Päiväkodin ensimmäiset kaksi viikkoa

Ladataan...
Juliaihminen

Taisin olla vähän väsynyt ja flunssainen tai jotain, mutta kun meillä oli tiistaina Alpun päiväkodissa aloituskeskustelu Alpun päiväkodin hoitajan kanssa, mua itketti koko sen puolituntisen ajan. En (onneksi!) itkenyt, mutta jouduin vähän taistelemaan kyyneleitä vastaan.

Hoitaja oli listannut A4-paperin täyteen ranskalaisia viivoja, jotka kuvailivat Alppua. Se oli musta ihan mielettömän liikuttavaa. Miten joku voi olla noin kultainen ja välittää noin paljon mun lapsestani?  

Kävi ilmi esimerkiksi seuraavaa: 

- Alppu itkee välillä vähäsen, kun se jätetään päiväkotiin, mutta itku loppuu yleensä aika nopeasti (mä olen vienyt Alpun vain kaksi kertaa, Tiki on enemmän hoitanut nämä)

- Alppu tykkää kärrytellä pihalla omalla leikkikärryllään, kuulemma voisi tehdä sitä vaikka kaksi tuntia putkeen

- Alppu viihtyy yksikseen leikkiessään

- Alppu ei aina tykkää syödä aamupalaa

- Alppu syö itse hyvällä ruokahalulla lounaan ja erityisesti se pitää spagetista ja jauhelihakastikkeesta. (Niin ihanaa, että tuossa päikyssä on oma keittiö! Ruoka näytti tosi hyvältä.)

- Alppu rakastaa näkkileipää (???)

- Alppu ei haluaisi nukahtaa päiväunille vaan yrittää karata sängystä, se kuitenkin rauhoittuu syliin ja sitten nukkuu hyvin puolitoista tuntia. (Tämä on jumalan ihme. Alppu ei ole nimittäin nukkunut kotona omassa sängyssään ikinä päiväunia, hän nukkuu miltei aina ne vaunuissa jonkun kahvilan tai lounaspaikan edessä.)

- Yleensä Alppu herää iloisena

(Tässä kohdassa oli erityisen hankala olla kuivin silmin)

- Jos Alppua surettaa, se saa erityisesti tukea Einosta (niin ihanaa, puolitoista vuotta yhteishengailua naapurin Eipun kanssa on tehnyt tehtävänsä!) <3

- Jos taas Einoa itkettää, hoitajat ohjaavat Alpun leikkimään hänen kanssaan, mikä vuorostaan rauhoittaa pikku Eippua <3

- Iltapäivällä Alppu viihtyy hyvin ulkoleikeissä

- Joskus Alppua pitää ohjata leikkimään jollain toisella lelulla, kun jonkun muun lapsen lelu kiinnostaisi enemmän. Harjoittelua!

- Alppu ei kauheasti itkeskele päivän aikana, mutta sitten kun tulee suru, hän näyttää tunteensa erittäin avoimesti (=huutaa täysiä)

- Alpulla on hyvä huumorintaju, ja se kikattaa valtoimenaan kaikelle yllättävälle, kuten jos hernepussi tipahtaa hoitajan päästä kesken ruokailun

Kuulostaa ihan meidän Alppuselta! Miten mahtavaa, että ensinnäkin näin lyhyessä ajassa päikyn hoitajat ovat oppineet tuntemaan Alpun ja toiseksi, ukkeli uskaltaa olla oma itsensä tuolla, mikä on hyvä merkki.

No, nämä olivat nyt aika yksityiskohtaista tietoa meidän pikku epelin käytöksestä, ja ehkä Alppunen ei tulevaisuudessa tykkää, jos mä kerron hänen vasukeskusteluistaan yksityiskohtaisesti internetille. (Jos en pian tee järkeviä linjavetoja tästä, niin kerron täällä vielä 20 vuodenkin päästä Alpun ensimmäisten työpaikan kehityskeskustelujenkin sisällöt! Koska luonnollisesti hän kertoo ne minulle, rakkaalle äidilleen.)

Mutta toisaalta, nämä olivat melko geneerisiä 18 kuukauden ikäisen lapsen toimia, eli ei ehkä tullut mitään omituisuuksia ilmi. En toki aio selitellä päiväkodin työntekijöiden tai muiden lapsien asioita täällä.

Sen vain sanon, että aivan mielettömän ammattitaitoista ja ihanaa meininkiä tuolla päiväkodissa vaikuttaa olevan. Tuli sellainen fiilis, että noiden tyyppien hoteisiin todellakin tekee mieli jättää lapsi. Siellä lauletaan, askarrellaan, tehdään retkiä, pidetään viikoittainen jumppatuokio, tehdään kaikkea, mitä minä, laiska kanttura, en koskaan jaksa lapselleni järjestää.

No mutta. Olen selvinnyt alkukeskustelun aiheuttamasta liikutuksesta, ja olen myös iloinen, etten lopulta purskahtanut siellä itkuun. Muuten olisi varmasti merkitty johonkin paperiin: "Äiti epästabiili."

Totta kai sydäntä riipaisee, kun pikkuinen jää itkemään aamuisin lohduttomasti, mutta kuten tuolla sanottiin ja kuten esimerkiksi Raisa sanoi (jonka tyttö on samassa ryhmässä Alpun kanssa!), niin kyllä se siitä aika nopeasti tointuu ja aloittaa pienet kärryoperaationsa. 

 

Miten muiden päiväkotibisnekset ovat alkaneet?

 

Kuvissa: Oltiin Reppulin ja Einon kanssa leikkimässä yksi kerta Brahen puistossa, Aino veti poikakuljetusta kärryissä

 

Lue myös:

Ensimmäinen työpäivä äitiysloman jälkeen

Onneksi lomatkin loppuvat

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

Share

Kommentit

Minnea
Minnean muruja

Mä olin kans ihan yllättynyt, miten hienosti päiväkodissa tunnetiin mun poika, ja miten hyvää hoitoa varhaiskasvatusta siellä saa! Itse tomppelina luulin vain vieväni pojan työpäivän ajaksi hoitoon, mutta sainkin paljon paljon enemmän!

Ja miten nolona voi olla näissä ensimmäisissä "kehityskeskusteluissa", kun pyydetään kertomaan, mitä tavoitteita meillä olisi päiväkodille ja pojan kehitykselle. Mitä siihen nyt osaa täysin varhaiskasvatuksesta tietämätön tuoreeho äiti-ihminen sanoa? Kysyn vaan?

Tiitus (Ei varmistettu)

Tavoitteita voi olla vaikka sosiaalisten taitojen kehitys, muita ihmisiä, kulttuureja ja ympäristöä arvostava ja hyvän itsetunnon omaava lapsi on tavoitteena aika usein. Kuivaksi opettelun tukeminen pienillä/tutista eroon ym. Ihan ylipäänsä päiväkoti arkeen tottuminen. Itse syömään opettelun tukeminen ym.
Mutta tavoitteet asetetaan päiväkodin toiminnalle, ei lapselle. Ei oteta tavoitteeksi että lapsi oppii istumaan paikallaan esim. ruokailu tilanteessa , vaan tavoite on saada ympäristö sellaiseksi että lapsi pystyy istumaan paikallaan. Esimerkiksi vieruskavereiden valinnalla.

Minnea
Minnean muruja

Niin, minä en näitä tajunnut ehdottaa, mutta onneksi ihana lastentarhanopettaja osasi kertoa, minkälaisia juttuja näissä vasuissa yleensä keskustellaan :)

AlinaS (Ei varmistettu)

Kiva, että Alpulla tarhahommat on sujuneet hyvin! Musta on myös kiva, että tuot sen esiin, että hoitajat välittävät lapsista ja tarjoavat parasta mahdollista hoitoa ja opetusta. Mua joskus "vähän" rasittaa se, että varhaiskasvatusta dumataan. Himassa osattais vastata kultahippusen kaikista tarpeista niin paljon paremmin, kuin tarhassa. Ja usein se lausutaan sellasella 9kk vanhemmuuskokemuksella, ja unohdetaan, että niillä tarhantädeillä saattaa olla 20 vuoden kokemus hommistaan.

_sumppa (Ei varmistettu)

Ihana kuulla välillä positiivistakin palautetta päiväkodeista ja varhaiskasvatuksesta! Vaikka lasten hoitamisessa kotona on varmasti omat puolensa, on päiväkodeissa kuitenkin paljon plussaa. Aina jankutetaan vaan niistä isoista ryhmäkoista (miten tuo sana kuuluu taivuttaa...) yms. Mutta kuten sanoit ei varmaan ihan joka vanhempi jaksaisi järjestää lapselleen yhtä monipuolisia aktiviteetteja kuin päiväkodissa tarjotaan. Eli go päiväkodit! Nimimerkillä olen ollut päiväkodissa ja olen silti ihan normaali aikuinen ;)

Hienoa, että sujuu hyvin! :) Meillekin on kyllä sattunut niin kultaisia kasvattajia, että oon tänä syksynä vaan ollut tosi iloinen ja kiitollinen tuosta meidän päikystä. Kuopus siellä just aloitti esikoisen vanhassa ryhmässä. Meinas mullakin tulla vähän liikutus, kun tajusin, että nää samat ihmiset on ihastelleet mun raskausmahaa, seuranneet kun esikoinen kasvaa isosiskoksi ja nyt hoivaavat kuopusta. Ne on olleet kuopuksen elämässä tiiviisti jo mukana ennen kuin se on syntynyt <3

Toivottavasti päiväkotitaival jatkuukin teillä mukavasti! :)

Hallitun hysterian Anu (Ei varmistettu) Http://hallittuhysteria.fi

Minä epäilen että ne on päiväkodeissa tottuneet itkeviä vanhempiin yhtä paljon mitä itkeviin lapsiin. Ja kun sellainen helmi työntekijä osuu kohdalle niin sitä ikävöidään koko perheen voimin. Lapsen siirtyessä viskareista eskareihin ja jättäessään taakseen maailman parhaan Olli-open taidettiin itkeä koko perheen voimin.

laulau (Ei varmistettu)

Itkevät vanhemmat ovat ihan tuttua kauraa päiväkodeissa, ihan rauhassa voi itkeä. :-) Kiva lukea (entisenä) lastentarhanopena päiväkodeista kivaa luettavaa.

Kommentoi

Ladataan...