimmat sankarit onnistuvat joskus harvoin saamaan pilttinsä himoitsemaansa varhaiskasvatusahjoon.
Joka tapauksessa: varhaiskasvatus &lt;3 &lt;3

Pyjama79 (Ei varmistettu) https://pyjamapaivia.com/

Me vähän niin kuin unohdetiin, että päiväkotipaikkaa pitää hakea törkeän aikaisin. :O Pikku kundi aloitti pari vuotta sitten elokuussa päiväkodissa. Me herättiin asiaan heinäkuussa (toki silloin selvisi myös, että minulla ylipäätään on syksylläkin töitä). Arvattiin, että autollisina ihmisinä kaupunki voi tarjota meille paikkaa ihan mistä vaan. Toisaalta kahdesta lähimmästä päiväkodista toisessa oli jotain sisäilmaongelmia. Niinpä soitettiin työmatkojen varrella olevaan yksityiseen päiväkotiin ja saatiin paikka sieltä.
Sitten kun muutettiin Espooseen, niin hoitopaikka piti saada noin kuukauden varoitusajalla. Kun soittelin ja kyselin paikkaa, niin mulle sanottiin, että tilanne Tapiolassa on "toivoton", mutta vinkkasi juuri valmistuvasta yksityisestä päiväkodista, joka on 700 metrin päässä kodistamme. Bingo.
Näin meistä tuli yksityisten päiväkotien käyttäjiä.

Pia Pakarinen (Ei varmistettu)

Hei,
ja kiitos kirjoittajalle ja kommentoijille! Ystäväni vinkkasi, että minun kannattaa lukea tämä. Olen Helsingissä apulaispormestarina ja vastaan kasvatuksesta ja koulutuksesta. Hienoa kuulla, että Alppu ja monien muiden teidän lapset ovat saaneet paikan. Rupean seuraamaan Alpun päiväkotitaivalta blogistasi, ja mielelläni kuulen teistä muistakin kirjoittajista. Minulle voi antaa palautetta facebookissa esim. ryhmässä Apulaispormestari Pian kaikille helsinkiläisille avoin keskusteluryhmä.

Olen ollut aikaisemmin opetuslautakunnan puheenjohtaja, mutta itsekin kesäkuun alussa aloittaneena opiskelen näitä varhaiskasvatusasioita. Olen kiertänyt kesällä päiväkodeissa. Päiväkotipaikat päätetään sijoituskokouksissa, joten muffinsseihin ei kannata aikaa haaskata :). Hakuajankohdalla on väliä ja kannattaa olla ajoissa liikkeellä.

Kesällä päivystäessäni eri päiväkodeissa katselin lapsiaan hoitoon tulevia äitejä (ja muutamia isiäkin). Melkein ahdisti itseänikin, kun huomasin, miten monella oli kova kiire jo töihin ja lapsi hidasteli - tuli takaumana mieleen, kun omat lapset olivat pieniä... Asiaa vain pahentaa, jos joutuu tekemään aamulla ylimääräisiä lenkkejä viedessä lasta hoitoon, ja illalla taas sama lenkki takaisin. Samoin kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen tarkoittaa sitä, että jonkun äidit ja isät sielläkin istuvat kassalla. Lastenhoitotarpeet ovat moninaisia, ja Helsingin pitää pystyä vastaamaan niihin. Jos haluamme, että ihmiset tekevät lapsia, arjesta pitää tehdä sujuvaa mm. siten, että päivähoitopaikan saa läheltä kotia tai työpaikkaa. Sitten kun pystymme tähän, voidaan miettiä esim. päivähoidon maksuttomuutta.

Meillä on hyvin koulutettua henkilöstöä päiväkodeissa. Sekin on tärkeää, jotta pystytään havaitsemaan erityistarpeet ja järjestämään tarvittaessa lapselle erityistä tukea jo ennen koulun alkamista.

Hyvää päiväkotitaivalta Alpulle!
Ystävällisin terveisin
Pia Pakarinen

Juliaihminen
Juliaihminen

Hei Pia!

Upeaa, että kommentoit tähän postaukseen, olen hyvin otettu! Hienoa myös kuulla, miten olet selvästi perehtynyt varhaiskasvatukseen käymällä päiväkodeissa (oman henkilökohtaisen kokemuksen lisäksi). Tähän mennessä minulla on pelkkää hyvää sanottavaa Helsingin varhaiskasvatuksesta.

Olisi ihan huippua, jos ryhmäkoot eivät suurenisi ja päiväkoteja perustettaisiin kantakaupunkiin lisää. Trendi tuntuu olevan, etteivät helsinkiläiset halua muuttaa kantakaupungin alueelta välttämättä silloinkaan, kun saavat lapsen. (Oma suunnitelma on ainakin pysyä täällä.)

Itsekin vasta opiskelen tätä varhaiskasvatusaihetta, kun se on nyt omalla kohdalla ajankohtainen.

Kiitos mainiosta kommentista, siitä tuli hyvä mieli ja tunne siitä, että tähän halutaan satsata. 

Mukavaa kesää!

Julia

Pia Pakarinen (Ei varmistettu)

Kiitos, olemme samoilla linjoilla!
Seuraan innolla kokemuksiasi.
Hyvää kesää!

Nor (Ei varmistettu)

Vähän myöhässä löysin tämän postauksen ja keskustelun, mutta pakko tulla silti kommentoimaan, sillä tämä todella on rakenteellinen ongelma!

Työskentelen itse lastentarhanopettajana Pohjois-Suomessa ja ainakin pari vuotta sitten ilmassa oli paljon puhetta siitä, että pääkaupunkiseudulla on huutava pula lastentarhanopettajista. Pääkaupunkiseudulla koulutettavat lastentarhanopettajat eivät riitä alueensa tarpeisiin eivätkä muualla Suomessa koulutetut lähde sinne töihin. Ja miksi lähtisivät, kun palkka on kuitenkin lähes yhtä surkea (pääkaupunkiseutulisä ei päätä huimaa).

Yksityisessä päiväkodissa työskentelevän juuri valmistuneen lastentarhanopettajan taulukkopalkka on n. 2100 euroa. Muun Suomen elinkustannuksiin tottuneelle tuntuisi hullulta lähteä samalla palkalla maksamaan esim. Helsingin vuokria. Itse maksan suuren P-Suomen kaupungin uudesta vuokrakolmiostani vuokraa alle 800 euroa ja käsittääkseni samaan hintaan olisi vaikeaa löytää Helsingistä pientä yksiötä. Miksi siis lähteä ehdoin tahdoin huonontamaan omaa elintasoa, kun töitä saa muualtakin?

En tiedä olisiko tähän sitten ratkaisuna koulutuspaikkojen lisääminen pääkaupunkiseudulle vai palkkojen korottaminen vai mikä, mutta selkeä ongelma tässä mielestäni on.

Kommentoi