Osta osakkeita ja tulet onnelliseksi?

Juliaihminen

Välillä pääsen haastattelemaan superkiinnostavia tyyppejä, minkä jälkeen kerron haastattelun sisällöstä jokaiselle, joka jaksaa kuunnella mun horinoitani.

Yksi tällainen haastateltava oli Aalto-yliopiston rahoituksen professori Markku Kaustia, jonka tapasin heinäkuussa. Hän oli tutkinut Niilo Luotosen kanssa osakesijoittamisen ja onnellisuuden yhteyttä ja tullut siihen tulokseen, että ihmiset, jota omistavat osakkeita ovat onnellisempia kuin ne, jotka eivät. Aineistona oli 120 000 eurooppalaista, eli tätä on kysytty monelta. 

Tutkimus ei paljastanut kausaliteetin suuntaa: tuleeko ihmisestä onnellisempi sen jälkeen, kun hän on hankkinut osakkeita vai hankkivatko keskimääräistä onnellisemmat ihmiset osakkeita? Myöskään syytä tähän ei tiedetä mitenkään varmaksi, mutta niitä oli kiinnostava spekuloida Kaustian kanssa. 

Miksi osakkeiden ostaminen tekee ihmisen onnelliseksi?

Sijoittaminen on yhteisöllistä

Sijoittajat tykkäävät puhua sijoituksistaan: mikä kurssi nousee tai laskee, mitä eri firmoissa tapahtuu. Itsekin seuraan Sijoituskerhoa ja Ompeluseuran talousgurut -ryhmää Facebookissa (sääli kyllä Ompeluseuran ryhmä ei vielä ota uusia jäseniä, mutta ehkä pian!). Sijotuksista jutustelu on vähän sellainen pompöösi mutta kuitenkin arkinen harrastus. Olen jopa tutustunut Ompeluseuran kautta tosi kivoihin ihmisiin, mikä on ollut tosi virkistävää. Siellä sovitaan myös sijoitus-excuja välillä, tavataan vaikkapa Pörssisäätiön illoissa.

Lisäksi omaa identiteettiä boostaa ajatus siitä, että omistan palasen Konetta tai Nordeaa. Tulee sellainen olo, että tässä ollaan vähän paremmassa joukossa, yrityksen omistajia! (Vaikka omistan tosiaan kaksi Koneen osaketta. Kyllä. Kaksi.)

Sijoittaminen antaa kontrollin tunteen

Kun on itse päättänyt, että minä hankin tuon osakkeen ja laitan rahani tuohon, tulee sellainen olo, että elämä ja tulevaisuus ovat jotenkin vähän enemmän omissa käsissä.

Lisäksi sijoittaminen luo uskoa parempaan tulevaisuuteen: Kun säästän nyt, niin ehkäpä 20 vuoden päästä olen vauras! Sijoittaminen tarkoittaa mun mielestä myös sitä, ettei usko vaikkapa maailmanlopun tulemiseen, zombie apocalypseen tai yhteiskunnan täydelliseen luhistumiseen ihan heti, mikä sekin lisää onnellisuuden tunnetta. (Vaikka ainahan ne zombiet ovat jossain määrin mielessä.)

Sijoittaminen yleissivistää

Tutkimusten mukaan sijoittaminen on linkittynyt siihen, kuinka koulutettu on ja kuinka kiinnostunut on yhteiskunnasta. Nykyään, kun tajuan Hesarin taloussivuista huomattavasti enemmän kuin aiemmin, itseluottamus on lisääntynyt, mikä omalta osaltaan tekee musta onnellisemman ihmisen.

Muistan, kun vielä viisi vuotta sitten skippasin täysin tyytyväisenä Hesarin talous- ja urheilusivut. Nykyään passaan vain urheilusivut. (Tiedän tiedän, nekin kuuluvat yleissivistykseen, mutta ihan kaikkeen ei vain pysty.) Oikeastaan kiinnostus talousasioihin lähti siitä hetkestä, kun vuonna 2012 ostettiin ensimmäinen asunto. Ensin mua alkoi kiinnostaa Euriborin tilanne, sitten muutkin korot ja lopulta pörssi. Pikkuhiljaa aloin opetella termistöä ja asioista tuli hahmotettavampia.

Aina, kun jostain asiasta saa henkilökohtaista hyötyä (eli kun omat rahat ovat kiinni jossain), se kiinnostaa ihan uudella tavalla. Ennen asunnon ostamista taloussivut olivat tuntuneet tosi hankalilta hahmottaa.

Kaustia sanoi kuitenkin myös, että kaikkia ei sijoittaminen mitenkään inspiroi tai innosta, vaan usealle se on pakollinen paha, vähän kuin vakuutuksen hankkiminen. Eli ei sijoittamisen tarvitse olla mikään mieletön intohimo tai keskustelujen kohde, vaan ihan sellainen automaattisesti tapahtuva juttu, jota ei sen enempää ajattele.

Sijoittajat eivät ole kaikkein pienituloisimpia

Vaikka osa pienituloisistakin ihmisitä sijoittaa, niin on aika ilmiselvää, että kaikkein köyhimmät eivät kauheasti osakkeita ostele. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, niin raha kyllä tuo onnea (mutta vain tiettyyn pisteeseen asti). Tutkimuksessa oli kuitenkin kiinnostavaa se, että sellaiset ihmiset, jotka sijoittivat, olivat onnellisempia kuin ne, jotka eivät, vaikka ihmisillä olisi ollut sama määrä omaisuutta. Eli itse sijoittaminen toi onnea, ei pelkkä raha.

Loppuun pitää myös sanoa tämä ääneen: Kaikilla ei todellakaan ole varaa tai aikaa sijoittaa rahoistaan, eikä se tarkoita, että nämä ihmiset olisivat välttämättä millään lailla onnettomampia kuin ne, jotka sijoittavat. Lisäksi on sanomattakin selvää, että sijoittamista harrastavat eivät ole millään lailla parempia tai arvokkaampia ihmisiä kuin ne, joilla ei ole sijoitussalkkua. 

No mutta, juteltiin me muistakin kiinnostavista asioista. Tuon koko Kaustian Haastattelun voi lukea täältä.

 

 

Oletteko te ostaneet suoria osakkeita? Kasvoiko onnellisuus?

 

Lue myös:

Sijoitusstrategiani on laiskuus

En aio jäädä eläkkeelle 35-vuotiaana

Näin tulotasoni on noussut ja tämä se on nyt

Lisätulot tuovat onnellisuutta 70 000 euroon saakka

6 hyvää syytä, miksi olen alkanut puhua rahasta

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Suomessa on varsin hyvä sosiaaliturva, ainakin toistaiseksi, joten täällä vallitsee mentaliteetti, jonka mukaan kaiken voi kuluttaa eikä mitään kannata säästää kun sitten menee tuet. Kansainvälisessä otoksessa huomataan se, että jokaisen on rakennettava taloudellista turvaa osakkeista tai rahastoista senkin vuoksi, että lasten lukukausimaksut tai eläke on pakko säästää itse. Vakaasti uskon, että tämä on myös (valitettavasti) meidän sukupolven kohtalo Suomessakin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oisko muuten mitään, jos tähän taloussarjaan kirjottaisit yhden jutun, jossa käsittelisit sijoittamiseen liittyvää menettämisen pelkoa? Tarkoitan pelkoa pörssiromahduksia tai lainakorkojen jyrkkää nousua kohtaan, joka voi saada himmailemaan rahoja mieluummin käyttötilillä. Ainakin ennen sanottiin, että sijoittaa tulisi vain sen verran, kun on valmis menettämään. Mutta miten tätä vois peilata esim. sijoitusasunnon ostoon? Pitääkö olla valmis menettämään sen 150 tonnia, josta on ottanut 70-90 prossaa lainaa? Itse oon toistaiseksi uskaltanut sijoittamaan vasta indeksirahastoihin, mutta jos pääsisin pelkojeni herraksi, niin kiinnostelisi kyllä laajentaa repertuaaria juuri sijoitusasuntoon.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tosi kiinnostava postausaihe, josta tosi mielelläni kirjoitan!

Allekirjoitan pörssissä ja rahastoissakin tuon, että pitää tiedostaa mahdollisuus kaiken menettämiseen. Ruokarahoja ei pidä sijoittaa.

Mutta sijoitusasuntojen kohdalla en oikein näe vaihtoehtoa, että menettäisi koko summaa. Hos korot nousee, voi aina myydä, vaikka sitten vähän tappiollakin. Oon tosi optimistinen luonne myös sijoittamisen suhteen, ei ole vielä koskaan mennyt yöunia sijoitusten tähden - just siksi, etten sijoita elintärkeitä rahoja.

Mutta laajempaa postausta voisin kyllä miettiä! :)

Pyjama79 (Ei varmistettu) https://pyjamapaivia.com/

Alleviivataan, että SIJOITUSasuntojen kohdalla, niitä kun ei ehkä kukaan osta mistä sattuu. Oma koti sen sijaan voi olla surkea sijoitus, ja asunnot eivät välttämättä mene kaupaksi vaikkapa Huutokoskella tai Näljängässä. Siis ollenkaan.

Itse olen kantapään kautta joutunut oppimaan, että ihan tavallinen rivarikoti ei välttämättä mene kaupaksi kovinkaan helposti edes Jyväskylässä. Naapuri myi omaansa yli vuoden, meillä on vuokralaiset...

Toimitusjohtaja (Ei varmistettu) http://sijoitusoy.blogspot.com

Sijoitusasuntoon sijoitetun pääoman voi hyvinkin menettää. Jos ostat kämpän vaikkapa 70% vivulla ja tämän jälkeen asuntojen hinnat tippuvat 30%, olet menettänyt koko sijoittamasi pääoman. Näin kävi 90-luvun alussa Suomessa ja finanssikriisin aikaan Yhdysvalloissa. Asuntosijoittamisessa ollaan lähes aina vivulla liikkeellä ja silloin voit itse asiassa menettää enemmän kuin olet sijoittanut. Ilman velkaa osakkeilla et voi lähtökohtaisesti hävitä kuin sen mitä olet laittanut kiinni.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, ennemminkin tarkoitin, että koko tuota vaikka 150 k euroa ei menetä, mutta toisaalta sehän ei ole edes sijoitettua pääomaa vaan juurikin velkavipua. Eli kyllä näissä tarkka saa olla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olisipa mielenkiintoista kuulla myös taiteeseen sijoittamisesta näissä rahapostauksissa!

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä olen lukenit siitä vähäsen ja keskustellut enemmän - mutten sijoittanut itse vielä yhtään taiteeseen. Tai siis ostanut taidetta sijoitusmielessä. Asiaan olisi kyllä tosi kiinnostava perehtyä enemmän!

Uffis (Ei varmistettu)

Koska tulee ne "taloustieteen teoriat tiivistettynä", joista oli puhetta ekassa raha-postauksessa xD? Niin monta toivepostausta, niin vähän aikaa...

Juliaihminen
Juliaihminen

Se on jo melkein kirjoitettu!!!! :D

Mielenkiinnosta kysyn, että oliko sinulla jokin erityinen syy ostaa kaksi Koneen osaketta? Että onko siinä sijoitusmielessä järkeä?

Linkissä olikin jo vastaus. Toisaalta fiksua niin pääsee ostamisen kynnyksen yli, samoin kuin jos aloittaa kuntoilun.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hehehe, joo, ihan ihme sekoilua aluksi. En tiennyt silloin mitään sijoittamisesta, esim juuri siitä, mitä merkintäpalkkio tarkoittaa. Nyttemmin on tullut ostettia minimissään 500 e osakkeita tai sitten hyödynnettyä Nordnetin tarjouksia :)

Toimitusjohtaja (Ei varmistettu) http://sijoitusoy.blogspot.com

Pienestä nillitän, mutta pakko koska sattui silmään. Vihjaisit, että kausaliteetilla on kaksi mahdollista suuntaa. Kahden korreloivan muuttujan kausaliteetilla on kuitenkin kolmaskin suunta. Voi nimittäin olla, että joku kolmas tekijä aiheuttaa sekä ihmisen onnellisuuden, että sen että tämä sijoittaa osakkeisiin.

Juliaihminen
Juliaihminen

Haa! Erinomainen pointti! Eikä todellakaan mitään nillitystä. En tullut edes ajatelleeksi tätä, mutta täysin relevantti ajatus.

Kommentoi