Osta valoa, älä lamppua

Juliaihminen

Kaupallinen yhteistyö: Sitra

Kirjoitin maanantaina postauksen, jossa väitin, että ihmisten pitäisi lopettaa vanhan virren veisaaminen siitä, miten yksilö ei voi vaikuttaa ilmastonmuutoksen etenemiseen mitenkään. Postauksen kommenteissa keskusteltiin, kannattaako ylipäänsä puhua siitä, miten yksilöt voivat omilla valinnoillaan hidastaa ilmastonmuutosta. Osa oli sitä mieltä, että tällainen yksilökeskeinen puhe ohjaa vastuun väärille raiteille: Isoja muutoksia pitäisi tehdä lainsäädännössä ja yrityksissä, eikä sysätä kaikkia toimia yksilön tehtäväksi. Tässä on pointtinsa, sillä isoja rakenteita ei missään vaiheessa pidä unohtaa.

Mä kuitenkin olen sitä mieltä, että molempia keskusteluja tarvitaan. Mitä enemmän ilmastonmuutoksesta puhutaan, sitä enemmän se on äänestäjien ja kuluttajien mielessä. Mun mielestä Sitra tekee tätä tyylikkäästi. (Sitra on siis itsenäisesti toimiva suuri ajatushautomo, josa spekuloidaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja yritetään kehitellä mahdollisimman toimivia ratkaisuja isoihin ongelmiin, kuten ilmatsonmuutokseen tai syrjäytymiseen.)

On yksilötaso. Varmaan aika moni teki somessa levinneen Sitran elämäntapatestin. Vaikka en omista autoa, syön vähän lihaa enkä juurikaan shoppaile, niin mun hiilijalanjälkeni oli yli 6000 kiloa. Jos en olisi lentänyt Thaimaahan viime vuonna, tuo hiilijalanjälki olisi ollut 3300 kiloa, eli melkein puolet mun ympäristöä tuhoavasta toiminnasta tuli lentämisestä. Tämä taas vähän herätti, vaikka olen kyllä toki aina ollut tietoinen lentämisen pahuudesta, kuten varmasti me kaikki olemme.

Tuon testin pointti ei kuitenkaan ole mun mielestä syyllistää ihmistä, vaan huomauttaa, että elintavat koostuvat monista asioista. Jos käytän luonnonvaroja lentämällä, niin voin sitten pyrkiä kompensoimaan sitä vaikkapa syömällä vähemmän lihaa. Sitra on listannut esimerkiksi sata fiksua arjen tekoa, joissa on erinäisiä neuvoja ympäristöystävällisempään elämään. (Jotkut noista ovat aika Captain Obvious Reporting For Duty -kamaa, mutta kyllä noista on silti hyvä muistutella silloin tällöin.)

Nämä hommat eivät mun mielestä ole myöskään mitään kilpailua muita vastaan tai kyyläystä siitä, kuka tekee ja mitä. Harva pystyy tai jaksaa ajatella ympäristöä joka valinnassaan. 

Jotta ympäristöystävällisten valintojen tekeminen muuttuisi oikeasti helpoksi ja houkuttelevaksi eikä miksikään ponnistukseksi, systeemin täytyy myös muuttua. Se on aivan selvä. Sen jälkeen kun härkis, nyhtökaura ja quorn tulivat jokaiseen lähikauppaan, meidän perheessä ei ole enää ostettu lihaa kotiin. Ei ole enää minkäänlaista syytä siihen. 

Sitten on yhteiskunnallinen taso. Tässä suuri ongelma on se, miten saadaan pidettyä hyvinvointi yhtä korkealla kuin mitä se on nyt, mutta samalla siirryttyä ekologisempaan elämäntapaan. Julkiset hankinnat pitää rahoittaa jollain, ja se joku on verot, eli esimerkiksi työntekijät sekä heitä työllistävät yritykset.

Miten saadaan yritykset toimimaan ympäristöystävällisesti? Kysymys on järjettömän hankala. Me eletään globaalissa taloudessa, joten pelkästään Suomen lakeja säästämällä ei päästä vielä maaliin. Olisi ihanaa, jos voisi vain heittää valtavan haittaveron kaikkeen ympäristöä kuormittavaan tuotantoon ja ajatella, että nyt hommat hoituu. Jos tämä olisi taikalääke ilmastonmuutoksen torjumiselle, Suomi olisi varmaankin jo tehnyt sen. 

Suomalaiset yritykset kuitenkin toimivat myös kansainvälisesti, eikä pelkällä suomalaisella lainsäädännöllä saada aikaiseksi vielä tarpeeksi. Päästökauppa on toiminut surkeasti (kun päästötonnin hinta on naurettavan alhainen, noin viisi euroa, se ei motivoi yhtäkään yritystä tai edes yksiyisautoilijaa vähentämään ympäristöä kuormittavaa toimintaansa). Parempia sopimuksia pitäisi tehdä ja asioihin pitäisi oikeasti herätä. 

Mutta kuten ajatushautomoissa yleensä, Sitra on lähtenyt ajattelemaan tätä hiilineutraalia taloutta uudesta näkökulmasta. 

Talous pitäisi yksinkertaisesti ajatella uudestaan, jotta ympäristöystävällinen toiminta olisi motivoivaa joka suuntaan. Okei, nyt seuraa mun mielestä upea esimerkki, jonka kuulin eilen Sitran viestinnän asiantuntija Samuli Laitalta. Wait for it! Tämä räjäyttää teidän tajuntanne!

Viimeiset sata vuotta suomalainen talous on perustunut sille, että tavara vaihtaa omistajaansa. Raha siis liikkuu silloin, kun kamaa saadaan myytyä. Tämä johtaa helposti rikki meneviin sukkahousuihin, hehkulamppuhuijaukseen, siihen että puhelin pitää vaihtaa kolmen vuoden välein ja sohva viiden vuoden välein, koska siitä on tullut epätrendikäs. Yrityksen tehtävä on siis ollut saada ihminen ostamaan tuotettaan mahdollisimman usein, jotta siitä saisi paljon rahaa. Näin tuotteesta on kannattanut tehdä niin kiva, että se tekee mieli ostaa uudestaan (vaikka iPhone), mutta niin huono, että se täytyy aika pian ostaa uudestaan.

Mitä jos tämän homman ajattelisi uusiksi? Jos yritykset myisivät palvelua eikä tuotetta? Esimerkiksi kajaanilainen Valtavalo myy valaistusta, ei lamppuja. Pienellä kuukausimaksulla asiakas saa aina valaistuksensa pidettyä kunnossa. Maksu on pienempi kuin valon sähkölasku on, joten tämä on kannattavaa taloudellisesti. Asiakkaan ei tarvitse koskaan huolehtia lamppujen vaihtamisesta, koska yritys hoitaa sen. Niin sanottu valon Spotify. 

Tässä kohdassa valoa tarjoavalle firmalle tulee täysin uusi motivaatio kehittää mahdollisimman pitkään toimiva ja vähän sähköä vievä led-lamppu, jota ei tarvitse vaihtaa juuri koskaan. Mitä paremmin lamppu toimii, sitä enemmän rahaa yritys saa. Nerokasta! 

Tällaisia pieniä sekä yrityksiä että kuluttajia motivoivia ratkaisuja pitäisi keksiä yhä enemmän, jolloin muutos parempaan tapahtusi nopeammin. (Green to Scale -saitille on kerätty lisää tällaisia ideoita.)

Ilmastonmuutos on niin akuutti asia, että sitä pitää lähestyä alhaalta ja ylhäältä, oikealta ja vasemmalta. Sitä ei voida ratkaista yhdellä taikakeinolla, vaan se vaatii paljon enemmän. Mutta näihin Sitran meininkeihin kun perhedyn, niin tulee sellainen fiilis, että ehkäpä me vielä selvitään. Ehkä toivoa, hyviä ideoita ja tarpeeksi tahtoa on! Tärkeää on, että nämä aiheet pysyvät koko ajan pinnalla, jotta niille aletaan tehdä asioita. Näin ollen mielestäni kaikki keskustelu on tervetullutta.

 

Mitäs te saitte tuosta elämäntapatestistä? Mihin teillä kuluu vähän päästöjä?

 

 

Kuvat: Olin viime viikonloppuna Joensuussa ystäväni Tupin luona ja löysin aivan ihanan punaisen seinän. Se ei liity tähän tekstiin mitenkään.

 

Lue myös:

Presidentin pitäisi ottaa ilmastonmuutos esiin mahdollisimman usein

Älä osta mitään turhaa skeidaa 

Näin lapsi tulee halvaksi (ja ekologiseksi)

 

JULIAIHMINEN INSTAGRAM // JULIAIHMINEN FACEBOOK

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mahtavaa ja tärkeää, että bloggaat ilmastonmuutoksesta.
Meidän sukupolvemme suuri tarina, ja olisi pitänyt olla myös edellisten.
Tuo Sitran elämäntapatesti jäi kyllä kalvamaan kovasti. Lennän töiden puolesta ihan liikaa, mutta vaikka ne ovat työmatkoja, en oikein osaa pitää omaa työtäni tärkeämpänä kuin ilmastoa. Olen ihmissaasta! Voisin tehdä joitain vähemmän ilmastoakuormittavaa työtä, jossa pysyttelisin Helsingissä. Mutta kun en halua! Ilmastoahdistusta siis täälläkin.
Testin osalta mietin sitä, että siinä vaiettiin taas kyllä autuaallisesti suomalaisen ilmastokeskustelun tabusta eli lisääntymisestä. Jos sinulla on lapsia, hiilijalanjälkesi todennäköisesti laskee asumisen osalta.
Olen lapseton, mutta joku päivä haluaisin lapsia. En tiedä tuleeko se olemaan mahdollista kohdallani, sillä vuodet vierivät. Silti minua vaivaa ja raastaa se kuinka väestönkasvu nähdään ongelmana nimenomaan kehitysmaissa. Vaikka länsimainen lapsi syntyy ihan eri lailla kuluttujaksi ja ilmastorikolliseksi kuin kehitysmaiden lapsi. Minusta tästä pitäisi uskaltaa puhua. Lapset ovat ihania ja jokaisessa lapsessa on jotain niin arvokasta, että tavallaan ilmastokeskustelun vaientumisen ymmärrän. Mutta samalla olisi ihan todella tärkeää, osittain juuri niiden lasten vuoksi, oppia keskustelemaan asiasta kiihkottomasti. Yhden lapsen politiikka, ei pakkona, vaan vapaaehtoisena valintana voisi olla oikeasti järkevä ilmastoteko.

Juliaihminen
Juliaihminen

Haa, todella hyvä kommentti. Mulla on lapsi, jonka hankin itsekkäistä syistä. Hankin luultavatsi myös toisen lapsen, ja tiedän kyllä, että se ei ole mikään ilmastoteko. 

Mun mielestä Haavisto on puhunut hyvin tuosta Väestösopimuksesta: On ihan konkreettisia keinoja siihen, ettei ihmiset hanki niin paljon lapsia. Naisten koulutus, lapsikuolleisuuden poistaminen, moni muutenkin hyväksi havaittu asia.

Mä en tajua edelleenkään tätä "synnytystalkoo"-horinaa. Musta on täysin kummallista oikein kehottaa ihmisieä tekemään lapsia, kun ennusteiden mukaan maapallolla on vuonna 2100 kymmenen miljardia ihmistä. Olet ihan oikeassa, että asiasta pitäisi voida keskustella kiihkottomasti, ilman syyllistystä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sama edellinen lapseton ihmissaasta haluaa huomauttaa, että en todellakaan yrittänyt vinkata sulle teidän perhesuunnittelua ajatellen! Ja ymmärrän hyvin, että lapsiluvun rajoittaminen yhteen olisi mikään helppo asia, vaan ihan valtava uhraus. Vaikeampaa kuin vaikka minun työmatkalentelyni vähentäminen. Minulla on sisaruksia. Sisarukset on ihana asia ja paras turva. Ajatus siitä, että minulla olisi lapsi, joka olisi ainokainen on vaikea. Mutta ehkä tämä tilanne, missä elämme ihmiskuntana voisi myös haastaa miettimään perhesuhteita uudelleen, niin että läheisyyttä voi olla muuhunkin suuntaan, kuin niihin omassa ydinperheessä kasvaneisiin.
Tiedostan myös, että oma (tämänhetkinen) lapsettomuuteni aiheuttaa osittain sen, että kykenen ajattelemaan asiaa ilmastonäkökulmasta. Nikottelen onnnitteluissani, kun ystävät saavat esim. kolmansia lapsia samaan perheeseen.
Haaviston pointti on hyvä, mutta puhuuko hänkään siitä Suomen tilanteessa? Itse olen kurkkuani myöten täynnä sitä puhetta, että afrikkalaisten pitäisi rajoittaa syntyvyyttään. Niissä keskusteluissa puhutaan heistä, ei meistä. Minusta siihen ei ole varaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen ymmärtänyt, että työmatkat lasketaan työnantajan hiilijalanjälkeen, ei työntekijän.

biegga (Ei varmistettu)

Sitran testissä jäi mietityttämään, että miksi Pohjois-Suomessa asuminen automaattisesti nostaa hiilijalanjälkeä, mutta Etelä-Suomessa asuminen ei. Pohjoissuomalaisessa kaupungissa asuvana mietin, että olisko ollut järkevämpää kysyä asumista kaupungissa asumista vs. maaseudulla asumista, jos tuolla haetaan asumisen tiheyttä. Vai kasvaako hiilijalanjälki jostain syystä maakunnan rajan ylittäessä? Tämä mietityttää siis ennen kaikkea siksi, että suurin osa mun hiilijalanjälkeä tulee just asumisesta.

Ajs (Ei varmistettu)

Olisiko lämmityskustannuksilla tekemistä asian kanssa? Niistä johtuu ymmärtääkseni Suomen suhteessa suuri hiilijalanjälki asumisen osalta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tosi hyviä kommentteja vierailijalta. Juuri sitä olen itsekin kaivannut, että näistä ihan oikeasti isoimmista ilmastolle haitallisimmista tabuista puhuttaisiin enemmän ja just asiallisesti ja kiihkottomasti. Toivon, että suurille lapsimäärille (länsimaissa) alettais nähdä avarammin vaihtoehtoisia tapoja ja perhemalleja, mutta näen sen kyllä aika epärealistisena, jos motivaattorina on vain ekologisuus. Sama juttu kuin matkustelussa: hirveät päästöt, mutta kuka on oikeasti valmis luopumaan lentämisestä ekologisista syistä? Muuten eko-orientoituneet tyypitkin reissaavat aika surutta, vaikka lentomatkasta tulee helposti melkein puolet vuoden päästöistä. Pistän toivon siihen, että näistä asioista puhuminen vaikuttaisi poliittisiin päätöksiin ja sitä kautta esim. lentomatkojen hintojen nousuun tai rajoituksiin, luulen ettei asiat muuten muutu. Ihmiset ei kuitenkaan loppupeleissä ole valmiita luopumaan elämäntyylistään ja mukavuuksista, vaikka ilmastonmuutos kuinka "ahdistaa".

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuo testi oli tosi hyvä! Valintojen suhteuttaminen hiilijalanjäljen avulla on tosi havainnollista. Ja samoilla linjoilla sun pohdinnoissa. Kiva lukea ympäristöasiaa, jossa puhutaan kokonaisuudesta yksityiskohtien pipertämisen sijaan.

Ruokaosiossa jäi mietityttämään, vertautuuko 3 annosta pussiteetä päivässä todella kolmeen annokseen olutta. Ja päivittäinen juustoleipä päivittäiseen lihansyöntiin (ehkä grammamäärät kuvaisivat tarkemmin?). Kysyn katkerana, koska ruokaosio oli ainut, jossa oli merkittävää parannettavaa :)

SC

Olin myös vähän katkera samankaltaisista tuloksista, koska olen tietoisesti vähentänyt meidän perheen lihankulutusta rankalla kädellä ja ollut ylpeä siitä, että meillä syödään punaista lihaa tai kanaa korkeintaan kerran viikossa. Mutta sitten lihat, juustot, jugurtit yms niputettiin tuossa samaan kysymykseen :( Toki ymmärrän, että hiilijalanjälki mitataan tietyillä mittareilla, mutta oikeassa elämässä mielestäni on hieman eri asia syödä joka päivä leikkeleitä, broileria ja pihviä kuin esim. kotimaisia juustoja, kalaa ja maitotuotteita. 

Riri/Riristudies (Ei varmistettu) https://riristudies.com/

Testin tulokseksi tuli 6400 kiloa. Kritiikkiä sain lähinnä viime vuodelle sattuneiden kahden ulkomaanreissun ja juustonsyönnin takia! Kotini on todellakin linnani, kuten testin lopputuloksessa sanottiin, ja tiedän, että vielä voisi pihistää energiankulutuksesta. Sitran sivuilla on hyviä vinkkejä, myös niitä vähemmän itsestäänselviä. Pakko kyllä sanoa, että säännöllisesti puhuessani ihmisten kanssa yllätyn, miten ne oman elämän "Captain Obvious" -jututkin ovat jollekin ihan ufohöpinää!

Pyjama79 (Ei varmistettu) http://pyjamapaivia.com/

Aivan huippua, kun nostat tätä asiaa esiin! Aika pitkään talous ja ympäristö on nähty toisilleen vastakkaisina asioina, mutta uskon, että näiden uusien ajatusten ja kiertotalouden myötä yhä suurempi osa ihmisistä tajuaa, että näin ei todellakaan olen. Etenkään kansantalouden kannalta. Siksi minä olen tästä superinnoissani.

Ympäristöongelmat kun usein johtuvat - talouden termein - siitä, että tuottaja ei maksa kaikkia ulkoisvaikutuksia. Eli kun polttaa kivihiiltä, ilmaan pöllähtää vaikkapa pienhiukkasia, jotka sairastuttavat ja tappavat miljoonia ihmisiä. Näitä sairauskuluja ei suinkaan maksa kivihiilen tuottaja, myyjä tai tuprauttaja, vaan yhteiskunta ja sairastunut itse. Siksi puhutaan, että fossiiliset polttoaineet saavat eniten epäsuoraa tukea tässä maailmassa. Eikö ole aika typerää tukea?

Riippuu miten pitkälle ajattelee, mutta päästöthän tulevat siitä, että meille ihmisille tuotetaan jotain. Kaikki saastuttavat tehtaat tekevät jotain tuotetta, komponenttia, energiaa tms, jolla tyydytetään meidän kuluttajien tarpeet. (Julkinen puoli tekee kymmenisen prosenttia ostoista, mutta meidän ihmisten hyväksi nekin tulevat). Eli kyllä kuluttajat ovat omalla tavallaan avainasemassa. Mutta kuten Julia hienosti kirjoitat, molempia tarvitaan: kuluttajien valintoja/vaatimuksia ja julkisen vallan kiristämää regulaatiota. Se, että Kiinassa jotain, ei ole missään tapauksessa tekosyy jättää asioita tekemättä.

Ja katsokaa ympärillenne, kuluttajien vaatimuksilla on väliä. Evian ja Mäkkäri ovat tainneet viimemmäksi ilmoittaa muuttavansa pakkauksiaan ympäristöystävällisemmiksi.

Voin jatkaa vielä tuota sinun kertomaasi palvelua tuotteen sijaan liiketoiminta-ajatusta. Melkein kaiken voi muuttaa palveluiksi, ja siinä usein saadaan myytyä kuluttajalle jotain lisäarvoa. Valon lisäksi yritys voisi suunnitella tilan valaistuksen tai kuukausimaksullisen vaatekaapin jäsenelle voisi tarjota samalla (maksullisia) pukeutumisneuvoja. Näytä kun yhdistetään kaikkiin uusiin huikeisiin teknologioihin, niin voi syntyä vaikka mitä eikä luonnonvaroja tarvitse ylikuluttaa. Lisäksi yritys, joka omistaa lamput ja vaatteet, pystyy tarjoamaan käytöstä poistetut tuotteet paljon tehokkaammin jonkin uuden tuotteen raaka-aineeksi.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tosi hyvä kommentti! Mä olen tässä pari päivää nyt pohdiskellut tuota tuote palveluksi -ajatusta ja olen siitä todella fiiliksissä. Tämä johtaisi siihen, että muoti ei enää muttuisi kausittain, niin että ihmisten tarvitsisi ostaa koko ajan uusia vaatteita ehjien vanhojen vaatteiden tilalle tai vaikka sohvatrendit eivät muuttuisi niin, että olisi pakko ostaa aina muodin mukainen uusi sohva.

Ylipäänsä ajatus noista ulkoisvaikutusten kohdistamisista sille, kenelle se kuuluu (eli yritykselle ja hinnan kautta tuotteen ostajalle), kuulostaa reilulta ja pätevältä. Taloustiedettä lukeneena mulla on päässä sellainen pieni markkinataloususko, ja uskon, että jos säännöt olisivat sellaiset, että ulkoisvaikutukset eivät olisi ulkoisia, niin markkinatalous ja ihmisten ahneus ennen pitkää poistaisivat tämän ongelman. 

Pyjama79 (Ei varmistettu) http://pyjamapaivia.com/

Tuossa ylempänä oli myös hyvää keskustelua väestömäärästä. Syntyvyyttä ei voi ihan nollaan vetää, sillä se johtaisi moniin hankaliin ongelmiin tulevaisuudessa. Mutta kukaan ei kiellä paheksumasta pitkää liutaa lapsia.

Suosittelen kirjaa Maailma täynnä meitä (Alan Weisman), kertoo miten väestönkasvua on saatu kuriin hyvin eri keinoin eri puolella maailmaa - ja miten ei ole saatu. Meidän olisikin tärkeää kohdentaa apuamme köyhiin Afrikan maihin ja etenkin tyttöjen ja naisten koulutukseen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kukaan ei kiellä toki paheksumasta mitään, mutta eiköhän näissä hommissa oleellisempaa ole keskittyä oman toiminnan tutkiskeluun kuin kanssaihmisten valintojen arvosteluun. Yritysten ja poliitikkojen ympäristölinjaukset on sitten asia erikseen, niitä kannattaa kytätä kriittisellä silmällä.

Pyjama79 (Ei varmistettu) http://pyjamapaivia.com/

Kyllä, jokaisen on tärkeä miettiä omien valintojensa merkitystä (niillä kun on merkitystä). Mutta jos halutaan muuttaa jotain, niin silloin hyvä saada muutkin mukaan. Ei ole kovin hedelmällistä sanoa Sirpalle, että mitä sinä nyt menit seitsemän lasta tekemään. Mutta asian voi nostaa yleisesti keskusteluun valintojen kautta, että noin yleensä ei ympäristön kannalta hyvä lisääntyä liikaa. Ei kukaan yksittäinen ihminen toisen yksittäisen ihmisen mielipiteen vuoksi tee tai jätä lapsia tekemättä, mutta yleinen ilmapiiri meihin vaikuttaa.

Pyjama79 (Ei varmistettu) http://pyjamapaivia.com/

Anteeksi, että täytän kommenttiboksiasi. :O

Mutta tuli mieleen vielä se, että kun bloggaaja kertoo avoimesti omista sitoumuksistaan, niin olisi kai reilua kertoa, että teen maailman parasta työtä ja pidän huolen, että kymmenet tuhannet lapset opiskelevat kiertotaloutta, ja Sitra rahoittaa työtäni. Mutta en sen takia ole täällä sentään kommentoimassa. :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaa, sä todella teet maailman parasta työtä! <3

pyöräilijä (Ei varmistettu)

Minun mielestä todellakin jokaisen pitäisi ajatella ihan sitä omaa elämää, että miten tuottaa hiilidioksidipäästöjä, ihan yksilötasolla. Suomalaiset autoilee ihan hulluna ja täällä Oulussakin rakennettiin iso maanalainen parkkipaikka ja laajennetaan moottoritietä ja se johtuu ihan siitä, että ihmiset kulkee autolla, ne on on tottuneet siihen eikä ne halua luopua siitä. Isoisäni kulki Oulun tietystä kaupunginosasta (Tuirasta) junalla Haukiputaalle töihin joskus 60-luvulla, nykyään kumpaakaan juna-asemaa eikä koko rataa ole olemassa, koska kaikki kulkee autoilla. Itse olen tottunut kulkemaan minne vain mahdollista, pyörällä ja ihan tietoisesti valitsen pyörän auton sijaan monessa tilanteessa, myös talvella, on talvirenkaat ja toppahousut. Ja Helsinkiin lentämisen sijaan kuljen junalla, nykyään saa tosi halvalla junalippuja ja monesti juna on aikataulussakin, jolloin matka kestää alle 6 tuntia. Junamatkan aikana ehdin tehdä työjuttuja tai lukea kirjan. Olen vähentänyt lihan syöntiä ja teemme puolisoni kanssa nykyään niin hyviä kasvisruokia, ei tee edes mieli syödä lihaa. Matkustamista ulkomaille olen vähentänyt ja juuri hiilijalanjäljen vuoksi ei oikeastaan kiinnosta lähteä minnekään kovin kauas, meillä on tosi kivoja kohteita täällä ihan koti-Suomessakin esim. Helsingissä pistäytyminen virkistää ja Lapissa ja Kainuussa on vaikka mitä paikkoja missä haluaisin vielä käydä uudestaankin.
Juuri asenteiden muutos on tärkeää. Onhan se helppoa mennä joka paikkaan autolla ja lennähtää viikonlopuksi Berliiniin, mutta voihan olla, että jonkun ajan kuluttua sitä tottuisi muuhun. Minusta autolla on tuskallista mennä moneen paikkaan, kun pitää miettiä mihin parkkeeraa jne. Ja viikonlopuksi voisin mennä junalla Rovaniemelle moikkaamaan tuttuja. On monia muitakin juttuja kuin, että ei tekisi lapsia, joilla voi vaikuttaa. Ja voi vaikka opettaa ne lapset pyöräilemään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oon ihan samaa mieltä! Hanna Nikkanen sanoi vähän aikaa sitten hienosti Jari Hanskan podcastissa, että meidän kaikkien pitäisi juhlia hautajaisia vanhalle elämäntyylillemme, pitää siis muistojuhla luopumiselle. Koska sitähän oikeasti ekologisempi elämä väistämättä on: luopumista. Mä luovuin lentämisestä kymmenen vuotta sitten ja nykyään kuljen mökkimatkatkin bussilla ja pyörällä, kun aiemmin yritin vielä pummia autokyytiä jostain :) Meidän lapset eivät siis ole koskaan lentäneet tai käyneet viroa kauempana, ja uskon että aikuisina he eivät ehkä kaipaakaan nostalgisia kanarianmatkoja, kun heillä on sen sijaan muistoja, toivottavasti kivoja sellaisia, vaikkapa junamatkoista Lappiin. Kyllä muakin turhauttaa, kun asian ongelmallisuuden myöntävät ja tiedostavatkin tyypit reissaavat kaukomaille, ja opettavat lapsensa siihen, että on tosi ok esim. paeta talvea etelään. Tää tuntuu olevan tabu, reissaaminen on ikään kuin tosi hyväksytty pahe, toisin kuin monet pienemmät asiat, kuten kierrätys tai usein lihansyöminen. Mun mielestä keskustelu ilmastonmuutoksesta on usein vaan tosi surkuhupaisaa, valitettavasti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä en matkustellut lapsena Ruotsia pidemmälle, mutta minulla oli pienestä asti haave matkailla ja niin olen sitten aikuisena tehnyt, paljon junallakin ja loppujen lopuksi matkustan aika vähän. Eli ei lapsuuden kokemukset aina vaikuta siihen mitä aikuisena haluaa, koska ihan mukavia muistoja minulla on, mutta silti olen halunnut aikuisena kokea muutakin. Mökkeily sähköttömissä oloissa on tosin minulle edelleen sitä "oikeaa" mökkeilyä, kun taas toiset haluavat lapsuuden mökkeilyn tasosta pois. Mökille en kyllä mitenkään pääsisi julkisilla ja pyörällä, vaikka siellä aika alkeellisissa oloissa elämmekin eli jos pitäisi luopua autoilusta niin sitten loppuisi mökkeilykin ainakin tässä vanhempien mökissä. Se olisi sitten varmaan ekologisin vaihtoehto. Työpaikkaakin pitäisi miehen vaihtaa, koska nykyiseen ei pääse julkisilla.
Kuka sen muuten päättää mikä elämäntyyli sitten on se ekologisesti hyväksyttävä? Ja muiden elämäntapaa voi samalla paheksua, vaikka oma elämäntyyli ei välttämättä sisältäisi lainkaan luopumista (henkilö ei tykkää matkustelusta, haluaa asua pienissä neliöissä, ei tykkää lihan mausta jne).

Tämä somemaailma muuten kuluttaa myös valtavasti luonnonvaroja ja energiaa (tietokoneet, tietoverkot, datakeskukset jne.). :)

Pyöräilijä (Ei varmistettu)

Jep, oon just samaa mieltä tuosta matkailusta hyväksyttynä paheena. :) ja niinhän se on, että meidän täällä hyvinvointivaltiossa pitäisi laskea elintasoamme, että muualla sitä ehkä voitaisiin vähän nostaa ja maapallo sen kestäisi...

Vierailija (Ei varmistettu)

Peukku uudenlaisille yritysideoille! Mä ostan melkein kaikki vaatteet kirppikseltä, ja monet mun vaatteita kehuvat on yllättyneitä siitä että kirppikseltä saa niin tyylikkäitä ja hyväkuntoisia vaatteita. Tämä siis akateemisesti koulutetuissa piireissä Helsingissä. Tässäpä siis jollekulle idea: ryhdy personal shopperiksi niin, että vaatteet ostetaan kirppikseltä asiakkaan toiveiden mukaisesti. Vaikka palvelusta maksaisikin, veikkaan, että rahaa säästyisi rutkasti uusien vaatteiden hintaan verrattuna. Ja tietty ympäristö kiittää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä jännä oli shoppailukohta, josta puuttui vaihtoehto ”Pidän shoppailusta, mutta ostan vain tarpeeseen”, ikäänkuin se, että ostaa sen minkä ostaa pitkin hampain jotenkin pienentäisi hiilijalanjälkeä verrattuna siihen, että nauttii niistä ihan identtisistä ostoksista. Missään muussakaan kohdassa asiasta nauttiminen ei kasvattanut jälkeä, Esim matkustaako vastentahtoisesti vai ilokseen. Ymmärrän, että helposti jotain tekee enemmän, jos siitä pitää, mutta tiedostava kuluttajahan pyrkii vastustamaan mielihalujaan liittyvät ne sitten lihansyöntiin, matkusteluun tai shoppailuun. Hiilijalanjälki 4300 kg.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.